Jee! Jälkikausi avattu! Ja epävarmoihin odotuksiin nähden aivan mainiosti! Birgitta teki meille jäljen Lievestuoreen suunnalle tässä illalla. Pyysin aika lyhyttä ja iisiä kevään ensiyrittämän kunniaksi, sain ainakin 300 metriä pitkän kahdella metsäautotien ylityksellä... Aina ei saa mitä tilaa, mutta ennakkoluulottomasti vaan radalle. Birgitta ja Tiina seurasivat menoa tienvarresta, kun kielsin lähtemästä perään - en niinkään Rokin takia, vaan koska itse olisin ollut epävarma.
Janalta nosti ensin takajäljen, tässä puutuin asiaan ja ohjasin oikeaan. Sitten lähti veturi liikkeelle, vauhti oli kova, mutta jäljestys erittäin tarkkaa. En viitsinyt hillitä juurikaan vauhtia, koska ei voinut tietää, miten herkkä häiriölle tai epävarma näin pitkästä aikaa Roki olisi. No ei ollut epävarma, olisin varmaan voinut tulla liinan päässä mahallani perässä ja juna kulkee vaan. Siinä superinnossa kuitenkin ennalta-arvattavasti jäi vähän keppejä väliin. Roki ajoi suoraan ykkösestä yli, kakkosen kohdalla uskoakseni se jo merkkasi vähän paikkaa, mutta jälki kiinnosti miljoonasti enemmän. Kolmosen etsinnän bongasin jo aivan selvästi, tässä vaiheessa uskalsin jo vähän Rokia jarratakin ja höpötellä kepeistä ja etsimisestä. Kolmonen siis nousi hyvin. Leikkipalkka ja eteenpäin. Nelosen taas merkkasi ja etsikin pitkään, mutta päätyi jatkamaan jälkä enkä minäkään keppiä huomannut missään. Vitonen jälleen selkeä pyöriskely, malttoi jo tässä vaiheessa hyvin etsiä, mutta nostaminen kaikessa hosumisessa kesti kauan, vaikka keppi oli ihan jaloissa. Kutonen eli viimeinen nousi jo varmasti, vauhtikin oli tasaantunut kivasti.
Olen todella tyytyväinen tuohon varmuuteen jäljellä. Metsäautoteiden ylityksissä ei ollut mitään ongelmaa ja jälki löytyi hyvin tien toiselta puolelta. Todellakin uskallan jatkossa jarruttaa vauhtia ja tullaan huolella treenaamaan janalähtöjä sekä ekan kepin nostamista. Varmaankin niin, että jälkeä ei jatketa ekan kepin jälkeen, vaan riekutaan huippupalkat nostetusta kepistä.
Tehtiin reilunkokoinen esineruutu illan päätteeksi. Kokoa oli tuplaten aiemmin tekemiini verrattuna, taisipa olla ainakin leveyttä jo reilusti ylikin 50 metriä. Birgitta vei alueelle kolme Tiinan esinettä eli vaikeutena nyt myös uudet esineet. En katsonut esineiden vientiä. Roki lähti ekalle pistolle hyvin ja suoraan takareunaan asti. Jonkin verran ehkä jäljestysmeininkiä, ohitti lähimmän esineen, mutta nosti kuitenkin varmasti suunnilleen keskeltä aluetta hanskan. Harmi, etten nähnyt esinettä Rokin suussa enkä näin ollen kehunut palautusjuoksua tarpeeksi.
Toiselle pistolle epävarmempi lähtö. Haahuilua. En hetsannut lähdössä tarpeeksi, vaan lähetin melko eleettömästi namipalkan jälkeen toiselle haulle. Olin suunnitellut, että tuo kaksi kolmesta esineestä riittää. Kokeilin uudelleen lähettämistä toisesta laidasta ruutua, parempi lähtö, mutta jälleen palasi tyhjin suin. Ladattiin vähän akkuja ja siirryttiin kokonaan toiseen laitaan. Hetsasin tällä kertaa kunnolla, Roki virittyi paljon paremmin ja otti vainuakin. Nyt pisto lähti taas reippaasti pitkälle ja aika nätisti nousi esine. Nyt isoilla kehuilla riemukas palautus ja leikit päälle.
Vähän on itselläkin hakemista ja opettelemista, mutta taidettiinpa saada nyt ihan hyviä ohjeita ja lisäksi pienet kehutkin päälle. Hyvinhän tuo sujui, vuoden eka jälki ja huomattavasti haastavammaksi tehty ruutu. Motivaatiota jatkamiseen löytyy paljon epäilemättä meillä molemmilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti