Takapäätreeniä

Olen tässä sairastanut sitkeää flunssaa jo yli kaksi viikkoa. Todella ärsyttävää, kun ei sitten malta oikein rauhoittua toipumaan. Pitempiä lenkkejä en nyt ole kuitenkaan tällä viikolla tehnyt ja urheilu muutenkin poissa ohjelmasta. Silti meinaa vaan nuha jatkua ja jatkua ja päätä särkee edelleen melkein päivittäin.

Rokin kanssa on harrastettu tällä viikolla olohuonetokoa ja vähän temppuilua. Otin työn alle koiran takapään käytön. Koska ollaan tehty paljon agilitya ajatellen kontaktitreeniä portaissa, Roki oppi välittömästi, mitä pitää tehdä, kun laitetaan pesuvati nurinpäin olohuoneen lattialle. Eli etujalat vadin päälle. Nyt sitten yritän saada takajalat liikkeelle ja se onnistuukin hyvin, muutama askel kerrallaan. Mutta jostain syystä toinen suunta on helpompi kuin toinen. Onko kyse oivalluksesta vai jumittaako jotkut lihakset toiselta puolelta niin, että liike on epämiellyttävä?

Takajalkatreenit otettiin lähinnä sen takia, että vaikka Roki osaa mainiosti peruuttaa ja pyörittää hanuriaan, sillä on perusasento niin vahva, että yleensä se pakittaa takapuoli alhaalla. Jos tehdään askelsiirtymiä taaksepäin, Roki pompottaa melkein istuallaan taaksepäin, terävästi ja nopeasti kyllä. Samoin, jos tehdään täyskäännös vasempaan, takapuoli painuu alas.

Peruutusharjoituksia ollaan taas tehty seinän vieressä. Yritän saada peruuttamisen menemään "vapaasti" ilman namia, ja jos namia tarvitaan, yritän muistaa pitää sen niin alhaalla, etten vedä namilla koiraa istumaan. Lisäksi haluaisin opetella Rokin kanssa pujottelemaan peruuttamalla! Tähän vinkkejä kenelläkään??? Miten omat askeleet menee / miten koiraa kantsisi opettaa? Eteenpäinhän pujottelu sujuu meiltä hyvin.

Palatakseni vatiin. Se toinen temppu olisi sitten Rokin takajalat vadilla. Miten saan koiran laittamaan takajalat vapaaehtoisesti vadille?? Päätin ensin treenata ison tyynyn kanssa. Roki ei kertakaikkiaan suostunut peruuttamaan tyynylle, vaikka tehtiin peruuttamista seinän vieressä. Se jopa kerran kompuroi selälleen, koska ei vaan suostunut siirtämään takajalkoja tyynyn päälle. Onneksi pöljä emäntä tajusi, että eihän ole pakko peruuttaa saadakseen takajalat korokkeelle. Huomasin kyllä, että Rokille todellakin oli jokseenkin epämiellyttävää kävellä ison tyynyn yli. Mutta pikkuhiljaa saatiin kuitenkin onnistuneita takajalat tyynyllä -suorituksia.

Mulla varmaan oli jymähtäneenä tuo peruuttaminen korokkeelle niistä harjoitteista, joita olen nähnyt tehtävän, kun koiraa on opetettu "seisomaan käsillään". Toisaalta, peruuttaminenhan meillä tässä nyt on juuri työn alla, joten toivoisin, että pakilla pallin päälle meneminenkin onnistuisi.

Tiskirättiharjoitukset

Me ollaan nyt treenailtu kosketusalustaa Rokin kanssa. En edes tiedä, mihin kaikkeen sitä voi hyödyntää, mutta ilmeisesti nyt ainakin niitä aksan kontaktipintoja varten. Käsittääkseni tuo konsti tulee olemaan kätevä myös toko-jutuissa, mutta kaikki aikanaan, kun emäntä ensin itse viisastuu.

Otin siis kivan tiskirätin tekstillä ´Hyvin pyyhkii´ käyttöön kosketusalustaksi. Rokihan mieluiten retuuttaisi sitä, mutta on myös tajunnut tempun, jolla namin saa. Eli kun Anne sanoo KOSKE, pennun pitää heittäytyä puolen metrin korkeudelta kummatkin etukäpälät rättiin paiskaten makuulle. Tämä siis tapahtuu, vaikka rätti vietäisiin kauemmaksikin, kova vauhti, ja korkealta paiskautuminen alustalle. Ja jee, se on kivaa! Ainut vaan, että tämä rauhallinen ja hillitty pikku harjoitus nostaa pentumme kierroksia niin valtavasti, ettei se kykene olemaan karjumatta samalla, kun saa lätkäistä tassunsa rättiin.

Noniin, ehkä siitä siis jonain päivänä on hyötyä...

Nyt on kevään suunnitelmat koiraurheilun saralla hiukan selvinneet. Äänekoskelle lähdetään ryhmänäyttelyyn 14.5. ja Varkaudessa olisi kaikkien rotujen näyttely 28.5. Ainakin yksi mätsäri aikatauluun sopi myös.

Training tracksin toko-kurssi aloitetaan ensi viikolla. Agilityä on jäljellä kaksi tai kolme kertaa enää, saas nähdä, missä muodossa sitä jatketaan. JATille tekisi mieli pyrkiä, mutten ole vielä selvitellyt, onko mitään mahkuja päästä enää tänä keväänä/kesänä ryhmiin mukaan. Täysin auki on, päästäisiinkö treenailemaan myös palveluslajeja, jälkeen tekisi mieli saada lisäoppia. Löytyyhän Jykylästä toki senkin sortin seura. Täytyy suunnitella, kun lomaankin enää on yhdeksän viikkoa!!!

Riemukas jälleennäkeminen

Vitsit, kun työnteko vie harrastuksilta aikaa. Nyt on ollut aika haipakkaa ja pitkiä päiviä, venyneet vielä iltapäivistä. Kotiintulo on kuitenkin aina mukavaa, saa vallan lämpimän vastaanoton kerrasta toiseen - ensin poika ei meinaa pysyä nahoissaan, kun yrittää hillitä itseään, pyrkii pysymään istumassa ja teputtelee paikallaan etukäpälillä, sitten pokka pettää ja kaveri puhkuu ja puhisee, sen jälkeen tulee riemuisasti halaamaan ja kieli lopsaa erittäin päättäväisesti. Näin sydämellisen vastaanoton saan onneksi (?) vain karvaisemmalta miespuoliselta asuinkumppaniltani (kumpihan lienee), toinen varmaan hankkisi tuolla vastaanotolla ennen pitkää mustan silmän (allekirjoittanut ei ikinä ole parhaimmalla tuulellaan töistä kotiutuneena).

Rokin tyyli jakaa hellyyttä on tyrmäävän päättäväinen. Pari nimeltämainitsematonta muuta bortsua ja kelpietä tekevät sekunnin sadasosassa täsmäiskuja kohti rakkauden kohteeksi joutuneen ihmisen naamaa, joskus saattaa saada turpiinsa, kun rakastaja saapuukin hampaat edellä tai saattaa esimerkiksi silmälasit HAJOTA. Roki ei perusta tekniikkaansa kuitenkaan pika-attackeihin. Rokin rakkaushyökkäys tapahtuu hitaammin, mutta heikompaa hirvittää, kielen lopse on karmiva ja sitä on vaikea väistää, jos tulee ahdistetuksi seinää vasten. Roki myös halaa rakkauden kohdetta tiukalla syliotteella. Korvia Roki rakastaa erityisesti, niiden aromi on pikkubortsun makuun. Vieraat, varautukaa.

Jottei nyt syntyisi vääriä käsityksiä koirankasvatusmenetelmistä, niin useimmiten meillä pyritään tekemään kotiintulot mahdollisimman matalalla profiililla ja koirasta piittaamatta, jotta vieraidenkin vastaanottaminen sujuisi lunkisti Rokilta. Välillä vaan lipsuu ja saattaa mennä ehkä vahingossa koiran yllyttämisenkin puolelle... *nolo*

Koirakoulun jatkokurssi lähenee loppuaan, yksi kerta enää ja loppukoe. Täytyy sitten katsoa, missä jatketaan, minä ainakin tarvitsen kädestystä alokasluokkaa varten. Suurin osa liikkeistä alkaa olla periaatteen tasolla hallussa, nakin kanssa onnistuu, ohjaavilla liikkeillä ja lyhyillä etäisyyksillä.

Nouto on meidän supersuosikki, Roki on siinä niiiiin innokas! Ja söpyläinen noutaa nykyään mitä vaan. Eilen tehtiin namialustaa käyttäen koiran lähettämistä luota eteen-komennolla, takaisin tullessa piti tulla joko suoraan eteen istumaan tai matkalla piti käskeä maahan tai seisomaan. Kumpikin onnistuu, mutta myöhään. Olohuoneessa Roki reagoi välittömästi, mutta hallilla ei kerkeä kuunnella mua. Tulee kyllä tosi nopeasti luokse, mutta maahanmeno tapahtuu ihan viime metrillä. Ylipäätään ihmettelen, miten Roki on oppinut pysähtymään seisomaan, koska en ole osannut opettaa sitä ja olen käyttänyt varmaan viittä eri käskysanaakin. Niin se vaan kuitenkin pysähtyy, tosin laiskasti ja kenties vielä yhden askelen ottaen. Mutta itse asiaan takaisin, hauskinta kuitenkin oli, että kun tuon harjoituksen viimeinen toisto oli ohi, lähetin Rokin hakemaan vielä lätkänkin ja hilmu nätisti toi vielä senkin mulle <3.

Töitä ja temppuja

Huoh. Työt jatkuu. Loppiainen tänään kuitenkin kevensi ekaa työviikkoa. Muuten ollutkin sitten melkolailla rankkaa, kun työunirytmi ei yllättäen palautunutkaan paikalleen. Mulla ei ole ollut nukkumisvaikeuksia koko viime syksyn aikana, mutta nyt meni neljä yötä ihan muutaman tunnin unilla. Viime yö jo ok, toivottavasti asettuu nyt. En siis mitenkään jaksa tuota vajaan sadan kilsan työmatkaa tollasilla unilla, tilttaan rattiin ja ahistaa jo etukäteen matka.

Roksu-poksu nautiskelee edelleen lomasta, Villellähän tämä viikko vielä on vapaata. Muistaakseni sunnuntaina kävivät Rokin kanssa Villen porukoilla kyläilemässä, ohjelmaan kuului lenkki metsässä ja leikkiä tuttavaperheen lasten kanssa. Oli kiva kuulla, että Roki leikki tosi nätisti lasten kanssa ja vanhempi 10-v. poika oli myös onnistunut käskyttämään Rokia (istu, maahan, tänne) ja oli toiminut kuulemma hyvin. Pitäisikin välillä antaa muiden ohjata Rokia, itsellä on niin hyvä tuntuma siihen, että osaa ajoittaa käskyn juuri oikein, valita äänensävyn ja hakea oikein kontaktia automaattisesti. Olisi terveellistä, jos Roki toimisi muidenkin kanssa.

Olohuonetokoilua ollaan edelleen jatkettu melkein joka päivä. Tänne pitäisi vetää mattoja lattialle enemmän, parketilla ei pysty tekemään yhtään mitään liukkauden vuoksi. Olohuoneen iso matto on ainoa mahdollinen paikka. Haluaisin saada neuvoja uusiin temppuihin, joita koiralle voisi opettaa, ideat on vähissä.

Jalkojen välistä pujottelua on tehty jonkin verran, kaksi askelta menee oikein nätisti yhdellä palkitsemisella, eikä tarvitse enää edes ohjata.

Kurre on edelleen nami- ja käsiavusteinen, Roki ottaa kädestä käpälillä tukea, ei pysy itsekseen.

Kieriminen on aivan selkärangassa, temppu, jota Roki tarjoaa ihan omin päinkin. Mutta jos kierroksia on yhtään liikaa, ei malta tehdä sitä, aloittaa, mutta pomppaa ylös ja ääntää.

Ympäri Roki pyörähtää myös paikallaan nätisti. Teki sitä eilen myös ilman käsimerkkiä.

Tassua Roki antaa hyvin kummallakin käpälällä.

Odota-komento on hienosti hallussa, Roki odottaa lupaa sekä ruokaan, namiin, leluun ynnä muuhun toimintaan. Miinuspuolena se, että odota-komentoa tulee käytettyä joka helkatin tilanteessa aina hihnassa vetämisestä lähtien. Mun teorian mukaan Roki ei osaa käskystä seistä paikallaan juuri sen takia, että siihenkin tilanteesta riippuen on käsketty joko "seis", "seiso" tai "odota".

Yritin opettaa laittamaan käpälät laatikkoon. Pari kertaa sain palkattua oikeasta suorituksesta, Rokin mielestä paras temppu laatikon kanssa kuitenkin on sen syöminen. Edelleen olen kannatuttanut Rokilla kaikenlaisia pieniä ja isojakin esineitä. Hampaanjäljet kaukosäätimessä todistaa. Hienosti se tuo nyt kaiken käteen. Huvittavinta ehkä oli, kun yritin saada työhuoneessa yläkerrassa Rokin tuomaan nitojan. Esine oli kuitenkin liian omituinen eikä Roki suostunut ottamaan suuhun sitä. Myöhemmin tulin alas ja Roki myöhemmin perässä ja kolautti nitojan eteisen lattialle :D.

Ihan tokoilusta luoksetulo onnistuu nyt ilman käsiavustetta! Asento on hienosti suora ja parhaimmillaan myös tosi tiivis. Pieni vartalon nytkäyttäminen tiivistää vielä hiukan löysän asennon. Maahanmeno liikkeestä on parantunut hirmuisesti namipelin ansiosta. Liikkeestä seisomista ja hyppyä ei olla tehty yhtään... Koiran jättäminen sekä makuulle että istumaan onnistuu aika kivasti, olen liikkunut koiran ympärillä n. kolmen metrin säteellä ja Roki pysyy nätisti paikallaan. Olohuoneen lisäksi ollaan tokoiltu pihalla meidän parkkipaikalla. Se on mukavan hiljainen ja riittävästi valaistu. Noutoa varsinkin tehty siellä. Lelupalkalla sain Rokin jopa odottamaan sivulla heiton ajan. Wuhuu! Pidin siis lelua Rokin näkösällä ja vaikka koira oli tietoinen myös kapulasta ja noteerasi myös heiton, jaksoi lelun avulla odottaa paikoillaan. Noutokäsky piti tosin antaa pari kertaa, koska mieluummin olisi ekaksi tarrannut leluun :). Haki kuitenkin kapulan!

Sivulletulo on nyt jostain syystä kosahtanut. Roki tulee kohtiksesti, jos on selän takana, kun kutsun ja näytän kädellä paikkaa. Mutta etupuolelta ei sitten millään, ei edes namilla vetämällä. Istuu jäpöttää vaan johonkin ja jotenkin päin. Pitää ottaa taas kunnon nakit käyttöön ja aloittaa alusta. Johan se tuon osasi pelkällä käskylläkin jossain vaiheessa. Käännöksiä ollaan seuraamisessa kuitenkin tehty jatkuvasti, mutta kai tuo takapään käyttö on vielä aika heikkoa ja pitää sivullekin houkutella taas laajoissa kaarissa...

TT:n treenit jatkuu ensi viikolla. Pitäisi sitä seisomaan pysähtymistä ja hyppyä tehdä...

