Tänään tehtiin viimeinen treenijälki ennen kurssin loppukoetta. Ajeltiin Lievestuoreen kylkeen ja Birgitta teki Rokille jäljen. Jälki oli varmastikin nyt lähellä sitä, mitä huomisen koejälkikin. Se vanheni ehkä runsaat puoli tuntia.
Janalla mentiin taas ensin pitkäksi, mutta pistän kyllä sen jälleen mun piikkiin. En tavallaan antanut koiralle mahdollisuutta lähteä jäljelle, olin itse menossa vaan suoraan janan loppuun. Pöllöä. Pakitettiin vähän ja Roki ampaisi jäljelle ja taaskin takuuvarmasti oikeaan suuntaan.
Kaikki kepit nousivat ihan huipusti. Yleensä se vaikein ensimmäinenkin keppi nousi hyvin. Ehkä kolmannen kepukan jälkeen vauhti vähän rauhoittui, kauheaa ryysimistä oli alku. Jäljellä pysyttiin oikein mallikkaasti, ainoastaan yhden metsäautotien/metsäkoneen jäljen ylityksen kohdalla vähän meni pyörimiseksi. Annoin koiran ihan rauhassa työskennellä, ja jälki löytyikin ongelmitta uran toiselta puolen lopulta.
Kepeiltä Roki lähtee tosi vauhdilla eteenpäin ja Birgitan kanssa mietittiin, kannattaisiko Rokin vaan antaa ampaista suoraan matkaan, kun jäljellehän se kuitenkin pyrkii. Mutta siinä voi ongelmaksi tulla, etten itse ehdi mukaan ja liina on tuhannella solmulla mun ja koiran ympärillä. Kutsun siis edelleen Rokin viereen ja pienen hetken rauha ennen jatkoa.
Mutta ei mitään valittamista, kyllä se hienosti jäljestää! Oikein kiva lähteä huomenna kokeilemaan sitä loppukoetta! Jatkossa sitten jäljestetään niin kauan kuin kelejä riittää, mutta tuskin ihan näin tiiviillä tahdilla kuitenkaan. Samoin sitä esineruutua pikkuhiljaa treenaamaan. Talvi tottistellaan ja ehkäpä sitten ensi keväänä se BH-koe edessä :).
Illalla oli vielä tokotreenit. Roki oli yllättävän rauhallinen, oisko ehkä johtunut sitten päivän pitkästä jäljestä. Toisaalta pidin nyt odotuksen ja ohjeenannon aikana aina namit pois käsistä, jolloin Roki ei komentanutkaan mua ollenkaan. Huomattavasti vähemmän myös taukojen aikana huomioin koiraa ja tuntui toimivan. Se makailikin aika paljon. Tosin nyt virekin oli vähän hukassa. Sitä ei huvittanut perusasento...
Paikkamakuu 1 minuutti. Jätin koiran, nousi välissä. Jätin uudestaan, tällä kertaa namia nenän alle. Pysyi hyvin, vaikka naapuri nousi. Pitää vähitellen tuota täkyä siirtää vaikka kauemmaksi.
Tehtiin perusasentoa. Vähitellen saatava käsi-/vartaloapua pienemmäksi, koska sivulletulo ei onnannut ollenkaan, jos mulla oli nami oikeassa kädessä. Kouluttaja kannusti pitämään hihnaa vasemmalla ja namia oikealla ja tämä meinasi jo olla mun motoriikallekin liikaa :D. Yllättävän hyviä seuraamispätkiä me kuitenkin saatiin näinkin aikaiseksi, ehkä imutusseuraaminen alkaa tuottaa tulosta - eihän me muuta seuraamista ollakaan tehty viime aikoina.
Perusasentoa haettiin myös käännöksillä, sekä oikeaan että vasempaan. Näitähän me ollaan tehty tosi paljon aina siitä lähtien, kun Roki oppi peruuttamaan. Sujuvatkin tosi hienosti. Ja Roki lukee mun kroppaa ihan millimetritarkkuudella, koska jos käännyn juuri oikealla tavalla hieman vajaasti, Roki istuu suoraan, muuten vinoon. Hauskoja erilaisia tapoja tulla sivulle tuossa vasemmassa käännöksessä tuli nähtyä toisilta kurssilaisilta. Joku pomppi kahdella jalalla ja toinen kiersi pitkän lenkin, koska ei osannut peruuttaa. Roki vaan pomputtaa takapuolta ja on miltei istuallaan koko käännöksen ajan.
Seuraamisessa pelkkiä liikkeellelähtöjä palkalla. Ei imuttamalla vaan juurikin se palkka oikeassa kädessä. No kokeillaan tätä nyt vaihteeksi. Toisaalta sillä oli parantavaakin vaikutusta. Roki on nimittäin seurannut todella väljästi ja innottomasti viime aikoina, jos en ole imuttanut. Nyt kun se nami olikin oikeassa kädessä, vaikkei nenän edessä, Rokin ilme oli parempi ja myöskin etäisyys.
Liikkeestä maahanmeno. Meinasi olla vaikeaa, kuten on viime aikoina ollut. Alkoi kuitenkin toistoilla toimia, tosin vähän verkkaisesti. Ensin tarvittiin kaksi käskyä, mutta lopuksi selvittiin yhdellä. Liikkeestä maahanmenoa myös niin, että peruutin koiran edellä.
Hyppy. Roki kuumeni pelkän esteen näkemisestä eikä kuunnellut minua. Meinasi olla työ ja tuska saada sivulle. Pari ihan kivaa hyppyä lopulta saatiin. Pelkkä seis-komento riittää stoppaamaan koiran, mutta varmistella vielä täytyy, että se jaksaa odottaa paikallaan seisten, kun menen palkkaamaan.
Ihan kivat treenit oli, ja onpa mukava treenata tuolla hallilla vaan neljän koirakon ryhmässä! Roki viihdytti myös yleisöä kääntymällä selälleen ketarat pystyssä kertaalleen pelkästään, kun vilkaisin sitä. Ei ole tuollaista opetettu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti