Jälleen retki suolammelle

Kovin ihmeellisiä puuhia ei ole tätä postausta varten kertynyt. Emäntä on keskittynyt pari viikonloppua kaverien polttarihumuihin ja touhut koiran kanssa ovat olleet vähemmällä. Sunnuntaina piipahdettiin Vihtavuoressa ryhmänäyttelyssä, johon sain jopa Villenkin raahattua mukaan. Rokinhan piti alunperin olla myös siellä kehässä, mutta suunnitelmat muuttuivat häntävaivojen myötä. Kehän laidalta löytyivät Piika ja Sara sekä Tiina, Birgitta ja Noora, joilla olikin ollut aivan huikea näyttelyviikonloppu. Lauantaina Mikkelissä Piika pokkasi viimeisen sertinsä ollen paras narttu ja ROP. Sunnuntaina tuli Piikalle edelleen eriä, mutta sertin vei sitten Sara. Piikalla valioituminen on nyt luonnetestituloksesta kiinni. Onnea Piika, Sara, Noora, Tiina ja Birgitta!!

Tässä muutama mainio kuva viime viikon lenkiltä Satun ja Naavan kanssa. Kiitos Satu!

Suolammen (Vuorilampi) laiturilla Halssilan Hiihtomaan takana.

 

Veteen voi lähteä monella eri tyylillä. Tässä näytteet a'la Rocky Road.

  
Tämä on kyllä paras! :D

Laiturin portaita noustaan myös ylös, myös tästä löytyy eri variaatioita. Ravistus:

Ilman ravistusta. Tukka hyvin, kaikki hyvin?

 
Naava innostui myös Rokin kepistä ja haastoi varmaan ekaa kertaa ikinä Rokin. Roki yllättyi sen verran, ettei edes pörissyt takaisin kovin pahasti.

Uintien jälkeen kuuluu vetää hepulikohtaukset pitkin suota.

Paluu veperantaan

Juhannukset on juhlittu mökkeillen Suolahdessa. Rokissa oli hiukkasen vahtimista, koska häntä ei ollut täysin parantunut ennen reissuun lähtöä. Lisäksi tylsyyttään Roki kalttasi ruven haavaumasta pois. Pidettiin vielä öisin sidosta hännässä Fucidermilla lääkittynä. Iho näytti onneksi aika hyvältä ruven alla ja nyt selkeästi paranemaan päin.

Juhannuksen vietosta Roki tuntuu toipuvan vieläkin. Neljä ulkoilmapäivää ja jatkuva ihmisten vedättäminen lelun heittoon tekivät tehtävänsä. Vielä kun rhode-Frida tuli rallaamaan lauantaina Rokin kanssa tulos oli taattu. Tosin Rokin piti alkuunsa pöristä ja näyttää ientä Fridalle. Selkeä syy oli kiinnostus pelkkiin ihmisiin ja leikin vonkaaminen Wubba-lelun kanssa. Silloin ei innokas koiraseura kiinnosta. Sitten kun väki siirtyi mökkiin, ralli Fridan kanssa alkoi täydessä yhteisymmärryksessä ja painiakin ottivat. Melko söpöä oli katsoa myöhemmin illalla, kun nukkuivat nokakkain mökin kuistilla.


Tänään päästiin vihdoin palaamaan vepen pariin! Kahdet treenit jäikin jo väliin. Tänään meitä oli vain kolme treeneissä, vaikkakin koiria viisi. Päätettiin tehdä kokeenomainen treeni ja kaikki liikkeet paitsi hukkuva ehdittiin. Aivan mahtava sää ja Rokin huipputyö tekivät illasta varsin hienon. Pari ihmistä enemmän olisi tietysti vähän helpottanut homman pyörittämistä, nyt sai tehdä töitä koko ajan. Mulla alkaa lisäksi pikkuhiljaa olla pieniä rajoituksia kamppeiden roudaamisessa ja nostelemisessa, pitäisi varmaan vähän miettiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tänään en joutanut antaa asian häiritä...

Sove olisi ollut Rokilta noillakin kolmella liikkeellä läpi. Puhtaan veneestä hypyn jälkeen tehtiin vienti ekaa kertaa sitten viime kesän kolmeenkymppiin. Ihan nappi! Pekan mielestä ei tarvitse kutsua Rokia veneestä "tuo" komennolla, ehkä kantsii ennemmin käyttää käskyt kehuihin pahoissa paikoissa, kuten uimaan lähdössä. Lisäksi pitää jättää "kiitos" väliin ja odottaa liikkeen loppumista ennen kehuja ja damin viskausta. Kuitenkin ihan mahtavaa, että suoritus oli varma ja täyteen matkaan! Veneen haussa myös mainio suoritus, ainoa pikku ongelma on köydestä irrottaminen jalkojen osuessa pohjaan - edelleen. Nyt oli siinä ja siinä, irrottiko juuri ennen maalilinjaa. Tämän vahvistamista pitää miettiä.

Kiva treeni ja huippua tuo vienti!

Aurinkoista lenkkeilyä

Keskiviikkoaamuna nautiskeltiin aurinkoisesta aamulenkistä kera Annen ja Santun. Koirat pulahtivat Hiihtomaan takana olevassa suolammessa (tällä kertaa minä en, tuli sekin kokeiltua viime kesänä, kuten joku voi ehkä muistaa). Roki keskittyi kepin noutamiseen, kun Anne yritti usuttaa Santtua uimaan namien avulla. Ja kyllähän pikku-puikkis kävikin uimassa, jopa ihan omin avuin pulahti laiturilta. Kerran Santtu erehtyi uimaan Rokin perään ja kävi hiukan liian lähellä Rokin keppiä, josta Roki päästi melko koomisen ja ylimitoitetun murahduksen vedenkorinan säestämänä. Santulle tuli kiirus rantaan.

Santtu on muuten ihan mainio Rokin seurassa, se menee täysin Rokin ehdoilla ja tämän voisin kuvitella pitävän poikien välit pitkään hyvinä, jos Santun asenne ei tuosta aikuistuessa muutu. Roki ei yhtään yritäkään pomottaa pentua, vaan on iloisen kiinnostunut ja pääasiassa hyvin neutraali Santun suhteen. Hauskalla tavalla Santtu seuraa Rokin mallia ja lähtee heti leikkiin mukaan, jos Rokilla meinaa flipata hepulin puolelle. Päätyivätpä pojat myös vetämään Rokin hihnaa yhdessä, ja näissäkin vetoleikeissä Santtu on tosi varovainen. Jos Rokin taistelumurina äityy kovemmaksi, Santtu luovuttaa.

Kaverukset Santtu ja Roki

Mallintöitä sunnuntaille

Sunnuntain hienon talvikelin kunniaksi aloitettiin eilen aamu näyttelytreeneillä Terran parkkipaikalla. Tiina nappasi meidät kotoa kyytiin ja haettiin myös Noora matkaan. Noora treenasi sekä Piikalla että Rokilla. Piikan vuoron aikana seuruutin vähän Rokia lelulla ja taas kunnianhimo pisti liian pitkiä seuraamispätkiä ja keskittyminen herpaantui. Me ollaan oikeasti ihan muutamassa askeleessa tällä hetkellä tiivistä kontaktia ja tätä sitten muisteltiinkin taas pelkällä kontaktitreenillä seuraa-käskyllä.

Roki esiintyi vuorollaan Nooran kanssa tällä kertaa todella hyvin. Ekan juoksutuksen jälkeen häntäkin löytyi oikealle paikalle ja liike oli kyllä nättiä. Nooran tosin Roki pistää koville, kun optimiliikettä varten pitää juosta tosi lujaa. Toisaalta se on harvoin mahdollista pienissä kehissä, varsinkaan hallinäyttelyissä. Myös seisotus sujui poikkeuksellisen hyvin. Pohdittiin vähän yhdessä hyvää asentoa, jossa Roki olisi eniten edukseen. Tiinalla oli kamera mukana ja näin hyviä posekuvia ei Rokista ole otettu koskaan aiemmin.

Treenien jatkettiin Tuomiojärvelle lenkille. Ilma oli kylmästä tuulesta huolimatta mahtava, ja jää lenkkeilyn kannalta huippukunnossa. Edellisviikkoinen sohjo oli jäätynyt, ja yhdistettynä uuteen lumeen muodostanut mainiosti kantavan pinnan jäälle. Ihmiset hiihtivät jäällä ihan pitkin poikin. Piika ja Roki rallasivat pitkin jäätä reilun tunnin. Tilaa oli riittävästi eikä Rokin tarvinnut ihan jatkuvalla syötöllä ahdistella Piikaa. Ihan siedettävästi käyttäytyi tällä kertaa naisseurassa ja leikkiäkin syntyi. Tässä otoksia vielä jäältä. Kaikki kuvat siis Tiinan ottamia, kiitos taas miljoonatta kertaa! Ei pystynyt kauheasti seulomaan, kun oli niin monta kivaa otosta!

Mihin serkkulikka livisti? Mä en oikein aina tajua muitten juttuja...

Söpöillen...

Piika vei allekirjoittaneen lapasen ja riekkui ja lällätti aikansa sen kanssa.

Kellistetty.

Piika haastaa Rokia myös painiin.

Ihme pönö-emäntä, kiinnitä huomio edukseen seisovaan Rokiin. Vaihtoehtoinen kuvateksti: "Piika ja Anne neuvovat ja tsekkaavat Rokin seisotusasentoa."

 

 Pakollinen serkusposeeraus. Piika hallitsee söpöt päänkallistelut paremmin.

 

Pakollinen serkusposeeraus päättyi Rokin pikkutuhmaan ehdotteluun ja kaverit päättivät näyttää kieltä toisilleen.

Varsin komea otus antoi vielä hetken ajastaan kuvaajalle.

Roki reissussa

Tallinnan Winter Cup 2013 kv-näyttelystä ei ihan pyttyjä käynyt Roki hakemassa, mutta varsin asiallisesti oli AVO ERI3. Näyttelykeikka oli siis tänä viikonloppuna ja kehässä Roki oli tänään puolilta päivin. Anne pisti viestiä tuloksesta. Saan kenties jossain vaiheessa arvostelunkin tänne, ongelmana kuitenkin kieli, koska venäläinen tuomari Lyubov Terenteva antoi myös arvostelun venäjäksi ja toistaiseksi käännöstä ei ole.

Näin siis Roki menestyi maailmalla. Reissusta poika kotiutuu joskus illalla, mutta ilmeisesti kaikki tähän saakka on mennyt asiallisesti ja Roki on ollut fiksu matkaaja. Perjantai-iltana Anne kaappasi Rokin mukaansa ja takapaksissa matkustivat Santun kanssa. On huippuhauskaa seurata Rokia ja Santtua yhdessä, kun pojilla natsaa toistaiseksi leikit ja kemiat ihan todella nappiin. Viime viikolla käytiin kertaalleen lenkilläkin ja edelleenkään ei kaveruksilla ole mitään kitkaa eikä myöskään räikeää arvovaltaeroa tai pomottamisen tarvetta. Santulla tuli juuri puoli vuotta lasiin.


Roki kävi torstai-iltana pulahtamassa myös KoiraSportin altaassa. Käytettiin koko aika uimiseen, oiskohan Roki vetänyt 4 x 4 kierrosta, noutoja vielä loppuun. Kovasti tuntuu uimisesta tykkäävän ja altaaseen on aina yhtä kova hinku. Kotona harjasin föönin kanssa turkin kuivaksi ja ihan komea siitä tulikin erityisesti tätä viikonlopun näyttelykeikkaa ajatellen. Hassu viikonloppu muuten itselle, kun koira on ollut poissa. Kyllähän se niin kalustoon kuuluu, että melko outoakin olla kotosalla ilman Rokia.

Vapaapäivien ohjelmaa

Ihanaa, kun on päässyt pitkästä aikaa päivittäin tekemään valoisalla lenkkejä! Kavereitakin on löytynyt seuraksi ja Roki on ollut iltaisin jopa väsynyt. Tänään käytiin lenkillä Annen ja nahkojen Santun ja Lakun kanssa. Santtua ei olla tavattu pitkään aikaan ja pieni epäilys oli mielessä, sulattaakohan Roki enää pikkupoikaa. Pentuhan se kuitenkin edelleen oli ja Roki paneutui leikkimään Santun kanssa täydellä innolla. 1,5 tunnin lenkki heitettiin poluilla ja pojat juoksivat ja painivat pitkin lenkkiä. Rokilla ei ollut mitään tarvetta pomottaakaan Santtua, leikki sujui tosi nätisti. Laku-pappa tallusti perässä ja osoitti varsin ilmeisesti, miten vähän voi nulikoitten riekkuminen kiinnostaa. Oli kiva lenkki pitkästä aikaa ja seura mitä parhainta!

Jouluaattona oltiin minun kotonakotona ja Roki matkassa. Roki oli todella asiallisesti koko päivän, vaikka jostain syystä se on yleensä tosi sählä mun porukoilla. Olisiko nyt pysynyt aisoissa, kun iskä pysyi aisoissa... Niillä on tapana yllyttää toisiaan ja iskä tarkoituksella haukuttaa Rokia, mikä on melko ärsyttävää. Iskä kuitenkin tykkää Rokista paljon ja hän kävikin naapureille viemässä jouluterveiset Rokin kanssa. Iskä vaan herkästi höpöttää Rokille ja innostaa sitä vöyhöttämään taukoamatta, etenkin jos koira hetkeksikin rauhoittuu paikoilleen. 

Joulupäivänä vierailtiin Suolahdessa. Tehtiin vähän pitempi lenkki metsätiellä ja umpihangessa Rokin ja perrotyttö Lunan kanssa, juoksunrallia riitti. Roki oli varsin kiinnostunut Lunasta, jolla nyt on ensimmäinen juoksu juuri ohi. Olisiko sitten vähän tuoksuja vielä ollut. Luna on vielä aika pentu eikä ihan osannut pitää jöötä tarpeeksi Rokille, jolla oli intoa kohtalaisesti.

Uutta vuotta tässä odotellaan ja taas sitä ikuista koiranomistajien riesaa - ilotulitusta. Tähän mennessä Roki ei ole koskaan vetänyt minkäänlaista pulttia raketeista ja toivotaan, että sama meno jatkuu edelleen. Siitä huolimatta meinataan lenkittää pitkästi päivällä ja paukkujen aikaan ulkona ei käydä sen kummemmin. Ehkä sitten iltalenkkiä pikaisesti puolen yön jälkeen.

Loman loppu

Tänään meinasi olla vaivalloista löytää treeniseuraa sunnuntaitokoihin. Kaikilla kimppatreeniläisillä oli muita menoja. Lähdettiin sitten Rokin kanssa kaksin Halssilan kentälle touhuamaan. Ehdittiin käydä oikeastaan kaikki liikkeet läpi ja koira tuntui olevan hyvin kuulolla ja käsissä. Uskaltaisiko kehaista, että vallan paljon parempi kuin viikko sitten. Lopputreeniksi saatiin kuin saatiinkin seuraa Satusta ja Naavasta. Tehtiinkin heti niin, että Satu liikkuroi meille kaikki koeliikkeet kahdessa erässä, palkkasin siis välissä. Päätin vielä palkkauksen osalta tehdä niin, että mennään suoritusalueelta syrjään ennen kuin leikitän, jotta tulee vähän koefiilistä touhuun.

Ensin hihnaseuruu, liikkeestä maahan ja luoksari. Enää ei ihan alun intensiteetillä pitänyt kontaktia, mutta varsin mukavaa menoa silti. Maahanmeno oli terävöitynyt viikontakaisesta, harjoituksista on ollut hyötyä (esim. pujottelua ja maahan, kurre ja maahan, kieri ja maahan :D, temput auttavat!). Luoksarin eteenistuminen jäi aavistuksen kauaksi. Sitten leikit ja loput liikkeet seuraavassa satsissa. Seuraaminen edellistä parempaa. Seisomisen stoppi oli ihan jees, ei ylimääräisiä askelia. Hypyssä pieni liikahdus, kun tulin viereen. Joka tapauksessa ykköstuloksen tasoa. Noin kun menisi kokeessakin...

Naava tokotteli myös ja tehtiin paikkamakuu yhdessä. Sitten lähdettiin vielä lenkille Aittovuoreen, Rokikin oli tällä kertaa vähän enemmän innokas rallattelemaan Naavan kanssa. Alun kaverikuva on Aittovuoren luontopolun varrelta.


Lomalla ehdittiin torstaina heittää syysretki Leivonmäen kansallispuistoon. Siellä on kyllä kivat reitit, suosittelen, mukavaa kangasmetsää, harjua ja suota pitkoksilla kuljettavaksi. Ainut miinus tihkusateen lisäksi menee omaan piikkiin - makkarat retkeltä unohtuivat autoon :(.

Perjantainakin tokoiltiin, sillä kertaa Valorinteellä Hannan ja bc-tyttöjen sekä Anskun ja Pipsa bc:n kanssa. Pipsasta ja Anskusta saadaan seuraa myös ensi viikonlopun tokokokeessa. Ihan kohtis treeni taisi olla sekin, päälle lähdettiin vielä Rokin kanssa Suolahteen käymään. Kovasti yritti perrotyttö Luna Rokia leikittää anoppilan pihassa. Rokia ei vaan nuo pennut niin kauheasti jaksa kiinnostaa, kai se pari kierrosta Lunan kanssa pinkoi.

Huomenna töihin taas. Ja Roki illalla hierojalle.

Pohdintaa ja koiramaista syysloman viettoa

Oikein kun tuota Varkauden koesuoritusta on nyt pureskellut ja pohdiskellut, niin jopas onkin noussut draivia ja intoa edetä kilpailusaralla. Tämä tuntemus on kyllä tosi positiivinen ja pitkästä aikaa kutkuttaa tavoitteet mieltä. Olen tässä menneinä vuosina hurahtanut useampaan harrastukseen ja heittäytynyt niihin mukaan aina täydellä sydämellä ja omaa jaksamista paljonkaan murehtimatta - ja mikäs onkaan ollutkaan heittäytyessä, kun itse toiminta on ruokkinut sitä jaksamista.

Nyt ei kuitenkaan moneen vuoteen enää ole löytynyt sellaista motivaatiota oikeastaan mihinkään ja mielessä onkin käynyt, että vanhaksi ja tylsäksi tässä kai on tulossa. Varmaan työ ja muut elämän realiteetit ovat yksi syy, jonka takia harrastaminen ei vaan enää aikuisiällä nouse elämän ykkösasiaksi. Onneksi kuitenkin mulla on nyt sellainen työ, jossa viihdyn melkeinpä tuolla edellä mainitulla harrastusdraivilla! Sen lisäksi tässä koiraharrastamisessa kilpaileminen tuntuu tuovan sitä kaivattua intoa koko harrastukseen. Ja ylipäätään vapaa-ajanviettoon.

Mulla on aina ollut kova kilpailuvietti ja myös halu tehdä kaikki oikein, ohjeiden mukaan ja onnistuen - pientä perfektionistinpoikasta siis luonteessa. Siksi uuden harrastuksen aloittamisessa on ollut puolensa ja puolensa. Uutta oppii alussa tosi paljon ja nopeasti, mikä on ihan huippua. Mutta samalla on myös korkea kynnys lähteä kokeneempien kanssa treenaamaan tai kilpailuun, pelkään epäonnistumista ja toisaalta kuvittelen, että muilla on epärealistisen korkeat odotukset meidän suhteen. Mutta kai ne korkeat odotukset on oikeasti vain minulla itselläni ja pitää kääntää hankalat tilanteet vain haasteeksi! Hauskaa joka tapauksessa, että innonkutkuttelu alkaa päihittää hervotonta kisajännitystä.


Tämän pohdinnan jälkeen onkin hyvä paljastaa suunnitelmia. Vajaan kahden viikon päähän ilmoitin Rokin seuraavaan kokeeseen eli 27.10. Pieksämäelle. Sen jälkeen kokeillaan onnea 17.11. Kuopiossa. Parhaimmassa tapauksessa Kuopion jälkeen on TK1 kasassa. Sitten otetaan tarvittava tauko talvella, treenataan avoin luokka koekuntoon ja samalla varmaan tutustutaan pikkuhiljaa myös voittajan liikkeisiin. Avoimessa tällä hetkellä pahiten vaiheessa on kaukot. Kaikkea muuta on tehty enemmän tai vähemmän. Kaukojakin toki, mutta kokeenomainen on vielä todella pitkän tien päässä. Yleisesti taas pitäisi tehdä sen koeolemisen kanssa kauhean paljon töitä, jotta pörinä ja komentaminen unohtuisivat Rokilta.


