Paljon on meillä vielä tekemistä

Sitkeä flunssa on iskenyt, mutta sellaisilla puolitehoilla, että sairastamaan ei oikein ole viitsinyt jäädä. Senpä takia olenkin potenut tätä jo reilusti toista viikkoa. Yhtenä päivänä yskittää, toisena päivänä kurkku turvoksissa, sitten niistetään ja välillä on vaan väsynyt ja kuumeinen olo. Tulisi nyt kunnolla tai olisi tulematta, typerää mennä vähän päivästä toiseen Buranan voimin.

Viime torstain tokoilut jätettiin väliin kipeän olon takia, mutta käytiin sitten eilen korvaamassa toisessa ryhmässä. Mitään intensiivitreenejä ei olla viikon varrella otettu, mutta ollaan harjoiteltu aika paljonkin lenkkeilyn yhteydessä ja iltaisin kotosalla. Treenaaminen on pysynyt hauskana ja lelua ollaan käytetty paljon esimerkiksi jääviä harjoiteltaessa.

Eilen oli viimeinen ryhmätreeni, nyt on jäljellä vissiin kolme kertaa vielä, ensi maanantaina puolen tunnin yksityisharkat, sitten koko tokoporukan häiriötreenit ja viimeisellä kerralla koko porukan loppukoe, jossa me suoritetaan alokasluokka joko möllinä tai oikeana. Vielä en ole päättänyt, mutta eiliset treenit kyllä kertoivat aika paljon siitä, missä mennään, jos apuja ja palkkaa jätetään vähemmälle...

Käytännössä siis tehtiiin koko koeluokka läpi kaikkine liikkeineen. Ja näin se sujui:

Luoksepäästävyys: Tuire tsekkasi hampaat, Roki pysyi nätisti käskystä paikallaan, tosin mulla vielä nami kädessä ylhäällä.

Paikkamakuu: Rivissä neljä koiraa, joista kolme muuta tekivät avoimen luokan makuun, joten omistajat menivät ulos hallista. Minä menin vastakkaiselle seinälle, matkaa oli lähes se 20 metriä. Roki meni toisella käskyllä vinoon makaamaan, korjasi asennon kun olin kaukana. Laski leuan alas ja nosti jossain vaiheessa. Pysyi muuten paikallaan ja oli hiljaa. Tässä ollaan edistytty huimasti. Olen tosi tyytyväinen.

Seuraaminen taluttimen kanssa: Nami vasemmassa kädessä, Rokin kontakti vasemmassa kädessä. Ei mitenkään hääppöinen suoritus, liian pitkä matka edelleen. Roki jää jälkeen, liikkuu vähän veltosti. Vaatii kannustusta ja vetämistä.

Seuraaminen taluttimetta: Meni edellistä paremmin, pistin namin oikeaan käteen, jolloin koiran paikka parani, ei silti edistänyt. Pudotin namin jossain vaiheessa, jolloin koko seuraaminen hajosi, koska Roki halusi löytää namin.

Liikkeestä maahanmeno: Sujui ihan ok, maahanmenoon tarvitsi kaksi käskyä, mutta liike oli kuitenkin terävämpi kuin parin viikon takaiset innottomat valumiset.

Luoksetulo: Jäi hyvin istumaan, mutta ennakoi lähdön. Tutisi jo siinä vaiheessa, kun liikkeenohjaaja antoi luvan kutsua. Käskyn aikana oli jo hanuri irti maasta. Tuli vauhdilla luokse, ihan hiukkasen vielä ohjasin eteen (parantunut kuitenkin). Perusasentoonkin meinaan ohjata kädellä, vaikka se onnistuukin hyvin myös pelkällä käskyllä. Lisäksi näytän alussa kädellä merkin, kun jätän koiran istumaan. Siitäkin pitäisi päästä eroon. Mutta meidän ykkösharjoitus on kyllä tähän liittyen pelkkä paikkaistuminen...

Liikkeestä seisominen: Ei ollut kaunista katseltavaa. Rokia häiritsi taas muiden koirakoiden saamat käskyt. Pelkkä käskysana 'seis' ei stopannut Rokia. Olen tässäkin tehnyt viime aikoina tosi paljon lelulla ja ilmeisesti teen jonkin stoppaavaan eleen kädellä samalla, kun sanon käskyn. Ollaan kuitenkin varioitu harjoitusta aika paljon, enkä todellakaan aina heitä lelua samaan aikaan, kun sanon käskyn. Sikäli ihmeellistä, että Roki jäi niin pahasti valumaan. Eka meni paremmin, mutta siinä käytin käsimerkkiä käskyn kanssa. Takaisin tullessa Roki istui, tämä sen takia, että mulla oli nami vasemmassa kädessä. Toisella kertaa jätin käsimerkin pois, Roki valui ainakin koiranmitan ja käskyjä tarvittiin kaksi. Tullessani takaisin Roki seisoi kuitenkin hienosti loppuun asti - nami olikin eri kädessä tällä kertaa.

Nouto: Ekaa kertaa kokonaan liikkuroituna. Roki ampui kaksi kertaa suoraan heitosta kapulan perään. Ärsyttävää tietysti, mutta tähän löytyy kuitenkin syy, eikä tää jäänyt harmittamaan. Rokilla vähän kestää kontaktin ottaminen perusasennossa, kun samalla pitää kytätä kapulaa. Silloin kun vastasin liikkurille olevani valmis, Roki katsoi myös liikkeenohjaajaa. Malttamattomasti heitin kapulan samantien, vaikka Roki ei ollut kääntänyt katsetta takaisin minuun. Tämänhän vaadin normaalisti aina kun heitän noutokapulaa. Mulle vaan jotenkin tuli niin kiireinen olo siitä liikkuroinnista :). Mutta tämä saadaan kyllä kuntoon. Kapulan palautus sen sijaan oli kyllä tosi väljä.

Kaukot: Noin metrin päässä koirasta. Istumisiin käsimerkki ja pylly pysyi paikallaan.

Hyppy: Oikea esteen korkeus. Tehtiin kaksi suoritusta, Roki haukahti molemmilla hypyillä. Lähetys vielä tosi läheltä estettä, Roki stoppaa myös toisella puolella tosi lähelle. Ekalla 'seis' -komento oli auttamatta myöhässä ja Roki tuli esteen viereen eikä malttanut odottaa liikkumatta. Toisella ajoitus parempi ja Roki myös odotti paikoillaan, tosi pieni käsimerkki odotukseen.


Kaukana siis ollaan vielä ihanteesta. Liikkeet kuitenkin osataan jotenkuten. Jos tässä nyt jatkon treeniohjelmaa miettii, pitäisi varmaankin valita aina pari liikettä kerrallaan treenattavaksi. Tehdä leikkien kivoja osasuorituksia hyvällä fiiliksellä ja innolla, ja ehkä kerran tai kaksi treeniin jonkin ongelmakohdan "kisasuoritus". Toivon, että yksityistreenissä ensi viikolla katsotaan erityisesti seuraamista ja sen edistymistä.