Kesän kertausta

Vähän nyt pitää alkaa jo niputtaa tämän kesän koirapuuhasteluja - ja eihän tähän nyt ihan tyytyväinen voi olla. Vepet jäi oikeastaan juhannuksen jälkeen, osin lajin fyysisyyden takia (siis mulle) ja osin laiskuuden takia. Toivon todella, että tulevina kesinä vielä palataan vepen pariin, koska aina treeneihin päästessämme on ollut huippuhauskaa ja kuten sanottu, koira nauttii touhusta ja myös luontaisesti hanskaa liikkeitä.

Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.

Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.

Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn.  Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.


Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.

Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.

Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!

Kaksi jälkipäivää

Nyt on otettu niskalenkki laiskottelusta jälkitreenin suhteen ja kaksi päivää on rämmitty metsissä Tiinan kanssa. Kolme tuntia tuntuu hujahtavan heittämällä suunnittelussa, tallaamisessa ja reenaamisessa. Eilen tehtiin Saviolla vielä lenkki uintipaikoille treenien perään.

Päätin vihdoin työstää janaa Rokin kanssa. Molempina päivinä Tiina teki Rokille kolme janatreeniä, joista viimeisellä aina vähän pitempi muutaman kepin jälki. Muuten jälki jatkui vain parikymmentä metriä janan jälkeen. Tiesin, että Roki osaa toimia janalla ja lähtee yleensä reippaasti suoraan eteenpäin ja tietää jäljen löytyvän jossain vaiheessa. Kuitenkin takajälki kiinnostaa usein yhtä paljon kuin oikeakin suunta. Toinen ongelma on ollut ensimmäinen keppi jäljellä, jonka yli Roki helposti ryysii. Lisäksi hankalaksi havaittiin pitkä jana, eli Roki hämmentyy, mikäli jälki ei löydykään ensimmäisen liinanmitan sisältä janalla.

Eilen Roki otti ensimmäisen janan todella mainiosti ja lähti jäljelle myös erittäin hyvin. Jopa keppi, joka merkkasi jäljen päättymistä, nousi hienosti, vaikken edes muistanut tehdä keppien mieleenpalauttelua ensin. Seuraavalta janalta jälki lähtikin eri suuntaan ja Roki selkeästi edellisen mielikuvan perusteella nosti takajäljen. Korjasi nopeasti suunnan, mutta vaati hidastusta liinasta, että oivalsi. Tätä pohdittiin itseasiassa tänään pitkään eli reagoiko Roki vain minun oikaisuun vai tajusiko itse väärän suunnan. Toisaalta, lähtisikö Roki korjaamaan suunnan myös toisin päin, jos estäisinkin oikeaan suuntaan kulkemisen. Kolmas jälki lähti janalta huomattavasti edellisiä kauempaa ja tämä meni ihan haahuiluksi. Roki haisteli korkealta ilmasta hajuja ja todellakin hämmentyi, kun jälki ei tullutkaan heti vastaan. Lopulta osuttiin kyllä jäljelle, mutta aika pitkän nenä pystyssä pyörimisen jälkeen. Eka keppi ei nyt noussut, toinen kyllä, mutta pyörimisen kautta. Lelua lopussa Roki ei voinut missata. Opettavainen treeni, josta sai kyllä lisäideoita!

Tänään suunnattiin vähän eri metsäkolkalle samoihin puuhiin. Hyvin samantyyppinen treeni Rokille ja selkeästi sujui eilistä paremmin. Eka jana oli ihan nappi ja myös keppi nousi aivan suoraan, samoin lelu, johon jälki päättyi. Nyt ehkä Rokikin oivalsi jo, että tehdäänkin lyhyitä pätkiä eikä enää haikaillut jäljen jatkamiseen edellisen päivän tavoin. Tänään Roki ei hämmentynyt pitkistä janoista, selkeä parannus, mutta muistaakseni toinen jana ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eka. Keppi kuitenkin löytyi. Kolmannella janalla meinasi taas nousta takajälki, mutta hyvin korjasi suunnan. Ykkös- ja kolmoskepit nousivat, mutta kumpikin muistaakseni taas pyörinnän ja kannustuksen tuloksena. Loppulelun kohdalla vaikutti jo siltä, että Roki haistoi lelun, muttei enää oikein meinannut jaksaa etsiä sitä kunnolla.

Hyvä mieli jäi eniveis näistä tän päivän jäljistä. Jälkikeppejäkin tehtailtiin monta sarjaa tämän kesän varoiksi. Treeni päätettiin vielä esineruutuun, viitisen metriä leveä ja n. 30 metriä pitkä. Kaksi esinettä lähetin Rokin hakemaan, kumpikin löytyi, into touhuun kova, mutta vähän Roki pööpöili myös tallatun ulkopuolella. Treenien päälle Roki ja Piika kävivät vielä tsekkaamassa vanhempieni pihan ja kumpikin testasi jääkiekonlöytämistaitojaan, kiekot kaivettiin vaikka ämpäristä, joka oli puolillaan vettä. Isäni totesikin Piikan varsin nopeaoppiseksi lätkäbisneksessä :).

Vepekausi korkattu!

Kesäharrastuksiin alkaa päästä nyt kunnolla kiinni, kun päästiin vihdoin ekoihin vepetreeneihin tiistaina. Viimeisen parin viikon sisään olen uittanut Rokin kahdesti myös Koirasportilla. Yksi kerta on vielä kevään viimeisestä sarjakortista käyttämättä, parin viikon päästä mennään. Vepetreenit Harakkasaaressa meni kutakuinkin putkeen! Roki teki veneestä hypyn ja kaksi kierrosta vientiä. Hypyn kanssa ei luonnollisesti mitään ongelmaa. Ja vienti on todella mennyt eteenpäin, kun talvella ollaan jaksettu uimalallakin sitä toistaa. Roki tuo tällä hetkellä nyt mulle ja näin aion liikkeen pitääkin, ainakin soveen asti. Hetsasin rannassa varman päälle ja Rokin uimaanlähdöt olivat varmoja, ei mitään ämpyilyä siinä tai uinnista kesken takaisin kääntymistä. Tehtiin ehkä 15 metriin vientiä pisimmillään. Hyvä tästä tulee!

Tokoa on tehty hyvin vähän, mutta jonkun jäljen tein hiihtomaahan. Ei mitään säkenöivää kylläkään tapahtunut jälkimetsässä, selkeästi ne metsät ovat todella kuljettuja ja häiriötä on liikaa. Yli puolet kepeistä kyllä nousi, ensimmäinenkin, mutta jäljestys oli haahuilua ja arpomista.

Esineruutujakin olen pari tehnyt. Yksi esine isosta ruudusta nousee aina nopeasti ja varmasti, mutta toisen etsinnässä jo saattaa Rokilla itseluottamusta alkaa heikkenemään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole lopullisesti kadonnut metsään :).

Ai niin, tulihan tänään postiakin! Rokin viime syksynä Kuopiosta pokkaamalle cacibille tuli tänään vahvistus kera M & M:n alennussetelin. En edes tiennyt, että cacibit vahvistetaan noin. Kaikkea sitä oppii.

Toivon tässä jatkossa itseältäni vähän tehokkaampaa päivitystahtia. Toukokuu meinaa olla vähän hektistä aikaa opettajalle. Mutta viikon päästä loman alku on yhtä aamua vailla!


Tähän loppuun ajatus mustavalkoiselle ystävälle, joka tänään on lähtenyt juoksemaan varisten perässä pilviniityille. Hei hei rakas lenkkikaveri ja Rokin pöllyttäjä bordercollie Pikkupaimenen U make me crazy eli Aino. Muistoissa on Aino-Mainio.

Vuoden ensimmäinen jälki

Jee! Jälkikausi avattu! Ja epävarmoihin odotuksiin nähden aivan mainiosti! Birgitta teki meille jäljen Lievestuoreen suunnalle tässä illalla. Pyysin aika lyhyttä ja iisiä kevään ensiyrittämän kunniaksi, sain ainakin 300 metriä pitkän kahdella metsäautotien ylityksellä... Aina ei saa mitä tilaa, mutta ennakkoluulottomasti vaan radalle. Birgitta ja Tiina seurasivat menoa tienvarresta, kun kielsin lähtemästä perään - en niinkään Rokin takia, vaan koska itse olisin ollut epävarma.

Janalta nosti ensin takajäljen, tässä puutuin asiaan ja ohjasin oikeaan. Sitten lähti veturi liikkeelle, vauhti oli kova, mutta jäljestys erittäin tarkkaa. En viitsinyt hillitä juurikaan vauhtia, koska ei voinut tietää, miten herkkä häiriölle tai epävarma näin pitkästä aikaa Roki olisi. No ei ollut epävarma, olisin varmaan voinut tulla liinan päässä mahallani perässä ja juna kulkee vaan. Siinä superinnossa kuitenkin ennalta-arvattavasti jäi vähän keppejä väliin. Roki ajoi suoraan ykkösestä yli, kakkosen kohdalla uskoakseni se jo merkkasi vähän paikkaa, mutta jälki kiinnosti miljoonasti enemmän. Kolmosen etsinnän bongasin jo aivan selvästi, tässä vaiheessa uskalsin jo vähän Rokia jarratakin ja höpötellä kepeistä ja etsimisestä. Kolmonen siis nousi hyvin. Leikkipalkka ja eteenpäin. Nelosen taas merkkasi ja etsikin pitkään, mutta päätyi jatkamaan jälkä enkä minäkään keppiä huomannut missään. Vitonen jälleen selkeä pyöriskely, malttoi jo tässä vaiheessa hyvin etsiä, mutta nostaminen kaikessa hosumisessa kesti kauan, vaikka keppi oli ihan jaloissa. Kutonen eli viimeinen nousi jo varmasti, vauhtikin oli tasaantunut kivasti.

Olen todella tyytyväinen tuohon varmuuteen jäljellä. Metsäautoteiden ylityksissä ei ollut mitään ongelmaa ja jälki löytyi hyvin tien toiselta puolelta. Todellakin uskallan jatkossa jarruttaa vauhtia ja tullaan huolella treenaamaan janalähtöjä sekä ekan kepin nostamista. Varmaankin niin, että jälkeä ei jatketa ekan kepin jälkeen, vaan riekutaan huippupalkat nostetusta kepistä.


Tehtiin reilunkokoinen esineruutu illan päätteeksi. Kokoa oli tuplaten aiemmin tekemiini verrattuna, taisipa olla ainakin leveyttä jo reilusti ylikin 50 metriä. Birgitta vei alueelle kolme Tiinan esinettä eli vaikeutena nyt myös uudet esineet. En katsonut esineiden vientiä. Roki lähti ekalle pistolle hyvin ja suoraan takareunaan asti. Jonkin verran ehkä jäljestysmeininkiä, ohitti lähimmän esineen, mutta nosti kuitenkin varmasti suunnilleen keskeltä aluetta hanskan. Harmi, etten nähnyt esinettä Rokin suussa enkä näin ollen kehunut palautusjuoksua tarpeeksi.

Toiselle pistolle epävarmempi lähtö. Haahuilua. En hetsannut lähdössä tarpeeksi, vaan lähetin melko eleettömästi namipalkan jälkeen toiselle haulle. Olin suunnitellut, että tuo kaksi kolmesta esineestä riittää. Kokeilin uudelleen lähettämistä toisesta laidasta ruutua, parempi lähtö, mutta jälleen palasi tyhjin suin. Ladattiin vähän akkuja ja siirryttiin kokonaan toiseen laitaan. Hetsasin tällä kertaa kunnolla, Roki virittyi paljon paremmin ja otti vainuakin. Nyt pisto lähti taas reippaasti pitkälle ja aika nätisti nousi esine. Nyt isoilla kehuilla riemukas palautus ja leikit päälle.

Vähän on itselläkin hakemista ja opettelemista, mutta taidettiinpa saada nyt ihan hyviä ohjeita ja lisäksi pienet kehutkin päälle. Hyvinhän tuo sujui, vuoden eka jälki ja huomattavasti haastavammaksi tehty ruutu. Motivaatiota jatkamiseen löytyy paljon epäilemättä meillä molemmilla!

Roki on tossun alla

Syyslomaan kaksi päivää! Huikean nopeasti mennyt syksy, mutta johonkin on myös imaistu mehut energisestä opesta. Tosi väsyksissä alan olemaan, mutta siitä huolimatta olen jaksanut Rokin kanssa harrastaa kohtalaisesti. Lenkkiäkin on tullut aika reippaasti, kun Villellä on ollut työpäivät iltamyöhään nyt parin päivän ajan. Muuta urheilua tai treeniä en sitten olekaan ehtinyt yhtään mitään.

Lauantaina on edessä tokokoe Varkaudessa. Pari liikkuroitua treeniä on tehty, viimeinen maanantaina. Anne jeesasi meitä ja tehtiin koesuorituksesta seuraamiset, jäävät ja luoksetulo. Meno oli sen verran asiallista, että helpotti aikalailla. Myös liikkeestä seisominen onnistui jälleen. Huojentavaa! Kun nyt vaan vire olisi mainio sitten kokeessakin. Lähden ihan itsekseni Varkauteen Rokin kanssa, kokeillaan nyt toisenlaista systeemiä kuin Keuruulla. Taidan tällä viikolla vielä huomeniltana käydä jotain puuhaamassa kentällä Rokin kanssa.


Äsken kävin jäljellä Rokin kanssa. Jälleen noin 300 askelparin jälki. Arvasin maaston hyvinkin häiriöiseksi ja sitä se tosiaan oli. Jälki vanheni runsaan tunnin. Rokilla oli ihan kamala vauhti päällä ja hajuja piisasi todella paljon myös maan pinnan yläpuolella. Aika silmitöntä haahuilua oli meno tällä kertaa, huomattavasti levottomampaa kuin viime kerralla, mutta pistäisin häiriöjälkien piikkiin. Tuo maasto Hiihtomaassa on todella paljolla käytöllä ja tiedän, että siellä pyörii ainakin yksi jälkikurssikin tällä hetkellä. Neljä keppiä kuudesta kuitenkin nousi ja loppupalkka löytyi. Seuraava jälki tehdään kyllä puhtaampaan maastoon, jotta onnistumista ja hyvää ja tarkkaa nenän käyttöä saadaan aikaan.


Parit lenkit on taas tehty myös Annen, Ainon ja nahkacollie-pentu Santun kanssa. Aino kiinnostaa vaihteeksi Rokia enemmän ja selkäänkin on yrittänyt. Aino kuitenkin pomputtaa Rokia miten tahtoo ja pitää toista tossun alla. Niiden meno on kyllä kohtalaisen koomista, kun Aino höykyttää, ärisee ja niputtaa Rokia minkä kerkiää. Se kyttää Rokia metsästä, polulta, edestäpäin, takaapäin, mättään päältä tai ojan pohjalta. Roki puolustautuu pissaamalla random-puskaan muina miehinä, pitää Ainoa koko ajan silmällä ja yrittää väistää Ainon ohjushyökkäyksen, kun se kyllästyy yksipuoliseen paimentuijotukseen. Roki-paran onneton kauluri kärsii entisestään, kun Aino roikkuu niskavilloissa. Kun Roki alkaa käydä sääliksi, Ainoa komennetaan, se lopettaa ja Roki on taas äijäilyn kukkulalla ja haukkana kosimassa ja käyttämässä tilaisuutta hyväkseen. Ja kun Aino taas menee, Roki jolkottaa täysin hermostumatta perään. Mitä vain naisen takia.

Viikon puuhailuja

Tämän viikon ohjelmassa on ollut lenkkiä, tokoa ja jälkeä. Eilen käytiin Nooraa moikkaamassa ja Palokkajärven rantamaisemissa lenkkeiltiin. Todettiin siinä yhteistuumin, ettei Roki nyt ihan ole näyttelykuosissa. Mielenkiinnolla odotan, minkälaiseksi tuo turkki kasvaa, kun uusi karva tosiaan on vähän kiharaa. Toivotaan, että siitä vielä tulee ihan asiallisen näköinen ja joskus saataisiin se viimeinenkin serti plakkariin.

Jäljellä taidettiin käydä keskiviikkona. Tallasin jäljen Hiihtomaahan, muistaakseni oli reilut 300 askelparia. Piti miettiä sopivaa paikkaa tarkkaan, koska tiedän miten paljon Hiihtomaassa käy koiraharrastajia ja nytkin ainakin yksi jälkikurssi pyörii niillä huudeilla. Jälki vanheni noin 2 tuntia.  Pohja ei ollut paras Rokille, mutta toisaalta hyvähän sitä haastettakin on lisätä. Pääasiassa siis pelkkää sammalta, ei juurikaan muuta aluskasvillisuutta, joka helpottaaa yleensä jäljestämistä. Paljon pitkää suoraa, koska jälki oli rinteessä. Kuusi keppiä. Roki nosti ensin takajäljen. Tätä pitää treenata, koska ihan liian usein jälki lähtee janalta mulla samaan suuntaan, mihin olen ollut kulkemassa jäljelle tullessa. Nyt tein vastakkaiseen suuntaan jäljen.

Meno oli kieltämättä vähän töhöttämistä ja siksakkia ja Roki nuuski hajua selvästi maanpintaa korkeammalta. Todennäköisesti kuitenkin seurasi jälkeä aika tunnollisesti, haju vaan liikkuu herkästi sellaisessa maastossa. Vauhti oli liian kova taas, vaikka yritin jarruttaa. Kerran vielä telon itseni ihan tosissaan, nytkin revin nilkkani, astuin kivenkoloon ja törmäsin ties kuinka moneen kantoon ja töröttävään oksaan...

Uskomattoman hienosti hyörimisestä huolimatta nousivat kepit! Tää oli paras jälki ikinä keppien osalta! Jokaiselle kepille Roki päätyi suoraan ilman etsiskelyä ja nosti kepin suoraan suuhun näkyvästi. Enkä yhtään innostanut sitä keppejä etsimään. Meillä ei ollut edes normaalia keppiharjoittelua ennen jälkeä. Kaikki kuusi keppiä ylös ja vielä loppupalkkana ollut oravanhäntäkin löytyi! Oli kivaa :).


Tokossa tänään otettu aamutreeninä seuraamista, aika pitkiä pätkiä. Vire kestää taas hyvin, vaikka lelu on piilossa. Illalla sain liikkuriavuksi Hannan ja tehtiin koeliikkeet kahdessa erässä, pl. paikkamakuu ja hyppy. Hihnaseuraamisessa otettiin aika lyhyet suorat, vapaana seuraaminen oli aika normaali koeseuruu. Luoksepäästävyys onnistui hyvin ja kohtalaisen vähällä haukkumisella, Roki kesti yllättävänkin kivasti perusasennossa. Painui tosin maahan lopussa, kun Hanna jorisi aloituspuheita. Edelleen ongelmia peruasentoon tulossa tuossa tilanteessa. Vinkkejä saatu koeta varten.

Sitten vähän leikitin "kehän" ulkopuolella. Hihnaseuruussa vire säilyi, näin toivoisin homman menevän kokeessakin. Liikkeestä maahanmenoja tehtiin kolme ja ongelmana olikin itse maahanmeno. Kahdella ekalla kaksi käskyä. Treeniä tähän. Palkkasin näiden jälkeen.

Vapaana seuraamisessa vähän kontakti karkaili enemmän ja yksi perusasento jäi väliin. Sain taas palautetta omasta liikkumisesta ja koiran huomiotta jättämisessä. Keskittymällä sain täyskäännöstä paremmaksi ja epäilemättä tuo koiran huomioiminen auttaa myös pysähtymisessä. Tästä kehut koiralle ja luoksetulo. Roki ei istunut eteen ennen kuin käskin. Outoa, koska tätähän on tosiaan treenailtu. Jatkettiin liikkeestä seisomisella. Ja huikeaa, se onnistui! Onnistui siis liikkuroituna, yhdellä käskyllä. Hieno juttu. Vähän on stoppi löysä, pari askelta tulee perään, mutta tätä aletaan korjaamaan vasta, kun itse seisominen alkaa nyt vihdoin olla paremalla tolalla.

Näiden jälkeen palkka ja pari noutoa vielä. Nyt taas vaihteeksi vaikuttaa paremmalta koetta ajatellen!

Pitkästä aikaa jäljellä

Takanpäin on aika raskas ja pitkien päivien työviikko, joten Rokille ja minulle onkin tullut tarpeellista taukoa enemmistä tokoiluista. Maanantaina palauteltiin, kuten kirjoittelinkin jo aiemmin, ja se sujui hyvin. Perjantaina otettiin päivällä lenkin päälle myös pientä treeninkiä kentällä, mutta taisin olla itse niin väsyksissä ja vähän kipeäkin, että Rokista ei oikein parasta irronnut.

Eilen käytiin lenkkeilemässä Annen, Ainon ja Santtu-pennun kanssa. Alle käytiin tekemässä bortsuille jäljet Hiihtomaahan. Jäljestys on ollut meiltä tauolla varmaan pari kuukautta. Aino kurmootti lenkillä perinteiseen tapaansa Rokia. Rokilla on kyllä huippupitkä pinna Ainon kanssa, selkeästi Roki ei liikaa välitä Ainon päällekäyvästä tavasta leikkiä, mutta takaisin se ei tytölle anna. Ja juoksee kuitenkin Aipan perään ihan lunkisti kerta toisensa jälkeen. Rokilla ei vaikuta hermo kiristyvän yhtään Ainolle. Tai sitten on vain se yksi mielessä.

11-viikkoiseen nahkacollie Santtuun Roki suhtautuu erinomaisesti eli ignoraa täysin. Ainakin nyt näillä lenkeillä, kun Aino on myös ollut mukana. Näyttää melkein siltä, että Roki vain katsoo Santun yli eikä näekään pientä sinttiä siellä näkökentän alaosassa. Ja jos Santtu sattuu törmäilemään Rokiin, Roki korkeintaan nuuhkaisee pentua, jos piittaa ollenkaan. Tällä tapaahan Roki on pentuihin muutenkin suhtautunut, lukuun ottamatta naapurin Ruusaa, jota Roki ei vaan edelleenkään sulata.


Olikin sitten ihan mahtavaa päästä jäljelle pitkästä aikaa! Jäähdyteltiin hetken koiria autossa, Roki ei aja kunnolla, jos se läähättää jo valmiiksi. Roki tiesi välittömästi, mitä ollaan menossa tekemään ja se puhkui intoa. Palasi taas mieleen, miten metsässä tarpominen onkaan melkein sitä parasta, mitä Rokin kanssa voi touhuta! Pitäisiköhän se BH-koe ottaa suunnitelmiin..? No, itse jäljellä Rokilla oli ehkä hiukan liikaa vetoa päällä. Jälki oli arviolta 250 metriä pitkä. Maasto oli aluksi Rokille todella sopivaa ja helppoa ajettavaa. Eli aika paljon kasvillisuutta ja puskaa, jossa haju säilyy selkeänä. Roki jäljesti vauhdista huolimatta todella tarkasti ja nosti kolme ekaa keppiä suoraan ja varmasti ilman epäröintiä. Mahtavaa treenitauko huomioiden!

Neljäs keppi jäi hukkaan, maasto muuttui karummaksi kuusenalussammalikoksi, jossa Rokin olisi pitänyt hidastaa vauhtia pysyäkseen jäljellä. Huomasin kyllä heti haahuilun, mutta annoin Rokin tehdä työt ja pyöriskelyn päätteeksi jälki löytyikin taas, mutta se yksi keppi jäi. Sitten polun ylitys, jonka jälkeen nosti taas kepin mainiosti. Sitten taisikin olla haju jo loppupalkassa eli lelussa ja viimeinen keppi jäi nostamatta, mutta lelu löytyi. Olipa oikein hyvä suoritus kaikkiaan, motivaatio kohdillaan ja työskentely myös!

