Roki lähtee ensi viikolla käymään Tampereella eläinlääkäri Juha Kalliolla. Tarkoitus olisi kuvata ranka ja tsekata minkälaista muutosta röntgenkuvissa on näkyvillä. Toivoa sopii, että kuvatkin tukisivat päätelmiä tapaturmaisesta vaivasta selässä ja että se olisi kuntoutettavissa. Ainakin siltä osin on menty hyvää suuntaan, että hierojan mukaan lihaksisto selässä on palautunut hyvin. Käytin siis Rokin torstaina taas hierottavana ja edistystä on tapahtunut, vaikka kipeitäkin paikkoja vielä on. Osittain epäilen kyllä, että Rokilla alkaa olla jo pientä muistijälkeä syntynyt noista hierojakäynneistä ja se valmiiksi vähän jännittää, että kohta sattuu. Jonkin verran siis pyristeli liikenteeseen hieronnasta.
Muutenkin koirasta huomaa arkisissa asioissa, että se on parempaan suuntaan menossa. Esimerkiksi takajalkojen omatoiminen venyttely on palautunut ohjelmaan lähes jokaiselle venyttelykerralle. Pikkuisen uskallettiin yhtenä aamuna tokoakin ottaa lenkin yhteydessä, ja oli kyllä kivaa!
Kiitoksia siis jo etukäteen Birgitta, kun lähdet Rokin kärräämään ensi viikolla Tampesteriin!
lauantai 2. marraskuuta 2013
maanantai 21. lokakuuta 2013
Rokin sairasloma jatkuu
Rokin rajoitettu liikkuminen jatkuu edelleen. Lantiorangan vaivoista ei ole vielä päästy eroon ja treenailu ja rankemmat rallattelulenkit ovat vielä pannassa. Olen käyttänyt nyt Rokin kahdesti hierottavana ja toissapäivänä vielä osteopaatti Jaana-Kaisa Timosella myös. Lantiorangan 5. ja 6. nikama erityisesti vaivaavat. Niiden väli on tiukka ja ilmeisesti vähän nikamatkin vinksallaan. Osteopaatti sai kyllä availtua fasettilukot, mutta piti hieman huolestuttavana Rokin selkeää kipuilua käsittelyn aikana. Roki tosiaan uikutti, vaikkakin kesti hyvin paikoillaan käsittelyn. Lihakset olivat edelleen jumissa ja sidekudokset keränneet nestettä.
Osteopaatti piti erittäin todennäköisenä, että nikamavaiva on peräisin yksittäisestä traumasta, vaikkakin taustalla sitten voi olla jumissa olleet lihakset jo pidemmältä ajalta (esim. sen häntätulehduksen peruilta). Loukkaantuminen on kuitenkin voinut tapahtua huomaamatta, joku huono ponnistus, liukastuminen, jalan alta meno tms. Eikä meillä ole tosiaan mitään mielikuvaa mistään tällistä. Hän suositteli myös, että nyt voisi olla hyvä aika koiran ikäkin huomioiden kuvata koko selkäranka. Puolen vuoden iässähän Rokista on otettu selkäkuvat, jolloin paikat olivat kehittyneet ihan normaalisti. Vertailun vuoksikin olisi mielenkiintoista nähdä kuvat nyt ja osteopaatti oli kyllä tuon oireilunkin takia kuvaamista suosittamassa. Näkisi sitten tarkemmin, mikä rangan tilanne tällä hetkellä on.
Tulihan tuosta nyt vähän huolta itselle tietysti. Birgitan ja Tiinan kanssa mietittiin, mihin Rokia kannattaisi viedä kuvattavaksi. Itseni kannalta nyt Jyväskylän ulkopuoliset paikat on lähitulevaisuudessa lähinnä mahdottomia, mutta varmaankin nyt voisin saada kyytiapua, jos Roki saataisiin lekuriin esim. Tampereelle. Samalla tsekattaisiin ne Rokin ikenet, joissa lienee ientulehdus päällänsä.
Saapa nyt nähdä, miten käy Jyväskylän näyttelykehien marraskuun puolivälissä. Toivon tietysti, että Roki saataisiin hoitoon ja tsekattavasti mahdollisimman pian ja samapa tuo nyt sitten, jos näyttely jää vaikka antibiootin takia väliin. Tuleehan noita! Enemmän käy repukka sääliksi sen osalta, että on vaikea keksiä pojalle tarpeeksi mielekästä aktiviteettia, kun koirakaverilenkkejä ja leluriehumisia ei harrasteta, ja tokoillakaan en juuri viitsi, ettei jumit lihaksistossa pahenisi. Tokoilu multa kuitenkin vielä onnistuisi ihan ok. Vähän tehdään etsintätreeniä ulkona ja sisällä sekä jotain pientä temppuilua, mutta otuksesta näkee niin selvästi, että halut touhuta jotain mielekästä on ihan valtavat ja suoranainen riemu repeää, kun se saa esim. nostaa mulle pyykkitelineeltä pudonneen sukan ripustettavaksi uudelleen. Pikku apulainen :).
Osteopaatti piti erittäin todennäköisenä, että nikamavaiva on peräisin yksittäisestä traumasta, vaikkakin taustalla sitten voi olla jumissa olleet lihakset jo pidemmältä ajalta (esim. sen häntätulehduksen peruilta). Loukkaantuminen on kuitenkin voinut tapahtua huomaamatta, joku huono ponnistus, liukastuminen, jalan alta meno tms. Eikä meillä ole tosiaan mitään mielikuvaa mistään tällistä. Hän suositteli myös, että nyt voisi olla hyvä aika koiran ikäkin huomioiden kuvata koko selkäranka. Puolen vuoden iässähän Rokista on otettu selkäkuvat, jolloin paikat olivat kehittyneet ihan normaalisti. Vertailun vuoksikin olisi mielenkiintoista nähdä kuvat nyt ja osteopaatti oli kyllä tuon oireilunkin takia kuvaamista suosittamassa. Näkisi sitten tarkemmin, mikä rangan tilanne tällä hetkellä on.
Tulihan tuosta nyt vähän huolta itselle tietysti. Birgitan ja Tiinan kanssa mietittiin, mihin Rokia kannattaisi viedä kuvattavaksi. Itseni kannalta nyt Jyväskylän ulkopuoliset paikat on lähitulevaisuudessa lähinnä mahdottomia, mutta varmaankin nyt voisin saada kyytiapua, jos Roki saataisiin lekuriin esim. Tampereelle. Samalla tsekattaisiin ne Rokin ikenet, joissa lienee ientulehdus päällänsä.
Saapa nyt nähdä, miten käy Jyväskylän näyttelykehien marraskuun puolivälissä. Toivon tietysti, että Roki saataisiin hoitoon ja tsekattavasti mahdollisimman pian ja samapa tuo nyt sitten, jos näyttely jää vaikka antibiootin takia väliin. Tuleehan noita! Enemmän käy repukka sääliksi sen osalta, että on vaikea keksiä pojalle tarpeeksi mielekästä aktiviteettia, kun koirakaverilenkkejä ja leluriehumisia ei harrasteta, ja tokoillakaan en juuri viitsi, ettei jumit lihaksistossa pahenisi. Tokoilu multa kuitenkin vielä onnistuisi ihan ok. Vähän tehdään etsintätreeniä ulkona ja sisällä sekä jotain pientä temppuilua, mutta otuksesta näkee niin selvästi, että halut touhuta jotain mielekästä on ihan valtavat ja suoranainen riemu repeää, kun se saa esim. nostaa mulle pyykkitelineeltä pudonneen sukan ripustettavaksi uudelleen. Pikku apulainen :).
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Lihasjumia
Täällä edelleen ollaan. Ei olekaan aiemmin koko tämän blogin olossaolon aikana tullut yli kuukauden mittaista päivitystaukoa. Selityksenä tälle kelvatkoon muuttuva elämäntilanne ja se, ettei viime aikoina ole priorisoitunut bloggaaminen ihan ykköseksi. Koiran kanssa kyllä ollaan puuhattu jonniinkin verran ja pientä (toivottavasti vain pientä) terveysongelmaa meillä myös on riesana.
Haaveissa oli jo Keski-Suomen tokon piirimestikset syyskuussa, kun yht´äkkiä moni palanen loksahti murheenkryyniseuraamisessa paikalleen. Olin kuitenkin kisoja edeltävillä viikoilla jo töissä niin poikki, etten jaksanut lopulta ajatellakaan treenaamista. Harmi sinällään, koska me ollaan tosissaan edistytty! Nyt varmaan siirrän suunnitelmia tokoilun osalta ensi keväälle ja nyt onkin jo sen verran asiat järjestyksessä, että sisätiloihinkin ollaan pääsemässä treenailemaan kevätpuolella kohtuu säännöllisesti. Myös BH-koe ensi keväänä siintelee mielessä.
Nyt kuitenkin viimeiset reilu kaksi viikkoa on Roki ollut kevyellä lenkillä ja näin ollen myös viettänyt varsin tylsiä päiviä, vaikka itse olen jo toista viikkoa nyt äitiyslomailemassa ja kotosalla. Pallon heittelyt on nyt pannassa, samoin kuin tokoilu - en viitsi tällä hetkellä koiraa rasittaa mihinkään väkinäisiin asentoihin. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten havaittiin, että Rokilla käy ponnistaminen takajaloilla tosi kipeästi, se ei yhtenä iltana hypännyt sohvalle, vaan jätti yrityksen kesken ulahtaen. Sen jälkeen koira oli viikon verran särkylääkkeellä ja käytin sen Naukkarisen Annella tsekattavana. Anne totesi, ettei voi edes hieroa Rokia, sen verran juupelissa on koko lantion seutu. Vähensin pikkuhiljaa särkkäriä ja Rokin lenkkeily oli pitkin pururatoja vapaana ja ilman koiraseuraa.
Käytin viime viikolla Rokin uudestaan Annella hierottavana ja nyt lihasjumi oli lauennut jo jonkin verran. Lantiorangan pariin nikamaan Anne oli kuitenkin vaivaa paikallistavinaan, kuitenkin lihakset ympärillä olivat vielä niin jumissa ja koira jäkitti hierontaa vastaan, että hieroja ei voinut vielä sanoa, onko vaiva pelkästään lihasperäistä vai onko nikamissa jotain pielessä. Virtsatietulehdukseen en usko - Rokilla ei ole ollut mitään edellisen kerran tyyppisiä ongelmia ja myöskään anaalit eivät mielestäni ole aiheuttaneet mitään vaivaa. Yksi mahdollinen jumituksen syy voisi olla alkukesän häntärauhasen tulehdus. Jos koira ei pitempään aikaan käyttänyt liikkuessaan häntäänsä normaalisti, on jumi voinut kehittyä pikkuhiljaa pahemmaksi. Voihan se lihasjumi sitten tuottaa äkillisesti vaikka kramppialttiutta tai esim. iskiassäryn tapaisen kiputilan.
Palautumista ajatellen Rokin lihashuolto kyllä on ollut vähän retuperällä nyt, kun aktiivitreeniä on ollut vähemmän. Sikäli ihan järkeen käyvää on, että jotain jumitiloja koiralla onkin. Lisäksi usein lenkeillä on heitelty Rokille palloa tai muuta lelua ja niiden peräänhän koira lähtee varsin varomattomasti ja jarruttaa myös todella töksähtäen. Nyt tilasin magnesium-kalkki -valmistetta Rokia varten palautumista edistämään. Lisäksi Rokilla on vielä yksi hierontakerta ensi viikolla ja sain sen myös osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle seuraavalle viikonlopulle käsiteltäväksi. Toivottavasti nyt ainakin selviää, onko lääkärihoidon tarvetta vai menisikö nyt näillä toimenpiteillä jumitukset ohi. Parempi Roki jo toki on kuin kaksi viikkoa sitten, mutta edelleenkin jäykkä ja hieman kömpelö takaliikkeiltään. Ontunut se ei ole missään vaiheessa.
Kamalan iso huoli koirasta tulee kyllä pienenkin häikän yhteydessä. Toivottavasti Roki palautuu pian täysin kuntoon, ehkä sitä sitten osaa jatkossa myös paremmin ennakoida vastaavaa, jos jumialttiutta vanhemmiten alkaa olla herkemminkin. Sitten pitäisi vielä muun ohessa selvittää, miksi Rokin yläikenet kulmurien kohdalla punoittavat muuta suuta enemmän ja ovat myös hieman ryhelmäisellä rakkulalla... Joku allergia?
Haaveissa oli jo Keski-Suomen tokon piirimestikset syyskuussa, kun yht´äkkiä moni palanen loksahti murheenkryyniseuraamisessa paikalleen. Olin kuitenkin kisoja edeltävillä viikoilla jo töissä niin poikki, etten jaksanut lopulta ajatellakaan treenaamista. Harmi sinällään, koska me ollaan tosissaan edistytty! Nyt varmaan siirrän suunnitelmia tokoilun osalta ensi keväälle ja nyt onkin jo sen verran asiat järjestyksessä, että sisätiloihinkin ollaan pääsemässä treenailemaan kevätpuolella kohtuu säännöllisesti. Myös BH-koe ensi keväänä siintelee mielessä.
Nyt kuitenkin viimeiset reilu kaksi viikkoa on Roki ollut kevyellä lenkillä ja näin ollen myös viettänyt varsin tylsiä päiviä, vaikka itse olen jo toista viikkoa nyt äitiyslomailemassa ja kotosalla. Pallon heittelyt on nyt pannassa, samoin kuin tokoilu - en viitsi tällä hetkellä koiraa rasittaa mihinkään väkinäisiin asentoihin. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten havaittiin, että Rokilla käy ponnistaminen takajaloilla tosi kipeästi, se ei yhtenä iltana hypännyt sohvalle, vaan jätti yrityksen kesken ulahtaen. Sen jälkeen koira oli viikon verran särkylääkkeellä ja käytin sen Naukkarisen Annella tsekattavana. Anne totesi, ettei voi edes hieroa Rokia, sen verran juupelissa on koko lantion seutu. Vähensin pikkuhiljaa särkkäriä ja Rokin lenkkeily oli pitkin pururatoja vapaana ja ilman koiraseuraa.
Käytin viime viikolla Rokin uudestaan Annella hierottavana ja nyt lihasjumi oli lauennut jo jonkin verran. Lantiorangan pariin nikamaan Anne oli kuitenkin vaivaa paikallistavinaan, kuitenkin lihakset ympärillä olivat vielä niin jumissa ja koira jäkitti hierontaa vastaan, että hieroja ei voinut vielä sanoa, onko vaiva pelkästään lihasperäistä vai onko nikamissa jotain pielessä. Virtsatietulehdukseen en usko - Rokilla ei ole ollut mitään edellisen kerran tyyppisiä ongelmia ja myöskään anaalit eivät mielestäni ole aiheuttaneet mitään vaivaa. Yksi mahdollinen jumituksen syy voisi olla alkukesän häntärauhasen tulehdus. Jos koira ei pitempään aikaan käyttänyt liikkuessaan häntäänsä normaalisti, on jumi voinut kehittyä pikkuhiljaa pahemmaksi. Voihan se lihasjumi sitten tuottaa äkillisesti vaikka kramppialttiutta tai esim. iskiassäryn tapaisen kiputilan.
Palautumista ajatellen Rokin lihashuolto kyllä on ollut vähän retuperällä nyt, kun aktiivitreeniä on ollut vähemmän. Sikäli ihan järkeen käyvää on, että jotain jumitiloja koiralla onkin. Lisäksi usein lenkeillä on heitelty Rokille palloa tai muuta lelua ja niiden peräänhän koira lähtee varsin varomattomasti ja jarruttaa myös todella töksähtäen. Nyt tilasin magnesium-kalkki -valmistetta Rokia varten palautumista edistämään. Lisäksi Rokilla on vielä yksi hierontakerta ensi viikolla ja sain sen myös osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle seuraavalle viikonlopulle käsiteltäväksi. Toivottavasti nyt ainakin selviää, onko lääkärihoidon tarvetta vai menisikö nyt näillä toimenpiteillä jumitukset ohi. Parempi Roki jo toki on kuin kaksi viikkoa sitten, mutta edelleenkin jäykkä ja hieman kömpelö takaliikkeiltään. Ontunut se ei ole missään vaiheessa.
Kamalan iso huoli koirasta tulee kyllä pienenkin häikän yhteydessä. Toivottavasti Roki palautuu pian täysin kuntoon, ehkä sitä sitten osaa jatkossa myös paremmin ennakoida vastaavaa, jos jumialttiutta vanhemmiten alkaa olla herkemminkin. Sitten pitäisi vielä muun ohessa selvittää, miksi Rokin yläikenet kulmurien kohdalla punoittavat muuta suuta enemmän ja ovat myös hieman ryhelmäisellä rakkulalla... Joku allergia?
lauantai 31. elokuuta 2013
Roki kävi näyttelemässä pitkästä aikaa
Päivitykset laahaa rankasti! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi puuhattu, mutta kieltämättä ekat työviikot ovat olleet aika raskaita. Harrastusrintamalla ollaan säännöllisesti tehty tokoa ja jonkin verran myös tottiksen liikkeitä. Pari iltaa sitten esineruutukin käytiin ihmettelemässä. Vähän oli epävarmat lähdöt pistoille, mutta ruudussa oli todella monta esinettä ja Roki nosti kyllä kaksi, kolmannelle en lähettänytkään. Kannustin ehkä liikaakin, olisi vaan pitemmän tauon jälkeen voinut antaa koiran ratkaista ruutua itse. Oma epävarmuus näkyi taas meidän tekemisessä.
Tänään Roki lähti aamusta Annen ja Sannin reissuun kera kolmen muun koiran. Määränpäänä oli Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely. Päivä oli Rokille varsin pitkä ja bortsukehä vasta iltapäivällä. Anne vei Rokia kehässä ja piti nuhteessa. Varmaan sekä pitkän päivän että tiukan rodin ansiosta häntäkin pysyi aika kivasti alhaalla, mutta tästä huolimatta häntätuomariksikin tämän rodun arvostelussa puhuttu Gunnel Holm piti Rokin häntää liian korkeana. Kuitenkin EH2, mihin olen oikein tyytyväinen, aavistelin H:takin. Koiria ei ollut paljon, ei varmaan kymmentäkään kehässä.
Arvostelu meni näin: "Vahvarunkoinen uros, jolla on hyvä otsapenger. Hieman kapea kuono. Hyvä etuosa. Hieman luisu lantio. Saisi olla paremmin kulmautunut. Ahtaat takaliikkeet. Liian korkea häntä liikkuessa."
Syksyn muita näyttelyitä tässä vähän ähmyilin ja ilmoitin Rokin nyt Jyväskylän kv-näyttelyyn. Eiköhän sen joku täällä kehään marraskuun puolivälissä saa, jos itse en paikan päälle pääse. Samoin pähkäilin nyt Seinäjoen näyttelyn kanssa lokakuun lopulla, Annen mukana Roki sinnekin pääsisi. Tosin tuomarit ei noista kummassakaan varmaan ole "meidän puolella", pohjoismaisia molemmissa.
Tänään Roki lähti aamusta Annen ja Sannin reissuun kera kolmen muun koiran. Määränpäänä oli Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely. Päivä oli Rokille varsin pitkä ja bortsukehä vasta iltapäivällä. Anne vei Rokia kehässä ja piti nuhteessa. Varmaan sekä pitkän päivän että tiukan rodin ansiosta häntäkin pysyi aika kivasti alhaalla, mutta tästä huolimatta häntätuomariksikin tämän rodun arvostelussa puhuttu Gunnel Holm piti Rokin häntää liian korkeana. Kuitenkin EH2, mihin olen oikein tyytyväinen, aavistelin H:takin. Koiria ei ollut paljon, ei varmaan kymmentäkään kehässä.
Arvostelu meni näin: "Vahvarunkoinen uros, jolla on hyvä otsapenger. Hieman kapea kuono. Hyvä etuosa. Hieman luisu lantio. Saisi olla paremmin kulmautunut. Ahtaat takaliikkeet. Liian korkea häntä liikkuessa."
Syksyn muita näyttelyitä tässä vähän ähmyilin ja ilmoitin Rokin nyt Jyväskylän kv-näyttelyyn. Eiköhän sen joku täällä kehään marraskuun puolivälissä saa, jos itse en paikan päälle pääse. Samoin pähkäilin nyt Seinäjoen näyttelyn kanssa lokakuun lopulla, Annen mukana Roki sinnekin pääsisi. Tosin tuomarit ei noista kummassakaan varmaan ole "meidän puolella", pohjoismaisia molemmissa.
perjantai 16. elokuuta 2013
Töihin takaisin...
Jopas tyhjensi ensimmäinen kokonainen työviikko takin. Aika hektinen aloitus ja vähän viime vuotta pitemmät työpäivät, viisi uutta opetusryhmää ja paljon juoksevia asioita takasi sen, että iltaisin ei ole paljon mitään ehtinyt ja jaksanut. Unentarvekin on aikamoinen ja vielä on vähän kesän myöhäisten iltojen rytmi päällänsä.
Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa! Vähän on taas tokotouhuiltu Rokin kanssa, eilen iltana oikein mukava parikymmenminuuttinen kentällä ja edellisellä viikolla parit treffit Raisan kanssa. Kävimme viime viikolla testaamassa myös pk-tottiksen A-estettä ja ihmettelemässä, että on se metrinen vaan korkea. Tarkoitus olisi vähän tsekata Rokin hypptekniikkaa, meillähän nyt ei sitä agilitytaustaa ole nimeksikään ja olisi tietysti hyvä luottaa koiran tekniikkaan, kun korkeaa estettä lähdetään hyppäämään. A-este tarvitsi kannustusta ja Rokin mielestä lähtökohtaisesti me oltiin varmaan ihan idiootteja, kun edes kuviteltiin, että sellaisen esteen ylitystä kannattaisi kokeilla. Mitään pelkoa ei koirassa varsinaisesti estettä kohtaan tuntunut, kun hihnan kanssa sitten muutama ylitys tehtiinkin. Mutta ennemmin Roki ei ehkä ihan ymmärtänyt, miksi sellaista ylipäätään kannattaa tehdä, kun kiertääkin voi...
Huomaa taas, että iltaisin Rokiin on latautunut hurjat määrät virtaa yöunien ja päivän yksinolon jälkeen. Osa siitä purkautui kesällä jo pelkästään valveillaoloon päivällä, kun me kuitenkin oltiin suurimmaksi osaksi kotosalla. Nyt kun vaan jaksaisi hyödyntää tuon virran ja olisi itselläkin sen verran energiaa, että treenikentälle tulisi lähdettyä! Kyllä mua taas vähän on alkanut koekalenterinkin katselu kiinnostaa.
Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa! Vähän on taas tokotouhuiltu Rokin kanssa, eilen iltana oikein mukava parikymmenminuuttinen kentällä ja edellisellä viikolla parit treffit Raisan kanssa. Kävimme viime viikolla testaamassa myös pk-tottiksen A-estettä ja ihmettelemässä, että on se metrinen vaan korkea. Tarkoitus olisi vähän tsekata Rokin hypptekniikkaa, meillähän nyt ei sitä agilitytaustaa ole nimeksikään ja olisi tietysti hyvä luottaa koiran tekniikkaan, kun korkeaa estettä lähdetään hyppäämään. A-este tarvitsi kannustusta ja Rokin mielestä lähtökohtaisesti me oltiin varmaan ihan idiootteja, kun edes kuviteltiin, että sellaisen esteen ylitystä kannattaisi kokeilla. Mitään pelkoa ei koirassa varsinaisesti estettä kohtaan tuntunut, kun hihnan kanssa sitten muutama ylitys tehtiinkin. Mutta ennemmin Roki ei ehkä ihan ymmärtänyt, miksi sellaista ylipäätään kannattaa tehdä, kun kiertääkin voi...
Huomaa taas, että iltaisin Rokiin on latautunut hurjat määrät virtaa yöunien ja päivän yksinolon jälkeen. Osa siitä purkautui kesällä jo pelkästään valveillaoloon päivällä, kun me kuitenkin oltiin suurimmaksi osaksi kotosalla. Nyt kun vaan jaksaisi hyödyntää tuon virran ja olisi itselläkin sen verran energiaa, että treenikentälle tulisi lähdettyä! Kyllä mua taas vähän on alkanut koekalenterinkin katselu kiinnostaa.
maanantai 5. elokuuta 2013
Kesän kertausta
Vähän nyt pitää alkaa jo niputtaa tämän kesän koirapuuhasteluja - ja eihän tähän nyt ihan tyytyväinen voi olla. Vepet jäi oikeastaan juhannuksen jälkeen, osin lajin fyysisyyden takia (siis mulle) ja osin laiskuuden takia. Toivon todella, että tulevina kesinä vielä palataan vepen pariin, koska aina treeneihin päästessämme on ollut huippuhauskaa ja kuten sanottu, koira nauttii touhusta ja myös luontaisesti hanskaa liikkeitä.
Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.
Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.
Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn. Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.
Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.
Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.
Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!
Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.
Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.
Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn. Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.
Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.
Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.
Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
Pientä tokointoa
Viime torstaina käytiin katsomassa Nooran kanssa Laukan tokokoetta, ja pakko kyllä tunnustaa, että pientä polttelua koekentälle taas heräsi. Leppoisa meininki ja pieni koe varmasti osaltaan vaikuttivat. Roki pääsi vähän myös jumppaamaan parkkipaikan häiriössä.
Eilen illalla tehtiin lenkin yhteydessä myös kentällä pientä treeniä keskenämme. Hurjuuttani testasin pitempää seuruuta, käytännössä kokonaista alokasluokan pätkää. En hetsannut yhtään patukalla alkuun, kunhan sen verran Roki oli lelusta tietoinen, että muisti sen olevan mulla taskussa. Uskallan sanoa, että kontaktissa oltaisiin menty vähän eteenpäin. *Varovaisesti tyytyväinen*
Yhteen putkeen pelkillä välikehuilla tehtiin myös jäävät ja luoksetulo. Vajaat perusasennot jäävissä ja vino eteenistuminen luoksarissa virheinä. Jälleen seuruukontakti pysyi. Vinous korjattavissa. Ja korjattiinkin parilla toistolla eteenistumisia.
Loppuun eteenmenoa lelun kanssa. Maahan -käskytystä treenaillaan satunnaisesti lenkkeillessä ja välillä kentälläkin. Toimii kohtalaisesti jo etänä.
Eilen illalla tehtiin lenkin yhteydessä myös kentällä pientä treeniä keskenämme. Hurjuuttani testasin pitempää seuruuta, käytännössä kokonaista alokasluokan pätkää. En hetsannut yhtään patukalla alkuun, kunhan sen verran Roki oli lelusta tietoinen, että muisti sen olevan mulla taskussa. Uskallan sanoa, että kontaktissa oltaisiin menty vähän eteenpäin. *Varovaisesti tyytyväinen*
Yhteen putkeen pelkillä välikehuilla tehtiin myös jäävät ja luoksetulo. Vajaat perusasennot jäävissä ja vino eteenistuminen luoksarissa virheinä. Jälleen seuruukontakti pysyi. Vinous korjattavissa. Ja korjattiinkin parilla toistolla eteenistumisia.
Loppuun eteenmenoa lelun kanssa. Maahan -käskytystä treenaillaan satunnaisesti lenkkeillessä ja välillä kentälläkin. Toimii kohtalaisesti jo etänä.
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Iltatokot
On se ihme, kun ihminen osaa arvostaa normaalia hyvää oloa vasta, kun on ollut kipeänä. Olin tosiaan viime viikon käytännössä kokonaan varsin karseiden mahakipujen kourissa, jotenkin suolisto ja ruuansulatus jumitti. Sunnuntaina alkoi helpottaa, nyt on maha kunnossa ja olen alkuviikon tehnyt pitkiä lenkkejä Rokin kanssa joka päivä. Jos sitä hetken taas muistaisi, että terveys on aika kiva juttu ja siitä kannattaa pitää huolta.
Tänään oli aktiivi-ilta. Satun ja Naavan kanssa tehtiin vajaan puolen tunnin tokotreenit. Aloitettiin paikkamakuulla, oikein mukava makuu ja hyvä tehdä välillä tämä osio treenin alkuun. Naava jatkoi vielä makuutreeneillä ja me tehtiin seuraamispätkää. Paikka on mielestäni lyhyillä pätkillä parantunut, muutoinkin ihan kivaa pikkunäppärää tekemistä Rokilta. Mitään pitkää pätkää ei tehty, käännöksiä ja pysähdyksiä lähinnä. Ja perusasentoa. Mielestäni peruasento on terävöitynyt, kun aloin ottaa Rokin patukkapalkkaamisen jälkeen patukka suussa sivulle ja vasta siinä pyydän lelun pois. Lisäksi myös luovutus onnistuu paremmin, kun ikään kuin siirrytään jo työskentelymoodille ennen lelun poisottoa. Luoksetuloja loppuun. Pari eteenistumista alle ja oli kiva nähdä, miten kytistely on jäänyt luoksetulosta pois, kun ei olla tehty stoppeja aikoihin. Tulee tiiviiseen eteenistumiseen vauhdilla, muttei törmää. Palkkasin eteen liivin helmasta ja varmistin, ettei Roki ennakoi perusasentoa.
Hyvien harkkojen jälkeen lenkille ja puolitoista tuntia kierreltiin pururatoja ja tietysti poikettiin myös suolammella uittamassa koirat. Tai Naava pulahti pikku pakosta kerran ja keskittyi sittemmin syömään suosammalta. Rokin mielestä kepin heittely lampeen lopppui jälleen kerran liian lyhyeen.
Hyviä koiraohituksia tuli myös lenkillä. Roki vaikuttaisi oikeasti pikkuhiljaa ottavan uutta ohitustapaa haltuun. Se alkaa käsittelemään nyt jonkin verran ohituksen aiheuttamaa stressiä itse (tai tää on mun teoria) ja painuu ohittaessa sijaistoiminnolle eli mielestäni siirtää ohitukseen liittyvän paineen pientareen nuuhkimiseen tai ojan kautta kiertämiseen. Tämä on vaatinut tiukkoja kieltoja rähinöistä, napakkaa palautetta ja erityisesti omaa päättäväisyyttä ohitustilanteissa. Olisikohan vanha koira oppimassa uutta temppua? Peukut pystyyn, että ohitusongelma saataisiin vielä haltuun tulevana syksynä.
Lenkin päälle jatkettiin vielä vähän tottiksella. Raisa seuruutti Rokia ja teetti eteenmenoharjoituksia loppuun. Kiva huomata, että Roki jaksoi seurata vielä lenkin päällekin, vaikka tiukin kärki täpinältä olikin jo hukattu Hiihtomaan pururadoille. Paikan paranemisesta saatiin myös Raisalta kommenttia. Motivaatio ja oivallus paistaa hienosti eteenmenossa. Lelua käytetään vielä treenissä ja harjoitus on yllättävän paljon samantapainen, kun esine-etsinnän alkeet, joita tehtiin vuosi sitten paljon lenkkien yhteydessä. Rokille on siis tuttua rynnätä pitkäkin matka lelulle, joka on ensin käyty viemässä yhdessä. Kovin innoissaan se kyllä tästä treenistä on.
Huomenna pitäisi mennä illalla katsomaan tokokoetta Laukaaseen ja ehkä siellä vielä vähän tottistelua lisää.
Tänään oli aktiivi-ilta. Satun ja Naavan kanssa tehtiin vajaan puolen tunnin tokotreenit. Aloitettiin paikkamakuulla, oikein mukava makuu ja hyvä tehdä välillä tämä osio treenin alkuun. Naava jatkoi vielä makuutreeneillä ja me tehtiin seuraamispätkää. Paikka on mielestäni lyhyillä pätkillä parantunut, muutoinkin ihan kivaa pikkunäppärää tekemistä Rokilta. Mitään pitkää pätkää ei tehty, käännöksiä ja pysähdyksiä lähinnä. Ja perusasentoa. Mielestäni peruasento on terävöitynyt, kun aloin ottaa Rokin patukkapalkkaamisen jälkeen patukka suussa sivulle ja vasta siinä pyydän lelun pois. Lisäksi myös luovutus onnistuu paremmin, kun ikään kuin siirrytään jo työskentelymoodille ennen lelun poisottoa. Luoksetuloja loppuun. Pari eteenistumista alle ja oli kiva nähdä, miten kytistely on jäänyt luoksetulosta pois, kun ei olla tehty stoppeja aikoihin. Tulee tiiviiseen eteenistumiseen vauhdilla, muttei törmää. Palkkasin eteen liivin helmasta ja varmistin, ettei Roki ennakoi perusasentoa.
Hyvien harkkojen jälkeen lenkille ja puolitoista tuntia kierreltiin pururatoja ja tietysti poikettiin myös suolammella uittamassa koirat. Tai Naava pulahti pikku pakosta kerran ja keskittyi sittemmin syömään suosammalta. Rokin mielestä kepin heittely lampeen lopppui jälleen kerran liian lyhyeen.
Hyviä koiraohituksia tuli myös lenkillä. Roki vaikuttaisi oikeasti pikkuhiljaa ottavan uutta ohitustapaa haltuun. Se alkaa käsittelemään nyt jonkin verran ohituksen aiheuttamaa stressiä itse (tai tää on mun teoria) ja painuu ohittaessa sijaistoiminnolle eli mielestäni siirtää ohitukseen liittyvän paineen pientareen nuuhkimiseen tai ojan kautta kiertämiseen. Tämä on vaatinut tiukkoja kieltoja rähinöistä, napakkaa palautetta ja erityisesti omaa päättäväisyyttä ohitustilanteissa. Olisikohan vanha koira oppimassa uutta temppua? Peukut pystyyn, että ohitusongelma saataisiin vielä haltuun tulevana syksynä.
Lenkin päälle jatkettiin vielä vähän tottiksella. Raisa seuruutti Rokia ja teetti eteenmenoharjoituksia loppuun. Kiva huomata, että Roki jaksoi seurata vielä lenkin päällekin, vaikka tiukin kärki täpinältä olikin jo hukattu Hiihtomaan pururadoille. Paikan paranemisesta saatiin myös Raisalta kommenttia. Motivaatio ja oivallus paistaa hienosti eteenmenossa. Lelua käytetään vielä treenissä ja harjoitus on yllättävän paljon samantapainen, kun esine-etsinnän alkeet, joita tehtiin vuosi sitten paljon lenkkien yhteydessä. Rokille on siis tuttua rynnätä pitkäkin matka lelulle, joka on ensin käyty viemässä yhdessä. Kovin innoissaan se kyllä tästä treenistä on.
Huomenna pitäisi mennä illalla katsomaan tokokoetta Laukaaseen ja ehkä siellä vielä vähän tottistelua lisää.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Ei kerrassaan mitään
Taukoa pukkaa päivityksistä. Kertonee myös tauosta missään merkittävässä koiraharrastustoiminnassa. Olin viime viikon vähän kipeänä ja viikonloppu reissattiin, joten vähemmälle on jäänyt. Tällä viikolla yritetään vähän skarpata!
Roki oli viikonlopun mun porukoilla hoidossa ja tapansa mukaan kotiin tullessa eilisiltana kaatui lähes suorilta jaloilta parketille vetämään sikeitä. Ja yö putkeen sekä tämä päivä hyvinkin rauhallisena. Vieraampi paikka pitää Rokin aina pykälän verran valppaampana ja vaikka mitään ihmeitä eivät kai olleet puuhailleet, lepo otetaan vasta kotona. No, kyllä siellä "mummi ja pappa" pitävät pojalle seuraa jatkuvasti ja lenkkejä tehdään vaikka kuinka päivän aikana, uimaankin Roki oli päässyt.
Meillä jää sattuneesta syystä pitempi vaellusreissu tänä kesänä tekemättä. Joku päivän luontopolku tai kansallispuistokeikka meinattiin kuitenkin vielä heittää. Pitäisi vaan surffata vähän netistä käymättömiä paikkoja. Mehän ollaan koluttu kutakuinkin kaikki luontopolut ja vastaavat tästä Keski-Suomen alueelta. Olisi kiva bongailla jotakin uutta reittiä päiväreissuetäisyydellä.
Tällä viikolla suunniteltiin johonkin väliin ainakin lenkkeilyä Santun ja Annen kanssa sekä mahdollisesti torstaina vierailua Laukaan toko-kokeeseen - tosin siis yleisönä. Mahdollisesti treenailua siihen yhdistäen.
Roki oli viikonlopun mun porukoilla hoidossa ja tapansa mukaan kotiin tullessa eilisiltana kaatui lähes suorilta jaloilta parketille vetämään sikeitä. Ja yö putkeen sekä tämä päivä hyvinkin rauhallisena. Vieraampi paikka pitää Rokin aina pykälän verran valppaampana ja vaikka mitään ihmeitä eivät kai olleet puuhailleet, lepo otetaan vasta kotona. No, kyllä siellä "mummi ja pappa" pitävät pojalle seuraa jatkuvasti ja lenkkejä tehdään vaikka kuinka päivän aikana, uimaankin Roki oli päässyt.
Meillä jää sattuneesta syystä pitempi vaellusreissu tänä kesänä tekemättä. Joku päivän luontopolku tai kansallispuistokeikka meinattiin kuitenkin vielä heittää. Pitäisi vaan surffata vähän netistä käymättömiä paikkoja. Mehän ollaan koluttu kutakuinkin kaikki luontopolut ja vastaavat tästä Keski-Suomen alueelta. Olisi kiva bongailla jotakin uutta reittiä päiväreissuetäisyydellä.
Tällä viikolla suunniteltiin johonkin väliin ainakin lenkkeilyä Santun ja Annen kanssa sekä mahdollisesti torstaina vierailua Laukaan toko-kokeeseen - tosin siis yleisönä. Mahdollisesti treenailua siihen yhdistäen.
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Jälleen retki suolammelle
Kovin ihmeellisiä puuhia ei ole tätä postausta varten kertynyt. Emäntä on keskittynyt pari viikonloppua kaverien polttarihumuihin ja touhut koiran kanssa ovat olleet vähemmällä. Sunnuntaina piipahdettiin Vihtavuoressa ryhmänäyttelyssä, johon sain jopa Villenkin raahattua mukaan. Rokinhan piti alunperin olla myös siellä kehässä, mutta suunnitelmat muuttuivat häntävaivojen myötä. Kehän laidalta löytyivät Piika ja Sara sekä Tiina, Birgitta ja Noora, joilla olikin ollut aivan huikea näyttelyviikonloppu. Lauantaina Mikkelissä Piika pokkasi viimeisen sertinsä ollen paras narttu ja ROP. Sunnuntaina tuli Piikalle edelleen eriä, mutta sertin vei sitten Sara. Piikalla valioituminen on nyt luonnetestituloksesta kiinni. Onnea Piika, Sara, Noora, Tiina ja Birgitta!!
Tässä muutama mainio kuva viime viikon lenkiltä Satun ja Naavan kanssa. Kiitos Satu!
Suolammen (Vuorilampi) laiturilla Halssilan Hiihtomaan takana.
Veteen voi lähteä monella eri tyylillä. Tässä näytteet a'la Rocky Road.
Tämä on kyllä paras! :D
Laiturin portaita noustaan myös ylös, myös tästä löytyy eri variaatioita. Ravistus:
Naava innostui myös Rokin kepistä ja haastoi varmaan ekaa kertaa ikinä Rokin. Roki yllättyi sen verran, ettei edes pörissyt takaisin kovin pahasti.
Uintien jälkeen kuuluu vetää hepulikohtaukset pitkin suota.
Tässä muutama mainio kuva viime viikon lenkiltä Satun ja Naavan kanssa. Kiitos Satu!
Suolammen (Vuorilampi) laiturilla Halssilan Hiihtomaan takana.
Veteen voi lähteä monella eri tyylillä. Tässä näytteet a'la Rocky Road.
Tämä on kyllä paras! :D
Laiturin portaita noustaan myös ylös, myös tästä löytyy eri variaatioita. Ravistus:
Ilman ravistusta. Tukka hyvin, kaikki hyvin?
Naava innostui myös Rokin kepistä ja haastoi varmaan ekaa kertaa ikinä Rokin. Roki yllättyi sen verran, ettei edes pörissyt takaisin kovin pahasti.
Uintien jälkeen kuuluu vetää hepulikohtaukset pitkin suota.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Rasti seinään
Nyt pitäisi varmaan piirtää siis rasti seinään - kahtena päivänä peräkkäin tokotreeniä! Vepet jäi tällä viikolla emännän väsymyksen ja bänditreenien takia väliin, mutta uintia on toki tullut suolammelle suuntautuneiden lenkkien ansiosta. Emännällä tosin edelleen talviturkki heittämättä, ja aivan varmasti en heitä sitä suolampeen tänä vuonna!
Eilen Satu ja Naava tulivat taas tokoilemaan meidän kanssa. Rokin kanssa tehtiin perusasentoa ja liikkeellelähtöjä. Pidin patukkaa lähinnä takataskussa ja palkkasin reippaasti kontaktista oikealla seuraamispaikalla. Nyt palkkaus lähtee joka kerta taaksepäin. Aluksi Roki ei hahmottanut palkkasuuntaa, vaikka enemmänhän olen sitä taakse palkannut kuin eteen. Syynä oli palkkauskäsi, kun nyt heitän palkan oikealla kädellä taakse, jotta Roki ei kytistelisi yhtään lelua. Nopeasti homma valottui kyllä. Aika kivaa kontaktia on alkanutkin tulla. Lahnailu vähentynyt. Selkeästi pitää vain tehdä ja lahnailu paheni talvitauon aikana.
Tänään tehtiin pari pitempääkin seuruuta ja vaikka kontakti putoilikin, keskityin kehumaan erityisesti katseesta nimenomaan oikealla seuraamispaikalla. Aika kivoja käännöksiä oikeallekin saatiin aikaan, vaikka oikea käännös edelleen pudottaa kontaktin aivan saletisti joka kerta.
Eilen otettiin noutoa, josta palkkasin lennosta. Tähän muutama luovutus- ja pitoharkka perään. Luoksetulokin otettiin, himmasi vauhtia loppuun, oisko stoppitreenien peruja. Eteenistumiset napakoita, ennakoi perusasentoa.
Tänään jäävät. Yksi mainio kokonainen liike kumpaakin. Paikkamakuu eilen Naavan kanssa oikein hyvä, tänään yksin vähän levoton. Kuuma ilma ja läähätys, ja Roki ei voi pitää leukaa maassa, josta seuraa pään pyörimistä. Roki selvästi haluaisi itse rauhoittaa itsensä paikkamakuuseen leuka alhaalla. Tänään kääntyi lonkalle puolivälissä. Vähemmän levotonta kuitenkin kuin pari viikkoa sitten, kun pitkästä aikaa tokoilut taas aloitettiin.
Eilen heitettiin treenin päälle vielä lenkki ja Satulla oli uusi kamera matkassa. Katsotaan, tuliko suolammelta jälleen onnistuneita uintikuvia Rokista!
Eilen Satu ja Naava tulivat taas tokoilemaan meidän kanssa. Rokin kanssa tehtiin perusasentoa ja liikkeellelähtöjä. Pidin patukkaa lähinnä takataskussa ja palkkasin reippaasti kontaktista oikealla seuraamispaikalla. Nyt palkkaus lähtee joka kerta taaksepäin. Aluksi Roki ei hahmottanut palkkasuuntaa, vaikka enemmänhän olen sitä taakse palkannut kuin eteen. Syynä oli palkkauskäsi, kun nyt heitän palkan oikealla kädellä taakse, jotta Roki ei kytistelisi yhtään lelua. Nopeasti homma valottui kyllä. Aika kivaa kontaktia on alkanutkin tulla. Lahnailu vähentynyt. Selkeästi pitää vain tehdä ja lahnailu paheni talvitauon aikana.
Tänään tehtiin pari pitempääkin seuruuta ja vaikka kontakti putoilikin, keskityin kehumaan erityisesti katseesta nimenomaan oikealla seuraamispaikalla. Aika kivoja käännöksiä oikeallekin saatiin aikaan, vaikka oikea käännös edelleen pudottaa kontaktin aivan saletisti joka kerta.
Eilen otettiin noutoa, josta palkkasin lennosta. Tähän muutama luovutus- ja pitoharkka perään. Luoksetulokin otettiin, himmasi vauhtia loppuun, oisko stoppitreenien peruja. Eteenistumiset napakoita, ennakoi perusasentoa.
Tänään jäävät. Yksi mainio kokonainen liike kumpaakin. Paikkamakuu eilen Naavan kanssa oikein hyvä, tänään yksin vähän levoton. Kuuma ilma ja läähätys, ja Roki ei voi pitää leukaa maassa, josta seuraa pään pyörimistä. Roki selvästi haluaisi itse rauhoittaa itsensä paikkamakuuseen leuka alhaalla. Tänään kääntyi lonkalle puolivälissä. Vähemmän levotonta kuitenkin kuin pari viikkoa sitten, kun pitkästä aikaa tokoilut taas aloitettiin.
Eilen heitettiin treenin päälle vielä lenkki ja Satulla oli uusi kamera matkassa. Katsotaan, tuliko suolammelta jälleen onnistuneita uintikuvia Rokista!
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Treeniä ja lenkkiä
Viime perjantaina otettiin pitkästä aikaa Satun ja Naavan kanssa toko- ja lenkkitreffit. Tokossa panostetaan sattuneesta syystä oikeapaikkaiseen seuraamiseen. En edelleenkään edes tiedä, tietääkö Roki oikeaa paikkaa vai seilaako se pelkän vireen takia välillä edellä välillä jätättäen. Vinkkejä on saatu erään pikku projektin takia paikan hakemiseen ja ihan pienillä pätkillä ja perusasennon hakemisilla nyt mennään. Testasin myös jäävät, jotka olivat oikein mallillaan. Seisomasta istumista Roki ennakoi, mutta ongelma on hallittavissa ja korjattavissa. Hyppy- ja hyppynoutoilottelut vielä ja loppuun paikkamakuu Naavan kanssa. Paikkamakuussa pientä levottomuutta, näkee ettei olla säännöllisesti treenattu.
Lenkille Satu otti myös kameran mukaan ja sain häneltä sähköpostissa hirmu kivoja kuvia Rokista! Käytettiin koirat uimassa Hiihtomaan takana soisessa Vuorilammessa. Lisää kuvia samalta lenkiltä löytyy myös Naavan blogista.
Puron varressa metsän siimeksessä.
Jes, uimaan! Ihan muutaman kerran se keppi lensikin...
Vieläkö heittäisit kerran? Pliis? Söpö raasu, joka ei ehdi edes ravistella, kun on niin tärkeää hommaa.
Naava kävi mulahtamassa pari kertaa, mutta päätyi keskittymään sitten turpeen ja sammaleen syöntiin. Roki taas osaa käyttää laiturin portaita.
Kerran vielä? Näin kyttää paimenpoika, keppi jaloissa ja katse leikkikumppanissa!
PS. Meillä tosiaan on ehkä pieni projekti viritteillä, BH-koe pienellä varauksella nostettu jälleen tulevaisuuden suunnitelmiin... ;)
Lenkille Satu otti myös kameran mukaan ja sain häneltä sähköpostissa hirmu kivoja kuvia Rokista! Käytettiin koirat uimassa Hiihtomaan takana soisessa Vuorilammessa. Lisää kuvia samalta lenkiltä löytyy myös Naavan blogista.
Puron varressa metsän siimeksessä.
Löytyihän suolammenkin rannalta keppi!
Jes, uimaan! Ihan muutaman kerran se keppi lensikin...
Vieläkö heittäisit kerran? Pliis? Söpö raasu, joka ei ehdi edes ravistella, kun on niin tärkeää hommaa.
Naava kävi mulahtamassa pari kertaa, mutta päätyi keskittymään sitten turpeen ja sammaleen syöntiin. Roki taas osaa käyttää laiturin portaita.
Kerran vielä? Näin kyttää paimenpoika, keppi jaloissa ja katse leikkikumppanissa!
PS. Meillä tosiaan on ehkä pieni projekti viritteillä, BH-koe pienellä varauksella nostettu jälleen tulevaisuuden suunnitelmiin... ;)
tiistai 25. kesäkuuta 2013
Paluu veperantaan
Juhannukset on juhlittu mökkeillen Suolahdessa. Rokissa oli hiukkasen vahtimista, koska häntä ei ollut täysin parantunut ennen reissuun lähtöä. Lisäksi tylsyyttään Roki kalttasi ruven haavaumasta pois. Pidettiin vielä öisin sidosta hännässä Fucidermilla lääkittynä. Iho näytti onneksi aika hyvältä ruven alla ja nyt selkeästi paranemaan päin.
Juhannuksen vietosta Roki tuntuu toipuvan vieläkin. Neljä ulkoilmapäivää ja jatkuva ihmisten vedättäminen lelun heittoon tekivät tehtävänsä. Vielä kun rhode-Frida tuli rallaamaan lauantaina Rokin kanssa tulos oli taattu. Tosin Rokin piti alkuunsa pöristä ja näyttää ientä Fridalle. Selkeä syy oli kiinnostus pelkkiin ihmisiin ja leikin vonkaaminen Wubba-lelun kanssa. Silloin ei innokas koiraseura kiinnosta. Sitten kun väki siirtyi mökkiin, ralli Fridan kanssa alkoi täydessä yhteisymmärryksessä ja painiakin ottivat. Melko söpöä oli katsoa myöhemmin illalla, kun nukkuivat nokakkain mökin kuistilla.
Tänään päästiin vihdoin palaamaan vepen pariin! Kahdet treenit jäikin jo väliin. Tänään meitä oli vain kolme treeneissä, vaikkakin koiria viisi. Päätettiin tehdä kokeenomainen treeni ja kaikki liikkeet paitsi hukkuva ehdittiin. Aivan mahtava sää ja Rokin huipputyö tekivät illasta varsin hienon. Pari ihmistä enemmän olisi tietysti vähän helpottanut homman pyörittämistä, nyt sai tehdä töitä koko ajan. Mulla alkaa lisäksi pikkuhiljaa olla pieniä rajoituksia kamppeiden roudaamisessa ja nostelemisessa, pitäisi varmaan vähän miettiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tänään en joutanut antaa asian häiritä...
Sove olisi ollut Rokilta noillakin kolmella liikkeellä läpi. Puhtaan veneestä hypyn jälkeen tehtiin vienti ekaa kertaa sitten viime kesän kolmeenkymppiin. Ihan nappi! Pekan mielestä ei tarvitse kutsua Rokia veneestä "tuo" komennolla, ehkä kantsii ennemmin käyttää käskyt kehuihin pahoissa paikoissa, kuten uimaan lähdössä. Lisäksi pitää jättää "kiitos" väliin ja odottaa liikkeen loppumista ennen kehuja ja damin viskausta. Kuitenkin ihan mahtavaa, että suoritus oli varma ja täyteen matkaan! Veneen haussa myös mainio suoritus, ainoa pikku ongelma on köydestä irrottaminen jalkojen osuessa pohjaan - edelleen. Nyt oli siinä ja siinä, irrottiko juuri ennen maalilinjaa. Tämän vahvistamista pitää miettiä.
Kiva treeni ja huippua tuo vienti!
Juhannuksen vietosta Roki tuntuu toipuvan vieläkin. Neljä ulkoilmapäivää ja jatkuva ihmisten vedättäminen lelun heittoon tekivät tehtävänsä. Vielä kun rhode-Frida tuli rallaamaan lauantaina Rokin kanssa tulos oli taattu. Tosin Rokin piti alkuunsa pöristä ja näyttää ientä Fridalle. Selkeä syy oli kiinnostus pelkkiin ihmisiin ja leikin vonkaaminen Wubba-lelun kanssa. Silloin ei innokas koiraseura kiinnosta. Sitten kun väki siirtyi mökkiin, ralli Fridan kanssa alkoi täydessä yhteisymmärryksessä ja painiakin ottivat. Melko söpöä oli katsoa myöhemmin illalla, kun nukkuivat nokakkain mökin kuistilla.
Tänään päästiin vihdoin palaamaan vepen pariin! Kahdet treenit jäikin jo väliin. Tänään meitä oli vain kolme treeneissä, vaikkakin koiria viisi. Päätettiin tehdä kokeenomainen treeni ja kaikki liikkeet paitsi hukkuva ehdittiin. Aivan mahtava sää ja Rokin huipputyö tekivät illasta varsin hienon. Pari ihmistä enemmän olisi tietysti vähän helpottanut homman pyörittämistä, nyt sai tehdä töitä koko ajan. Mulla alkaa lisäksi pikkuhiljaa olla pieniä rajoituksia kamppeiden roudaamisessa ja nostelemisessa, pitäisi varmaan vähän miettiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tänään en joutanut antaa asian häiritä...
Sove olisi ollut Rokilta noillakin kolmella liikkeellä läpi. Puhtaan veneestä hypyn jälkeen tehtiin vienti ekaa kertaa sitten viime kesän kolmeenkymppiin. Ihan nappi! Pekan mielestä ei tarvitse kutsua Rokia veneestä "tuo" komennolla, ehkä kantsii ennemmin käyttää käskyt kehuihin pahoissa paikoissa, kuten uimaan lähdössä. Lisäksi pitää jättää "kiitos" väliin ja odottaa liikkeen loppumista ennen kehuja ja damin viskausta. Kuitenkin ihan mahtavaa, että suoritus oli varma ja täyteen matkaan! Veneen haussa myös mainio suoritus, ainoa pikku ongelma on köydestä irrottaminen jalkojen osuessa pohjaan - edelleen. Nyt oli siinä ja siinä, irrottiko juuri ennen maalilinjaa. Tämän vahvistamista pitää miettiä.
Kiva treeni ja huippua tuo vienti!
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Tulehdus hännässä
Rokilla on ollut tässä viimeisen viikon aikana pientä probleemia hännän kanssa. Oireet bongasin vajaa viikko sitten, kun Roki nuoli ja kalttasi takamustaan. Punkkia lähinnä etsin, mutta koska Rokilla myös nuolemisen jälkeen kävi leuat automaatilla, epäilin että jostain vuotaa jotakin eritettä myös. Hännästä sitten löytyikin märkivä kohta häntärauhasen alueelta eli hännän varresta, päältä, vajaat 10 senttiä juuresta. Pari senttiä halkaisijaltaan oleva alue vuoti verta ja kudosnestettä. Mitään hajua siitä ei lähtenyt, joten ei vaikuttanut hotspotilta. Putsasin sen Betadinella ja kaapista löytyi lääkärin haavaumiin määräämää voidetta ja yöksi sitten laitettiin sidos häntään.
Seuraavana päivänä sain kaverilta Rokille kipulääkettä, koska häntä todellakin vaikutti erittäin kipeältä. Lisäksi ajeltiin ajoksen kohta karvattomaksi. Ihan hyvä, että karvat lähti, koska verta oli kuivunut isommallekin alueelle ja myös ärtynyttä ihoa löytyi lisää karvojen alta. Vaikuttaa siltä, että tulehdus on lähtenyt paranemaan ja rupeutuu aika hyvin. Kuitenkin myös näyttää, että verestävä kohta leviää jonkin verran ja alunperin tulehtuneen alueen parantuessa viereinen kohta pahenee.
Tosi harmillinen vaiva ja vesileikit Rokilla ovat toistaiseksi pannassa. Hirmuisen kiltisti se antaa käsitellä ja hoitaa häntää. Uskoo myös erinoimaisesti sanomista, kun nuolemisesta on kielletty. Enkä olekaan käyttänyt Rokilla kauluria ollenkaan. Yöksi on riittänyt ohkainen sideharso käärittynä hännän ympärille ja paikka säilyy koskemattomana. Toivon vaan, että tulehdus paranee pian ja häntäkipu hellittää. Ressukka on välillä ollut aika alamaissa. Yritän saada nyt vielä ennen juhannusta ell-ajan, jos huomenna häntä ei ole parantunut tämänpäiväisestä. Ja tietysti myös odotan, että taas päästään jatkamaan vepeilyä.
Hämeenlinnan näyttely jää nyt väliin kesäkuun lopussa. Kipulääkkeestä seuraa varoaika ja häntä on myös hieman rujon näköinen, kun karvaton alue on melko iso. Tällä kertaa oli onnea matkassa, kun Hämeenlinnassa tapahtuneen tuomarimuutoksen takia on mahdollista saada myös rahat takaisin. Lisäksi tuomarimuutos olisi ollut meille mitä suurimmalla todennäköisyydellä erittäin epäedullinen eli tuplalykky matkassa!
Seuraavana päivänä sain kaverilta Rokille kipulääkettä, koska häntä todellakin vaikutti erittäin kipeältä. Lisäksi ajeltiin ajoksen kohta karvattomaksi. Ihan hyvä, että karvat lähti, koska verta oli kuivunut isommallekin alueelle ja myös ärtynyttä ihoa löytyi lisää karvojen alta. Vaikuttaa siltä, että tulehdus on lähtenyt paranemaan ja rupeutuu aika hyvin. Kuitenkin myös näyttää, että verestävä kohta leviää jonkin verran ja alunperin tulehtuneen alueen parantuessa viereinen kohta pahenee.
Tosi harmillinen vaiva ja vesileikit Rokilla ovat toistaiseksi pannassa. Hirmuisen kiltisti se antaa käsitellä ja hoitaa häntää. Uskoo myös erinoimaisesti sanomista, kun nuolemisesta on kielletty. Enkä olekaan käyttänyt Rokilla kauluria ollenkaan. Yöksi on riittänyt ohkainen sideharso käärittynä hännän ympärille ja paikka säilyy koskemattomana. Toivon vaan, että tulehdus paranee pian ja häntäkipu hellittää. Ressukka on välillä ollut aika alamaissa. Yritän saada nyt vielä ennen juhannusta ell-ajan, jos huomenna häntä ei ole parantunut tämänpäiväisestä. Ja tietysti myös odotan, että taas päästään jatkamaan vepeilyä.
Hämeenlinnan näyttely jää nyt väliin kesäkuun lopussa. Kipulääkkeestä seuraa varoaika ja häntä on myös hieman rujon näköinen, kun karvaton alue on melko iso. Tällä kertaa oli onnea matkassa, kun Hämeenlinnassa tapahtuneen tuomarimuutoksen takia on mahdollista saada myös rahat takaisin. Lisäksi tuomarimuutos olisi ollut meille mitä suurimmalla todennäköisyydellä erittäin epäedullinen eli tuplalykky matkassa!
