Touhupäivä ja Laukaan näytelmät

Olen tässä pari päivää pohtinut Rokin terveydentilaa ja niitä tapojen muutoksia, joita on tullut kevään sairastelun ja hoidon myötä. Sen kyky rauhoittua reuhuamisen jälkeen on parantunut todella paljon, mikä ei tietenkään ole huono asia. Ehkä tämä nopea muutos vaan nyt vähän emäntää huolestuttaa. Ennen kuin mitään alan kuitenkaan selvittelemään, aion odottaa, että hormonipistoksen vaikutus on kokonaan ohi ja samalla sitten seurata, muuttuuko Rokin käytös vielä sen myötä. Parin viikon sisään pitäisi vaikutuksen lakata. Eräs asia vielä mietityttää, Roki ei syö puruluita eikä kovin innokkaasti oikeitakaan luita. Tämä pistää pohtimaan hammasvaivoja, koska Rokilla on aiemmin sekä järsinyt puruluut että työstänyt oikeat luut todella innokkaasti ja nopeasti.


Eilen alkoi Laukan kisatokokurssi. Ryhmässä on kahdeksan koirakkoa - hauskan kattavan sekalainen, mutta mustavalkoinen sakki. Kaksi käppänää, snautseri, kaksi bortsua, lapinkoira, cockeri ja valkoinenpaimenkoira. Useampi oli jo ennalta tuttuja. Eilisissä treeneissä tehtiin kontakti- ja sosiaalistamisharjoituksia, seuraamista ja aluksi paikkamakuu. Makuu oli erittäin rokimainen. Ihanaa, että se on nykyään niin varma liike. Etäisyys ei ollut täysi, ehkä 10 metriä. Roki levytti itselleen tyypillisellä tavalla. Kerran piti vilkaista sivulle, mutta pieni sihahdus minun suusta korjasi asennon.

Kaikki kopeloinnit menivät mainiosti. En tarvinnut mitään namia käteen ja Roki pysyi nätisti mutta innokkaasti paikallaan. Joku kommentoi, että sehän hymyilee mulle :).

Kehitystä on tapahtunut siinä ainoassa asiassa, jota ollaan viimeiseen kahteen kuukauteen tokossa treenattu eli kontaktissa perusasennossa. Seuraaminen on todella vaikeaa vieläkin ja siirrettyäni palkkauksen vasemmalle kädelle Roki on alkanut jätättää jopa kontaktikävelyssä. Mutta hyvää siis kontaktin otto ja kärsivällisyyden paraneminen perusasennossa. Roki ottaa kontaktia nyt nimenomaan "seuraa"-komennolla. Ja pitää perusasennossa sen myös todella pitkään, mitä se ei vielä keväällä kestänyt ollenkaan, vaan pompahti tosi nopeasti pois sivulta ja alkoi haukkua, jos joutui odottelemaan. Nyt vaan pitäisi sitä kontaktia saada myös liikkeeseen, koska katse putoaa samantien, kun lähdetään etenemään, kestää ehkä sen liikkeellelähdön verran. Askel askeleelta. Ja hyvin palautui nyt mieleen Helmisen Hannan ohje, ettei "seuraa" käskyä saa käyttää kehotuksena silloin, kun seuraaminen menee pieleen vaan ikään kuin kehuna siitä oikeasta suorituksesta. Juoksussa kontakti oli yllättäen Rokilla mainio ja luonteva. Kävely on ilmeisesti tylsempää.

Ensi kerraksi pitää miettiä seuraamista, mikä siinä on hyvää, mikä vaatii viilaamista ja mikä on täysin vaiheessa. Hyvä sitä on pohtiakin, koko meidän tokon kompastuskivi on tuo onneton seuraaminen.


B oli tehnyt vielä jäljen Saviontien varteen eilisillalle. Lähdettiin sitten päivän päätteeksi sitä ajamaan. Maasto oli mulle vieras ja eka moka tapahtui autolta lähtiessä, kun unohdin puhelimen sinne enkä jaksanut palata sitä hakemaan. Jälki itsessään sujui aika hyvin, olen tosi tyytyväinen, miten Roki ja erityisesti minä olen edistynyt tässä hommassa. Keskityin taas olemaan ohjailematta koiraa ja toinen pointti oli rauhalliset jäljellelähetykset. Onnistui jo janalle lähdettäessä hyvin. Roki lähti tosin vähän haahuillen janalle ja haki jäljen takajäljelläkin pyörähtäen, kuitenkin itse hakeutui pienen lenkin kautta oikeaan suuntaan. Keppejä nousi neljä kuudesta, harmillisesti ei numeroituja, joten tarkempi jälkipuinti oli hankalaa. Lähtö oli Rokilta niin rauhallinen, että ensimmäinen keppi ehkä nousi. Yhdessä kohtaa Roki pyöri todella kauan paikalla ja todennäköisesti siinä oli keppi, jota ei vaan löytynyt, tunnistan kyllä tuon käytöksen Rokilta.

Koko jäljellä oli vain yksi harhailu, ja sekin meni mun piikkiin, kun leikitin reippaasti Rokia kepistä ja Roki ei ollut tarpeeksi rauhallinen, kun lähetin sen eteenpäin, jolloin se ampaisi jatkoon vauhdilla ja nenä ylhäällä. Näkyi nopeasti, ettei se ollut jäljellä, minä pysähdyin ja se riitti Rokille merkiksi, että se palasi takaisin ja haki uudestaan jäljen. Koiranlukutaito kehittyy!

Loppupalkka eli pipo löytyi ja siinä vaiheessa oli jo aikamoinen paniikki päällä. Sen lisäksi, että puhelin jäi autoon, olin aivan tietämätön sijainnistamme. Jonkun aukon reunalla oltiin, mutta tietä ei näkynyt missään. Oletin automaattisesti, että Birgitta päättää jäljen tien varteen, noup. Lisäksi muistin hänen selittäneen, että oli itse eksynyt suunnista, kun oli poistunut jäljeltä. En ollut yhtään keskittynyt jäljellä suuuntia miettimään, eikä mulla ollut hajuakaan, minkälainen lenkki oli tehty. Suuntavaisto minulla on todella onneton ja olen ihan tutussakin maastossa onnistunut menemään hukkaan niin, että asutusalue tulee vastaan täydet 180 astetta eri suunnasta kuin olisin olettanut.

Mietin siellä metsässä sitten vaihtoehtoja, joko jäädään paikalleen ja odotetaan tunteja, että Ville huolestuu ja tajuaa yrittää tavoittaa ensin mua ja sitten Birgittaa. Toinen vaihtoehto lähettää Roki a) takajäljelle tai sitten b) niille Birgitan poistumisjäljille. Kolmas vaihtoehto kuunnella autojen ääniä ja suunnistaa niiden perusteella tielle. Vaihtoehto 1 ei houkuttanut. Kakkosen bee ei sekään hötsittänyt, koska Birgitta sanoi itse harhailleensa metsässä pitkään. Aa-vaihtoehto taas ei ottanut onnistuakseen, Rokin mielestä jälki oli jo ajettu ja toisaalta en halunnutkaan sitä ajamaan takajälkeä. Ainut ongelma viimeisessä kohdassa oli se, että jos lähden takaisin metsään aukon laidalta, en välttämättä löydä takaisin, aukon laitaa kulkeminen olisi ollut se ihan vimonen vaihtoehto. Onneksi sitten auton ääni tuntui kuuluvan verrattaen läheltä ja päätin sitten suunnata sitä kohti vilkuillen koko ajan aukon laitaa, että varmasti siihen löydettäisiin takaisin. Päädyttiin lopulta onneksi takaisin Saviontielle ja huojennus oli huikea. Ei enää ikinä ilman kännykkää jäljelle ja itseasiassa vieraassa maastossa myös kompassi voisi olla ihan asiallinen vempain. Ville viisasteli, että mitä sä sillä kännykällä nyt olisit siellä tehnyt. Mutta hyvänen aika, olisi edes voinut ilmoittaa olevansa eksyksissä.


Tänään käytiin Laukaan kr-näyttelyssä, johon Rokikin oli ilmoitettu, mutta jätti väliin. Taisi olla viitisentoista koiraa. Piika oli PN2 ja otti toisen sertinsä! Tuomari oli Tanya Ahlman-Stockmari ja tykkäsi nartuista enemmän kuin uroksista. Uroksille tuli kaikkea T:stä alkaen. Tuomarin linjaa oli vähän hankala analysoida, mutta uskoisin, että Roki olisi häneltä saanut EH:n. Forssassa jatketaan näyttelytouhuja heinäkuun puolivälissä slovenialaisella tuomarilla ja Kuopioon ilmoitin Rokin nyt sittenkin sunnuntaille lauantain sijasta. Meille tuli hääkutsu lauantaille ja Rokin näyttelyynsaattaminen meni hankalaksi. Sunnuntaille taas on Tiina viemässä Piikaa ja siihen matkaan nyt lähtee Rokikin, vaikka tuomari ei kenties ole ihan niin edukas Rokin kannalta. Kiinnostavaa silti! Tiina todennäköisesti myös esittää Rokin kehässä.

Taas vesipelastelua

Tiistaina käytiin taas vepeilemässä, tällä kertaa Jyväskylän veperyhmässä. Olikin varsin mielenkiintoista seurata ja avustaa eritasoisia koiria ja näin tutustua myös muiden luokkien liikkeisiin. Koiria oli treeneissä toistakymmentä, joten teimme vain kahta liikettä.

Rokille veneestä hyppy 50 metristä. Ensimmäinen täysi matka. Kutsuin rannalta, Roki hyppäsi epäröimättä ja ui rantaan mallikkaasti maalilinjan läpi. Aika hidas vauhti sillä on, Roki ikään kuin kelluskelee eteenpäin, taloudellista muttei kovin vauhdikasta. Tuolla tyylillään se tosin jaksaa ja jaksaa ja jaksaa..

Toisena liikkeenä vienti. Anna lähetti, minä olin veneessä. Eka ihan rannassa, ehkä viisi metriä. "Vie"-käsky rannasta ja "tuo" veneestä, ennen luovutusta "käteen". Aion sovessakin (joskus tulevaisuudessa, toivottavasti tänä kesänä) olla itse veneessä, mutta pikkuhiljaa treenataan myös luovutusta vieraalle. Tehtiin toinenkin vienti, nyt ehkä 15 metriä ja suoritus oli ihan yhtä varma. Esineen ottamisen ajoituksessa saa vaan siellä veneessä olla tarkkana, Roki pudottaa esineen, jos sitä ei nappaa oikealla hetkellä. Tätä siis pitää vielä vahvistaa, ettei vahinkoa satu myöhemminkään vieraalla vastaanottajalla. Palkkasin heittämällä damin.


Roki on mielestäni kotosalla ollut tosi vaisu edelleen. Pieni huoli on, onko se ihan kunnossa. Roki myös rapsuttelee ja jäytää itseään mielestäni vähän enemmän ja nuoleksii huuliaan. Nämä siis vaan sellaisia juttuja, jotka ovat jotenkin lisääntyneet. Lisäksi se on alkanut ääntämään unissaan tosi usein. Onko se aiempaa sikeämpää unta vai sattuuko sitä johonkin? Edelleenkin se hormoonipistos vaikuttaa, joten rauhallisuus ja syvä uni voi olla seurausta siitä. Ja mitä rapsutteluun tulee, Rokilla on ollut pari punkkia taas, viimeinen otettiin tänä aamuna pois. En tiedä olenko ihan vainoharhainen vai onko se jotenkin erilainen. Hassulta tuntuis, että Roki olisi äkisti aikuistunut.

Jussit vietetty

Juhannus on ohi ja harrastuskuviot täydentyvät. Jussin juhlinta Porvoon Emäsalossa sujui oikein leppoisasti, aurinkoa riitti torstaille ja perjantaille, loppuviikonloppu menikin sitten sateisessa säässä. Roki oli ottanut innokkaista pallonheittäjistä ilon irti Köhniöllä ja mökkeillessä ja oli aivan sippi sunnuntaina kotiutuessaan. Roki oli kaiken kaikkiaan käyttäytynyt hyvin, ollut aluksi vähän levoton, mutta sen jälkeen ollut kuin kotonaan. Varmaan päiväunet olivat jääneet vähän vähemmille, kun seuraa oli riittänyt koko ajan. Käytännössä Roki nukkui sitten oikeastaan eilisen eli maanantain iltapäivälle asti. Aamulla käytiin kyllä eilen Annen ja Ainon kanssa reilun tunnin lenkillä, mutta Rokia ei kiinnostanut yhtään lähteä Ainon höntsäykseen mukaan.

Päätin tuon koiran väsymyksen takia eilen jättää vepeilyt väliin, käytiin sen sijaan tekemässä jälki Hiihtomaassa. Jälki oli n. 250 askelparia pitkä eikä vanhentunut kauan, koska alkoi satamaan. Ehkä puolisen tuntia kuitenkin. Ajattelin, että maasto on hankala, koska oli vähän aluskasvillisuutta, lähinnä sammalta, ja paljon polkuja. Nyt on kuitenkin ollut niin sateisia päiviä, että varmaan oli liiat hajut ja muut jäljet puhdistuneet ja Roki ajoi todella hyvin. Taas minulla itsellä pointtina olla häiritsemättä koiraa. Kolme keppiä nousi kuudesta (alkaa olla vakio). Nyt täytyy ottaa erityistreeniin ensimmäinen keppi janan jälkeen. Täytynee tehdä joku päivä sellainen harjoitus, että tehdään monta jäljen aloitusta, jotka päättyvät keppiin, jonka nostamisesta superleikit. Eilenkään Roki ei yhtään höntyillyt jäljen alussa, joten aika kumma, että eka keppi jäi väliin.

Tänäänkin olisi mahdollisuus vepetreeneihin. Me ollaan nyt mukana kahdessa ryhmässä, koska myös K-S kennelkerhon ryhmään on tullut tilaa. Ajateltiin nyt seurata molempien ryhmien meininkiä, jos energiaa riittää. Päästiin myös Laukan kisatokoryhmään, jossa treenit alkaa perjantaina.

Vesipelastusta

Sen lisäksi, että tänään on surtu rakkaan Roopen poismenoa, jaksoin Rokin kanssa lähteä katsastamaan ekoja vepetreenejä Muuramessa. Pientä säätöä oli ensimmäisissä treeneissä, mutta ei siitä sen enempää. Roki toimi mainiosti tänään, hyvä treeni siis!

Veneestä hyppy otettiin taas noin 30 metristä, tämä vähän lämmittelynä, ei mitään ongelmaa.

Veneen nouto. Köyden päässä oli dami kiinni, Roki veti siitä. Köysi oli aika ohut, ehkä paksumpi hinausköysi olisi parempi, ainakin jos halutaan koiran tarttuvan köyteen. Soutaja auttoi Rokia vähän. Nouto onnistui hienosti, mutta oli siinä ja siinä, tuliko Roki ihan maalilinjalle asti ennen kuin syljeksi damin suustaan. Täytyy vaan vaatia vaikka käteen asti, sillä varmistetaan että Roki tulee tarpeeksi pitkälle.

Esineen vienti. Parantunut paljon edellisestä kerrasta. Roki toi mieluusti käteen asti, vähän ajoitusta saa itse vielä treenata, mutta hyvä tästä tulee. Vähän vielä epäselvyyttä säännöissä, eli saako sekä koiran lähettäjä rannalta että vastaanottaja veneestä antaa käskyjä molemmat? Tehokkainta Rokin kanssa olisi, että lähettäjä sanoisi "Vie" ja vastaanottaja "Tuo" tai "Käteen". Toisella kertaa otettiin vientiin matkaa n. 20 metriä ja lähettäjä ei tällä kertaa sanonut mitään, antoi vain damin Rokille. Roki ei meinannut mun kutsuista huolimatta lähteä veteen, vaati usuttamisen rannalta käsin. Lähti kuitenkin ja tuli mainiosti ja luovuttikin hyvin.

Hukkuvan pelastaminen. Tässäkin Roki toimi hienosti ja hinasi hukkuvan rantaan. Muilla koirilla oli jonkin sortin ongelmia, olisiko ollut liian passiivinen hukkuja vai mikälie.

Aika siistiä, kun tässä lajissa on edistytty tosi nopeasti ja varmaan tämä tosiaan luonnostaankin passaa Rokille. Melkein pitäisi ilmoittautua soveltuvuuskokeeseen, kun eihän tässä ole minkään liikkeen kanssa mitään hätää :D.


Juhannus lähestyy tämän viikon lopulla. Lähdemme Porvooseen mökkeilemään, mutta Roki jää Jyskylään, koska mökille on tulossa muutakin nuorta uroskoiraseuraa. Roki menee vanhempieni luokse terapiakoiraksi ja juhannushaukuksi. :)

Hei hei Roope

Tänä aamuna nukkui ikiuneen vanhempieni Roope-koira. Sekarotuinen, rakas, maailman itsepäisin, tehokas pihan isäntä, vahtihaukku, hellyydenkipeä kyhnyteltävä... Nuku hyvin Roope <3 .

Roope syntyi maalis-huhtikuussa 2002 ja siirtyi säntäilemään rastaiden perässä muille laitumille 18.6.2012.

Pitkä bloggaus terveyttä, vepeä ja jälkeä

Tänään oli varsin koirainen päivä, vaikka sitä tulikin vasta jälkikäteen ajatelleeksi. Muutoinkin mielessä on nyt enimmäkseen ollut pihan laittaminen ja se on pääasiallisesti vienytkin viime päivien ajan. Kiitokset esmes Annelle ja Ainolle lenkkeilyseurasta lähiaikoina, niin koira ei ihan ole ollut hunningolla ja huomiotta!

Aamulla Rokilla oli eläinlääkäriaika. Pissakontrolli oli puhdas! Vähän kieltämättä jännitin mitenkähän pitkittyväksi Rokin tulehdus venyy, mutta onneksi poika on nyt tervehtynyt. Toivottavasti näistä tulehduksista ei tule tapa jatkossakaan tai säännöllisesti keväisin. Eläinlääkäri tsekkasi vielä Rokin vehkeet, kokeili eturauhasen ja tyhjensi anaalit. Pippeli oli puhdas ulkoisesti ja eturauhanen pieni ja selväpiirteinen. Kolme viikkoa sitten ell oli sitä mieltä, että eturauhanen olisi hieman turvoksissa, nyt ei ollut mitään epäilystä normaaliudesta. Anaalit tyhjenivät helposti ja erite oli normaalia.

Roki on jotenkin aikuistunut lyhyessä ajassa, on paljon rauhallisempi kotioloissa ja nyt lääkekuurin loppupuolella myös remmikäyttäytyminen on jälleen parantunut ja Roki ottaa taas kontaktia ohitustilanteissa. Tulehduksen paranemisella on aivan varmasti osansa tähän. Toisaalta myös hormonihyrräyksen rauhoittuminen on osaltaan varmaan vaikuttanut "aikuistumiseen". Se voi siis mennä vielä ohikin, kun Tardakin vaikutus pikkuhiljaa lakkaa... Eläinlääkäri piti todennäköisenä, että Roki nukkui ne ekat pari päivää pistoksen laittamisen jälkeen juuri siksi, että olo helpotti ja mieli rauhottui.

Olen tosi tyytyväinen siihen, että vaihdettiin eläinklinikkaa. Rokin vastaanotti tänään toinen lääkäri kuin viimeksi, mutta oli vähintään yhtä positiivinen kokemus kuin edellinenkin. Käytiin siis Jyväskylän Kypärämäessä eläinklinikka Tähdessä. Pieni paikka, mutta myös asiakaspalvelu on kohdillaan.


Illemmalla koiratouhut jatkuivat ilman koiraa. Lähdin Muurameen vesipelastusryhmän aloituspalaveriin. Jatkossa treenataan maanantaisin ja ryhmämme on "kokeneita" alottelijoita. Toinen aloittava ryhmä oli ihan nyypiöt. Onhan meillä joo jo huikeasti kokemusta lajista... :) Jos vaan treenitiimi on hyvä porukka, tuolla voi olla aika hauskakin treenata. Ihan liian kokenutta sakissa ei kukaan ollut, mutta vähän talkoohengellä ja toisia jeesaten treenaaminen on varmaan ihan palkitsevaa. Käytiin tsekkaamassa myös treeniranta Isolahdessa. Aika suojainen lahdenpoukama ja veneenlaskuramppi. Ainakaan tuuli ei ota siinä rannassa niin kovasti kuin alkeiskurssimme treenirannassa.


