Kevättä kohti

Maaliskuu tuli ja talvi näytti hetken olevan kokonaan jo ohi. Tänään kuitenkin näyttäisi pyryttävän lunta. Tuskin pysyvästi, pelkkiä plussa-asteita on luvattu lähipäiville. Sää on kieltämättä ollut aika kurja viime päivinä myös lenkkeilyn kannalta. Kurakeliä tuntuu jatkuvan ja jatkuvan eikä metsäänkään oikein pääse, kun polut ja pururadat ovat niin kamalan jäisiä. Muutenhan metsässä sitten ei lunta oikeastaan enää olekaan, että varmaan pitäisi lähteä ajamaan jälkeä pöpelikköön.


Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos ja kun jokin seuraavassa tekstissä mainitsemani analyysi Rokin jumiongelmista ei mene ihan yksi yhteen koiraa hoitaneen henkilön lausuman suhteen. Syy tähän on se, että kirjoitan tähän asiat niin kuin itse olen ne käsittänyt ja ainakin noin eläinlääketieteellisesti varmaan voi sanamuodoissa olla ihan asiavirheitäkin, koska en todellakaan tiedä tarpeeksi asioista itse. Pahoitteluni tästä maallikkotekstistä.

Rokin kunnosta sen verran, että tuskinpa enää yritetään selvitellä selkävaivojen syitä, kun koira on kuitenkin tässä meidän arjessa oikein iloinen ja hyvävointinen enkä itse havaitse oireilua enää. Käytin Rokin taas Jaana-Kaisa Timosella, joka on siis hierova osteopaatti. Jaana-Kaisa sai lannerangan nikamat aukeamaan, vaikkakin käsittely oli selvästi kivulias Rokille. Jaana-Kaisan mukaan Rokin vaivat voisivat olla sidekudosperäisiä siten siis, että jokin aiheuttaa esim. nivelsiteiden rasittumiselle/kiristymiselle tms. alttiutta. Hän suositteli B-vitamiinilisää ja omega-3 -valmistetta. Akupunktiohoito voisi myös laukaista sidekudoskireyttä. Uintiin saatiin ohjeeksi välttää tiukkoja takaosan käännöksiä kahdeksikkoa uidessa. Mieluummin vaikka uitettaisiin vain isoa ympyrää.

edit: Kenties hieman korrektimpi ammatillinen kuvaus Jaana-Kaisalle on osteopaattinen hieroja eikä hierova osteopaatti :D.

Hierojalla Roki kävi vajaa viikko tuon käsittelyn jälkeen ja olikin kiva kuulla, että ranka oli selvästi nyt parempi, jousti eikä aiheuttanut hermoreaktioita. Kireyttä tietysti oli ja oikea puoli kauttaaltaan edelleen enemmän tukossa. Mutta nyt kun pahempia vaihtoehtoja on suljettu pois (selkä on kuvattu terveeksi ja puhtaat labratulokset saatu borrelian ja reumatekijöiden osalta), hoidetaan tästä eteenpäin jumissa olevaa koiraa tarpeen mukaan ja jumpataan ja venytellään myös kotona. Ruokavalion muutoksia kokeillaan myös pikkuhiljaa, yksi vaihtoehtohan koko ajan on ollut allergiatyyppiset reaktiot. Ja onhan Rokin lantion rakenne myös sellainen, että miksei jo yksinkertaisesti sen asentoisuuskin voisi altistaa jumeille. Rokillahan selkälinjassa lantio laskee hiukan.


Rokin ikenissä on edelleen omituista rakkulamaista ryyhkää yläkulmureiden ympärillä. Pääsin vilauttamaan niitä eläinlääkärille ja nyt ensin kokeillaan pari viikkoa käyttää desinfioivaa ainetta kerran päivässä niihin. Varmaankin tutkitaan tarkemmin, jos ei ala sillä helpottaa. Ilmeisesti ryyhkä ei näyttänyt tulehdustilalta, koska eläinlääkärin mielestä antibiootti ei ollut tarpeellinen tällä hetkellä.


Lauantaina Tiina otti kameran meille mukaan ja kotistudiokuvien lisäksi kuvia otettiin myös lenkiltä. Roki pääsi ulkoilemaan Piikan kanssa ja onneksi keksittiin aurinkoiselle päivälle kohtalaisen hyvä paikka kuvata ja lenkittää koiria lumenkaatopaikalla. Rokin liikkuminen muuten omaan silmään näytti nyt taas aika hyvältä ja tasapainoiselta. Koirilla oli kivaa ja olipa muuten itselläkin kiva päivä ja mukava pitkästä aikaa Tiinaa tavata! Hirmuisen iso kiitos jälleen kerran hienoista kuvista, nyt kamera kuvasi koiran lisäksi myös poikaa. Olet sinä vaan taitava! :)

Hyvää ja huonoa

Hyvää se, että Rokin kontrolliverikokeista tuli negatiiviset tulokset. Huonoa se, että lannerangan nikamat ovat vetäneet selkärangan taas ihan jäkkiin ja lannerangassa ei ole joustoa juuri lainkaan. Heijastelee jumia pitkin rangan oikeaa puolta myös rintarangan puolelle. Lihakset kuitenkin vielä kohtuu letkeät eli varmaan aika tuoreeltaan jumittanut selkää taas. Tämä havaittiin hierojalla viime torstaina. Minä olin mielestäni ihastellut Rokin parantunutta liikkumista viime aikoina ja ajattelin jo, että tää on viimeinen hierontakäynti säännöllisellä syklillä tältä erää. Nyt sitten oli hierojakin aika pettynyt ja ihmeissään rangan kunnosta. Yritän saada Rokia parin viikon päähän osteopaatille.

Nyt olen kyllä vähän ymmälläni, yritetäänkö etsiä vielä syitä selän jumiutumiselle vai hoidetaanko vaan jatkuvasti oiretta. Roki on liikkunut normaalisti, ei mitään raskaita harrastuksia tai hyppyytyksiä. Vapaana metsässä tai vaunujen vierellä hihnassa. Pari pitempää päivää se on viettänyt iskän kanssa jäällä, mutta ei liukkailla keleillä ja ihan omaa tahtia, eli sen kummemmin sitä ei ole niissä reissuissa leikitetty. Hierojakin sanoi, että jos tuollainen monen tunnin lenkin päivä rasittaa koiraa, se tuntuisi lihaksissa erityisesti eikä selitä nikamien jumittamista.

Käytin Rokin uimassa Santun ja Annen kanssa pari viikkoa sitten. Sielläkin aloitettiin pitkästä aikaa ihan kevyellä treenillä. Kierros kerrallaan ja lepo välissä. Oisko mennyt viisi kierrosta ja vähän noutoa loppuun. Tarkoitus on kuitenkin käydä koko kevät parin viikon välein uimassa, ja liikuntamuotonahan uinnin pitäisi kyllä olla hyvää myös tukirangan lihaksiston kannalta. Kivaa Rokilla jälleen kyllä altaalla oli!

Ikenistä tuli sen sorttista vastausta, että ei tiedetä mikä aiheuttaa rakkulaa. Ruuan vaihtaminen ja puruluiden poisjättäminen ei ole asiaan auttanut ja rakkulaahan on ollut kuukausitolkulla. Onneksi ei tunnu Rokia häiritsevän. Harmillista kuitenkin.

Voihan pöh näitä vaivoja... :(

Paluu jääkiekkoharrastuksen pariin

Maanantaina Roki kävi eläinlääkärissä ja sai rokotuksen, vuorossa oli neloisrokote. Samalla ell tsekkasi Rokin takajalkojen varpaat. Roki ei antanut reaktiota käsittelyssä ja lääkärin mielestä nivelissä ei ollut turvotusta. Rokista otettiin kuitenkin verikoe ja näytteet lähetettiin edelleen tutkittavaksi borrelian ja reumafaktorin osalta. Kontrolliluontoisesti siis, syksyllä otetut näytteethän olivat puhtaat. Toivon tosiaankin, että Roki olisi nyt selättänyt syksyiset vaivat, vaikka niiden syy ei varsinaisesti sitten selvinnytkään. Painoa Roki ei ollutkaan kerännyt sen kummemmin, vaikka epäilin sitä. 21,9 kiloa poika painoi, tosin ei varmaan ole nyt ihan parhaassa mahdollisessa lihaksessa.

Rokin syksyllä otetut selkäkuvat ovat myös vihdoin lausuttu kennelliitossa ja näkyvät myös koiranetissä. Puhtaiksi lausui myös kennelliiton eläinlääkäri ne, kuten myös Tampereella oli katsottu. Hieno juttu!

Eläinlääkäri katsoi myös Rokin ikenet, joissa on syksystä lähtien ollut punottavaa rakkulaa, etenkin yläkulmurien ympärillä. Ientulehdukselta se ei vaikuta eikä se sen kummemmin ole Rokia vaivannut. Tampereella eläinlääkäri oli epäillyt mahdollisesti jotain allergiaa, jonka jälkeen jätimme puruluut ja Dentasticksit pois sekä vaihdoimme ruuan (tosin vain maun, merkki on sama). Rakkulaa on edelleen, ehkä vähän vähentynyt tosin. Nyt eläinlääkäri kiinnostui oireesta aikalailla, hän sanoi palaavansa asiaan, koska muisteli nähneensä vastaavaa aiemmin yhteydessä johonkin muuhun vaivaan. Jos kommenttia tuohon ei ala kuulumaan, otan yhteyttä lääkäriin viimeistään kun labratulokset tulevat.


Viime viikonloppuna käytiin pitkästä aikaa Annen ja Santun kanssa lenkillä. Pojilla oli huippuhauskaa ja Rokikin tavoistaan poiketen antautui jahtaamaan Santtua pitkin metsiä. Roki ei yleensä harrasta offareita, vaikka kaveri rallaisikin pöpelikössä. Roki sen sijaan tyytyy kyttäämään helppokulkuisemmasti polulla. Edelleen lenkkeily pururadoilla onnistuu. Nyt sentään on jo talvipakkaset tulleet, mutta lunta on ehkä viisi senttiä ja latuja ei ole ajettu. Roki ja Santtu lähtevät uimaan ensi tiistaina, tarkoitus olisi ottaa sarjakortti Koirasportille. Viime talvenahan me käytiin Satun ja Naavan kanssa säännöllisesti, mutta nyt on uimalakausi jäänyt avaamatta.


Roki on palannut rakkaan talviharrastuksensa pariin. Olen saanut paljon koiranulkoilutusapua porukoiltani, ja iskä on jaksanut koluta urheilukenttien ja jääkiekkokaukaloiden reunoja taas koiran kanssa. Roki on edelleen pistämätön innossaan etsiä jääkiekkoja. Kun harrastaminen muuten on jäänyt vähemmälle, lenkkeilen itsekin mielellään Rokin kanssa tuohon lähikentälle ja Roki käy noukkimassa kiekkoja pöpeliköstä. Tänäänkin nousi neljä kiekkoa metsästä kiekkokaukalon päädystä. Esineruututreenistä on siinäkin mielessä ollut tähän harrastukseen apua, että Roki palauttaa kiekot käteen asti tosi nätisti. Koiraa on myös vallan hauskaa katsella, se on ihan lievästi innoissaan tonkimassa lumipenkkoja ja puskia.

Viime talven kuvasatoa, ehkä tänäkin talvena muutama lenkki päästään jäille tekemään!

Tilannepäivitystä pariltakin kantilta

Täällä ollaan pitkän tauon jälkeen! Onneksi suurin osa blogin seuraajista lienee tuttuja myös irl, joten syy nettihiljaisuuteen on useimpien ymmärrettävissä. Jos joku kuitenkin sattumoisin ihmettelee, niin koiraharrastus on hiljaisemmalla moodilla perheemme ihmislisäyksen ansiosta. Pikkupoika Eemeli syntyi marraskuun alussa täydentämään katrastamme.

On ollut varsin mielenkiintoista seurata Rokin suhtautumista vauvaan. Pienistä lapsista Rokilla on kokemusta lähinnä siskoni jälkikasvun muodossa. Roki on aina ollut erittäin neutraali suhteessaan lapsiin. Lapset ei millään tavalla kiinnosta sitä, mutteivät myöskään häiritse. Ainoastaan kadulla joskus joku härösti juokseva ja kiljuva yksilö saa Rokin hieman poukkoilemaan ja haukkumaankin. Olen tosin tulkinnut tämän lähinnä uinuvien paimenvaistojen pilkahdukseksi. Jos lapsi heittää Rokille pallon, Roki palauttaa sen lähimmälle aikuiselle. Roki hyppää riemuissaan aikuista vasten tervehtiessään, lasta se ei edes huomaa. Siskoni alle vuotias ryömi kerran Rokia kohti ja ojensi kätensä kuonoon. Tämä oli Rokin mielestä todella omituista, se murahti hieman ja lähti pois. Tilanne oli ainoa, jolloin Roki on reagoinut jotenkin negatiivisesti lapseen.

Eemelin tuloon oli valmistauduttu koiran osalta siten, että Roki oli saanut tsekkailla ja haistella kaikkia uusia varusteita ja kamppeita. Lisäksi Roki pääsi tutustumaan tulokkaan tuoksuun ennalta, kun sairaalassa oli matkassa riepu, johon vauva kapaloitiin pariinkin otteeseen. Roki sai rievun sitten haisteltavakseen. Tiedä sitten oliko näillä toimenpiteillä mitään vaikutusta, sen luokan ihmetapahtuma vauvan kotiintulo Rokille oli. Se oli todella kiinnostunut kopan sisällöstä, jopa maanisesti. Se ei kyennyt ensimmäiseen viikkoon nukkumaan päivällä ollenkaan vauvan ollessa samassa tilassa. Se vahti jokaista äännähdystä ja liikettä ja päivysti vauvan kopan vieressä. Se myös tuijotti maanisella katseella vauvaa. Tämä tuntui minusta jo häiritsevältä, ja olisi ollut mielenkiintoista tietää, mitä koiran korvien välissä tapahtui. Kauhukuviakin vilahteli, kuvitteleeko Roki vauvaa vinkuleluksi tai jotain muuta mielenkiintoista. Otin aluksi Rokin vessaankin mukaan, kun en uskaltanut jättää sitä vauvan kanssa hetkeksi.

Olin Rokin alkureaktiosta ehkä vähän yllättynyt. Nyt kahdessa kuukaudessa meno on kuitenkin tasaantunut ja Roki on ihan rento vauvan seurassa. Huomionkipeä tosin, kun perheen ykköspentu on taantunut nyt lapsipuolen tai oikeastaan koiran asemaan. Ehkä hieman osoittaa mieltä esittämällä apaattista ja piestyä, huonostipideltyä otusta kotona. Mikä kuitenkin on täysin poispyyhitty asenne, kun päästään sisältä liikkeelle ulos tai jos kylään tulee vieraita. Tämä onkin ollut parasta Rokista! Meillä on käynyt todella paljon vieraita kuluneina viikkoina, ja Rokin vankan teorian mukaan kaikki vieraat ovat tulleet nimenomaan koiran takia kylään! Vastaanotto kelle tahansa on sivunmennen sanoen riemukas. Nyt olisi kiva, jos oltaisiin joskus jaksettu kouluttaa Roki olemaan haukkumatta ovikelloa ja hyppimättä ihmisiä vasten... Onneksi se rauhoittuu jäähypaikallaan vessassa tai pitemmän päälle eteisessä, joista jälkimmäisestä se kuitenkin näkee mitä muualla asunnossa tapahtuu.

Rokista on myös todella hyötyä kotona. Lisäksi koira taitaa nauttia aikalailla kokiessaan olevansa hyödyksi - tai leikkivänsä temppuja tekemällä. Jo raskausaikanani oli tosi jees, että Roki osaa nostella osoittamiani esineitä ja tuomalla ne käteen. Näin esimerkiksi sukkapyykin ripustelu kuivaustelineelle helpottui kummasti. Nyt on tosi kiva, että Roki osaa tuoda esimerkiksi kaukosäätimen tai minkä tahansa muunkin esineen pyydettäessä. Oikeastaan riittää, että voi osoittaa esineen Rokille. Joskus koira tuntuu ymmärtävän jo senkin, että katseella pystyy näyttämään mitä haluaa tuotavaksi. Tipahtamisesta syntyvä ääni on myös varma merkki Rokille, että pitää toimia. Kovin kätevää ja pätevä elukka!

Roki lienee ymmärtänyt Eemelin nyt ihmiseksi ja perheenjäseneksi. Se ei enää sätkyile Eemelin liikkeistä tai itkusta. Se saattaa tulla makaamaan matolle vauvan viereen, kun vauvan kanssa seurustellaan tai vaihdetaan kamppeita. Vaunulenkit sujuvat mainiosti, Roki kulkee vaunujen kanssa paremmin hihnassa kuin ilman vaunuja, ja myös koiraohitukset sujuvat nuhteessa, varsinkin kun huolehdin vaunut aina koirien väliin ohituksen aikana. Lisäksi tämä talvi alkoi oikeastaan vasta nyt, eli tähän asti on jatkunut karsean pimeää syksyä - tämän ainoa hyvä puoli on se, että ollaan voitu koko ajan lenkkeillä pururadoilla, joille ei ole saatu tehtyä latuja. Nytkin on ainoastaan tiukka pakkanen, lunta ei nimeksikään, joten edelleen on kätevä mennä lenkille sekä vaunujen että koiran kanssa.

Tässä kuva lasketulta päivältä marraskuun alussa. Eemeli syntyi kaksi päivää myöhemmin.

Meillä on erikoinen koira...

Rokin terveysasioista vielä lyhyesti.

Roki kävi Tampereella Eläinystäväni -eläinklinikalla marraskuussa. Sen selkä ja moni muukin paikka kuvattiin ja muutamia verikokeita otettiin tutkittavaksi. Selässä ei ollut mitään erityistä ja poikkeavaa muutosta, joten selkävaivat eivät siis olleet sen kipuilun ydin. Eläinlääkäri paikallisti Rokilta erittäin jumissa olevat vatsalihakset, jotka luonnollisesti vaikuttivat lantion asentoon. Lisäksi yllätykseksi paljastui todella aristavat ja turvottavat nivelet takajalkojen varpaissa. Tätä lääkäri arveli kaiken taustalle varsinaiseksi syyksi. Rokille määrättiin tanakka kipulääkekuuri ja borrelioosin ja reuman varalta lähetettiin verta tutkittavaksi. Kipulääke tuntui purevan ainakin lihasoireisiin ja hierojalta ollaan saatu hyvää palautetta joulukuun ja tammikuun käynneillä. Nyt tammikuussa käytin Rokin hierottavana pari viikkoa sitten ja selän alueen lihaksisto alkaa olla normaalintuntuinen. Labravastaukset olivat negatiiviset, joten mysteeriksi toistaiseksi jäi, mikä on niveltulehduksen alkuperä.

Ensi viikolla vien Rokin rokotuksille eläinlääkäriin, ja samalla olisi tarkoitus ottaa kontrolliverikokeet ja muutenkin arvioida varpaiden tilannetta. Mitään huolta mulla ei tällä hetkellä koirasta ole, se on terveenoloinen, liikkuu mielestäni normaalisti - takaliike on syksyistä laajempaa ja vapautuneempaa. Se myöskin seisoo nyt selkälinja suorempana, eivätkä takajalat painu niin koiran alle. Lihashuoltoa ja jumppaa ollaan jaksettu tehdä säännöllisen epäsäännöllisesti, treeniä tokon saralla myös jonkin verran. Heittoleikkejä ei harrasteta tällä hetkellä (ehkä vähän koiran riemuksi sitten kun lunta on maassa pehmentämässä ja hidastamassa vauhtia). Roki on ehkä ottanut pikkuisen joulukiloja, mutta kuten hieroja sanoi, onpahan siinä sitten mistä alkaa rakentaa :D.

Selkäkuviin

Roki lähtee ensi viikolla käymään Tampereella eläinlääkäri Juha Kalliolla. Tarkoitus olisi kuvata ranka ja tsekata minkälaista muutosta röntgenkuvissa on näkyvillä. Toivoa sopii, että kuvatkin tukisivat päätelmiä tapaturmaisesta vaivasta selässä ja että se olisi kuntoutettavissa. Ainakin siltä osin on menty hyvää suuntaan, että hierojan mukaan lihaksisto selässä on palautunut hyvin. Käytin siis Rokin torstaina taas hierottavana ja edistystä on tapahtunut, vaikka kipeitäkin paikkoja vielä on. Osittain epäilen kyllä, että Rokilla alkaa olla jo pientä muistijälkeä syntynyt noista hierojakäynneistä ja se valmiiksi vähän jännittää, että kohta sattuu. Jonkin verran siis pyristeli liikenteeseen hieronnasta.

Muutenkin koirasta huomaa arkisissa asioissa, että se on parempaan suuntaan menossa. Esimerkiksi takajalkojen omatoiminen venyttely on palautunut ohjelmaan lähes jokaiselle venyttelykerralle. Pikkuisen uskallettiin yhtenä aamuna tokoakin ottaa lenkin yhteydessä, ja oli kyllä kivaa!

Kiitoksia siis jo etukäteen Birgitta, kun lähdet Rokin kärräämään ensi viikolla Tampesteriin!

Rokin sairasloma jatkuu

Rokin rajoitettu liikkuminen jatkuu edelleen. Lantiorangan vaivoista ei ole vielä päästy eroon ja treenailu ja rankemmat rallattelulenkit ovat vielä pannassa. Olen käyttänyt nyt Rokin kahdesti hierottavana ja toissapäivänä vielä osteopaatti Jaana-Kaisa Timosella myös. Lantiorangan 5. ja 6. nikama erityisesti vaivaavat. Niiden väli on tiukka ja ilmeisesti vähän nikamatkin vinksallaan. Osteopaatti sai kyllä availtua fasettilukot, mutta piti hieman huolestuttavana Rokin selkeää kipuilua käsittelyn aikana. Roki tosiaan uikutti, vaikkakin kesti hyvin paikoillaan käsittelyn. Lihakset olivat edelleen jumissa ja sidekudokset keränneet nestettä.

Osteopaatti piti erittäin todennäköisenä, että nikamavaiva on peräisin yksittäisestä traumasta, vaikkakin taustalla sitten voi olla jumissa olleet lihakset jo pidemmältä ajalta (esim. sen häntätulehduksen peruilta). Loukkaantuminen on kuitenkin voinut tapahtua huomaamatta, joku huono ponnistus, liukastuminen, jalan alta meno tms. Eikä meillä ole tosiaan mitään mielikuvaa mistään tällistä. Hän suositteli myös, että nyt voisi olla hyvä aika koiran ikäkin huomioiden kuvata koko selkäranka. Puolen vuoden iässähän Rokista on otettu selkäkuvat, jolloin paikat olivat kehittyneet ihan normaalisti. Vertailun vuoksikin olisi mielenkiintoista nähdä kuvat nyt ja osteopaatti oli kyllä tuon oireilunkin takia kuvaamista suosittamassa. Näkisi sitten tarkemmin, mikä rangan tilanne tällä hetkellä on.

Tulihan tuosta nyt vähän huolta itselle tietysti. Birgitan ja Tiinan kanssa mietittiin, mihin Rokia kannattaisi viedä kuvattavaksi. Itseni kannalta nyt Jyväskylän ulkopuoliset paikat on lähitulevaisuudessa lähinnä mahdottomia, mutta varmaankin nyt voisin saada kyytiapua, jos Roki saataisiin lekuriin esim. Tampereelle. Samalla tsekattaisiin ne Rokin ikenet, joissa lienee ientulehdus päällänsä.

Saapa nyt nähdä, miten käy Jyväskylän näyttelykehien marraskuun puolivälissä. Toivon tietysti, että Roki saataisiin hoitoon ja tsekattavasti mahdollisimman pian ja samapa tuo nyt sitten, jos näyttely jää vaikka antibiootin takia väliin. Tuleehan noita! Enemmän käy repukka sääliksi sen osalta, että on vaikea keksiä pojalle tarpeeksi mielekästä aktiviteettia, kun koirakaverilenkkejä ja leluriehumisia ei harrasteta, ja tokoillakaan en juuri viitsi, ettei jumit lihaksistossa pahenisi. Tokoilu multa kuitenkin vielä onnistuisi ihan ok. Vähän tehdään etsintätreeniä ulkona ja sisällä sekä jotain pientä temppuilua, mutta otuksesta näkee niin selvästi, että halut touhuta jotain mielekästä on ihan valtavat ja suoranainen riemu repeää, kun se saa esim. nostaa mulle pyykkitelineeltä pudonneen sukan ripustettavaksi uudelleen. Pikku apulainen :).

Lihasjumia

Täällä edelleen ollaan. Ei olekaan aiemmin koko tämän blogin olossaolon aikana tullut yli kuukauden mittaista päivitystaukoa. Selityksenä tälle kelvatkoon muuttuva elämäntilanne ja se, ettei viime aikoina ole priorisoitunut bloggaaminen ihan ykköseksi. Koiran kanssa kyllä ollaan puuhattu jonniinkin verran ja pientä (toivottavasti vain pientä) terveysongelmaa meillä myös on riesana.

Haaveissa oli jo Keski-Suomen tokon piirimestikset syyskuussa, kun yht´äkkiä moni palanen loksahti murheenkryyniseuraamisessa paikalleen. Olin kuitenkin kisoja edeltävillä viikoilla jo töissä niin poikki, etten jaksanut lopulta ajatellakaan treenaamista. Harmi sinällään, koska me ollaan tosissaan edistytty! Nyt varmaan siirrän suunnitelmia tokoilun osalta ensi keväälle ja nyt onkin jo sen verran asiat järjestyksessä, että sisätiloihinkin ollaan pääsemässä treenailemaan kevätpuolella kohtuu säännöllisesti. Myös BH-koe ensi keväänä siintelee mielessä.

Nyt kuitenkin viimeiset reilu kaksi viikkoa on Roki ollut kevyellä lenkillä ja näin ollen myös viettänyt varsin tylsiä päiviä, vaikka itse olen jo toista viikkoa nyt äitiyslomailemassa ja kotosalla. Pallon heittelyt on nyt pannassa, samoin kuin tokoilu - en viitsi tällä hetkellä koiraa rasittaa mihinkään väkinäisiin asentoihin. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten havaittiin, että Rokilla käy ponnistaminen takajaloilla tosi kipeästi, se ei yhtenä iltana hypännyt sohvalle, vaan jätti yrityksen kesken ulahtaen. Sen jälkeen koira oli viikon verran särkylääkkeellä ja käytin sen Naukkarisen Annella tsekattavana. Anne totesi, ettei voi edes hieroa Rokia, sen verran juupelissa on koko lantion seutu. Vähensin pikkuhiljaa särkkäriä ja Rokin lenkkeily oli pitkin pururatoja vapaana ja ilman koiraseuraa.

Käytin viime viikolla Rokin uudestaan Annella hierottavana ja nyt lihasjumi oli lauennut jo jonkin verran. Lantiorangan pariin nikamaan Anne oli kuitenkin vaivaa paikallistavinaan, kuitenkin lihakset ympärillä olivat vielä niin jumissa ja koira jäkitti hierontaa vastaan, että hieroja ei voinut vielä sanoa, onko vaiva pelkästään lihasperäistä vai onko nikamissa jotain pielessä. Virtsatietulehdukseen en usko - Rokilla ei ole ollut mitään edellisen kerran tyyppisiä ongelmia ja myöskään anaalit eivät mielestäni ole aiheuttaneet mitään vaivaa. Yksi mahdollinen jumituksen syy voisi olla alkukesän häntärauhasen tulehdus. Jos koira ei pitempään aikaan käyttänyt liikkuessaan häntäänsä normaalisti, on jumi voinut kehittyä pikkuhiljaa pahemmaksi. Voihan se lihasjumi sitten tuottaa äkillisesti vaikka kramppialttiutta tai esim. iskiassäryn tapaisen kiputilan.

Palautumista ajatellen Rokin lihashuolto kyllä on ollut vähän retuperällä nyt, kun aktiivitreeniä on ollut vähemmän. Sikäli ihan järkeen käyvää on, että jotain jumitiloja koiralla onkin. Lisäksi usein lenkeillä on heitelty Rokille palloa tai muuta lelua ja niiden peräänhän koira lähtee varsin varomattomasti ja jarruttaa myös todella töksähtäen. Nyt tilasin magnesium-kalkki -valmistetta Rokia varten palautumista edistämään. Lisäksi Rokilla on vielä yksi hierontakerta ensi viikolla ja sain sen myös osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle seuraavalle viikonlopulle käsiteltäväksi. Toivottavasti nyt ainakin selviää, onko lääkärihoidon tarvetta vai menisikö nyt näillä toimenpiteillä jumitukset ohi. Parempi Roki jo toki on kuin kaksi viikkoa sitten, mutta edelleenkin jäykkä ja hieman kömpelö takaliikkeiltään. Ontunut se ei ole missään vaiheessa.

Kamalan iso huoli koirasta tulee kyllä pienenkin häikän yhteydessä. Toivottavasti Roki palautuu pian täysin kuntoon, ehkä sitä sitten osaa jatkossa myös paremmin ennakoida vastaavaa, jos jumialttiutta vanhemmiten alkaa olla herkemminkin. Sitten pitäisi vielä muun ohessa selvittää, miksi Rokin yläikenet kulmurien kohdalla punoittavat muuta suuta enemmän ja ovat myös hieman ryhelmäisellä rakkulalla... Joku allergia?