Kevättä kohti

Maaliskuu tuli ja talvi näytti hetken olevan kokonaan jo ohi. Tänään kuitenkin näyttäisi pyryttävän lunta. Tuskin pysyvästi, pelkkiä plussa-asteita on luvattu lähipäiville. Sää on kieltämättä ollut aika kurja viime päivinä myös lenkkeilyn kannalta. Kurakeliä tuntuu jatkuvan ja jatkuvan eikä metsäänkään oikein pääse, kun polut ja pururadat ovat niin kamalan jäisiä. Muutenhan metsässä sitten ei lunta oikeastaan enää olekaan, että varmaan pitäisi lähteä ajamaan jälkeä pöpelikköön.


Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos ja kun jokin seuraavassa tekstissä mainitsemani analyysi Rokin jumiongelmista ei mene ihan yksi yhteen koiraa hoitaneen henkilön lausuman suhteen. Syy tähän on se, että kirjoitan tähän asiat niin kuin itse olen ne käsittänyt ja ainakin noin eläinlääketieteellisesti varmaan voi sanamuodoissa olla ihan asiavirheitäkin, koska en todellakaan tiedä tarpeeksi asioista itse. Pahoitteluni tästä maallikkotekstistä.

Rokin kunnosta sen verran, että tuskinpa enää yritetään selvitellä selkävaivojen syitä, kun koira on kuitenkin tässä meidän arjessa oikein iloinen ja hyvävointinen enkä itse havaitse oireilua enää. Käytin Rokin taas Jaana-Kaisa Timosella, joka on siis hierova osteopaatti. Jaana-Kaisa sai lannerangan nikamat aukeamaan, vaikkakin käsittely oli selvästi kivulias Rokille. Jaana-Kaisan mukaan Rokin vaivat voisivat olla sidekudosperäisiä siten siis, että jokin aiheuttaa esim. nivelsiteiden rasittumiselle/kiristymiselle tms. alttiutta. Hän suositteli B-vitamiinilisää ja omega-3 -valmistetta. Akupunktiohoito voisi myös laukaista sidekudoskireyttä. Uintiin saatiin ohjeeksi välttää tiukkoja takaosan käännöksiä kahdeksikkoa uidessa. Mieluummin vaikka uitettaisiin vain isoa ympyrää.

edit: Kenties hieman korrektimpi ammatillinen kuvaus Jaana-Kaisalle on osteopaattinen hieroja eikä hierova osteopaatti :D.

Hierojalla Roki kävi vajaa viikko tuon käsittelyn jälkeen ja olikin kiva kuulla, että ranka oli selvästi nyt parempi, jousti eikä aiheuttanut hermoreaktioita. Kireyttä tietysti oli ja oikea puoli kauttaaltaan edelleen enemmän tukossa. Mutta nyt kun pahempia vaihtoehtoja on suljettu pois (selkä on kuvattu terveeksi ja puhtaat labratulokset saatu borrelian ja reumatekijöiden osalta), hoidetaan tästä eteenpäin jumissa olevaa koiraa tarpeen mukaan ja jumpataan ja venytellään myös kotona. Ruokavalion muutoksia kokeillaan myös pikkuhiljaa, yksi vaihtoehtohan koko ajan on ollut allergiatyyppiset reaktiot. Ja onhan Rokin lantion rakenne myös sellainen, että miksei jo yksinkertaisesti sen asentoisuuskin voisi altistaa jumeille. Rokillahan selkälinjassa lantio laskee hiukan.


Rokin ikenissä on edelleen omituista rakkulamaista ryyhkää yläkulmureiden ympärillä. Pääsin vilauttamaan niitä eläinlääkärille ja nyt ensin kokeillaan pari viikkoa käyttää desinfioivaa ainetta kerran päivässä niihin. Varmaankin tutkitaan tarkemmin, jos ei ala sillä helpottaa. Ilmeisesti ryyhkä ei näyttänyt tulehdustilalta, koska eläinlääkärin mielestä antibiootti ei ollut tarpeellinen tällä hetkellä.


Lauantaina Tiina otti kameran meille mukaan ja kotistudiokuvien lisäksi kuvia otettiin myös lenkiltä. Roki pääsi ulkoilemaan Piikan kanssa ja onneksi keksittiin aurinkoiselle päivälle kohtalaisen hyvä paikka kuvata ja lenkittää koiria lumenkaatopaikalla. Rokin liikkuminen muuten omaan silmään näytti nyt taas aika hyvältä ja tasapainoiselta. Koirilla oli kivaa ja olipa muuten itselläkin kiva päivä ja mukava pitkästä aikaa Tiinaa tavata! Hirmuisen iso kiitos jälleen kerran hienoista kuvista, nyt kamera kuvasi koiran lisäksi myös poikaa. Olet sinä vaan taitava! :)

Tilannepäivitystä pariltakin kantilta

Täällä ollaan pitkän tauon jälkeen! Onneksi suurin osa blogin seuraajista lienee tuttuja myös irl, joten syy nettihiljaisuuteen on useimpien ymmärrettävissä. Jos joku kuitenkin sattumoisin ihmettelee, niin koiraharrastus on hiljaisemmalla moodilla perheemme ihmislisäyksen ansiosta. Pikkupoika Eemeli syntyi marraskuun alussa täydentämään katrastamme.

On ollut varsin mielenkiintoista seurata Rokin suhtautumista vauvaan. Pienistä lapsista Rokilla on kokemusta lähinnä siskoni jälkikasvun muodossa. Roki on aina ollut erittäin neutraali suhteessaan lapsiin. Lapset ei millään tavalla kiinnosta sitä, mutteivät myöskään häiritse. Ainoastaan kadulla joskus joku härösti juokseva ja kiljuva yksilö saa Rokin hieman poukkoilemaan ja haukkumaankin. Olen tosin tulkinnut tämän lähinnä uinuvien paimenvaistojen pilkahdukseksi. Jos lapsi heittää Rokille pallon, Roki palauttaa sen lähimmälle aikuiselle. Roki hyppää riemuissaan aikuista vasten tervehtiessään, lasta se ei edes huomaa. Siskoni alle vuotias ryömi kerran Rokia kohti ja ojensi kätensä kuonoon. Tämä oli Rokin mielestä todella omituista, se murahti hieman ja lähti pois. Tilanne oli ainoa, jolloin Roki on reagoinut jotenkin negatiivisesti lapseen.

Eemelin tuloon oli valmistauduttu koiran osalta siten, että Roki oli saanut tsekkailla ja haistella kaikkia uusia varusteita ja kamppeita. Lisäksi Roki pääsi tutustumaan tulokkaan tuoksuun ennalta, kun sairaalassa oli matkassa riepu, johon vauva kapaloitiin pariinkin otteeseen. Roki sai rievun sitten haisteltavakseen. Tiedä sitten oliko näillä toimenpiteillä mitään vaikutusta, sen luokan ihmetapahtuma vauvan kotiintulo Rokille oli. Se oli todella kiinnostunut kopan sisällöstä, jopa maanisesti. Se ei kyennyt ensimmäiseen viikkoon nukkumaan päivällä ollenkaan vauvan ollessa samassa tilassa. Se vahti jokaista äännähdystä ja liikettä ja päivysti vauvan kopan vieressä. Se myös tuijotti maanisella katseella vauvaa. Tämä tuntui minusta jo häiritsevältä, ja olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä koiran korvien välissä tapahtui. Kauhukuviakin vilahteli, kuvitteleeko Roki vauvaa vinkuleluksi tai jotain muuta mielenkiintoista. Otin aluksi Rokin vessaankin mukaan, kun en uskaltanut jättää sitä vauvan kanssa hetkeksi.

Olin Rokin alkureaktiosta ehkä vähän yllättynyt. Nyt kahdessa kuukaudessa meno on kuitenkin tasaantunut ja Roki on ihan rento vauvan seurassa. Huomionkipeä tosin, kun perheen ykköspentu on taantunut nyt lapsipuolen tai oikeastaan koiran asemaan. Ehkä hieman osoittaa mieltä esittämällä apaattista ja piestyä, huonostipideltyä otusta kotona. Mikä kuitenkin on täysin poispyyhitty asenne, kun päästään sisältä liikkeelle ulos tai jos kylään tulee vieraita. Tämä onkin ollut parasta Rokista! Meillä on käynyt todella paljon vieraita kuluneina viikkoina, ja Rokin vankan teorian mukaan kaikki vieraat ovat tulleet nimenomaan koiran takia kylään! Vastaanotto kelle tahansa on sivunmennen sanoen riemukas. Nyt olisi kiva, jos oltaisiin joskus jaksettu kouluttaa Roki olemaan haukkumatta ovikelloa ja hyppimättä ihmisiä vasten... Onneksi se rauhoittuu jäähypaikallaan vessassa tai pitemmän päälle eteisessä, joista jälkimmäisestä se kuitenkin näkee mitä muualla asunnossa tapahtuu.

Rokista on myös todella hyötyä kotona. Lisäksi koira taitaa nauttia aikalailla kokiessaan olevansa hyödyksi - tai leikkivänsä temppuja tekemällä. Jo raskausaikanani oli tosi jees, että Roki osaa nostella osoittamiani esineitä ja tuomalla ne käteen. Näin esimerkiksi sukkapyykin ripustelu kuivaustelineelle helpottui kummasti. Nyt on tosi kiva, että Roki osaa tuoda esimerkiksi kaukosäätimen tai minkä tahansa muunkin esineen pyydettäessä. Oikeastaan riittää, että voi osoittaa esineen Rokille. Joskus koira tuntuu ymmärtävän jo senkin, että katseella pystyy näyttämään mitä haluaa tuotavaksi. Tipahtamisesta syntyvä ääni on myös varma merkki Rokille, että pitää toimia. Kovin kätevää ja pätevä elukka!

Roki lienee ymmärtänyt Eemelin nyt ihmiseksi ja perheenjäseneksi. Se ei enää sätkyile Eemelin liikkeistä tai itkusta. Se saattaa tulla makaamaan matolle vauvan viereen, kun vauvan kanssa seurustellaan tai vaihdetaan kamppeita. Vaunulenkit sujuvat mainiosti, Roki kulkee vaunujen kanssa paremmin hihnassa kuin ilman vaunuja, ja myös koiraohitukset sujuvat nuhteessa, varsinkin kun huolehdin vaunut aina koirien väliin ohituksen aikana. Lisäksi tämä talvi alkoi oikeastaan vasta nyt, eli tähän asti on jatkunut karsean pimeää syksyä - tämän ainoa hyvä puoli on se, että ollaan voitu koko ajan lenkkeillä pururadoilla, joille ei ole saatu tehtyä latuja. Nytkin on ainoastaan tiukka pakkanen, lunta ei nimeksikään, joten edelleen on kätevä mennä lenkille sekä vaunujen että koiran kanssa.

Tässä kuva lasketulta päivältä marraskuun alussa. Eemeli syntyi kaksi päivää myöhemmin.

Meillä on erikoinen koira...

Rokin terveysasioista vielä lyhyesti.

Roki kävi Tampereella Eläinystäväni -eläinklinikalla marraskuussa. Sen selkä ja moni muukin paikka kuvattiin ja muutamia verikokeita otettiin tutkittavaksi. Selässä ei ollut mitään erityistä ja poikkeavaa muutosta, joten selkävaivat eivät siis olleet sen kipuilun ydin. Eläinlääkäri paikallisti Rokilta erittäin jumissa olevat vatsalihakset, jotka luonnollisesti vaikuttivat lantion asentoon. Lisäksi yllätykseksi paljastui todella aristavat ja turvottavat nivelet takajalkojen varpaissa. Tätä lääkäri arveli kaiken taustalle varsinaiseksi syyksi. Rokille määrättiin tanakka kipulääkekuuri ja borrelioosin ja reuman varalta lähetettiin verta tutkittavaksi. Kipulääke tuntui purevan ainakin lihasoireisiin ja hierojalta ollaan saatu hyvää palautetta joulukuun ja tammikuun käynneillä. Nyt tammikuussa käytin Rokin hierottavana pari viikkoa sitten ja selän alueen lihaksisto alkaa olla normaalintuntuinen. Labravastaukset olivat negatiiviset, joten mysteeriksi toistaiseksi jäi, mikä on niveltulehduksen alkuperä.

Ensi viikolla vien Rokin rokotuksille eläinlääkäriin, ja samalla olisi tarkoitus ottaa kontrolliverikokeet ja muutenkin arvioida varpaiden tilannetta. Mitään huolta mulla ei tällä hetkellä koirasta ole, se on terveenoloinen, liikkuu mielestäni normaalisti - takaliike on syksyistä laajempaa ja vapautuneempaa. Se myöskin seisoo nyt selkälinja suorempana, eivätkä takajalat painu niin koiran alle. Lihashuoltoa ja jumppaa ollaan jaksettu tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti, treeniä tokon saralla myös jonkin verran. Heittoleikkejä ei harrasteta tällä hetkellä (ehkä vähän koiran riemuksi sitten kun lunta on maassa pehmentämässä ja hidastamassa vauhtia). Roki on ehkä ottanut pikkuisen joulukiloja, mutta kuten hieroja sanoi, onpahan siinä sitten mistä alkaa rakentaa :D.

Jälleen retki suolammelle

Kovin ihmeellisiä puuhia ei ole tätä postausta varten kertynyt. Emäntä on keskittynyt pari viikonloppua kaverien polttarihumuihin ja touhut koiran kanssa ovat olleet vähemmällä. Sunnuntaina piipahdettiin Vihtavuoressa ryhmänäyttelyssä, johon sain jopa Villenkin raahattua mukaan. Rokinhan piti alunperin olla myös siellä kehässä, mutta suunnitelmat muuttuivat häntävaivojen myötä. Kehän laidalta löytyivät Piika ja Sara sekä Tiina, Birgitta ja Noora, joilla olikin ollut aivan huikea näyttelyviikonloppu. Lauantaina Mikkelissä Piika pokkasi viimeisen sertinsä ollen paras narttu ja ROP. Sunnuntaina tuli Piikalle edelleen eriä, mutta sertin vei sitten Sara. Piikalla valioituminen on nyt luonnetestituloksesta kiinni. Onnea Piika, Sara, Noora, Tiina ja Birgitta!!

Tässä muutama mainio kuva viime viikon lenkiltä Satun ja Naavan kanssa. Kiitos Satu!

Suolammen (Vuorilampi) laiturilla Halssilan Hiihtomaan takana.

 

Veteen voi lähteä monella eri tyylillä. Tässä näytteet a'la Rocky Road.

  
Tämä on kyllä paras! :D

Laiturin portaita noustaan myös ylös, myös tästä löytyy eri variaatioita. Ravistus:

Ilman ravistusta. Tukka hyvin, kaikki hyvin?

 
Naava innostui myös Rokin kepistä ja haastoi varmaan ekaa kertaa ikinä Rokin. Roki yllättyi sen verran, ettei edes pörissyt takaisin kovin pahasti.

Uintien jälkeen kuuluu vetää hepulikohtaukset pitkin suota.

Treeniä ja lenkkiä

Viime perjantaina otettiin pitkästä aikaa Satun ja Naavan kanssa toko- ja lenkkitreffit. Tokossa panostetaan sattuneesta syystä oikeapaikkaiseen seuraamiseen. En edelleenkään edes tiedä, tietääkö Roki oikeaa paikkaa vai seilaako se pelkän vireen takia välillä edellä välillä jätättäen. Vinkkejä on saatu erään pikku projektin takia paikan hakemiseen ja ihan pienillä pätkillä ja perusasennon hakemisilla nyt mennään. Testasin myös jäävät, jotka olivat oikein mallillaan. Seisomasta istumista Roki ennakoi, mutta ongelma on hallittavissa ja korjattavissa. Hyppy- ja hyppynoutoilottelut vielä ja loppuun paikkamakuu Naavan kanssa. Paikkamakuussa pientä levottomuutta, näkee ettei olla säännöllisesti treenattu.

Lenkille Satu otti myös kameran mukaan ja sain häneltä sähköpostissa hirmu kivoja kuvia Rokista! Käytettiin koirat uimassa Hiihtomaan takana soisessa Vuorilammessa. Lisää kuvia samalta lenkiltä löytyy myös Naavan blogista.

Puron varressa metsän siimeksessä.

 

Löytyihän suolammenkin rannalta keppi!

Jes, uimaan! Ihan muutaman kerran se keppi lensikin...

Vieläkö heittäisit kerran? Pliis? Söpö raasu, joka ei ehdi edes ravistella, kun on niin tärkeää hommaa.

Naava kävi mulahtamassa pari kertaa, mutta päätyi keskittymään sitten turpeen ja sammaleen syöntiin. Roki taas osaa käyttää laiturin portaita.

Kerran vielä? Näin kyttää paimenpoika, keppi jaloissa ja katse leikkikumppanissa!

PS. Meillä tosiaan on ehkä pieni projekti viritteillä, BH-koe pienellä varauksella nostettu jälleen tulevaisuuden suunnitelmiin... ;)

Aurinkoista lenkkeilyä

Keskiviikkoaamuna nautiskeltiin aurinkoisesta aamulenkistä kera Annen ja Santun. Koirat pulahtivat Hiihtomaan takana olevassa suolammessa (tällä kertaa minä en, tuli sekin kokeiltua viime kesänä, kuten joku voi ehkä muistaa). Roki keskittyi kepin noutamiseen, kun Anne yritti usuttaa Santtua uimaan namien avulla. Ja kyllähän pikku-puikkis kävikin uimassa, jopa ihan omin avuin pulahti laiturilta. Kerran Santtu erehtyi uimaan Rokin perään ja kävi hiukan liian lähellä Rokin keppiä, josta Roki päästi melko koomisen ja ylimitoitetun murahduksen vedenkorinan säestämänä. Santulle tuli kiirus rantaan.

Santtu on muuten ihan mainio Rokin seurassa, se menee täysin Rokin ehdoilla ja tämän voisin kuvitella pitävän poikien välit pitkään hyvinä, jos Santun asenne ei tuosta aikuistuessa muutu. Roki ei yhtään yritäkään pomottaa pentua, vaan on iloisen kiinnostunut ja pääasiassa hyvin neutraali Santun suhteen. Hauskalla tavalla Santtu seuraa Rokin mallia ja lähtee heti leikkiin mukaan, jos Rokilla meinaa flipata hepulin puolelle. Päätyivätpä pojat myös vetämään Rokin hihnaa yhdessä, ja näissäkin vetoleikeissä Santtu on tosi varovainen. Jos Rokin taistelumurina äityy kovemmaksi, Santtu luovuttaa.

Kaverukset Santtu ja Roki

Kolmevuotias 27.4.2013

Aika kuluu hurjaa vauhtia. Miten tästä...

...tuli jo tällainen?

Rokilla siis tänään 27.4.2013 täynnä kolme vuotta. Koira komeimmillaan ja alkaahan se kai pikkuhiljaa olla aikuinen. :) Synttäreitä Roki juhli putkiluulla herkutellen. Lahjaksi sankari sai uuden wubba-lelun, kun vanha jäi ilmeisesti Almeran takakonttiin, kun tehtiin autokaupat. Lisäksi Mustista & Mirristä löytyi uusi roadkill-lelu, vihreä lisko, josta ikävä kyllä jo toinen pilli sisältä on äänetön - ja pelkästään Roki ihan itsekseen sillä leikki.

Retkeilyä kevätauringossa

Nyt oli kyllä aivan mahtavien kevätsäiden viikonloppu tai oikeastaan melkein koko viikko. Parina päivänä viikolla tuli lunta kunnolla, mutta muuten on nautittu kirpeistä pakkasöistä ja upean aurinkoisista päivistä, jolloin jo ilmakin lämpiää keväisesti. Tässä postauksessa puhuvat kuvat puolestaan, pakko sanoa, että jos on koira nauttinut niin on kyllä emäntäkin!

Viikko sitten lenkkeiltiin Annen seurueen kanssa ja toisena päivänä Teijan ja Fridan kanssa. Frida on rhodesiankoira, reilun vuoden ikäinen narttu ja pitkän ja hartaan suunnittelun päätteeksi vihdoin päästiin myös lenkille. Fridalla oli sen verran paljon vauhtia ja massaa, että Roki pian totesi parhaaksi vain leikkiä miälenvikaisesti Fridan kanssa ja unohti kosioyritykset. Sitä Roki ei kylläkään aivan tajunnut, että tämän kaverin kanssa ei kannata leikkiä ota kiinni jos saat -leikkiä, koska sehän ottaa kiinni ja taklaa. Kyllähän Roki muutaman otteeseen pyöri pitkin lumista jään pintaa, mutta ei tuntunut herraa hätkäyttävän ja paininnuju Fridan kanssa oli mainiota katseltavaa. Ehkä saan Rokista ja Fridastakin tänne kuvan, nyt taitavat olla puhelimessa ainoat kuvat tuolta päivältä.

Eilinen päivä kului kokonaan Leppäveden jäällä. Jo aamupäivällä lähdettiin Saviolta Birgitan ja Tiinan kanssa liikkeelle, talsittiin pitkin jäätä lopulta lähes Leppäveden sillalle asti, josta saatiin kyyti pois. Välissä toki pysähdyttiin syömään evästä, grillaamaan makkaraa ja kaakaota juomaan. Oli ihan huippupäivä ja melkein kuusi tuntia oltiin liikkeellä ja kilometrejä taittui noin kymmenen. Koirat tietty pinkoivat moninkertaisesti sen ja Roki oli kyllä illalla väsyksissä. Toisaalta reissulla ei liiemmin tassu painanut, mitä nyt lumipaakkujen takia. Ihan siedettävä yleiskunto sillä taitaa olla. Tässä nyt kuvasatoa eilisen lenkiltä, Tiinaa jälleen kiittäminen!

Kuka ruoja tulee haistelemaan hanuria pakollisten huoltotoimenpiteiden aikana??!

  
Koko seurue: Piika (Rokin serkku), Sara (puuma, jolle Roki on menettänyt syömmensä), Roki itse, Veki (the lonely cowboy) ja Nita (Rokin mamma).

Mallintöitä sunnuntaille

Sunnuntain hienon talvikelin kunniaksi aloitettiin eilen aamu näyttelytreeneillä Terran parkkipaikalla. Tiina nappasi meidät kotoa kyytiin ja haettiin myös Noora matkaan. Noora treenasi sekä Piikalla että Rokilla. Piikan vuoron aikana seuruutin vähän Rokia lelulla ja taas kunnianhimo pisti liian pitkiä seuraamispätkiä ja keskittyminen herpaantui. Me ollaan oikeasti ihan muutamassa askeleessa tällä hetkellä tiivistä kontaktia ja tätä sitten muisteltiinkin taas pelkällä kontaktitreenillä seuraa-käskyllä.

Roki esiintyi vuorollaan Nooran kanssa tällä kertaa todella hyvin. Ekan juoksutuksen jälkeen häntäkin löytyi oikealle paikalle ja liike oli kyllä nättiä. Nooran tosin Roki pistää koville, kun optimiliikettä varten pitää juosta tosi lujaa. Toisaalta se on harvoin mahdollista pienissä kehissä, varsinkaan hallinäyttelyissä. Myös seisotus sujui poikkeuksellisen hyvin. Pohdittiin vähän yhdessä hyvää asentoa, jossa Roki olisi eniten edukseen. Tiinalla oli kamera mukana ja näin hyviä posekuvia ei Rokista ole otettu koskaan aiemmin.

Treenien jatkettiin Tuomiojärvelle lenkille. Ilma oli kylmästä tuulesta huolimatta mahtava, ja jää lenkkeilyn kannalta huippukunnossa. Edellisviikkoinen sohjo oli jäätynyt, ja yhdistettynä uuteen lumeen muodostanut mainiosti kantavan pinnan jäälle. Ihmiset hiihtivät jäällä ihan pitkin poikin. Piika ja Roki rallasivat pitkin jäätä reilun tunnin. Tilaa oli riittävästi eikä Rokin tarvinnut ihan jatkuvalla syötöllä ahdistella Piikaa. Ihan siedettävästi käyttäytyi tällä kertaa naisseurassa ja leikkiäkin syntyi. Tässä otoksia vielä jäältä. Kaikki kuvat siis Tiinan ottamia, kiitos taas miljoonatta kertaa! Ei pystynyt kauheasti seulomaan, kun oli niin monta kivaa otosta!

Mihin serkkulikka livisti? Mä en oikein aina tajua muitten juttuja...

Söpöillen...

Piika vei allekirjoittaneen lapasen ja riekkui ja lällätti aikansa sen kanssa.

Kellistetty.

Piika haastaa Rokia myös painiin.

Ihme pönö-emäntä, kiinnitä huomio edukseen seisovaan Rokiin. Vaihtoehtoinen kuvateksti: "Piika ja Anne neuvovat ja tsekkaavat Rokin seisotusasentoa."

 

 Pakollinen serkusposeeraus. Piika hallitsee söpöt päänkallistelut paremmin.

 

Pakollinen serkusposeeraus päättyi Rokin pikkutuhmaan ehdotteluun ja kaverit päättivät näyttää kieltä toisilleen.

Varsin komea otus antoi vielä hetken ajastaan kuvaajalle.