Lomalla ollaan saatu ainakin kilometrejä alle. Tosi pitkät lenkit ollaan heitetty ihan joka päivä. Sunnuntaina käytiin treenaamassa kimppatreeneissä palauttelevat. Roki oli todella innokas, mutta mulle pyyhkeet huonosti suunnitellusta treenistä, josta ei oikein jäänyt mitään käteen. Sain jeesiä liikkeestä seisomisen terävöittämisen ja ruudun kanssa. Ruutua pähkäiltiin maanantainakin, kun otettiin nyt jo tavaksi tulleet maanantaitokot Satun ja Naavan kanssa. Lopputulemana, nyt pitää vahvistaa uudestaan Rokille kosketusalustaa, Roki hutaisee aina vain sinnepäin ja kyttää todella paljon palkkaa. Roki ei seiso eikä makaa alustalla vaan loikkaa vähän sen suuntaan ja odottaa lelua pylly pystyssä ja kyynärpäät maassa. Positiivisena sanoisin, että se tekee ruutua ihan hurjan mielellään ja innoissaan, ja pääsääntöisesti se löytää ruudun oli siellä sitten alustaa tai ei. Lähtökohdat siis liikkeeseen ovat ihan jees, mutta tekniikassa hiukan hiomista.

Treenailin maanantaina myös käännöksiä vähän tarkemmin. Palkkasin sekä namilla että lelulla ja hain tiiviimpää kontaktia käännöksien aikana sekä molemminpuolista tarkkuutta toisen tekemiseen käännöksissä. Oikeassa käännöksessä Rokilta putoaa aina kontakti, vaikka mulla olisi patukka kainalossa. Se on sen verran kumma pään notkahdus, että tuli jopa mieleen, että onkohan Rokilla joku jumi, joka pudottaa oikealle taittuessa pään hetkeksi alas. Tästä tulikin mieleen, että onpa hyvä että sain vihdoin hieroja-ajan Rokille varattua ensi viikon maanantaille.

Eilinen piti sisällään vain vähän tokottelua ja pitkän lenkin. Bc Marneus ihmisineen tuli käväisemään Jyväskylässä ja käytiinkin sitten lenkillä kera Annen ja Ainon. Rokin ja Marneuksen välillä oli sen verran teinipoikauhoa ja pöllyttämisen aikomuksia, että päätettiin pitää joko molemmat tai ainakin jompi kumpi hihnassa. Parhaiten homma toimikin niin, että kumpikin oli kiinni, koska toisen ollessa irti Ainon kanssa, toinen karjui suoraa huutoa perään (varsinkin Roki). Roki oli ihan totaalisen sippi tuon lenkin jälkeen, ilmeisesti joutui vähän skarppailemaan kun piti pitää puolensa Ainon huomiosta vieraan komistuksen seurassa. Oli hauska päästä kokeilemaan vähän Marneustakin tokokoirana, tosi erilainen se oli "käsissä" kuin Roki, jonkin verran energisempi ja jotenkin helpommin vireessä.

Loppuviikollekin on luvassa treeniä ja toivon mukaan myös luontolenkkeilyä, johonkin pitäisi syysretkelle päästä! Vähän kurjaa sadekeliä vaan on jälleen ollut. Josko lähdettäisiin ihan meidän "perheen" kesken retkeilemään, kun nyt on koiralenkkejä heitetty monenlaisessa seurassa. Mukana tällä viikolla on Marneuksen ja Ainon lisäksi ollut siis myös Naava, Piika ja Ipi.

Roki on tossun alla

Syyslomaan kaksi päivää! Huikean nopeasti mennyt syksy, mutta johonkin on myös imaistu mehut energisestä opesta. Tosi väsyksissä alan olemaan, mutta siitä huolimatta olen jaksanut Rokin kanssa harrastaa kohtalaisesti. Lenkkiäkin on tullut aika reippaasti, kun Villellä on ollut työpäivät iltamyöhään nyt parin päivän ajan. Muuta urheilua tai treeniä en sitten olekaan ehtinyt yhtään mitään.

Lauantaina on edessä tokokoe Varkaudessa. Pari liikkuroitua treeniä on tehty, viimeinen maanantaina. Anne jeesasi meitä ja tehtiin koesuorituksesta seuraamiset, jäävät ja luoksetulo. Meno oli sen verran asiallista, että helpotti aikalailla. Myös liikkeestä seisominen onnistui jälleen. Huojentavaa! Kun nyt vaan vire olisi mainio sitten kokeessakin. Lähden ihan itsekseni Varkauteen Rokin kanssa, kokeillaan nyt toisenlaista systeemiä kuin Keuruulla. Taidan tällä viikolla vielä huomeniltana käydä jotain puuhaamassa kentällä Rokin kanssa.


Äsken kävin jäljellä Rokin kanssa. Jälleen noin 300 askelparin jälki. Arvasin maaston hyvinkin häiriöiseksi ja sitä se tosiaan oli. Jälki vanheni runsaan tunnin. Rokilla oli ihan kamala vauhti päällä ja hajuja piisasi todella paljon myös maan pinnan yläpuolella. Aika silmitöntä haahuilua oli meno tällä kertaa, huomattavasti levottomampaa kuin viime kerralla, mutta pistäisin häiriöjälkien piikkiin. Tuo maasto Hiihtomaassa on todella paljolla käytöllä ja tiedän, että siellä pyörii ainakin yksi jälkikurssikin tällä hetkellä. Neljä keppiä kuudesta kuitenkin nousi ja loppupalkka löytyi. Seuraava jälki tehdään kyllä puhtaampaan maastoon, jotta onnistumista ja hyvää ja tarkkaa nenän käyttöä saadaan aikaan.


Parit lenkit on taas tehty myös Annen, Ainon ja nahkacollie-pentu Santun kanssa. Aino kiinnostaa vaihteeksi Rokia enemmän ja selkäänkin on yrittänyt. Aino kuitenkin pomputtaa Rokia miten tahtoo ja pitää toista tossun alla. Niiden meno on kyllä kohtalaisen koomista, kun Aino höykyttää, ärisee ja niputtaa Rokia minkä kerkiää. Se kyttää Rokia metsästä, polulta, edestäpäin, takaapäin, mättään päältä tai ojan pohjalta. Roki puolustautuu pissaamalla random-puskaan muina miehinä, pitää Ainoa koko ajan silmällä ja yrittää väistää Ainon ohjushyökkäyksen, kun se kyllästyy yksipuoliseen paimentuijotukseen. Roki-paran onneton kauluri kärsii entisestään, kun Aino roikkuu niskavilloissa. Kun Roki alkaa käydä sääliksi, Ainoa komennetaan, se lopettaa ja Roki on taas äijäilyn kukkulalla ja haukkana kosimassa ja käyttämässä tilaisuutta hyväkseen. Ja kun Aino taas menee, Roki jolkottaa täysin hermostumatta perään. Mitä vain naisen takia.

Pitkästä aikaa jäljellä

Takanpäin on aika raskas ja pitkien päivien työviikko, joten Rokille ja minulle onkin tullut tarpeellista taukoa enemmistä tokoiluista. Maanantaina palauteltiin, kuten kirjoittelinkin jo aiemmin, ja se sujui hyvin. Perjantaina otettiin päivällä lenkin päälle myös pientä treeninkiä kentällä, mutta taisin olla itse niin väsyksissä ja vähän kipeäkin, että Rokista ei oikein parasta irronnut.

Eilen käytiin lenkkeilemässä Annen, Ainon ja Santtu-pennun kanssa. Alle käytiin tekemässä bortsuille jäljet Hiihtomaahan. Jäljestys on ollut meiltä tauolla varmaan pari kuukautta. Aino kurmootti lenkillä perinteiseen tapaansa Rokia. Rokilla on kyllä huippupitkä pinna Ainon kanssa, selkeästi Roki ei liikaa välitä Ainon päällekäyvästä tavasta leikkiä, mutta takaisin se ei tytölle anna. Ja juoksee kuitenkin Aipan perään ihan lunkisti kerta toisensa jälkeen. Rokilla ei vaikuta hermo kiristyvän yhtään Ainolle. Tai sitten on vain se yksi mielessä.

11-viikkoiseen nahkacollie Santtuun Roki suhtautuu erinomaisesti eli ignoraa täysin. Ainakin nyt näillä lenkeillä, kun Aino on myös ollut mukana. Näyttää melkein siltä, että Roki vain katsoo Santun yli eikä näekään pientä sinttiä siellä näkökentän alaosassa. Ja jos Santtu sattuu törmäilemään Rokiin, Roki korkeintaan nuuhkaisee pentua, jos piittaa ollenkaan. Tällä tapaahan Roki on pentuihin muutenkin suhtautunut, lukuun ottamatta naapurin Ruusaa, jota Roki ei vaan edelleenkään sulata.


Olikin sitten ihan mahtavaa päästä jäljelle pitkästä aikaa! Jäähdyteltiin hetken koiria autossa, Roki ei aja kunnolla, jos se läähättää jo valmiiksi. Roki tiesi välittömästi, mitä ollaan menossa tekemään ja se puhkui intoa. Palasi taas mieleen, miten metsässä tarpominen onkaan melkein sitä parasta, mitä Rokin kanssa voi touhuta! Pitäisiköhän se BH-koe ottaa suunnitelmiin..? No, itse jäljellä Rokilla oli ehkä hiukan liikaa vetoa päällä. Jälki oli arviolta 250 metriä pitkä. Maasto oli aluksi Rokille todella sopivaa ja helppoa ajettavaa. Eli aika paljon kasvillisuutta ja puskaa, jossa haju säilyy selkeänä. Roki jäljesti vauhdista huolimatta todella tarkasti ja nosti kolme ekaa keppiä suoraan ja varmasti ilman epäröintiä. Mahtavaa treenitauko huomioiden!

Neljäs keppi jäi hukkaan, maasto muuttui karummaksi kuusenalussammalikoksi, jossa Rokin olisi pitänyt hidastaa vauhtia pysyäkseen jäljellä. Huomasin kyllä heti haahuilun, mutta annoin Rokin tehdä työt ja pyöriskelyn päätteeksi jälki löytyikin taas, mutta se yksi keppi jäi. Sitten polun ylitys, jonka jälkeen nosti taas kepin mainiosti. Sitten taisikin olla haju jo loppupalkassa eli lelussa ja viimeinen keppi jäi nostamatta, mutta lelu löytyi. Olipa oikein hyvä suoritus kaikkiaan, motivaatio kohdillaan ja työskentely myös!

Tokoa ja syksyn ihania hajuja

Luonnetestistä palautuminen otti Rokilta - ei hetkeäkään. Minkäänlaisia traumoja tai reaktioita ei tunnu jääneen päälle. En kyllä muuta odottanutkaan. Roki koisasi kotimatkan Maaningalta ja veteli illallakin hartaasti sikeitä, mutta se onkin peruskuvio reissupäivien päälle. Sunnuntai otettiin rauhallisesti eikä lähdetty edes Saviolle tokoilemaan, minä kärsin aikamoisesta flunssasta, joka ei edelleenkään ota hellittääkseen.

Luonnetestistä toipunut Roki kivisellä tiellä (myös testipaikalla eräs toimitsija kyseli hauskan nimen takia, onko Rokin taival ollut kivinen ;) ).

 Tässä kuvassa näkyy kohtalaisesti, miten heikossa hapessa Rokin turkki alkaa olla, kauluri on ihan raasku, paikoin pitkät karvat puuttuvat kokonaan.

Maanantaina tokoiltiin Satun ja Naavan kanssa. Vakiokentällä oli paljon metrin mittaisia futareita pelaamassa, joten suunnattiin suoraan Hiihtomaahan. Keli oli ankea, vettä tihrusti. Ihan huipputreeniä ei Roki malttanut tehdä. Vähän haettiin seuraamispaikkaa autoa kiertämällä. Kuitenkin mielestäni vire ja kontakti on edelleen paikkaa tärkeämpiä, joten toistaiseksi paikanhakutreenejä ei tehdä paljoa. Hypyssä kämmäilin, kun en huomannut, että toisella puolella oli Naavan kosketusalusta. Roki vähän sekoili sen takia ja saatiin sitten haukkuhyppyjä aikaiseksi, mikä ongelma on pitkään ollut hallinnassa. Tehtiin väliin lääkettä eli hyppynoutoa ja saatiin sitten vielä yksi hiljainen alo-hyppy aikaiseksi.

Satu kävi pari kertaa tervehtimässä Rokia. Tällä kertaa luoksepäästävyys oli oikein siisti Rokin osalta. Pylly pysyi paikallaan ja haki nätisti kontaktia muhun. Ihan kuin joku lamppu ois syttynyt, että sekin on vähän niin kuin temppu!

Luoksetulo ohjattuna. Halusin käskytyksen Rokin lähettyviltä, kun on joskus reagoinut "käsky" komentoon lähtemällä liikkeelle. Nyt ei sen osalta ongelmaa, mutta luoksari oli vähän kyttääväinen ja himmasi reilusti lähestyessään minua. Hain vauhtia pari kertaa juoksemalla Rokia karkuun. Juurikaan muuta ei tehty ja lähdettiin sitten lenkille.


Rokilla on vaihteeksi taas ja syksyn kunniaksi noussut mielenkiinto hajuihin. Selkeästi enemmän merkkailua, nuuskutusta ja pissanlussutusta. Lisäksi se on parinkin nartun selkään noussut lähiaikoina, mitä ei ole paljoakaan kesällä tapahtunut. Voi tietysti olla juoksutuoksuja (yksi uhreista oli Piika, jolla voisi kyllä ollakin juoksu alullaan), samoin kenties Saralla, joka kiinnosti jälleen Roki selkeästi eniten ja enemmän kuin viime aikoina, kun viikko sitten Saviolla käytiin. Roki yritti kovasti eilen myös Naavaa, joka sentään on leikattu. Tosi ärsyttävää ja pieni hermostus on myös, että alkaako eturauhanen taas noista himoista vaivata... Siitä taas on suora yhteys käytökseen, perustottelevaisuuteen ja treenaamisen sujumiseen. Enkä tietenkään haluaisi lääkitä Rokia jälleen. No, oireita ei toistaiseksi pissailussa tms. ole. Ja toivotaan ettei tule.

Tokoa, tokoa, tokoa ja karvanlähtöä

Rokilta lähtee takki nyt ihan kokonaan. Täysin irtoaa nyt pitkää päällikarvaa ja tänään kampasin Rokilta housut jalasta. Vielä viikko sitten ne pöksytakut eivät irronneet kuin saksilla, tänään lähti kaikki takut kevyesti kampaamalla ja kampa meneekin nyt helposti kolmesta karvasta läpi. No ei ne nyt ehkä ihan niin harvat ole, mutta rumat kuitenkin :D. Täytynee sanoa ei Seinäjoen näyttelylle. Häntäkin muistuttaa jo enemmän risua kuin puuhkaa.


Tokoa tulee kohta korvista ja silmistä ulos, mutta jostain kumman syystä edelleen on pääsääntöisesti hauskaa. Eilen ja tänään otettiin treeniä kavereiden kanssa. Eilen oli tehokasta, muttei niin hauskaa, tänään oli hauskaa ja onnistuttiinkin. Eilen sain Birgitalta runtua omasta elekielestäni ja epävarmuudesta ja omituisista koiran kehumismetodeista. Oli oikeesti kuitenkin ihan huippua, kun B keskittyi pariin meidän ongelmakohtaan eilen. Eli työn alla oli ensin se komentamishaukkuminen odotustilanteissa ja toisekseen liikkeestä seisominen. Toistoja tehtiin niin paljon, että ongelman ytimet jollain tavalla sieltä nousivat esiin. Välttämättä tuo kyseinen treeni ei edistänyt vielä Rokia oikealle tielle, koska se väsyikin hieman, mutta nimenomaan löytyi ne jutut, joihin pitää kiinnittää huomiota.

Haukkumisessa huomiotta jättäminen, ei edes katsekontaktia. Minkä kyllä tiesinkin. Mutta ne pahimmat tilanteet ovat juuri niitä, joissa olisi pakko kontrolloida paukutusta = antaa huomiota. Mun pitää jättää kaikki supattelu ja hillitseminen pois, kun mennään kentälle tai koekehään. Pitää vaan hihnan niin lyhyellä, ettei Roki ihan joka paikkaan sinkoile. Rivissä on sitten pakko vähän estää koiraa, koska jos se ei saa huomiota multa, se alkaa tuijotella toisia koiria. Mutta treenitilanteessa nyt jatketaan ignoraamista ja kenties palautetaan vesiruisku treeneihin mukaan.

Liikkeestä seisomisessa mun epävarmuus heijastuu Rokiin. Nyt paljon toistoja sisätiloissa, ilman häiriötä. Jätän koiran seisomaan jämptillä seis-käskyllä, käyn pienen matkan päässä, huom. päättäväiset askeleet, palaan viereen aina, välillä perusasento, välillä palkkaus seisomaan. En toistele seis-komentoa turhaan, ainoastaan jättäessäni koiran. Ja tämä niin helkkarin monta kertaa, että viimeisellä kerralla Roki ei valu mun perään eikä myöskään liiku, kun tulen viereen. Ja kehut onnistumisesta aina samalla lailla, samoin kuin käskysanakin. Kehuksi yritän saada vakiintumaan iloista "Jes!"-kiljahdusta. Kun eilen yritin pitää kehusanan samana, suustani tuli vuorotellen "Hyvä!" "Jes!" "Hieno!" "Wau!" "Taitava!" . Jos liike ei mennyt ihan putkeen, mutta ämpyilin kuitenkin kehumaan, äänensävy oli paljon apeampi. Kun kuumenin miljoonan epäonnistuneen jälkeen, alan vinkumaan käskysanat. Kun varon koiran liikkumista jo ennakolta, alan hiippailemaan sitä kohti varovaisin askelin. Jostain kumman syystä myös palkkaan koiraa pörröttämällä sitä kaulurista.

Että sitä tuntee ittensä idiootiksi. Miettikää mua kentällä kaikkine noine yrityksineni saada koira tekemään mitä haluan :D :D. Kiitos Birgitta silmät avaavasta treenistä omaan ohjaajuuteeni. Voin vaan kuvitella, että Roki hihittää koko ajan sisäänpäin, koska sehän osaa tän liikkeen, mutta haluaa vaan katsoa, millaisia temppuja se saa mut tekemään. Reps :D.

Lenkki päälle ison lauman kanssa. Huomasi, ettei Roki ole taas vähään aikaan laumassa liikkunut, vähän oli pihalla muiden touhuista.


Tänään oli huippuhyvä treeni Halssilassa Satun ja Naava-snautserin kanssa. Sopivan lyhyt, mutta onnistumista saatiin kivasti! Aluksi seuraamiset, joihin olin kyllä tosi tyytyväinen. Palkkasin wubbaa lennättämällä. Ensin saalistusleikkiä ja väleissäkin. Aluksi tehtiin suoraa ja juoksua. Paikka pysyi mun mielestä paremmin kuin perjantaina, tosin tehtiin nyt koko ajan ilman hihnaa. Välissä pari liikkeelle lähtöä ja palkka suoraan. Sitten käännökset joka suuntaan yksitellen ja palkka käännöksen perään. Sitten taas lyhyitä pätkiä perusasentoon pysähtyen ja palkka lentää. Tokavikana oikein pitkä seuruu, johon tuli kaikki kommervenkit, kontakti säilyi. Ihan lopuksi vielä seuruutin Rokia ja kierreltiin paikkamakuuta tekevän Naavan ympärillä. Edelleen hyvä ote tekemiseen. Tästä jäi tosi hyvä fiilis!

Paikkamakuu yhdessä. Roki nousi mun perään?! Mitä ihmettä, toivoa vaan sopii, ettei se nyt aloita makaamisenkin kanssa samaa veivuuta kuin seisomisessa. Toinen yritys onnistui. Oli huvittavaa katsoa, kun Roki yritti läähättää leuka maassa. Ihan ok makuu loppuasentoa lukuunottamatta, joka täysin vino. Sivu-maahan-sivu-maahan -sulkeiset siis perään.

Pari liikkeestä maahanmenoa liikkuroituna. Roki lahnailee maahanmenossa ja saattaa hivuttautua vähän eteenpäin. Tarkkuutta siis tähän.

Taukoja pidettiin toki välissä, mutta sitten otin tuota eilistä seisomistreeniä ja Satusta oli iso apu, kun hän ilmoitti, liikkuiko Roki vai ei. Yksikään yritys ei tainnut onnata ykkösellä, vaan joutui jojottelemaan useamman kerran. Parannuksena kuitenkin eiliseen, Roki kesti sivulle tulon liikkumatta. Perään se lähti edelleen.

Loppukivana ruutu! Ja täähän meni aika hyvin. Ruudussa lätkänä pieni pyöreä purkinkansi meidän valkoisen ison sijaan. Lisäksi se oli violetti ja maastoutui aika hyvin hiekkakenttään. Käytiin katsomassa se ensin Rokin kanssa, sitten ruutuunlähetys suoraan parinkymmenen metrin päästä. Nyt näytti ekaa kertaa siltä, että Roki tosiaan haki ruutua eikä kosketusalustaa. Oli itseasiassa tosi hyvä se eka veto, kun selkeästi näki, että Roki hetken mietti, mihin piti mennä. Tehtiin lähetystä myös toiselta sivulta ja samoin haki ruudun hyvin. Kiva että ollaan tässä vähän edetty, vaikkei olla ruutua tehty muuten kuin loppukivahömpöttelynä.

Treenit päätettiin lenkkiin Hiihtomaassa. Roki ja Naava vetivät iloista rallia, tosi hyvin pelasi leikit yhteen. Aiemminhan kaksikko ei ole keskenään lenkkeillyt ilman, ettei muitakin olisi ollut mukana.

Toinen sertilöinen plakkarissa

Rokilla oli mainio näyttelypäivä tänään! Kannattaa vissiin jatkossakin lähettää Roki omin päin näytelmiin, kun vaihteeksi menikin hienosti. Me Villen kanssa oltiin tosiaan ihan toisella suunnalla häissä ja asuntomessuilemassa tämä viikonloppu ja Roki lähti Tiinalle hoitoon sekä tänään samassa seurassa Kuopion kv-näyttelyyn.

Tuomarina oli Harry Tast, ensimmäinen kotimainen, jolla Roki on käynyt. Hän oli syynännyt kovasti liikkeitä ja halunnut Rokilta ja Nooralta enemmän vauhtia juoksutukseen. Rokin päätä hän oli myös mietiskellyt, tällä kertaa ei niinkään korvia kuin kallon mallia.

Roki sai Tastilta erinomaisen ja SA:n, sijoittui paras uros-kehässä kakkoseksi ja koska ykkönen oli veteraani ja jo valio, Roki toi kotiin sekä sertin että cacibin! Vautsi vau! Sitä yhtä sertiä sitten vielä kaivataan (ja luonnetestitulosta, 15.9. pitäisi olla se plakkarissa!). Arvostelu kuului seuraavasti: "Seistessä tasapainoinen kokonaisuus, takaluisu kallo, korkea otsapenger, hyvät kulmaukset, kevyt rintakehä, erinomainen kesäturkki. Takaliikkeet ahtaat, riittävä askelpituus, oikea hännän asento."

Ei vissiin Roki liikoja pörhistellyt, kun ekaa kertaa ikinä on maininta oikeasta hännän asennosta...

Roki ja ylpeä handlerinsa Noora. Vai Noora ja hyvästä handleristaan ylpeä koira? :D



Hoidossakin oli mennyt kivasti, Piika ja Kilju-mali tulivat oikein hyvin juttuun Rokin kanssa ja leikki sujui. Oli kiva nähdä Roki hammaspainimassa Piikan kanssa, pitkään aikaan Roki ei ole liiemmin ollut moisesta leikistä innostunut. Kuulemma meininki oli ollut samanmoista myös näyttelyreissulla.

Ihan lyhyesti vielä tokoilusta. Perjantaina Laukan treeneissä keskityttiin jääviin. Oikein kiva treeni oli! Fiilis pysyi hyvänä ja on huippua huomata, että oma asennemuutos leikkimisen ja höntsäämisen suuntaan pitää Rokilla myös treenin kivana ja oikeasti leikkinä ja temppuiluna koko ajan! Ihanaa, että nyt vihdoin kahden vuoden touhuamisen jälkeen alkaa se meidän tapa tehdä tokoa löytyä. Jääviä treenattiin ensin namipelillä ja sitten lelun kanssa varsinkin stoppia. Mielestäni maahanmeno oli kohtalaisen sähäkkä verrattuna kevään himmailuihin. Stoppiin löytyi taas lelulla oikein hyvää terävyyttä. Kouluttaja neuvoi tässäkin välillä käyttämään takapalkkaa, jotta Rokin keskittyminen ei joka kerta olisi mun hallussa olevassa lelussa. Oikein hyvää vaihtelua treeniin sekin.

Tänään otettiin vielä vähän Tiinan takapihalla tokoa, kun hain Rokin. Kokeiltiin myös agi-kepit ohjureilla :D. Roki ei heti tajunnut mistä on kyse ja eihän me olla keppejä sitten viime kesän edes tehty, mutta ihan kivasti se muisti sitten miten pujottelu sujuu. Aluksi vaan se oli hiukan jumissa verkoissa, jopa pienellä hädällä. Luoksetuloihin vähän uutta kikkaa kehiteltiin ja ihan kelpo mallilla meidän tokoura voisi alka olemaan... :)

Treenilöitä pirteän koiran kanssa

Tällä viikolla Roki on pitkästä aikaa ollut jotenkin tosissaan pirteämpi. Se on aktiivisempi kotosalla ja on leikkinyt jopa itsekseen. Tosi huojentavaa huomata ja on kiva katsoa iloisen oloista koiraa. Lisäksi Roki on syönyt vähän paremmin, myös aamuruuan. Muutimme tosiaan ruokailurutiineja sen verran, että Roki syö nyt ruuan terassilla ja eri kiposta kuin ennen. En myöskään makuuta ruualle nyt, vaan vapautan sen suoraan kupille ja poistun itse sisälle samantien. Olen laittanut nappulan joukkoon piimää ja korvannut osan nappulasta kuivalihalla. Ja ruoka on maistunut.

Tuli mieleen, että Rokiahan ei ole madotettukaan sitten viime vuoden kevään. Tosin se sai syksyllä vuosi sitten Stronghold-kuurin nenäpunkkiepäilyn takia, mutta tuli kuitenkin mieleen, että voisiko ruokahaluttomuus ja muutenkin vaisuus johtua madoista? Madotan Rokin ensi viikon reissailun jälkeen.

Kuivalihaa ajetaan sisään tosiaan tulevan vaellusreissun takia. Lähdemme sunnuntaina kohti Kuusamoa ja maanantaista torstaihin olisi tarkoitus tallustaa Karhunkierroksella. Kuivaliha täydentää Rokin ruokavaliota ja on hiukan korkampienergisempää kuin sama määrä nappulaa, joten vähän säästetään painossakin. Tarkoitus olisi, että Roki kantaisi ainakin osan ruuistaan itse. Nyt odottelenkin Rokille tilaamaani reppua. En tosin löytänyt kyseisestä mallista kokemuksia juurikaan, joten saattaa olla susi säkissä. Mutta toivoisin, että se tulisi tänään tai viimeistään huomenna, että päästäisiin sitä edes parilla lenkillä testaamaan jo ennen reissua. Tilasin tällaisen repun: EzyDog . Se ei ollut kaikkein halvin, myös kympillä löytyi jotain mallia, toisaalta kalliimmat versiot maksoivat pitkästi toista sataa. Tuo nyt kuvien perusteella näyttää siltä, että kuorma tulee oikealle kohtaa eli harteille/yläselälle eikä satulamalliin selän päälle lantion etupuolelle.


Maanantaina vepeiltiin ja eilenkin oli alunperin tarkoitus, mutta minuun iski joku ihme mahavaiva ja ramppasin koko iltapäivän vessassa ja treeneihin lähtö ei houkuttanut yhtään. Maanantaina ehdittiin ennen ukkossadetta tehdä kolme liikettä. Olisiko rannan kaislat ja lumpeet vai sade vähän häirinneet Rokia, mutta rannasta lähtö meinasi olla vähän nihkeätä. Veneessä se pysyi hyvin paikallaan kiinnipitämättä ja rantaanuinti oli ok. Sen sijaan veneenhakuun ei Roki lähtenyt ykkösellä, vaikka avustaja heilutteli köyttä veneessä. Vaati pari uutta lähetystä, mutta sitten homma toimi. Sama oli viennin kanssa, nyt tosin uutena haasteena viennissä vieras veneessä ja minä lähettäjänä. Ensin matka oli selvästi liian pitkä ja vene painui tuulessa vielä kauemmas. Roki ei lähtenyt rannasta. Otettiin sitten vene lähemmäs ja vienti onnistui kyllä vieraallekin!


Tänä aamuna käytiin tokoilemassa Aholaidassa Riikan ja koirien sekä Satun ja Naavan kanssa. Tein iloisia seuraamispätkiä patukan avulla. Parit pätkät myös niin, että patukka oli piilossa ja siten, että jätettiin patukka takapalkaksi. Kontakti säilyi myös näissä, tosin takapalkalle Roki tahtoi ryöstää ennen aikojaan. Pitää vaan tehdä eripituisia pätkiä, jotta malttaa odottaa lupaa. Mahtavaa, että edistystä tapahtuu, olin tosiaan jo ihan luovuttanut koko seuraamisen kanssa.

Luoksetuloja tehtiin vauhdilla, Satu piti Rokia pannasta ja eka tehtiin niin, että Roki lähti mun perään, kun vielä juoksin. Palkkasin heittämällä patukan. Tässä vielä ilme ja vauhti hyvä, koska Roki lähti mun eikä lelun perään. Kaksi muuta niin, että innostin Rokia alussa, Satu piti kiinni, mutta päästi Rokin vasta, kun olin pysähtynyt. Vaikka lelu oli mulla piilossa, Roki kyttäsi silti. Millähän kummalla saisin tähän sen vauhdin, joka lelun kanssa koirassa on, mutta sitten tuon perhanan matalana kyttäämisen pois.

Vähän tehtiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa namipelinä. Maahanmeno ok, mutta seisomisen stoppaus löysä, meinaa valua. Loppuun vielä paikkamakuu Naavan ja Riehan kanssa. Roki meni ensin suoraan lonkalle, jonka korjasin perusasennon kautta. Kaverilla oli niin kuuma, ettei läähätykseltään varmaan painanut päätä maahan, mikä toisaalta hyvä, keskityin siihen että Roki pitää pään ja katseen eteenpäin. Satu palkkasi useamman kerran Naavaa ja Roki kestikin sen päätä kääntelemättä paremmin kuin viime viikon treeneissä. Minäkin kävin välillä palkkaamassa Rokia ja kävin makuun lopussa vielä auton takana piilossa hetken. Hyvin sujui.


Roki intoutui lopuksi leikkimään Viiman kanssa :). Pitkään aikaan ei Roki olekaan leikkinyt kunnolla toisten koirien kanssa ja oli ilo nähdä leikkiin innostamista ja hammaspainia. Edelleenkään Roki ei myöskään käynyt yrittämään mitään narttujen kanssa, haisteli vähän vaan, mutta jätti machoiluyritykset kokeilematta. Viima nyt tosin onkin leikattu, mutta ei se aiemmin ole Rokia haitannut... Käytiin vielä Riikan porukan kanssa lenkillä Hiihtomaan maastoissa. Kiitos seurasta!

Pulinaa ja suunnitelmia

Roki on nyt syönyt antibioottikuurinsa virtsatietulehdukseen ja näyttäisi, että tulehduksen oireet ovat helpottaneet. Pippelin pää ei punoita yhtään ja vuoto on loppunut. Samalla myös nuoleskelu on vähentynyt selvästi. Aion nyt joka tapauksessa käyttää Rokin kontrollissa ehkä ensi viikolla, koska täytyyhän se esinahan mahdollinen ahtaus tarkistaa. Ja pitää sitten pissanäyte viedä samalla kertaa.

Madotan Rokin nyt hetikohta ja otetaan sitten samalla lääkärikäynnillä kennelyskärokote. En nyt ole kovin vakuuttunut tuon rokotteen tehosta, koska Jyvässeudulla on ollut todella paljon kennelyskätapauksia tänä keväänä ja monella tutulla sairastuneella koiralla on ollut rokotus voimassa. Mutta niinhän tuosta sanotaankin, että kennelyskän kaltaista sairautta aiheuttaa koiralle niin moni eri taudinaiheuttaja, että rokotus puree vain pieneen osaan pöpöistä. Mutta mikäli se edes lieventää oireita, niin aion kyllä sen laitattaa Rokille. Muita rokotuksia ei pitäisi olla rästissä.


Rokin toipumisen ja antibiootin varoajan takia meiltä jää nyt Tampereen kv-näyttely väliin. Ehkä parempikin, Rokin intiimialueita on koplailtu viime aikoina enemmän kuin tarpeeksi eikä Roki välttämättä olisi innoissaan tuomarin käsittelyssä (vaikkakin oikeasti luulen, että ei reagoisi ihmeemmin). Kyljelleen Roki ei halua mennä, muuta kuin selkeissä tempuntekotilanteissa, se epäilee heti, että jotain ikävää tapahtuu ja pakenee kerälle nojatuoliin tai portaiden alle. Lisäksi näyttelyn kannalta on myös mahdollista, että aiemmat kipuilut tulehduksesta aiheuttaisivat jäykkyyttä liikkeisiin. Yritetään sitten viikkoa myöhemmin Jämsässä ryhmänäyttelyssä!


Tässä on paljon jännää ohjelmaa alkukesälle luvassa! Kesäkuun alkuun lähdetään isolla bortsuporukalla viettämään paimennuspäivää. Tuleepahan sekin laji testattua, lähinnä tietysti ihmetellään, syttyykö Roki yhtään lampaille. Sain myös juuri äsken tiedon, että taidetaan päästä vesipelastuksen alkeiskurssille touko-kesäkuussa! Kurssi on neljän kerran mittainen ja siitä saa varmasti hyvän osviitan, sopiiko laji Rokille!

Kavereitakin on tavattu. Viikonloppuna lenkkeiltiin Annen ja Ainon kanssa. Silloin Roki oli selkeästi vielä vähän jotenkin vaisu eikä lähellekään jaksanut Ainon tahdissa. Rokia alkoi jopa häiritsemään hieman Ainon hiukan väkivaltaiset yritykset saada painikaveria roikkumalla perinteisesti Rokin kaulurissa. :) Eilen Roki oli jo enemmän oma itsensä käydessämme lenkillä australianpaimenkoiratyttö Cairon ja omistajansa kanssa. Cairo oli samalla agilityn alkeiskurssilla meidän kanssa, mutta muuten ei olla tavattu ennen. Roki kulki koko lenkin nenä tiiviisti kiinni Cairon hanurissa. Cairo ei ihan liikaa rakastunut Rokiin, mutta lenkkeily sujui mutkattomasti ja ilman rähinöitä. Muutaman rallin koirat vetivät, mutta muuten leikki ei sen kummemmin lähtenyt käyntiin. Molemmat uivat Hiihtomaassa isossa ja syvässä lätäkössä...

Lenkkiä ja pentusia

Me pidetään nyt pientä taukoa pitemmistä tokotreeneistä, tokoillaan ihan pikkupätkiä vaan kotosalla ja jos nyt vaikka ensi viikolla sitten tartuttaisiin touhuun taas perusteellisemmin, mutta hauskuus muistaen!

Minä olen harrastanut lenkkeilyssä nyt lähinnä hihnalenkkiä jo pitemmän aikaa. Ville vie Rokia metsään, mutta minä olen nyt tosissani ottanut tehtäväksi kitkeä remmirähinää pois. Paljon parempaan suuntaan ollaankin todella menty ja pääsääntöisesti ohitukset onnistuvat nyt - tosin kuonopannassa ja namin kanssa. Kuitenkin Roki pitää jo paljon paremmin kontaktia ohituksissa eikä namilla tarvitse vetää koiraa. Vähän kuitenkin kevätkin vissiin polttelee nuorukaisen rinnassa, kun välillä uhoa on enemmän. Hihnalenkkeily on toiminut nyt siinäkin mielessä, että olen kevätinnostunut myös juoksemisesta. Hyvin Roki lenkkeilee myös hölkkäkeikalla kuonopannassa. Se kulkee hölkätessä paljon paremmin eikä yritäkään haistelemaan tai merkkailemaan.

Rokin kohtaamiset nuorempien naisten kanssa sen kun jatkuvat :D. Naapuri otti parisen viikkoa sitten pienen ja hurmaavan mustan labbistyttösen, jota Roki on jo pihassa moikannut. Vähän ensin tytteliä jänskätti, mutta aika rohkealta ja reippaalta tapaukselta vaikutti, kun pian oli jo pylly pystyssä leikkiin Rokia haastamassa. Rokia ei niin paljon kiinnostanut, se kun oli hihnassa.

Toinen ihana tytteli löytyy nyt Suolahdesta Villen kotosalta. Siellä on nyt kuukauden verran uuteen kotiin totutellut espanjanvesikoirapentu Luna. Eilen pääsin Rokin kanssa ensi kertaa pentua tervehtimään. Sillä oli kotiutumisvaiheessa kennelyskäepäily, joten tähän asti välteltiin kontaktia Rokin kanssa. Luna tarvitsi vähän aikaa tutustuakseen uusiin ihmisiin, mutta lopulta oli sitten oikein kaveria ja suloista pentua! Rokiin Luna tutustui ulkosalla ja eka vartti meni myös aika varovaisissa tunnelmissa. Roki osoitti olevansa todella hyvä ja varovainen leikkisetä, vaikkakin ensin meinasi toiminta mennä ihmissilmissä perverssin puolelle, kun Roki kulki kieli pitkällä alaleuka väpättäen kuono Lunan persuuksissa. Kun Luna totesi Rokin kuitenkin ihan turvalliseksi kaveriksi, alkoi pentu haastaa Rokia leikkimään. Lopulta Rokilla viirasi ja se veti mieletöntä sätkyrallia ympäri pihaa ja pentu perässä. Roki selkeästi tsekkasi kuitenkin pentua koko ajan ja oli varovainen sen kanssa. Luna läpsi Rokia kuonollekin ja Roki hyvin varoen takaisin. Uskomattoman ketterä ja nopea pentu kyllä oli Roksun perässä. Samanikäisenä Roki olisi ollut turvat koko ajan... Kiva huomata, että Rokin voi antaa leikkiä pennun kanssa, se ei pahemmin lähtenyt jyräämään.

Saran pennut olen tavannut Saviolla nyt pariin kertaan. Viimeksi neliviikkoisina ja nyt torstaina todennäköisesti käyn Nooran kanssa niitä taas moikkaamassa. Loppuviikosta niillä tulee jo kuusi viikkoa täyteen. Tähän asti pentujen kanssa on kaikki sujunut hyvin, Sara on hyvä mamma ja pennut ovat kehittyneet tasaisesti ja terveinä. Nyt ne ovat jo äärimmäisen liikkiksiä pörrelöitä :) . Pennuista tuoreita kuvia löytyy Saran pentublogista .

Kuvasaastetta ja tokotössejä

Tiina laittoi vielä lisää Rokin kuvia maaliskuiselta kuvauspäivältä. Näistä löytyy kyllä niin ihania otoksia rakkaasta mustavalkoisesta, että pitäisi varmaan vihdoinkin saada joku seinälle asti.

Tämä on ihana! Skarppi ja söpö <3

Ja onhan se aika komiassa takissa liikenteessä :)

Seuratessa voi näyttää myös keskittyneesti kieltä.

 Nouto on meidän juttu, oli kyseessä sitten kapula tai lelu.

Tokoilusta muuten.. Käytiin eilen Annen ja Ainon kanssa lenkkeilemässä Rantaraitilla ja Viherlandian ympäristössä. Sen päälle sitten tokoa, josta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Lenkki meni kivasti, pientä rälläystä vapaana, Rokilla vähän yritystä Ainon suuntaan taas enemmän kuin talvella, keväthormonit hyrrää. Aino näyttää kyllä närhen munat Rokille, kun poju intoutuu liiaksi kiipeilemään. Roki vaan uskoo tosi vähän aikaa... Jatkoimme vielä hihnalenkkiä pitkin vanhaa Vaajakoskentietä ja kumpikin koira kulki tosi hyvin.

Toko sitten oli alusta lähtien aika kaameaa. Tehtiin ensin Rokin kanssa ja Anne kuvasi luoksetulon ja liikeestä seisomisen sekä maahanmenon. Ehkä Rokilla oli mielenkiinto vähän Ainossa autossa, mutta en voi kyllä sen piikkiin laittaa paljon mitään. Olen itse niin helkkarin epävarma, että eihän tuosta touhusta mitään tule. Pitäisi ihan älyttömän paljon panostaa vaan vieläkin siihen leikkimiseen ja hauskanpitoon vaan. Lopulta kuitenkin nuo kolme liikettä onnistuivat ihan kohtalaisesti, vaikka seuraamisen kontakti olikin kehno. Ensimmäisessä maahanmenossa Roki seisoi, mutta vahvistettiin sitten hetki maahanmenoa ja liike löytyi ok.

Seuraaminen oli harvinaisen hukassa. Ja minä niin luulin tehneeni sen kanssa oikeasti töitä viime aikoina :(. Aion nyt alkaa rakentaa kontaktia ihan alusta uudelleen. Ainon pienet seuraamispätkät Annen kanssa näyttivät niin täpäkiltä ja reippailta meihin verrattuna. Lisäksi kontakti pysyy kasvoissa. Iloista meininkiä! Ei Rokin kanssa toimi tuo palkka oikeassa kädessä juttu, tai en ainakaan halua sellaista löysää olemusta koirasta, jolta se meinaa näyttää, kun kontakti on käteen. Mutta edelleenkin myös tätä liikettä painaa mun oma epävarma toiminta.

Jos tämä olisikin jäänyt tähän... Päätin sitten leikkiä Rokin kanssa ja heitellä välillä myös noutokapulaa, koska se nouto kuitenkin on ollut ihan parasta koko ajan. Roki sitten otti jo unohdetuksi luulemani lällättelyvaihteen päälle eikä totellut luoksetulokutsuja. Meinasi olla työ saada se luokse ja kiinni, kun treeniparkkiksemme ohi kulki pari muuta koiraa. Pakko myöntää, että vähän niskasta jouduin tarttumaan. Sotkimme samalla Ainon makuun, kun Roki sanoi piip. Lällättely jatkui sitten pariinkin otteeseen.

Lopussa lyhyt paikkamakuu, jätän koiran ja käännyn sitä kohti: Roki putsaa antaumuksella pallejaan. Komennan, ja kaveri ampaisee pystyyn. Jätän uudestaan ja toinen yritys menee armottomaksi pään pyörimiseksi ja Ainon bongailuksi. Saatiin rauhalliset 15 sekkaa ja palkkasin siitä.

Ei vitsit kun voi ottaa aivoon. Ei musta taida olla koirankouluttajaksi, en taida osata.. Noh, ehkä me sitten tehdään tätä vaan huvikseen. Vaikka mua olisi kyllä pikkuisen innostanut se kilpailumielessä treeniminen. Musta ei ole kivaa olla kehno jossain :D, se on minussa tyyppivikana, enkä osaa ottaa asioita kovin rennosti. Kyllä tämä tästä.


Ai niin, käytiinhän me tapaamassa uutta kaveriakin viikonloppuna. Näyttelyreissun perään oli sunnuntaina kiva lähteä lenkkitreffeille Haukanniemeen Pipsa-bortsun kanssa. Pipsa on se tytteli, joka pisti talvella yhdet Rokin tokotreenit sekaisin olemalla vaan kertakaikkisen ihana :D. (No hetkinen, voiskos nää meidän tokoiluongelmat pistääkin vain naisten syyksi?;) ) Leikit menivät hyvinkin mukavasti yksiin juosten ja painien. Roki kyllä yritti Pipsaakin flirtata aikalailla ja ihan Ainon tapaan Pipsa ei niputtanut Rokia, piti osallistua itse komentamiseen :).

Rokilla on taas korvat

Nyt on koiraa puleerattu vimosen päälle näyttelyä varten. Eilen Saana käytti reilusti aikaa Rokin korvien esiinperkaamiseen ja kyllähän sieltä taas pienet lerpakkeet löytyivätkin. Mutta Rokin korvat ovat kyllä ihan erilaiset kuin muiden tapaamieni bortsujen, oikeasti tosi pienet ja ihan lerpat. Riitin korviin en tosin ole juurikaan perehtynyt, että olisiko siellä isän puolella samankaltaista ilmiötä. En tosiaan ole varma, olisiko mikään liimailu tai sitominen pentuna auttanut, koska Rokin korvat eivät ole rustottuneet juuri ollenkaan. Ne ovat ihan samaa maata kuin isännälläänkin, Villekin voi väännellä korvalehtensä ihan myttyyn. Saana saksi myös tassut siistimmiksi ja vähän mahanalustaakin ojennukseen.

Trimmailun jälkeen Roki pääsi vielä rallaamaan Sohvi-partacollien kanssa ja "jeesasin" Saanaa hänen silkkiterrierien kanssa, tarkoitus oli saada niistä muutamia postailukuvia. Ei paljon ollut kyllä minusta hyötyä, kolme vikkelää tirriäistä sen kun pomppivat ympärillä ja minä avuton nakki kädessä yritän saada niitä vuorollaan istumaan... En ihan kyennyt.

Leikitin samalla Rokia myös hihnan kanssa. En olisi ikinä uskonut tuossa puoltoista vuotta sitten, että voisin koskaan leikkiä hihnalla Rokin kanssa. Rokihan puri parit ekat hihnat poikki, kun se roikkui hampaillaan joka ikinen lenkki äristen hihnassaan ja oli NIIN raivostuttava. Tuskailin tätä silloin ja Rokin iskän omistaja laittoi viestiä, että hänhän tarkoituksellakin joskus antaa Riitin taluttaa itse itseään ja vetääkin välillä omistajaansa (Tiialle terkkuja). Olin silloin että hohhoijakkaa, ihan ei ole Rokin kohdalla kontrolloidusta itsensä taluttamisesta! :D Enpä olisi uskonut, että ihan samanlaista peliä voi Rokin kanssa nyt touhuta, leikkiä ja vetääkin hihnaa, antaa sen välillä kantaa hihnaa jne. Eikä ole mitään ongelmaa lopettaa pelaamista. Että on tässä edistystäkin tullut.

Roki oli kyllä ihan naatti illalla. Päivällä ehdittiin ennen trimmauskeikkaa käydä myös Saviolla kahden tunnin lenksulla. Ihanaa kun on vapaapäivä keskellä viikkoa! Tänään täytynee vielä pesaista koiran mahanalus iltalenkin päälle, jotta ihan ei olisi rapakoira huomenna. Startti Vaasaan lienee puolen kuuden hujakoilla aamulla...

Metsässä on kivaa!

Pitkät, pimeät syysillat ja pitkiksi venyvät työpäivät... Ja jälleen on koira liian vähällä huomiolla. Huono omatunto kyllä vaivaa, muka otan jotain treenitavotteita ja mitään ei meinata jaksaa tehdä. Eilen iltana oli hirmu kivaa lähteä lenkkeilemään Annen ja Ainon kanssa ja pimeän illan pimeät lenkkipolut olivat sen verran tyhjiä kanssalenkkeilijöistä, että Roki ja Aino pääsivät juoksemaan vähän enemmän. Taas kelpasi katsella, kuinka hyvin junnujen leikki sopii yksiin, oli se sitten hurjaa juoksemista, mattopainia tai pystypainia. Jotenkin Roki on myös hyväksynyt Ainon leikkikaveriksi eikä yritä jäpittää typsyä jatkuvasti, välillä ihan varovasti vaan liehitellen :D. Huvikseen naureskeltiin ja leikiteltiin ajatuksella Rokin ja Ainon lapsista - joo, olisi ne mustavalkoisia ja näyttelylinjaisen isoturkkisia, mutta aika karseita varmaan sekä luonteen ja pahimmillaan myös ulkomuodon puolesta. Liian jykeviä ja massiivisia rakenteeltaan, ja luppakorvia korkealla hännällä.

Torstaina pääsin lähtemään töistä jo puolilta päivin ja piiiiitkästä aikaa päästiin valoisalla metsään. Tein myös pitkän tauon jälkeen Rokille jäljen, kuusi keppiä ja ehkä pari-kolmesataa metriä. Helppo sammalpohjainen maasto, yksi suorakulma (kulmassa keppi) ja loivempaa mutkaa ja kulmaa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Roki haahuili vähän alussa, vaikka löysi kyllä jäljen janalta hyvin ja valitsi oikean suunnan. Myös puolivälissä jälkeä oli pitempi hetki "eksyksissä". Mutta koiraan luottaen voin uskoa, että se löytää jäljelle takaisin. Muistaakseni kolme keppiä nousi hyvin, selkeästi ilmaisi löytäneensä kepin ja kutsulla toi käteen. Eka keppi jäi huomaamatta, laitoin sen aika lähelle janaa ja luultavasti kuitenkin Roki oikaisee janalta jäljelle aika reippaasti, bongaa siis jäljen jo ennen kuin se ylittää janan ja kenties tästä syystä myös missaa kepin.

Suorakulmassa oli keppi. Roki ehkä oikaisi snadisti tuonkin kulman, sillä ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mihin jälki kulmasta jatkuu, mutta koske se ei ottanut kulmaa tarkasti, jäi keppikin huomaamatta. Kehotuksesta palasi ja nosti kepin. Samoin kävi viimeisellä kepillä. Usein lopussa Roki ajaa kepistä kauheaa kyytiä ohi. Aika jännä, koska olen yleensä tallannut viimeisen kepin paikkaa vähän enemmän, viipynyt siinä pitempään ja pyrkinyt lähtemään siitä pois isoilla harppauksilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivasti meni, jäljestysvauhti oli hyvä ja Rokilla välittömästi tieto siitä, mitä ollaan tekemässä.

Sillä välin, kun jälki vanheni, päätin aloittaa esine-etsinnän treenit. Lukaisin Suomen palveluskoirayhdistyksestä tilaamaani esine-etsinnän harjoitusopasta. Pari ensimmäistä alkuvaihetta meillä oli jo valmiiksi hallussa, nimittäin koiran kiinnostus erilaisiin esineisiin ja niiden tuominen käteen käskystä. Nou probleemo, Roki tosiaan ottaa millaisen esineen tahansa suuhun ja kanniskelee. Siirryimme suoraan siis seuraavaan vaiheeseen. Torstaina ei metsässä tuullut yhtään, joten en vaivautunut miettimään tuuliasiaa. Tehtiin harjoitukset suoraan vaan metsään, mutta valitsin sellaista tasaista ja helppoa kangasmaastoa, jossa on hyvä näkyvyys.

Tehtiin neljä toistoa ja ai että oli kivaa! Merkitsin lähetyspaikan, josta kävimme Rokin kanssa yhdessä viemässä esineen parinkymmenen metrin päähän (viimeisellä kerralla oli varmaan se 50 metriä matkaa esineelle). Palasimme lähetyspaikalle takaisin myös laajasti kiertäen, jottei esineelle kulkisi suoraa jälkeä. Esine oli rokille rakas täytteetön hillerinretku (se on nimetty Hilleriksi, elukka on tunnistamatonta laatua). Annoin Rokin vähän leikkiä esineellä sitä jätettäessä ja hoin 'esine'-sanaa. Lähetyksessä vihje oli 'etsi esine' ja varsinainen käsky 'eteen'. Roki ampaisi luvan saatuaan riemuvauhdilla liikkeelle ja nouti jokaisella yrittämällä varmasti hillerin. Ja hirmu kovaa ja iloisesti tuli takaisin hilleri suussa! Ekalla parilla kerralla Roki meni vähän mutkan kautta esineelle, muttei missään tapauksessa siis meidän jälkiä pitkin. Pari viimeistä Roki haki aivan suoraan, tosin vauhti vei vähän esineestä ohi, mutta korjaus nopeasti ja esine löytyi varmasti.

Luovutus on vielä vähän hakusessa, Roki nimittäin sylkäisee esineen jalkoihin. Mutta vaadin sitä käteen, enkä palkkaa muusta. Tuo uskoakseni korjaantuu nopeasti, enkä pidä sitä ongelmana.

Olin aika skeptinen koko esine-etsinnän suhteen, koska Rokilla on erinomainen taipumus hukata rakkaita leluja ja palloja sun muita metsään. Jos sille heitetään lelua, se ennakoi ihan järkysti eikä vaivaudu katsomaan, mihin suuntaan lelu lähtee. Usein lelu menee hukkaan, ja Rokin etsiminen on ihan hakuammuntaa ja järjetöntä touhua. Tämän esineruututreenin kannalta ei varmaan ole ollut kovin hyödyllistä yllyttää koiraa tuohon silmittömään etsimiseen... :D Mutta onhan se koomista, että kun Rokia käskee etsimään, se sattaa vetää viisi minuuttia siksakkia metsässä kauhean tohkeissaan, mutta ilman tuloksia. En ole ihan varma, yrittääkö se edes etsiä mitään vai onko siitä vaan kivaa olla kauhean touhukas? Ja ollaanhan me vähän kusetettu Rokia, kun se aloittaa etsimisen myös, mikäli mitään ei ole edes hukkunut, jos sitä vähän yllyttää...

Tuli taas tuolla metsässä niin sellainen fiilis, että nämä harrastukset kyllä sopivat meille. Touhu on niin iloista ja riemukasta, metsässä on hyvä olla ja treeni ei ole ihan niin pilkunviilausta kuin esimerkiksi tokokentällä. Oikein sellaista hyvänmielen hommaa. Kunhan tässä on ehditty kaikkea vähän kokeilla ja kokemusta hankkia, luulen, että kyllä tuo pk-puoli on se meidän juttu.


Mistä mieleen, että ei edes huvittanut heti kirjoittaa blogiin viime maanantain tokon yksityistreeneistä. Todettiin siellä aika alkuunsa jo, että olen ensikertalainen niin koiranomistajana kuin harrastuskoiran ohjaajanakin. Sain kyllä tosi hyödyllisiä neuvoja ja vaihtoehtoja seuraamisen harjoitteluun ja toteutukseen. Kontaktin puute on yllättäen ongelmana ja lähden kyllä sitä nyt ihan uudella meiningillä hakemaan alusta uudelleen. Eli palataan taas perusasentoon ja liikkeellelähtöihin. Tuire ehdotti, että kontakti koiralla oikean käden suuntaan, ja saimmekin aika kivannäköistä seuraamista aikaiseksi. Mutta itse kyllä tykkäisin enemän, että Rokin katse olisi mun kasvoissa ja siihen kyllä pyrinkin.

Liikkeestä maahanmeno kökki taas, mutta kotona pari päivää myöhemmin toimi kuin nakutettu. Kyllä se tulee, jos jaksan treenata. Roki vedättää mua tuossa liikkeessä. Luoksetulosta tehtiin myös muutama toisto, jotka olivatkin yllättävän hyviä ja eteenistuminen tiivistynyt aika passeliksi.

Taidetaan kyllä loppukoe tehdä möllinä, en uskalla seuraamisesta jättää palkkaa pois.

Syysloma alkoi!

Ihanaa, lomaviikko tuli niin tarpeeseen! Tässä viime viikoilla on aika kivasti sattunut hyvät syyssäät viikonlopuille ja harmaat sadepäivät viikolle (sikälikin kivaa, että ajellaan edelleen kahdella autolla, vaikka toisesta on pitänyt jo pitkään luopua). Viime viikonloppuna bongattiin taas uusi käymätön luontopolku, tällä kertaa Muuratsalosta, ja lähdettiin kiertämään sitä. Oli komeat Päijännemaisemat ja kiva reitti, tosin melko puutteellisesti merkattu ja pariinkin otteeseen mentiin harhaan. Kiirusta ei ollut, joten ei koitunut haittaa.

Roki oli aivan innoissaan metsälenkistä, kieltämättä nyt pitemmät pöpelikkölenkit ovat olleet vähemmällä. Yhden sortin riemuidiootti tuo koira kyllä on, isot naurut sai aikaan moneen kertaan. Ärsyttävää, kun mun pokkarikamera on niin kehno, ettei sillä saa liikkeestä juuri minkäänlaista kuvaa ja muutenkin värit palaa jotenkin oudoiksi, vaikka valo olisikin hyvä ja olen yrittänyt kokeilla jos jonkinlaisia asetuksia.



Poseeraan myös hienosti



Parina iltana tässä ollaan käyty myös Aino-bc:n kanssa lenkkeilemässä. Ainon kanssa leikki sujuu nyt todella hyvin. Roki ei ole edes liiemmin "yrittänyt" Ainoa, rallaavat vaan innoissaan (mitä nyt eilen Roki tosin vähän pissasi Ainon kylkeen, kiva). Ainokin treenaa jälkeä, joten viime viikolla tehtiin myös jäljet toisillemme. Olen nyt kurssin loppumisen jälkeen ajanut Rokin kanssa pari jälkeä viikossa ja tarkoitus on tässä ennen lumia nyt vaan pidentää jälkiä sekä vahvistaa keppejä ja janatyöskentelyä. Ainon omistajan Annen tekemän jäljen Roki ajoi koko ajan vähän sivussa ja kaksi keppiä jäi nostamatta. Olisiko tuuli sitten painanut hajua jäljen sivuun? Jälki vanheni alle tunnin.

Toissailtana tein pitemmän, parinsadan askelparin jäljen, joka taas vanheni vähän liian vähän aikaa. Rokilla oli ihan järkyttävä kiire. Viisi keppiä kuudesta se nosti ihan selkeästi, tosin nyt se bongaa kepin, mutta ei välttämättä ihan kohdalla. Tarkoitan siis, että Roki alkaa kepin kohdilla pyörimään, muttei välttämättä löydä sitä heti. Eli vaatii taas lisäkannustusta, että saan kepin käteen asti. Yksi keppi jäi matkan varrelle. Yleensä työskentely rauhoittuu, mitä pitemmälle jälki on jatkunut. Torstaina kuitenkin vaikutti siltä, että motivaatio laski ja loppupuoli jäljestä meni entistä enemmän sähläämiseksi. Viimeinen keppi kuitenkin löytyi. Varmaan oli liian tuore jälki, ja mun ei pitäisi tehdä jälkeä itse.


Viitaten aiemmin mainittuun riemuidioottiin, idiootit hommat jatkuvat iltaisin myös kotona. Meillähän ei voi olla mitään leluja lattioilla Rokille, koska se joutessaan rikkoo ja syö kaiken. Nyt syksyn hittituote onkin ollut muovipullo. Pitkäksi aikaa sitäkään ei voi Rokille jättää, mutta hetken ilo siitä kyllä irtoaa. Se pyörii ja kolisee kivasti, joten sillä voi leikkiä itsekseenkin. Lisäksi sitä voi tunkea emännän ja isännän jalkoihin, josko siitä saisi jonkinlaista peliä aikaiseksi. Sen lisäksi Roki yrittää aina ottaa korkin irti - pullon funktio on siis ymmärretty.



Kuten kuvasta ja Rokin hännästä erityisesti näkyy, meillä ollaan tällä hetkellä hieman huonossa karvassa. Tai siis asunto on oikeinkin hyvässä karvassa, mutta koira ei. Sikäli harmi, koska nyt parin viikon päästä olisi edessä Seinäjoen kv-näyttely ja siitä pari viikkoa Jyväskylän. Johon VOI APUA piti ilmoittautua eilen! Voihan pee, se jälki-ilmoittautumismaksu on kamalan kova. Muistin vielä eilen päivällä ja kävin vielä näyttelyn nettisivuillakin. Jääköhän se nyt väliin... Voi kettu. Anteeksi Noora, tämähän oli sovittuna jo vaikka kuinka kauan sitten. Mun moka :(.