Uusi vuosi 2011

Uuden vuoden juhlinnasta selvittiin hienosti. Paukut ja välähdykset eivät häirinneet Rokia tippaakaan, ei noteerannut raketteja oikeastaan ollenkaan. Meillä oli vieraita iltaa viettämässä ja Roki keskittyi söpöilemään vuoronperään kaikkien kainalossa. Tosi nätisti käyttäytyi koko illan ajan, ei ihan hillitöntä riehumista enää.

Aattoaamuna käytiin väsyttämässä koiria isommalla porukalla Alvajärven jäällä. Mukana oli Riikka Riehan ja Viiman kanssa, sekä Satu ja Naava-snautserityttö. Roki keskittyi entisenlaisesti rallaamaan Riehan kanssa, ja kyllä ne juoksivatkin! Lunta oli edellisenä yönä tullut paljon lisää ja kyllä tuo lenkki varmasti pentujen voimille otti. Roki sai poikkeuksellisen hyvin Riehaa nyt kiinni, kun tyttösellä on lyhyemmät kintut, normaalistihan Rieha painelee Rokia lujempaa. Pikkaisen alistustarvetta Rokilla oli nuorempaa kohtaan ja meinasi aina kiinni saatuaan ryhtyä jylpyttämään... Uudesta kaverista, Naavasta, Roki ei juurikaan tällä lenkillä piitannut. Uskon kuitenkin, että tulisivat kivasti juttuun ja leikkikin toimisi, jos ei olisi muita koiria matkassa. Tässä muutama Satun ottama kuva uudenvuodenaaton luminaamoista:




Rieha ja Naava


Melkein koko porukka kasassa


Ihana pusukone Rieha isoine korvineen


Aika kivasti on ehditty myös treenailla lomapäivinä. Noutoa ollaan harjoiteltu edelleen järjestelmällisesti ja alkaa sujua jo tosi nätisti. Vielä kun jaksaisi Roki pysyä paikallaan perusasennossa kapulan heiton ajan, työn alla tämäkin. Tänään askarreltiin vähän sisällä, kontaktiharjoitukset ollaan otettu takaisin ohjelmaan, kun seuraamisessa Roki kyttää aina vain kättä, jossa tietää namin olevan. Muutamana päivänä olen nyt palkannut katsekontaktin ottamisesta erilaisissa harjoituksissa ja nyt tehtiin sisällä myös seuraamista, ihan yksittäisiä askelia vain, perusasennosta perusasentoon ja poju napotti nyt kyllä tosi nätisti silmiin.

Huvikseen treenattiin myös erikoisten esineiden ottamista, kanniskelua ja tuomista käteen. Tulitikkuaski, pieni avaimenperä, pullasuti ja kaukosäädin kelpasivat mainiosti ja Roki toi tosi nätisti. Palkkaus narunvedolla. Lusikkaa Roki ei suostunut kantamaan, otti pari kertaa suuhun kyllä, mutta sylki pois. Oli varmaan eka metalliesine ja sen takia outo. Kännykkän Roki toi myös, mutta soiva puhelin oli vähän omituinen :). Tästä kuitenkin treeni alkaa, jos se joskus toisi puhelimen sen soidessa! Kyllä se nytkin pari kertaa suostui kantamaan soivaa kännyä, mutta ihan ei vielä homma mennyt jakeluun (otin kyllä värinän pois päältä, se olisi varmaan ollut jo ihan liian paha).

Touhua ja tavoitteita

Eilen oli puuhakas päivä noin ulkoilun ja liikunnan kannalta. Päivällä käytiin Alvajärvellä reilun tunnin lenkki tarpomassa Riikan, Viiman ja Riehan kanssa. Pennut pisteli menemään ihan onnessaan pitkin jäätä ja myös Viima ja Roki intoutuivat leikkimään. Luoksetulo jäällä onnistui aika hienosti Rokin kanssa lelupalkalla. Ville on sitkeästi teettänyt luoksetuloa lelun kanssa ja homma onkin alkanut pelata kivasti. Roki tulee eteen ja odottaa. Huolta on pidetty myös siitä, että koiran pantaan kosketaan joka kerta, kun luoksetulo onnistuu. Paljon paremmin lelu toimi nytkin jäällä toisten koirien seurassa kuin nami.

Kauheita jääkökköjä Rokin varvaskarvoihin tarttui tuolta hangesta. Pitänee lyhentää karvoja varpaiden väleistä ynnä harkita rasvaamista, edelleen toisessa takajalassa anturan pinnassa on halkeama.

Illalla tehtiin vielä toinen tunteroisen hihnalenkki leikillä höystettynä (vetää edelleen kuin höyryveturi, välillä tosin jo parempiakin hetkiä, jos herra suvaitsee ottaa korvat käyttöön). Sitä ennen itse olin korkannut hiihtokauden, ei tuntunutkaan ihan niin pahalta, mitä ennakoin. Nyt ikävä kyllä taas pakastaa kovemmin, joten hiihtokelejä odottelen.

Olen tehnyt Rokin kanssa nyt noutoa kaikennäköisillä leluilla ja kapuloilla. Oikean noutokapulan käyttö kuitenkin jätetään varsinaisiin treeneihin, ettei vahingossakaan homma menisi kapulalla leikkimiseksi ja pureskeluksi. Mahtavaa on, että Roki on alkanut nyt luovuttamaan käteen myös pallon, joka aiemmin oli se kaikista mahdottomin. Hommaan auttoi se, että noutoa treenattiin ensin kaikella, mitä voi myös vetää. Rokia ei enää harmita luovuttaa esine, kun välittömästi luovutuksen jälkeen palkataan vetoleikillä. Tällähän se luoksetulokin saatiin kuntoon!

Vimosin edistysaskel saatiin eilen iltana, kun ekaa kertaa harjoiteltiin noutoa perusasennosta, pidin kouluttajan ohjeiden mukaan koiraa pannasta kiinni, että rauhoittuu ennen noutoa (muuten ampaisee välittömästi jo ennen heittoa hakemaan...). Sain Rokin odottamaan lupaa ja käskyn saatuaan Roki haki lelun. Varsinainen edistyaskel oli se, että Roki istui eteen lelu suussa! Tähän asti istuminen ja suussa pitäminen on ollut mahdotonta pienelle aivolle tehdä yhtä aikaa. Ehkä kerran viime treeneissä onnistui. Nyt kuitenkin oikein mainiosti. Vähän kauaksi normaaliin eteentuloon nähden tosin Roki jäi, mutta kun vielä luovutti lelun käteen, palkattiin vetoleikillä hienosta suorituksesta.


Ensi vuotta zuumaillessa olen vähän miettinyt tavoitteita Rokin kanssa. Harrastamisen alkuun haluaisin päästä myös kisakentillä, joten lajeja on mietitty.

- Toko on varmasti se ensimmäinen ja alokasluokassa toivon pääsevämme starttaamaan ensi kesänä.

- Agilityn alkeita otetaan harrastusmielessä kuvioihin vuodenvaihteen jälkeen, varmaankin Taitavien Tassujen alkeiskurssille lähdetään näin aluksi. (Olen perustellut nämä kohtuu kalliit kurssit itselleni sillä, etten tällä hetkellä harrasta mitään muuta ja se raha, mikä aiemmin on mennyt omiin harrastuksiin, menee nyt näihin kursseihin. Mua ei jotenkin vielä huvita/ei ole aikaa lähteä varsinaiseen seuratoimintaan mukaan, mikä tulisi kylkiäisenä, jos hakeutuisin JAT:n tms. ryhmiin.)

- Kesällä olisi kyllä hirveän kivaa päästä myös pk-lajien parissa alkuun. Jäljen tekeminen vaikutti jo viime kesänä niin sopivalta touhulta Rokille.

- Näyttelyitä kokeiltaisiin kokemuksen vuoksi. Mutta en yhtään halua lähteä Rokia itse esittämään. Ainakaan ekoilla kerroilla. Vapaaehtoisia?

- Yleinen terveys sekä koiralla että omistajilla on tietysti ykköshomma. Rokotukset ajallaan ja luustokuvaukset Rokille.

Lomaa odotellessa

Tässä on enää yksi päivä jäljellä joululomaan! Pitkä loma ei valitettavasti ole, palaan ruotuun jo heti uuden vuoden jälkeen maanantaina. Ville taas aloitti jo lauantaina ja lomailee vielä viikon mun palattua jo töihin. Mutta onpahan kumminkin ja tarpeeseen tulee.

Tänään Ville kävi hakemassa Rokin kanssa minut töistä :). Hauskaa, kun tuo matka on kuitenkin sen puoleen pitkä, ettei muuten varmasti tulisi käyneeksi. Roki matkasi siis yhteensä noin kolme tuntia autossa. Ei edelleenkään mitään ropleemaa autoilun kanssa. Ainut omituinen asia oli vaan autonpesu, jossa käytiin Jari-Pekassa. Ensin Roki seuraili peräosastolta ihan rauhallisena ja vaan tosi kiinnostuneena. Harjat kuitenkin vähän jännitti ja niiden takia piti ihan pikkuisen vinkua ja yrittää kavuta peräpenkille suojusritilän yli. Nopeasti Roki kuitenkin rauhoittuu eikä jää mitenkään hermostuneeksi.

Tottelevaisuuskurssi siirtyi viime viikolla parilla päivällä pakkasten takia. Tunti sujui kuitenkin treenin vähyyteen nähden tosi hyvin. Siitä se yleensä onkin kiinni, jaksaako Roki keskittyä vai ei. Oikeastaan silläkään ei ole niin paljon väliä, osataanko tai onnistuuko liikkeet. Torstaina keskittyminen oli tosi hyvä ja varsinkin noutokapulaan saatiin hyviä ja toimivia neuvoja. Roki kantaa ja luovuttaa nätisti, istumista liikkumisen jälkeen kapula suussa pitäisi nyt seuraavaksi harjoitella.

Seuraaminenkin oli parempaa kuin viimeksi, oisikohan Rokilla oikeasti viime kerralla ollut selkä jumissa tai jtkn, kulki silloin kumman kaukana minusta. Täyskäännöksiä tehdään läksynä (aika karseita ne on, ja pitäisi ylipäätään tossa seuraamisessa tehdä vain ihan pieniä pätkiä ja tosi harvoin mitään pitempää siirtymistä). Paikallaolo on parantunut aivan hurjasti, sekä istuen että makuulla ja pystyn Rokin myös jättämään ja kulkemaan lähistöllä ympäriinsä. Kaukot istumaan ja maahan onnistuvat oikein hienosti ainakin kolmesta metristä... Siitä se lähtee! Seisomista ressu ei oikein tajua, todnäk todella sekavan ja monipuolisen käskytyksen takia (kiitti vaan ihan itselle siitä).

Tässä vielä joulukuusimetsästä Luhangasta viikonlopulta pari otosta:

Reenit jatkuvat

Ehdin juuri sopivasti vielä valoisalla kotiin, että kerkesin saada Rokin paineille tuohon läheiselle metsittyneelle kentälle lappari Nemon kanssa. Pojilla homma pelaa edelleen hyvin, vaikkeivat enää pikkupentuja olekaan. Yhtään ei ole äijäilyn makua leikissä ja keppiä vetävät muristen, mutta ihan leikkimielessä. Kivannäköistä kohellusta, kauheeta rallia! :D

Ikäväksi asiaksi on muodostunut ainoastaan se, ettei Rokia saa kiinni, kun sillä on jokin muu mielenkiinnon kohde. Minä en yksinkertaisesti ole riittävän kiinnostava. Roki tulee luokse, muttei anna kiinni. Pitää vahvistaa tuota kyllä urakalla. Perään se kyllä lähtee, jos lähden pois, mutta hihnaan ei meinaa saada.

Eilen startattiin tottelevaisuuden jatkokurssi. Oli kyllä oikein kivat treenit ja koirakoitakin vain viisi. Ehtii saada vähän enemmän palautetta ja tehdä kysymyksiä myös. Ensin tehtiin rauhoittumisharjoituksia, Roki istui sivulla tosi hienosti eikä edes vinkunut kovin paljon namin perään kärsimättömyyttään. Sitten tervehdittiin toiset koirat, kaikki olivat uroksia, joten turvallisesti otettiin koirat vastakkain sivulle noin metrin päähän toisistaan. Rokin kanssa sujui oikein mainiosti, paitsi että kontakti oli jälleen lähinnä nakkiin mun kädessä eikä vastapuolella olevaan koiraan. Odottaminen oli vaikeampaa, kun toiset koirat tulivat meidän luo, joka kerta Roki meinasi ampaista kaverin luo.

Seuraamista aloitettiin ihan alusta. Kontaktitreeniä pitää lisätä, että Roki ottaa kontaktin silmiin eikä käteen. Koiran paikka parani, kun lisäsin tempoa kävelyyn, homma muuttui kivemmaksi. Ihan lyhyitä pätkiä seuruutettiin. Nakki edelleen paras palkka, ongelma vain, että kiihdyttää koiraa jo niin paljon, että hyppii kättä vasten ja nakkipalan haukkaaminen sattuu ihan pirusti sormiin...

Luoksetulot kivasti, tosin Roki ei edelleen jaksa odottaa, vaan riuhtoo perään. Sitten onnistui, kun peruutin poispäin, pidin katsekontaktin ja sormen pystyssä. Eteen Roki tulee istumaan tarkasti ja suoraan. Ei edes törmäillyt nyt liian kovalla vauhdilla.

Koiran jättöä istumaan reenattiin myös. Onnistui hyvin, Roki keskittyi ja rauhoittui täysin. Hihnassa toki pidettiin, enkä siirtynyt hihnanmittaa pitemmälle. Pystyin kuitenkin kävelemään koiran ympärillä ja asettumaan kummallekin sivulle ja Roki odotti nätisti.

Eteenlähetys oli uusi juttu. Onko tämä nyt sitten merkkiä ja ruutua varten harjoittelua? Lautaselle nameja, koira hihnanmitan päähän sivulle, lähetys nameja syömään ja paluu eteen. Ensin Roki yritti syödä pahvialustan myös, mutta tajusi ihan mielettömän hienosti sitten homman nimen. Odota-komento toimii kaikissa näissä tempuissa ja hyvin. Lopulta Roki tuli namit syötyään ihan itse takaisin luokse ja eteen istumaan jo ennen kuin ehdin kutsua. Hieno pentu ja kiva harjoitus!

Roki ei pysty vastustamaan itseään, kun joku ihminen tulee lähelle. Edelleen pitää päästä vimmatusti pussaamaan ja hyppimään. Tässä ei vielä hillitseminen auta, eikä jaksa odottaa. Joka treeneissä kuitenkin sitäkin treenataan ja kouluttaja käy joka koiran luona hampaita katsomassa. Tavoite nyt on, että Roki jaksaa odottaa hiljaa ja rauhassa. Itse käsittelyssähän ei ole mitään ongelmaa ja Roki todellakin on luoksepäästävä.

Edelliseen liittyen, tämä kuuluu myös jokapäiväisiin harjoituksiin kotona. Aina kun tullaan kotiin tai aamulla herätään, koiraa ei tervehditä ennen kuin sen pahin mielenkiinto on laantunut tai vaihtoehtoisesti se jaksaa istua rauhassa odottamassa. Toisaalta vähän sääli - on nimittäin niin riemukasta tervehtiä älyttömän sekopäisen onnellista ja rakastavaa pentua. :D Me fiksut omistajat emme toki tähän riehaan lähdetä (paitsi ihan harvoin joskus).

Yhteistreenit

Roki palasi koulutielle tänään TT:n yhteistreenien kautta. Hallille tuli varmaan 15 koirakkoa, joten vilinä oli melkoinen. Pakkasta oli jo aikalailla, varmaan lähemmäs 10 astetta, mutta ei ehtinyt palelemaan, koska Rokin pitämisessä oli tuskasti töitä. Meinasi kyllä kontaktin ottaminen olla työn ja tuskan takana, pitkästä aikaa taas paljon muita koiria ympärillä, karseesti hajuja ja virikkeitä, ja Roki tietty kävi kireellä kuin viulunkieli tai kierroksilla kuin paraskin formula-auto. Veto oli kaamea ja tohotus hurja. Nyt täällä kotona odottaminen ja rauhoittuminen on onnistunut paljon aikaisempaa paremmin, mutta hallilla ilmestyi jälleen entinen ilmiö päälle eli Roki alkaa kärsimättömyyttään ensin vinkua ja sitten haukkua.

Seuraaminen ei meinannut ensin onnistua millään, kuitenkin vähitellen Roki otti myös kontaktia muhun ja mentiin monta pätkää hyvin. Perusasento löytyy tosi nätisti, tein paljon vain yhtä askelta, käännöksiä ja Roki istui välittömästi, kun liike loppui. Noita seuraamisia tehtiin aina pitempi pätkä omin päin muiden ohjelmanumeroiden välissä. Rokin kanssa kantsi selvästi tehdä vain pieniä paloja ja palkata usein, silloin keskittyminen säilyi minussa. Vähän maahanmenoja tehtiin myös omia aikoja.

Hiukka häiritsevää oli muut ihmiset, jotka halusivat jutella mun kanssa. Tuollaisissa treeneissä, jos haluan, että yhteistyö Rokin kanssa sujuu, mun pitää kyllä pystyä uhraamaan kaikki keskittyminen ja aika koiraan. Heti, kun minun keskittyminen herpaantuu, Roki puuhaa omia juttuja ja kontaktin rakentaminen alkaa aina ihan alusta. Minun täytyy jättää kyllä jutteluhetket ihan muihin tilanteisiin.

Luoksetuloa tehtiin "kujassa", eli toiset koirat odottivat perusasennoissa kujan molemmin puolin, kun yksi koirakko teki luoksetulon välistä. Sujui hyvin Rokin kanssa, odottaminen hiukan vaikeampaa.

Agiltyesteitäkin vähän :). Rokista tulee kyllä innokas hauveli siihenkin hommaan! Hyppyä tehtiin agility-esteellä, rengas ja kepit. Rengas meinasi olla outo, Roki ehdottomasti mieluummin kiersi sitä, tuli viimein läpi. Esteen kaadoin minä eikä koira... Kepit Roki olisi tehnyt oivallisesti ja hirmu tahdilla, ellen itse olisi ollut ohjaajana niin käsi. Siis namilla houkuteltiin koira oikein pujotteluun. Selittelyn makua, mutta enhän ole koskaan keppejä ennen tehnyt.. Jalkoja ollaan kyllä Roksun kanssa pujoteltu muutamaan otteeseen (ei tosin nyt lähiaikoina).

Kaiken kaikkiaan oli kivaa! Taidan kyllä itse olla nyt koiraa enemmän poikki.. :)

Ai niin! Eilisiltana päästiin vielä paineille Rieha-kelpien kanssa. Aiemmin syksyllähän pennut remusivat kuralätäköissä ja meininki oli riemukasta myös nyt lumihangessa Hiihtomaassa. Rieha pinkoo edeltä ja Roki turhautumista haukkuen perästä. Narupalloa heiteltiin myös pennuille ja Roki tapansa mukaan ryösti lelun. Roki myös röhkii painiessa. Tämähän tiedettiin. Ihan hirmu liikkis paimenkoira vs. paimenkoira - paimennushetkikin päästiin näkemään :).

Koirakoulu jatkuu

Ensi viikolla lähdetään tottelevaisuuden jatkokurssille Taitaville Tassuille. Homma alkoi eilen jälleen luennolla, joka olikin nyt varsin positiivinen kokemus. Paikalla oli n. 10 omistajaa ja lähinnä käytiin hedelmällistä keskustelua koirista ja niiden kasvuvaiheista. Suurin osa kurssille tulevista koirista on uroksia ja iältään Rokista noin kaksivuotiaisiin. Saas nähdä, kuinka hormonit hyrrää ja tunteet kuumenee siinä seurassa, kun pojat saattavat jo hyvinkin alkaa äijäilemään ja murkkuikää puskee...

Koulutukset alkavat tosiaan ensi viikolla, äkkiseltään muistellen ryhmään oli tulossa ainakin labradorinnoutaja, vehnäterrieri ja dalmatialainen. Melko isoja koiria siis, oikeastaan mukavakin, kun peruskurssilla Roki oli kookkain ja tosi pikkukoiria oli monta.

Mulla on kyllä motivaatiota nyt aikalailla jatkamaan tokoilua. Nyt ollaan lähinnä tehty olohuonetokoa, vakoilen kavereiden treenivideoita (tänks Riikka) ja sitten kokeillaan vastaavia juttuja kotona. Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno seuraamisessa on alkanut sujua, kun bongasin keinoksi treenata sitä ensin muuten kuin seuruussa. Namipeli tehoaa myös Rokiin, jos Riehaankin ;). Samanlailla on alettu treenaamaan myös liikkeestä stoppia ja liikkeestä istumista. Kuulemma kurssilla treenataan seuraamista alusta uudestaan, tutustutaan noutokapulaan ja harjoitellaan paikallaoloa, koiran jättöä jne.

Ville on puhunut olevansa kiinnostunut kokeilemaan agilityä. Heidät voisi kyllä ilmoittaa keväällä kurssille, toivoisin todella, että Ville ehtisi myös harrastaa Rokin kanssa. Monesti tuntuu, että mulla ja Rokilla toimii yhteispeli ja ymmärrys jonkin verran paremmin, kuin Villellä koiran kanssa. Me ollaankin tehty paljon enemmän kontaktijuttuja ja muuta treeniä yhdessä.

Arkea

Tylsää arkea eletään eikä oikein treenatakaan ole mitään ennättänyt Rokin kanssa. Eniten harmittaa, että jäi tänä syksynä jatkamatta namiruutujen ja jäljen alkujen tekemistä. Kesällä kuitenkin useaan otteeseen niitä Rokille tehtiin ja into nuuskutteluun oli pennulla kova. Nyt on taas lunta maassa, saapa nähdä, joko olisi pysyvää.

Tottelevaisuuden jatkokurssi alkaa marraskuun puolivälissä, siellä jatketaan ja vähän on ollut mielessä hakea ideoita tokoiluun myös muualta. Vielä ei olla uskaltauduttu muiden jyväskyläläisten koiraharrastajien treeneihin, vaikka mieli on jo tehnyt monta kertaa. Tunnen itseni niin nyypiöksi näissä uusissa kuvioissa, että jotenkin harmittaa, ettei ole tietoa siitä mitä voisi treenata. Mutta eihän tuossa tietenkään kiirus ole, pienihän se vielä on! Mutta toisaalta olisi kiva keksiä Roksulle mielekästä tekemistä lenkkeilyn lisäksi, se kun selkeästi nauttii kaikesta yhdessä puuhaamisesta ja vaihtelusta.

Nyt on vaihdettu valjaat puolikiristävään pantaan ja jopa muuttui lenkittäminen kevyemmäksi. Roki vetää edelleen, eikä juuri piittaa kiristyksestä, mutta reagoi paljon vähemmällä vaivalla, jos ulkoiluttaja pysähtyy tai kiristää hihnaa. Veto itsessäänkään ei ole niin kova. Jos se siitä hissuksiin oppisi kulkemaan nätisti...

Oon kyllä tosi iloinen, että Rokin paimennusvaistot eivät ole heränneet autoja kohtaan (koputtaa puuta). Autoista jotkut voi kyllä olla häiritseviä, esimerkiksi, jos ne on pysäköity kummalliseen paikkaan... Mutta tämä lienee normaalia mörköilyä pennulta. Rähinä voi usein olla kovakin tuollaisessa tilanteessa. Roki kuitenkin pääsee todella helposti yli noista pimahduksista, yleensä riittää, että saa pennun huomion kiinnitettyä johonkin toiseen juttuun ja näin mörkö ei enää palaa mieleen. Tuossa kerrotunlaisessa autotapauksessa pysähdyttiin auton viereen ja istutin pari kertaa Rokia siitä palkaten ja mörkö oli poispyyhitty.

Sen sijaan kaikki ihmiset ja muut koirat herättävät välittömän mielenkiinnon lenkkipoluilla ja teillä. Se on kyllä melko rasittavaa. Roki kyttää kaikkea elävää jo todella kaukaa ja vetää hulluna niitä kohti. Yleensä tehokkain ohitustapa on ottaa koira namilla kontaktiin ja seuruuttaa häiriön ohi. Tämä tosin pitää tehdä ihan joka ikinen kerta. Yleensä jos on kyse toisesta koirasta, tuokaan ei onnistu, vaan Roki heittäytyy maahan ja kyttää kaveria. Onko sitten kyse paimennuksesta, varovaisesta toisen koiran kohtaamisesta koirakielellä vai leikkikaverin yllytysestä, en tiedä, mutta vaikeaa siitä on ainakaan koiraa liikkeelle saada, ennen kuin ohitustilanne on ohi. Pelkistä ihmisistä Roki yleensä selviää em. keinolla. Tosin seisoskeleva ihminen esim. bussipysäkillä voi aiheuttaa edellä kuvatun mörköreaktion.

Sisällä ollaan sentään vähän tokoiltu, olen tosi iloinen, että nyt sivulla maahanmeno on jälleen alkanut sujumaan. Lisäksi odottamiseen on tullut himpan verran kärsivällisyyttä lisää sekä makuulla että istumassa. Ollaan treenattu myös koiran jättöä ja luoksetuloa. Jättö ei tosin makuulla-komennosta meinaa onnistua millään, mutta istumaan Roki jää aika nätisti. Edelleen myös liikkeestä maahanmenoa ja seisomista ollaan tehty, molemmat tarvitsevat paljon avustetta. Seisomista tuo ei oikein tajua, varmaan osasyynä ohjaajan epämääräiset käskysanat siihen.

Huvittaisi mätsäreihinkin lähteä katsomaan ja kokeilemaan, TT järjestää esmes marraskuun lopussa. Pitänee rimpautella parit ihmiset, oottakee vuan, tää tarttee vähän jeesiä, ohjausta ja neuvontaa :).

Roksupoksu keskittyy par'aikaa työstämään lenkkipolulta kannettua kepukkaa, noin 10 senttiä taitaa olla jo järsitty ja nielty. Ihme kyllä se ei ole kenkiä pistellyt menemään vielä, vaikka onkin nyt oivaltanut, että haluaa nukkua kenkätelineen vieressä ja fiksuna poikana avaa joka ikisen yksinolopäivän aikana kompostiverkkoaidan kenkätelineen edestä...

Pentukurssin loppukoe sun muuta

Viikko on taas vierähtänyt nopsaan. Nyt ollaankin syyslomalla ja nautitaan täysin rintamuksin! Kyllä tämä tuli jo todella paikalleen. Viime torstaina Ville tuli reissusta kotiin ja koira oli ympäri-ämpäri onnessaan. Kuin myös. Onneksi Roki oli näyttänyt asiallista puolta itsestään viime viikon hoitokeikoilla ja hoitopaikkaa voi tarvittaessa näiltä tahoilta kysellä edelleenkin. Teijan kanssa Roki kävi viime tiistaina vaihtamassa Toivakassa renkaita ja keskiviikkoiltapäivän se vietti naapurissa Narun vieraana. Lapinporokoira Naru ei liian hyvin jaksa pentuja, mutta Rokia se on nyt tavannut usein ja ilmeisesti havainnut, ettei Roki uhkaa sen asemaa. Olivat kuulemma leikkineet metsässä kivasti ja hakiessani Rokia, ei ollut mitään ongelmaa sisälläkään.

Viime viikon eksoottisin kokemus oli ensilumi. Tiistain aamulenkille oltiin lähdössä ja Roki parkkeerasi portaalle. Sitten erityisen varovaisin askelin lumeen, ihmettelyä ja tämän jälkeen tavoite oli syödä kaikki lumi. Pissapaikkaakin joutui vähäsen etsimään. Alkuihmetyksen jälkeen oli vain riemua, kuonolla piti aurata lunta joka paikassa ja hiutaleiden perään poukkoilla. En hennonnut edes kieltää vetämisriehumisesta, kun toinen oli niin innoissaan!

Perjantaina päättyi pentutottelevaisuuskurssi loppukokeella. Läpi päästiin sekä Rokin että minun ekasta toko-kokeesta. Viimeisen parin viikon aikana ei oltu ehditty treenailemaan juuri ollenkaan ja arvata saatoin, että on täysin epätoivoista edes yrittää 30 sekunnin sivullamakuuta ja istumista. Oikeastaan harmitti vaatiakaan niitä pennulta. No tulipahan kokeiltua, makuu onnistui, kun olin lähes kyykyssä ja pidin namia Rokin nenän edessä. Tuokin vaati tosi monta yritystä. Edessä istuminen taas sujui 20 sekuntiin asti, useampi yritys siitäkin ja kärsivällisyys vaan pennulla petti. Namin houkutus pistää sen ensin vinkumaan, sitten haukkumaan ja lopulta hyppäämään. Mutta meidän pitää vaan tehdä ihan pieniä hetkiä odotusta, kuten nyt tehdäänkin aina ruokakupin kanssa. Tuo puoliminuuttinen on ihan liikaa vielä.

Seuraaminen käännöksineen meni ihan mahtavasti, samoin hyppy, luoksetulo, seuraamisesta seisominen ja maahanmeno, lelun nouto jne. Saatiin kyllä hyvää palautetta paljon, kouluttaja piti myös minua riittävän rauhallisena tasoittamaan Rokin riehakasta intoa. Roki on hirmuisen taitava, motivaatio tekemiseen on suuri, moottoria löytyy ja ennen kaikkea iloa ja riemua tekemisessä.

Lauantaina pidimme tupaantuliaisia. Aamupäivä siivottiin ja vieraita oli sitten iltapäivästä yöhön asti. Roki oli erittäin asiallisesti koko päivän, vaikka välillä eteisessä joutui odottelemaankin, kun kävi liian innokkaasti ruokapöytään. Nukkua se ei tietenkään malttanut koko päivänä, joten jos isäntäväki vietti eilisen lähinnä sohvalla hieman noippeana, taisi koirallakin olla melkoinen normipäivä. Roki ei paljoakaan muuta tehnyt kuin nukkui.

Kiireinen viikko

Tiukka koirankoulutus menossa aiheesta: olohuoneen matolla ei syödä luuta. Ihan kiusallaan tuo rontti tulee aina takaisin matolle ja odottaa, milloin huomaan sen. Penteles kun ei meinaa mennä jakeluun.

Ostin tänään naksuttimen, ajattelin testailla, miten Roki oppii sen ja nakin yhteyttä oivaltamaan. Jatkosta tarvitsenkin kyllä asiantuntevampien neuvoja, en ihan itsekään tiedä, missä vaiheessa jonkin tempun tekemistä tai suoritusta pitäisi naksutella ja miten sitä sitten treenataan aluksi. Lisäksi hommasin pitkästä aikaa Rokille kunnon putkiluita ja vähän herkkupaloiksi myös kanankauloja.

Olisikohan Rokilla Villeä ikävä vai enkö vain ehdi sitä tarpeeksi aktivoida, kun pojalla oli meno päällä koko viime yön. Pääsääntöisesti se on nukkunut yöt hyvin, ehkä viikonloppuisin on vähän arkirytmi päällä ja haluaa pissalle kuuden jälkeen. Mutta siis eilisiltana Roksu jäi riehumaan petinsä kanssa, levitteli viltit, söi reiän taas uuteen pyyhkeeseen ja sen jälkeen raahasi nukkumlaatikkoaan pitkin lattiaa. Kolmen aikaan heräsin taas ja Rokilla oli sama meininki käynnissä. Sitten se heräsi viiden jälkeen uikuttamaan. Ja mulla olisi ollut se viikon ainoa aamu, kun saan nukkua tuntia myöhempään eli peräti puoli seitsemään. Pakko myöntää, että tumppasin korvatulpat korviin ja valvoin sitten silmät kiinni työasioita vatvoen sen viimeisen tunnin. Hohhoijaa...

Ville tosiaan on Saksassa reissussa tämän ja vielä ensi viikon, aika kiireinen viikko on nyt itsellä takana. Työhommiakin on niin paljon, ettei iltaisin ole koiran kanssa ehtinyt oikein tarpeeksi touhuta. Rokilla kun taas energiaa riittäisi. Eilen käväistiin pentukurssin treeneissä, sieltäkin antoisasti työjuttujen takia myöhästyen. Tämä olikin kertaustunti, ensi viikolla torstaina mennään loppukokeeseen. En taida juuri siitä ressailla, me käydään hömpöttelemässä se Roksun kanssa ja katotaan, mihin pennun keskittyminen riittää. Mun mielestä välillä meni jo vähän rauhallisemmin, nyt Roki ei taas parilla viime kerralla ole pysynyt nahoissaan ollenkaan. Sitten me ollaan muiden tekovuorojen aikana leikitty ja puuhailtu omia hallin nurkassa.

Hommasin Rokille myös korvanpuhdistusainetta. Kokeiltiinkin tänään. Mun mielestä Rokin pää ja erityisesti siis korvat haisee pahalle. Mitenkään se ei arista niiden räpläämistä ja katsomista, eikä toisalta varsinaista likaakaan juuri korvakäytävän suulla näy. Ne kuitenkin ovat varsin lupat ja varmaan korvamömmöt siellä hautoutuvat ihan huolella. Aiheellista lienee puhdistella niitä silloin tällöin. Kai joku perus puhdistusainekin kävisi ihan noiden ulko-osien siivoamiseen, mutta kokelen nyt noita tippoja ensin, jos vaikka vaikkua on enempi ihan korvakäytävissä.

Tämän tekstin kirjoittamisen aikana hätistin Rokin luineen tarkalleen 10 kertaa pois olohuoneen matolta.

Alkaa olla syksy

Koipeliini omalla tontillaan


Sellaista haipakkaa menee nuo työviikot, ettei meinaa mitään työn ulkopuolista ehtiä tehdä. Iltaisinkin ollaan ihan poikki ja viimeistään kympiltä nukkumaan. Onneksi siskolikka sitkeästi on jaksanut Rokia käyttää päivällä lenkillä, vaikka syyssää on välillä ollut karsea ja Rokin käytös samoin. Vieläkin Roki saa lenkillä välillä raivareita, jotka ilmenee poukkoiluna, tajuttomana vetämisreuhtomisena ja hihnan puremisena, johon aina liittyy myös kova ärinä, murina, haukku ja suorastaan vihaisen pelottava irvistely. Me puututaan tuohon nyt joka ikinen kerta tosi tiukasti, koska lenkkeily voi olla välillä todella hankalaa, kun koira kerää koko hihnan vähitellen kitusiinsa ja näykkii seuraavaksi näppejä.

Kylmenneet säät ovat tuoneet myös toisenlaisen houkuttelevan kohteen Rokin hampaille, nimittäin lapaset! Siinä vasta hauska uusi lelu, joka roikkuu ulkoiluttajan käden jatkeena - Rokin mielestä. Ulkoiluttaja saattaa olla toista mieltä, koska yleensä käsi on lapasen sisällä. Jonkun mielestä on kenties todella ärsyttävää, kun koira roikkuu kädessä.

Muuten Roki ehkä puree ihmisiä vähän vähemmän nykyään. Olisiko sitten syynä hampaiden vaihtuminen. Etuhampaat ovat irronneet melkein kaikki ja kulmuritkin heiluvat. Yhtään ei olla vielä saatu talteen. Silitystä poju ei kuitenkaan edelleenkään pyydä katseella tai tassulla, vaan hampailla. Samoin treenatessa nakin perään koira on niin paljon, että usein tulee reikä sormeen. Myös paidanhihoja on repeillyt.


Ripuli Rokilla on nyt ollut pariin otteeseen. Niiden jälkeen taas maha on mennyt niin kovaksi, että päivän verran tavaraa tulee todella vähän. Hankalinta on muuten koiran lenkitys ollut juuri noiden ripuleiden aikana, olisiko sitten maha niin ikävän tuntuinen, että vaikuttaa sitten koiran käytökseenkin. Varmaan mahdollista.

Tottelevaisuuskurssilla menee siedettävästi. Roki tekee mielettömän tunnollisesti ja hyvällä kontaktilla kaikki jutut, mutta riehuminenkin on melko hurjaa hallissa. Vesipullolla joutuu tavan takaa ruiskuttelemaan hyppivää ja haukkuvaa pentua. Toisaalta edelleen on kyllä ihan ällistyttävää, miten hyvin nakinpalalla saa koiran ihan kuuroksi ja sokeaksi ympäröivälle häiriölle. Kouluttaja tituleeraakin Rokia ihmelapseksi :D. Kontaktikävely ja seuraaminen yleensä on kyllä hyvää - jopa niin hyvää, että kun ylitimme ihan matalaa estettä treeneissä kontaktissa, sekä minä että koira törmättiin lankkuun ... Molemmat oltiin kontaktin pauloissa ;). Mutta minä ite oon kyllä ihan läkähdyksissä noiden treenien jälkeen. V saa todellakin ensi viikolla mennä sinne ja minä pidän väliä.

Nukkuminen omassa pedissä on säiden viilennyttyä alkanut maistumaan. Boksi on kokenut aika kovia, mutta kelpaa vielä. Ensimmäisestä karvapeitosta luovuttiin, koska Rokin mielestä sitä oli niin kiva alistaa, vuoronperään tappaa ja polkea... Ohuempi peitto kelpaa edellisen lisäksi myös äidin korvikkeeksi, Roki on varsinkin aamuisin alkanut luputtamaan peiton reunaa ja leipoo sitä samalla tassuillaan. Mikähän ihmeen oidipuskompleksi ja freudilainen ongelma pentua riivaa? Selkäkarvat kasvaa komeasti, kuten kuvassa näkyy :D.

Neljä kuukautta kasassa

Nyt on pojulla neljä kuukautta täynnä, painoa on 11,5 kiloa ja korkeutta mittaamaton määrä..


V oli aikanaan meillä tosi pitkään koiran ottoa vastaan. Äsken V puki Rokille valjaita, kun olivat lenkille ja palloa heittelemään lähdössä, ja höpötteli samalla: "Oot sinä vaan niin kusipää paskiainen ja isi tykkää susta hirmuisesti". Muaah :D. Roki on vielä aika höpö tunkemaan syliin, kiipeää, änkeää ja kapuaa ja nykertää ittensä sykkyyn. Sitten se pureskelee siinä sormia, hihansuita ja paidan nauhoja ja kerjää rapsutusta.

Koirakoulu sujui eilen vaihtelevasti. Vaikka oli reilu lenkki alla, Roki veti kamalilla kierroksilla. Lähinnä hajujen ja toisten koirien takia. Muun muassa repi kolmannen paidan multa rikki... Kyllä se vaan on hirmu taitava ja nopeaoppinen, kun jaksaa keskittyä. Paljon vaikeampaa on pysyä paikallaan kuin touhuta. Kontaktikävelystä saatiin kehuja, Roki "ihmelapsi" pujotteli piirissä kavereiden väleistä älyttömän hyvällä kontaktilla - nakkiin. Paikalla muiden odottelu ei sujunut ihan yhtä hyvin. Sivulleistuminenhan me jo osattiinkin ja Roki itse myös hakee paikkaa tosi suoraan asentoon, vaikka minä ohjasinkin välillä persiilleen. Mutta sain sitten noottia siitä, etten palkkaa pentua tarpeeksi ja vaadin liikaa. Noloa tunnustaa, mutta mulla oli nameja liian vähän mukana ja pihtasin... Mutta ehkä joo tuossa oli ihan tolkkuakin, Roki on oikeasti tosi pentu vielä ja kaiken pitäisi olla koko ajan kivaa eikä yhtään totista.

Mutta kuinka paljon nakkia pentuun voi päivässä tunkea?? Me treenataan aika usein, pitkin päivää sisällä, koska se on tähän mennessä tehokkain tapa rauhoitella riehuvaa ja raivostuttavaa pentua. Ihan silmänräpäyksessä, kun namipussista otan pari herkkua, koira jo istua napottaa edessä ja on valmis tekemään ihan mitä vaan. Vaikka se viisi sekuntia aiemmin olisi roikkunut mun paidanhelmasta oikeasti häijysti muristen.


Roki on ehtinyt olla aidanrakennusapunakin...


Päivän parhaat uutiset luin Kimman blogista. Uudet röntgenkuvat on otettu Kimman jaloista ja nyt näyttäisi kasvu ja luutumisprosessi reisiluissa menevän aivan oikeaan ja hienoon suuntaan. Todella helpottava ja ihana tieto, Rokin siskolikan tulevaisuus alkaa näyttää oikein valoisalta! Lisäksi Kimma itse on ollut tosi reipas, virkeä ja virtaa riehumiseen löytyy taas! Vähitellen liikuntaa lisäämällä ja tilannetta seuraamalla jatko sujuu varmasti hienosti :).

Liepeellä lenkillä

Viikonloppu on sujunut rauhallisissa merkeissä kotiympyröissä. Roki-ressulla on ollut muutaman päivän ajan ripuli - ekaa kertaa tähän mennessä. Ihme sinällään, ettei aiemmin ole vatsan kanssa mitään ongelmia ollutkaan, kun pennulle on kuitenkin maistunut ihan kaikki, minkä irti saa... Täytyy nyt seurata tuota kakkatilannetta, toistaiseksi sisällä ei ole roiskunut, mutta ihan löysällä koira kyllä on.

Pentukurssin läksyjä on treenattu lenkkeilyn ja muun puuhailun ohessa. Hyvin esimerkiksi kontaktikävelyä voi ottaa, kun lenkillä tulee ihmisiä vastaan ja yritän pitää koiran kiinnittämättä huomiota muuhun kuin itseeni. Eteenistuminen sujuu nätisti, kuten myös luoksetulo. Rokilla on hyvä kyky rauhoittua ja keskittyä harjoitteluun kesken kovankin villikkokohtauksen. Kunhan vaan itse aina jaksaa, niin pienellä treenihetkellä voi rauhoittaa riehumisen. Tämän takia esmes eilen alettiin opetella kierimistemppua ja yllättävän hyvin Roki innostuikin siitä! Samoin maahanmenon Roki on nyt oivaltanut käskystä. Aiemminhan se ei ymmärtänyt hommaa ollenkaan, jos seisoin ja sanoin 'maahan', enkä näyttänyt kädellä lattiaa. Nyt homma alkoi rullaamaan, kun käskyn yhteydessä naputin jalalla lattiaa. Ja onnistuu nyt myös ilman naputusta.

Tänään käytiin Rokin kanssa Saviolla kasvattajan luona kylässä. Siellä Roki päästeli onnessaan pari tuntia pelloilla ja metsässä Vekin, Nitan ja Saran kanssa. Löysä vatsa tosin vaivasi menoa useaan kertaan. Roki hyppäsi omin päin muiden perässä laiturilta järveen! Tuli ihan yllärinä mulle, että uskaltaa sen tehdä :D. Kylläpä se alkaa jo teinipojalta venyneine kuonoineen ja pitkine kinttuineen näyttää. Ihan ei vielä isojen koirien kyydissä pysynyt, mutta ei mene montaa kuukautta enää.. Ja hienosti jaksoi pitkän reissun.

Roki Riitinpoika Rimpula 16 viikkoa

Näin meillä nukutaan:

Kylläpä on työt alkaneet rytinällä, ei paljon lepohetkiä unia lukuunottamatta ole ollut. Sama siis sekä minulla että V:llä. Rokin yksinolot ovat vissiin menneet ihan nätisti, jotain aamu-uikutuksia täältä kyllä olivat naapurit kuulleet, mutta pentu on aina ollut ihan unisen näköinen, kun kotiin ollaan tultu. Ja joka päivä H on käynyt lenkillä Rokin kanssa päivällä. Eteinen tuntuisi toistaiseksi riittävän mainiosti Rokille oleskelutilaksi, ei ole karkaillut eikä pissannut/kakannut sisällä.

16-viikkoispaino Rokilla oli 10,4 kiloa ja korkeutta nyt ainakin 42 senttiä. Takajalat ovat venähtäneet ihan järkysti viimeisen parin viikon aikana, todellinen rimpula on nyt, suorastaan koomisen näköinen. Vielä pennun pyöreyttä vartalossa, mutta pitkät riukukintut. Ihme, että kaveri on niinkin ketteräksi metsässä käynyt, mitä nyt on. Selkään ja häntään on alkanut kasvaa pitkää ja karkeampaa karvaa, joten lisäksi jätkä on vähän harvakarvahampparin näköinen. Pentukarvaa myös irtoaa harjatessa. (Harjaaminen ei muuten ole mitään iisiä hommaa, nakkia tarvitsee olla koko ajan tarjolla, muuten Roki syö harjan.) Harmi, etten ole oikein saanut kunnon kuvia aikaan pikkupokkarilla Rokista.

Yleisesti ottaen Roki seisoo vaan sen hetken, kun käsketään ja nami on tyrkyllä. Sitten se istuu. Sikälikin haasteellista yrittää kaveria kameran eessä seisottaa..

Ai mullako rimppakintut..

Pentukurssi alkoi tänään ekoilla harkoilla. Roki oli joukon isoin pentu (2,5-vuotias espanjanvesikoira taisi olla ihan hiukan isompi), kaikki muut olivat pikkukoiria. Roki oli myös railakkain ja innokkain tutustuja ja pisti myös intohaukuksi hallilla. Luoksetulossa Roki on ihan tykki, se olisi myös mennyt kaikkien muiden luokse, jotka juoksivat pentujaan karkuun. Ohjaaja totesikin sen olevan melko vaikea tilanne paimenkoiralle. Sen sijaan kontaktinhaku hissukseen kyykkyyn menemällä ja selän kääntämällä ei kiinnostanut Rokia vähääkään. Houkutella piti tai sitten mennä tosi äkkinäisellä liikkeellä kyykkyyn. Näitä temppuja ja ohittamista, kontaktikävelyä ja eteenistumista harjoitellaan nyt ensi viikkoon.

Viikonloppuna ehdittiin taas käydä temmeltämässä Nemo-suomenlapinkoirapennun kanssa. Roki ja Nemo ovat kyllä ihan huippukaverukse, meno oli villiä mutta reilua peliä. Emännät tosin intoutuivat sitten juoruamaan keskenään sen verran pitkäksi aikaa, että pennut lopulta väsyivät ja vähän leikki meni jo överiksi. Nemo asuu ihan lähellä, joten näitä otetaan usein uudestaan!

Komea Nemo

Hei jee painitaan!
'
Älä huuda mun korvaan!

..Tai mä huudan takas!