Viikko on taas vierähtänyt nopsaan. Nyt ollaankin syyslomalla ja nautitaan täysin rintamuksin! Kyllä tämä tuli jo todella paikalleen. Viime torstaina Ville tuli reissusta kotiin ja koira oli ympäri-ämpäri onnessaan. Kuin myös. Onneksi Roki oli näyttänyt asiallista puolta itsestään viime viikon hoitokeikoilla ja hoitopaikkaa voi tarvittaessa näiltä tahoilta kysellä edelleenkin. Teijan kanssa Roki kävi viime tiistaina vaihtamassa Toivakassa renkaita ja keskiviikkoiltapäivän se vietti naapurissa Narun vieraana. Lapinporokoira Naru ei liian hyvin jaksa pentuja, mutta Rokia se on nyt tavannut usein ja ilmeisesti havainnut, ettei Roki uhkaa sen asemaa. Olivat kuulemma leikkineet metsässä kivasti ja hakiessani Rokia, ei ollut mitään ongelmaa sisälläkään.
Viime viikon eksoottisin kokemus oli ensilumi. Tiistain aamulenkille oltiin lähdössä ja Roki parkkeerasi portaalle. Sitten erityisen varovaisin askelin lumeen, ihmettelyä ja tämän jälkeen tavoite oli syödä kaikki lumi. Pissapaikkaakin joutui vähäsen etsimään. Alkuihmetyksen jälkeen oli vain riemua, kuonolla piti aurata lunta joka paikassa ja hiutaleiden perään poukkoilla. En hennonnut edes kieltää vetämisriehumisesta, kun toinen oli niin innoissaan!
Perjantaina päättyi pentutottelevaisuuskurssi loppukokeella. Läpi päästiin sekä Rokin että minun ekasta toko-kokeesta. Viimeisen parin viikon aikana ei oltu ehditty treenailemaan juuri ollenkaan ja arvata saatoin, että on täysin epätoivoista edes yrittää 30 sekunnin sivullamakuuta ja istumista. Oikeastaan harmitti vaatiakaan niitä pennulta. No tulipahan kokeiltua, makuu onnistui, kun olin lähes kyykyssä ja pidin namia Rokin nenän edessä. Tuokin vaati tosi monta yritystä. Edessä istuminen taas sujui 20 sekuntiin asti, useampi yritys siitäkin ja kärsivällisyys vaan pennulla petti. Namin houkutus pistää sen ensin vinkumaan, sitten haukkumaan ja lopulta hyppäämään. Mutta meidän pitää vaan tehdä ihan pieniä hetkiä odotusta, kuten nyt tehdäänkin aina ruokakupin kanssa. Tuo puoliminuuttinen on ihan liikaa vielä.
Seuraaminen käännöksineen meni ihan mahtavasti, samoin hyppy, luoksetulo, seuraamisesta seisominen ja maahanmeno, lelun nouto jne. Saatiin kyllä hyvää palautetta paljon, kouluttaja piti myös minua riittävän rauhallisena tasoittamaan Rokin riehakasta intoa. Roki on hirmuisen taitava, motivaatio tekemiseen on suuri, moottoria löytyy ja ennen kaikkea iloa ja riemua tekemisessä.
Lauantaina pidimme tupaantuliaisia. Aamupäivä siivottiin ja vieraita oli sitten iltapäivästä yöhön asti. Roki oli erittäin asiallisesti koko päivän, vaikka välillä eteisessä joutui odottelemaankin, kun kävi liian innokkaasti ruokapöytään. Nukkua se ei tietenkään malttanut koko päivänä, joten jos isäntäväki vietti eilisen lähinnä sohvalla hieman noippeana, taisi koirallakin olla melkoinen normipäivä. Roki ei paljoakaan muuta tehnyt kuin nukkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti