Remmirähjä

Lumi tuli ja meni ja tuli taas. Toivottavasti tämä olisi jo pysyvää, niin paljon mukavampaa ja valoisampaa ja erityisesti puhtaampaa on kulku ulkona koiran kanssa. Ville loukkasi viikko sitten jalkansa, rasitusmurtuman tyyppinen vaiva siinä on. Nyt koiranlenkitys on luonnollisesti enemmän mun vastuulla. Olisi kyllä ihanaa, jos pääsisi valoisalla lenkkeilemään, mutta aika harvinaista herkkua tähän aikaan vuodesta.

Lisäksi ottaa todella aivoon tuo Rokin remmirähjäys, jota ei meinata saada nyt aisoihin. Muutamalle nyt jo entiselle koirakaverillekin Roki on aukonut päätään. Ohitukset pururadalla tai jalkakäytävällä eivät ole nättiä kuultavaa tai katsottavaa, jos välissä on edes pihatien verran ajorataa, ohitus sen sijaan onnistuu. Rokihan kulkee hihnalenkeillä kuonopannassa, jonka olemme havainneet hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Koiran ohjaileminen on kevyttä ja Roki myös kuuntelee käskytystä paremmin kuonopannassa ollessaan. Kuonopanta ei myöskään tunnu häiritsevän Rokia, joka sopeutuu kaikenlaisiin systeemeihin (valjaat, heijastinliivit, uudet pannat jne.) aina välittömästä ja ongelmitta. Mutta ohituksissa kuonopannan hyöty on ainoastaan se, että koiran saa kohtuu kevyesti pidettyä aisoissa, tempominen on melkoista, jos pelkkä panta on kaulassa.

Namin kanssa ohitukset on tähän asti onnistuneet. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että nakkia tungetaan imuttamalla koiran suuhun koko ohituksen ajan. Edistystä ei tunnut tulevan, eli että ohitus onnistuisi esim. kontaktikävelyllä. Ohitustilanteeseen on vaikea suhtautua neutraalisti ja välinpitämättömästi, koska omakin jännitystila aina vähäsen nousee. Toisaalta koira on myös pakko koota lyhyeen hihnaan silloin, kun joku tulee vastaan, että jo pelkästään se toimenpide jo virittää myös Rokin ja häntä tärähtää pystyyn. Lievästi sanottuna ärsyttää, kun kuitenkin siitä BH-kokeestakin haaveilisin. Pitänee yrittää järjestää ihan tarkoitusta varten ohitustreenejä.

Tuossa illalla heitettiin tunteroisen lenkki ja siihen päälle vielä tokoilua ja leikkiä kentällä puolisen tuntia kahteen pekkaan Rokin kanssa. Olen nyt hieman aiempaa ahkerammin alkanut rakentaa seuraamista kontaktin kanssa. Tulostakin alkaa pikkuhiljaa tulla, kotosalla sisällä tehdään ihan pelkkää katsekontaktitreeniä, aloitusaskelta ja askelsiirtymiä. Koko ajan paremmin Rokin katse pysyy ylhäällä, mutta edelleen kontakti hajoaa pitemmässä seuruussa ja Roki jätättää. Jos taas palkkatärppinä on lelu - kummassa kainalossa tahansa - Roki edistää. Ei mitenkään överisti, mutta sen verran, ettei se tajua istua silloin kun pysähdytään, vaan jää seistä töröttämään.

Kentällä tehtiin tänään myös luoksetulon stoppeja lyhyestä matkasta, lentävä lelu palkkana. Stoppasi siististi, mutta kauheannäköisellä paimenkyttäysasenteella... Paikkamakuu noin viisi minuuttia, ja sattui vielä kivasti, että kentän ympäri menevällä pururadalla kulki useampi koira ja joku talsi pikkulapsen kanssa kentän poikki. Häiriö ei haittannut ja makuu oli rauhallinen. Seuraamiseen tehtiin paljon harjotteita ja myös liikkeestä seisominen ja makuu - lelupalkalla. Taas meinasi maahanmeno vaatia kaksi käskyä aluksi. Lopuksi vaan pallon heittelyä ja retuutusleikkiä. Nouto se vaan on varmaa kauraa!


Huh, onneksi järjestyi myös hoitopaikat Rokille joulunseuduksi. Mehän ollaan tosiaan suuntaamassa kaukomaille Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Roki on viikon Birgitala ja viikon Anskulla. Vielä varasuunnitelma ainakin osaksi aikaa on myös olemassa, jos tulee ongelmia. Iso huojennus kyllä, mua ei yhtään hoitolajärjestely innostanut. Asia voisi olla eri, jos olisi tuttuja hoitolanpitäjiä, mutta kun ei ole, tuntui jotenkin hankalalta alkaa sitä järjestämään. Nyt kuitenkin voidaan keskittyä ihanan reissun suunnitteluun, kun tietää, että Roki on just hyvässä seurassa!