Ampaisin sitten heti Muuramesta palattuani Hiihtomaahan ja tallasin 200 askelparin jäljen Rokille, aloitus janalta. Jälki vanheni pari tuntia ja lenkkeilin vähän ennen sen tekemistä sitten jonkin aikaa Rokin kanssa. Hiihtomaassa oli samaan aikaan käynnissä Tuiren jälkikurssin treenit ja sopivasti ehdin muutaman sanan Tuirenkin kanssa vaihtaa tämän hetken meiningistä Rokin kanssa. Häntä tietty kiinnosti, ollaanko tokoiltu ahkerasti... Myönnettävä oli, että aika pienissä on ollut, vaikka niin uhosin ilmoittavani koiran alkukesän kokeisiinkin. Mutta syyt on aika selvät, ensinnäkin nuo Rokin terveysvaivat - lääkekuurit ja hormonihoidot - ovat estäneet kisaamisen. Lisäksi perustottelevaisuus selkeästi kärsi sairastamisesta ihan konkreettisestikin. Toisekseen minä itse kyllä tarvitsen säännölliset treenit ja säännöllistä treeniseuraa, miksei myös treeninvetäjän, jotta motivaatio säilyy. Hain Laukan alo-avo -kisaryhmään, jonka pitäisi pyöriä nyt kesän ajan, mutta mitään vastausta sieltä ei ole kuulunut, joten en tiedä mahduttiinko porukkaan. Ehkä nyt realistista olisi suunnitella kokeita alkusyksylle, jos treenit saadaan taas pyöräytettyä käyntiin.


Itse jälki. Päätin keskittyä erityisesti olemaan ohjaamatta koiraa. Homma toimi ja Roki jäljesti erinomaisesti koko jäljen! Jäljellä oli useampi polunylityskin ja Roki otti ne erittäin varmasti ja ilman ohjailua. Maasto oli kuivaa ja hiukan kosteaa kangasmetsää, jossa pääosin tosi korkea varvikko (ajattelin hankalaksi, mutta taisikin olla aika helppo, koska haju lienee pysynyt todella hyvin jäljellä) Roki lähti alun rauhallisesti ja janalta tarkkaan jäljelle. Ekasta kepistä se ajoi yli, mutta toimi siten, että mun pitäisi alkaa malli tunnistamaan vähitellen. Bongasin ekan kepin itse ja päätin poimia sen ylös, mutta en kutsua Rokia kepille (kuten olen usein tehnyt, jos satun havaitsemaan yliajamisen). Roki kuitenkin jäi itselleen tyypillisesti pyörimään kepin jälkeen jäljelle. Tämä mun pitäisi nyt tunnistaa, tämä pyöriminen, joka selvästi johtuu kepistä. Siitä jää alueelle joku haju, jonka Roki huomaa, vaikka olisikin erehdyksessä ohittanut kepin. Silloin pitäisi antaa Rokin vaan etsiä, yleensä se keppi sieltä nousee. MUISTA tämä!!!

Kakkoskeppi nousi ihan suoraan ja tuli hienosti käteen. Kolmonen ja nelonen jäivät väliin, ei mitään pyörimistä missään, vaan huolellista jäljestystä. Mulla ei mitään hajua, miksi kepit eivät nousseet. Vitonen taas ylös varmasti ja kutonen pienellä houkuttelulla. Halusin, että Roki nostaa kutosen eli viimeisen kepin, jotta saadaan selkeä lopetus. Koska muistin jäljen loppupaikan, usutin siellä Rokin etsimään kepin, vaikka koira olisikin jatkanut mielellään jo mun jäljeltäpoistumisloikkia eteenpäin.

Alkukesän paras jälki oli tämä! Hauskaa huomata, että homma etenee ja parhaimmillaan Roki osaa tämänkin tehtävän. Oli kiva kertoa Tuirellekin onnistumisesta, hän oli vielä parkkipaikalla viimeisten kurssilaisten kanssa. Näitä nyt lisää, Roki kaipaa kieltämättä aivojumppaa ja muutakin puuhastelua kuin lenkkiä ja leikkejä kaverien kanssa. Huomenaamulla kuitenkin tavataan ihana Rieha-kelpie :). Josko samaan syssyyn käviskin jäljenkin Rokille ajamassa!

Reflektoinnin itsearviointia ja vähän vesipelastusta

Tulipas paljon kirotushäröjä edelliseen bloggaukseen, näköjään kiireinen ei kerennyt oikolukea. Tulikin ihan pohdittua tämän blogin funktiota, kun kaveri kehui, että varmaan palvelee omaa kehittymistä uusissa harrasteissa tämäntyyppisen blogin pitäminen. Olen aikanaan opettajaopinnoissa eräänkin itsearvioinnin ja reflektoinnin kirjoittanut, ja yleensä niiden laatiminen ei ole tuntunut erityisemmin mielekkäältä. Tosin usein tekstiä tuottaessa onkin sitten kuitenkin oivallellut kaikenlaista omasta toiminnastaan.

Mikäli näistä bloggauksista näkyy oman toiminnan havainnointi ja työstäminen, niin silloin olenkin onnistunut aika mainiosti treenipäiväkirjan pidossa. Varmaankin mielekkyyttä tällaiseen pohdintaan tuo se, että pääsen koko ajan käsittelemään itselleni ihan upouusia ja ventovieraita asioita. On todella mielenkiintoista pitkästä aikaa kokeilla kaikenlaista uutta ja erilaisia aluevaltauksia - antaa vaihteeksi uutta näkökulmaa omaan oppimiseen ja toimintaan, ja uuteen rooliin elukan ohjaajana.

Toinen juttu vielä on sitten itse kirjoittaminen. Olen aina nauttinut tekstin tuottamisesta ja sen pyörittelemisestä oikeakieliseksi ja miellyttäväksi lukea. Tällä hetkellä en oikeastaan kirjoittele paljonkaan muuta kuin blogia ja töissä reunahuomautuksia koevastauksiin, sähköpostia ja raportteja. Paljon isompi kirjoitustyö tosin siintelee kyllä pikkuhiljaa kirkastumassa mielessä, mutta eipä siitä sen enempää ;) .


Juups. Nyt tohistaan kotona kovasti pihahommien kimpussa, ja vaikka Roki ei voikaan tulla pihaa nyt mukaan mylläämään, sillä on kovin rankkoja päiviä. Ollaan koko ajan kotona ja rampataan jatkuvasti ovista, pieni koira ei voi ottaa päiväisiä kauneusuniaan. Roki nukahtaakin nyt tilaisuuden tullen tosi nopeasti ja näkee jatkuvasti myös unia :D. Suu käy, jalat nykii ja ääniä kuuluu. Se piipahtelee ja murisee unissaan, kertakaikkiaan liikuttavaa. Toisaalta voi olla myös, että Roki alkaa olla nyt terveempi ja uni maittaa senkin takia. Muita merkkejä tervehtymisestä on myös näkösällä, esimerkiksi hihnaohittaminen sujuu taas kontaktissa. Ensi viikolla vien kontrollipissan ja tilanne tsekataan. Kuuria on vielä torstaihin asti jäljellä.


Eilen vesipelastettiin viimeistä kertaa alkeiskurssilla. Nyt sitten odotellaan, josko kesän kuluessa päästäisiin Kennelkerhon varsinaiseen ryhmään. Toinen treenimahdollisuus löytyy mahdollisesti Muuramesta, jonne mennään meininkiä tsekkailemaan ensi viikolla.

Harjoituksissa otettiin kaikki neljä alokasluokan liikettä. Veneestä hyppy sujui mainiosti, olisin hyvin voinut teettää sen 50 metristä, mutta jonkin aivopierun takia otin 30 metrin matkasta Rokin rantaan. Ihana uintitekniikka pojalla kyllä on, koko selkälinja lilluu veden pinnalla, karvat ei edes harjalta kastu ja häntäkin välillä heilahtelee löysästi pinnassa. Nitakin kelluu, joten lienee mammalta perittyä!

Veneen noudossa oli jotakin häikkää, olisi tosiaan pitänyt innostaa Rokia köydellä ennen lähettämistä, kun kuulemma koesuoritustakin ennen saa leikittää. Rokia ei sitten heti kiinnostanutkaan lähteä noutamaan venettä (30 metriä otettiin tässäkin) ja avustaja sai hetken heilutella köyttä. Myös rantaan tullessa Roki pudotti köyden metriä ennen maalialuetta, ilmeisesti jalat ottivat pohjaan. Luulin, että köysi pitää tuoda käteen, mutta se maaliviiva riittääkin. Vähän vaan lisää vesileikkejä ja noutoa, niin tämä lienee kunnossa.

Vienti ei myöskään ihan mennyt putkeen. Menin itse veneeseen ja kymmenisen metriä otettiin rannasta matkaa. Roki kyllä lähti tuomaan, mutta ajoitus esineen ottamisessa on kyllä tarkka. Jos käsi kurottuu liian aikaisin, Roki sylkee esineen pois, jos taas käsi kurottuu myöhässä, Roki ehtii kääntyä takaisin rantaanpäin. Kouluttaja suosittelikin ottamaan treenin alle ihan uuden käskyn, jonka merkitys on ainoastaan esineen käteentuominen. Irti-käskyllähän Rokin pitäisi irrottaa heti, oli käsi lähellä eli ei, joten se ei käy. Ja kiitos-käskyssä on vähän sama sävy. Tällä uudella käskyllä voisi sitten vahvistaa Rokin toimintaa jo siinä tuontivaiheessa. Saatiin kuitenkin ihan nappisuorituskin kolmannella yrittämällä!

Uusi juttu oli hukkuvan pelastaminen. Roki toimi oikein hienosti, on ollut siistiä seurata, miten hyvin tämä laji Rokille sopii! Tehdään ihan uusia asioita ja Roki vaan osaa toimia oikein. Joka kerta olen itse ollut epätietoinen siitä, mitä Roki tulee tekemään. "Hukkuva" pudottautui märkäpuvussaan veneestä 30 metrissä. Sitä ennen hän oli leikittänyt Rokia dummyllä rannassa ja heilutellut lelua veneestä. Hän myös kutsui Rokia vedessä. Roki ampaisi välittömästi veteen ja tarttui heti dummyyn, kun pääsi hukkuvan luo. Pikku ongelma tuli otteessa, koska Roki otti lelun suuhun niin päin, että kouluttajan käsi jäi koiran alle. Kouluttaja joutui vaihtamaan kättä ja tässä kohtaa Roki irrotti otteen. Roki kuitenkin tarttui heti uudestaan, kun kouluttaja tarjosi dummyä ja veti hienosti hukkujan maihin, vähän kuitenkin taakka auttoi polskimalla.

