Viiden kuukauden villitys saavutettiin eilen. Roki punnittiin 13,5-kiloiseksi ja ehkä noin 48-senttiseksi. Juhlan kunniaksi Roki pisteli jo toissailtana poskeen neljännes mutakakun eli kutakuinkin riittävästi tuhtia suklaamämmää... Siitä sitten päivystävälle eläinlääkärille soittamaan, että mitäs nyt, kun tummaa kaakaota on koira mättänyt. Laskettiin kuitenkin, että varsinainen suklaan määrä ei voi olla kamalan suuri ja päätettiin selvitä hiilitableteilla, jos kummempia oireita ei tule. Ei ilmennyt, paitsi pikimustaa paskaa seuraavana päivänä noin 40 lääkehiilipillerin päälle. Sääliksi kävi, kun koira nöyrästi natusti nuo tabletit mun kädestä, vaikka ihan varmasti ällösti kittaantui hiili kurkkuun...
Eläinlääkärikeikka saattaa kuitenkin olla pian edessä. Rokilta on hienosti irronnut kaikki hampaat yläkulmureita lukuunottamatta. Ne tuntuvat olevan tosi kovassa ja viikonloppuna rautahampaat puhkesivatkin jo läpi vierestä. Jos hampaat eivät lähde heilumaan nyt muutamassa päivässä ja uudet kulmurit kasvavat puoleen väliin vanhoja, on lähdettävä vedättämään maitohampit pois.
Roki oli viikonlopun hoidossa Tiinan ja Jannen luona, kun itse juhlistimme rapujuhlia Himoksella. Roki oli viihtynyt hyvin, eikä isäntäväkikään ollut pistänyt Rokin touhuja pahakseen, päinvastoin tarjoutuivat joskus tarpeen vaatiessa toistekin ottamaan :). Kimma-siskokin oli päässyt vähän hammaspainille Rokin kanssa. Pessin ja Ipin kanssa Roki taas oli rymynnyt pitkin sienimetsiä. Tokon piirimestaruuskisatkin sattuivat viime sunnuntaille, ja Tiina kävi sosiaalistamassa Rokia ja Kimmaa kisapaikalla. Olivat kuulemma Riitti-iskän tuntevat kehuneet Rokia isänsä pojaksi. Olisikohan tuossa vähän samaa näköä ;). Harmi ettei minulla ole tähän linkitettäväksi mitään Riitin pentukuvaa, mutta jotakin löytyy kyllä Riitin ja Käämin kotisivuilta, joihin linkki löytyy reunasta.
tiistai 28. syyskuuta 2010
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Kuvia eiliseltä
lauantai 18. syyskuuta 2010
Viikonloppu taas
Eilen oli jälleen pentukurssin treenit, vähän tuo viikonpäivä vaihtelee, kun vetäjällä on keskiviikkoisin välillä luentoja. Olin itse nyt mukana Rokin kanssa ja tuntui, että ekaa kertaa Roki ei vetänyt ihan hirveitä kierroksia toisista koirista. Eli oli vähän helpompaa pitää koiraa hallinnassa. Tehtiin kontaktiharjoituksia, seuraamista, seuraamisessa käännöksiä oikeaan ja vasempaan, perusasennosta maahanmenoa, liikkeestä maahanmenoa, lelun noutoa ja lelun hyppynoutoa. Seuraamisessa pitäisi edelleen palkata Rokia enemmän (samasta huomautti myös Tiina, kun Liepeellä tänään käytiin). Perusasentoon otettaessa korjaan itse asentoani koiran mukaan ihan vahingossa. Olen kyllä saanut itteni siitä kiinni jonkun kerran, mutta eilen sai vetäjä myös... Hyppynouto sujui Rokilta ehkä ainoana koko ryhmästä. Kaikki muut joko tulivat takaisin ilman lelua tai kiersivät esteen palatessa. Rokilla on vaan noudossa käytettävä palloa ja palkattava narulla. Kokeilin eri vaihtoehtoja ja tuo toimi parhaiten.
Liikkeestä maahanmeno oli ihan uusi juttu, ei oltu tehty aiemmin. Perusasennosta maahanmeno sujuu jo mainiosti ja Roki myös pysyy alhaalla aika hyvin. Nyt sitten liikkeestä saman harjoittelua. Vähän vinoon tuppaa koira menemään alas, mutta siitä se lähtee.
Tänään oltiin sitten Lievestuoreella kylässä pari tuntia. Roki menee ensi viikonlopuksi hoitoon Kimma-siskon kotiin ja nyt käytiin tutustumassa vähän etukäteen paikkoihin :). Ensin heitettiin pieni lenkki, Pessi ja Ipikin olivat mukana, tosin hihnassa ja Roki poukkosi vapaana. Tiina kuvasi sitten Rokia pihassa, kun aurinko sattui pilkottelemaan. Heittelin Rokille palloa ja poju postaili ihan tyylikkäästi kameralle. Ehkä saan kuvia tännekin taas pitkästä aikaa! Omalla pokkarilla kuvat eivät ole hääppöisiä, kun ikinä ei ehdi riittävän valoisalla kuvaamaan ja salama tekee kuvat ikävän näköisiksi. Vierailun lopuksi Roki vielä veti vähän rallia Pessin kanssa. Pessistä on selvästi hauskaa, kun joku idiootti juoksee perässä. Pessi lähinnä lönkytteli ja Roki tuli peesissä vinkuhaukkuen. Juostessa haukkuminen on yleensä väsymisen merkki Rokissa ja on ilmennyt useamman kerran Nemon kanssa peuhatessa.
Kimmaa oli myös tosi kiva nähdä pitkästä aikaa! Paljon on tyttönen kasvanut ja yhteiset piirteet Rokin kanssa ovat ilmeisiä. Esimerkiksi haukku kuulostaa tosi samalta. Ilmeet ja touhut ovat myös yllättävän samanlaiset. Runko kuitenkin on aika erimallinen, Kimmalla pitemmän oloinen, ja takapää selvästi vankempi verrattuna Rokiin. Rokilla taas massaa on enemmän etupuolella, runko lyhyempi ja takapää kapoisempi. Vaikea sanoa, kuinka paljon eroa tekee se, ettei Kimma ole juuri nyt liikkunut ja päässyt kasvattamaan lihasta. Painoeroa noilla on viitisen kiloa. Kimma on nyt ollut ilman kipulääkettä ja ilmeisesti taas aristaa jalkoja aikalailla. Pirteä ja energinen se kuitenkin on, toivotaan, että paraneminen jatkuu hyvällä mallilla!
Liikkeestä maahanmeno oli ihan uusi juttu, ei oltu tehty aiemmin. Perusasennosta maahanmeno sujuu jo mainiosti ja Roki myös pysyy alhaalla aika hyvin. Nyt sitten liikkeestä saman harjoittelua. Vähän vinoon tuppaa koira menemään alas, mutta siitä se lähtee.
Tänään oltiin sitten Lievestuoreella kylässä pari tuntia. Roki menee ensi viikonlopuksi hoitoon Kimma-siskon kotiin ja nyt käytiin tutustumassa vähän etukäteen paikkoihin :). Ensin heitettiin pieni lenkki, Pessi ja Ipikin olivat mukana, tosin hihnassa ja Roki poukkosi vapaana. Tiina kuvasi sitten Rokia pihassa, kun aurinko sattui pilkottelemaan. Heittelin Rokille palloa ja poju postaili ihan tyylikkäästi kameralle. Ehkä saan kuvia tännekin taas pitkästä aikaa! Omalla pokkarilla kuvat eivät ole hääppöisiä, kun ikinä ei ehdi riittävän valoisalla kuvaamaan ja salama tekee kuvat ikävän näköisiksi. Vierailun lopuksi Roki vielä veti vähän rallia Pessin kanssa. Pessistä on selvästi hauskaa, kun joku idiootti juoksee perässä. Pessi lähinnä lönkytteli ja Roki tuli peesissä vinkuhaukkuen. Juostessa haukkuminen on yleensä väsymisen merkki Rokissa ja on ilmennyt useamman kerran Nemon kanssa peuhatessa.
Kimmaa oli myös tosi kiva nähdä pitkästä aikaa! Paljon on tyttönen kasvanut ja yhteiset piirteet Rokin kanssa ovat ilmeisiä. Esimerkiksi haukku kuulostaa tosi samalta. Ilmeet ja touhut ovat myös yllättävän samanlaiset. Runko kuitenkin on aika erimallinen, Kimmalla pitemmän oloinen, ja takapää selvästi vankempi verrattuna Rokiin. Rokilla taas massaa on enemmän etupuolella, runko lyhyempi ja takapää kapoisempi. Vaikea sanoa, kuinka paljon eroa tekee se, ettei Kimma ole juuri nyt liikkunut ja päässyt kasvattamaan lihasta. Painoeroa noilla on viitisen kiloa. Kimma on nyt ollut ilman kipulääkettä ja ilmeisesti taas aristaa jalkoja aikalailla. Pirteä ja energinen se kuitenkin on, toivotaan, että paraneminen jatkuu hyvällä mallilla!
maanantai 13. syyskuuta 2010
Puuhailua
Taas on viikkoa vierähtänyt. Kiirusta ja väsymystä meinaa töiden kanssa olla. Koiran kanssa ulkoilu on kuitenkin tervetullutta vaihtelua tietokoneella nököttämiseen iltojen rattona. Perusulkoilu on moninmoninkertaistunut viime syksyyn verrattuna. Miinuspuolena se, ettei mitään muuta liikuntaa ole kyllä tullut harrastettua sitten kesäkuun. Mutta kyllä tuo metsissä kirmailu mulle ainakin maistuu!
Eilen oltiin synttärireissussa päivä ja Roki sai yksinolon sijaan toimintapäivän Saviolla. Koira oli reporanka kotiin päästyämme eikä ensimmäistä kertaa ollut tänä aamunakaan vielä tikkana ylhäällä, kun raahustin silmät ristissä puoli kuudelta alakertaan. Saviolla Roki oli lenkkeillyt Vekin, Saran ja suomenlapinkoira Pessin kanssa. Pessi oli intoutunut leikittämään Rokia oikein urakalla.
Rokin pallipäivitys: Kumpikin selvästi tuntuu oikeilla hollilla koiran ollessa selällään, seistessä meinaavat vielä karata. Itse olen kyllä nyt seisoma-asennossakin toisen saanut joka kerta viime viikkojen aikana näppeihin. Vielä ne pikkuisen siis lipsuvat, mutta ehkä herneet vielä paikkansa löytävät.
Kovinkaan paljon ei olla jaksettu nyt treenailla. Lähinnä sellaista käytännön settiä, kuten ei-riehumisen opettelua hihnassa, vetämättömyyttä, tien ylittämistä kontaktissa, ohittamista jne. Veden truuttaus naamatauluun tehoaa Rokiin yllättävän hyvin, oli kyse sitten haukkumisesta tai hihnan natustelusta. Suihkupullosta ei ollut mitään apua, mutta pesin pienen käsisaippuaputelin ja sillä saakin juuri sopivan tehokkaan ruiskauksen aikaan, sekä se mahtuu taskuun.
Viikonloppuna Roki ehti paineille myös Nemon kanssa. Ihan huippumeininkiä noiden kaverusten touhut! Ja emännät saa jaaritella rauhassa, kun pennut keksivät tekemistä keskenään. Samalla tultiin sosiaalistaneeksi pentuja myös hyvin erilaisiin lajitovereihin - metsässä nimittäin tuli kolme nöffiä vastaan. Nemo oli vallan reipas ja meni varovasti haistelemaan isot kaverit. Rokilla otti vähän enemmän aikaa, piti haukkua vähän ja kierrellä ja kaarrella ja olla muka ei-kiinnostunut. Lopulta Rokikin kävi nuuhkaisemassa karhut ja oli sangen ahdistuneen näköinen, kun kolmelta suunnalta mustat möhkäleet tekivät tuttavuutta. Kun isot, mutta lupsakat pedot lähtivät, olikin hyvä hetki rähjätä oikein itsevarman aikamiehen elkein seuraavalle vastaantulijalle eli pikku-käppänälle...
Eilen oltiin synttärireissussa päivä ja Roki sai yksinolon sijaan toimintapäivän Saviolla. Koira oli reporanka kotiin päästyämme eikä ensimmäistä kertaa ollut tänä aamunakaan vielä tikkana ylhäällä, kun raahustin silmät ristissä puoli kuudelta alakertaan. Saviolla Roki oli lenkkeillyt Vekin, Saran ja suomenlapinkoira Pessin kanssa. Pessi oli intoutunut leikittämään Rokia oikein urakalla.
Rokin pallipäivitys: Kumpikin selvästi tuntuu oikeilla hollilla koiran ollessa selällään, seistessä meinaavat vielä karata. Itse olen kyllä nyt seisoma-asennossakin toisen saanut joka kerta viime viikkojen aikana näppeihin. Vielä ne pikkuisen siis lipsuvat, mutta ehkä herneet vielä paikkansa löytävät.
Kovinkaan paljon ei olla jaksettu nyt treenailla. Lähinnä sellaista käytännön settiä, kuten ei-riehumisen opettelua hihnassa, vetämättömyyttä, tien ylittämistä kontaktissa, ohittamista jne. Veden truuttaus naamatauluun tehoaa Rokiin yllättävän hyvin, oli kyse sitten haukkumisesta tai hihnan natustelusta. Suihkupullosta ei ollut mitään apua, mutta pesin pienen käsisaippuaputelin ja sillä saakin juuri sopivan tehokkaan ruiskauksen aikaan, sekä se mahtuu taskuun.
Viikonloppuna Roki ehti paineille myös Nemon kanssa. Ihan huippumeininkiä noiden kaverusten touhut! Ja emännät saa jaaritella rauhassa, kun pennut keksivät tekemistä keskenään. Samalla tultiin sosiaalistaneeksi pentuja myös hyvin erilaisiin lajitovereihin - metsässä nimittäin tuli kolme nöffiä vastaan. Nemo oli vallan reipas ja meni varovasti haistelemaan isot kaverit. Rokilla otti vähän enemmän aikaa, piti haukkua vähän ja kierrellä ja kaarrella ja olla muka ei-kiinnostunut. Lopulta Rokikin kävi nuuhkaisemassa karhut ja oli sangen ahdistuneen näköinen, kun kolmelta suunnalta mustat möhkäleet tekivät tuttavuutta. Kun isot, mutta lupsakat pedot lähtivät, olikin hyvä hetki rähjätä oikein itsevarman aikamiehen elkein seuraavalle vastaantulijalle eli pikku-käppänälle...
lauantai 4. syyskuuta 2010
Alkaa olla syksy
Koipeliini omalla tontillaan
Sellaista haipakkaa menee nuo työviikot, ettei meinaa mitään työn ulkopuolista ehtiä tehdä. Iltaisinkin ollaan ihan poikki ja viimeistään kympiltä nukkumaan. Onneksi siskolikka sitkeästi on jaksanut Rokia käyttää päivällä lenkillä, vaikka syyssää on välillä ollut karsea ja Rokin käytös samoin. Vieläkin Roki saa lenkillä välillä raivareita, jotka ilmenee poukkoiluna, tajuttomana vetämisreuhtomisena ja hihnan puremisena, johon aina liittyy myös kova ärinä, murina, haukku ja suorastaan vihaisen pelottava irvistely. Me puututaan tuohon nyt joka ikinen kerta tosi tiukasti, koska lenkkeily voi olla välillä todella hankalaa, kun koira kerää koko hihnan vähitellen kitusiinsa ja näykkii seuraavaksi näppejä.
Kylmenneet säät ovat tuoneet myös toisenlaisen houkuttelevan kohteen Rokin hampaille, nimittäin lapaset! Siinä vasta hauska uusi lelu, joka roikkuu ulkoiluttajan käden jatkeena - Rokin mielestä. Ulkoiluttaja saattaa olla toista mieltä, koska yleensä käsi on lapasen sisällä. Jonkun mielestä on kenties todella ärsyttävää, kun koira roikkuu kädessä.
Muuten Roki ehkä puree ihmisiä vähän vähemmän nykyään. Olisiko sitten syynä hampaiden vaihtuminen. Etuhampaat ovat irronneet melkein kaikki ja kulmuritkin heiluvat. Yhtään ei olla vielä saatu talteen. Silitystä poju ei kuitenkaan edelleenkään pyydä katseella tai tassulla, vaan hampailla. Samoin treenatessa nakin perään koira on niin paljon, että usein tulee reikä sormeen. Myös paidanhihoja on repeillyt.
Ripuli Rokilla on nyt ollut pariin otteeseen. Niiden jälkeen taas maha on mennyt niin kovaksi, että päivän verran tavaraa tulee todella vähän. Hankalinta on muuten koiran lenkitys ollut juuri noiden ripuleiden aikana, olisiko sitten maha niin ikävän tuntuinen, että vaikuttaa sitten koiran käytökseenkin. Varmaan mahdollista.
Tottelevaisuuskurssilla menee siedettävästi. Roki tekee mielettömän tunnollisesti ja hyvällä kontaktilla kaikki jutut, mutta riehuminenkin on melko hurjaa hallissa. Vesipullolla joutuu tavan takaa ruiskuttelemaan hyppivää ja haukkuvaa pentua. Toisaalta edelleen on kyllä ihan ällistyttävää, miten hyvin nakinpalalla saa koiran ihan kuuroksi ja sokeaksi ympäröivälle häiriölle. Kouluttaja tituleeraakin Rokia ihmelapseksi :D. Kontaktikävely ja seuraaminen yleensä on kyllä hyvää - jopa niin hyvää, että kun ylitimme ihan matalaa estettä treeneissä kontaktissa, sekä minä että koira törmättiin lankkuun ... Molemmat oltiin kontaktin pauloissa ;). Mutta minä ite oon kyllä ihan läkähdyksissä noiden treenien jälkeen. V saa todellakin ensi viikolla mennä sinne ja minä pidän väliä.
Nukkuminen omassa pedissä on säiden viilennyttyä alkanut maistumaan. Boksi on kokenut aika kovia, mutta kelpaa vielä. Ensimmäisestä karvapeitosta luovuttiin, koska Rokin mielestä sitä oli niin kiva alistaa, vuoronperään tappaa ja polkea... Ohuempi peitto kelpaa edellisen lisäksi myös äidin korvikkeeksi, Roki on varsinkin aamuisin alkanut luputtamaan peiton reunaa ja leipoo sitä samalla tassuillaan. Mikähän ihmeen oidipuskompleksi ja freudilainen ongelma pentua riivaa? Selkäkarvat kasvaa komeasti, kuten kuvassa näkyy :D.
Sellaista haipakkaa menee nuo työviikot, ettei meinaa mitään työn ulkopuolista ehtiä tehdä. Iltaisinkin ollaan ihan poikki ja viimeistään kympiltä nukkumaan. Onneksi siskolikka sitkeästi on jaksanut Rokia käyttää päivällä lenkillä, vaikka syyssää on välillä ollut karsea ja Rokin käytös samoin. Vieläkin Roki saa lenkillä välillä raivareita, jotka ilmenee poukkoiluna, tajuttomana vetämisreuhtomisena ja hihnan puremisena, johon aina liittyy myös kova ärinä, murina, haukku ja suorastaan vihaisen pelottava irvistely. Me puututaan tuohon nyt joka ikinen kerta tosi tiukasti, koska lenkkeily voi olla välillä todella hankalaa, kun koira kerää koko hihnan vähitellen kitusiinsa ja näykkii seuraavaksi näppejä.
Kylmenneet säät ovat tuoneet myös toisenlaisen houkuttelevan kohteen Rokin hampaille, nimittäin lapaset! Siinä vasta hauska uusi lelu, joka roikkuu ulkoiluttajan käden jatkeena - Rokin mielestä. Ulkoiluttaja saattaa olla toista mieltä, koska yleensä käsi on lapasen sisällä. Jonkun mielestä on kenties todella ärsyttävää, kun koira roikkuu kädessä.
Muuten Roki ehkä puree ihmisiä vähän vähemmän nykyään. Olisiko sitten syynä hampaiden vaihtuminen. Etuhampaat ovat irronneet melkein kaikki ja kulmuritkin heiluvat. Yhtään ei olla vielä saatu talteen. Silitystä poju ei kuitenkaan edelleenkään pyydä katseella tai tassulla, vaan hampailla. Samoin treenatessa nakin perään koira on niin paljon, että usein tulee reikä sormeen. Myös paidanhihoja on repeillyt.
Ripuli Rokilla on nyt ollut pariin otteeseen. Niiden jälkeen taas maha on mennyt niin kovaksi, että päivän verran tavaraa tulee todella vähän. Hankalinta on muuten koiran lenkitys ollut juuri noiden ripuleiden aikana, olisiko sitten maha niin ikävän tuntuinen, että vaikuttaa sitten koiran käytökseenkin. Varmaan mahdollista.
Tottelevaisuuskurssilla menee siedettävästi. Roki tekee mielettömän tunnollisesti ja hyvällä kontaktilla kaikki jutut, mutta riehuminenkin on melko hurjaa hallissa. Vesipullolla joutuu tavan takaa ruiskuttelemaan hyppivää ja haukkuvaa pentua. Toisaalta edelleen on kyllä ihan ällistyttävää, miten hyvin nakinpalalla saa koiran ihan kuuroksi ja sokeaksi ympäröivälle häiriölle. Kouluttaja tituleeraakin Rokia ihmelapseksi :D. Kontaktikävely ja seuraaminen yleensä on kyllä hyvää - jopa niin hyvää, että kun ylitimme ihan matalaa estettä treeneissä kontaktissa, sekä minä että koira törmättiin lankkuun ... Molemmat oltiin kontaktin pauloissa ;). Mutta minä ite oon kyllä ihan läkähdyksissä noiden treenien jälkeen. V saa todellakin ensi viikolla mennä sinne ja minä pidän väliä.
Nukkuminen omassa pedissä on säiden viilennyttyä alkanut maistumaan. Boksi on kokenut aika kovia, mutta kelpaa vielä. Ensimmäisestä karvapeitosta luovuttiin, koska Rokin mielestä sitä oli niin kiva alistaa, vuoronperään tappaa ja polkea... Ohuempi peitto kelpaa edellisen lisäksi myös äidin korvikkeeksi, Roki on varsinkin aamuisin alkanut luputtamaan peiton reunaa ja leipoo sitä samalla tassuillaan. Mikähän ihmeen oidipuskompleksi ja freudilainen ongelma pentua riivaa? Selkäkarvat kasvaa komeasti, kuten kuvassa näkyy :D.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)