Touhupäivä ja Laukaan näytelmät

Olen tässä pari päivää pohtinut Rokin terveydentilaa ja niitä tapojen muutoksia, joita on tullut kevään sairastelun ja hoidon myötä. Sen kyky rauhoittua reuhuamisen jälkeen on parantunut todella paljon, mikä ei tietenkään ole huono asia. Ehkä tämä nopea muutos vaan nyt vähän emäntää huolestuttaa. Ennen kuin mitään alan kuitenkaan selvittelemään, aion odottaa, että hormonipistoksen vaikutus on kokonaan ohi ja samalla sitten seurata, muuttuuko Rokin käytös vielä sen myötä. Parin viikon sisään pitäisi vaikutuksen lakata. Eräs asia vielä mietityttää, Roki ei syö puruluita eikä kovin innokkaasti oikeitakaan luita. Tämä pistää pohtimaan hammasvaivoja, koska Rokilla on aiemmin sekä järsinyt puruluut että työstänyt oikeat luut todella innokkaasti ja nopeasti.


Eilen alkoi Laukan kisatokokurssi. Ryhmässä on kahdeksan koirakkoa - hauskan kattavan sekalainen, mutta mustavalkoinen sakki. Kaksi käppänää, snautseri, kaksi bortsua, lapinkoira, cockeri ja valkoinenpaimenkoira. Useampi oli jo ennalta tuttuja. Eilisissä treeneissä tehtiin kontakti- ja sosiaalistamisharjoituksia, seuraamista ja aluksi paikkamakuu. Makuu oli erittäin rokimainen. Ihanaa, että se on nykyään niin varma liike. Etäisyys ei ollut täysi, ehkä 10 metriä. Roki levytti itselleen tyypillisellä tavalla. Kerran piti vilkaista sivulle, mutta pieni sihahdus minun suusta korjasi asennon.

Kaikki kopeloinnit menivät mainiosti. En tarvinnut mitään namia käteen ja Roki pysyi nätisti mutta innokkaasti paikallaan. Joku kommentoi, että sehän hymyilee mulle :).

Kehitystä on tapahtunut siinä ainoassa asiassa, jota ollaan viimeiseen kahteen kuukauteen tokossa treenattu eli kontaktissa perusasennossa. Seuraaminen on todella vaikeaa vieläkin ja siirrettyäni palkkauksen vasemmalle kädelle Roki on alkanut jätättää jopa kontaktikävelyssä. Mutta hyvää siis kontaktin otto ja kärsivällisyyden paraneminen perusasennossa. Roki ottaa kontaktia nyt nimenomaan "seuraa"-komennolla. Ja pitää perusasennossa sen myös todella pitkään, mitä se ei vielä keväällä kestänyt ollenkaan, vaan pompahti tosi nopeasti pois sivulta ja alkoi haukkua, jos joutui odottelemaan. Nyt vaan pitäisi sitä kontaktia saada myös liikkeeseen, koska katse putoaa samantien, kun lähdetään etenemään, kestää ehkä sen liikkeellelähdön verran. Askel askeleelta. Ja hyvin palautui nyt mieleen Helmisen Hannan ohje, ettei "seuraa" käskyä saa käyttää kehotuksena silloin, kun seuraaminen menee pieleen vaan ikään kuin kehuna siitä oikeasta suorituksesta. Juoksussa kontakti oli yllättäen Rokilla mainio ja luonteva. Kävely on ilmeisesti tylsempää.

Ensi kerraksi pitää miettiä seuraamista, mikä siinä on hyvää, mikä vaatii viilaamista ja mikä on täysin vaiheessa. Hyvä sitä on pohtiakin, koko meidän tokon kompastuskivi on tuo onneton seuraaminen.


B oli tehnyt vielä jäljen Saviontien varteen eilisillalle. Lähdettiin sitten päivän päätteeksi sitä ajamaan. Maasto oli mulle vieras ja eka moka tapahtui autolta lähtiessä, kun unohdin puhelimen sinne enkä jaksanut palata sitä hakemaan. Jälki itsessään sujui aika hyvin, olen tosi tyytyväinen, miten Roki ja erityisesti minä olen edistynyt tässä hommassa. Keskityin taas olemaan ohjailematta koiraa ja toinen pointti oli rauhalliset jäljellelähetykset. Onnistui jo janalle lähdettäessä hyvin. Roki lähti tosin vähän haahuillen janalle ja haki jäljen takajäljelläkin pyörähtäen, kuitenkin itse hakeutui pienen lenkin kautta oikeaan suuntaan. Keppejä nousi neljä kuudesta, harmillisesti ei numeroituja, joten tarkempi jälkipuinti oli hankalaa. Lähtö oli Rokilta niin rauhallinen, että ensimmäinen keppi ehkä nousi. Yhdessä kohtaa Roki pyöri todella kauan paikalla ja todennäköisesti siinä oli keppi, jota ei vaan löytynyt, tunnistan kyllä tuon käytöksen Rokilta.

Koko jäljellä oli vain yksi harhailu, ja sekin meni mun piikkiin, kun leikitin reippaasti Rokia kepistä ja Roki ei ollut tarpeeksi rauhallinen, kun lähetin sen eteenpäin, jolloin se ampaisi jatkoon vauhdilla ja nenä ylhäällä. Näkyi nopeasti, ettei se ollut jäljellä, minä pysähdyin ja se riitti Rokille merkiksi, että se palasi takaisin ja haki uudestaan jäljen. Koiranlukutaito kehittyy!

Loppupalkka eli pipo löytyi ja siinä vaiheessa oli jo aikamoinen paniikki päällä. Sen lisäksi, että puhelin jäi autoon, olin aivan tietämätön sijainnistamme. Jonkun aukon reunalla oltiin, mutta tietä ei näkynyt missään. Oletin automaattisesti, että Birgitta päättää jäljen tien varteen, noup. Lisäksi muistin hänen selittäneen, että oli itse eksynyt suunnista, kun oli poistunut jäljeltä. En ollut yhtään keskittynyt jäljellä suuuntia miettimään, eikä mulla ollut hajuakaan, minkälainen lenkki oli tehty. Suuntavaisto minulla on todella onneton ja olen ihan tutussakin maastossa onnistunut menemään hukkaan niin, että asutusalue tulee vastaan täydet 180 astetta eri suunnasta kuin olisin olettanut.

Mietin siellä metsässä sitten vaihtoehtoja, joko jäädään paikalleen ja odotetaan tunteja, että Ville huolestuu ja tajuaa yrittää tavoittaa ensin mua ja sitten Birgittaa. Toinen vaihtoehto lähettää Roki a) takajäljelle tai sitten b) niille Birgitan poistumisjäljille. Kolmas vaihtoehto kuunnella autojen ääniä ja suunnistaa niiden perusteella tielle. Vaihtoehto 1 ei houkuttanut. Kakkosen bee ei sekään hötsittänyt, koska Birgitta sanoi itse harhailleensa metsässä pitkään. Aa-vaihtoehto taas ei ottanut onnistuakseen, Rokin mielestä jälki oli jo ajettu ja toisaalta en halunnutkaan sitä ajamaan takajälkeä. Ainut ongelma viimeisessä kohdassa oli se, että jos lähden takaisin metsään aukon laidalta, en välttämättä löydä takaisin, aukon laitaa kulkeminen olisi ollut se ihan vimonen vaihtoehto. Onneksi sitten auton ääni tuntui kuuluvan verrattaen läheltä ja päätin sitten suunnata sitä kohti vilkuillen koko ajan aukon laitaa, että varmasti siihen löydettäisiin takaisin. Päädyttiin lopulta onneksi takaisin Saviontielle ja huojennus oli huikea. Ei enää ikinä ilman kännykkää jäljelle ja itseasiassa vieraassa maastossa myös kompassi voisi olla ihan asiallinen vempain. Ville viisasteli, että mitä sä sillä kännykällä nyt olisit siellä tehnyt. Mutta hyvänen aika, olisi edes voinut ilmoittaa olevansa eksyksissä.


Tänään käytiin Laukaan kr-näyttelyssä, johon Rokikin oli ilmoitettu, mutta jätti väliin. Taisi olla viitisentoista koiraa. Piika oli PN2 ja otti toisen sertinsä! Tuomari oli Tanya Ahlman-Stockmari ja tykkäsi nartuista enemmän kuin uroksista. Uroksille tuli kaikkea T:stä alkaen. Tuomarin linjaa oli vähän hankala analysoida, mutta uskoisin, että Roki olisi häneltä saanut EH:n. Forssassa jatketaan näyttelytouhuja heinäkuun puolivälissä slovenialaisella tuomarilla ja Kuopioon ilmoitin Rokin nyt sittenkin sunnuntaille lauantain sijasta. Meille tuli hääkutsu lauantaille ja Rokin näyttelyynsaattaminen meni hankalaksi. Sunnuntaille taas on Tiina viemässä Piikaa ja siihen matkaan nyt lähtee Rokikin, vaikka tuomari ei kenties ole ihan niin edukas Rokin kannalta. Kiinnostavaa silti! Tiina todennäköisesti myös esittää Rokin kehässä.

Jussit vietetty

Juhannus on ohi ja harrastuskuviot täydentyvät. Jussin juhlinta Porvoon Emäsalossa sujui oikein leppoisasti, aurinkoa riitti torstaille ja perjantaille, loppuviikonloppu menikin sitten sateisessa säässä. Roki oli ottanut innokkaista pallonheittäjistä ilon irti Köhniöllä ja mökkeillessä ja oli aivan sippi sunnuntaina kotiutuessaan. Roki oli kaiken kaikkiaan käyttäytynyt hyvin, ollut aluksi vähän levoton, mutta sen jälkeen ollut kuin kotonaan. Varmaan päiväunet olivat jääneet vähän vähemmille, kun seuraa oli riittänyt koko ajan. Käytännössä Roki nukkui sitten oikeastaan eilisen eli maanantain iltapäivälle asti. Aamulla käytiin kyllä eilen Annen ja Ainon kanssa reilun tunnin lenkillä, mutta Rokia ei kiinnostanut yhtään lähteä Ainon höntsäykseen mukaan.

Päätin tuon koiran väsymyksen takia eilen jättää vepeilyt väliin, käytiin sen sijaan tekemässä jälki Hiihtomaassa. Jälki oli n. 250 askelparia pitkä eikä vanhentunut kauan, koska alkoi satamaan. Ehkä puolisen tuntia kuitenkin. Ajattelin, että maasto on hankala, koska oli vähän aluskasvillisuutta, lähinnä sammalta, ja paljon polkuja. Nyt on kuitenkin ollut niin sateisia päiviä, että varmaan oli liiat hajut ja muut jäljet puhdistuneet ja Roki ajoi todella hyvin. Taas minulla itsellä pointtina olla häiritsemättä koiraa. Kolme keppiä nousi kuudesta (alkaa olla vakio). Nyt täytyy ottaa erityistreeniin ensimmäinen keppi janan jälkeen. Täytynee tehdä joku päivä sellainen harjoitus, että tehdään monta jäljen aloitusta, jotka päättyvät keppiin, jonka nostamisesta superleikit. Eilenkään Roki ei yhtään höntyillyt jäljen alussa, joten aika kumma, että eka keppi jäi väliin.

Tänäänkin olisi mahdollisuus vepetreeneihin. Me ollaan nyt mukana kahdessa ryhmässä, koska myös K-S kennelkerhon ryhmään on tullut tilaa. Ajateltiin nyt seurata molempien ryhmien meininkiä, jos energiaa riittää. Päästiin myös Laukan kisatokoryhmään, jossa treenit alkaa perjantaina.

Pitkä bloggaus terveyttä, vepeä ja jälkeä

Tänään oli varsin koirainen päivä, vaikka sitä tulikin vasta jälkikäteen ajatelleeksi. Muutoinkin mielessä on nyt enimmäkseen ollut pihan laittaminen ja se on pääasiallisesti vienytkin viime päivien ajan. Kiitokset esmes Annelle ja Ainolle lenkkeilyseurasta lähiaikoina, niin koira ei ihan ole ollut hunningolla ja huomiotta!

Aamulla Rokilla oli eläinlääkäriaika. Pissakontrolli oli puhdas! Vähän kieltämättä jännitin mitenkähän pitkittyväksi Rokin tulehdus venyy, mutta onneksi poika on nyt tervehtynyt. Toivottavasti näistä tulehduksista ei tule tapa jatkossakaan tai säännöllisesti keväisin. Eläinlääkäri tsekkasi vielä Rokin vehkeet, kokeili eturauhasen ja tyhjensi anaalit. Pippeli oli puhdas ulkoisesti ja eturauhanen pieni ja selväpiirteinen. Kolme viikkoa sitten ell oli sitä mieltä, että eturauhanen olisi hieman turvoksissa, nyt ei ollut mitään epäilystä normaaliudesta. Anaalit tyhjenivät helposti ja erite oli normaalia.

Roki on jotenkin aikuistunut lyhyessä ajassa, on paljon rauhallisempi kotioloissa ja nyt lääkekuurin loppupuolella myös remmikäyttäytyminen on jälleen parantunut ja Roki ottaa taas kontaktia ohitustilanteissa. Tulehduksen paranemisella on aivan varmasti osansa tähän. Toisaalta myös hormonihyrräyksen rauhoittuminen on osaltaan varmaan vaikuttanut "aikuistumiseen". Se voi siis mennä vielä ohikin, kun Tardakin vaikutus pikkuhiljaa lakkaa... Eläinlääkäri piti todennäköisenä, että Roki nukkui ne ekat pari päivää pistoksen laittamisen jälkeen juuri siksi, että olo helpotti ja mieli rauhottui.

Olen tosi tyytyväinen siihen, että vaihdettiin eläinklinikkaa. Rokin vastaanotti tänään toinen lääkäri kuin viimeksi, mutta oli vähintään yhtä positiivinen kokemus kuin edellinenkin. Käytiin siis Jyväskylän Kypärämäessä eläinklinikka Tähdessä. Pieni paikka, mutta myös asiakaspalvelu on kohdillaan.


Illemmalla koiratouhut jatkuivat ilman koiraa. Lähdin Muurameen vesipelastusryhmän aloituspalaveriin. Jatkossa treenataan maanantaisin ja ryhmämme on "kokeneita" alottelijoita. Toinen aloittava ryhmä oli ihan nyypiöt. Onhan meillä joo jo huikeasti kokemusta lajista... :) Jos vaan treenitiimi on hyvä porukka, tuolla voi olla aika hauskakin treenata. Ihan liian kokenutta sakissa ei kukaan ollut, mutta vähän talkoohengellä ja toisia jeesaten treenaaminen on varmaan ihan palkitsevaa. Käytiin tsekkaamassa myös treeniranta Isolahdessa. Aika suojainen lahdenpoukama ja veneenlaskuramppi. Ainakaan tuuli ei ota siinä rannassa niin kovasti kuin alkeiskurssimme treenirannassa.


Ampaisin sitten heti Muuramesta palattuani Hiihtomaahan ja tallasin 200 askelparin jäljen Rokille, aloitus janalta. Jälki vanheni pari tuntia ja lenkkeilin vähän ennen sen tekemistä sitten jonkin aikaa Rokin kanssa. Hiihtomaassa oli samaan aikaan käynnissä Tuiren jälkikurssin treenit ja sopivasti ehdin muutaman sanan Tuirenkin kanssa vaihtaa tämän hetken meiningistä Rokin kanssa. Häntä tietty kiinnosti, ollaanko tokoiltu ahkerasti... Myönnettävä oli, että aika pienissä on ollut, vaikka niin uhosin ilmoittavani koiran alkukesän kokeisiinkin. Mutta syyt on aika selvät, ensinnäkin nuo Rokin terveysvaivat - lääkekuurit ja hormonihoidot - ovat estäneet kisaamisen. Lisäksi perustottelevaisuus selkeästi kärsi sairastamisesta ihan konkreettisestikin. Toisekseen minä itse kyllä tarvitsen säännölliset treenit ja säännöllistä treeniseuraa, miksei myös treeninvetäjän, jotta motivaatio säilyy. Hain Laukan alo-avo -kisaryhmään, jonka pitäisi pyöriä nyt kesän ajan, mutta mitään vastausta sieltä ei ole kuulunut, joten en tiedä mahduttiinko porukkaan. Ehkä nyt realistista olisi suunnitella kokeita alkusyksylle, jos treenit saadaan taas pyöräytettyä käyntiin.


Itse jälki. Päätin keskittyä erityisesti olemaan ohjaamatta koiraa. Homma toimi ja Roki jäljesti erinomaisesti koko jäljen! Jäljellä oli useampi polunylityskin ja Roki otti ne erittäin varmasti ja ilman ohjailua. Maasto oli kuivaa ja hiukan kosteaa kangasmetsää, jossa pääosin tosi korkea varvikko (ajattelin hankalaksi, mutta taisikin olla aika helppo, koska haju lienee pysynyt todella hyvin jäljellä) Roki lähti alun rauhallisesti ja janalta tarkkaan jäljelle. Ekasta kepistä se ajoi yli, mutta toimi siten, että mun pitäisi alkaa malli tunnistamaan vähitellen. Bongasin ekan kepin itse ja päätin poimia sen ylös, mutta en kutsua Rokia kepille (kuten olen usein tehnyt, jos satun havaitsemaan yliajamisen). Roki kuitenkin jäi itselleen tyypillisesti pyörimään kepin jälkeen jäljelle. Tämä mun pitäisi nyt tunnistaa, tämä pyöriminen, joka selvästi johtuu kepistä. Siitä jää alueelle joku haju, jonka Roki huomaa, vaikka olisikin erehdyksessä ohittanut kepin. Silloin pitäisi antaa Rokin vaan etsiä, yleensä se keppi sieltä nousee. MUISTA tämä!!!

Kakkoskeppi nousi ihan suoraan ja tuli hienosti käteen. Kolmonen ja nelonen jäivät väliin, ei mitään pyörimistä missään, vaan huolellista jäljestystä. Mulla ei mitään hajua, miksi kepit eivät nousseet. Vitonen taas ylös varmasti ja kutonen pienellä houkuttelulla. Halusin, että Roki nostaa kutosen eli viimeisen kepin, jotta saadaan selkeä lopetus. Koska muistin jäljen loppupaikan, usutin siellä Rokin etsimään kepin, vaikka koira olisikin jatkanut mielellään jo mun jäljeltäpoistumisloikkia eteenpäin.

Alkukesän paras jälki oli tämä! Hauskaa huomata, että homma etenee ja parhaimmillaan Roki osaa tämänkin tehtävän. Oli kiva kertoa Tuirellekin onnistumisesta, hän oli vielä parkkipaikalla viimeisten kurssilaisten kanssa. Näitä nyt lisää, Roki kaipaa kieltämättä aivojumppaa ja muutakin puuhastelua kuin lenkkiä ja leikkejä kaverien kanssa. Huomenaamulla kuitenkin tavataan ihana Rieha-kelpie :). Josko samaan syssyyn käviskin jäljenkin Rokille ajamassa!

Jäljellä

No nyt päästään pikkuhiljaa kesän rytmiin ja onpas tosi ihanaa jaksaa puuhata Rokin kanssa harrastushommia! Eilen käytiin jäljellä, Birgittaa teki meille pitkähkön ysitien varteen. Maasto oli samaa, jossa viime syksyn jälki meni ihan pipariksi... Ihan kehumaan ei eiliselläkään pääse, mutta lopputulos kuitenkin oli tyydyttävä. Eli löydettiin loppupalkalle ja nostettiin viisi keppiä kuudesta. Aikaa meni kuitenkin rutosti enemmän kuin olisi suotavaa.

Mulla on ihan hirveän paljon oppimista perässäkävelijänä olemisesta. Pyrin ihan liian herkästi ohjaamaan koiraa jäljellä ja hermostun tosi pian, jos näyttää siltä, että Roki on on hukannut jäljen. Mietin, pitäisikö jälki keskeyttää ja kun en halua sitä tehdä, alan ohjailemaan koiraa. Roki reagoi nyt jo omaan epävarmaan tilaansa jäljellä hakemalla tukea musta, mikä on ihan mun omaa syytä. Lisäksi se menee sijaistoiminnoille, kun hermostun ja muutun kärsimättömäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa ruohon syömistä.

Eilen mulla oli summittaiset tiedot, mistä mihin jälki kulkee. Roki lähti janalta todella hyvin jäljelle ja otti myös ensimmäisen kulman varmasti. Ei edes liikaa ryysinyt alussa. Tosi harmi, ettei Birgitta ollut numeroinut keppejä, koska luultavasti me jäljestettiin pitkät pätkät takajälkeä. Ei alussa, mutta keskivaiheilla... Luultavasti Roki ajoi ekan kepin yli, mutta nosti sitten toisen. Sen jälkeen kadotettiin jälki, luultavasti maastossa oli aika paljon muitakin hajuja, Birgitan mukaan myös hirvenjälkeä aikalailla. Roki esimerkiksi kulki nenä maassa lähelle tietä ja bongasi sieltä jonkin random muovikassin.

Palasimme takaisin ja haravoitiin maastoa, josko Roki löytäisi jäljen uudestaan. Tässä vaiheessa sorruin ohjailuun todella paljon. Yht'äkkiä Roki onkin takaisin jäljellä ja nostaa kepin. Sen jälkeen jatketaan, mutta täysin vastakkaiseen suuntaan eli kohti aloituspaikkaa. Oletin, että sellaista mutkaa jäljentekijä ei ole tehnyt, mutta annoin Rokin jatkaa jonkin matkaa. Yllättäen se nostikin pätkältä kaksi keppiä, olettaisin, että nuo kolme olivat kepit 5, 4 ja 3 tuossa järjestyksessä. Pakotin sitten Rokin kääntymään takaisinpäin (huoh...) ja jollain ihme konstilla palattiin taas jäljelle, Roki nosti viimeisen kepin ja tämän läheltä löytyi loppupalkka eli narupallo. Aikaa meni luultavasti puolisen tuntia ja matkaa tuossa oli ehkä 300 metriä. Ei juhlimaan ihan pääse ja tosiaan eniten tökkii tuo oma törttöily. Ja mun "avuista" Rokille ei kyllä oikeasti ole mitään hyötyä, enhän tiedä kymmenenkään metrin jälkee, mistä olen tullut. Mun mielestä joka puu ja puska on samannäköinen.


Tässä vielä parit otokset maanantailta, kun palasimme kotia kohti paimennusreissulta. Pysähdyttiin Himoksella ja ulkoilutettiin koiria rinteen alla. Kuvissa Rokin lisäksi Piika ja Saran Lievestuoreelle jäänyt pentu Routa. Ja kuvista kiitän jälleen Karvosen Tiinaa!

Rokilla on suunnaton kiinnostus edelleenkin kaikista hormonipiikeistä huolimatta Saran persamukseen. Näkyi taas toissapäivänä lenkillä, kun käytiin Saviolla ja näkyy myös tässä kuvassa Himokselta...

Paimennuspäivä Somerolla

Nyt vihdoin ollaan lomalla ja viimeisen parin viikon kiireet helpottavat. Niin on ollut pitkät työpäivät, että blogin päivittäminenkin vähän roikkuu - toisaalta mitään ei olla kyllä Rokinkaan kanssa tehty. Viime viikolla jäi jopa vepe väliin, josta kuitenkin olen ihan tosi innostunut, mulla vaan meni koululla niin myöhään eikä viitsinyt töitä enää kevätjuhlapäivälle jättää. Toivottavasti tsäänssit päästä varsinaiseen veperyhmään eivät kaatuneet tuohon..

Yhden jäljen ajoin Rokille peräti viime viikolla, ja parilla lenkillä tehtiin esine-etsintäpistoja. Jälki ei ollut priimaa, metsässä oli taatusti jos jonkinlaista häiriöjälkeä ja siltä näytti myös Rokin työ. Aloitettiin ekaa kertaa tänä keväänä janalta ja Roki lähti oikein hienosti jäljelle. Mutta sitten taas vauhtia ja kaahotusta oli aivan liikaa, Roki kulki nenä irti maasta ja kepeistä nousi puolet. Jonkinlaisella huolimattomalla tuntumalla se kuitenkin pysyy jäljellä ja loppulelu löytyi kyllä maastosta. Mutta tarkkuuta pitää nyt treenata ja keppejä superpalkalla edelleen. Tiedä sitten, pitäisikö vaihteeksi palata tosissaan taaksepäin ja tehdä namijälkiä sille?


Varsinaisesti piti nyt kirjoitella eilispäivästä. Lähdimme siis isommalla bortsuporukalla Somerolle Woollandiaan paimennuspäivää viettämään. Keski-Suomesta starttasimme kera kolmen ihmisen ja kuuden koiran. Mulle päätavoite eilisessä oli nähdä, miten Roki reagoi lampaisiin ja reagoiko ollenkaan. Kerranhan Birgitta on käyttänyt sitä vuohiaitauksessa, jolloin Roki keskittyi tuijottelemaan mua aitauksen ulkopuolella ja syömään vuohenkakkaa. Eilenkin ensin lammasaitaukseen mennessämme luulin, että Rokin mielenkiinto on muissa koirissa, joita tilalla oli omastakin takaa kahdeksan. Mutta yllätyin tosissaan, kun havaitsin Rokin olevan todella kiinnostunut lampaista. Tosin Rokilla oli kierroksia vaihteeksi päällä, se kulki häntä tötteröllä, haukkui ja sekoili. Siinä tilassa se hermostutti lampaita ja sain aitaukseen kouluttajan avukseni, joka todella taitavasti sai Rokin kuulolle. Roki myös haki ihan luonnostaan kiertoa lauman taakse.

Itselleni oli tuolla ensimmäisellä kokeilulla vaikeinta ensinnäkin käsittää, mitä koiran pitäisi lampaiden kanssa tehdä ja toisaalta, mikä mun rooli hommassa on. Lisäksi tuntui, että taas uuden oppiminen on todella haasteellista, kun liinan päässä on tempova koira, toisessa kädessä paimenen mikälie keppi, jaloissa tönivä lammaslauma ja alla upottavan mutainen maa, hyvä kun kävellä enää osasin saati hallita tilannetta. Ehkä en ihan hahmottanut kokonaisuutta, vaikka tosi paljon oli hyötyä toisten katselemisesta, kun koirat olivat suunnilleen samalla tasolla kokeilemassa työskentelyä lampaiden kanssa ensimmäisiä kertoja.

Eniten sapettaa se, että Roki ei liiemmin jaa rispektiä mulle, en kertakaikkiaan taida olla johtaja sen mielestä. Kyse ei ole siitä, etteikö Roki kovuutensa vuoksi olisi saatavissa kuulolle - sehän oikeasti kuuntelee ja tottelee nöyrästi - vaan mun omasta auktoriteetin puutteesta. Eilenkin näkyi hienosti, miten kouluttaja sai Rokin isotteluvireen laskemaan, hännän kirjaimellisesti alas ja koiran kiltisti kuulolle. Jotenkin vain olemalla oikealla tavalla läsnä. Tämän jälkeen Roki sitten päätti lähteä kävelemään kouluttajan perässä ja jättää minut töröttämään aitaukseen. Rokilla oli silmissään "Tää täti on pomo, tää täti on hieno ihminen, teen mitä vaan tää täti haluaa" -ilme.

No tuli sieltä positiivisiakin kokemuksia. Pystyin esimerkiksi käskyttämällä keskeyttämään Rokilta ei-toivotun toiminnan. Toisella paimennuskerralla menimme isolle laitumelle, jossa oli myös isompi lammaslauma. Roki kouluttajan sanojen mukaan kyllä kiinnostuu lampaista, mutta haluaa vähän vielä leikkiä niiden kanssa enemmän kuin ottaa omaa tehtäväänsä haltuun. Rokilla oli aikomus ajaakin lampaita pariin otteeseen, mutta sain sen keskeytettyä. Sain Rokin myös kulkemaan lauman perässä, tosin se kertaalleen myös tuli lauman läpi hajottaen sen. Mutta oli se vaikeaa kaiken kaikkiaan! Kun yritän saada Rokin haluttuun asemaan, lauma karkaa multa :). Roki tarvitsisi vielä lisää sytyttelyä, mutta kuitenkin oli hienoa nähdä, että sisäsyntyinen mielenkiinto paimennustyöhön löytyi. Rokihan ei ylipäätään ole kiinnostunut muista eläimistä kuin koirista, joten siinäkin mielessä tulos oli positiivinen.

Kiitoksia koko porukalle ja kouluttajille hauskasta ja tosi mielenkiintoisesta päivästä!

Vesipelastaja, jälkikoira ja näyttelypulla

Taas on viikko vierähtänyt, viimeisiä viedään nyt tuolla koulumaailmassa, ja ihan himppasen meinaa olla koetta tarkastettavana ja numeroa annettavana. Mutta enää ei juuri stressaa tai ahdista työt, kerrankin niin, että tekemällä ne myös nyt loppuu! Kaksi viikkoa!

Viime lauantaina kävin näyttelyssä ilman Rokia. Lähdin siis Tampereen kansainväliseen Birgitan ja Tiinan seurassa, opettelin pitämään tuloksista kirjaa ja lässyttelin Piikalle, kun neitonen odotti kehän laidalla vuoroaan. Pikkaraisella meni oikein kivasti, oisko se ollut junnunarttujen kakkonen erinomaisella ja SA:lla, ja otti sitten vara-sertin vielä paras narttu -kehästä. Oikein mainiosti siis. Kojuilta tarttui mukaan Roksulle uusi narupallo ja kongi.

Viikolla ollaan lenkkeilty metsässä ja tehty yksi jälki. Tokoa vähän niukemmanlaisesti. Jälki oli ehkä 150 metriä ja tuli pahaan maastoon. Ajattelin jo tekovaiheessa, että näinköhän Roki tätä ajaa. Koko tämä meidän varsin iso lähimetsäalue harvennettiin nyt kuluneena talvena ja nyt onkin melko haasteellista löytää hyviä paikkoja jäljelle. Tuon tämänviikkoisenkin jäljen ajoin sitten metsäkoneen mylläämään maastoon, jossa oli todella paljon kuivaa risua ja irtohavua ynnä muuta "metsärojua". Jälki vanheni noin tunnin ja sen aikana lenkkeiltiin ympäristössä ja leikitin Rokia jälkikepeillä. Olenkin tehnyt sen kanssa nyt "keppijälkiä", joiden teon se saa seurata, jälki on lyhyt ja sillä on paljon keppejä. Iloiset rälläykset kaikista nostetuista kepeistä ja homma sujuu kyllä talvitauonkin jälkeen hienosti.

Ei ollut mikään yllätys, että itse jälki ei sitten ihan sujunut. Alkuun lähti tosi hyvin ja varmasti jäljelle. Otti ekan suorakulman vaivatta. Nosti ekan kepin ok. Sitten joku ihme vainu iski ja Roki nosti tahtia hurjasti. Samalla pää nousi ja tiesin, ettei se enää ole jäljellä. Joku haju sitä kuitenkin veti voimakkaasti, koska yleensä se kadotettuaan jäljen alkaa haahuilemaan. Tässä vaiheessa mullakaan ei ollut enää mitään hajua, missä jälki kulki. Annoin Rokin aika vapaasti etsiä jälkeä, koska sillä selkeästi oli motivaatio päällänsä ja siitä näki, että se hakee jälkeä. Ja ihme ja kumma, pitkän pyörimisen jälkeen Roki nosti kepin nro 4 :D. Kakkonen ja kolmonen jäi johonkin, mutta niin se vaan löysi jäljelle takaisin. Viides nousi myös ja loppupalkaksi olin jättänyt patukan. Tuntui olevan palkkauksen kannalta hyvä idea jättää lelu jäljen loppuun, se myös oli helppo merkki Rokille lopettaa jäljestyksen (kevään ekalla jäljellä ajettiin viimeisestä kepistä mun tietämättä ohi, jossain vaiheessa vaan tajusin että Roki todennäköisesti ajaa jo mun jäljeltäpoistumisloikkia metsässä).

Eli oli siis vähän liian vaikea maasto. Nyt otetaan taas helpompaan sammalikkoon tai matalaan varvikkoon seuraava jälki ja tsempataan edelleen keppejä.


Tämän päivän uusi kokemus oli ekat vesipelastustreenit. Kylmästä ilmasta ja kovasta tuulesta huolimatta olen kyllä aika innoissani ja taisi olla Rokikin. Aika sika se kyllä oli treenipaikalla, huusi ja intoili toisten perään ja touhuamaan. Onneksi paikka oli sellainen, että on helppo pitää koira autossa ja silti lähellä. Toinen sikailujuttu oli viimeisen harjoituksen jälkeen. Rokilla on nyt joku ihme kuudes aisti, jolla se aavistaa, että homma on kääntymässä kotiinlähtöä kohti. Mulla oli vielä ihan täysin palkkaaminen onnistuneesta työstä mielessä ja leikkiminen, mutta Rokipa päätti kantaa lelun vaan kauemmas ja ei taas kerran tuonut kutsusta. Aika pitkään väännettiin, ensin hyvällä ja lopulta komentaen. Ajattelin ensin saada sen kiinni leikin avulla, mutta liero ei tullut. Sitten vaan tiukasti komensin istumaan ja nöyrtyihän se sitten ja antoi kiinni. Voi persaus tälläistä käytöstä - ja tätä on ollut nyt oikeastaan viimeisen kuukauden ajan, aina niistä kehnosti sujuneista tokotreeneistä Ainon ja Annen kanssa.

Itse treeneihin sitten. Oli hauskaa puuhaa ja taitaa tosiaan sopia Rokille. Ensin tehtiin veneestä rantaan uimista. Tässä lajissa olisi kyllä todella hyvä treenata koiraa kahden ihmisen voimin, monessa liikkeessä joutuu miettimään, olisiko itse parempi olla rannalla vai veneessä. Jäin siis rantaan ja avustaja piti Rokia veneessä. Rauhoittumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Päätin heti, että matkasta meidän on turha tehdä tämän treenin haastetta (50 metriä olisi koesuoritus). Veneestä hyppääminenkin kun oli jo uusi juttu. Ekalla kerralla meinasikin olla tosi jännää mennää veneestä veteen ja suostuttelemaan joutui ja Roki piippasi veneessä ja meinasi ja ei meinannut. Lopulta se kuitenkin könysi veteen, sukelluksen kautta. Ja hienosti rantaan. Toinen setti menikin huomattavasti paremmin. Roki rauhoittui veneessä ja tällä kertaa tuli vaivattomasti veteen ja hyppäsikin sen verran, ettei mennyt huppeluksiin.

Treenien toinen tehtävä oli vetää venettä. Periaatteessa ihan perusnouto vedestä, erona vene siellä narun toisessa päässä. Ensin leikitin Rokia köydellä rannassa. Sitten köysi meni veneeseen ja vene lähti rannasta. Vähän oli epäilyksiä, onnistuuko tämä, koska en varsinaisesti heitä mitään Rokille noudettavaksi. Roki oli kuitenkin aivan innoissaan köydestä ja lähti välittömästi luvan saatuaan. Ekalla kerralla kyseessä oli irtoköysi, eikä Roki vetänyt venettä. Toisella kertaa Roki haki aivan liekeissä ihan sen veneen oikean köyden ja kiskoi veneen rantaan (etäisyyttä otatin max 20 metriä rannasta). Sain Rokin vielä innostettua kiskomaan veneen ihan rantaan saakka, se oli ihan liikkis, kun taisteli köyden kanssa rantapengertä takapuoli edellä ylös.

Ensi kerraksi treenataan esineen vientiä näiden lisäksi (ainakin maalla). Ollaanhan me sen tyyppistä huvikseen tehty Rokin kanssa muutenkin: "Vie kaukosäädin Villelle" -tyyliin :D. Joten ehkä se sujuu, vaikka sanoivat vientiä tosi hankalaksi liikkeeksi. Ville menee ensi viikolla Rokin kanssa treeneihin, mulla on työkaverin karonkka :).


Huomenna ajellaan Jämsään ryhmänäyttelyyn. 17 bortsua on ilmoitettu kehään. Katotaan nyt miten sujuu, en ole juurikaan Rokin kanssa treenannut ja tämä näyttelyhän on minun kehädebyytti.

Terveysasioista vielä sen verran, että en ole ihan saletti siitä, onko Roki selvinnyt kokonaan virtsatietulehduksestaan. Ei se ainakaan nuoleskele paljoakaan enää, mutta eilisaamuna pissiminen oli taas tosi vaikeaa ja pientä valkoista vuotoakin taas tulee (oli jo välissä ihan puhdas). Varasin ensi torstaille ell-ajan, että kontrolloidaan se esinahan liikkuvuusjuttu ja vien samalla virtsanäytteen. Täytynee miettiä sitä kennelyskärokotettakin samaan syssyyn.

Metsässä on kivaa!

Pitkät, pimeät syysillat ja pitkiksi venyvät työpäivät... Ja jälleen on koira liian vähällä huomiolla. Huono omatunto kyllä vaivaa, muka otan jotain treenitavotteita ja mitään ei meinata jaksaa tehdä. Eilen iltana oli hirmu kivaa lähteä lenkkeilemään Annen ja Ainon kanssa ja pimeän illan pimeät lenkkipolut olivat sen verran tyhjiä kanssalenkkeilijöistä, että Roki ja Aino pääsivät juoksemaan vähän enemmän. Taas kelpasi katsella, kuinka hyvin junnujen leikki sopii yksiin, oli se sitten hurjaa juoksemista, mattopainia tai pystypainia. Jotenkin Roki on myös hyväksynyt Ainon leikkikaveriksi eikä yritä jäpittää typsyä jatkuvasti, välillä ihan varovasti vaan liehitellen :D. Huvikseen naureskeltiin ja leikiteltiin ajatuksella Rokin ja Ainon lapsista - joo, olisi ne mustavalkoisia ja näyttelylinjaisen isoturkkisia, mutta aika karseita varmaan sekä luonteen ja pahimmillaan myös ulkomuodon puolesta. Liian jykeviä ja massiivisia rakenteeltaan, ja luppakorvia korkealla hännällä.

Torstaina pääsin lähtemään töistä jo puolilta päivin ja piiiiitkästä aikaa päästiin valoisalla metsään. Tein myös pitkän tauon jälkeen Rokille jäljen, kuusi keppiä ja ehkä pari-kolmesataa metriä. Helppo sammalpohjainen maasto, yksi suorakulma (kulmassa keppi) ja loivempaa mutkaa ja kulmaa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Roki haahuili vähän alussa, vaikka löysi kyllä jäljen janalta hyvin ja valitsi oikean suunnan. Myös puolivälissä jälkeä oli pitempi hetki "eksyksissä". Mutta koiraan luottaen voin uskoa, että se löytää jäljelle takaisin. Muistaakseni kolme keppiä nousi hyvin, selkeästi ilmaisi löytäneensä kepin ja kutsulla toi käteen. Eka keppi jäi huomaamatta, laitoin sen aika lähelle janaa ja luultavasti kuitenkin Roki oikaisee janalta jäljelle aika reippaasti, bongaa siis jäljen jo ennen kuin se ylittää janan ja kenties tästä syystä myös missaa kepin.

Suorakulmassa oli keppi. Roki ehkä oikaisi snadisti tuonkin kulman, sillä ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mihin jälki kulmasta jatkuu, mutta koske se ei ottanut kulmaa tarkasti, jäi keppikin huomaamatta. Kehotuksesta palasi ja nosti kepin. Samoin kävi viimeisellä kepillä. Usein lopussa Roki ajaa kepistä kauheaa kyytiä ohi. Aika jännä, koska olen yleensä tallannut viimeisen kepin paikkaa vähän enemmän, viipynyt siinä pitempään ja pyrkinyt lähtemään siitä pois isoilla harppauksilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivasti meni, jäljestysvauhti oli hyvä ja Rokilla välittömästi tieto siitä, mitä ollaan tekemässä.

Sillä välin, kun jälki vanheni, päätin aloittaa esine-etsinnän treenit. Lukaisin Suomen palveluskoirayhdistyksestä tilaamaani esine-etsinnän harjoitusopasta. Pari ensimmäistä alkuvaihetta meillä oli jo valmiiksi hallussa, nimittäin koiran kiinnostus erilaisiin esineisiin ja niiden tuominen käteen käskystä. Nou probleemo, Roki tosiaan ottaa millaisen esineen tahansa suuhun ja kanniskelee. Siirryimme suoraan siis seuraavaan vaiheeseen. Torstaina ei metsässä tuullut yhtään, joten en vaivautunut miettimään tuuliasiaa. Tehtiin harjoitukset suoraan vaan metsään, mutta valitsin sellaista tasaista ja helppoa kangasmaastoa, jossa on hyvä näkyvyys.

Tehtiin neljä toistoa ja ai että oli kivaa! Merkitsin lähetyspaikan, josta kävimme Rokin kanssa yhdessä viemässä esineen parinkymmenen metrin päähän (viimeisellä kerralla oli varmaan se 50 metriä matkaa esineelle). Palasimme lähetyspaikalle takaisin myös laajasti kiertäen, jottei esineelle kulkisi suoraa jälkeä. Esine oli rokille rakas täytteetön hillerinretku (se on nimetty Hilleriksi, elukka on tunnistamatonta laatua). Annoin Rokin vähän leikkiä esineellä sitä jätettäessä ja hoin 'esine'-sanaa. Lähetyksessä vihje oli 'etsi esine' ja varsinainen käsky 'eteen'. Roki ampaisi luvan saatuaan riemuvauhdilla liikkeelle ja nouti jokaisella yrittämällä varmasti hillerin. Ja hirmu kovaa ja iloisesti tuli takaisin hilleri suussa! Ekalla parilla kerralla Roki meni vähän mutkan kautta esineelle, muttei missään tapauksessa siis meidän jälkiä pitkin. Pari viimeistä Roki haki aivan suoraan, tosin vauhti vei vähän esineestä ohi, mutta korjaus nopeasti ja esine löytyi varmasti.

Luovutus on vielä vähän hakusessa, Roki nimittäin sylkäisee esineen jalkoihin. Mutta vaadin sitä käteen, enkä palkkaa muusta. Tuo uskoakseni korjaantuu nopeasti, enkä pidä sitä ongelmana.

Olin aika skeptinen koko esine-etsinnän suhteen, koska Rokilla on erinomainen taipumus hukata rakkaita leluja ja palloja sun muita metsään. Jos sille heitetään lelua, se ennakoi ihan järkysti eikä vaivaudu katsomaan, mihin suuntaan lelu lähtee. Usein lelu menee hukkaan, ja Rokin etsiminen on ihan hakuammuntaa ja järjetöntä touhua. Tämän esineruututreenin kannalta ei varmaan ole ollut kovin hyödyllistä yllyttää koiraa tuohon silmittömään etsimiseen... :D Mutta onhan se koomista, että kun Rokia käskee etsimään, se sattaa vetää viisi minuuttia siksakkia metsässä kauhean tohkeissaan, mutta ilman tuloksia. En ole ihan varma, yrittääkö se edes etsiä mitään vai onko siitä vaan kivaa olla kauhean touhukas? Ja ollaanhan me vähän kusetettu Rokia, kun se aloittaa etsimisen myös, mikäli mitään ei ole edes hukkunut, jos sitä vähän yllyttää...

Tuli taas tuolla metsässä niin sellainen fiilis, että nämä harrastukset kyllä sopivat meille. Touhu on niin iloista ja riemukasta, metsässä on hyvä olla ja treeni ei ole ihan niin pilkunviilausta kuin esimerkiksi tokokentällä. Oikein sellaista hyvänmielen hommaa. Kunhan tässä on ehditty kaikkea vähän kokeilla ja kokemusta hankkia, luulen, että kyllä tuo pk-puoli on se meidän juttu.


Mistä mieleen, että ei edes huvittanut heti kirjoittaa blogiin viime maanantain tokon yksityistreeneistä. Todettiin siellä aika alkuunsa jo, että olen ensikertalainen niin koiranomistajana kuin harrastuskoiran ohjaajanakin. Sain kyllä tosi hyödyllisiä neuvoja ja vaihtoehtoja seuraamisen harjoitteluun ja toteutukseen. Kontaktin puute on yllättäen ongelmana ja lähden kyllä sitä nyt ihan uudella meiningillä hakemaan alusta uudelleen. Eli palataan taas perusasentoon ja liikkeellelähtöihin. Tuire ehdotti, että kontakti koiralla oikean käden suuntaan, ja saimmekin aika kivannäköistä seuraamista aikaiseksi. Mutta itse kyllä tykkäisin enemän, että Rokin katse olisi mun kasvoissa ja siihen kyllä pyrinkin.

Liikkeestä maahanmeno kökki taas, mutta kotona pari päivää myöhemmin toimi kuin nakutettu. Kyllä se tulee, jos jaksan treenata. Roki vedättää mua tuossa liikkeessä. Luoksetulosta tehtiin myös muutama toisto, jotka olivatkin yllättävän hyviä ja eteenistuminen tiivistynyt aika passeliksi.

Taidetaan kyllä loppukoe tehdä möllinä, en uskalla seuraamisesta jättää palkkaa pois.

Lomaviikon jälkeen

Syysloma hurahti ohi ja jälleen aherretaan arjessa. Jakso vaihtui koulussa ja tunteja on pari edellistä enemmän. Loma oli sujui mukavasti ja kotosalla rentoutuen. Roki veti viime lauantain koko päivän sikeitä ja oli ilmeisesti sitä mieltä, että on tää lomailu rankkaa hommaa. Ei saa nukkua päivällä ja kaikenlaista ohjelmaa järjestetään.

Rokin kanssa vietettiin yksi iltapäivä Saviolla ja lenkkeiltiin kolmatta tuntia pitkin peltoja, puskia ja rantoja tutulla porukalla. Birgitan kanssa naureskeltiin Rokin edelleen kohtalaisen kömpelölle riemurallille rantakivikossa, mutta todettiin, että kyllä se vepe voisi pojalle sopia, koska uidessahan kukaan ei ole köntys :D. Roki kyllä ui mainiosti, vauhti on oikeasti hyvä ja liike taloudellinen. Lisäksi vedestä nouto on varma (mikäli Roki malttaa katsoa mihin keppi lensi). Roki keksi myös kytätä Nitan kanssa Saraa. Nitahan harrastaa Saran "kiusaamista" koko ajan, mutta tähän asti Roki on vaan lällätellyt joukossa tajuamatta mitään kaverien kemioista. Tällä kertaa Roki lähtikin mamman kanssa vaanimaan ja ihan pikkuisen ajamaan Saraa.

Toinen lomapäivä seikkailtiin Isojärven kansallispuistossa. Ihana hiljainen metsäreitti, makkaranpaistot nuotiolla - just hyvä syysretki! Helppokulkuista maastoa, varmaan joku 10-15 kilsaa mentiin. Harmi, ettei sää ollut kummoinen, ihan harmaa päivä. Suomaisema olisi auringossa näyttänyt komealta, kun kasvillisuus vielä oli punaista ja oranssia.

Treeniä otettiin niin jäljellä kuin tokossakin. Annen ja Ainon kanssa käytiin pariin otteeseen ajamassa jäljet ja mustavalkoiset ottivat myös leikinrallatuksesta ilon irti. Todettiin, että nyt voi pitää taukoa jäljenteosta Hiihtomaassa, taitaa häiriöjälkeä olla sienestäjien jäljiltä vähän liikaa meidän aloittelijoille. Viimeiset pitkät jäljet meni poskelleen sekä Rokilla että Ainolla. Kumpikin kyllä jäljesti loppuun asti, mutta keppejä jäi väliin ja kaameaa haahuilua myös välillä. Ville teki Rokille Suolahdessa lyhyemmän jäljen koskemattomampaan metsään ilman janaa ja se olikin taas sujunut ihan hyvin, Roki myös oli varmasti nostanut kaikki kepit paitsi viimeistä.


Tokotreeniä ollaan otettu iltalenkin yhteydessä ja sisällä. Liikkeestä seisominen on eniten ollut työn alla ja myös varmistunut tosi paljon. Viime torstain treeneissä tehtiin alkeita myös luoksetulon stoppia varten. Roki seisoo liikkeestä varsin tarkasti ja kestää koko ajan paremmin myös sen, että liikun ympärillä ja seison vieressä.

Liikkeestä maahanmenoa ollaan nyt tehty leikkien ja käsi-/vartaloavulla. Näyttäisi pikkuhiljaa taas nopeutuvan.

Treeneissä hyppy sujui ihan älyttömän hyvin. Alokasluokan tasolla ollaan helposti eikä tätä liikettä liikaa tarvitse treenailla.

Seuraamista jatketaan askelsiirtymien avulla. Perusasento on edelleen Rokista kivaa ja niinpä seuraamista sitten tehdä ajatuksella ´perusasennosta toiseen´. Välillä imutan edelleen myös. Täytyy vaan virittää noihin lyhyisiin seuruupätkiin aina vaan mahdollisimman paljon intoa ja puhtia. Itselle myös...

Paikkamakuu - sekin paranee! Roki kestää treeneissä sen, kun vieruskaveri nousee ja ohjaaja käy palauttamassa sen paikalleen. Roki levyttää leuka maassa, samalla tavalla kuin odottaessaan ruokaa. Yritän olla mahdollisimman rento ja vähän "puuhailla" odotusaikana, en siis seistä napota paikallaan ja tuijota koiraa silmiin. Vähitellen pitää pidentää etäisyyttä, aika on nyt ollut sellaista kolmen minsan luokkaa enimmillään (omissa treeneissä).

Luoksetulossa ongelmana yhä eteenistumisen paikka. Meinaa mennä sivulle, jos mun kädet on sivulla. Jos en ohjaa, jää kauaksi. Aika harvoin kuitenkaan tehdään kokonaista luoksetuloa, ehkä kerran treenissä, joskus ei ollenkaan. Yleensä vaan palkkaan suoraan leluun. Harvemmin heitän lelua, koska Roki alkaa kyttäämään jo ennen matkan puoliväliä, milloin narupallo lentää. Eteenistumista ollaan reenailtu kotosalla.



Lauantaina Seinäjoelle näyttelemään. Reissu onkin tosiaan sitten vuoden viimeinen, koska unohdin Jyväskylän ilmoittautumisen. Seuraksi minulle, Rokille ja Nooralle on lähdössä myös Sara ja Piika taustajoukkoineen.

Syysloma alkoi!

Ihanaa, lomaviikko tuli niin tarpeeseen! Tässä viime viikoilla on aika kivasti sattunut hyvät syyssäät viikonlopuille ja harmaat sadepäivät viikolle (sikälikin kivaa, että ajellaan edelleen kahdella autolla, vaikka toisesta on pitänyt jo pitkään luopua). Viime viikonloppuna bongattiin taas uusi käymätön luontopolku, tällä kertaa Muuratsalosta, ja lähdettiin kiertämään sitä. Oli komeat Päijännemaisemat ja kiva reitti, tosin melko puutteellisesti merkattu ja pariinkin otteeseen mentiin harhaan. Kiirusta ei ollut, joten ei koitunut haittaa.

Roki oli aivan innoissaan metsälenkistä, kieltämättä nyt pitemmät pöpelikkölenkit ovat olleet vähemmällä. Yhden sortin riemuidiootti tuo koira kyllä on, isot naurut sai aikaan moneen kertaan. Ärsyttävää, kun mun pokkarikamera on niin kehno, ettei sillä saa liikkeestä juuri minkäänlaista kuvaa ja muutenkin värit palaa jotenkin oudoiksi, vaikka valo olisikin hyvä ja olen yrittänyt kokeilla jos jonkinlaisia asetuksia.



Poseeraan myös hienosti



Parina iltana tässä ollaan käyty myös Aino-bc:n kanssa lenkkeilemässä. Ainon kanssa leikki sujuu nyt todella hyvin. Roki ei ole edes liiemmin "yrittänyt" Ainoa, rallaavat vaan innoissaan (mitä nyt eilen Roki tosin vähän pissasi Ainon kylkeen, kiva). Ainokin treenaa jälkeä, joten viime viikolla tehtiin myös jäljet toisillemme. Olen nyt kurssin loppumisen jälkeen ajanut Rokin kanssa pari jälkeä viikossa ja tarkoitus on tässä ennen lumia nyt vaan pidentää jälkiä sekä vahvistaa keppejä ja janatyöskentelyä. Ainon omistajan Annen tekemän jäljen Roki ajoi koko ajan vähän sivussa ja kaksi keppiä jäi nostamatta. Olisiko tuuli sitten painanut hajua jäljen sivuun? Jälki vanheni alle tunnin.

Toissailtana tein pitemmän, parinsadan askelparin jäljen, joka taas vanheni vähän liian vähän aikaa. Rokilla oli ihan järkyttävä kiire. Viisi keppiä kuudesta se nosti ihan selkeästi, tosin nyt se bongaa kepin, mutta ei välttämättä ihan kohdalla. Tarkoitan siis, että Roki alkaa kepin kohdilla pyörimään, muttei välttämättä löydä sitä heti. Eli vaatii taas lisäkannustusta, että saan kepin käteen asti. Yksi keppi jäi matkan varrelle. Yleensä työskentely rauhoittuu, mitä pitemmälle jälki on jatkunut. Torstaina kuitenkin vaikutti siltä, että motivaatio laski ja loppupuoli jäljestä meni entistä enemmän sähläämiseksi. Viimeinen keppi kuitenkin löytyi. Varmaan oli liian tuore jälki, ja mun ei pitäisi tehdä jälkeä itse.


Viitaten aiemmin mainittuun riemuidioottiin, idiootit hommat jatkuvat iltaisin myös kotona. Meillähän ei voi olla mitään leluja lattioilla Rokille, koska se joutessaan rikkoo ja syö kaiken. Nyt syksyn hittituote onkin ollut muovipullo. Pitkäksi aikaa sitäkään ei voi Rokille jättää, mutta hetken ilo siitä kyllä irtoaa. Se pyörii ja kolisee kivasti, joten sillä voi leikkiä itsekseenkin. Lisäksi sitä voi tunkea emännän ja isännän jalkoihin, josko siitä saisi jonkinlaista peliä aikaiseksi. Sen lisäksi Roki yrittää aina ottaa korkin irti - pullon funktio on siis ymmärretty.



Kuten kuvasta ja Rokin hännästä erityisesti näkyy, meillä ollaan tällä hetkellä hieman huonossa karvassa. Tai siis asunto on oikeinkin hyvässä karvassa, mutta koira ei. Sikäli harmi, koska nyt parin viikon päästä olisi edessä Seinäjoen kv-näyttely ja siitä pari viikkoa Jyväskylän. Johon VOI APUA piti ilmoittautua eilen! Voihan pee, se jälki-ilmoittautumismaksu on kamalan kova. Muistin vielä eilen päivällä ja kävin vielä näyttelyn nettisivuillakin. Jääköhän se nyt väliin... Voi kettu. Anteeksi Noora, tämähän oli sovittuna jo vaikka kuinka kauan sitten. Mun moka :(.

Väsyttää...

Nyt alkaa taas työstressi puskemaan oikein olan takaa ja väsyttää. Syksy alkaa jo olla aika pitkällä ja syysloma häämöttää ensi viikon jälkeen. Ja tulee tarpeeseen. Tosi rankkoja päiviä on muutaman viikon ollut ja harmi kyllä siitä seuraa suoraan se, ettei Rokin kanssa jaksa liikoja puuhailla. Onneksi lähdettiin sille tokokurssille, koska se ainakin kerran viikkoon pakottaa hallille (ja on myös kivaa). Ollaan me nyt lenkkien lomassa ja kotosalla myös treenailtu muutenkin, mutta mitään pitkiä treenisessioita ei.

Niiltä osin otin kokeneempien neuvoista vaarin, että rahtaan Rokia nyt kauppareissuilla sun muilla mukana ja tehdään häiriötreeniä mahdollisimman vaihtelevissa paikoissa. Tähän mennessä on lähinnä leikitty erilaisilla parkkipaikoilla ja mm. Äänekoskella satamassa, kun odottelin Villeä koulun melontareissulta teinilauman keskellä. Leikkiessä vaadin vain huomiota ja kontaktia minuun ja kieltämättä se onnistuu hyvin. Lelulla sen saa myös pian palautettua, jos hetki pidetään taukoa. Ollaan myös tehty perusasentoa ja parin askelen seuruupätkiä. Perusasento on mun mielestä ihan viikossa vahvistunut huimasti. Vaihtelen palkan paikkaa ja käsien asentoa perusasentoa tehdessä, jotta Roki ei siis ottaisi paikkaa esim. mun vasemmasta kädestä, jolla olen kuitenkin vielä paljon ohjannut.

Luoksetulot lenkeillä on taas vaihteeksi olleet karseita. Roki pompottaa mua noissa. Mistä löytyy se mahtikäsky, jonka saan toimimaan aina??? Onneksi tokoluoksetulo on varma, vauhdikas ja iloinen.


Pari jälkeä ollaan nyt viikkoon myös tehty. Mun pitäisi muistaa aina pikkuisen lämmittää kepeillä ja leikillä Rokia ennen jälkeä. Tänään ei taaskaan nostanut ekaa keppiä.

Tämän päivän jälki: noin 200 askelparia (pisin tähän mennessä), tein itse, vanheni pari tuntia. Maasto kivaa mutta märkää sammalikkoa ja matalaa varpua. Janatyöskentely jälleen pomminvarma, mutta se eka keppi jäi noteeraamatta, oli ehkä kymmenen metriä janalta. Toinen keppi nousi, mutta vasta mun kannustuksesta. Kulmat otti hyvin, toisella ysikympillä kävi haistamassa metrin ensin suoraan, sitten vasemmalle ja sen jälkeen oikealle eli oikeaan suuntaan päättäväisesti. En ollut merkannut jälkeä ollenkaan, mutta koiran työskentelystä erottaa tosi hyvin, missä mennään ja milloin eksytään. Kolme seuraava keppiä nousivat erittäin hyvin. Lopussa vähän jäljestys muuttui huolimattomaksi, piti pari kertaa pissata ja kertaalleen painoi vähän hutiin. Viimeinen keppi nousi pienellä kannustuksella. Hyvä mieli jäi tästä treenistä.

Viime viikolla tehtiin yksi jälki tosi hankalassa maastossa, todella kuivaa, paljon polkuja ja varmasti tosi paljon ihmisten kulkema metsäpläntti. Vähän sekoilua koiralta, mutta jäljesti loppuun asti. Kepit nousivat kutakuinkin tämänpäiväisen kaltaisella tavalla.

Loppukoe

Loppukoe jälkikurssilta suoritettu. Harmi kyllä jostain syystä kepit eivät nousseet tällä kertaa. Jäljellä pysyttiin hienosti, ainakin kouluttajan mukaan, kun hän kuvasi ajamaansa reittiä. Vain yhden kepin Roki nosti itse, sitä edellisen poimin minä. Työ oli kuitenkin Rokilta normaalia rauhallisempaa ja tosi tarkkaa. En tiedä, miksi kepit eivät nousseet, ehkä en ollut itse tarpeeksi tarkka ja luotin jo siihen, että Roki ilmaisee selvemmin palikat. Toinen voisi olla, etten leikittänyt narulla Rokia yhtään etukäteen, enkä myöskään vilautellut keppejä. Jos se jotenkin orientoitui pelkkään jälkeen. Tuulistakin oli, ehkä se meni vähän sivussa jäljestä?

Jossitella voi, mutta ei tällä oikeasti ollut enää mitään merkitystä. Tuo kurssi on saanut meidät tekemään tosissaan töitä ja kehitystä on tullut huikeasti. Myös minun oma luotto Rokiin on parantunut todella paljon. Ja johan nämä meidän viimeaikaiset treenit ovat näyttäneet, että varmuus hommassa on hyvä ja kepit sujuvat kyllä mainiosti. Joku vaan vähän vippasi tänään.

Tästä on hyvä jatkaa, aika sopivalta lajilta tuntuu sekä koiralle että minulle! Ja jostain syystä olen ihan hurahtanut ryysimään paskaisissa vaatteissa pitkin umpipöpelikköjä. :D

Viimeiset hionnat ennen loppukoetta

Tänään tehtiin viimeinen treenijälki ennen kurssin loppukoetta. Ajeltiin Lievestuoreen kylkeen ja Birgitta teki Rokille jäljen. Jälki oli varmastikin nyt lähellä sitä, mitä huomisen koejälkikin. Se vanheni ehkä runsaat puoli tuntia.

Janalla mentiin taas ensin pitkäksi, mutta pistän kyllä sen jälleen mun piikkiin. En tavallaan antanut koiralle mahdollisuutta lähteä jäljelle, olin itse menossa vaan suoraan janan loppuun. Pöllöä. Pakitettiin vähän ja Roki ampaisi jäljelle ja taaskin takuuvarmasti oikeaan suuntaan.

Kaikki kepit nousivat ihan huipusti. Yleensä se vaikein ensimmäinenkin keppi nousi hyvin. Ehkä kolmannen kepukan jälkeen vauhti vähän rauhoittui, kauheaa ryysimistä oli alku. Jäljellä pysyttiin oikein mallikkaasti, ainoastaan yhden metsäautotien/metsäkoneen jäljen ylityksen kohdalla vähän meni pyörimiseksi. Annoin koiran ihan rauhassa työskennellä, ja jälki löytyikin ongelmitta uran toiselta puolen lopulta.

Kepeiltä Roki lähtee tosi vauhdilla eteenpäin ja Birgitan kanssa mietittiin, kannattaisiko Rokin vaan antaa ampaista suoraan matkaan, kun jäljellehän se kuitenkin pyrkii. Mutta siinä voi ongelmaksi tulla, etten itse ehdi mukaan ja liina on tuhannella solmulla mun ja koiran ympärillä. Kutsun siis edelleen Rokin viereen ja pienen hetken rauha ennen jatkoa.

Mutta ei mitään valittamista, kyllä se hienosti jäljestää! Oikein kiva lähteä huomenna kokeilemaan sitä loppukoetta! Jatkossa sitten jäljestetään niin kauan kuin kelejä riittää, mutta tuskin ihan näin tiiviillä tahdilla kuitenkaan. Samoin sitä esineruutua pikkuhiljaa treenaamaan. Talvi tottistellaan ja ehkäpä sitten ensi keväänä se BH-koe edessä :).


Illalla oli vielä tokotreenit. Roki oli yllättävän rauhallinen, oisko ehkä johtunut sitten päivän pitkästä jäljestä. Toisaalta pidin nyt odotuksen ja ohjeenannon aikana aina namit pois käsistä, jolloin Roki ei komentanutkaan mua ollenkaan. Huomattavasti vähemmän myös taukojen aikana huomioin koiraa ja tuntui toimivan. Se makailikin aika paljon. Tosin nyt virekin oli vähän hukassa. Sitä ei huvittanut perusasento...

Paikkamakuu 1 minuutti. Jätin koiran, nousi välissä. Jätin uudestaan, tällä kertaa namia nenän alle. Pysyi hyvin, vaikka naapuri nousi. Pitää vähitellen tuota täkyä siirtää vaikka kauemmaksi.

Tehtiin perusasentoa. Vähitellen saatava käsi-/vartaloapua pienemmäksi, koska sivulletulo ei onnannut ollenkaan, jos mulla oli nami oikeassa kädessä. Kouluttaja kannusti pitämään hihnaa vasemmalla ja namia oikealla ja tämä meinasi jo olla mun motoriikallekin liikaa :D. Yllättävän hyviä seuraamispätkiä me kuitenkin saatiin näinkin aikaiseksi, ehkä imutusseuraaminen alkaa tuottaa tulosta - eihän me muuta seuraamista ollakaan tehty viime aikoina.

Perusasentoa haettiin myös käännöksillä, sekä oikeaan että vasempaan. Näitähän me ollaan tehty tosi paljon aina siitä lähtien, kun Roki oppi peruuttamaan. Sujuvatkin tosi hienosti. Ja Roki lukee mun kroppaa ihan millimetritarkkuudella, koska jos käännyn juuri oikealla tavalla hieman vajaasti, Roki istuu suoraan, muuten vinoon. Hauskoja erilaisia tapoja tulla sivulle tuossa vasemmassa käännöksessä tuli nähtyä toisilta kurssilaisilta. Joku pomppi kahdella jalalla ja toinen kiersi pitkän lenkin, koska ei osannut peruuttaa. Roki vaan pomputtaa takapuolta ja on miltei istuallaan koko käännöksen ajan.

Seuraamisessa pelkkiä liikkeellelähtöjä palkalla. Ei imuttamalla vaan juurikin se palkka oikeassa kädessä. No kokeillaan tätä nyt vaihteeksi. Toisaalta sillä oli parantavaakin vaikutusta. Roki on nimittäin seurannut todella väljästi ja innottomasti viime aikoina, jos en ole imuttanut. Nyt kun se nami olikin oikeassa kädessä, vaikkei nenän edessä, Rokin ilme oli parempi ja myöskin etäisyys.

Liikkeestä maahanmeno. Meinasi olla vaikeaa, kuten on viime aikoina ollut. Alkoi kuitenkin toistoilla toimia, tosin vähän verkkaisesti. Ensin tarvittiin kaksi käskyä, mutta lopuksi selvittiin yhdellä. Liikkeestä maahanmenoa myös niin, että peruutin koiran edellä.

Hyppy. Roki kuumeni pelkän esteen näkemisestä eikä kuunnellut minua. Meinasi olla työ ja tuska saada sivulle. Pari ihan kivaa hyppyä lopulta saatiin. Pelkkä seis-komento riittää stoppaamaan koiran, mutta varmistella vielä täytyy, että se jaksaa odottaa paikallaan seisten, kun menen palkkaamaan.

Ihan kivat treenit oli, ja onpa mukava treenata tuolla hallilla vaan neljän koirakon ryhmässä! Roki viihdytti myös yleisöä kääntymällä selälleen ketarat pystyssä kertaalleen pelkästään, kun vilkaisin sitä. Ei ole tuollaista opetettu...

Jälkikoira

Jee jee! Jäipä huippuhyvä fiilis tämän illan jälkitreeneistä! Kyllä me rohjetaan mennä loppukokeeseen, joka muuten on ensi viikon perjantaina. Olen jopa niin innoissani tällä hetkellä, että mielessä pyörii jälkikokeetkin jo ensi kesää ajatellen. Mutta pitäis kai sitä esineruutua myös alkaa ajamaan sisään ja ai niin, se tottis...

Todellakin, ne kepit nousee ja hienosti. Rokin jäljestystyyli muuttui tosiaan täysin ja kertalaakista silloin, kun jätettiin nakit pois jäljeltä. Vauhtia on paljon ja veto on kova. Toisaalta vetoon voi vaikuttaa myös se, että valjaat toimivat nyt ja se ei ole kivuliasta koiralle. Roki ei häiriinny yhtään siitä, että jarrutan tosi voimakkaasti. Hyvin Roki pysyy jäljellä ja erotan nyt jo aika hyvin, milloin ollaan poissa reitiltä. Roki myös ikään kuin ilmoitttaa sen minulle tosi pian katsahtamalla minuun.

Tämän päivän jäljen teki toinen kurssilainen. Jäljelle merkittiin ainoastaan janan alku, muita merkkejä ei ollut. Kaksi virhettä, jotka tehtiin, meni minun piikkiin. Kolmas moka Rokille ;). Silti en voisi tyytyväisempi olla!

Olin ensin liian tehokas janalla, ajattelin, että jälki menisi kauempaa, mitä se todellisuudessa meni, enkä välittänyt, vaikka Roki selkeästi havaitsi jäljen. Meni vähän pyörimiseksi, palasin takaisin janalla, Roki haki hetken takajälkeä ja ampaisi sitten äärimmäisen varmana oikeaan suuntaan.

Toinen moka tuli kulmassa. Keppi oli kutakuinkin kulman kohdalla ja en osannut sitä arvata. Jotenkin lähdin päättäväisesti sitten siitä kulmasta suoraan. Roki kuitenkin seuraa sitä mun ohjailua jonkin verran, joten se sitten lähti sinne, mihin minäkin. Meni taas ihan selkeästi pyörimiseksi, palattiin takaisin ja Roki otti kulman jälleen erinomaisen varmasti. Mun pitäisi vaan muistaa luottaa koko ajan koiraan! Se on niin hieno ja se tietää! :D

Kepit nousivat ihan superhyvin, Rokin kannustuksen tarve on vähentynyt koko ajan ja nyt se jo lähtee itsenäisesti tuomaan keppiä. Vetoleikki edelleen palkkana, vähän ongelmia vaan on sen lelun luovutuksen kanssa. Roki haluaa vaan jatkaa vetoa eikä mielellään päästä lelusta irti. Tämän asian kanssahan on jo väännetty pitkään. Sitten kun lelu kuitenkin irtoaa, on Roki välittömästi valmis jatkamaan jälkeä. Eli ei mitenkään jää haikailemaan leikin perään. Se on kyllä hienoa, kun motivaatio kaikkeen on niin korkea! Ei tule palkkaamisongelmia Roksun kanssa.

Vaadin tosiaan kuitenkin Rokilta pienen rauhoittumisen ennen kuin kepiltä voi jäljestämistä jatkaa. Janan alussa vaadin istumaan, mutta keppien jälkeen riittää, että Roki tulee suunnilleen sivulle, seisoo rauhassa ja katsahtaa jäljen suuntaan. Sitten voidaan taas mennä. Viime viikolla Roki oli tosi nihkeä kuuntelemaan minua, nyt on parit viime treenit sujunut paljon paremmin.

Viimeinen keppi ei sitten noussut. Luulen syyksi sitä, että loppupalkkapurkki oli muutaman metrin päässä kepistä ja Rokin pää nousi. Se otti varmaankin ilmavainun purkista. Oikeastaan ne purkit on ihan tarpeettomia jäljellä. Jos haluan loppupalkaksi nakkia, voisin antaa sen ihan hyvin taskusta viimeisellä kepillä. Sikäli kuitenkin tuo ruokapalkka lopussa sopisi ehkä hyvin, että Rokin olisi hyvä rauhoittua, kun jälki loppuu. Ettei jää päälle.