Kesän kertausta

Vähän nyt pitää alkaa jo niputtaa tämän kesän koirapuuhasteluja - ja eihän tähän nyt ihan tyytyväinen voi olla. Vepet jäi oikeastaan juhannuksen jälkeen, osin lajin fyysisyyden takia (siis mulle) ja osin laiskuuden takia. Toivon todella, että tulevina kesinä vielä palataan vepen pariin, koska aina treeneihin päästessämme on ollut huippuhauskaa ja kuten sanottu, koira nauttii touhusta ja myös luontaisesti hanskaa liikkeitä.

Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.

Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.

Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn.  Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.


Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.

Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.

Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!

Paluu veperantaan

Juhannukset on juhlittu mökkeillen Suolahdessa. Rokissa oli hiukkasen vahtimista, koska häntä ei ollut täysin parantunut ennen reissuun lähtöä. Lisäksi tylsyyttään Roki kalttasi ruven haavaumasta pois. Pidettiin vielä öisin sidosta hännässä Fucidermilla lääkittynä. Iho näytti onneksi aika hyvältä ruven alla ja nyt selkeästi paranemaan päin.

Juhannuksen vietosta Roki tuntuu toipuvan vieläkin. Neljä ulkoilmapäivää ja jatkuva ihmisten vedättäminen lelun heittoon tekivät tehtävänsä. Vielä kun rhode-Frida tuli rallaamaan lauantaina Rokin kanssa tulos oli taattu. Tosin Rokin piti alkuunsa pöristä ja näyttää ientä Fridalle. Selkeä syy oli kiinnostus pelkkiin ihmisiin ja leikin vonkaaminen Wubba-lelun kanssa. Silloin ei innokas koiraseura kiinnosta. Sitten kun väki siirtyi mökkiin, ralli Fridan kanssa alkoi täydessä yhteisymmärryksessä ja painiakin ottivat. Melko söpöä oli katsoa myöhemmin illalla, kun nukkuivat nokakkain mökin kuistilla.


Tänään päästiin vihdoin palaamaan vepen pariin! Kahdet treenit jäikin jo väliin. Tänään meitä oli vain kolme treeneissä, vaikkakin koiria viisi. Päätettiin tehdä kokeenomainen treeni ja kaikki liikkeet paitsi hukkuva ehdittiin. Aivan mahtava sää ja Rokin huipputyö tekivät illasta varsin hienon. Pari ihmistä enemmän olisi tietysti vähän helpottanut homman pyörittämistä, nyt sai tehdä töitä koko ajan. Mulla alkaa lisäksi pikkuhiljaa olla pieniä rajoituksia kamppeiden roudaamisessa ja nostelemisessa, pitäisi varmaan vähän miettiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tänään en joutanut antaa asian häiritä...

Sove olisi ollut Rokilta noillakin kolmella liikkeellä läpi. Puhtaan veneestä hypyn jälkeen tehtiin vienti ekaa kertaa sitten viime kesän kolmeenkymppiin. Ihan nappi! Pekan mielestä ei tarvitse kutsua Rokia veneestä "tuo" komennolla, ehkä kantsii ennemmin käyttää käskyt kehuihin pahoissa paikoissa, kuten uimaan lähdössä. Lisäksi pitää jättää "kiitos" väliin ja odottaa liikkeen loppumista ennen kehuja ja damin viskausta. Kuitenkin ihan mahtavaa, että suoritus oli varma ja täyteen matkaan! Veneen haussa myös mainio suoritus, ainoa pikku ongelma on köydestä irrottaminen jalkojen osuessa pohjaan - edelleen. Nyt oli siinä ja siinä, irrottiko juuri ennen maalilinjaa. Tämän vahvistamista pitää miettiä.

Kiva treeni ja huippua tuo vienti!

L-O-M-A!

Hävyttömän pitkä päivitystauko tälle blogille, mutta nyt ollaan lomalla ja sitä ehtii taas! Mahtava alkukesä on ollut ja jatkuu, viimeiset pari-kolme viikkoa auringonpaistetta ja koko ajan lämpimämmäksi käyvää säätä. Hellelukemat ovat paukkuneet jo monena päivänä.

Rokin lenkkeily onkin pitänyt ajoittaa pääasiassa iltoihin, koiralla ottaa selkeästi taas sopeutumisaikaa lämpöön. Illalla nukkumaan rauhoittuminen meinaa kestää, kun kuuma olo ei hellitä. Keventäisin todellakin Rokin turkkia, jos näyttelyitä ei olisi buukattu tätä kesää varten vielä useampaa. Tämän viikon sunnuntaina lähdetään Tuuriin ja kuun lopussa Hämeenlinnaan. Koira löyhkää melkolailla tiskirätille, kun aika useana päivänä Roki on käynyt jossain pulahtamassa uimassa. Pitäisi jaksaa kuivata sitä huolella, en tänäkään kesänä halua mitään hotspot-ongelmaa riesaksi. Koskaanhan Rokilla ei ole niitä tullut.

Eilen otettiin lenkki Naavan ja Satun kanssa ja siihen päälle kevään viimeinen uimalauinti. Oli aika letkeä uimalakerta, ei pistetty Rokia liiaksi töihin, koska tänään oli odotettavissa vepeilyä. Satun kanssa suunniteltiin tokoilua ja lenkkeilyä kesää varten, vaikka uinnit loppuivatkin tältä erää.

Vepetreenit tänään käytiin aivan luksussäässä. Vähän pelotti auringon kanssa, auto oli kuuma ja oma nahka meinasi kärtsäillä. Onneksi varjoakin löytyi. Roki teki todella hyvin hommia, kaksi liikettä tehtiin. Vienti oli mainio, tehtiin pariinkymmeneen metriin. Ensi kerralla otan kyllä täyteen matkaan ja vähennän edelleen kehuja ja hetsaamista. Sain vähän pyyhkeitä sekavasta käskytyksestä, mutta mielestäni käyttämissäni käskyissä on sävyeroja ja uskon niillä olevan merkitystä myös Rokille. Tällä kertaa tarkoitettiin irrotuskäskyjä, joita Pekan mielestä on liian monta erilaista. 'Irti' on tiukin käsky, jota käytän taisteluleikissä, jossa Rokilla on isot kierrokset kiinni pitämiseen päällä. 'Käteen' on käsky, joka liittyy vepeen ja tarkoittaa, että esine pitää tuoda käteen panematta vastaan. 'Kiitos' on siisti palaute ja kehu nätistä luovutuksesta. Eihän tää oo sekavaa ollenkaan?

Toisena liikkeenä tehtiin veneen nouto. Ja se on niin kivaa Rokin mielestä!! Vähän muistutusta köydestä rannassa, köysi veneeseen ja Roki istuu vieressä hievahtamatta venettä tuijottaen sen etääntyessä. Ainut pieni miikka siitä, että Roki taas sylkäisee köyden suusta heti, kun jalat ottaa pohjaan. Jostain syystä taistelu loppuu juuri siihen ja tärkeintä on vaan päästä ravistelemaan turkki. Rannalla Roki vetäisi taas loputtomiin. Tätä pitää edelleen vahvistaa, että köysi tulisi varmasti tarpeeksi pitkälle maaliin. Ensi viikolla jatketaan!

Vepekausi korkattu!

Kesäharrastuksiin alkaa päästä nyt kunnolla kiinni, kun päästiin vihdoin ekoihin vepetreeneihin tiistaina. Viimeisen parin viikon sisään olen uittanut Rokin kahdesti myös Koirasportilla. Yksi kerta on vielä kevään viimeisestä sarjakortista käyttämättä, parin viikon päästä mennään. Vepetreenit Harakkasaaressa meni kutakuinkin putkeen! Roki teki veneestä hypyn ja kaksi kierrosta vientiä. Hypyn kanssa ei luonnollisesti mitään ongelmaa. Ja vienti on todella mennyt eteenpäin, kun talvella ollaan jaksettu uimalallakin sitä toistaa. Roki tuo tällä hetkellä nyt mulle ja näin aion liikkeen pitääkin, ainakin soveen asti. Hetsasin rannassa varman päälle ja Rokin uimaanlähdöt olivat varmoja, ei mitään ämpyilyä siinä tai uinnista kesken takaisin kääntymistä. Tehtiin ehkä 15 metriin vientiä pisimmillään. Hyvä tästä tulee!

Tokoa on tehty hyvin vähän, mutta jonkun jäljen tein hiihtomaahan. Ei mitään säkenöivää kylläkään tapahtunut jälkimetsässä, selkeästi ne metsät ovat todella kuljettuja ja häiriötä on liikaa. Yli puolet kepeistä kyllä nousi, ensimmäinenkin, mutta jäljestys oli haahuilua ja arpomista.

Esineruutujakin olen pari tehnyt. Yksi esine isosta ruudusta nousee aina nopeasti ja varmasti, mutta toisen etsinnässä jo saattaa Rokilla itseluottamusta alkaa heikkenemään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole lopullisesti kadonnut metsään :).

Ai niin, tulihan tänään postiakin! Rokin viime syksynä Kuopiosta pokkaamalle cacibille tuli tänään vahvistus kera M & M:n alennussetelin. En edes tiennyt, että cacibit vahvistetaan noin. Kaikkea sitä oppii.

Toivon tässä jatkossa itseältäni vähän tehokkaampaa päivitystahtia. Toukokuu meinaa olla vähän hektistä aikaa opettajalle. Mutta viikon päästä loman alku on yhtä aamua vailla!


Tähän loppuun ajatus mustavalkoiselle ystävälle, joka tänään on lähtenyt juoksemaan varisten perässä pilviniityille. Hei hei rakas lenkkikaveri ja Rokin pöllyttäjä bordercollie Pikkupaimenen U make me crazy eli Aino. Muistoissa on Aino-Mainio.

Uintia ja tokoakin

Maanantaina oli jälleen uintivuoro Koirasportilla. Roki otti ens alkuun pari vientiä. Nyt teen varman päälle liikettä ja haluan Rokilta kaiken lähtöepäröinnin pois. Näin ollen Roki lähtee rampilta, hetsailen sitä, kierrän altaan toiselle puolelle ja avustaja lähettää koiran. Kehun myös heti, kun Roki lähtee liikkeelle ja kutsun tietty reippaasti. Eka meni todella hyvin luovutusta myöten, palkkasin heittämällä damin. Tokaa varten Roki ui rampille takaisin ja avustaja otti koirasta kopin, mutta tällä kertaa sitten lähtö oli aavistuksen epävarma, tuli kuitenkin. Kolmannelle kerralle "vein" Rokin takaisin rampille, eli kiersin rampin puolelle itsekin ja otin damin siltä itse pois. Taas vähän hössötystä ja kierto takaisin paikalle ja nyt Roki lähti jälleen todella hyvin.

Varman päälle harkkoja jatketaan ja tänään just tuli ilmoitus, että jo huhtikuun alussa aloitellaan Muuramen veperyhmän kanssa kuivaharjoittelua. Sinne mukaan!

Uimalassa luonnollisesti Roki myös kuntoili. Se taisi uida noiden kolmen viennin päälle vielä 3 x 5 kierrosta. Tällä kertaa ohjaaja ei laittanut Rokille hihnaa/flexiä ollenkaan, vaan uitti sen vapaasti lelu kädessä. Aluksi Roki meinasi oikoa keskeltä allasta, ei huvittanut laitaa pitkin uinti, mutta kun kierroksia tuli muutama alle, alkoi myös linjat löytymään. Oisko sitten jo pahin höyry päässyt ulos, kun Roki oli kohtuu vikkelä käännöksissään altaassa alkuunsa. Enivei uitto ilman hihnaa meni ihan ok, koska hyvin Roki seuraa damia eikä sillä ainakaan ole mikään hinku altaasta pois!


Parina iltana on tokoiltukin lenkkien yhteydessä. Seuraamista haen suunnilleen joka toinen kerta lelulla ja leikillä ja innon kautta, ja joka toinen kerta namin kanssa niin, että 'seuraa'-käsky tarkoittaa suoranaisesti silmiin katsomista. Palkka siis vain katsekontaktista ja todella lyhyitä pätkiä, ehkä vain perusasentoa välillä ollaan otettu. Stopit ovat tällä hetkellä varsin terävät ja kivat. Roki kestää myös kiertämisen, jota olen välillä lisännyt harjoitteluun. Luoksarissa olen joka toisissa treeneissä tehnyt myös yhden stoppiharjoituksen, yleensä lelua lennättämällä. Roki kuitenkin ennakoi heti ekasta moisesta alkaen ja treeni on aina päätetty normiluoksetuloon, estän himmailun juoksemalla Rokia karkuun. En halua edes testata sellaista normiluoksaria, jonka alle on tehty useampi stopillinen - mieluummin jätän hyvän mielikuvan liikkeestä Rokille ja tosiaan pingon vahvistukseksi sitä karkuun, jotta lelun kyttäily unohtuu.

Uintitreenit

Roki pääsi eilen taas uimaan. Tehtiin pitkästä aikaa vähän tekniikkatreeniäkin, dummy oli matkassa ja otettiin vientiä. Mietin jo valmiiksi, miten liikkeen saisi otettua varman päältä eikä menisi altaassa säätämiseksi. Ansku lähetti, jotta liike varmasti sujuisi. Lähetys otettiin rampilta. Eka lähtö oli varsin varovainen, täysin poikkesi siitä, miten Roki yleensä ampaisee veteen. Joku ihme klikki tuohon vientiin tuli viime loppukesästä ja nimenomaan veteen ja uimaan lähtö tökkii. Kutsuin kuitenkin paljon ja kannustaen ja Roki toi dummyn mainiosti käteen. Kolme suoritusta tehtiin ja jokainen oli edellistä parempi. Dummyä Roki ei mällää ja syljeskele, kuten palloa, vaan oikeasti luovuttaa sen käteen. Perään vielä alun toistakymmentä kiekkaa uintia muutamana eränä.

Suihkusta Roki päätti karata uudestaan rampille Naavan uintivuorolla. En viitsinyt tarttua riveleistä koiraa kiinni, kun onhan sen perhana toteltava. Rampille asti se kuitenkin kapusi, jotta pääsi kurkkaamaan altaaseen. Sieltä sitten komentamiseen taipui ja tuli mukisematta takaisin ja häkkiin suoraan. Naava ei välittänyt mun karjusmisesta eikä myöskään altaaseen himoitsevasta Rokista. Se on hauskalla tavalla vain omistajansa koira eikä sosiaalisuudestaan huolimatta ota itseensä kenenkään muun sanomisia. Rokihan olisi varmaan painunut maihin, jos joku toinen olisi samassa tilanteessa komentanut koiraansa. Ja ottihan Roki itseensä tokotreeneissäkin syksyllä, kun kuvitteli Satun napakan kiellon kohdistuvan siihen eikä Naavaan. Silti en sanoisi Rokia kovinkaan pehmeäksi, ennemmin tuo kertoo mulle ylitsevuotavasta kaikkien ihmisten hyväksynnästä ja olosta kodin ainoana the koirana.

Toko ynnä vepe

Nyt ei olla ihan edellisen viikon tahtiin tokoiltu, jotain pientä kumminniin joka päivä. Suurimmat ongelmat tulivat liikkeestä seisomiseen pitkästä aikaa. Tätä ollaan sitten hinkkailtu ja oikeastaan juuri pitkien treenien puutteessa en ole vienyt liikettä nyt liian pitkälle. Olen sen verran kärsimätön, että liian helposti lähden yrittämään parin onnistuneen harjoitteen jälkeen jo koko suoritusta. Nyt ei olla koko liikettä sitten viime perjantain tehty, ainoastaan olen palkannut stopista ja pikkuisen siedättänyt Rokia mun liikkumiseen sen lähistöllä. Mielestäni se pysyy taas jo paremmin seisomassa. Lisäksi olen lelun sijaan palkannut nyt namilla, koska se rauhoittaa näissä liikkeissä, missä homma on mennyt överiksi.

Luonnollisesti sitten seuruuta treenataan edelleen lelulla. Pari viikkoa sitten, kun otettiin Tiinan kanssa yhteiset tokotreenit, Tiina suositteli ottamaan käännöksiä hionnan alle ja sain hyviä neuvoja omaan liikkeeseen käännöksissä. Mun mielestä Roki ottaakin nyt käännökset paljon tarkemmin ja seuraa mua paremmin, kun olen hidastanut tahtia. Jopa oikeassa käännöksessä se seuraa minua. Koetilanteessa luultavasti katson täyskäännöksen suunnan tilanteen mukaan. Nimittäin jos Roki edistää, vasen käännös ei onnistu, mutta jos Roki on oikealla paikalla tai vähän perässä, vasen käännös toimii huomattavasti oikeaa paremmin. Toisaalta tässäkin oikea käännös parani jo sillä, että hidastin omaa vauhtia.

Sunnuntaina treenattiin tokoa porukalla ja saatiin aikaiseksi hyvää sekä ei niin hyvää tekemistä. Uutena leikittiin tunnaria. Tähän käytin ihan autosta löytyneitä jälkikeppejä. Piilotin puskaan kepin ja lähetin Rokin etsimään. Oli kivaa ja keppi löytyi, mutta en sitten tiedä toimiiko tuo alkeisharjote meillä, koska Roki puree luonnonkeppejä. En ole siitä kieltänyt, koska usein leikitään jäljellä noilla kepeillä palkaksi. Noutokapulaa se taas ei pure, joten vaikea sanoa kumpi maneeri sitten siirtyy tunnarikapuloihin.

Paikkamakuu oli oikein hyvä, vaikka pää pari kertaa nousi ja laski. Häiriöpaikkamakuu tehtiin niin, että kolme makasi ja yksi istui ja ohjaaja kutsui tämän luokseen. Roki kesti kahdesti ja irtosi kerran. Jäin joka kerta varsin lähelle, mutta siinä yhdessä irtoamisessa en jättänyt namia nenän alle. Etupalkalla siis pysyi paikallaan.

Ruutuakin tehtiin huvikseen, se on hauskaa! Lisäksi otettiin luoksepäästävyysharjoituksia. Vähän Roki täpisee ja meinaa mennä koplaajan syliin, mutta suurempi ongelma on haukkuminen. Juuri noissa hermostuneen puoleisissa odotustilanteissa se alkaa komentaa. Sain ihan hyviä neuvoja, joilla voisi yrittää kitkeä haukkumista pois, mutta saapa nähdä... Sinällään koe ei alokkaassa siihen kaadu, mutta hermo menee mulla.


Vepeä ollaan otettu sekä maanantaina että tiistaina. Ensi viikolla päästään möllisovea testaamaan ja arvoitus on, onnistuuko vienti. Maanantaina Muuramessa paikalla oli tosi vähän porukkaa, mutta koska meidän lisäksi sinne tuli myös toinen vetäjistä (ilman koiraa) ja eräs uusi lajiin tutustuja, päätettiin kuitenkin tehdä ainakin osa liikkeistä. Roki virittyi treeniin tosi hyvin, kun heittelin ensin lelua sille järveen. Veneestä hyppy oli mallikas, vauhtia uimiseen hain kehuilla ja runsailla kutsuilla sekä lelun heiluttelulla. Vienti oli vähän kinkkinen järjestää, kun jouduin itse soutamaan venettä. Huolimatta tästä säätämisestä Roki ei tällä kertaa epäröinyt yhtään. Onnistui sekä läheltä että kauemmas. Roki teki myös veneen noudon, joka oli varmaa työtä, ainut vaan köyden pudottaminen heti kun jalat ottivat pohjaan.

Eilisissä treeneissä pohdinkin sitten tuota pudottamisongelmaa ja tehtiin sitten veneenhaku niin, että Roki haki pelkän köydenpätkän. Ajattelin, että houkuttelen sitä suoraan leikkimään köydellä, niin se toisi pätkän käteen asti. Nyt se peräti kahlasi muutaman askelen jalkojen otettua pohjaan ja tuli maalilnjalle asti, mutta jälleen sylki köyden veteen ja ilmeestä päätellen "Näetkö, olen märkä ja kurja, ei pysty, valun vettä". Roki hiippailee rantaan hitain askelin ja kumma kyllä yleensä kuitenkin antautuu leikkimään lelulla ennen ravistelua.

Vienti ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin Muuramessa, pientä epäröintiä ilmassa rannasta lähdettäessä. Täyttä jäätymistä ei kuitenkaan nyt tapahtunut, kun vaan kutsuin koko ajan Rokia veneestä. Muutama toisto tehtiin, pisimmillään matka ehkä 15 metriä. Hukkuvaa ei tehty tälläkään kertaa.

Lähinnä luonnetestipohdintaa

Vähän näköjään työnteko hidastaa blogin päivittelyä. Toisaalta mitään kovin erikoista ei ole tässä tapahtunutkaan. Rokin luonnetestipaikka Maaningalle on varmistettu ja maksettu, lauantaina 15.9. sinne ajellaan ja itse testi alkaa jo aamusella. Tavallaan tilanne vähän jännittää ja laukaukset pitäisi käydä etukäteen kokeilemassa, etten minä itse hermoile niitä. Kai sen jännityksen tekee vain ihan uusi kokemus, koska mitä jännitettävää nyt luonnetestissä oikeasti on. En lähde tuloksella spekuloimaan, toki mulla on vahvat arvaukset, miten Roki erilaisissa tilanteissa käyttäytyy. Uskon, että testi läpäistään eikä Roki kuormitu siitä liikoja.

Viime aikoina on keskitytty lenkeillä ja ulkoillessa muutenkin siihen, että Rokin väijymisputki katkaistaisiin heti alkuunsa. Tuijotuksen alle joutuvat tietysti koirat, mutta joskus myös tienvarressa jotenkin "oudosti" seisoskelevat ihmiset tai erityisesti pienet lapset. Outo seisoskelu voi olla vaikka bussipysäkillä pönöttämistä. Ihmisten kohdalla Roki yleensä luopuu itsekin tuijottamisesta ennen kuin päästään ihan kohdalle ja menee sitten jo puskia haistellen. Koirien kanssa taas ei olla edistytty yhtään, mutta kontaktin Roki antaa nyt sujuvasti keskenkin tuijottelun ja ohitukset kontaktissa namin avulla ovat onnistuneet nyt ihan järestään. Mikäli vastaantulija rähjää kunnolla Rokille, Rokilla saattaa pokka pettää, mutta jotenkin huomaa, että se oikeasti yrittää ensin hillitä. Joskus vaan hihnatila saa sitten noissa tilanteissa vallan.

Pyöräilijät ovat myös oma lukunsa. Niihin Roki ei reagoi läheskään aina, mutta varsinkin, jos pyöräilijä sujahtaa hurjaa vauhtia alamäessä vastaan tai ohi, silloin yleensä sille pitää pöhähtää ja pompahtaa ja pörhistää. Tila menee nopeasti ohi, yleensä merkkaamaan pitää päästä. Näissä tilanteissa Roi palautuu kyllä jo pelkästä kehotuksesta. Sen sijaan koiran bongauksesta palautuminen kestää joskus paljon pitempään. Näin erityisesti tilanteissa, joissa toinen koira kulkee jossain meidän edellä. Oikeastaan mitään muita tilanteita ei edes ole, joissa Roki keräisi painetta. Äänet eivät sitä edelleenkään juuri hetkauta. Joten on kyllä ihan todella mielenkiintoista nähdä, miten se luonnetestin erilaisiin painetta luoviin tilanteisiin reagoi ja miten se niistä selviää. Tässähän on vielä se pointti, että koira on hihnassa koko ajan, ja hihnahan Rokia jonkin verran muuttaa epävarmempaan suuntaan.


Tokoa on edelleen ahkerasti tehty. Vähän se on sellaista sahaamista. Keksitään keino, joka parantaa jotakin liikettä, jee! Seuraavana päivänä jatketaan samalla tavalla ja sitten tuo uusi keino viekin liikkeen ihan överiksi toiseen suuntaan. Eli joku pää vuotaa aina ja suoritusvarmuus ja -puhtaus vaihtelee rankasti. Mutta eiköhän tästä sitä kehitystäkin nouse. Ja opin koko ajan itse erityisesti kärsivällisyyttä...

Vepestä oli nyt väliviikko, ensi viikolla olisi tarkoitus treenailla taas. Soveen me ei nyt päästä tänä syksynä, mutta mölliversio taidetaan Muuramessa päästä kokeilemaan.

On treenattu ja säädetty

Nyt on luvassa volinaa, urputusta ja tuskailua.

Tokoiltu on joo. Tällä viikolla tosin alkoi työt rytinällä ja treeni on suoritettu lenkkeilyn yhteydessä - jossain määrin tosin joka päivä. Meininki on aika hyvä, mutta pikkujutut menee takapakkia ja mulla ei meinaa hermo kestää. Esimerkiksi perusasento on vinompi ja vinompi koko ajan, suoraan sanottuna tuntuu että Roksupoksu vit...kettuilee mulle ihan huvikseen ja namin toivossa. On nimittäin tehty treeniä myös sisätiloissa ja peilin edessä ja ilman mun ohjausmaneereitakin Rokin OSAA tulla oikeapaikkaisesti sivulle ja pirun innokkaasti vielä.

Pari muuta "pikkujuttua" jotka ovat aivan taantuneet. Paikallaan pysyminen seistessä jäävässä ja hypyssä. Roki ei kestä, kun tulen viereen. Kaikki mahdolliset jojottelut tehty moneen kertaan. Maahanmeno perusasennosta - aivan vinoon. Perusasento makuulta tai seisomasta - järkyttävän vinoon, Roki aivan siirtyy musta kauemmaksi ja 90 astetta vimpsalleen tuijottamaan.

Ja minä sitten yritän pitää positiivista asennetta päällä, mutta jumitun noihin juttuihin ja meinaa se iloinen leikkimistekeminen unohtua. Mutta jos tässä nyt yrittää pohtia syitä, niin niitähän löytyy ja sitä kautta myös usko siihen, että tää on tilapäistä.

Syy 1. Nimenomaan tuo leikkimistekeminen. Ollaan heitetty nyt niin monta kertaa palloa, että Roki odottaa sitä palkaksi joka hetki. Ollaan myös tehty niin paljon liikkeiden osasuorituksia eikä juurikaan viimeistelyjä, kuten perusasentoa liikkeen päätteeksi (erikseen toki sitäkin enemmän), joten Rokin liikkuminen johtuu lelunheiton odotuksesta. Sellainen rauhallinen keskittyminen puuttuu, kun on treenattu niin korkealla vireellä ja haettu sitä intoa.

Jonkilainen ratkaisu: Nakki mukaan treeneihin taas ja välillä nakkivetoisesti vain oikeaa liikettä. Ihan perusjuttuja. Rauhallista jojottelutreeniä tuohon valumis- ja liikahteluongelmaan.

Syy 2. Ollaan treenattu paljon. Paljon enemmän kuin aiemmin. Tulee ähky. Ja tämän oivalluksen takia uskoisin, että myös edistymistä tapahtuu ja se ilmenee... jossain vaiheessa.

Syy 3. Tällä viikolla on treenattu vain yksin ja se yleensä tarkoittaa liian suuria toistomääriä. Mun pitäis varmaan suunnitella treenejä paremmin ja tyyliin päättää etukäteen liikkeet ja myös toistojen määrät.


Vepe. Kahdet treenit kuluneella viikolla ja kummissakaan vienti ei sujunut. Menin itse veneeseen molemmissa treeneissä, mutta Roki ei meinannut lähteä uimaan. En tiedä mikä hämmennys sillä on, mutta vienti ei tahtonut onnistua edes läheltä. Mulla onkin käynyt mielessä, missä vaiheessa treeni alkaa ottaa takapakkia, kun tää on sujunut koko kesän niin hyvin. Sikäli vaan harmi, kun yritettiin tälle viikonlopulle sovepaikkaa Hämeenlinnaan. No, varasijalta ei päästy kokeeseen, joten ei niin väliä, mutta harmittaa kuitenkin  (siksikin harmittaa, että mun kämmäilyn takia myöskään kaveri ei päässyt kokeeseen). Täytyy nyt aloittaa vientitreeni ihan alkuharjoituksista taas (vaikka maallahan tässä ei edelleenkään ole mitään ongelmaa). Luulen, että Roki saattoi vähän hämmentyä niistä treeneistä, joissa harjoiteltiin vientiä veneeseen vieraalle. Aloitettiin vähän liian pitkällä etäisyydellä.

Viikon treenit

Kuluneella viikolla ollaankin ahkeroitu urakalla. Kyseessä on viimeinen lomaviikko ja huomenna työt alkavat taas häiritsemään lupaavasti alkanutta treeniputkea.

Maanantai: Kotitokoilua, vepetreenit jätettiin väliin, koska viikonlopun kyläily ja näyttelyreissu väsyttivät sen verran Rokia, että kaveri nukkui kokolailla maanantain vielä.

Tiistai: Vepetreenit, sujuivat mukavasti, paitsi viennin osalta oli taas ongelmia vieraalle viemisessä. Tätä treenataan siis kovasti. Yksi vienti niinpäin, että minä olin veneessä ja se oli ihan priima. Sovea suunnitellaan.

Keskiviikko: Lomapäivä työmaalla ja illanistuntaa Saviolla, treenit pienissä.

Torstai: Tokoilua kera kaverien Killerillä. Kenties vähän suunnittelematon treeni ja alussa oltiin aika hukassa, oma epävarmuus heijastui koiraan. Loppua kohti parempaa virettä, mutta treeni venähti vähän liian pitkäksi. Kivaan ruutuun oli hyvä lopettaa. Paljon hyviä vinkkejä jäi käteen, kiitos!

Perjantai: Tokotreenit Vihtavuoreessa, teemana jäävät ja kaukot. Tehtiin molemmat jäävät liikkuroituna yhtä kyytiä ilman välipalkkaa. Seisominen vielä kohtis, ja itseasiassa maahanmenokin, mutta jälkimmäisessä seuraaminen oli rumaa. Samoin perusasennot kaiken kaikkiaan. Perusasentotreeni palautettu tehokkaasti päiväohjelmaan. Kaukoissa ylläri, Roki osaa nousta makuulta seisomaan käskystä. Ilmeisesti kosketusalustatreenien ansiota, koska tätä ei olla varsin harjoiteltu. Muuten jäi aika säätämisen maku treeneistä, ei mitenkään pätevää settiä ainakaan ohjaajalta.

Lauantai: Tokotreenit Tiinan ja Piikan kanssa Halssilassa. Oikein kiva treeni, vaikka olin jo ajatellut, että Roki ei jaksa kolmatta pitempää treenipäivää putkeen. Roki ja Piika kestävät toistensa häiriön hyvin. Tehtiin pitkä paikkamakuu, josta olen kyllä Rokiin kovin tyytyväinen, luotettava se on! Haettiin kaukoihin oikeita liikeratoja ja asentoja, lähinnä sain parempaa kuvaa siitä, millaiselta asentojen ja siirtymien pitäisi näyttää. Rokin kanssa perusasentotreeniä taas ja myös treenattiin sivulta maahanmenoa, koska menee vinoon nykyään, vaikka perusasento olisi suora - rönähtää suoraan lonkalle herkästi. Hirmu hyödyllinen häiriöharjoitus myös, eli toinen koira paikkamakuussa ja toinen tekee vierestä luoksetulon. Ei kumpikaan koira kestänyt makuuta aluksi, mutta Piika honasi jo toisella kerralla, Roki tarvitsi vähän usemman harjoituksen. Hirmu kivan luoksetulon se kuitenkin tässä yhteydessä teki.

Seuraamista myös. Harjoittelin käännöksiä ilman koiraa. Pyörähdän liian nopeasti kaikki käännökset, opettelen nyt kävelemään ne rauhallisesti. Samoin unohdan huomioida koiraa, kun kuuntelen liikkuria. Mutta on oikeasti hienoa, että nyt voi liikkuroidut seuruutreenit ottaa myös ohjelmaan, koska Roki seuraa koko ajan pitempiä pätkiä! Parasta seuraaminen on nyt silloin, kun alkuun on innostettu saalisleikillä ja lelu menee seuruun ajaksi taskuun. Kontakti pysyy, mutta Roki ei kyttää. Roki unohtaa istua, kun liike pysähtyy, joten tätäkin treenataan. Ja käännökset nyt erikoisharjoittelun alle.

Pikaisesti vielä jääviä, tässä vaiheessa alkoi jo vähän vire laskea ja lopeteltiin treeniä. Heitettiin sitten vielä aika reilu lenkki metsissä ja kävin sitten itsekin putoamassa suolampeen Rokin kepin perässä. Harvinaisen fiksu olo jäi siitä. Likomärissä vaatteissa sitten lompsin kotiin. Putosin laiturilta, joten menin kyllä ihan kainaloita myöten lampeen. Onneksi treeniliivin tasku piti sen verran vettä, että puhelin ei ottanut hittiä. Mutta ponkaisin kyllä aika reippaasti vedestä takaisin laiturille ja mielessä oli vain se puhelin, kun nyt vielä olen juuri siirtynyt nykyaikaan puhelimen kanssa...


Tänään vähän enemmän lepopäivä, rippijuhlareissu meillä ja Roki ottaa ansaittua lepiä. Koiraa lienee ihan onnellinen kun työt alkaa ja saa taas ottaa unta kuulaan päivät pitkät :).

Kahdet vepetreenit

Uinti lienee hyvää lihastenpalauttelua vaelluskeikan jälkeen ja uitu ollaan. Ehkä olisi voinut keventää tämän viikon vepeilyä kuormituksen puolesta, mutta kun koiralla on selkeästi ollut intoa yhdessä treenaamiseen, jolta viime viikko oltiin tauolla, ja virtaa riittää, niin ollaan käyty peräti molemmissa tämän viikon treeneissä. Sunnuntai-iltana käytiin jo Annen ja Ainon kanssa Haukanniemessä lenkillä, ja uitiin koko porukka niemen kärjestä Tuomiojärvellä. Roki lähti ekaa kertaa mun kanssa mukaan uimaan ja uiskenteli niin kauan kuin muutkin ja pysytteli lähistöllä. Saattoi olla Ainon vaikutusta, kun Ainolle ihmisten kanssa uiminen oli tuttua puuhaa.

Eilisissä vepetreeneissä Muuramessa oli treenaamassa viisi koiraa, joten ehdittiin mainiosti kaikki liikkeet. Keli oli aluksi vähän tuulinen ja rannassa aikalailla heinää ja ulpukanlehtiä. Tällä kertaa Rokia ei häirinnyt mikään ja treeni sujui hienosti! Kehittämistä on omassa toiminnassa veneen haussa, pitäisi miettiä käskyjä uudestaan, olisi varmaan hyvä opettaa käskysanoiksi 'vene' ja 'rantaan' ihan jatkoluokkia ajatellen. Nythän käytän joka välissä vain 'tuo'-käskyä. Lisäksi seisoin vedessä, kun Roki veti veneen rantaan ja Roki irrotti köydestä ennen aikojaan. Uskon, että olisi tuonut köyden maaliin asti, jos olisin ollut kauempana.

Vienti tehtiin niin, että olin itse veneessä, tosi nappi temppu ja kutakuinkin 30 metriä oli matka. Hukkuva meni vähän pipariksi, mutta lähinnä sen takia, että hukkuva liikkui tosi paljon räpiköidessään etäämmäs rannasta. Liike oli viimeinen ja koira jo vähän väsynyt. Oli todella sitkeä suoritus ensinnä päästä hukkuvan luo ja sitten vielä vetää rantaan. Roki tosiaan sen teki, mutta oli aika uuvuksissa rantaan päästyään. Tänään ei sitten tehtykään hukkuvaa. Mietin, että ensi kerralla pitää tehdä läheltä rantaa oikein reipas ja iloinen nopea suoritus tässä liikkeessä.


Tänään oli treeni Harakkasaaressa. Veneen kanssa taas vähän probleema liian aikaisessa köydestä irrottamisessa. Täytyy pohtia tätä. Hyvin Roki kyllä saa veneen liikkeelle, vaikka selvästi joutuu töitä tekemään. Nyt oli myötätuuli rantaanpäin, joten auttoi vähän vetämistä. Hyppy reipas ja epäröimätön, kuten eilenkin (siihenkin voisi yhdistää sitä 'rantaan'-käskyä).

Vientiä tehtiin kahdella kierroksella ja tällä kertaa vieraalle. Itse vähän epäröin, mutta kokeneemmat kannustivat vaan aina treenaamaan vientiä jollekin muulle kuin itselle, koska jatkossa liike tehdään niin. Ensimmäinen tehtiin ehkä kymmeneen metriin. Roki ei lähtenyt kovin sähäkästi liikkeelle ja kääntyi ympäri noin puolesta matkasta. Ihan sitä en odottanut Rokin tekevän. Toinen lähetys onnistui paremmin ja vienti samoin loppuun asti. Rokille on todella hyvin uponnut kaaliin tuo käteen luovutus eikä tuntuisi olevan riskiä, että se pudottaisi liian aikaisin. Nyt palkattiin damia heittämällä - ehkä harjoituksissa voisi käyttää jotain erillistä palkkalelua, niin veneestä voisi vähän houkutella Rokia, jos liikkeellelähtö on epävarma. Toisella kierroksella vienti tehtiin hiukan pitempään matkaan, 15-20 metriä ja tällä kertaa hiukan hitaasta lähdöstä huolimatta liike meni hienosti loppuun asti.


Ruokahalukin ilmeisesti alkaa Rokilla palautua, aamuruuan kanssa ei ole ollut ongelmia reissun jälkeen ja nyt maistuu antaumuksella myös luu pitkästä aikaa! Roki on myös matokuurilla tällä hetkellä. Maha on vähän löysänä, tiedä sitten johtuuko kuurista.

Treenilöitä pirteän koiran kanssa

Tällä viikolla Roki on pitkästä aikaa ollut jotenkin tosissaan pirteämpi. Se on aktiivisempi kotosalla ja on leikkinyt jopa itsekseen. Tosi huojentavaa huomata ja on kiva katsoa iloisen oloista koiraa. Lisäksi Roki on syönyt vähän paremmin, myös aamuruuan. Muutimme tosiaan ruokailurutiineja sen verran, että Roki syö nyt ruuan terassilla ja eri kiposta kuin ennen. En myöskään makuuta ruualle nyt, vaan vapautan sen suoraan kupille ja poistun itse sisälle samantien. Olen laittanut nappulan joukkoon piimää ja korvannut osan nappulasta kuivalihalla. Ja ruoka on maistunut.

Tuli mieleen, että Rokiahan ei ole madotettukaan sitten viime vuoden kevään. Tosin se sai syksyllä vuosi sitten Stronghold-kuurin nenäpunkkiepäilyn takia, mutta tuli kuitenkin mieleen, että voisiko ruokahaluttomuus ja muutenkin vaisuus johtua madoista? Madotan Rokin ensi viikon reissailun jälkeen.

Kuivalihaa ajetaan sisään tosiaan tulevan vaellusreissun takia. Lähdemme sunnuntaina kohti Kuusamoa ja maanantaista torstaihin olisi tarkoitus tallustaa Karhunkierroksella. Kuivaliha täydentää Rokin ruokavaliota ja on hiukan korkampienergisempää kuin sama määrä nappulaa, joten vähän säästetään painossakin. Tarkoitus olisi, että Roki kantaisi ainakin osan ruuistaan itse. Nyt odottelenkin Rokille tilaamaani reppua. En tosin löytänyt kyseisestä mallista kokemuksia juurikaan, joten saattaa olla susi säkissä. Mutta toivoisin, että se tulisi tänään tai viimeistään huomenna, että päästäisiin sitä edes parilla lenkillä testaamaan jo ennen reissua. Tilasin tällaisen repun: EzyDog . Se ei ollut kaikkein halvin, myös kympillä löytyi jotain mallia, toisaalta kalliimmat versiot maksoivat pitkästi toista sataa. Tuo nyt kuvien perusteella näyttää siltä, että kuorma tulee oikealle kohtaa eli harteille/yläselälle eikä satulamalliin selän päälle lantion etupuolelle.


Maanantaina vepeiltiin ja eilenkin oli alunperin tarkoitus, mutta minuun iski joku ihme mahavaiva ja ramppasin koko iltapäivän vessassa ja treeneihin lähtö ei houkuttanut yhtään. Maanantaina ehdittiin ennen ukkossadetta tehdä kolme liikettä. Olisiko rannan kaislat ja lumpeet vai sade vähän häirinneet Rokia, mutta rannasta lähtö meinasi olla vähän nihkeätä. Veneessä se pysyi hyvin paikallaan kiinnipitämättä ja rantaanuinti oli ok. Sen sijaan veneenhakuun ei Roki lähtenyt ykkösellä, vaikka avustaja heilutteli köyttä veneessä. Vaati pari uutta lähetystä, mutta sitten homma toimi. Sama oli viennin kanssa, nyt tosin uutena haasteena viennissä vieras veneessä ja minä lähettäjänä. Ensin matka oli selvästi liian pitkä ja vene painui tuulessa vielä kauemmas. Roki ei lähtenyt rannasta. Otettiin sitten vene lähemmäs ja vienti onnistui kyllä vieraallekin!


Tänä aamuna käytiin tokoilemassa Aholaidassa Riikan ja koirien sekä Satun ja Naavan kanssa. Tein iloisia seuraamispätkiä patukan avulla. Parit pätkät myös niin, että patukka oli piilossa ja siten, että jätettiin patukka takapalkaksi. Kontakti säilyi myös näissä, tosin takapalkalle Roki tahtoi ryöstää ennen aikojaan. Pitää vaan tehdä eripituisia pätkiä, jotta malttaa odottaa lupaa. Mahtavaa, että edistystä tapahtuu, olin tosiaan jo ihan luovuttanut koko seuraamisen kanssa.

Luoksetuloja tehtiin vauhdilla, Satu piti Rokia pannasta ja eka tehtiin niin, että Roki lähti mun perään, kun vielä juoksin. Palkkasin heittämällä patukan. Tässä vielä ilme ja vauhti hyvä, koska Roki lähti mun eikä lelun perään. Kaksi muuta niin, että innostin Rokia alussa, Satu piti kiinni, mutta päästi Rokin vasta, kun olin pysähtynyt. Vaikka lelu oli mulla piilossa, Roki kyttäsi silti. Millähän kummalla saisin tähän sen vauhdin, joka lelun kanssa koirassa on, mutta sitten tuon perhanan matalana kyttäämisen pois.

Vähän tehtiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa namipelinä. Maahanmeno ok, mutta seisomisen stoppaus löysä, meinaa valua. Loppuun vielä paikkamakuu Naavan ja Riehan kanssa. Roki meni ensin suoraan lonkalle, jonka korjasin perusasennon kautta. Kaverilla oli niin kuuma, ettei läähätykseltään varmaan painanut päätä maahan, mikä toisaalta hyvä, keskityin siihen että Roki pitää pään ja katseen eteenpäin. Satu palkkasi useamman kerran Naavaa ja Roki kestikin sen päätä kääntelemättä paremmin kuin viime viikon treeneissä. Minäkin kävin välillä palkkaamassa Rokia ja kävin makuun lopussa vielä auton takana piilossa hetken. Hyvin sujui.


Roki intoutui lopuksi leikkimään Viiman kanssa :). Pitkään aikaan ei Roki olekaan leikkinyt kunnolla toisten koirien kanssa ja oli ilo nähdä leikkiin innostamista ja hammaspainia. Edelleenkään Roki ei myöskään käynyt yrittämään mitään narttujen kanssa, haisteli vähän vaan, mutta jätti machoiluyritykset kokeilematta. Viima nyt tosin onkin leikattu, mutta ei se aiemmin ole Rokia haitannut... Käytiin vielä Riikan porukan kanssa lenkillä Hiihtomaan maastoissa. Kiitos seurasta!

Vepeä, mökkeilyä ja ruokahaluttomuutta

Tiistaina vepeiltiin. Roki teki veneestä hypyn, veneen haun ja hukkuvan. Kaikki sujuvat, olin rannalla jokaisessa itse. Hyppy 50 metristä, Roki meinasi taas hakeutua kolmenkympin poijulle, mutta yksi kutsu riitti oikaisemaan suunnan. Varma saapuminen maalialueelle kaikissa liikkeissä, Roki vaan tulee aina sinne missä minä olen. Oli todella voimakas tuuli rantaanpäin, mutta Roki lähti noihin hakuihin aallokosta huolimatta ja toisaalta vetäminen rantaan kävi helpommin. Veneen haussa avustaja innosti Rokia ensin rannassa vetoköydellä ja lähetettäessä heilutti sitä veneessä. Hukkuva ei kutsunut Rokia nimeltä. Kaikissa liikkeissä voisin varmasti vähentää kehuja ja Roki tekisi ne silti. Palkkasin leikillä rannassa.

Tiistai-iltana lähdettiin mökille. Roki rallatteli riemuissaan mökin pihassa ja leikki myös espanjanvesikoirapentu Lunan kanssa. Luna ei käy Rokilla tippaakaan hermoon, sinällään jännä, koska tuota naapurin labbispentua Roki ei meinaa jaksaa ollenkaan. Toisaalta Luna suhtautuu Rokiin kunnioittavasti ja alistuvasti, vaikka haastaakin välillä leikkiin läpsimällä kuonoon :). Roki ei välitä Lunasta juuri mitään, mutta intoutui sentään välillä juoksuttamaan pentua. Roki tuli myös uimaan laiturilta meidän kanssa. Testasin, vetäisikö se mut rantaan, ja toimihan se kun tartuin vaan niskavilloista - Roki vei mut laiturille takaisin.

Keskiviikkona lähdettiin retkelle Laulavan mörön polulle. Aiemminkin ollaan pieniä pätkiä kuljettu, nyt ajettiin auto Syvälahden koululle ja käveltiin sieltä noin 17 kilometriä Suolahteen. Välissä pysähdyttiin syömään eväsleipiä, paistamaan makkarat ja pari kertaa pitämään sadetta. Todella kiva reitti ja erinomaisen hyvin pidetty kunnossa kyläyhdistyksen toimesta. Yhteensä meillä meni reilut viisi tuntia reissuun. Roki kulki hyvin mukana eikä paljoa höntyillyt, käveli meidän tahtia polulla pääasiassa.

 

Pientä huolta aiheuttaa edelleen Rokin ruokahaluttomuus. Roki oli syönyt kuulemma ihan ok ollessaan hoidossa viikonloppuna B:lla. Kuitenkin edelleen on jatkunut, että varsinkin aamuruoka jää syömättä. Myös iltaruuan kanssa on alkanut olla ongelmia. Roki ei mene kehotuksesta huolimatta kupille tai syö vain vähän. Mietittiin tuossa, onko kyse nyt jostain fiksaatiosta kuppia tai lupaa kohtaan. Roki kyllä söi tänään ruokaansa siten, että piilottelin pari desiä nappulaa ympäri kämppää ja se etsi ne, ei tosin millään hurjalla innolla. Painoa on pudonnut kilon verran. Onhan tämä outoa, koska Rokilla ei koskaan ennen ole ollut syömisen kanssa ongelmaa. Me kokeillaan nyt ainakin ruokakupin vaihtoa ja ruokapaikan vaihtoa, jos sillä on nyt jotenkin ikäviä oloja niiden suhteen.

Talviturkki heitetty

Alkaahan tämä kesäksi muuttua pikkuhiljaa! Kesäkuu oli varsin viileä, mutta nyt on ollut pari aika mukavaa kesäpäivää kera auringon. Nautin helteestä, mutta en valita viileämmistäkään tai edes sateisista säistä, on vaan niin mahtavaa olla lomalla! Ei ole vielä lomafiilis alkanut puuduttamaan. Ja vaikkei näitä lasketakaan, niin edelleen on kuusi viikkoa jäljellä.. ;)

Pari juoksulenkkiä ollaan taas tehty sitten kevään. Omassa lenkkikunnossa on kyllä parantamisen varaa, mutta Rokin kanssa on juuri hyvä tehdä peruskuntoa alle. Rokille sopii sellainen lenkkeily, jossa välillä kävellään ja välillä juostaan, ja se taas on mulle sopiva "kevyt lasku" hölkkäilyn aloittamiseen. Juoksuvyötä en ole jaksanut ajaa sisään, koska en halua tällä hetkellä vetoapua ja toisekseen ohittaminen on edelleen sen verran haasteellista, että juoksuliinan kokoaminen kävisi hankalaksi. Ihan toimiva hölkkävarustus on kevyt hihna ja kuonopanta. Tänäänkin oli päivällä niin hiljaiset pururadat, että pidin Rokia suurimman osan ajasta irti. Toki otan sen kiinni, kun joku tulee vastaan oli mukana koiraa tai ei. Samoin vilkuilen olan yli, jos joku tulee sieltä nopeammin. Roki on kyllä niin kätevä irtipidettäväkin, kun tottelee aika nätisti luoksetulokutsuja ja kulkee käskettäessä myös takana. Lisäksi se ei säntäile lintujen sun muiden perään ja pysyy reitillä. Tänään oli ehkä himpan liian lämmintä hölkälle, mutta lähdettiin kuitenkin, kun luvassa oli sen päälle uintia.


Uimiset otettiin sitten vepetreeneissä Muuramessa. Olin itse hukkuvana näissä treeneissä. Pitihän lupaus pitää, kun jo kaksi viikkoa sitten niin uhosin. Tämä oli myös talviturkin heittäminen mulle... Roki teki ensin viennin. Lyhyestä matkasta ihan ok suoritus, kurotin esinettä vähän liian pitkälle ja Roki ennakoi ihan hiukan irroitusta. Toinen tehtiin käytännössä täydestä eli 30 metrin matkasta, kun vene vielä vähän meni tuulen mukana kauemmas. Todella hyvä suoritus Rokilta! Kannustin kyllä matkan varrella, mutta nyt toi erittäin hyvin käteen, vähän vielä pidättelin ja vedin kättä Rokin nenän edessä pistäen sen todella tuomaan damin käteen, ja perille tuli. Vaude vau, täähän alkaa olla hyvä!

Hukkuva olin tosiaan minä, ja Tiitu lähetti Rokin. Jälleen ennalta oli vaikea sanoa, miten Roki toimii, kun oma ihminen putoaa veteen. Matkaa oli ehkä 20 metriä ja Rokihan toimi. Pari kertaa korjasi otetta patukasta, muttei siis irrottanut. Ote lähti irti, kun jalat otti pohjaan. Meillä ei ollut maalimerkkejä, mutta olettaisin, että tuossa rannassa Roki tuli kuitenkin riittävän pitkälle. Muutkin koirat hakivat hukkuvan ja oli aika hauska kokemus. Varsinaisesti ei palellut, mutta vähän hytisytti jälkikäteen.

Roki teki Tiitun kutsumana vielä veneestä hypyn 30 metristä, kun vaihdoin kuivia vaatteita autolla. Oli kuulemma vähän ämpyillyt veneen reunalla, kun siinä ei ollut liukuestomattoa. Ja mattoahan ei ollut, koska pudotin itseni mukana sen veteen ja se upposi... Mutta ei siis kummempaa ongelmaa Rokilla.


Sain luonnetestipaikan Rokille! Maaningalle mennään 15.9. lauantaina. Ei ollut suurempi ongelma paikkaa saada, tuonne oli vielä tilaa ja oli siis toinen soittelemani paikka. Muuta aikatauluasiaa, Forssan näyttelyohjelma tuli nettiin ja bortsukehä näyttää starttaavan 9:00. Taasen melko aikainen lähtö luvassa... No onneksi meitä lähtee täältä useampi matkaan, Piika ja Tiina sekä Noora nyt ainakin. Forssassa ollaankin sitten kehässä isäpapan kanssa, myös Riitti on ilmoitettu. Tutuista myös Marneus löytyy samasta kehästä.

Taas vesipelastelua

Tiistaina käytiin taas vepeilemässä, tällä kertaa Jyväskylän veperyhmässä. Olikin varsin mielenkiintoista seurata ja avustaa eritasoisia koiria ja näin tutustua myös muiden luokkien liikkeisiin. Koiria oli treeneissä toistakymmentä, joten teimme vain kahta liikettä.

Rokille veneestä hyppy 50 metristä. Ensimmäinen täysi matka. Kutsuin rannalta, Roki hyppäsi epäröimättä ja ui rantaan mallikkaasti maalilinjan läpi. Aika hidas vauhti sillä on, Roki ikään kuin kelluskelee eteenpäin, taloudellista muttei kovin vauhdikasta. Tuolla tyylillään se tosin jaksaa ja jaksaa ja jaksaa..

Toisena liikkeenä vienti. Anna lähetti, minä olin veneessä. Eka ihan rannassa, ehkä viisi metriä. "Vie"-käsky rannasta ja "tuo" veneestä, ennen luovutusta "käteen". Aion sovessakin (joskus tulevaisuudessa, toivottavasti tänä kesänä) olla itse veneessä, mutta pikkuhiljaa treenataan myös luovutusta vieraalle. Tehtiin toinenkin vienti, nyt ehkä 15 metriä ja suoritus oli ihan yhtä varma. Esineen ottamisen ajoituksessa saa vaan siellä veneessä olla tarkkana, Roki pudottaa esineen, jos sitä ei nappaa oikealla hetkellä. Tätä siis pitää vielä vahvistaa, ettei vahinkoa satu myöhemminkään vieraalla vastaanottajalla. Palkkasin heittämällä damin.


Roki on mielestäni kotosalla ollut tosi vaisu edelleen. Pieni huoli on, onko se ihan kunnossa. Roki myös rapsuttelee ja jäytää itseään mielestäni vähän enemmän ja nuoleksii huuliaan. Nämä siis vaan sellaisia juttuja, jotka ovat jotenkin lisääntyneet. Lisäksi se on alkanut ääntämään unissaan tosi usein. Onko se aiempaa sikeämpää unta vai sattuuko sitä johonkin? Edelleenkin se hormoonipistos vaikuttaa, joten rauhallisuus ja syvä uni voi olla seurausta siitä. Ja mitä rapsutteluun tulee, Rokilla on ollut pari punkkia taas, viimeinen otettiin tänä aamuna pois. En tiedä olenko ihan vainoharhainen vai onko se jotenkin erilainen. Hassulta tuntuis, että Roki olisi äkisti aikuistunut.

Jussit vietetty

Juhannus on ohi ja harrastuskuviot täydentyvät. Jussin juhlinta Porvoon Emäsalossa sujui oikein leppoisasti, aurinkoa riitti torstaille ja perjantaille, loppuviikonloppu menikin sitten sateisessa säässä. Roki oli ottanut innokkaista pallonheittäjistä ilon irti Köhniöllä ja mökkeillessä ja oli aivan sippi sunnuntaina kotiutuessaan. Roki oli kaiken kaikkiaan käyttäytynyt hyvin, ollut aluksi vähän levoton, mutta sen jälkeen ollut kuin kotonaan. Varmaan päiväunet olivat jääneet vähän vähemmille, kun seuraa oli riittänyt koko ajan. Käytännössä Roki nukkui sitten oikeastaan eilisen eli maanantain iltapäivälle asti. Aamulla käytiin kyllä eilen Annen ja Ainon kanssa reilun tunnin lenkillä, mutta Rokia ei kiinnostanut yhtään lähteä Ainon höntsäykseen mukaan.

Päätin tuon koiran väsymyksen takia eilen jättää vepeilyt väliin, käytiin sen sijaan tekemässä jälki Hiihtomaassa. Jälki oli n. 250 askelparia pitkä eikä vanhentunut kauan, koska alkoi satamaan. Ehkä puolisen tuntia kuitenkin. Ajattelin, että maasto on hankala, koska oli vähän aluskasvillisuutta, lähinnä sammalta, ja paljon polkuja. Nyt on kuitenkin ollut niin sateisia päiviä, että varmaan oli liiat hajut ja muut jäljet puhdistuneet ja Roki ajoi todella hyvin. Taas minulla itsellä pointtina olla häiritsemättä koiraa. Kolme keppiä nousi kuudesta (alkaa olla vakio). Nyt täytyy ottaa erityistreeniin ensimmäinen keppi janan jälkeen. Täytynee tehdä joku päivä sellainen harjoitus, että tehdään monta jäljen aloitusta, jotka päättyvät keppiin, jonka nostamisesta superleikit. Eilenkään Roki ei yhtään höntyillyt jäljen alussa, joten aika kumma, että eka keppi jäi väliin.

Tänäänkin olisi mahdollisuus vepetreeneihin. Me ollaan nyt mukana kahdessa ryhmässä, koska myös K-S kennelkerhon ryhmään on tullut tilaa. Ajateltiin nyt seurata molempien ryhmien meininkiä, jos energiaa riittää. Päästiin myös Laukan kisatokoryhmään, jossa treenit alkaa perjantaina.

Vesipelastusta

Sen lisäksi, että tänään on surtu rakkaan Roopen poismenoa, jaksoin Rokin kanssa lähteä katsastamaan ekoja vepetreenejä Muuramessa. Pientä säätöä oli ensimmäisissä treeneissä, mutta ei siitä sen enempää. Roki toimi mainiosti tänään, hyvä treeni siis!

Veneestä hyppy otettiin taas noin 30 metristä, tämä vähän lämmittelynä, ei mitään ongelmaa.

Veneen nouto. Köyden päässä oli dami kiinni, Roki veti siitä. Köysi oli aika ohut, ehkä paksumpi hinausköysi olisi parempi, ainakin jos halutaan koiran tarttuvan köyteen. Soutaja auttoi Rokia vähän. Nouto onnistui hienosti, mutta oli siinä ja siinä, tuliko Roki ihan maalilinjalle asti ennen kuin syljeksi damin suustaan. Täytyy vaan vaatia vaikka käteen asti, sillä varmistetaan että Roki tulee tarpeeksi pitkälle.

Esineen vienti. Parantunut paljon edellisestä kerrasta. Roki toi mieluusti käteen asti, vähän ajoitusta saa itse vielä treenata, mutta hyvä tästä tulee. Vähän vielä epäselvyyttä säännöissä, eli saako sekä koiran lähettäjä rannalta että vastaanottaja veneestä antaa käskyjä molemmat? Tehokkainta Rokin kanssa olisi, että lähettäjä sanoisi "Vie" ja vastaanottaja "Tuo" tai "Käteen". Toisella kertaa otettiin vientiin matkaa n. 20 metriä ja lähettäjä ei tällä kertaa sanonut mitään, antoi vain damin Rokille. Roki ei meinannut mun kutsuista huolimatta lähteä veteen, vaati usuttamisen rannalta käsin. Lähti kuitenkin ja tuli mainiosti ja luovuttikin hyvin.

Hukkuvan pelastaminen. Tässäkin Roki toimi hienosti ja hinasi hukkuvan rantaan. Muilla koirilla oli jonkin sortin ongelmia, olisiko ollut liian passiivinen hukkuja vai mikälie.

Aika siistiä, kun tässä lajissa on edistytty tosi nopeasti ja varmaan tämä tosiaan luonnostaankin passaa Rokille. Melkein pitäisi ilmoittautua soveltuvuuskokeeseen, kun eihän tässä ole minkään liikkeen kanssa mitään hätää :D.


Juhannus lähestyy tämän viikon lopulla. Lähdemme Porvooseen mökkeilemään, mutta Roki jää Jyskylään, koska mökille on tulossa muutakin nuorta uroskoiraseuraa. Roki menee vanhempieni luokse terapiakoiraksi ja juhannushaukuksi. :)

Pitkä bloggaus terveyttä, vepeä ja jälkeä

Tänään oli varsin koirainen päivä, vaikka sitä tulikin vasta jälkikäteen ajatelleeksi. Muutoinkin mielessä on nyt enimmäkseen ollut pihan laittaminen ja se on pääasiallisesti vienytkin viime päivien ajan. Kiitokset esmes Annelle ja Ainolle lenkkeilyseurasta lähiaikoina, niin koira ei ihan ole ollut hunningolla ja huomiotta!

Aamulla Rokilla oli eläinlääkäriaika. Pissakontrolli oli puhdas! Vähän kieltämättä jännitin mitenkähän pitkittyväksi Rokin tulehdus venyy, mutta onneksi poika on nyt tervehtynyt. Toivottavasti näistä tulehduksista ei tule tapa jatkossakaan tai säännöllisesti keväisin. Eläinlääkäri tsekkasi vielä Rokin vehkeet, kokeili eturauhasen ja tyhjensi anaalit. Pippeli oli puhdas ulkoisesti ja eturauhanen pieni ja selväpiirteinen. Kolme viikkoa sitten ell oli sitä mieltä, että eturauhanen olisi hieman turvoksissa, nyt ei ollut mitään epäilystä normaaliudesta. Anaalit tyhjenivät helposti ja erite oli normaalia.

Roki on jotenkin aikuistunut lyhyessä ajassa, on paljon rauhallisempi kotioloissa ja nyt lääkekuurin loppupuolella myös remmikäyttäytyminen on jälleen parantunut ja Roki ottaa taas kontaktia ohitustilanteissa. Tulehduksen paranemisella on aivan varmasti osansa tähän. Toisaalta myös hormonihyrräyksen rauhoittuminen on osaltaan varmaan vaikuttanut "aikuistumiseen". Se voi siis mennä vielä ohikin, kun Tardakin vaikutus pikkuhiljaa lakkaa... Eläinlääkäri piti todennäköisenä, että Roki nukkui ne ekat pari päivää pistoksen laittamisen jälkeen juuri siksi, että olo helpotti ja mieli rauhottui.

Olen tosi tyytyväinen siihen, että vaihdettiin eläinklinikkaa. Rokin vastaanotti tänään toinen lääkäri kuin viimeksi, mutta oli vähintään yhtä positiivinen kokemus kuin edellinenkin. Käytiin siis Jyväskylän Kypärämäessä eläinklinikka Tähdessä. Pieni paikka, mutta myös asiakaspalvelu on kohdillaan.


Illemmalla koiratouhut jatkuivat ilman koiraa. Lähdin Muurameen vesipelastusryhmän aloituspalaveriin. Jatkossa treenataan maanantaisin ja ryhmämme on "kokeneita" alottelijoita. Toinen aloittava ryhmä oli ihan nyypiöt. Onhan meillä joo jo huikeasti kokemusta lajista... :) Jos vaan treenitiimi on hyvä porukka, tuolla voi olla aika hauskakin treenata. Ihan liian kokenutta sakissa ei kukaan ollut, mutta vähän talkoohengellä ja toisia jeesaten treenaaminen on varmaan ihan palkitsevaa. Käytiin tsekkaamassa myös treeniranta Isolahdessa. Aika suojainen lahdenpoukama ja veneenlaskuramppi. Ainakaan tuuli ei ota siinä rannassa niin kovasti kuin alkeiskurssimme treenirannassa.


Ampaisin sitten heti Muuramesta palattuani Hiihtomaahan ja tallasin 200 askelparin jäljen Rokille, aloitus janalta. Jälki vanheni pari tuntia ja lenkkeilin vähän ennen sen tekemistä sitten jonkin aikaa Rokin kanssa. Hiihtomaassa oli samaan aikaan käynnissä Tuiren jälkikurssin treenit ja sopivasti ehdin muutaman sanan Tuirenkin kanssa vaihtaa tämän hetken meiningistä Rokin kanssa. Häntä tietty kiinnosti, ollaanko tokoiltu ahkerasti... Myönnettävä oli, että aika pienissä on ollut, vaikka niin uhosin ilmoittavani koiran alkukesän kokeisiinkin. Mutta syyt on aika selvät, ensinnäkin nuo Rokin terveysvaivat - lääkekuurit ja hormonihoidot - ovat estäneet kisaamisen. Lisäksi perustottelevaisuus selkeästi kärsi sairastamisesta ihan konkreettisestikin. Toisekseen minä itse kyllä tarvitsen säännölliset treenit ja säännöllistä treeniseuraa, miksei myös treeninvetäjän, jotta motivaatio säilyy. Hain Laukan alo-avo -kisaryhmään, jonka pitäisi pyöriä nyt kesän ajan, mutta mitään vastausta sieltä ei ole kuulunut, joten en tiedä mahduttiinko porukkaan. Ehkä nyt realistista olisi suunnitella kokeita alkusyksylle, jos treenit saadaan taas pyöräytettyä käyntiin.


Itse jälki. Päätin keskittyä erityisesti olemaan ohjaamatta koiraa. Homma toimi ja Roki jäljesti erinomaisesti koko jäljen! Jäljellä oli useampi polunylityskin ja Roki otti ne erittäin varmasti ja ilman ohjailua. Maasto oli kuivaa ja hiukan kosteaa kangasmetsää, jossa pääosin tosi korkea varvikko (ajattelin hankalaksi, mutta taisikin olla aika helppo, koska haju lienee pysynyt todella hyvin jäljellä) Roki lähti alun rauhallisesti ja janalta tarkkaan jäljelle. Ekasta kepistä se ajoi yli, mutta toimi siten, että mun pitäisi alkaa malli tunnistamaan vähitellen. Bongasin ekan kepin itse ja päätin poimia sen ylös, mutta en kutsua Rokia kepille (kuten olen usein tehnyt, jos satun havaitsemaan yliajamisen). Roki kuitenkin jäi itselleen tyypillisesti pyörimään kepin jälkeen jäljelle. Tämä mun pitäisi nyt tunnistaa, tämä pyöriminen, joka selvästi johtuu kepistä. Siitä jää alueelle joku haju, jonka Roki huomaa, vaikka olisikin erehdyksessä ohittanut kepin. Silloin pitäisi antaa Rokin vaan etsiä, yleensä se keppi sieltä nousee. MUISTA tämä!!!

Kakkoskeppi nousi ihan suoraan ja tuli hienosti käteen. Kolmonen ja nelonen jäivät väliin, ei mitään pyörimistä missään, vaan huolellista jäljestystä. Mulla ei mitään hajua, miksi kepit eivät nousseet. Vitonen taas ylös varmasti ja kutonen pienellä houkuttelulla. Halusin, että Roki nostaa kutosen eli viimeisen kepin, jotta saadaan selkeä lopetus. Koska muistin jäljen loppupaikan, usutin siellä Rokin etsimään kepin, vaikka koira olisikin jatkanut mielellään jo mun jäljeltäpoistumisloikkia eteenpäin.

Alkukesän paras jälki oli tämä! Hauskaa huomata, että homma etenee ja parhaimmillaan Roki osaa tämänkin tehtävän. Oli kiva kertoa Tuirellekin onnistumisesta, hän oli vielä parkkipaikalla viimeisten kurssilaisten kanssa. Näitä nyt lisää, Roki kaipaa kieltämättä aivojumppaa ja muutakin puuhastelua kuin lenkkiä ja leikkejä kaverien kanssa. Huomenaamulla kuitenkin tavataan ihana Rieha-kelpie :). Josko samaan syssyyn käviskin jäljenkin Rokille ajamassa!

Reflektoinnin itsearviointia ja vähän vesipelastusta

Tulipas paljon kirotushäröjä edelliseen bloggaukseen, näköjään kiireinen ei kerennyt oikolukea. Tulikin ihan pohdittua tämän blogin funktiota, kun kaveri kehui, että varmaan palvelee omaa kehittymistä uusissa harrasteissa tämäntyyppisen blogin pitäminen. Olen aikanaan opettajaopinnoissa eräänkin itsearvioinnin ja reflektoinnin kirjoittanut, ja yleensä niiden laatiminen ei ole tuntunut erityisemmin mielekkäältä. Tosin usein tekstiä tuottaessa onkin sitten kuitenkin oivallellut kaikenlaista omasta toiminnastaan.

Mikäli näistä bloggauksista näkyy oman toiminnan havainnointi ja työstäminen, niin silloin olenkin onnistunut aika mainiosti treenipäiväkirjan pidossa. Varmaankin mielekkyyttä tällaiseen pohdintaan tuo se, että pääsen koko ajan käsittelemään itselleni ihan upouusia ja ventovieraita asioita. On todella mielenkiintoista pitkästä aikaa kokeilla kaikenlaista uutta ja erilaisia aluevaltauksia - antaa vaihteeksi uutta näkökulmaa omaan oppimiseen ja toimintaan, ja uuteen rooliin elukan ohjaajana.

Toinen juttu vielä on sitten itse kirjoittaminen. Olen aina nauttinut tekstin tuottamisesta ja sen pyörittelemisestä oikeakieliseksi ja miellyttäväksi lukea. Tällä hetkellä en oikeastaan kirjoittele paljonkaan muuta kuin blogia ja töissä reunahuomautuksia koevastauksiin, sähköpostia ja raportteja. Paljon isompi kirjoitustyö tosin siintelee kyllä pikkuhiljaa kirkastumassa mielessä, mutta eipä siitä sen enempää ;) .


Juups. Nyt tohistaan kotona kovasti pihahommien kimpussa, ja vaikka Roki ei voikaan tulla pihaa nyt mukaan mylläämään, sillä on kovin rankkoja päiviä. Ollaan koko ajan kotona ja rampataan jatkuvasti ovista, pieni koira ei voi ottaa päiväisiä kauneusuniaan. Roki nukahtaakin nyt tilaisuuden tullen tosi nopeasti ja näkee jatkuvasti myös unia :D. Suu käy, jalat nykii ja ääniä kuuluu. Se piipahtelee ja murisee unissaan, kertakaikkiaan liikuttavaa. Toisaalta voi olla myös, että Roki alkaa olla nyt terveempi ja uni maittaa senkin takia. Muita merkkejä tervehtymisestä on myös näkösällä, esimerkiksi hihnaohittaminen sujuu taas kontaktissa. Ensi viikolla vien kontrollipissan ja tilanne tsekataan. Kuuria on vielä torstaihin asti jäljellä.


Eilen vesipelastettiin viimeistä kertaa alkeiskurssilla. Nyt sitten odotellaan, josko kesän kuluessa päästäisiin Kennelkerhon varsinaiseen ryhmään. Toinen treenimahdollisuus löytyy mahdollisesti Muuramesta, jonne mennään meininkiä tsekkailemaan ensi viikolla.

Harjoituksissa otettiin kaikki neljä alokasluokan liikettä. Veneestä hyppy sujui mainiosti, olisin hyvin voinut teettää sen 50 metristä, mutta jonkin aivopierun takia otin 30 metrin matkasta Rokin rantaan. Ihana uintitekniikka pojalla kyllä on, koko selkälinja lilluu veden pinnalla, karvat ei edes harjalta kastu ja häntäkin välillä heilahtelee löysästi pinnassa. Nitakin kelluu, joten lienee mammalta perittyä!

Veneen noudossa oli jotakin häikkää, olisi tosiaan pitänyt innostaa Rokia köydellä ennen lähettämistä, kun kuulemma koesuoritustakin ennen saa leikittää. Rokia ei sitten heti kiinnostanutkaan lähteä noutamaan venettä (30 metriä otettiin tässäkin) ja avustaja sai hetken heilutella köyttä. Myös rantaan tullessa Roki pudotti köyden metriä ennen maalialuetta, ilmeisesti jalat ottivat pohjaan. Luulin, että köysi pitää tuoda käteen, mutta se maaliviiva riittääkin. Vähän vaan lisää vesileikkejä ja noutoa, niin tämä lienee kunnossa.

Vienti ei myöskään ihan mennyt putkeen. Menin itse veneeseen ja kymmenisen metriä otettiin rannasta matkaa. Roki kyllä lähti tuomaan, mutta ajoitus esineen ottamisessa on kyllä tarkka. Jos käsi kurottuu liian aikaisin, Roki sylkee esineen pois, jos taas käsi kurottuu myöhässä, Roki ehtii kääntyä takaisin rantaanpäin. Kouluttaja suosittelikin ottamaan treenin alle ihan uuden käskyn, jonka merkitys on ainoastaan esineen käteentuominen. Irti-käskyllähän Rokin pitäisi irrottaa heti, oli käsi lähellä eli ei, joten se ei käy. Ja kiitos-käskyssä on vähän sama sävy. Tällä uudella käskyllä voisi sitten vahvistaa Rokin toimintaa jo siinä tuontivaiheessa. Saatiin kuitenkin ihan nappisuorituskin kolmannella yrittämällä!

Uusi juttu oli hukkuvan pelastaminen. Roki toimi oikein hienosti, on ollut siistiä seurata, miten hyvin tämä laji Rokille sopii! Tehdään ihan uusia asioita ja Roki vaan osaa toimia oikein. Joka kerta olen itse ollut epätietoinen siitä, mitä Roki tulee tekemään. "Hukkuva" pudottautui märkäpuvussaan veneestä 30 metrissä. Sitä ennen hän oli leikittänyt Rokia dummyllä rannassa ja heilutellut lelua veneestä. Hän myös kutsui Rokia vedessä. Roki ampaisi välittömästi veteen ja tarttui heti dummyyn, kun pääsi hukkuvan luo. Pikku ongelma tuli otteessa, koska Roki otti lelun suuhun niin päin, että kouluttajan käsi jäi koiran alle. Kouluttaja joutui vaihtamaan kättä ja tässä kohtaa Roki irrotti otteen. Roki kuitenkin tarttui heti uudestaan, kun kouluttaja tarjosi dummyä ja veti hienosti hukkujan maihin, vähän kuitenkin taakka auttoi polskimalla.

Edelleen mun mielestä nämä meidän kämmit ovat pieniä esim. tokoon verrattuna ja aivan varmasti treenattavissa aika vähällä vaivalla kuntoon! Ei muuta kuin soveltuvuuskoepaikkaa hommaamaan ;).

Perjantain vepet

Roki oli eilen vepeilemässä Villen kanssa. Kaikki oli sujunut ihan kohtalaisesti, Ville ilmeisesti oli vähän väsynyt ja aika nollat taulussa. Oli tehty veneestä hyppyä, nyt 30 metristä ja Roki oli tullut jo aivan vaivattomasti laidan yli. Sen lisäksi oli tehty veneen noutamista, joka oli onnistunut myös hyvin. Ja nyt niin, että Ville oli veneessä ja avustaja piti koiraa rannassa odottamassa. Roki ei ihan malttanut vielä rauhassa, kun Ville oli lähtenyt rannasta ja oli kuulemma jouduttu pitämään pannasta kiinni. Roki veti kuulemma mallikkaasti veneen rantaan.

Lisäksi oli uutena juttuna tehty esineen vientiä. Monella koiralla tämä oli ollut haastavaa, mutta Rokin kanssa on vientiä tosiaan tehty muutenkin aika paljon. Se kanniskelee lehden postilaatikolta ja kiikuttaa kaukosäätimen laiskalta ihmiseltä toiselle olohuoneessa. Ville oli tässäkin ollut itse veneessä ja koira oli kuulemma rannalla intoillut niin paljon, ettei ollut meinannut ottaa ensin vesilelua suuhun. Homma oli kuitenkin onnistunut, mutta toinen treenattava asia on sitten esineen luovutus, joka pitää tapahtua veneen vieressä suoraan käteen. Vähän oli kuulemma meinannut pudottaa jo aiemmin. Ongelmat kuulostivat sen sorttisilta, ettei tule olemaan isokaan vaiva treenata niitä kuntoon. Vepe vaikuttaa tosi hauskalta ja Rokilla taitaa olla jopa ihan lahjoja lajiin :).


Vähän käy piskiä sääliksi, koska se hiukan vaikuttaa nyt normaalia vaisummalta ja väsyneemmältä. Se kyllä touhuaa kunnolla ja tosissaan silloin, kun on puuhaamisen aika, mutta nyt kotosalla selkeästi apeampi. En usko, että Roki on niinkään kipeämpi, vaan että lämpimät säät ja lääkkeet kenties yhdessä väsyttävät. Vaikea sanoa, onko hormonipistos vaikuttanut millään tavalla, vielä ainakin hihnassa rähistään ja naapurin pennulle pihassakin vähän. Veikkaan, että antibioottikuuri väsyttää ennemminkin.