Onnistumista

Wuhuu! Oli ihan huiput agility-treenit äsken! Noin hyvin Roki ei ole tehnyt vielä kertaakaan. Olihan sillä tietysti normaalit kierrosten vetämiset välillä päällänsä ja haukkui intojaan ja kärsimättömyyttään, mutta ei se tuonkaan vertaa ole aiemmin rauhoittunut välissä tai keskittynyt ohjeisiin.

Putki ja pussi ovat varmoja ja riemulla Roki niitä tekee. Hypyt, muuri ja pituus sujuvat vaivatta. Kepeistä olen innostunut tosi paljon ja Roki tekee kyllä hitsin hyvin. On sisäistänyt pujottelun kyllä jo ihan omaan koirankehoonsa ja tarvitsee varsin vähän ohjausta enää, kunhan aloituksen näyttää. Saatiin kehuja ja kurssin ohjaaja testasi myös itse Rokilla keppejä. Hän sanoi, että kun ohjausta tulee vähemmän, Roki selkeästi hiukan hidasti tahtia ja "mietti" mitenkäs tämä nyt meni.

Liina Rokilla on edelleen perässä, se oikeastaan toimii emännän rauhoittajana. Kertaakaan ei ole tullut edes potentiaalista karkaamistilannetta Rokille, joten uskon, että se pysyisi ilman liinaakin hallinnassa. Mutta itselläni on varmempi olo liinan kanssa. Varsinkin, kun yksi kurssin koirista karkaa koko ajan ja hihnalla saan tuolloin hallittua varmasti Rokin.

"Kiipeilytelineistä" A sujuu varmasti, Roki pysähtyy kontakteille. Mutta niiden treenaamista pitäisi kyllä tehdä enemmän. Nythän kontakti ja pysähtyminen tapahtuu täysin nakin avulla. Uutena tuli keinu. Jälleen emäntää jänskätti vähän, mutta kokeilut menivät kyllä ihan ok. Vähän kiire Rokilta on esteeltä pois, mutta varsinaisesta keinahdusvaiheesta ei piitannut mitään, kun nakki oli nokan alla. Teimme siis niin, että koira kiipesi keskelle keinua, ohjaaja laski hitaasti toisen pään alas ja sitten ohjattiin koira loppuun.

Puomia pääsin vihdoin tekemään onnettoman muutaman viikon takaisen yrityksen jälkeen. Oli todella huojentavaa havaita, että Rokilla ei ollut mitään pelkoa estettä kohtaan, se oli itse menossa heti. Kontakti alkuun, ohjaaja varmisti vielä toisella puolella Roki meni omaa tahtia, joka on varsin vauhdikas, silti kuitenkin rauhoittuen loppuun. Hienoa! Jess!!! Ja huh! :D

Ratakin tehtiin ja kivaa oli! Meillä taitaa olla pieni liitäjäkoiran alku :).

Viittä vaille vuotias

Tänään olisi Rokilla yksitoista kuukautta täynnä. Nyt ei ole pennun koossa tapahtunut mitään muutoksia viimeiseen pariin kolmeen kuukauteen. 18 kiloa näyttäisi olevan painoa epätarkalla sylipunnituksella.

Eilen käytiin Viihdekeskuksella temmeltämässä Riikan ja kelpie-tyttö Riehan kanssa. Riehalla on ollut varpaan murtuman takia pari kuukautta liikuntarajoitteita ja nyt pitkästä aikaa pennut pääsivät rallaamaan, kun Rieha on saanut luvan jälleen juosta! Rokista kyllä huomasi, että on ollut pari hiljaisempaa päivää treenaamisen ja lenkkeilyn kannalta. Se veti hulluna rinkiä alkuunsa, ihan sama, juoksiko Rieha matkassa vai ei. Hyvin ne leikkivät myös yhdessä, vetoleikkiäkin saivat aikaan juoksemisen lisäksi. Harmillisen paljon Rokin piti yrittää Riehan selkään, kyllä poikaa vähän hormoonit vie... Onneksi narulelun perässä juokseminen on jylpyttämistä vielä hauskempaa, joten jäpityspuuhat sai keskeytettyä heittämällä lelua.

Seuraavat kuvat eiliseltä Riikka Närän käsialaa:

11-kuisen posetukset





Rallia Riehan kanssa

Paimenlasten kohtaaminen - oisko Riehalla pikkuisen taipumusta?

Vetoleikkiä kahdella koiralla

Saihan ne tyylikkäästikin samaan kuvaan, tosin hajuraon kanssa


Agilityt meni kivasti tiistaina. Puomia ei tehty, mutta A tuli uutena. Ei ollut mitään uskaltamisongelmia. Tehtiin ihan ratakin, Roki seurasi ohjausta, ainoastaan putken herra halusi tehdä kahdesti, siihenkin syynä kyllä minä, koska seisoin putken pään edessä, kun Roki sieltä oli tulossa.

Mätsärissä

Eilen oltiin kuin oltiinkin tutustumassa näyttelymeininkiin JAT:in mätsärissä uudella hallilla Killerillä. Koirakoita oli ihan älyttömän paljon, en olisi ikinä osannut arvata, että sitä väkeä riittäisi siinä määrin. Mutta oli suosio yllättänyt täysin myös järjestäjät, harmittelivat sitä, että kaikki pennut olivat samassa kehässä ja homma venyi pitkäksi. En varmaan paljon valehtele, jos sanon, että yhteensä siellä oli yli 300 osallistujaa.

Me oltiin Rokin ja Nooran kanssa paikalla 15:30, kun ilmoittautuminen alkoi. Pois lähdettiin joskus puoli seitsemän jälkeen. Siinä vaiheessa pentukehä oli vielä kesken. Toisaalta harmitti, ettei päästy näkemään meininkiä ihan loppuun asti, koirathan olisi otettu vielä uudestaan kehään niissä kokoonpanoissa, jotka olivat saaneet samanvärisen nauhan ensimmäiseltä kierrokselta ja edelleen vielä mätsärien parhaiden valintaan.

Eniten hirvitti jo tullessa se ihmisten ja koirien määrä. Rokin rauhoittelu käy todellakin työstä itselle ja hiukan meinasi ketuttaa, kun alusta lähtien näki, että aikaa tulee kulumaan, ennen kuin edes päästään kehään. Hommaa kuitenkin helpotti se, ettei yksin tarvinnut Rokiin keskittyä ja Nooralla alkoi jo synkata Rokin kanssa tosi hyvin. Kun kehät vihdoin alkoivat, siirryimme halliin sisälle. Etukäteen arvelutti myös se Rokin merkkailuinto, mutta yllättävää kyllä, yhtään tilannetta ei tullut, missä Roki olisi edes nuuskutellut maata hallissa - ei siis pissaakaan. Siellä oli varmasti vaan niin paljon ihmeteltävää muutenkin. Loppujen lopuksi Roki alkoi olla aika lunkisti kaiken sen häiriön keskellä eikä höntyillyt enää joka ikisen koiran ja ihmisen perään. Eli todella hyvää harjoitusta ja kokemusta!

Etukäteen mietittiin myös sitä, että Roki on tosi paljon minun perään ja minun ehkä pitäisi mennä ulos hallista ja pois näkösältä silloin, kun Rokin pitää toimia Nooran ohjaamana. Kuitenkin havaittiin, että Roki lähtee tosi kivasti nyt jo Nooran mukaan, mutta ongelma onkin se, jos minä lähden Rokin luota pois. Silloin se jää huutamaan vaan perään. Treeneissä ollaan oltu tyhjällä kentällä, jossa ainoa Rokia kiinnostava objekti olen ollut minä. Ja koska häiriötä tuolla hallilla oli ylenmäärin, todettiin, että homma kyllä toimii ja Roki seuraa Nooraa, kunhan minä en kiinnitä liiaksi Rokiin huomiota.

Kehä itsessään meni kyllä hienosti. Sininen nauha sieltä otettiin, kilpakumppanina huomattavasti rauhallisempi kelpie. Kyllä selvästi treenaaminenkin on auttanut ja Noora tutustunut Rokiin niin hyvin, että osaa nyt saada Rokin hyvin ravaamaan ja liikkumaan. Varsinkin ympyrällä ravaaminen meni hienosti, ei laukkaa eikä peitsausta. Seisottaminen nyt ennalta-arvattavasti oli vähän hankalaa, mutta tuomari sai kyllä Rokilta ylitsevuotavasti rakkautta. Arvostelukin saatiin: luonne - erinomainen, liikunta ja esiintyminen - vielä harjoiteltavaa, yhteistyö - hyvä.

Oikein tyytyväisiä kokemukseen ollaan koko porukka! Mulle ehkä varsinaista kehäsuoritusta tärkeämpää oli se, että Roki oli niinkin nätisti noin isossa ihmis- ja koiraporukassa, ja nimenomaan kokemuksen hankkiminen tuontyyppisestä tilanteesta. Kiitokset Nooralle, kevään mittaan jatketaan harjoituksia ja varmasti myös käydään oikeassa näyttelyssä!

Agility meni putkeen

Jälleen pusketaan töitä. Lomaan on laskujeni mukaan 13 viikkoa ja onhan siinä pääsiäinenkin vielä edessä - eli ei enää juuri mitään :). Toivottavasti vaan alkaisi taas omat ensi lukuvuoden työkuviot ratkeamaan. Vielä ei ole mitään hajua.

Ville lähti eilen Rokin kanssa kaksistaan agility-tunnille. Ja tulivat hyvällä tuulella takaisin! Rokin kanssa oli jälleen kokeiltu puomia ja koira oli kuin olikin kulkenut sen nyt itse, ensin enemmän, sitten vähemmän jännittäen. Helpommin joka tapauksessa kuin viimeksi. Huh, mua ehti jo pelottaa, että se rakenteli puomista itselleen mörön. Oli kuulemma kulkenut sitten jo nätisti nakin perässä pitkin puomia. Eilisissä treeneissä oli sitten mennyt kalkkunanakkia yli puoli paketillista, mutta siinäpähän sitten tekivät. Oli muutenkin ollut parempi vire Rokilla edelliseen viikkoon verrattuna, eikä koira kieltäytynyt millään esteellä.

Näyttelytreenejäkin ollaan taas pidetty. Havaittiin Nooran kanssa, että minun täytyy tosiaan olla poissa Rokin näkyvistä silloin, kun he touhuavat, muuten se ei kuuntele Nooraa ollenkaan ja tuijottelee vain minua. Nyt yritänkin hommata kaveria lauantain mätsäriin Nooran ja Rokin seuraksi, jos ja kun joudun itse hallista sitten poistumaan.

Toko-treenejä jatketaan ohjatusti tässä kevään aikana, Helmisen Hannaan otin yhteyttä. Suunnitelmat kokeiden suhteen selkeytyvät varmaan pikkuhiljaa tässä Rokin murrosiän edetessä, kun näkee, missä vaiheessa keskittymiskyky alkaa olla koeluokkaa. Kiirettä ei tosiaan ole, mutta kiinnostunut kyllä olen ihan kilpailumielessä tokosta!

Vähän tokoiltiinkin eilen, kun ennen agilitytreenejä käytiin Viihdekeskuksella painittamassa Rokia ja naapurin Narua. Otin Rokin kanssa seuraamista, ihan lyhyitä pätkiä ja käännöksiä, perusasennon hakua (joka muuten oli taas ihan todella napakkaa ja mainiota), liikkeestä maahanmenoa ja luoksetuloja. Tehtiin myös luoksetulon stoppia (maahan), mikä onnistuu kyllä, mutta luoksetulosta seisominen on karseaa katseltavaa, Roki edelleen hiippailee minkä kerkiää. Sitten tehtiinkin seisomaan stoppaamista niin, että minä houkuttelin nakilla koiraa ja peruutin edellä. Käsimerkkiä käyttäen stoppeja siitä. Vähän paremmin sujui ja Roki myös jaksoi seistä paikallaan pikkuhetket.

Kaikki ei mene ihan suunnitelman mukaan

Loma on kääntymässä jo loppuaan kohti, enää viikonloppu edessä. Kivaa ohjelmaa kyllä luvassa myös. En ole lähtenyt mihinkään reissuun, joten Rokin kanssa olen kyllä ehtinyt touhuta. Vähän on jotakin treenattu joka päivä.

Tiistaina näyttelytreenailtiin Nooran kanssa. Sää oli tuulinen, mutta lepattava kehänauha ei häirinnyt Rokia yhtään, tajusikohan se sitä edes. Roki liikkui nyt vähän paremmin, mutta ongelma olen minä. Poika on niin paljon mun perään, että kyttäilee minua, vaikka ohjaaja tekee vaikka mitä temppuja. Istuin siis autossa piilossa ja Roki kulki ja kuunteli paremmin. Muitakin hankaluuksia oli. Roki ei malta ravata, jos ohjaaja hölkkää, vaan painaa laukalle tai peitsaa. Edelleenkään sitä ei myöskään huvita seistä, mieluummin istutaan. Katsotaan vielä vähän treeniä ensi viikolla ja sitten olisi JAT:n mätsäri.

Saman päivän iltana käytiin vielä agilitytreeneissä. Ei mennyt erityisemmin putkeen. Lähdettiin sinne molemmat mukaan Villen kanssa ja sitä virhettä ei sitten tehdä enää toista kertaa. Jälleen Roki on toisen perään, jos toinen ohjaa. Roki oli myös melko haluton tällä kertaa tekemään. Haukkumista oli edellistä kertaa enemmän ja jopa putkilla tuli kieltäytymisiä. Pussiinkaan ei suostunut menemään, ellei päätä avattu. Kepit taas kulki kivasti molemmilta puolilta ohjattuina. Siis heti sen jälkeen, kun itse lakkasin kämmimästä.

Ikävin tapaus sattui kuitenkin uudella esteellä, puomilla. Rokia hirvitti tuo este, ilmeisesti liian kapea sen energiselle oksat pois -tyylille. Se ei luottanut yhtään jalkoihinsa puomilla. Ja koska tarkoitus oli saman tien viedä koko este korkealla läpi, tuli tuosta hommasta aika kauheaa. Roki oli sen verran hädissään, ettei puomilla houkutuksena olevat namit kelvanneet ollenkaan. Lopulta Roki pakotettiin läpi esteen. Noin puolen välin jälkeen se kulki omilla jaloillaan puomin loppuun... En nyt ole ihan varma tämän harjoittelutavan sopimisesta Rokille, mua pelotti itseänikin eikä tosiaan tuntunut hyvältä katsoa koiraa. En taida haluta teettää Rokilla puomia ollenkaan, ennen kuin suoritusvarmuus matalalla alkaa löytyä. Ostan siis varastoon pätkät samanlevyistä lankkua ja treenataan sitten omassa pihassa tuota. Samanlaiset pultit Roki on vetänyt aiemmin ainoastaan koirauimalan altaalle johtavilla portailla.

Harmi, että olen niin nyypiö ja pihalla näiden esteiden erilaisista harjoittelutavoista, etten osaa sanoa tai keksiä mitään vaihtoehtoja. Teen vaan niin kuin käsketään. Toivon vaan niin, ettei Rokille jäänyt kammoa puomiin. Se on onneksi aika kova tapaus ja ryhmämme ohjaajakin sanoi, ettei hän olisi vienyt estettä läpi tuolla tavalla ellei olisi tiennyt millainen koira Roki on. Tuo ohjaaja on kuitenkin seurannut Rokin tekemisiä aina nelikuisesta lähtien.

Tokoilemassa ollaan käyty myös. Joka päivä vähän jotakin lenkkien yhteydessä ja keskiviikkona vähän enemmän Killerillä. Seuraa oli tuolloin myös paikalla. Nouto on aika varma edelleen, mutta liian monen toiston jälkeen Roki alkaa leikkiä kapulalla. Seuraamisesta maahanmeno on hieno. Paikkamakuuta ollaan treenattu nyt myös. Onnistuu paremmin, jos Rokilla on jotain odotettavaa, kuten lelu tms.

Keskiviikkona lähdettiin kahville kaverin luo suoraan treeneistä. Tulipahan todistettua nyt tämän hetken täystuhotilanne, mitä olenkin jo treenihallikokemusten perusteella epäillytkin. Roki merkkailee täysin hallitsemattomasti, treenihallissa yritän aina ehtiä kieltää ajoissa, mutta se vaatii ihan jatkuvaa kyttäämistä ja silti ehtii välillä lirahtaa. Nyt sitten vierailu kotiin, jossa asuu kaksi narttukoiraa, aiheutti noin viidet merkkailut ympäri asuntoa. Suljettiin sitten koira keittiöön, jossa se pissasi enää vain pakastimen kulmalle. Voi elämä, kun otti päähän ja nolotti myös, etenkin kun jälkiä siivotessani kiskaisin tiskipöydältä vielä juomalasin säpäleiksi lattialle. Ei varmaan olla saamassa kutsua uudestaan ihan justiinsa ;).

Onko tämä hillitön merkkailu vain vaihe? Meneekö se ohi? Ei me pian uskalleta sinne mätsäriinkään lähteä, se on JAT:n uudella hallilla Killerillä ja pissaaminen halliin on luonnollisesti kielletty. Tuo koiranrakki varmaan nostaa kinttuaan tuomarinkin jaloille...

Hiihtolomalla!

Vihdoinkin se kauan kaivattu hiihtoloma! Sää on oikein keväinen, pakkasta muutamia asteita ja aurinko paistaa melkein joka päivä. Ville oli viime viikon lomalla, joten erityisiä suunnitelmia ei nyt ole. Ainut vaan, että tekisi mieli keksiä joku pikku reissu tai edes jotain poikkeavaa tälle viikolle. Muuten ei oikein tunnu lomailulta. Tietysti on ihanaa nukkua vaan tarpeeksi ja touhuta kiireettömästi kotona.

Rokin kanssa käytiin parit luontopolkulenkit heittämässä viikonloppuna. Tosin polut oli aikalailla ummessa tai vaihtoehtoisesti ajettu laduksi. Haapaniemessä kuitenkin talsittiin osa reissusta polulla ja osa Päijänteen jäällä. Oli aurinkoinen ihana ilma, mutta tuuli kovasti. Saatiin kuitenkin kuviakin otettua, kyllä se aurinko auttaa!



Lentävä koira mielipuuhassaan






Sunnuntaina etsittiin Nyrölän luontopolku. Sitä oli onneksi osittain ajettu kelkalla ja hanki kantoi. Kiva lenkki sekin, vaikka vähän meinattiin eksyksissä olla välillä.



Mitä ihmettä se tekee??


Nautitaan auringosta!


Jonkun verran ollaan nyt tokoiltu omin päin. Roki on hienosti oivaltanut uudelleen perusasentoon tulon. Harjoittelimme muutamaan otteeseen peruuttamista seinän ja sohvan vieressä ja Roki oppi todella nopeasti. Heti se osasi myös soveltaa tuon takapään käytön sivulletuloon. Asentoon ei tarvitse nyt ohjata koiraa ollenkaan, ainoastaan käskyn yhteydessä näyttää vasemmalla kädellä housun saumaa. Asento löytyy hienosti myös silloin, kun teen sivulletulon hankalaksi, ts. olen Rokin takana tai vinottain takana.

Kymppikuinen

Rokilla tuli lasiin sunnuntaina 10 kuukautta. Vitsit se ei enää ole pikkupenneli. Toisaalta ihanaa, toisaalta puupeloikä meni niin äkkiä. Kriittisiä mittoja otettiin taas tietysti ja nyt ei ollut tullut korkeutta eikä painoakaan lisää. Eli 18 kiloa punnittiin ja n. 54 senttiä säkä.

Viikonloppuna Roki rallasi taas Saviolla mustavalkoisten kanssa ja ihmiset tarpoivat jäällä hangessa. Niin, ja olihan myös Pessi mukana, mutta hihnassa. Otin neuvoista vaarin ja nyt Roki kulkee jatkossa lenkeillä liinassa, myös silloin, kun mennään metsässä. Otetaan tiukka linja luoksetuloihin. Birgitta myös havaitsi, että kun minun on pakko saada Roki kiinni, muuttuu ääni maanittelevaksi ja Roki ei varmasti tottele. Tiesinkin sen, en luota yhtään siihen, että Roki tulee ja sen huomaa minusta heti. Mulle iskee kokemuksesta sellainen kissan luoksehoukuttelukutsumoodi päälle.

Roki tulee luokse ja antaa kiinni paljon paremmin silloin, kun ollaan kaksin, samoin Villen kanssa. Hommaa tehostaa selän kääntäminen Rokille tai kyykistyminen. Roki myös antaa ottaa kiinni nätisti. Mutta jos virikkeitä on yhtään enemmän, kaveria ei huvitakaan. Tänään treenattiin Tanjan ja Nemon seurassa samaa, ja kylmästi kiskaisin Rokin luokse liinasta, jos muuten ei kutsusta tullut. Haluan luoksetulon sellaiseksi, että tuo epävarmuus häviää minulta eikä tarvitse käyttää kutsussa vippaskonsteja eli pelkkä käsky riittää.

Nemon kanssa oli taas niiiin hauskaa! Pojat painivat menemään ja juoksivat narun perässä. Ja haukkuivat yhdessä metsästä pölähtäneitä suunnistajia (kuka suunnistaa iltahämärässä talvipakkasella?!?). Kivaa oli.

Illalla tsekattiin vielä agilitytreenit. Ja löytyihän nyt vihdoin jotain yhteistä säveltäkin. Mutta kyllä se vaati koiran rauhoittelua tosi paljon. Hallin hajut ovat Rokille ihan vastustamattomia eikä se varmaan mahda pissailulle mitään. En meinaa ehtiä joka tilanteeseen mukaan. Mutta siis esteillä alkoi jotain tolkkua löytymään. Ongelma edelleen on ekalle esteelle lähetys, koska Rokilla on niin kova hoppu. Mutta kun taas itse muistin rauhoittua, havaitsin, että tehdessä useampia esteitä peräkkäin, Roki hakee ohjetta multa. Se kääntyy aina esteen jälkeen minun luokseni. Aloin odottaa tätä ja annoin uuden käskyn vasta tuon jälkeen, kun aiemmin olen vain yrittänyt juosta Rokin edellä ja hosua. En edes juuri liikkunut itse. Eikä karkailujakaan tapahtunut tänään (Rokilla, muut senkin edestä).

Varmaan joku lukija, jolla on kokemusta agilitysta enemmän, havaitsee, että olen ihan pihalla koko homman kanssa. Pitää paikkansa, tämä on aivan ensi kosketuksia koko lajiin ja aloitan ohjaajana aivan alkeista itsekin. Oppimista kuitenkin tapahtuu! Uskon myös kehittyväni, minulla on kova taipumus analysoida omaa tekemistäni ja johan se tuli selkeästi huomattua, että suurin vaikutus koiran touhuihin on sillä, miten minä siellä radalla toimin.

Uutena esteenä tuli "pussi". Ei mitään ongelmaa suorittamisessa, paitsi Roki yritti loikkia läpi pussin, ei tajunnut sukeltaa. Keppejä tehtiin niin, että ohjaaja kulki koiran sivulla nenä samaan suuntaan. Alun takeltelun ja haukkumisen jälkeen löytyi tähänkin kivasti rytmiä. Ja taasen sen jälkeen, kun Anne rauhoittui... Putki on edelleen kaikkein paras ja Roki vetää kauheat pultit, kun joku muu koira käsketään putkeen. Sitten keskityttiinkin toisen vuoron aikana odottamisharjoituksiin juuri silloin, kun putkea toiset tekivät. Vähensi kuumumista huomattavasti ja lopputreenistä Roki ei enää välittänyt, kun muut rytisivät putkessa.

Lopuksi tehtiin peräkkäin kepit, putki, kaksi hyppyä, pussi ja muuri. Kepeissä taas vähän sähläystä, mutta loput menivät mielestäni kivasti. Katkoja tulee joka väliin, koska haluan antaa ohjeen Rokille niin, että se kuuntelee. Ja onnistuikin! Se on kyllä kovin taitava lukemaan mun ohjeita, jos sählään, sekin sählää eikä tee mitä pitäisi.