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Kaksi jälkipäivää
Nyt on otettu niskalenkki laiskottelusta jälkitreenin suhteen ja kaksi päivää on rämmitty metsissä Tiinan kanssa. Kolme tuntia tuntuu hujahtavan heittämällä suunnittelussa, tallaamisessa ja reenaamisessa. Eilen tehtiin Saviolla vielä lenkki uintipaikoille treenien perään.
Päätin vihdoin työstää janaa Rokin kanssa. Molempina päivinä Tiina teki Rokille kolme janatreeniä, joista viimeisellä aina vähän pitempi muutaman kepin jälki. Muuten jälki jatkui vain parikymmentä metriä janan jälkeen. Tiesin, että Roki osaa toimia janalla ja lähtee yleensä reippaasti suoraan eteenpäin ja tietää jäljen löytyvän jossain vaiheessa. Kuitenkin takajälki kiinnostaa usein yhtä paljon kuin oikeakin suunta. Toinen ongelma on ollut ensimmäinen keppi jäljellä, jonka yli Roki helposti ryysii. Lisäksi hankalaksi havaittiin pitkä jana, eli Roki hämmentyy, mikäli jälki ei löydykään ensimmäisen liinanmitan sisältä janalla.
Eilen Roki otti ensimmäisen janan todella mainiosti ja lähti jäljelle myös erittäin hyvin. Jopa keppi, joka merkkasi jäljen päättymistä, nousi hienosti, vaikken edes muistanut tehdä keppien mieleenpalauttelua ensin. Seuraavalta janalta jälki lähtikin eri suuntaan ja Roki selkeästi edellisen mielikuvan perusteella nosti takajäljen. Korjasi nopeasti suunnan, mutta vaati hidastusta liinasta, että oivalsi. Tätä pohdittiin itseasiassa tänään pitkään eli reagoiko Roki vain minun oikaisuun vai tajusiko itse väärän suunnan. Toisaalta, lähtisikö Roki korjaamaan suunnan myös toisin päin, jos estäisinkin oikeaan suuntaan kulkemisen. Kolmas jälki lähti janalta huomattavasti edellisiä kauempaa ja tämä meni ihan haahuiluksi. Roki haisteli korkealta ilmasta hajuja ja todellakin hämmentyi, kun jälki ei tullutkaan heti vastaan. Lopulta osuttiin kyllä jäljelle, mutta aika pitkän nenä pystyssä pyörimisen jälkeen. Eka keppi ei nyt noussut, toinen kyllä, mutta pyörimisen kautta. Lelua lopussa Roki ei voinut missata. Opettavainen treeni, josta sai kyllä lisäideoita!
Tänään suunnattiin vähän eri metsäkolkalle samoihin puuhiin. Hyvin samantyyppinen treeni Rokille ja selkeästi sujui eilistä paremmin. Eka jana oli ihan nappi ja myös keppi nousi aivan suoraan, samoin lelu, johon jälki päättyi. Nyt ehkä Rokikin oivalsi jo, että tehdäänkin lyhyitä pätkiä eikä enää haikaillut jäljen jatkamiseen edellisen päivän tavoin. Tänään Roki ei hämmentynyt pitkistä janoista, selkeä parannus, mutta muistaakseni toinen jana ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eka. Keppi kuitenkin löytyi. Kolmannella janalla meinasi taas nousta takajälki, mutta hyvin korjasi suunnan. Ykkös- ja kolmoskepit nousivat, mutta kumpikin muistaakseni taas pyörinnän ja kannustuksen tuloksena. Loppulelun kohdalla vaikutti jo siltä, että Roki haistoi lelun, muttei enää oikein meinannut jaksaa etsiä sitä kunnolla.
Hyvä mieli jäi eniveis näistä tän päivän jäljistä. Jälkikeppejäkin tehtailtiin monta sarjaa tämän kesän varoiksi. Treeni päätettiin vielä esineruutuun, viitisen metriä leveä ja n. 30 metriä pitkä. Kaksi esinettä lähetin Rokin hakemaan, kumpikin löytyi, into touhuun kova, mutta vähän Roki pööpöili myös tallatun ulkopuolella. Treenien päälle Roki ja Piika kävivät vielä tsekkaamassa vanhempieni pihan ja kumpikin testasi jääkiekonlöytämistaitojaan, kiekot kaivettiin vaikka ämpäristä, joka oli puolillaan vettä. Isäni totesikin Piikan varsin nopeaoppiseksi lätkäbisneksessä :).
Päätin vihdoin työstää janaa Rokin kanssa. Molempina päivinä Tiina teki Rokille kolme janatreeniä, joista viimeisellä aina vähän pitempi muutaman kepin jälki. Muuten jälki jatkui vain parikymmentä metriä janan jälkeen. Tiesin, että Roki osaa toimia janalla ja lähtee yleensä reippaasti suoraan eteenpäin ja tietää jäljen löytyvän jossain vaiheessa. Kuitenkin takajälki kiinnostaa usein yhtä paljon kuin oikeakin suunta. Toinen ongelma on ollut ensimmäinen keppi jäljellä, jonka yli Roki helposti ryysii. Lisäksi hankalaksi havaittiin pitkä jana, eli Roki hämmentyy, mikäli jälki ei löydykään ensimmäisen liinanmitan sisältä janalla.
Eilen Roki otti ensimmäisen janan todella mainiosti ja lähti jäljelle myös erittäin hyvin. Jopa keppi, joka merkkasi jäljen päättymistä, nousi hienosti, vaikken edes muistanut tehdä keppien mieleenpalauttelua ensin. Seuraavalta janalta jälki lähtikin eri suuntaan ja Roki selkeästi edellisen mielikuvan perusteella nosti takajäljen. Korjasi nopeasti suunnan, mutta vaati hidastusta liinasta, että oivalsi. Tätä pohdittiin itseasiassa tänään pitkään eli reagoiko Roki vain minun oikaisuun vai tajusiko itse väärän suunnan. Toisaalta, lähtisikö Roki korjaamaan suunnan myös toisin päin, jos estäisinkin oikeaan suuntaan kulkemisen. Kolmas jälki lähti janalta huomattavasti edellisiä kauempaa ja tämä meni ihan haahuiluksi. Roki haisteli korkealta ilmasta hajuja ja todellakin hämmentyi, kun jälki ei tullutkaan heti vastaan. Lopulta osuttiin kyllä jäljelle, mutta aika pitkän nenä pystyssä pyörimisen jälkeen. Eka keppi ei nyt noussut, toinen kyllä, mutta pyörimisen kautta. Lelua lopussa Roki ei voinut missata. Opettavainen treeni, josta sai kyllä lisäideoita!
Tänään suunnattiin vähän eri metsäkolkalle samoihin puuhiin. Hyvin samantyyppinen treeni Rokille ja selkeästi sujui eilistä paremmin. Eka jana oli ihan nappi ja myös keppi nousi aivan suoraan, samoin lelu, johon jälki päättyi. Nyt ehkä Rokikin oivalsi jo, että tehdäänkin lyhyitä pätkiä eikä enää haikaillut jäljen jatkamiseen edellisen päivän tavoin. Tänään Roki ei hämmentynyt pitkistä janoista, selkeä parannus, mutta muistaakseni toinen jana ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eka. Keppi kuitenkin löytyi. Kolmannella janalla meinasi taas nousta takajälki, mutta hyvin korjasi suunnan. Ykkös- ja kolmoskepit nousivat, mutta kumpikin muistaakseni taas pyörinnän ja kannustuksen tuloksena. Loppulelun kohdalla vaikutti jo siltä, että Roki haistoi lelun, muttei enää oikein meinannut jaksaa etsiä sitä kunnolla.
Hyvä mieli jäi eniveis näistä tän päivän jäljistä. Jälkikeppejäkin tehtailtiin monta sarjaa tämän kesän varoiksi. Treeni päätettiin vielä esineruutuun, viitisen metriä leveä ja n. 30 metriä pitkä. Kaksi esinettä lähetin Rokin hakemaan, kumpikin löytyi, into touhuun kova, mutta vähän Roki pööpöili myös tallatun ulkopuolella. Treenien päälle Roki ja Piika kävivät vielä tsekkaamassa vanhempieni pihan ja kumpikin testasi jääkiekonlöytämistaitojaan, kiekot kaivettiin vaikka ämpäristä, joka oli puolillaan vettä. Isäni totesikin Piikan varsin nopeaoppiseksi lätkäbisneksessä :).
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Perinteinen tuuri Tuurissa
Näyttelykesä jatkui tänään Tuurin kaikkien rotujen näyttelyssä. Meidän tuuri arvostelussa jatkui tuttua rataa eli erittäin hyvää tarjottiin jälleen. Näinköhän Roki venyy enää siihen erinomaiseen? Lena Danker arvosteli ja taas oli mielestäni oikein koiran näköienn ja perusteltu arvostelu, ymmärsin tuomarin linjan hyvin ja Roki olisi jälleen hännän kannon osalta olla parempikin. Käytös muuten oikein oivallista ja koira osoitti myös hyvää hermonhallintaa, kun juuri Rokin esiintymisvuorolla areenan yli pyyhkäisi trombi. Pikkuisen kyllä säikäytti, muuten oli käynyt ihan pieni tuulenviri ja yhtäkkiä puuska kiskaisee kaiken mukaansa. Se lähti ihan meidän leiripaikan vierestä, tarrasin kamoihin ja häkkiin ja pikaväistin lentävää päivänvarjoa. Viereinen teltta meni aivan kasaan, samoin tuomariteltta. Tuomaripöydältä lähti kaikki paperit taivaalle ja vähän etäämpää myös yksi teltta. Siellä ne sitten pyörivät monen kymmenen metrin korkeudessa. Aika ylläri oli. Roki odotteli hässäkän laantumista lunkisti ja hoiti esiintymisen loppuun.
Arvostelu siis EH3, tuomari jakoi myös H:ää, joten oikein ok tuomio. "3 v poika, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis ilme. Hyvä purenta. Pysty lapa tästä johtuen lyhyt kaula. Hyvä rintakehän muoto. Hyvä selkä. Jyrkkä lantio. Liikkuu erinomaisella askelmitalla. Hieman ylpeä hännästään."
Hauskat häntäkommentit siis jatkuvat. Tuomari oli myös Nooralle jutellut, että korkea häntä korostuu vielä tuon lantionmallin takia. Tottahan se on, että harva bortsu kantaa pystyssä häntää aivan kippuralla selän päällä... Tuomari suositteli Nooralle vain erittäin kovaa juoksuvauhtia kehässä, koska häntä laskee silloin. Lisäksi Rokin mainio askellus myös mielestäni hyvin kestää kovan vauhdin ravissa.
Päivä oli varsin helteinen ja paluumatkalla Roki jäähdyttelikin järvessä, kun löydettiin P-paikka, josta saatiin poika pulahtamaan. Nyt mister Kivinen sippasi jo olohuoneen nurkkaan, varmaan lenkki vielä illalla paikallaan.
Arvostelu siis EH3, tuomari jakoi myös H:ää, joten oikein ok tuomio. "3 v poika, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis ilme. Hyvä purenta. Pysty lapa tästä johtuen lyhyt kaula. Hyvä rintakehän muoto. Hyvä selkä. Jyrkkä lantio. Liikkuu erinomaisella askelmitalla. Hieman ylpeä hännästään."
Hauskat häntäkommentit siis jatkuvat. Tuomari oli myös Nooralle jutellut, että korkea häntä korostuu vielä tuon lantionmallin takia. Tottahan se on, että harva bortsu kantaa pystyssä häntää aivan kippuralla selän päällä... Tuomari suositteli Nooralle vain erittäin kovaa juoksuvauhtia kehässä, koska häntä laskee silloin. Lisäksi Rokin mainio askellus myös mielestäni hyvin kestää kovan vauhdin ravissa.
Päivä oli varsin helteinen ja paluumatkalla Roki jäähdyttelikin järvessä, kun löydettiin P-paikka, josta saatiin poika pulahtamaan. Nyt mister Kivinen sippasi jo olohuoneen nurkkaan, varmaan lenkki vielä illalla paikallaan.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Aurinkoista lenkkeilyä
Santtu on muuten ihan mainio Rokin seurassa, se menee täysin Rokin ehdoilla ja tämän voisin kuvitella pitävän poikien välit pitkään hyvinä, jos Santun asenne ei tuosta aikuistuessa muutu. Roki ei yhtään yritäkään pomottaa pentua, vaan on iloisen kiinnostunut ja pääasiassa hyvin neutraali Santun suhteen. Hauskalla tavalla Santtu seuraa Rokin mallia ja lähtee heti leikkiin mukaan, jos Rokilla meinaa flipata hepulin puolelle. Päätyivätpä pojat myös vetämään Rokin hihnaa yhdessä, ja näissäkin vetoleikeissä Santtu on tosi varovainen. Jos Rokin taistelumurina äityy kovemmaksi, Santtu luovuttaa.
Kaverukset Santtu ja Roki
tiistai 4. kesäkuuta 2013
L-O-M-A!
Hävyttömän pitkä päivitystauko tälle blogille, mutta nyt ollaan lomalla ja sitä ehtii taas! Mahtava alkukesä on ollut ja jatkuu, viimeiset pari-kolme viikkoa auringonpaistetta ja koko ajan lämpimämmäksi käyvää säätä. Hellelukemat ovat paukkuneet jo monena päivänä.
Rokin lenkkeily onkin pitänyt ajoittaa pääasiassa iltoihin, koiralla ottaa selkeästi taas sopeutumisaikaa lämpöön. Illalla nukkumaan rauhoittuminen meinaa kestää, kun kuuma olo ei hellitä. Keventäisin todellakin Rokin turkkia, jos näyttelyitä ei olisi buukattu tätä kesää varten vielä useampaa. Tämän viikon sunnuntaina lähdetään Tuuriin ja kuun lopussa Hämeenlinnaan. Koira löyhkää melkolailla tiskirätille, kun aika useana päivänä Roki on käynyt jossain pulahtamassa uimassa. Pitäisi jaksaa kuivata sitä huolella, en tänäkään kesänä halua mitään hotspot-ongelmaa riesaksi. Koskaanhan Rokilla ei ole niitä tullut.
Eilen otettiin lenkki Naavan ja Satun kanssa ja siihen päälle kevään viimeinen uimalauinti. Oli aika letkeä uimalakerta, ei pistetty Rokia liiaksi töihin, koska tänään oli odotettavissa vepeilyä. Satun kanssa suunniteltiin tokoilua ja lenkkeilyä kesää varten, vaikka uinnit loppuivatkin tältä erää.
Vepetreenit tänään käytiin aivan luksussäässä. Vähän pelotti auringon kanssa, auto oli kuuma ja oma nahka meinasi kärtsäillä. Onneksi varjoakin löytyi. Roki teki todella hyvin hommia, kaksi liikettä tehtiin. Vienti oli mainio, tehtiin pariinkymmeneen metriin. Ensi kerralla otan kyllä täyteen matkaan ja vähennän edelleen kehuja ja hetsaamista. Sain vähän pyyhkeitä sekavasta käskytyksestä, mutta mielestäni käyttämissäni käskyissä on sävyeroja ja uskon niillä olevan merkitystä myös Rokille. Tällä kertaa tarkoitettiin irrotuskäskyjä, joita Pekan mielestä on liian monta erilaista. 'Irti' on tiukin käsky, jota käytän taisteluleikissä, jossa Rokilla on isot kierrokset kiinni pitämiseen päällä. 'Käteen' on käsky, joka liittyy vepeen ja tarkoittaa, että esine pitää tuoda käteen panematta vastaan. 'Kiitos' on siisti palaute ja kehu nätistä luovutuksesta. Eihän tää oo sekavaa ollenkaan?
Toisena liikkeenä tehtiin veneen nouto. Ja se on niin kivaa Rokin mielestä!! Vähän muistutusta köydestä rannassa, köysi veneeseen ja Roki istuu vieressä hievahtamatta venettä tuijottaen sen etääntyessä. Ainut pieni miikka siitä, että Roki taas sylkäisee köyden suusta heti, kun jalat ottaa pohjaan. Jostain syystä taistelu loppuu juuri siihen ja tärkeintä on vaan päästä ravistelemaan turkki. Rannalla Roki vetäisi taas loputtomiin. Tätä pitää edelleen vahvistaa, että köysi tulisi varmasti tarpeeksi pitkälle maaliin. Ensi viikolla jatketaan!
Rokin lenkkeily onkin pitänyt ajoittaa pääasiassa iltoihin, koiralla ottaa selkeästi taas sopeutumisaikaa lämpöön. Illalla nukkumaan rauhoittuminen meinaa kestää, kun kuuma olo ei hellitä. Keventäisin todellakin Rokin turkkia, jos näyttelyitä ei olisi buukattu tätä kesää varten vielä useampaa. Tämän viikon sunnuntaina lähdetään Tuuriin ja kuun lopussa Hämeenlinnaan. Koira löyhkää melkolailla tiskirätille, kun aika useana päivänä Roki on käynyt jossain pulahtamassa uimassa. Pitäisi jaksaa kuivata sitä huolella, en tänäkään kesänä halua mitään hotspot-ongelmaa riesaksi. Koskaanhan Rokilla ei ole niitä tullut.
Eilen otettiin lenkki Naavan ja Satun kanssa ja siihen päälle kevään viimeinen uimalauinti. Oli aika letkeä uimalakerta, ei pistetty Rokia liiaksi töihin, koska tänään oli odotettavissa vepeilyä. Satun kanssa suunniteltiin tokoilua ja lenkkeilyä kesää varten, vaikka uinnit loppuivatkin tältä erää.
Vepetreenit tänään käytiin aivan luksussäässä. Vähän pelotti auringon kanssa, auto oli kuuma ja oma nahka meinasi kärtsäillä. Onneksi varjoakin löytyi. Roki teki todella hyvin hommia, kaksi liikettä tehtiin. Vienti oli mainio, tehtiin pariinkymmeneen metriin. Ensi kerralla otan kyllä täyteen matkaan ja vähennän edelleen kehuja ja hetsaamista. Sain vähän pyyhkeitä sekavasta käskytyksestä, mutta mielestäni käyttämissäni käskyissä on sävyeroja ja uskon niillä olevan merkitystä myös Rokille. Tällä kertaa tarkoitettiin irrotuskäskyjä, joita Pekan mielestä on liian monta erilaista. 'Irti' on tiukin käsky, jota käytän taisteluleikissä, jossa Rokilla on isot kierrokset kiinni pitämiseen päällä. 'Käteen' on käsky, joka liittyy vepeen ja tarkoittaa, että esine pitää tuoda käteen panematta vastaan. 'Kiitos' on siisti palaute ja kehu nätistä luovutuksesta. Eihän tää oo sekavaa ollenkaan?
Toisena liikkeenä tehtiin veneen nouto. Ja se on niin kivaa Rokin mielestä!! Vähän muistutusta köydestä rannassa, köysi veneeseen ja Roki istuu vieressä hievahtamatta venettä tuijottaen sen etääntyessä. Ainut pieni miikka siitä, että Roki taas sylkäisee köyden suusta heti, kun jalat ottaa pohjaan. Jostain syystä taistelu loppuu juuri siihen ja tärkeintä on vaan päästä ravistelemaan turkki. Rannalla Roki vetäisi taas loputtomiin. Tätä pitää edelleen vahvistaa, että köysi tulisi varmasti tarpeeksi pitkälle maaliin. Ensi viikolla jatketaan!
perjantai 24. toukokuuta 2013
Vepekausi korkattu!
Kesäharrastuksiin alkaa päästä nyt kunnolla kiinni, kun päästiin vihdoin ekoihin vepetreeneihin tiistaina. Viimeisen parin viikon sisään olen uittanut Rokin kahdesti myös Koirasportilla. Yksi kerta on vielä kevään viimeisestä sarjakortista käyttämättä, parin viikon päästä mennään. Vepetreenit Harakkasaaressa meni kutakuinkin putkeen! Roki teki veneestä hypyn ja kaksi kierrosta vientiä. Hypyn kanssa ei luonnollisesti mitään ongelmaa. Ja vienti on todella mennyt eteenpäin, kun talvella ollaan jaksettu uimalallakin sitä toistaa. Roki tuo tällä hetkellä nyt mulle ja näin aion liikkeen pitääkin, ainakin soveen asti. Hetsasin rannassa varman päälle ja Rokin uimaanlähdöt olivat varmoja, ei mitään ämpyilyä siinä tai uinnista kesken takaisin kääntymistä. Tehtiin ehkä 15 metriin vientiä pisimmillään. Hyvä tästä tulee!
Tokoa on tehty hyvin vähän, mutta jonkun jäljen tein hiihtomaahan. Ei mitään säkenöivää kylläkään tapahtunut jälkimetsässä, selkeästi ne metsät ovat todella kuljettuja ja häiriötä on liikaa. Yli puolet kepeistä kyllä nousi, ensimmäinenkin, mutta jäljestys oli haahuilua ja arpomista.
Esineruutujakin olen pari tehnyt. Yksi esine isosta ruudusta nousee aina nopeasti ja varmasti, mutta toisen etsinnässä jo saattaa Rokilla itseluottamusta alkaa heikkenemään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole lopullisesti kadonnut metsään :).
Ai niin, tulihan tänään postiakin! Rokin viime syksynä Kuopiosta pokkaamalle cacibille tuli tänään vahvistus kera M & M:n alennussetelin. En edes tiennyt, että cacibit vahvistetaan noin. Kaikkea sitä oppii.
Toivon tässä jatkossa itseältäni vähän tehokkaampaa päivitystahtia. Toukokuu meinaa olla vähän hektistä aikaa opettajalle. Mutta viikon päästä loman alku on yhtä aamua vailla!
Tähän loppuun ajatus mustavalkoiselle ystävälle, joka tänään on lähtenyt juoksemaan varisten perässä pilviniityille. Hei hei rakas lenkkikaveri ja Rokin pöllyttäjä bordercollie Pikkupaimenen U make me crazy eli Aino. Muistoissa on Aino-Mainio.
Tokoa on tehty hyvin vähän, mutta jonkun jäljen tein hiihtomaahan. Ei mitään säkenöivää kylläkään tapahtunut jälkimetsässä, selkeästi ne metsät ovat todella kuljettuja ja häiriötä on liikaa. Yli puolet kepeistä kyllä nousi, ensimmäinenkin, mutta jäljestys oli haahuilua ja arpomista.
Esineruutujakin olen pari tehnyt. Yksi esine isosta ruudusta nousee aina nopeasti ja varmasti, mutta toisen etsinnässä jo saattaa Rokilla itseluottamusta alkaa heikkenemään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole lopullisesti kadonnut metsään :).
Ai niin, tulihan tänään postiakin! Rokin viime syksynä Kuopiosta pokkaamalle cacibille tuli tänään vahvistus kera M & M:n alennussetelin. En edes tiennyt, että cacibit vahvistetaan noin. Kaikkea sitä oppii.
Toivon tässä jatkossa itseältäni vähän tehokkaampaa päivitystahtia. Toukokuu meinaa olla vähän hektistä aikaa opettajalle. Mutta viikon päästä loman alku on yhtä aamua vailla!
Tähän loppuun ajatus mustavalkoiselle ystävälle, joka tänään on lähtenyt juoksemaan varisten perässä pilviniityille. Hei hei rakas lenkkikaveri ja Rokin pöllyttäjä bordercollie Pikkupaimenen U make me crazy eli Aino. Muistoissa on Aino-Mainio.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Näyttelypostaus
Luvassa tiivistelmä viikonlopun näyttelykuvioista. Viikon muista puuhista tulossa postia myöhemmin.
Eilen Roki kävi bortsuerkkarissa Jämsässä Vuohitallin retkueen kanssa. Itse en ehtinyt muilta menoilta mukaan. Koiria oli ilmoitettu peräti 120 kappaletta. Australialainen tuomari Wayne Fleming piti tiukkaa linjaa ja jakoi arvosanoja laidasta laitaan. Roki sai EH:n todella kivalla arvostelulla. Erinomaista oli jaettu avoimen luokan uroksille varsin vähän. Arvostelu kuului näin:
"3 years old male. Typical of the breed. Slightly sloping topline which could be improved. Good head propotions. Correct ear placement. Dark eyer. Scissor bite. Strong boning. Good front & rear angulation. Moves with reach & drive. Good thick undercoat. Coat clearing."
Liikkeistä tuli kehuja ja Noora sanoikin kehän olleen riittävän suuri riittävään vauhtiin. Lisäksi odottelua oli niin paljon, että Roki oli kivasti saatu väsytettyä pitämään myös häntänsä oikealla paikalla. Nämä kaikki eivät ihan olleet tämän päivän keikalla samalla tavoin kohdallaan... :) Muutkin porukan koirat eli Piika, Sara ja Nita toivat kehästä EH-arvostelun.
Tänään sitten uudelleen Nooran ja Rokin kanssa Jämsään. Luvassa oli kaikkien rotujen näyttely ja norjalainen tuomari. Selvittiin reissusta varsin nopeasti, kehä oli aikataulussa ja arvostelu reipasta. Norjalainen ei nyt sitten pitänyt oikein minkäänlaisista uroksista, junnut miellyttivät ilmeisesti eniten, joten oletettavasti hänelle mieluinen linja oli varsin kevyt koira. Tosi yllättävätkin tapaukset toivat kehästä H:n, kuten myös me. Ennen ei ollakaan saatu hyvää. Arvostelu Svein Helgeseniltä seuraavanlainen:
"Good type & balance. Good head. Too deep in stop. (Mitähän se meinaa??) Could have more neck and laid back shoulder. Very good body. Too happy tail. Normally angulated. Could have better coat structure. A little short in movement behind."
Ei siis niin kovin kehno arvostelu, mitä nyt tuo iloinen häntä tuolla pyörii ja jotain rakenteesta. Kehä oli nyt todella pieni, joten liike jäi kyllä suppeaksi. Mutta kokemus tämäkin ja saatiin myös nauttia hienosta helteisestä päivästä! Seuraava reissu suuntautuu kesäkuun toisena viikonloppuna Tuuriin.
Eilen Roki kävi bortsuerkkarissa Jämsässä Vuohitallin retkueen kanssa. Itse en ehtinyt muilta menoilta mukaan. Koiria oli ilmoitettu peräti 120 kappaletta. Australialainen tuomari Wayne Fleming piti tiukkaa linjaa ja jakoi arvosanoja laidasta laitaan. Roki sai EH:n todella kivalla arvostelulla. Erinomaista oli jaettu avoimen luokan uroksille varsin vähän. Arvostelu kuului näin:
"3 years old male. Typical of the breed. Slightly sloping topline which could be improved. Good head propotions. Correct ear placement. Dark eyer. Scissor bite. Strong boning. Good front & rear angulation. Moves with reach & drive. Good thick undercoat. Coat clearing."
Liikkeistä tuli kehuja ja Noora sanoikin kehän olleen riittävän suuri riittävään vauhtiin. Lisäksi odottelua oli niin paljon, että Roki oli kivasti saatu väsytettyä pitämään myös häntänsä oikealla paikalla. Nämä kaikki eivät ihan olleet tämän päivän keikalla samalla tavoin kohdallaan... :) Muutkin porukan koirat eli Piika, Sara ja Nita toivat kehästä EH-arvostelun.
Tänään sitten uudelleen Nooran ja Rokin kanssa Jämsään. Luvassa oli kaikkien rotujen näyttely ja norjalainen tuomari. Selvittiin reissusta varsin nopeasti, kehä oli aikataulussa ja arvostelu reipasta. Norjalainen ei nyt sitten pitänyt oikein minkäänlaisista uroksista, junnut miellyttivät ilmeisesti eniten, joten oletettavasti hänelle mieluinen linja oli varsin kevyt koira. Tosi yllättävätkin tapaukset toivat kehästä H:n, kuten myös me. Ennen ei ollakaan saatu hyvää. Arvostelu Svein Helgeseniltä seuraavanlainen:
"Good type & balance. Good head. Too deep in stop. (Mitähän se meinaa??) Could have more neck and laid back shoulder. Very good body. Too happy tail. Normally angulated. Could have better coat structure. A little short in movement behind."
Ei siis niin kovin kehno arvostelu, mitä nyt tuo iloinen häntä tuolla pyörii ja jotain rakenteesta. Kehä oli nyt todella pieni, joten liike jäi kyllä suppeaksi. Mutta kokemus tämäkin ja saatiin myös nauttia hienosta helteisestä päivästä! Seuraava reissu suuntautuu kesäkuun toisena viikonloppuna Tuuriin.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Vuoden ensimmäinen jälki
Jee! Jälkikausi avattu! Ja epävarmoihin odotuksiin nähden aivan mainiosti! Birgitta teki meille jäljen Lievestuoreen suunnalle tässä illalla. Pyysin aika lyhyttä ja iisiä kevään ensiyrittämän kunniaksi, sain ainakin 300 metriä pitkän kahdella metsäautotien ylityksellä... Aina ei saa mitä tilaa, mutta ennakkoluulottomasti vaan radalle. Birgitta ja Tiina seurasivat menoa tienvarresta, kun kielsin lähtemästä perään - en niinkään Rokin takia, vaan koska itse olisin ollut epävarma.
Janalta nosti ensin takajäljen, tässä puutuin asiaan ja ohjasin oikeaan. Sitten lähti veturi liikkeelle, vauhti oli kova, mutta jäljestys erittäin tarkkaa. En viitsinyt hillitä juurikaan vauhtia, koska ei voinut tietää, miten herkkä häiriölle tai epävarma näin pitkästä aikaa Roki olisi. No ei ollut epävarma, olisin varmaan voinut tulla liinan päässä mahallani perässä ja juna kulkee vaan. Siinä superinnossa kuitenkin ennalta-arvattavasti jäi vähän keppejä väliin. Roki ajoi suoraan ykkösestä yli, kakkosen kohdalla uskoakseni se jo merkkasi vähän paikkaa, mutta jälki kiinnosti miljoonasti enemmän. Kolmosen etsinnän bongasin jo aivan selvästi, tässä vaiheessa uskalsin jo vähän Rokia jarratakin ja höpötellä kepeistä ja etsimisestä. Kolmonen siis nousi hyvin. Leikkipalkka ja eteenpäin. Nelosen taas merkkasi ja etsikin pitkään, mutta päätyi jatkamaan jälkä enkä minäkään keppiä huomannut missään. Vitonen jälleen selkeä pyöriskely, malttoi jo tässä vaiheessa hyvin etsiä, mutta nostaminen kaikessa hosumisessa kesti kauan, vaikka keppi oli ihan jaloissa. Kutonen eli viimeinen nousi jo varmasti, vauhtikin oli tasaantunut kivasti.
Olen todella tyytyväinen tuohon varmuuteen jäljellä. Metsäautoteiden ylityksissä ei ollut mitään ongelmaa ja jälki löytyi hyvin tien toiselta puolelta. Todellakin uskallan jatkossa jarruttaa vauhtia ja tullaan huolella treenaamaan janalähtöjä sekä ekan kepin nostamista. Varmaankin niin, että jälkeä ei jatketa ekan kepin jälkeen, vaan riekutaan huippupalkat nostetusta kepistä.
Tehtiin reilunkokoinen esineruutu illan päätteeksi. Kokoa oli tuplaten aiemmin tekemiini verrattuna, taisipa olla ainakin leveyttä jo reilusti ylikin 50 metriä. Birgitta vei alueelle kolme Tiinan esinettä eli vaikeutena nyt myös uudet esineet. En katsonut esineiden vientiä. Roki lähti ekalle pistolle hyvin ja suoraan takareunaan asti. Jonkin verran ehkä jäljestysmeininkiä, ohitti lähimmän esineen, mutta nosti kuitenkin varmasti suunnilleen keskeltä aluetta hanskan. Harmi, etten nähnyt esinettä Rokin suussa enkä näin ollen kehunut palautusjuoksua tarpeeksi.
Toiselle pistolle epävarmempi lähtö. Haahuilua. En hetsannut lähdössä tarpeeksi, vaan lähetin melko eleettömästi namipalkan jälkeen toiselle haulle. Olin suunnitellut, että tuo kaksi kolmesta esineestä riittää. Kokeilin uudelleen lähettämistä toisesta laidasta ruutua, parempi lähtö, mutta jälleen palasi tyhjin suin. Ladattiin vähän akkuja ja siirryttiin kokonaan toiseen laitaan. Hetsasin tällä kertaa kunnolla, Roki virittyi paljon paremmin ja otti vainuakin. Nyt pisto lähti taas reippaasti pitkälle ja aika nätisti nousi esine. Nyt isoilla kehuilla riemukas palautus ja leikit päälle.
Vähän on itselläkin hakemista ja opettelemista, mutta taidettiinpa saada nyt ihan hyviä ohjeita ja lisäksi pienet kehutkin päälle. Hyvinhän tuo sujui, vuoden eka jälki ja huomattavasti haastavammaksi tehty ruutu. Motivaatiota jatkamiseen löytyy paljon epäilemättä meillä molemmilla!
Janalta nosti ensin takajäljen, tässä puutuin asiaan ja ohjasin oikeaan. Sitten lähti veturi liikkeelle, vauhti oli kova, mutta jäljestys erittäin tarkkaa. En viitsinyt hillitä juurikaan vauhtia, koska ei voinut tietää, miten herkkä häiriölle tai epävarma näin pitkästä aikaa Roki olisi. No ei ollut epävarma, olisin varmaan voinut tulla liinan päässä mahallani perässä ja juna kulkee vaan. Siinä superinnossa kuitenkin ennalta-arvattavasti jäi vähän keppejä väliin. Roki ajoi suoraan ykkösestä yli, kakkosen kohdalla uskoakseni se jo merkkasi vähän paikkaa, mutta jälki kiinnosti miljoonasti enemmän. Kolmosen etsinnän bongasin jo aivan selvästi, tässä vaiheessa uskalsin jo vähän Rokia jarratakin ja höpötellä kepeistä ja etsimisestä. Kolmonen siis nousi hyvin. Leikkipalkka ja eteenpäin. Nelosen taas merkkasi ja etsikin pitkään, mutta päätyi jatkamaan jälkä enkä minäkään keppiä huomannut missään. Vitonen jälleen selkeä pyöriskely, malttoi jo tässä vaiheessa hyvin etsiä, mutta nostaminen kaikessa hosumisessa kesti kauan, vaikka keppi oli ihan jaloissa. Kutonen eli viimeinen nousi jo varmasti, vauhtikin oli tasaantunut kivasti.
Olen todella tyytyväinen tuohon varmuuteen jäljellä. Metsäautoteiden ylityksissä ei ollut mitään ongelmaa ja jälki löytyi hyvin tien toiselta puolelta. Todellakin uskallan jatkossa jarruttaa vauhtia ja tullaan huolella treenaamaan janalähtöjä sekä ekan kepin nostamista. Varmaankin niin, että jälkeä ei jatketa ekan kepin jälkeen, vaan riekutaan huippupalkat nostetusta kepistä.
Tehtiin reilunkokoinen esineruutu illan päätteeksi. Kokoa oli tuplaten aiemmin tekemiini verrattuna, taisipa olla ainakin leveyttä jo reilusti ylikin 50 metriä. Birgitta vei alueelle kolme Tiinan esinettä eli vaikeutena nyt myös uudet esineet. En katsonut esineiden vientiä. Roki lähti ekalle pistolle hyvin ja suoraan takareunaan asti. Jonkin verran ehkä jäljestysmeininkiä, ohitti lähimmän esineen, mutta nosti kuitenkin varmasti suunnilleen keskeltä aluetta hanskan. Harmi, etten nähnyt esinettä Rokin suussa enkä näin ollen kehunut palautusjuoksua tarpeeksi.
Toiselle pistolle epävarmempi lähtö. Haahuilua. En hetsannut lähdössä tarpeeksi, vaan lähetin melko eleettömästi namipalkan jälkeen toiselle haulle. Olin suunnitellut, että tuo kaksi kolmesta esineestä riittää. Kokeilin uudelleen lähettämistä toisesta laidasta ruutua, parempi lähtö, mutta jälleen palasi tyhjin suin. Ladattiin vähän akkuja ja siirryttiin kokonaan toiseen laitaan. Hetsasin tällä kertaa kunnolla, Roki virittyi paljon paremmin ja otti vainuakin. Nyt pisto lähti taas reippaasti pitkälle ja aika nätisti nousi esine. Nyt isoilla kehuilla riemukas palautus ja leikit päälle.
Vähän on itselläkin hakemista ja opettelemista, mutta taidettiinpa saada nyt ihan hyviä ohjeita ja lisäksi pienet kehutkin päälle. Hyvinhän tuo sujui, vuoden eka jälki ja huomattavasti haastavammaksi tehty ruutu. Motivaatiota jatkamiseen löytyy paljon epäilemättä meillä molemmilla!
torstai 9. toukokuuta 2013
Viime aikojen tekemisiä
Yritän tiiviisti päivittää lähiaikojen harrastamisia...
Metsässä on vielä kevään eka jälki ajamatta, mutta esineruututreenejä on jatkettu. Edelleen pelkkiä hyviä kokemuksia ja onnistumisia siltä saralta. Viikonloppuna olisi tarkoitus teettää Rokilla ensimmäinen jonkun muun tekemä ruutu vierailla esineillä. Esineet on treenissä nousseet sekä vasta- että myötätuulesta. Heittoleikissä edelleen Rokin on vaikea löytyä kadonnutta lelua myötätuulessa, mutta ruudussa Rokia kaiketi auttaa poljettu alue.
Uimassa käytiin pitkästä aikaa eilen. Käärmeenpuremaepäilyn takia edellinen kerta jäi väliin ja viime viikon uinti siirtyi meistä riippumatta tälle viikolle. Otettiin kuntoilun kannalta muutamalla damin heitolla höystettynä. Näytti hieman jäykältä Rokin liike tänä aamuna, tauon jälkeen tuli aika pitkä uinti eiliselle, joten varmaan tuntui raadossa. Vepet alkoivat tällä viikolla, mutta vielä ei ehditty mukaan ja todennäköisesti ensi viikkokin vielä skippaantuu muiden menojen takia. Sitten päästään vihdoin aloittamaan ja varmaan vedetkin vähän jo ehtivät lämmetä.
Tokon saralla on pieniä treenejä tehty, pariinkin otteeseen nyt Naavan ja Satun kanssa. Eilen oli todella levoton paikkamakuu, häiriö pitkästä aikaa todella näkyi Rokissa. En pelännyt sen lähtevän liikkeelle, mutta pää pyöri ja hajuja oli ilmassa. Ihmisiä liikkui aika paljon lähettyvillä, kun kentällä oli alkamassa pallopelit. Eipä olla juuri noita talven mittaan treenattu muuta kuin rauhassa kotona ruokakupilla. Seuraamista ollaan muuten lähinnä noissa treeneissä tehty. Lelu on pysynyt kainalossa ja ollaan höntsätty vaikka mitä temppuja seuraamisen seassa, uusimpana Rokin pitää liikkeessä käskystä kiertää mun ympäri. Nämä nostavat tosi kivasti virettä ja on ollut aika hauskaa. Tosin temppuilusta aiheutuu kummallisia lieveilmiöitä perusseuraamiseen, kuten se, että yllättävissä tilanteissa Roki haluaa lähteä pujottelemaan jalkojen välistä, vaikkei mitään vinkkiä ole annettu - silloin tapahtuu kolari koiran kallon ja mun polven kanssa. Toistaiseksi tokoilu on taas hauskaa!
Ensi viikonloppuna on kaksi näyttelyä Jämsässä. Lauantain erkkariin en taida ehtiä itse mukaan, mutta Roki lähtee ja sunnuntaina sitten ollaan menossa yhdessä Nooran kanssa kaikkien rotujen näyttelyyn.
Metsässä on vielä kevään eka jälki ajamatta, mutta esineruututreenejä on jatkettu. Edelleen pelkkiä hyviä kokemuksia ja onnistumisia siltä saralta. Viikonloppuna olisi tarkoitus teettää Rokilla ensimmäinen jonkun muun tekemä ruutu vierailla esineillä. Esineet on treenissä nousseet sekä vasta- että myötätuulesta. Heittoleikissä edelleen Rokin on vaikea löytyä kadonnutta lelua myötätuulessa, mutta ruudussa Rokia kaiketi auttaa poljettu alue.
Uimassa käytiin pitkästä aikaa eilen. Käärmeenpuremaepäilyn takia edellinen kerta jäi väliin ja viime viikon uinti siirtyi meistä riippumatta tälle viikolle. Otettiin kuntoilun kannalta muutamalla damin heitolla höystettynä. Näytti hieman jäykältä Rokin liike tänä aamuna, tauon jälkeen tuli aika pitkä uinti eiliselle, joten varmaan tuntui raadossa. Vepet alkoivat tällä viikolla, mutta vielä ei ehditty mukaan ja todennäköisesti ensi viikkokin vielä skippaantuu muiden menojen takia. Sitten päästään vihdoin aloittamaan ja varmaan vedetkin vähän jo ehtivät lämmetä.
Tokon saralla on pieniä treenejä tehty, pariinkin otteeseen nyt Naavan ja Satun kanssa. Eilen oli todella levoton paikkamakuu, häiriö pitkästä aikaa todella näkyi Rokissa. En pelännyt sen lähtevän liikkeelle, mutta pää pyöri ja hajuja oli ilmassa. Ihmisiä liikkui aika paljon lähettyvillä, kun kentällä oli alkamassa pallopelit. Eipä olla juuri noita talven mittaan treenattu muuta kuin rauhassa kotona ruokakupilla. Seuraamista ollaan muuten lähinnä noissa treeneissä tehty. Lelu on pysynyt kainalossa ja ollaan höntsätty vaikka mitä temppuja seuraamisen seassa, uusimpana Rokin pitää liikkeessä käskystä kiertää mun ympäri. Nämä nostavat tosi kivasti virettä ja on ollut aika hauskaa. Tosin temppuilusta aiheutuu kummallisia lieveilmiöitä perusseuraamiseen, kuten se, että yllättävissä tilanteissa Roki haluaa lähteä pujottelemaan jalkojen välistä, vaikkei mitään vinkkiä ole annettu - silloin tapahtuu kolari koiran kallon ja mun polven kanssa. Toistaiseksi tokoilu on taas hauskaa!
Ensi viikonloppuna on kaksi näyttelyä Jämsässä. Lauantain erkkariin en taida ehtiä itse mukaan, mutta Roki lähtee ja sunnuntaina sitten ollaan menossa yhdessä Nooran kanssa kaikkien rotujen näyttelyyn.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Kolmevuotias 27.4.2013
Aika kuluu hurjaa vauhtia. Miten tästä...
...tuli jo tällainen?
Rokilla siis tänään 27.4.2013 täynnä kolme vuotta. Koira komeimmillaan ja alkaahan se kai pikkuhiljaa olla aikuinen. :) Synttäreitä Roki juhli putkiluulla herkutellen. Lahjaksi sankari sai uuden wubba-lelun, kun vanha jäi ilmeisesti Almeran takakonttiin, kun tehtiin autokaupat. Lisäksi Mustista & Mirristä löytyi uusi roadkill-lelu, vihreä lisko, josta ikävä kyllä jo toinen pilli sisältä on äänetön - ja pelkästään Roki ihan itsekseen sillä leikki.
...tuli jo tällainen?
Rokilla siis tänään 27.4.2013 täynnä kolme vuotta. Koira komeimmillaan ja alkaahan se kai pikkuhiljaa olla aikuinen. :) Synttäreitä Roki juhli putkiluulla herkutellen. Lahjaksi sankari sai uuden wubba-lelun, kun vanha jäi ilmeisesti Almeran takakonttiin, kun tehtiin autokaupat. Lisäksi Mustista & Mirristä löytyi uusi roadkill-lelu, vihreä lisko, josta ikävä kyllä jo toinen pilli sisältä on äänetön - ja pelkästään Roki ihan itsekseen sillä leikki.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Sunnuntaisäikähdys
Sunnuntai-ilta toi sitten vielä mukanaan pienen säikähdyksen. Edellä kuvailtujen lenkkeilyiden päälle Roki oli todella poikki, mikä oli vähän ihmeellistä. Alle puolen tunnin ralli metsässä ja tunti hihnalenkkiä. Koko loppupäivän tosi noippea ja vetämätön. Jopa niin, ettei tullut ruuanlaittoa kyttäämään, saati hypännyt kainaloon sohvalle. Illan mittaan puhuin siitä Villelle monta kerta ja hänkin ihmetteli. Samalla mietin käärmeitä, kun monesta tuutista on tullut varoituksia talviunilta heränneistä kyykäärmeistä, jotka tulevat aurinkoon lämmittelemään ja ovat ärhäköitä. Ville sitten alkoi syynätä Rokin tassuja läpi ja eikö perhana vasemmassa etutassussa ollut ranteessa kaksi reikää puolen sentin päässä toisistaan. Täsmäsi vähän liian hyvin kyynpuremaan, joten ei muuta kuin päivystävälle soitto.
Seuraavat kaksi tuntia vierähtikin keskustassa eläinlääkärissä. Lääkäri lopulta totesi saman kuin mekin eli tassu ei arista käsittelyä yhtään, reiät eivät vaikuta tulehtuneilta eikä raaja ole turvonnut. Lisäksi syke, lämpö, imusolmukkeet ja verenpaine olivat normaalit. Koska Rokilla ei ollut muita oireita kuin väsymys, lääkäri päätyi olemaan hoitamatta vaivaa puremana ja ainoastaan putsasi ja paketoi tassun. Haavat itsessään olivat tosin niin vaatimattomat, että jos en puremaa olisi epäillyt, en olisi tehnyt niille mitään. Koiran käytöstä piti tarkkailla ja palata sitten seuraavana päivänä asiaan, jos tarpeen. Toisaalta ihan hyväkin, ettei kalliilla päivystysajalla alettu sen enempää tutkimaan tai hoitamaan, kun ell kuitenkin tuntui olevan aika varma asiastaan.
Outo yhteensattuma kuitenkin ja jokuhan Rokin pisti apaattiseksi ja jostainhan ne reiätkin käpälään tulivat. Vaihtoehto B on se, että asiat eivät liity toisiinsa, ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä lamautti koiran ja metsässä oli käpälänsä johonkin tökännyt. Eilen Roki oli kenties vielä vähän väskä ja jätettiin uinnit ja lenkkitreffit väliin. Samoin tänään on menty kevyellä liikkumisella. Roki vaikuttaa ihan normaalilta, mutta käpälän haava on vähän auki, kun lääkäri ajoi siitä karvat pois ja Roki pääsee sitä esteettä nuolemaan. Toisaalta haava nyt ei ole kovin paha.
Paljon melua tyhjästä siis, mutta ehkä parempi kuitenkin näin päin. Ja ei käärme sinällään näissä metsissä mikään ihme olisi, havaintoja tehdään joka kesä jatkuvasti.
Seuraavat kaksi tuntia vierähtikin keskustassa eläinlääkärissä. Lääkäri lopulta totesi saman kuin mekin eli tassu ei arista käsittelyä yhtään, reiät eivät vaikuta tulehtuneilta eikä raaja ole turvonnut. Lisäksi syke, lämpö, imusolmukkeet ja verenpaine olivat normaalit. Koska Rokilla ei ollut muita oireita kuin väsymys, lääkäri päätyi olemaan hoitamatta vaivaa puremana ja ainoastaan putsasi ja paketoi tassun. Haavat itsessään olivat tosin niin vaatimattomat, että jos en puremaa olisi epäillyt, en olisi tehnyt niille mitään. Koiran käytöstä piti tarkkailla ja palata sitten seuraavana päivänä asiaan, jos tarpeen. Toisaalta ihan hyväkin, ettei kalliilla päivystysajalla alettu sen enempää tutkimaan tai hoitamaan, kun ell kuitenkin tuntui olevan aika varma asiastaan.
Outo yhteensattuma kuitenkin ja jokuhan Rokin pisti apaattiseksi ja jostainhan ne reiätkin käpälään tulivat. Vaihtoehto B on se, että asiat eivät liity toisiinsa, ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä lamautti koiran ja metsässä oli käpälänsä johonkin tökännyt. Eilen Roki oli kenties vielä vähän väskä ja jätettiin uinnit ja lenkkitreffit väliin. Samoin tänään on menty kevyellä liikkumisella. Roki vaikuttaa ihan normaalilta, mutta käpälän haava on vähän auki, kun lääkäri ajoi siitä karvat pois ja Roki pääsee sitä esteettä nuolemaan. Toisaalta haava nyt ei ole kovin paha.
Paljon melua tyhjästä siis, mutta ehkä parempi kuitenkin näin päin. Ja ei käärme sinällään näissä metsissä mikään ihme olisi, havaintoja tehdään joka kesä jatkuvasti.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Esineruutukokeilua
Lumet sulaa lähes silmissä ja tänään on hellinyt 10 asteen lämpö ja auringonpaiste. Etsin siis tuolta lähimetsästä lähes lumettoman pläntin ja tallasin sinne pykälän verran aiempia kokeiluitamme edistyneemmän esineruudun. Kattelin tuulen suunnan vielä niin, että tuuli puhalsi lähetyspaikkaa kohti ruudun suunnasta. Lisäksi paikka oli rinteessä niin, että maasto nousi lähetyspaikalta lähtien - olettaisin senkin vielä helpottavan hajun saamista. Alue ei ollut täysi 50 x 50, vaan kapoisempi suorakaide, n. 12 x 50 m, mikäli harppoihini on luottamista. Siten siis, että syvyyttä ruudulla se noin 50 metriä.
Jätin koiran kotiin eli se ei ollut seuraamassa esineiden vientiä. Tallasin alueen melko huolella ensin kulmat merkittyäni. Kukaan ei ole koskaan tehnyt nähteni oikeata ruutua, joten en sitten tiedä, miten tarkkaan alue pitäisi kävellä. Joku lenkkeilijä otti aurinkoa ruudun takana kivellä ja olin jo pitempään hänet huomatessani kulkenut pläntillä siksakkia ja mutissut itsekseni. Piti varmaan harvinaisen älykkäänä toimintana... Jätin sitten kolme hanskaa ruudun takaosaan hajalleen. Hanskoilla leikittiin Rokin kanssa vähän kotosalla, halusin varmistaa, että niissä on tutut hajut ja toisaalta irrottaa Rokin mahdollisesta fiksaatiosta jääkiekkoihin.
Palasin sitten ruudulle Rokin kanssa ja jotenkin koirasta näki, että se tiesi heti, mistä on kyse. Lähetin sen simppelillä "etsi"-käskyllä. Vähän Roki vaikutti ensin hämmentyneeltä alueella risteilevistä jäljistä, ja vähän meni edestakaisin. Mutta toisaalta se näytti pysyvän hyvin poljetulla alueella eli oivalsi homman idean. Hyvin nopeasti se pinkoi alueen päähän ja kantoi ekan rukkasen mulle. Palkkasin namilla ja lähetin toiselle hanskalle. Ihan ensin se lähti lähetysjanalla suoraan sivulle, mutta totteli välittömästi kieltoa ja otti osoittamani suunnan. Toinen hanska löytyi myös aivan välittömästi. Ja voi sitä Rokin riemua, millä se lähtee takaisin esineen löydettyään! Palkkasin jälleen namilla ja lähetin kolmannelle rukkaselle. Nyt meni kahta edellistä enemmän haahuiluksi ja luulin jo Rokin nostaneen esineen, kun se lähti vauhdilla takaisinpäin. Tyhjin suin kuitenkin tuli ja päätin ottaa lähetyksen kokonaan uudestaan. Tällä kertaa teki saman sivupiston kuin tokalla lähetyksellä, mutta sen jälkeen meni määrätietoisesti ruudun päähän ja toi kolmannen hanskan hurjaa vauhtia.
Ja yhtään ylimääräistä "etsi"-kehotusta ei tarvinnut antaa. Pari kertaa Roki pysähtyi ja katsoi mua, mutta jatkoi työtä pian, kun en siihen reagoinut. Tää on kyllä niin huippua :D. Kun jälkikin saatiin hyvälle mallille viime kesänä, niin eihän meillä töki mikään muu kuin tottis. Kuka sen jaksaisi viilata tuon otuksen kanssa? Metsässä möyriminen on minusta ihan huippua ja Rokille nenän käyttö on selkeästi parasta harrastamista leikkimisen lisäksi. Ajatuskin tottiskentästä ja pilkun viilaamisesta tökkii. Lisäksi tarvitsisin niin paljon apua tottiksen kanssa, mulla on ihan olematon käsitys siitä, mitä kentällä edes tapahtuu. Jotain yhteyttä sillä lienee tokoon, parilla esteellä höystettynä... Ja oishan siinä se BH-koekin ensin selätettävänä. Täytyy pohtia asiaa.
Treenin päälle vielä lenkki Jyväsjärven rantaraitilla. Ihana ilma todellakin! Mutta kuumahan Rokille tulee jo näillä keleillä. Tekisi mieli kesäksi turkkia keventää, mutta näyttelyitä on suunnitelmissa nyt sen verran, että ei pysty turkille mitään tekemään. Onneksi uintikelitkin pikkuhiljaa lähestyvät. Huomenna itseasiassa vielä uimalauintia. Katsotaan, saisiko Satusta ja Naavasta sitä ennen lenkki- tai tokoseuraa!
Jätin koiran kotiin eli se ei ollut seuraamassa esineiden vientiä. Tallasin alueen melko huolella ensin kulmat merkittyäni. Kukaan ei ole koskaan tehnyt nähteni oikeata ruutua, joten en sitten tiedä, miten tarkkaan alue pitäisi kävellä. Joku lenkkeilijä otti aurinkoa ruudun takana kivellä ja olin jo pitempään hänet huomatessani kulkenut pläntillä siksakkia ja mutissut itsekseni. Piti varmaan harvinaisen älykkäänä toimintana... Jätin sitten kolme hanskaa ruudun takaosaan hajalleen. Hanskoilla leikittiin Rokin kanssa vähän kotosalla, halusin varmistaa, että niissä on tutut hajut ja toisaalta irrottaa Rokin mahdollisesta fiksaatiosta jääkiekkoihin.
Palasin sitten ruudulle Rokin kanssa ja jotenkin koirasta näki, että se tiesi heti, mistä on kyse. Lähetin sen simppelillä "etsi"-käskyllä. Vähän Roki vaikutti ensin hämmentyneeltä alueella risteilevistä jäljistä, ja vähän meni edestakaisin. Mutta toisaalta se näytti pysyvän hyvin poljetulla alueella eli oivalsi homman idean. Hyvin nopeasti se pinkoi alueen päähän ja kantoi ekan rukkasen mulle. Palkkasin namilla ja lähetin toiselle hanskalle. Ihan ensin se lähti lähetysjanalla suoraan sivulle, mutta totteli välittömästi kieltoa ja otti osoittamani suunnan. Toinen hanska löytyi myös aivan välittömästi. Ja voi sitä Rokin riemua, millä se lähtee takaisin esineen löydettyään! Palkkasin jälleen namilla ja lähetin kolmannelle rukkaselle. Nyt meni kahta edellistä enemmän haahuiluksi ja luulin jo Rokin nostaneen esineen, kun se lähti vauhdilla takaisinpäin. Tyhjin suin kuitenkin tuli ja päätin ottaa lähetyksen kokonaan uudestaan. Tällä kertaa teki saman sivupiston kuin tokalla lähetyksellä, mutta sen jälkeen meni määrätietoisesti ruudun päähän ja toi kolmannen hanskan hurjaa vauhtia.
Ja yhtään ylimääräistä "etsi"-kehotusta ei tarvinnut antaa. Pari kertaa Roki pysähtyi ja katsoi mua, mutta jatkoi työtä pian, kun en siihen reagoinut. Tää on kyllä niin huippua :D. Kun jälkikin saatiin hyvälle mallille viime kesänä, niin eihän meillä töki mikään muu kuin tottis. Kuka sen jaksaisi viilata tuon otuksen kanssa? Metsässä möyriminen on minusta ihan huippua ja Rokille nenän käyttö on selkeästi parasta harrastamista leikkimisen lisäksi. Ajatuskin tottiskentästä ja pilkun viilaamisesta tökkii. Lisäksi tarvitsisin niin paljon apua tottiksen kanssa, mulla on ihan olematon käsitys siitä, mitä kentällä edes tapahtuu. Jotain yhteyttä sillä lienee tokoon, parilla esteellä höystettynä... Ja oishan siinä se BH-koekin ensin selätettävänä. Täytyy pohtia asiaa.
Treenin päälle vielä lenkki Jyväsjärven rantaraitilla. Ihana ilma todellakin! Mutta kuumahan Rokille tulee jo näillä keleillä. Tekisi mieli kesäksi turkkia keventää, mutta näyttelyitä on suunnitelmissa nyt sen verran, että ei pysty turkille mitään tekemään. Onneksi uintikelitkin pikkuhiljaa lähestyvät. Huomenna itseasiassa vielä uimalauintia. Katsotaan, saisiko Satusta ja Naavasta sitä ennen lenkki- tai tokoseuraa!
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Tokoa - uskooko kukaan?
Ihan totta, kuluneella viikolla on kummasti ollut mielenkiintoa yhdistää treenailua lenkkeihin! Säät muuttuvat koko ajan keväisemmiksi, vettäkin on kyllä tullut urakalla, mutta kentät ja metsä sulavat koko ajan. Lisäksi on ihan superia huomata, miten innoissaan Roki on pienestäkin puuhailusta.
Olihan se pakko myös itse lähteä kokeilemaan Rokin etsintätaitoja jääkiekkokaukalon laidalle. Mahtavasti on kyllä iskä Rokia koulinut, alle kymmeneen minuuttiin koira nosti 8 jääkiekkoa. Hiukan liikaa se kaipaa tosin kannustusta vielä eli Roki saattaa jäädä tuijottelemaan minua kymmenen sekunnin välein ja jatkaa työtä vasta uudella "etsi"-kehotuksella. Aika huippua silti!
Eilen sitten ihan huvikseni testailin metsässä. Lunta on aika paljonkin vielä paikoin, mutta tuo kohta oli melko sulaa. Ei sitä nyt esineruuduksi voinut sanoa, mutta etsintätreeni joka tapauksessa. Jätin Rokin paikkaan polulle ja kiertelin metsässä muutaman kymmenen metrin päähän, jossa "tallailin" jonkun vajaan aarin kokoisen alueen. Heitin sinne hanskani (itseasiassa molemmat, mutta en huomannut tiputtaneeni toistakin). Kiersin sitten Rokin luo takaisin ja lähetin etsimään. Tajusin kyllä, etten tyhmästi näyttänyt sille alkuunsa mitä sen pitäisi etsiä ja Roki painelikin esineelle, muttei nostanut sitä ykkösellä. Olisiko sitten haikaillut kiekkojen perään. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Varsin pitkän haistelun jälkeen Roki toi hanskan riemukkaasti. Palkkasin namilla ja lähetin uudelleen, kun olin huomannut, että toinenkin hanska on hukassa. Nyt Roki meni suoraan "ruutuun" ja toi toisenkin hanskan vauhdilla. Siistiä! :)
Useampana iltana ollaan myös tokoiltu. Lähinnä iloisesti tehty seuruuta patukan kanssa ja onhan tuossa koirassa nyt motivaatiota ja potkua. Maahanmeno ja seisominen tuntuvat nyt todella varmoilta ja molemmissa Roki kestää myös avoimen luokan liikkeen eli että palaan takaisin koiran taakse ennen vierelletuloa.
Pikkuhiljaa varmaan löytyy tätä päivitykseen sopivaa treenimatskuakin enemmän, jos emännän vire nyt säilyy. Ensi viikolla oli uintikertakin taas ja vepeilystä haaveillaan jo, vaikka jäät vielä peittävätkin järviä.
Olihan se pakko myös itse lähteä kokeilemaan Rokin etsintätaitoja jääkiekkokaukalon laidalle. Mahtavasti on kyllä iskä Rokia koulinut, alle kymmeneen minuuttiin koira nosti 8 jääkiekkoa. Hiukan liikaa se kaipaa tosin kannustusta vielä eli Roki saattaa jäädä tuijottelemaan minua kymmenen sekunnin välein ja jatkaa työtä vasta uudella "etsi"-kehotuksella. Aika huippua silti!
Eilen sitten ihan huvikseni testailin metsässä. Lunta on aika paljonkin vielä paikoin, mutta tuo kohta oli melko sulaa. Ei sitä nyt esineruuduksi voinut sanoa, mutta etsintätreeni joka tapauksessa. Jätin Rokin paikkaan polulle ja kiertelin metsässä muutaman kymmenen metrin päähän, jossa "tallailin" jonkun vajaan aarin kokoisen alueen. Heitin sinne hanskani (itseasiassa molemmat, mutta en huomannut tiputtaneeni toistakin). Kiersin sitten Rokin luo takaisin ja lähetin etsimään. Tajusin kyllä, etten tyhmästi näyttänyt sille alkuunsa mitä sen pitäisi etsiä ja Roki painelikin esineelle, muttei nostanut sitä ykkösellä. Olisiko sitten haikaillut kiekkojen perään. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Varsin pitkän haistelun jälkeen Roki toi hanskan riemukkaasti. Palkkasin namilla ja lähetin uudelleen, kun olin huomannut, että toinenkin hanska on hukassa. Nyt Roki meni suoraan "ruutuun" ja toi toisenkin hanskan vauhdilla. Siistiä! :)
Useampana iltana ollaan myös tokoiltu. Lähinnä iloisesti tehty seuruuta patukan kanssa ja onhan tuossa koirassa nyt motivaatiota ja potkua. Maahanmeno ja seisominen tuntuvat nyt todella varmoilta ja molemmissa Roki kestää myös avoimen luokan liikkeen eli että palaan takaisin koiran taakse ennen vierelletuloa.
Pikkuhiljaa varmaan löytyy tätä päivitykseen sopivaa treenimatskuakin enemmän, jos emännän vire nyt säilyy. Ensi viikolla oli uintikertakin taas ja vepeilystä haaveillaan jo, vaikka jäät vielä peittävätkin järviä.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Näyttelyreissu Vaasaan
Eilen lauantaina vietettiin pitkä päivä tien päällä ja Vaasan kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Seurueessa oli mukana minun, Rokin ja Nooran lisäksi Anne Santtu- ja Torsti-veljesten kanssa. Nahkojen kehä alkoi kuta kuinkin bortsujen jälkeen, joten kahden rodun verran seurattiin näyttelytouhua. Lisäksi oltiin vähän turhan ajoissa paikalla, joten reilusti kellon ympäri vierähti reissuun aikaa.
Mielenkiintoinen päivä oli kyllä! Kiva huomata Rokista, että se tuollaisen ihmisvilinän ja koiramäärän keskellä käyttäytyy asiallisesti, kun vertaa esimerkiksi perus hihnakäyttäytymiseen lenkeillä. Kyllähän se paineistuu härdellistä, mutta osoittaa sen tukeutumalla ihmisiin paljon normaalia enemmän eikä sinkoile ympäriinsä. Häkissä kehän laidalla Roki rauhoittuu mukavasti, vaikka Santtu oli kaverina häkissä pitemmän aikaan.
Tuomari oli israelilainen collie- ja kaanaankoirakasvattaja Myrna Shiboleth. Hänellä oli selkeä linja kehässä, mutta se ei palvellut meitä tällä kertaa. Hän arvosti keveärakenteisia ja kevytturkkisempia koiria. Roki sai EH:n ainoana viidestä avoimen luokan uroksesta, muut ottivat erinomaisen, mutta neloseksi sijoittui komea ja säännöllisesti kehässä menestynyt runsasturkkinen poika - muut urokset olivat olemukseltaan kevyempiä. 25 koiraa oli ilmoitettuna. Tuomari jakoi kuitenkin runsaasti ERI:ä ja EH:ta ja useampi koira luokasta sai myös SA:n. Vain yksi H ja yksi T. Rokin arvostelu kuitenkin oli sellainen, jonka itse voisin ladella koirastani, kun luettelisin sen kaikki ei-niin-tyypilliset näyttelybortsupiirteet:
"Medium size, strong bone. Masculine head, rather rounded skull. Ears quite heavy. A bit short in body and therefore overreaches in movement. Tail is carried curled over the back. Good temperament."
Noora esitti Rokin jälleen mainiosti ja mielestäni sai siitä myös hyvää liikettä esiin. Tottahan on, että pienehkö kehä ei ole Rokille kaikkein optimaalisin, kun koira tarvitsee vauhtia aikalailla saadakseen parhaimman askeleen näkyviin. Seuraava näyttelykeikka olisi sitten Jämsä toukokuun puolivälin jälkeen. Tarkoitus olisikin käydä kehässä sekä lauantaina että sunnuntaina, kun viikonloppuna siellä on sekä bortsuerkkari että kaikkien rotujen näyttely. Luvassa on tuomioita australialaiselta ja norjalaiselta tuomarilta.
Kesän harrastuskuvioitakin on alettu virittelemään. Ilmoittauduin kennelkerhon vepeporukkaan nyt ensiksi ja tokokurssit ovat myös suunnittelun alla.
Muuten kuluneella viikolla on Roki lähinnä lenkkeillyt ja käynyt kertaalleen myös uimassa. Pitkät lenkit heitettiin viime viikonloppuna molempina päivinä Annen ja Ainon, Santun ja Torstin kanssa. Hauskaa, että edelleenkin Roki tulee mainiosti juttuun nahkapoikien kanssa, toivottavasti Santun kanssa ei välit jäähdykään, vaikka 9-kuinen Santeri aikuistuu kovaa vauhtia. Uimalassa Roki teki viime viikolla ensin muutaman viennin, edelleen mulle. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin ja pystyin vähentämään kutsusanoja eikä mun enää tarvinnut käydä hetsaamassa Rokia ennen lähetystä. Lupaavaa! Muuten Roki tekikin noutoja altaassa edestakaisin. Olikin ilmeisesti aika raskas uintikerta, kun paljonkaan taukoja ei pidetty. Ja toisaalta noudon yhteydessä Rokikin pistää vähän vauhtia uintiin, muutenhan se on todella taloudellisen rauhallisesti lillutellen ja nautiskellen uiskenteleva kaveri.
Mielenkiintoinen päivä oli kyllä! Kiva huomata Rokista, että se tuollaisen ihmisvilinän ja koiramäärän keskellä käyttäytyy asiallisesti, kun vertaa esimerkiksi perus hihnakäyttäytymiseen lenkeillä. Kyllähän se paineistuu härdellistä, mutta osoittaa sen tukeutumalla ihmisiin paljon normaalia enemmän eikä sinkoile ympäriinsä. Häkissä kehän laidalla Roki rauhoittuu mukavasti, vaikka Santtu oli kaverina häkissä pitemmän aikaan.
Tuomari oli israelilainen collie- ja kaanaankoirakasvattaja Myrna Shiboleth. Hänellä oli selkeä linja kehässä, mutta se ei palvellut meitä tällä kertaa. Hän arvosti keveärakenteisia ja kevytturkkisempia koiria. Roki sai EH:n ainoana viidestä avoimen luokan uroksesta, muut ottivat erinomaisen, mutta neloseksi sijoittui komea ja säännöllisesti kehässä menestynyt runsasturkkinen poika - muut urokset olivat olemukseltaan kevyempiä. 25 koiraa oli ilmoitettuna. Tuomari jakoi kuitenkin runsaasti ERI:ä ja EH:ta ja useampi koira luokasta sai myös SA:n. Vain yksi H ja yksi T. Rokin arvostelu kuitenkin oli sellainen, jonka itse voisin ladella koirastani, kun luettelisin sen kaikki ei-niin-tyypilliset näyttelybortsupiirteet:
"Medium size, strong bone. Masculine head, rather rounded skull. Ears quite heavy. A bit short in body and therefore overreaches in movement. Tail is carried curled over the back. Good temperament."
Noora esitti Rokin jälleen mainiosti ja mielestäni sai siitä myös hyvää liikettä esiin. Tottahan on, että pienehkö kehä ei ole Rokille kaikkein optimaalisin, kun koira tarvitsee vauhtia aikalailla saadakseen parhaimman askeleen näkyviin. Seuraava näyttelykeikka olisi sitten Jämsä toukokuun puolivälin jälkeen. Tarkoitus olisikin käydä kehässä sekä lauantaina että sunnuntaina, kun viikonloppuna siellä on sekä bortsuerkkari että kaikkien rotujen näyttely. Luvassa on tuomioita australialaiselta ja norjalaiselta tuomarilta.
Kesän harrastuskuvioitakin on alettu virittelemään. Ilmoittauduin kennelkerhon vepeporukkaan nyt ensiksi ja tokokurssit ovat myös suunnittelun alla.
Muuten kuluneella viikolla on Roki lähinnä lenkkeillyt ja käynyt kertaalleen myös uimassa. Pitkät lenkit heitettiin viime viikonloppuna molempina päivinä Annen ja Ainon, Santun ja Torstin kanssa. Hauskaa, että edelleenkin Roki tulee mainiosti juttuun nahkapoikien kanssa, toivottavasti Santun kanssa ei välit jäähdykään, vaikka 9-kuinen Santeri aikuistuu kovaa vauhtia. Uimalassa Roki teki viime viikolla ensin muutaman viennin, edelleen mulle. Ne onnistuivat kyllä tosi hyvin ja pystyin vähentämään kutsusanoja eikä mun enää tarvinnut käydä hetsaamassa Rokia ennen lähetystä. Lupaavaa! Muuten Roki tekikin noutoja altaassa edestakaisin. Olikin ilmeisesti aika raskas uintikerta, kun paljonkaan taukoja ei pidetty. Ja toisaalta noudon yhteydessä Rokikin pistää vähän vauhtia uintiin, muutenhan se on todella taloudellisen rauhallisesti lillutellen ja nautiskellen uiskenteleva kaveri.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Ihanat kevätpäivät jatkuvat
Komeat kevätsäät senkun jatkuvat! Pääsiäisenä hemmoteltiin mahtavalla auringonpaisteella ja näin edelleen. Roki oli pääsiäisen seudun vanhemmillani hoidossa ja oli tyypilliseen tapaansa sippi, kun pääsi kotiin. Se on hiukan levottomampi vieraassa paikassa eikä herkästi päiväseltään ota unia. Lisäksi ohjelmaa oli koiralle keksitty kuin lapsenlapselle konsanaan. Olivat käyneet Putkilahdessa ja serkkujen lapsia oli ollut iso liuta paikalla. Rokille oli heitetty keppiä ja huomiota oli herra saanut enemmän kuin tarpeeksi. Kiitosta koira oli erityisesti saanut, kun on niin lunki lasten kanssa. Ei käytännössä piittaa mitään edes ahtaammissa sisätiloissa.
Muillekin lomapäiville oli riittänyt lenkkeilyä jäällä ja lelun heittelyä. Iskä on myös kehittänyt Rokin esine-etsintätaitoja loistavasti. Iskä harrasti jo Roopen kanssa jääkiekkojen ja pesäpallojen etsimistä urheilukenttien laidoilta ja on nyt kouluttanut Rokin samaan hommaan. Hän uskaltaa laskea Rokin nyt irti jääkiekkokaukalon takana ja Roki on oivallisesti tajunnut homman jujun. En ole vierestä seurannut, mutta koira kuulemma nuohoaa "etsi"-käskyllä todella tarkkaan siksakkia haravoiden polut ja hanget. Se ei erehdy seuraamaan jälkiä, vaan etsii nimenomaan kiekkoja. Paras keikka pääsiäisenä oli iskän kertoman mukaan ollut Keljonkaalla jonkun kentän lähellä, josta Roki oli kerännyt varsin lyhyessä ajassa 15 kiekkoa ja saatoi olla vielä muutama jääpallokin. Iskällä tosin on jonkin sortin vaikeuksia saada Roki luovuttamaan esinettä, mutta luultavasti se on lähinnä iskän tekniikassa se ongelma :D . Taidan lumien lähdettyä mennä ihan piruuttani kokeilemaan saman tien ihan oikeaa esineruutua Rokin kanssa, vaikkei koskaan olla alkeita pitemmälle vielä siiinä menty.
Torstainakin iskä nappasi Rokin jäälle ja verkoille päivällä matkaan. Oli varmaan ihan hyvä palauttava juoksentelupäivä Rokille, oli siis vaan kulkenut mukana omia aikojaan. Viiden tunnin reissun jälkeen tosin oli aika väskä koira kotosalla.
Tänään käytiin lenkillä Päijänteellä Annen lauman kanssa. Ainon ja Santun lisäksi mukana oli hoitokoira Torsti, Santun veli eli alle vuotias nahkacollie-poika. Roki oli edelleen ihan neutraali noiden junioripoitsujen kanssa ja muutenkin tuossa seurueessa lähinnä Aino kiinnosti Rokia, tietenkin. Ei överiksi asti onneksi.
Olen arvellut, että Rokilla saattaa olla vähän pientä vaivaa. Alusvillan lähtö on tällä hetkellä kovasti vauhdissa, mutta sen tosin uskon olevan ihan normaalia karvan kevätlähtöä. Sen sijaan koira on löyhkännyt varsin vahvasti paskalle viime päivinä. Epäilen sen päässeen kierimään jossain iiiihanassa torstain lenkkipäivänä, mutta anaalituoksahduskin aina aika ajoin pöllähtää. Lisäksi se hiloi persustaan tänään lenkillä pitkin jäätä pariinkin otteeseen. Tuon lisäksi olen zoomaillut Rokin suuta, kun sen hengitys on vähän alkanut tuoksahtamaan, mitä ei koskaan aiemmin ole huomannut. Eka iso poskihammas vasemmassa leuassa alhaalla näyttää jotenkin vioittuneelta ja Birgittakin totesi siinä olevan halkeaman. Täytyy sitä seurata tarkkaan, ettei ehdi pahaksi mennä. Roki lipoo paljon huuliaan, voiskohan se olla merkki suun vaivasta?
Anaalit päätin tänään yrittää tyhjentää, kun Roki oli paskanhajun takia muutenkin pestävä ihan shampoon kanssa. En ole koskaan aiemmin hommaa tehnyt, teoriassa tiesin, miten se tapahtuu. Ensinnä jo peräaukon etsiminen tuosta pehkosta on kohtuullinen homma... Peräaukon alaosa tuntui hieman turvonneelta ja sainkin parilla puristuksella töhnää ulos, varsin vaivattomasti tuli. Nyt vaan olisi mielenkiintoista tietää, miltä normaali anaalierite näyttää. Tuo ei haissut minusta kovinkaan pahalle, mutta oli varsin töhnää eikä liuosta. Ruskeankirjavan joukossa valkoista rakeista töhnää. Rakeisuus ei liene hyvä juttu. Toisaalta muistelen, että kun viimeksi viime loppukesästä eläinlääkäri on tyhjännyt Rokin anaaleita, hänkin olisi maininnut kokkareisuudesta, mutta todennut uskovansa anaalien kuitenkin olevan ok, koska erite tuli helposti ulos. Tässäkin kuitenkin seurattavaa.
Ensi lauantaina reissutaankin Vaasan kv-näyttelyyn kera Nooran, Annen, Santun sekä hoitokoira-Torstin. Kehässä 25 bortsua ja israelilainen tuomari eli ei hajuakaan mitä tuleman pitää.
Muillekin lomapäiville oli riittänyt lenkkeilyä jäällä ja lelun heittelyä. Iskä on myös kehittänyt Rokin esine-etsintätaitoja loistavasti. Iskä harrasti jo Roopen kanssa jääkiekkojen ja pesäpallojen etsimistä urheilukenttien laidoilta ja on nyt kouluttanut Rokin samaan hommaan. Hän uskaltaa laskea Rokin nyt irti jääkiekkokaukalon takana ja Roki on oivallisesti tajunnut homman jujun. En ole vierestä seurannut, mutta koira kuulemma nuohoaa "etsi"-käskyllä todella tarkkaan siksakkia haravoiden polut ja hanget. Se ei erehdy seuraamaan jälkiä, vaan etsii nimenomaan kiekkoja. Paras keikka pääsiäisenä oli iskän kertoman mukaan ollut Keljonkaalla jonkun kentän lähellä, josta Roki oli kerännyt varsin lyhyessä ajassa 15 kiekkoa ja saatoi olla vielä muutama jääpallokin. Iskällä tosin on jonkin sortin vaikeuksia saada Roki luovuttamaan esinettä, mutta luultavasti se on lähinnä iskän tekniikassa se ongelma :D . Taidan lumien lähdettyä mennä ihan piruuttani kokeilemaan saman tien ihan oikeaa esineruutua Rokin kanssa, vaikkei koskaan olla alkeita pitemmälle vielä siiinä menty.
Torstainakin iskä nappasi Rokin jäälle ja verkoille päivällä matkaan. Oli varmaan ihan hyvä palauttava juoksentelupäivä Rokille, oli siis vaan kulkenut mukana omia aikojaan. Viiden tunnin reissun jälkeen tosin oli aika väskä koira kotosalla.
Tänään käytiin lenkillä Päijänteellä Annen lauman kanssa. Ainon ja Santun lisäksi mukana oli hoitokoira Torsti, Santun veli eli alle vuotias nahkacollie-poika. Roki oli edelleen ihan neutraali noiden junioripoitsujen kanssa ja muutenkin tuossa seurueessa lähinnä Aino kiinnosti Rokia, tietenkin. Ei överiksi asti onneksi.
Olen arvellut, että Rokilla saattaa olla vähän pientä vaivaa. Alusvillan lähtö on tällä hetkellä kovasti vauhdissa, mutta sen tosin uskon olevan ihan normaalia karvan kevätlähtöä. Sen sijaan koira on löyhkännyt varsin vahvasti paskalle viime päivinä. Epäilen sen päässeen kierimään jossain iiiihanassa torstain lenkkipäivänä, mutta anaalituoksahduskin aina aika ajoin pöllähtää. Lisäksi se hiloi persustaan tänään lenkillä pitkin jäätä pariinkin otteeseen. Tuon lisäksi olen zoomaillut Rokin suuta, kun sen hengitys on vähän alkanut tuoksahtamaan, mitä ei koskaan aiemmin ole huomannut. Eka iso poskihammas vasemmassa leuassa alhaalla näyttää jotenkin vioittuneelta ja Birgittakin totesi siinä olevan halkeaman. Täytyy sitä seurata tarkkaan, ettei ehdi pahaksi mennä. Roki lipoo paljon huuliaan, voiskohan se olla merkki suun vaivasta?
Anaalit päätin tänään yrittää tyhjentää, kun Roki oli paskanhajun takia muutenkin pestävä ihan shampoon kanssa. En ole koskaan aiemmin hommaa tehnyt, teoriassa tiesin, miten se tapahtuu. Ensinnä jo peräaukon etsiminen tuosta pehkosta on kohtuullinen homma... Peräaukon alaosa tuntui hieman turvonneelta ja sainkin parilla puristuksella töhnää ulos, varsin vaivattomasti tuli. Nyt vaan olisi mielenkiintoista tietää, miltä normaali anaalierite näyttää. Tuo ei haissut minusta kovinkaan pahalle, mutta oli varsin töhnää eikä liuosta. Ruskeankirjavan joukossa valkoista rakeista töhnää. Rakeisuus ei liene hyvä juttu. Toisaalta muistelen, että kun viimeksi viime loppukesästä eläinlääkäri on tyhjännyt Rokin anaaleita, hänkin olisi maininnut kokkareisuudesta, mutta todennut uskovansa anaalien kuitenkin olevan ok, koska erite tuli helposti ulos. Tässäkin kuitenkin seurattavaa.
Ensi lauantaina reissutaankin Vaasan kv-näyttelyyn kera Nooran, Annen, Santun sekä hoitokoira-Torstin. Kehässä 25 bortsua ja israelilainen tuomari eli ei hajuakaan mitä tuleman pitää.
torstai 28. maaliskuuta 2013
Rautalammin ryhmis
Meinaakos mulla alkaa päivitykset laahaamaan!? Viime viikonloppuna käväistiin Rautalammin ryhmänäyttelyssä sunnuntaina. Sopivan lähellä oli näyttelypaikka ja muutenkin oli mukava reissu hyvässä säässä. Vaikka kehät olivat kylmässä maneesissa, ei suuremmin palellut.
Roki meni kehässä tosi nätisti ja seisoi myös. Pientä ongelmaa ehkä tuotti se, että lauantaina käytiin KoiraSportilla ryhmäuitossa ja Rokin turkki oli sen jäljiltä hiukan turhan pöyheässä kunnossa, vaikka yritin harjan ja föönin kanssa sitä laittaa kuntoon. Lisäksi Rokilta alkaa nyt lähteä alusvilla, toisaalta se voi vähän auttaakin turkin laskeutumista kevään myöhemmissä näyttelyissä.
Kehässä oli parisenkymmentä bortsua, avoimessa uroksia neljä. Roki sijoittui sitten neloseksi erittäin hyvä -arvostelulla. Sanallinen arvio vastasi aika hyvin Rokia, oli tunnistettavissa. Tuomarina oli vaihdoksen jälkeen Päivi Eerola, joka sanoi Rokista näin:
"Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä koko. Sopiva raajakorkeus. Hyvä sukupuolileima. Kapea pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut takaa etuosaansa nähden. Korkea hännän kiinnitys. Pehmeä laineikas karvapeite. Oikea olemus. Etuaskel nousee korkeaksi. Reipas esiintyminen."
Piikalla meni vallan mainiosti ensimmäisessä avoimen luokan näyttelyssään! Piika oli ERI1-arvostelulla PN2 saaden SA:n ja varasertin! Lisäksi Noora kyllä onnistui aivan todella hyvin myös Piikan kanssa kehässä, vaikka tämä oli Rokin serkkusen kanssa ensimmäinen kerta.
Nyt suunnataan pääsiäisen viikkoon Vuokattiin ja Roki "lomailee" vanhempieni luona pitkän viikonlopun. Pääsee ainakin Luhankaan rallaamaan urakalla!
Roki meni kehässä tosi nätisti ja seisoi myös. Pientä ongelmaa ehkä tuotti se, että lauantaina käytiin KoiraSportilla ryhmäuitossa ja Rokin turkki oli sen jäljiltä hiukan turhan pöyheässä kunnossa, vaikka yritin harjan ja föönin kanssa sitä laittaa kuntoon. Lisäksi Rokilta alkaa nyt lähteä alusvilla, toisaalta se voi vähän auttaakin turkin laskeutumista kevään myöhemmissä näyttelyissä.
Kehässä oli parisenkymmentä bortsua, avoimessa uroksia neljä. Roki sijoittui sitten neloseksi erittäin hyvä -arvostelulla. Sanallinen arvio vastasi aika hyvin Rokia, oli tunnistettavissa. Tuomarina oli vaihdoksen jälkeen Päivi Eerola, joka sanoi Rokista näin:
"Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä koko. Sopiva raajakorkeus. Hyvä sukupuolileima. Kapea pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut takaa etuosaansa nähden. Korkea hännän kiinnitys. Pehmeä laineikas karvapeite. Oikea olemus. Etuaskel nousee korkeaksi. Reipas esiintyminen."
Piikalla meni vallan mainiosti ensimmäisessä avoimen luokan näyttelyssään! Piika oli ERI1-arvostelulla PN2 saaden SA:n ja varasertin! Lisäksi Noora kyllä onnistui aivan todella hyvin myös Piikan kanssa kehässä, vaikka tämä oli Rokin serkkusen kanssa ensimmäinen kerta.
Nyt suunnataan pääsiäisen viikkoon Vuokattiin ja Roki "lomailee" vanhempieni luona pitkän viikonlopun. Pääsee ainakin Luhankaan rallaamaan urakalla!
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Retkeilyä kevätauringossa
Nyt oli kyllä aivan mahtavien kevätsäiden viikonloppu tai oikeastaan melkein koko viikko. Parina päivänä viikolla tuli lunta kunnolla, mutta muuten on nautittu kirpeistä pakkasöistä ja upean aurinkoisista päivistä, jolloin jo ilmakin lämpiää keväisesti. Tässä postauksessa puhuvat kuvat puolestaan, pakko sanoa, että jos on koira nauttinut niin on kyllä emäntäkin!
Viikko sitten lenkkeiltiin Annen seurueen kanssa ja toisena päivänä Teijan ja Fridan kanssa. Frida on rhodesiankoira, reilun vuoden ikäinen narttu ja pitkän ja hartaan suunnittelun päätteeksi vihdoin päästiin myös lenkille. Fridalla oli sen verran paljon vauhtia ja massaa, että Roki pian totesi parhaaksi vain leikkiä miälenvikaisesti Fridan kanssa ja unohti kosioyritykset. Sitä Roki ei kylläkään aivan tajunnut, että tämän kaverin kanssa ei kannata leikkiä ota kiinni jos saat -leikkiä, koska sehän ottaa kiinni ja taklaa. Kyllähän Roki muutaman otteeseen pyöri pitkin lumista jään pintaa, mutta ei tuntunut herraa hätkäyttävän ja paininnuju Fridan kanssa oli mainiota katseltavaa. Ehkä saan Rokista ja Fridastakin tänne kuvan, nyt taitavat olla puhelimessa ainoat kuvat tuolta päivältä.
Eilinen päivä kului kokonaan Leppäveden jäällä. Jo aamupäivällä lähdettiin Saviolta Birgitan ja Tiinan kanssa liikkeelle, talsittiin pitkin jäätä lopulta lähes Leppäveden sillalle asti, josta saatiin kyyti pois. Välissä toki pysähdyttiin syömään evästä, grillaamaan makkaraa ja kaakaota juomaan. Oli ihan huippupäivä ja melkein kuusi tuntia oltiin liikkeellä ja kilometrejä taittui noin kymmenen. Koirat tietty pinkoivat moninkertaisesti sen ja Roki oli kyllä illalla väsyksissä. Toisaalta reissulla ei liiemmin tassu painanut, mitä nyt lumipaakkujen takia. Ihan siedettävä yleiskunto sillä taitaa olla. Tässä nyt kuvasatoa eilisen lenkiltä, Tiinaa jälleen kiittäminen!
Kuka ruoja tulee haistelemaan hanuria pakollisten huoltotoimenpiteiden aikana??!
Koko seurue: Piika (Rokin serkku), Sara (puuma, jolle Roki on menettänyt syömmensä), Roki itse, Veki (the lonely cowboy) ja Nita (Rokin mamma).
Viikko sitten lenkkeiltiin Annen seurueen kanssa ja toisena päivänä Teijan ja Fridan kanssa. Frida on rhodesiankoira, reilun vuoden ikäinen narttu ja pitkän ja hartaan suunnittelun päätteeksi vihdoin päästiin myös lenkille. Fridalla oli sen verran paljon vauhtia ja massaa, että Roki pian totesi parhaaksi vain leikkiä miälenvikaisesti Fridan kanssa ja unohti kosioyritykset. Sitä Roki ei kylläkään aivan tajunnut, että tämän kaverin kanssa ei kannata leikkiä ota kiinni jos saat -leikkiä, koska sehän ottaa kiinni ja taklaa. Kyllähän Roki muutaman otteeseen pyöri pitkin lumista jään pintaa, mutta ei tuntunut herraa hätkäyttävän ja paininnuju Fridan kanssa oli mainiota katseltavaa. Ehkä saan Rokista ja Fridastakin tänne kuvan, nyt taitavat olla puhelimessa ainoat kuvat tuolta päivältä.
Eilinen päivä kului kokonaan Leppäveden jäällä. Jo aamupäivällä lähdettiin Saviolta Birgitan ja Tiinan kanssa liikkeelle, talsittiin pitkin jäätä lopulta lähes Leppäveden sillalle asti, josta saatiin kyyti pois. Välissä toki pysähdyttiin syömään evästä, grillaamaan makkaraa ja kaakaota juomaan. Oli ihan huippupäivä ja melkein kuusi tuntia oltiin liikkeellä ja kilometrejä taittui noin kymmenen. Koirat tietty pinkoivat moninkertaisesti sen ja Roki oli kyllä illalla väsyksissä. Toisaalta reissulla ei liiemmin tassu painanut, mitä nyt lumipaakkujen takia. Ihan siedettävä yleiskunto sillä taitaa olla. Tässä nyt kuvasatoa eilisen lenkiltä, Tiinaa jälleen kiittäminen!
Koko seurue: Piika (Rokin serkku), Sara (puuma, jolle Roki on menettänyt syömmensä), Roki itse, Veki (the lonely cowboy) ja Nita (Rokin mamma).
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Aurinkoisia päiviä
Ihania kevättalven päiviä on auringonpaisteessa vietetty. Tuuli on välillä ollut aika kovaa ja luntakin tullut, mutta viikonloppua kohti sää muuttui hienoksi. Torstaista asti ollaan oltu Rokin kanssa kaksistaan Villen ollessa hiihtelemässä pohjoisessa. Kohtalaisesti on tullut lenkkeiltyä, meinaa äkikseltään olla itsekseen jopa väsyttävää :D. Torstaina oli kylläkin tynkälenkkien päivä, koska vanhempainilta teki itselleni päivästä aika tukkoisen. Onneksi ehdin Rokia käytellä metsässä ennen iltaosuutta.
Eilen päästiin lenkille Annen, Ainon ja Santun kanssa. Roki oli jälleen porukassa vähän kolmantena pyöränä, mutta se on vallan tyypillistä Roksulle, joka on tuossa laumassa kuitenkin vieras. Ja muutenkin, kaksistaan toisen koiran kanssa Roki hallitsee tilanteen, mutta jos lauma on isompi, Roki jää sivustakatsojaksi, vaikka sitä selkeästi muiden puuhat myös kiinnostaa. Katsotaas jos huomenna saataisiin lenkkiseuraa rhodesiankoira Fridasta, joka olisikin uusi tuttavuus Rokille, minäkään en ole sitä tavannut suunnilleen vuoteen ja viimeksi se olikin vielä ihan pikkupentu.
Tänään tehtiin varsin pitkä metsälenksu aamupäivällä. Puolenpäivän jälkeen Roki kävi uimassa KoiraSportin ryhmäuinnilla. Ansku uitti altaasta ja totesi, että siitä tulikin Rokille spa-lilluttelukerta. Rokihan ei liiemmin uintiin vauhtia ota, ellei sitä innosta ja motivoi, mikä onnistuu altaan ulkopuolelta paremmin. Loppuun noutoja damilla. Väsyksissä Roki on kuitenkin nyt illan ollut, käytiin vielä äitiäni moikkaamassa ja sen jälkeen Roki paneutui pari tuntia luun syöntiin. Luita ei olekaan tullut pitkään aikaan annettua ja nyt koira kävi lähes maanisesti luun kimppuun, vetäisi välillä väärään kurkkuun ja yökkikin välissä, mutta meno jatkui niin kauan kun luusta lihoja irtosi.
Eilen päästiin lenkille Annen, Ainon ja Santun kanssa. Roki oli jälleen porukassa vähän kolmantena pyöränä, mutta se on vallan tyypillistä Roksulle, joka on tuossa laumassa kuitenkin vieras. Ja muutenkin, kaksistaan toisen koiran kanssa Roki hallitsee tilanteen, mutta jos lauma on isompi, Roki jää sivustakatsojaksi, vaikka sitä selkeästi muiden puuhat myös kiinnostaa. Katsotaas jos huomenna saataisiin lenkkiseuraa rhodesiankoira Fridasta, joka olisikin uusi tuttavuus Rokille, minäkään en ole sitä tavannut suunnilleen vuoteen ja viimeksi se olikin vielä ihan pikkupentu.
Tänään tehtiin varsin pitkä metsälenksu aamupäivällä. Puolenpäivän jälkeen Roki kävi uimassa KoiraSportin ryhmäuinnilla. Ansku uitti altaasta ja totesi, että siitä tulikin Rokille spa-lilluttelukerta. Rokihan ei liiemmin uintiin vauhtia ota, ellei sitä innosta ja motivoi, mikä onnistuu altaan ulkopuolelta paremmin. Loppuun noutoja damilla. Väsyksissä Roki on kuitenkin nyt illan ollut, käytiin vielä äitiäni moikkaamassa ja sen jälkeen Roki paneutui pari tuntia luun syöntiin. Luita ei olekaan tullut pitkään aikaan annettua ja nyt koira kävi lähes maanisesti luun kimppuun, vetäisi välillä väärään kurkkuun ja yökkikin välissä, mutta meno jatkui niin kauan kun luusta lihoja irtosi.
maanantai 4. maaliskuuta 2013
Mallintöitä sunnuntaille
Sunnuntain hienon talvikelin kunniaksi aloitettiin eilen aamu näyttelytreeneillä Terran parkkipaikalla. Tiina nappasi meidät kotoa kyytiin ja haettiin myös Noora matkaan. Noora treenasi sekä Piikalla että Rokilla. Piikan vuoron aikana seuruutin vähän Rokia lelulla ja taas kunnianhimo pisti liian pitkiä seuraamispätkiä ja keskittyminen herpaantui. Me ollaan oikeasti ihan muutamassa askeleessa tällä hetkellä tiivistä kontaktia ja tätä sitten muisteltiinkin taas pelkällä kontaktitreenillä seuraa-käskyllä.
Roki esiintyi vuorollaan Nooran kanssa tällä kertaa todella hyvin. Ekan juoksutuksen jälkeen häntäkin löytyi oikealle paikalle ja liike oli kyllä nättiä. Nooran tosin Roki pistää koville, kun optimiliikettä varten pitää juosta tosi lujaa. Toisaalta se on harvoin mahdollista pienissä kehissä, varsinkaan hallinäyttelyissä. Myös seisotus sujui poikkeuksellisen hyvin. Pohdittiin vähän yhdessä hyvää asentoa, jossa Roki olisi eniten edukseen. Tiinalla oli kamera mukana ja näin hyviä posekuvia ei Rokista ole otettu koskaan aiemmin.
Söpöillen...
Piika vei allekirjoittaneen lapasen ja riekkui ja lällätti aikansa sen kanssa.
Kellistetty.
Piika haastaa Rokia myös painiin.
Ihme pönö-emäntä, kiinnitä huomio edukseen seisovaan Rokiin. Vaihtoehtoinen kuvateksti: "Piika ja Anne neuvovat ja tsekkaavat Rokin seisotusasentoa."
Pakollinen serkusposeeraus. Piika hallitsee söpöt päänkallistelut paremmin.
Varsin komea otus antoi vielä hetken ajastaan kuvaajalle.
Roki esiintyi vuorollaan Nooran kanssa tällä kertaa todella hyvin. Ekan juoksutuksen jälkeen häntäkin löytyi oikealle paikalle ja liike oli kyllä nättiä. Nooran tosin Roki pistää koville, kun optimiliikettä varten pitää juosta tosi lujaa. Toisaalta se on harvoin mahdollista pienissä kehissä, varsinkaan hallinäyttelyissä. Myös seisotus sujui poikkeuksellisen hyvin. Pohdittiin vähän yhdessä hyvää asentoa, jossa Roki olisi eniten edukseen. Tiinalla oli kamera mukana ja näin hyviä posekuvia ei Rokista ole otettu koskaan aiemmin.
Treenien jatkettiin Tuomiojärvelle lenkille. Ilma oli kylmästä tuulesta huolimatta mahtava, ja jää lenkkeilyn kannalta huippukunnossa. Edellisviikkoinen sohjo oli jäätynyt, ja yhdistettynä uuteen lumeen muodostanut mainiosti kantavan pinnan jäälle. Ihmiset hiihtivät jäällä ihan pitkin poikin. Piika ja Roki rallasivat pitkin jäätä reilun tunnin. Tilaa oli riittävästi eikä Rokin tarvinnut ihan jatkuvalla syötöllä ahdistella Piikaa. Ihan siedettävästi käyttäytyi tällä kertaa naisseurassa ja leikkiäkin syntyi. Tässä otoksia vielä jäältä. Kaikki kuvat siis Tiinan ottamia, kiitos taas miljoonatta kertaa! Ei pystynyt kauheasti seulomaan, kun oli niin monta kivaa otosta!
Mihin serkkulikka livisti? Mä en oikein aina tajua muitten juttuja...
Söpöillen...
Piika vei allekirjoittaneen lapasen ja riekkui ja lällätti aikansa sen kanssa.
Kellistetty.
Piika haastaa Rokia myös painiin.
Ihme pönö-emäntä, kiinnitä huomio edukseen seisovaan Rokiin. Vaihtoehtoinen kuvateksti: "Piika ja Anne neuvovat ja tsekkaavat Rokin seisotusasentoa."
Pakollinen serkusposeeraus päättyi Rokin pikkutuhmaan ehdotteluun ja kaverit päättivät näyttää kieltä toisilleen.
Varsin komea otus antoi vielä hetken ajastaan kuvaajalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)