maanantai 21. lokakuuta 2013

Rokin sairasloma jatkuu

Rokin rajoitettu liikkuminen jatkuu edelleen. Lantiorangan vaivoista ei ole vielä päästy eroon ja treenailu ja rankemmat rallattelulenkit ovat vielä pannassa. Olen käyttänyt nyt Rokin kahdesti hierottavana ja toissapäivänä vielä osteopaatti Jaana-Kaisa Timosella myös. Lantiorangan 5. ja 6. nikama erityisesti vaivaavat. Niiden väli on tiukka ja ilmeisesti vähän nikamatkin vinksallaan. Osteopaatti sai kyllä availtua fasettilukot, mutta piti hieman huolestuttavana Rokin selkeää kipuilua käsittelyn aikana. Roki tosiaan uikutti, vaikkakin kesti hyvin paikoillaan käsittelyn. Lihakset olivat edelleen jumissa ja sidekudokset keränneet nestettä.

Osteopaatti piti erittäin todennäköisenä, että nikamavaiva on peräisin yksittäisestä traumasta, vaikkakin taustalla sitten voi olla jumissa olleet lihakset jo pidemmältä ajalta (esim. sen häntätulehduksen peruilta). Loukkaantuminen on kuitenkin voinut tapahtua huomaamatta, joku huono ponnistus, liukastuminen, jalan alta meno tms. Eikä meillä ole tosiaan mitään mielikuvaa mistään tällistä. Hän suositteli myös, että nyt voisi olla hyvä aika koiran ikäkin huomioiden kuvata koko selkäranka. Puolen vuoden iässähän Rokista on otettu selkäkuvat, jolloin paikat olivat kehittyneet ihan normaalisti. Vertailun vuoksikin olisi mielenkiintoista nähdä kuvat nyt ja osteopaatti oli kyllä tuon oireilunkin takia kuvaamista suosittamassa. Näkisi sitten tarkemmin, mikä rangan tilanne tällä hetkellä on.

Tulihan tuosta nyt vähän huolta itselle tietysti. Birgitan ja Tiinan kanssa mietittiin, mihin Rokia kannattaisi viedä kuvattavaksi. Itseni kannalta nyt Jyväskylän ulkopuoliset paikat on lähitulevaisuudessa lähinnä mahdottomia, mutta varmaankin nyt voisin saada kyytiapua, jos Roki saataisiin lekuriin esim. Tampereelle. Samalla tsekattaisiin ne Rokin ikenet, joissa lienee ientulehdus päällänsä.

Saapa nyt nähdä, miten käy Jyväskylän näyttelykehien marraskuun puolivälissä. Toivon tietysti, että Roki saataisiin hoitoon ja tsekattavasti mahdollisimman pian ja samapa tuo nyt sitten, jos näyttely jää vaikka antibiootin takia väliin. Tuleehan noita! Enemmän käy repukka sääliksi sen osalta, että on vaikea keksiä pojalle tarpeeksi mielekästä aktiviteettia, kun koirakaverilenkkejä ja leluriehumisia ei harrasteta, ja tokoillakaan en juuri viitsi, ettei jumit lihaksistossa pahenisi. Tokoilu multa kuitenkin vielä onnistuisi ihan ok. Vähän tehdään etsintätreeniä ulkona ja sisällä sekä jotain pientä temppuilua, mutta otuksesta näkee niin selvästi, että halut touhuta jotain mielekästä on ihan valtavat ja suoranainen riemu repeää, kun se saa esim. nostaa mulle pyykkitelineeltä pudonneen sukan ripustettavaksi uudelleen. Pikku apulainen :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti