Sellaista haipakkaa menee nuo työviikot, ettei meinaa mitään työn ulkopuolista ehtiä tehdä. Iltaisinkin ollaan ihan poikki ja viimeistään kympiltä nukkumaan. Onneksi siskolikka sitkeästi on jaksanut Rokia käyttää päivällä lenkillä, vaikka syyssää on välillä ollut karsea ja Rokin käytös samoin. Vieläkin Roki saa lenkillä välillä raivareita, jotka ilmenee poukkoiluna, tajuttomana vetämisreuhtomisena ja hihnan puremisena, johon aina liittyy myös kova ärinä, murina, haukku ja suorastaan vihaisen pelottava irvistely. Me puututaan tuohon nyt joka ikinen kerta tosi tiukasti, koska lenkkeily voi olla välillä todella hankalaa, kun koira kerää koko hihnan vähitellen kitusiinsa ja näykkii seuraavaksi näppejä.
Kylmenneet säät ovat tuoneet myös toisenlaisen houkuttelevan kohteen Rokin hampaille, nimittäin lapaset! Siinä vasta hauska uusi lelu, joka roikkuu ulkoiluttajan käden jatkeena - Rokin mielestä. Ulkoiluttaja saattaa olla toista mieltä, koska yleensä käsi on lapasen sisällä. Jonkun mielestä on kenties todella ärsyttävää, kun koira roikkuu kädessä.
Muuten Roki ehkä puree ihmisiä vähän vähemmän nykyään. Olisiko sitten syynä hampaiden vaihtuminen. Etuhampaat ovat irronneet melkein kaikki ja kulmuritkin heiluvat. Yhtään ei olla vielä saatu talteen. Silitystä poju ei kuitenkaan edelleenkään pyydä katseella tai tassulla, vaan hampailla. Samoin treenatessa nakin perään koira on niin paljon, että usein tulee reikä sormeen. Myös paidanhihoja on repeillyt.
Ripuli Rokilla on nyt ollut pariin otteeseen. Niiden jälkeen taas maha on mennyt niin kovaksi, että päivän verran tavaraa tulee todella vähän. Hankalinta on muuten koiran lenkitys ollut juuri noiden ripuleiden aikana, olisiko sitten maha niin ikävän tuntuinen, että vaikuttaa sitten koiran käytökseenkin. Varmaan mahdollista.
Tottelevaisuuskurssilla menee siedettävästi. Roki tekee mielettömän tunnollisesti ja hyvällä kontaktilla kaikki jutut, mutta riehuminenkin on melko hurjaa hallissa. Vesipullolla joutuu tavan takaa ruiskuttelemaan hyppivää ja haukkuvaa pentua. Toisaalta edelleen on kyllä ihan ällistyttävää, miten hyvin nakinpalalla saa koiran ihan kuuroksi ja sokeaksi ympäröivälle häiriölle. Kouluttaja tituleeraakin Rokia ihmelapseksi :D. Kontaktikävely ja seuraaminen yleensä on kyllä hyvää - jopa niin hyvää, että kun ylitimme ihan matalaa estettä treeneissä kontaktissa, sekä minä että koira törmättiin lankkuun ... Molemmat oltiin kontaktin pauloissa ;). Mutta minä ite oon kyllä ihan läkähdyksissä noiden treenien jälkeen. V saa todellakin ensi viikolla mennä sinne ja minä pidän väliä.
Nukkuminen omassa pedissä on säiden viilennyttyä alkanut maistumaan. Boksi on kokenut aika kovia, mutta kelpaa vielä. Ensimmäisestä karvapeitosta luovuttiin, koska Rokin mielestä sitä oli niin kiva alistaa, vuoronperään tappaa ja polkea... Ohuempi peitto kelpaa edellisen lisäksi myös äidin korvikkeeksi, Roki on varsinkin aamuisin alkanut luputtamaan peiton reunaa ja leipoo sitä samalla tassuillaan. Mikähän ihmeen oidipuskompleksi ja freudilainen ongelma pentua riivaa? Selkäkarvat kasvaa komeasti, kuten kuvassa näkyy :D.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti