Puuhailua

Taas on viikkoa vierähtänyt. Kiirusta ja väsymystä meinaa töiden kanssa olla. Koiran kanssa ulkoilu on kuitenkin tervetullutta vaihtelua tietokoneella nököttämiseen iltojen rattona. Perusulkoilu on moninmoninkertaistunut viime syksyyn verrattuna. Miinuspuolena se, ettei mitään muuta liikuntaa ole kyllä tullut harrastettua sitten kesäkuun. Mutta kyllä tuo metsissä kirmailu mulle ainakin maistuu!

Eilen oltiin synttärireissussa päivä ja Roki sai yksinolon sijaan toimintapäivän Saviolla. Koira oli reporanka kotiin päästyämme eikä ensimmäistä kertaa ollut tänä aamunakaan vielä tikkana ylhäällä, kun raahustin silmät ristissä puoli kuudelta alakertaan. Saviolla Roki oli lenkkeillyt Vekin, Saran ja suomenlapinkoira Pessin kanssa. Pessi oli intoutunut leikittämään Rokia oikein urakalla.

Rokin pallipäivitys: Kumpikin selvästi tuntuu oikeilla hollilla koiran ollessa selällään, seistessä meinaavat vielä karata. Itse olen kyllä nyt seisoma-asennossakin toisen saanut joka kerta viime viikkojen aikana näppeihin. Vielä ne pikkuisen siis lipsuvat, mutta ehkä herneet vielä paikkansa löytävät.

Kovinkaan paljon ei olla jaksettu nyt treenailla. Lähinnä sellaista käytännön settiä, kuten ei-riehumisen opettelua hihnassa, vetämättömyyttä, tien ylittämistä kontaktissa, ohittamista jne. Veden truuttaus naamatauluun tehoaa Rokiin yllättävän hyvin, oli kyse sitten haukkumisesta tai hihnan natustelusta. Suihkupullosta ei ollut mitään apua, mutta pesin pienen käsisaippuaputelin ja sillä saakin juuri sopivan tehokkaan ruiskauksen aikaan, sekä se mahtuu taskuun.

Viikonloppuna Roki ehti paineille myös Nemon kanssa. Ihan huippumeininkiä noiden kaverusten touhut! Ja emännät saa jaaritella rauhassa, kun pennut keksivät tekemistä keskenään. Samalla tultiin sosiaalistaneeksi pentuja myös hyvin erilaisiin lajitovereihin - metsässä nimittäin tuli kolme nöffiä vastaan. Nemo oli vallan reipas ja meni varovasti haistelemaan isot kaverit. Rokilla otti vähän enemmän aikaa, piti haukkua vähän ja kierrellä ja kaarrella ja olla muka ei-kiinnostunut. Lopulta Rokikin kävi nuuhkaisemassa karhut ja oli sangen ahdistuneen näköinen, kun kolmelta suunnalta mustat möhkäleet tekivät tuttavuutta. Kun isot, mutta lupsakat pedot lähtivät, olikin hyvä hetki rähjätä oikein itsevarman aikamiehen elkein seuraavalle vastaantulijalle eli pikku-käppänälle...