tiistai 20. marraskuuta 2012

Uintia ja luita

Jopa tuli yllättävän pitkä päivitystauko. Ja mistäs ne yleensä johtuu - no siitä, ettei tehdä mitään. Näin pääsi nytkin käymään. Mistä voikin lukija päätellä, että viikonlopun tokokoe jäi väliin. Oli varmasti oikea päätös, homma tuntui todella huonolta idealta ihan työväsymyksen ja toisaalta treenien sujumisen puolesta. Nyt ollaan sitten tokoiltu tosi harvakseltaan ja bortsupoika meinaa revetä innosta liitoksissaan. Ja siitä on sitten pidetty kiinni, että lopetetaan myös niin nopeasti, että Roki jää edelleen ratkeilemaan liitoksissaan.

Parit treenit ollaan toki otettu kaverien kanssa ja joka päivä jotain vähintäänkin sisällä omin päin. Huomenna olisi tarkoitus mennä Satun ja Naavan kanssa päivällä tokoilemaan ja lenkille, joten ehkä laitan tilannepäivitystä sen jälkeen.

Tänä iltana käytin Rokin jälleen KoiraSportissa uimassa. Pari vientiä dummylla tehtiin alkuun, lähetin itse Rokin rampilta ja Ansku vastaanotti toisella laidalla, palkkana kumivinku. Eka meni ihan priimasti. Toisessa tuli mun tössi, kun päätin, että vieköön nyt sitten toisella kertaa vingun ja Ansku palkkaa damilla. Ei pelitä, koska Rokiahan ei vinku kiinnosta, kun dami on silmissä. Eli se ei lähtenyt viemään, vaan olisi vaan noutanut :D. Onnistui lopulta, mutta siistin luovutuksen problematiikkaa käsiteltiin seuraavaksi. Roki vedätti Anskua ja sylki esinettä lukuisia kertoja himpan ennen kättä. Saatiin vielä onneksi yksi siedettävähkö damin vienti. Täytyy jatkossa lopettaa aina hyvään, vaikka se olisi sitten vain yksi suoritus.

Roki otti uintia 15 kiekkaa kolmen kierroksen satseissa. Ensin vaikutti melko vaisulta ja veti koko ajan rampille. Eka ajatus itsellä oli, että nyt se oikeasti on vähän kipeä, kun meininki on ollut muutaman päivän vähän väsynyttä ja tänä aamuna Roki oksensi kahdesti vaahtoa ja limaa. Ajattelin, että tänään lopetetaan uiskentelu lyhyeen. Olisihan se pitänyt arvata, että Rokille jäi alun lelut mieleen ja varsinainen syy taisikin olla motivaation puute. Ansku nappasi vingun kokeeksi käteen ja koiraan löytyi moottori ja tahtotila. Se se on - motivaatio... Satua nauratti altaan reunalla, että Ansku taisi nyt tavata sen koetilanteen Rokin ja perään treeni-Rokin. Seuraavan kerran sitten parin viikon päästä.


Palasin kotiin porukoiden kautta. Muovikassillinen hirvenluita tarttui vihdoin mukaan, ensimmäiset saaliit oli iskän hirviporukka vasta saanut viime viikonloppuna. Antaumuksellinen järsiminen kuuluu parastakin aikaa alakerrasta.

1 kommentti:

  1. Olet huomioitu Liebster-palkinnolla. :)
    http://birrejabea.blogspot.fi/2012/11/liebster.html

    VastaaPoista