Edelleen mun mielestä nämä meidän kämmit ovat pieniä esim. tokoon verrattuna ja aivan varmasti treenattavissa aika vähällä vaivalla kuntoon! Ei muuta kuin soveltuvuuskoepaikkaa hommaamaan ;).

Jäljellä

No nyt päästään pikkuhiljaa kesän rytmiin ja onpas tosi ihanaa jaksaa puuhata Rokin kanssa harrastushommia! Eilen käytiin jäljellä, Birgittaa teki meille pitkähkön ysitien varteen. Maasto oli samaa, jossa viime syksyn jälki meni ihan pipariksi... Ihan kehumaan ei eiliselläkään pääse, mutta lopputulos kuitenkin oli tyydyttävä. Eli löydettiin loppupalkalle ja nostettiin viisi keppiä kuudesta. Aikaa meni kuitenkin rutosti enemmän kuin olisi suotavaa.

Mulla on ihan hirveän paljon oppimista perässäkävelijänä olemisesta. Pyrin ihan liian herkästi ohjaamaan koiraa jäljellä ja hermostun tosi pian, jos näyttää siltä, että Roki on on hukannut jäljen. Mietin, pitäisikö jälki keskeyttää ja kun en halua sitä tehdä, alan ohjailemaan koiraa. Roki reagoi nyt jo omaan epävarmaan tilaansa jäljellä hakemalla tukea musta, mikä on ihan mun omaa syytä. Lisäksi se menee sijaistoiminnoille, kun hermostun ja muutun kärsimättömäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa ruohon syömistä.

Eilen mulla oli summittaiset tiedot, mistä mihin jälki kulkee. Roki lähti janalta todella hyvin jäljelle ja otti myös ensimmäisen kulman varmasti. Ei edes liikaa ryysinyt alussa. Tosi harmi, ettei Birgitta ollut numeroinut keppejä, koska luultavasti me jäljestettiin pitkät pätkät takajälkeä. Ei alussa, mutta keskivaiheilla... Luultavasti Roki ajoi ekan kepin yli, mutta nosti sitten toisen. Sen jälkeen kadotettiin jälki, luultavasti maastossa oli aika paljon muitakin hajuja, Birgitan mukaan myös hirvenjälkeä aikalailla. Roki esimerkiksi kulki nenä maassa lähelle tietä ja bongasi sieltä jonkin random muovikassin.

Palasimme takaisin ja haravoitiin maastoa, josko Roki löytäisi jäljen uudestaan. Tässä vaiheessa sorruin ohjailuun todella paljon. Yht'äkkiä Roki onkin takaisin jäljellä ja nostaa kepin. Sen jälkeen jatketaan, mutta täysin vastakkaiseen suuntaan eli kohti aloituspaikkaa. Oletin, että sellaista mutkaa jäljentekijä ei ole tehnyt, mutta annoin Rokin jatkaa jonkin matkaa. Yllättäen se nostikin pätkältä kaksi keppiä, olettaisin, että nuo kolme olivat kepit 5, 4 ja 3 tuossa järjestyksessä. Pakotin sitten Rokin kääntymään takaisinpäin (huoh...) ja jollain ihme konstilla palattiin taas jäljelle, Roki nosti viimeisen kepin ja tämän läheltä löytyi loppupalkka eli narupallo. Aikaa meni luultavasti puolisen tuntia ja matkaa tuossa oli ehkä 300 metriä. Ei juhlimaan ihan pääse ja tosiaan eniten tökkii tuo oma törttöily. Ja mun "avuista" Rokille ei kyllä oikeasti ole mitään hyötyä, enhän tiedä kymmenenkään metrin jälkee, mistä olen tullut. Mun mielestä joka puu ja puska on samannäköinen.


Tässä vielä parit otokset maanantailta, kun palasimme kotia kohti paimennusreissulta. Pysähdyttiin Himoksella ja ulkoilutettiin koiria rinteen alla. Kuvissa Rokin lisäksi Piika ja Saran Lievestuoreelle jäänyt pentu Routa. Ja kuvista kiitän jälleen Karvosen Tiinaa!

Rokilla on suunnaton kiinnostus edelleenkin kaikista hormonipiikeistä huolimatta Saran persamukseen. Näkyi taas toissapäivänä lenkillä, kun käytiin Saviolla ja näkyy myös tässä kuvassa Himokselta...

Paimennuspäivä Somerolla

Nyt vihdoin ollaan lomalla ja viimeisen parin viikon kiireet helpottavat. Niin on ollut pitkät työpäivät, että blogin päivittäminenkin vähän roikkuu - toisaalta mitään ei olla kyllä Rokinkaan kanssa tehty. Viime viikolla jäi jopa vepe väliin, josta kuitenkin olen ihan tosi innostunut, mulla vaan meni koululla niin myöhään eikä viitsinyt töitä enää kevätjuhlapäivälle jättää. Toivottavasti tsäänssit päästä varsinaiseen veperyhmään eivät kaatuneet tuohon..

