Tiukat pakkaset

Pakkanen kiristyy kaiken aikaa ja ainakin ensi viikonloppuun asti luvattu vähintään pariakymmentä astetta. Eilen oli tokotreenitkin peruttu. Mikä kyllä ihan hyvä, koska minun näpit ei ainakaan meinaa kestää kovaa pakkasta ja koirankuolaa. Roki tarkenee hienosti pakkasilla, joten metsälenkkejä on kyllä kylmyydestä huolimatta tehty. Eilenkin kahteen otteeseen.

Olohuonejumppaa tehdään lähes joka ilta nyt korvaamaan ulkotreenejä. Eilisillan ohjelmassa oli seuraavaa:

Perusasento ja perusasennosta maahanmeno: Perusasento helposti ensin vino. Aiemmin korjasin ja palkkasin, nyt korjaan asennon, kehun ja sitten otetaan liike uudestaan ja onnistuneesta palkka. Oma keskittyminen erityisesti omiin maneereihin ja toisaalta virheen "ilmaisuun" koiralle esimerkiksi ohottelemalla. Liian helposti otan vain uudestaan, enkä anna virheestä selkeää palautetta ja toisaalta taas palkkaan namilla kehumatta ensin. Maahanmenot olivat nyt tosi hyviä ja nopeita, mutta perusasennosta tehtynä myös hiukan vinoja.

Kaukot. Parannusta edelleen havaittavissa. Seisomaan tarvitsee käsiapua sekä makuulta että istualtaan. Etenee, kun menee seisomasta makuulle, siksi vein namilla, ja takajalat pysyivätkin paikoillaan. Roki kesti myös hyvin tätä jumppaa niin tehtynä, että hiukan pidättelin kämmenellä takajalan päältä, jotta paikka säilyy. Tätähän Helmisen Hanna viime kesänä ehdotti. Makuulta istumaan on parantunut paljon ja onnistuu nyt ilman käsiapua. Jos olen liian kaukana, takapuoli siirtyy tosin edelleen eteenpäin.

Liikkeestä maahanmenoja. Matka tietysti lyhyt, lähinnä olohuoneen matolla. Kuitenkin todelle hyviä ja valumattomia maahanmenoja. Tehtiin sekä niin, että peruutin edeltä että seuraamisesta.

Seuraamisen liikkeellelähtöjä. Kontakti paranee koko ajan! Toivottavasti siirtyy myös kentälle ja pitempiin seuraamisiin. Nyt tehtiin noita muutaman askeleen pätkiä ja kontakti pysyy ylös.

Kaverin treenivideoiden innoittamana otettiin kurre takaisin temppuohjelmaan. Roki on tehnyt kurren aina ottamalla tukea namikädestä tai jaloista. Nyt haetaan omaa tasapainoa, ei kovin hyvä vielä, mutta nytkin kun on vasta parina iltana tehty, Roki alkaa hakea koko ajan paremmin ja itsenäisemmin liikettä.

Kurren lisäksi tehtiin PAM-käskyllä kyljelle kellahtamista. Meinaa mennä helposti kierimiseksi, koska kieriminen on Rokille ihan super-liike, jota se tarjoaa todella mielellään. Alkoi sitten kyllä PAMkin löytymään, kun rauhoitettiin se pieni hetki kyljellään ennen palkkaa. Käsiohjauksella teki sekä makuulta että istumasta/seisomasta, mutta koiraan ei tarvinnut koskea ollenkaan.

Ihan lopuksi otettiin vielä pari nojatuoliin peruutusta ja sitten seinälle myös. Hyvin haki. Jotain toiminnallista ja energistä kuitenkin tuossa liikkeessä on nyt vaikkapa kurreen verrattuna, että Roki haukahtaa joka kerta, kun nostaa takajalkoja. Sehän haukkuu aina, jos minä sekoilen ja annan epäselviä ohjeita tai jos Roki ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Se on kärsimätön ja alkaa paukuttaa. Mutta tuossa peruutusjutussa ei liene kyse siitä, ja minäkin olen pyrkinyt rauhoittamaan omaa käskytystäni ja minimoimaan liikkeeseen ohjaavia eleitä. Roki nyt vaan haukkuu, kun tehdään jotain intoa nostattavaa. Onko tässä ajattelussa järkeä?

Roki ja kissa

Johan tulee nyt päivitystä putkeen, mutta löysin tuossa muutaman kuvan joulukuulta, joita en ollutkaan tänne laittanut. Roki on tehnyt tuttavuutta siskoni kissojen kanssa. Teholta, joka on nelivuotias narttukissa, tulee turpaan niin että lotisee. Tai tulisi, jos annettaisiin tilanteen kehittyä omalla painollaan. Roki on alusta lähtien väistänyt Tehoa, vaikka hiukan utelias onkin. Teho on pieni, epäluuloinen, arka ja erittäin itsenäinen kissa. Viime kesänä siskoni perhe otti toisen kissan löytöeläinkodista, kyseessä 2-vuotias uros. Niilo on ihan toisen ääripään maatiaisotus kuin Teho. Huippusosiaalinen, hellyydenkipeä, lauhkea ja lempeä, ei ehkä se terävin kynä penaalissa. Nipa oli jo edellisessä kodissaan tottunut toisiin kissoihin ja koiriin, eikä Rokinkaan kanssa ole ollut ongelmaa. Roki on ihan sairaan utelias kissan suhteen ja Niilo antaa nuuskuttaa. Vähän välillä pehmeällä tassulla läiskii kuonolle.

Rokin kanssa ollaan Niiloa moikkaamassa.

Kuka sä oot?

 

Ovat aika hauskat yhdessä. Kavereilla on samanlaiset takit päällä ja ehkä Rokikaan ei ole se pakan terävin veitsi. Jutut sopivat yksiin :D.

Video seinätreeneistä

Tässä pätkässä ei nyt ole ääntä, mutta kerrottakoon, että koira louskuttaa koko ajan ja emäntä käskyttää epäjohdonmukaisesti.

Enemmän murinaa ja yksi hilpeä valopilkku

Purkautumisen aihetta riittää. Sekä lenkeiltä että treeneistä. Remmirähjääminen jatkuu, välillä jo käskytys tehosi, nyt taas mennään ihan lapasesta. Nami-imutuksella onnistuu ja Rokin huomion saa kyllä, vaikka se olisikin jo bongannut vastaantulevan koiran. Välillä Roki ei nakin kanssakaan kestä sitä, että toinen koira rähähtää ensin ja silloin meinaa tulla sormille. Voi ketut, kun meinaa ottaa päähän, edelleen se BH-koe ja muutkin kokeet huvittaisi kovasti.

Nahoissaan ei meinannut herra pysyä myöskään tämän illan tokotreeneissä. Oli vanhoja tuttuja ja uusia tuttuja. Äkkipäätä vilkaisemalla vaikutti siltä, että ryhmässä oli vain yksi toinen uros. Mikä on hyvä. Toisaalta siihenkin häiriöön olisi syytä totutella muuallakin kuin kokeessa.. Seitsemän koirakkoa siellä tänään oli, ehkä pari liian monta. Ilmeisesti sitä tavoitetta ei ole, että koko kurssi osallistuisi johonkin kokeeseen lopuksi. Se olisi kyllä sopinut mulle tosi hyvin. Mutta joo, kyllä pyöri koiran pää ja taaskaan ei paikalleen kyennyt rauhoittumaan, onneksi piippaili varsin vähän.

Meidän täytyy nähtävästi alkaa oikein harjoittelemaan perusasennossa oloa. Siis niin, että siinä nökötetään pitempään käymättä kärsimättömänä pomppimaan ympäriinsä. No lähtökohtaongelmahan tänään oli se, ettei Roki ollut mielestään koskaan edes ennen tehnyt perusasentoa. Se tuli 'sivu'-käskystä ainoastaan eteen istumaan ja tiiviisti tulikin. Ihan hukassa.

Paikkamakuu meni hyvin, tosin makuulle meno oli vino.

Seuraaminen oli yllättävänkin siedettävä. Hieno homma! Se on kuitenkin se pisin (ja tylsin) liike.

Liikkeestä maahanmenot olivat taas taantuneet. En voi ymmärtää. Tuirekin sanoi, että sulla on siinä bordercollie, jonka pitäisi heittäytyä maahan. Roki sen sijaan valuu, laskeutuu ja vielä ryömii. Ja hitaasti. Tää on kyllä ihan kummallista, koska Roki todellakin osaa laota maahan ja innolla. Jostain syystä se ei toimi samalla tavalla tuolla hallilla. Tai minä en toimi. Musta tuntuu että käskytänkin sitä jotenkin erilailla ja eri sävyllä. Roki ei oikein halunnut mennä edes perusasennosta maahan. Ahistaa, se olen kyllä minä joka on nuija eikä koira.

Toinen ongelma perusasentoon liittyen on liikkeiden aloitukset, jos tehdään ohjattuna. Kontakti on hyvä, kunnes sanon "valmis", jolloin Roki alkaa katselemaan muualle. Voi perhana, kun nyt kaikki mahdolliset ajoitusasiat pissii. :(

En jaksa nyt muistella, tehtiinkö treeneissä vielä jotain muuta. Ainakin harjoitusten sisällöstä ja menetelmistä, sekä palkkauksesta, sen määrästä ja oikea-aikaisuudesta oli paljon puhetta. No, toivotaanpa että kurssi lähtee taas rullaamaan, saadaan treeniin rutiinia niin omissa kuin halliharkoissakin.


Sitten se otsikossa luvattu valopilkku tänne loppuun ;). Me ollaan tehty niitä sohvalleperuutusharjoituksia tässä lähes joka ilta ja tänään sitten virittelin vähän. Meillä on tosi liukas parkettilattia olohuoneessa, joten kiskoin karvalankamaton seinän viereen. Sitten eiku koira peruuttamaan seinälle. Ja sehän peruutti! Huikeeta, tämä on kyllä nyt ihmeellisin asia, minkä olen koiralle koskaan opettanut, enkä varmaan edes uskonut, että se voisi onnistua. Eli poika peruutti komeasti takajalat ylös seinälle ja käsinseisontaan seinää vasten :D. Ja karjui kuin syötävä koko ajan. Pieni miinus, meidän bortsu ääntää ihan hiukkasen...

Mukava viikonloppu

Olipas kiva viikonloppu vain olla kotona. Tämä tuli kyllä tarpeeseen reissaamisten päälle, viime viikonlopunkin vietin Kuopiossa kyläilemässä. Viikonloppuun kuului nyt siivoamista, töiden tekemistä, lenkkeilyä, hiihtolenkki, vieraita ja vähän kyläilyäkin.

Eilen korkkasin hiihtokauden Touruvuoressa. Oli kyllä aika rankka seitsemän kilsaa, mutta mieli palaa kyllä ladulle nyt kovasti! Perinteisesti eka lenkki on se pahin ja yllättävän moneen paikkaan sattui joko rasituksesta tai tottumattomuudesta. Sykkeetkin toitottelivat turhan korkeissa lukemissa, mutta kyllä se siitä tasoittuu, kun saadaan lisää kilometrejä alle!

Ville käytti sitten eilen Rokia lenkkeilemässä Aittovuoressa ja koira pääsi vetämään iloista lumirallia. Tänään sitten tehtiin pari hihnalenkkiä. Puolilta päivin lähdettiin koululle äänestämään, Roki matkassa. Pientä puuhastelua otettiin koulun pihassa, kun käytiin vuoronperään antamassa äänet. Teetin Rokille kaukoja, etäisyyttä nyt ei ollut edes metriä, mutta Roki yllätti positiivisesti. Todella laiskasti ollaan siis näitä jaksettu treenailla. Roki nousi nyt istumaan makuulta ilman käsimerkkiä pelkällä käskyllä, eikä persaus pomppinut edes eteenpäin. Istu-seiso -settiä tehtiin myös, mutta seisominen vaatii vielä "vetämisen". Paluumatkalla käytiin vielä Siwassa, jossa paikkamakuu V:n käydessä kaupassa. Vajaa tunteroinen vierähti (siis tällä keikalla, ei paikkamakuussa).

Iltapäivällä tuli minun kotiväet kylään, ja Roki oli luonnollisesti vieraista onnesta soikeena. Eli riehui mielenköyhänä. Milloinkohan me osataan opettaa se tervehtimään vieraat rauhallisesti? Roki rauhoittui rapsuteltavaksi kuitenkin positiivisen nopeasti. Riehui sitten uudestaan, kun myöhemmin siskoni tuli perheineen kahville, mutta rauhoittui jälleen kivasti. Siskon kaksivuotiaan voi huoletta pitää samassa tilassa Rokin kanssa, Roki ei ole lapsesta yhtään kiinnostunut, paitsi vaipasta välillä. Roki ei esimerkiksi tarjoa ikinä leluja tytölle eikä muutenkaan tervehdi tai nuolaise edes, mitä taasen harjoittaa hervottomissa määrin isojen ihmisten kanssa. Tyttö hiukan kavahtaa Rokin nopeita liikkeitä ja kovaa ääntä, mutta aika söpöistä on, kun aina vähän aika totuteltuaan sitten jo halaa Rokia.

Rankka iltapäivä ilman päiväunia vaati Rokilta veronsa ja koira kuukahti heti, kun vieraat lähtivät. Näki sitten unta ja huudahteli. :D

Me lähdettiin sitten illansuussa ilman Rokia tsekkaamaan suloista rhodesiankoiran pentua, joka kotiutui kaverille pari viikkoa sitten. Oli muuten todella söpö isonahkainen tytteli, joka täysin avoimesti tuli tervehtimään ja kiipeili syliin. Ei kuitenkaan riehunut liiaksi tai antanut hammasta sen kummemmin. Taistelutahtoakin löytyi, saalisti roadkill-kettua ja puruotekin oli napakka. Friida sippasi sittemmin emäntänsä syliin.

Iltalenkillä Rokin kanssa heiteltiin vielä hangessa vähän keppiä ja pelattiin polulla namipeliä maahanmenoilla ja stopeilla. Hurjasti intoa ja energiaa :).

Huomenna tokoilemaan kurssille! Kivaa, saadaan taas rytmiä treeniin. Varmaan vaan järki menee taas alkuunsa...

Sopeutumista arkeen

Ottipa viime viikko koville! Aikaero meinasi jäädä sitkeästi päälle. Vasta viikonloppuna alkoi rytmi palata ennalleen. Työtkin iskivät ryminällä käyntiin, paljon puuhaa onkin, kun presidentinvaaleja koulussa järjestellään ja aloitin myös oppilaskunnan hallituksen ohjaajana. Nyt seuraavaksi pistän harrastusasioita järjestykseen ja eiköhän tässä nyt saada jonkilainen treeniohjelma Roksun kanssa aikaan.

Ensi maanantaina aloitetaan taas ohjatut tokotreenit ja kyllä meidän tarkoitus on nyt valmistautua kokeeseen. Joulun seutu oli ihan treenilomaa Rokille eikä viime viikollakaan saatu vielä mitään aikaan. Jotain kuitenkin on muhinut Rokin lihasmuistissa ja koira peruuttelee ihan liekeissä sohvalle. :D Se suorastaan pompauttaa takajalat ylös niin, että ihan luonnostaan varaa hetken koko painolla etukäpälille. Varmaankin pitäisi nyt korottaa sohvaa tyynyillä ja siirtyä sitten seinälle, jos tuosta saisi sitä "käsilläseisontaa" aikaiseksi.

Ville on alkanut aamulenkkeilemään Rokin kanssa pari kolme kertaa viikkoon. Siis tekemään pitemmän juoksulenkin ennen töitä. Toivon tosissani, että into riittää yli kaksi viikkoa... Muutenhan Rokin aamulenkit ovat olleet sellaisia 15-20 minuutin tarpeentekokierroksia. Nyt mulla on useampana päivänä vain iltapäivällä töitä, joten myös itse olen meinannut harrastaa vähän pitempää aamulenkkeilyä Rokin kanssa.

Uusi vuosi ja kotiinpaluun ihanuus...

... ja kamaluus. Lauantaina myöhään illalla saavuttiin Thaimaan reissusta Jyväskylään ja edelleen nyt tiistaina elän ihan jossain muussa ajassa kuin kotimaan. Iltakahdeksalta olen ihan valmis tapaus nukkumaan ja viideltä aamulla tikkana ylös. Työhommia olisi hulluna, mutta mitään ei meinaa jaksaa tehdä.

Ihanaa oli saada koira kotiin sunnuntaina! Rokilla oli ollut kiinnostavan toimelias loma ja koira vetelikin unia koko sunnuntai-iltapäivän kotona. B:n luona hoidossa ollessaan Roki oli laumautunut hyvin ja B kehuikin Rokia helpoksi koiraksi kotioloissa ja vaivattomaksi hoidokiksi. Rokille nousi kuitenkin henkisesti (ja fyysisesti) ylivoimaiseksi Saralla uutena vuotena alkanut juoksu. Kovasti aiheutti hämmennystä ja B oli täysin vakuuttunut, että Roki nuoresta iästään huolimatta on täysin selvillä, mitä juoksuisen nartun kanssa pitää tehdä. Nooh, vahinkoja ei sattunut, mutta Rokin pää meni sen verran pyörälle, että pissiminen muuttui todella vaikeaksi. Kun B epäili jo eturauhasvaivaa pissahankaluuksien vuoksi, Roki sitten toiseen hoitopaikkaan tiistaina uuden vuoden jälkeen.

Pissivaivat helpottuivatkin sitten, kun Roki pääsi hajuista pois. Ja nyt kotona ollessaan ei olla huomattu mitään poikkeavaa. Rokin aktiiviloma jatkui vielä toisessakin hoitopaikassa, ja viimeisenä päivänä se pääsi vielä koirauimalaan pulikoimaankin! Iso kiitos Birgitalle ja Anskulle hoitopaikasta!

Uutena vuotena koirat lenkkeilivät taas yhdeksän piskin laumana. Tässä muutama kuva tuolta lenkiltä, kiitos Tiinalle näistä!

Tässä vasemmalta oikealle: Peppi, Aatu, Zero, Sara, Veki, Nita, Roki, Piika ja Kilju.

Rokilla meinaa hillintä pettää, kun kaverit karkaavat rivistä :)