Yhden jäljen ajoin Rokille peräti viime viikolla, ja parilla lenkillä tehtiin esine-etsintäpistoja. Jälki ei ollut priimaa, metsässä oli taatusti jos jonkinlaista häiriöjälkeä ja siltä näytti myös Rokin työ. Aloitettiin ekaa kertaa tänä keväänä janalta ja Roki lähti oikein hienosti jäljelle. Mutta sitten taas vauhtia ja kaahotusta oli aivan liikaa, Roki kulki nenä irti maasta ja kepeistä nousi puolet. Jonkinlaisella huolimattomalla tuntumalla se kuitenkin pysyy jäljellä ja loppulelu löytyi kyllä maastosta. Mutta tarkkuuta pitää nyt treenata ja keppejä superpalkalla edelleen. Tiedä sitten, pitäisikö vaihteeksi palata tosissaan taaksepäin ja tehdä namijälkiä sille?


Varsinaisesti piti nyt kirjoitella eilispäivästä. Lähdimme siis isommalla bortsuporukalla Somerolle Woollandiaan paimennuspäivää viettämään. Keski-Suomesta starttasimme kera kolmen ihmisen ja kuuden koiran. Mulle päätavoite eilisessä oli nähdä, miten Roki reagoi lampaisiin ja reagoiko ollenkaan. Kerranhan Birgitta on käyttänyt sitä vuohiaitauksessa, jolloin Roki keskittyi tuijottelemaan mua aitauksen ulkopuolella ja syömään vuohenkakkaa. Eilenkin ensin lammasaitaukseen mennessämme luulin, että Rokin mielenkiinto on muissa koirissa, joita tilalla oli omastakin takaa kahdeksan. Mutta yllätyin tosissaan, kun havaitsin Rokin olevan todella kiinnostunut lampaista. Tosin Rokilla oli kierroksia vaihteeksi päällä, se kulki häntä tötteröllä, haukkui ja sekoili. Siinä tilassa se hermostutti lampaita ja sain aitaukseen kouluttajan avukseni, joka todella taitavasti sai Rokin kuulolle. Roki myös haki ihan luonnostaan kiertoa lauman taakse.

Itselleni oli tuolla ensimmäisellä kokeilulla vaikeinta ensinnäkin käsittää, mitä koiran pitäisi lampaiden kanssa tehdä ja toisaalta, mikä mun rooli hommassa on. Lisäksi tuntui, että taas uuden oppiminen on todella haasteellista, kun liinan päässä on tempova koira, toisessa kädessä paimenen mikälie keppi, jaloissa tönivä lammaslauma ja alla upottavan mutainen maa, hyvä kun kävellä enää osasin saati hallita tilannetta. Ehkä en ihan hahmottanut kokonaisuutta, vaikka tosi paljon oli hyötyä toisten katselemisesta, kun koirat olivat suunnilleen samalla tasolla kokeilemassa työskentelyä lampaiden kanssa ensimmäisiä kertoja.

Eniten sapettaa se, että Roki ei liiemmin jaa rispektiä mulle, en kertakaikkiaan taida olla johtaja sen mielestä. Kyse ei ole siitä, etteikö Roki kovuutensa vuoksi olisi saatavissa kuulolle - sehän oikeasti kuuntelee ja tottelee nöyrästi - vaan mun omasta auktoriteetin puutteesta. Eilenkin näkyi hienosti, miten kouluttaja sai Rokin isotteluvireen laskemaan, hännän kirjaimellisesti alas ja koiran kiltisti kuulolle. Jotenkin vain olemalla oikealla tavalla läsnä. Tämän jälkeen Roki sitten päätti lähteä kävelemään kouluttajan perässä ja jättää minut töröttämään aitaukseen. Rokilla oli silmissään "Tää täti on pomo, tää täti on hieno ihminen, teen mitä vaan tää täti haluaa" -ilme.

No tuli sieltä positiivisiakin kokemuksia. Pystyin esimerkiksi käskyttämällä keskeyttämään Rokilta ei-toivotun toiminnan. Toisella paimennuskerralla menimme isolle laitumelle, jossa oli myös isompi lammaslauma. Roki kouluttajan sanojen mukaan kyllä kiinnostuu lampaista, mutta haluaa vähän vielä leikkiä niiden kanssa enemmän kuin ottaa omaa tehtäväänsä haltuun. Rokilla oli aikomus ajaakin lampaita pariin otteeseen, mutta sain sen keskeytettyä. Sain Rokin myös kulkemaan lauman perässä, tosin se kertaalleen myös tuli lauman läpi hajottaen sen. Mutta oli se vaikeaa kaiken kaikkiaan! Kun yritän saada Rokin haluttuun asemaan, lauma karkaa multa :). Roki tarvitsisi vielä lisää sytyttelyä, mutta kuitenkin oli hienoa nähdä, että sisäsyntyinen mielenkiinto paimennustyöhön löytyi. Rokihan ei ylipäätään ole kiinnostunut muista eläimistä kuin koirista, joten siinäkin mielessä tulos oli positiivinen.

Kiitoksia koko porukalle ja kouluttajille hauskasta ja tosi mielenkiintoisesta päivästä!