Kaksi jälkipäivää

Nyt on otettu niskalenkki laiskottelusta jälkitreenin suhteen ja kaksi päivää on rämmitty metsissä Tiinan kanssa. Kolme tuntia tuntuu hujahtavan heittämällä suunnittelussa, tallaamisessa ja reenaamisessa. Eilen tehtiin Saviolla vielä lenkki uintipaikoille treenien perään.

Päätin vihdoin työstää janaa Rokin kanssa. Molempina päivinä Tiina teki Rokille kolme janatreeniä, joista viimeisellä aina vähän pitempi muutaman kepin jälki. Muuten jälki jatkui vain parikymmentä metriä janan jälkeen. Tiesin, että Roki osaa toimia janalla ja lähtee yleensä reippaasti suoraan eteenpäin ja tietää jäljen löytyvän jossain vaiheessa. Kuitenkin takajälki kiinnostaa usein yhtä paljon kuin oikeakin suunta. Toinen ongelma on ollut ensimmäinen keppi jäljellä, jonka yli Roki helposti ryysii. Lisäksi hankalaksi havaittiin pitkä jana, eli Roki hämmentyy, mikäli jälki ei löydykään ensimmäisen liinanmitan sisältä janalla.

Eilen Roki otti ensimmäisen janan todella mainiosti ja lähti jäljelle myös erittäin hyvin. Jopa keppi, joka merkkasi jäljen päättymistä, nousi hienosti, vaikken edes muistanut tehdä keppien mieleenpalauttelua ensin. Seuraavalta janalta jälki lähtikin eri suuntaan ja Roki selkeästi edellisen mielikuvan perusteella nosti takajäljen. Korjasi nopeasti suunnan, mutta vaati hidastusta liinasta, että oivalsi. Tätä pohdittiin itseasiassa tänään pitkään eli reagoiko Roki vain minun oikaisuun vai tajusiko itse väärän suunnan. Toisaalta, lähtisikö Roki korjaamaan suunnan myös toisin päin, jos estäisinkin oikeaan suuntaan kulkemisen. Kolmas jälki lähti janalta huomattavasti edellisiä kauempaa ja tämä meni ihan haahuiluksi. Roki haisteli korkealta ilmasta hajuja ja todellakin hämmentyi, kun jälki ei tullutkaan heti vastaan. Lopulta osuttiin kyllä jäljelle, mutta aika pitkän nenä pystyssä pyörimisen jälkeen. Eka keppi ei nyt noussut, toinen kyllä, mutta pyörimisen kautta. Lelua lopussa Roki ei voinut missata. Opettavainen treeni, josta sai kyllä lisäideoita!

Tänään suunnattiin vähän eri metsäkolkalle samoihin puuhiin. Hyvin samantyyppinen treeni Rokille ja selkeästi sujui eilistä paremmin. Eka jana oli ihan nappi ja myös keppi nousi aivan suoraan, samoin lelu, johon jälki päättyi. Nyt ehkä Rokikin oivalsi jo, että tehdäänkin lyhyitä pätkiä eikä enää haikaillut jäljen jatkamiseen edellisen päivän tavoin. Tänään Roki ei hämmentynyt pitkistä janoista, selkeä parannus, mutta muistaakseni toinen jana ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eka. Keppi kuitenkin löytyi. Kolmannella janalla meinasi taas nousta takajälki, mutta hyvin korjasi suunnan. Ykkös- ja kolmoskepit nousivat, mutta kumpikin muistaakseni taas pyörinnän ja kannustuksen tuloksena. Loppulelun kohdalla vaikutti jo siltä, että Roki haistoi lelun, muttei enää oikein meinannut jaksaa etsiä sitä kunnolla.

Hyvä mieli jäi eniveis näistä tän päivän jäljistä. Jälkikeppejäkin tehtailtiin monta sarjaa tämän kesän varoiksi. Treeni päätettiin vielä esineruutuun, viitisen metriä leveä ja n. 30 metriä pitkä. Kaksi esinettä lähetin Rokin hakemaan, kumpikin löytyi, into touhuun kova, mutta vähän Roki pööpöili myös tallatun ulkopuolella. Treenien päälle Roki ja Piika kävivät vielä tsekkaamassa vanhempieni pihan ja kumpikin testasi jääkiekonlöytämistaitojaan, kiekot kaivettiin vaikka ämpäristä, joka oli puolillaan vettä. Isäni totesikin Piikan varsin nopeaoppiseksi lätkäbisneksessä :).

Perinteinen tuuri Tuurissa

Näyttelykesä jatkui tänään Tuurin kaikkien rotujen näyttelyssä. Meidän tuuri arvostelussa jatkui tuttua rataa eli erittäin hyvää tarjottiin jälleen. Näinköhän Roki venyy enää siihen erinomaiseen? Lena Danker arvosteli ja taas oli mielestäni oikein koiran näköienn ja perusteltu arvostelu, ymmärsin tuomarin linjan hyvin ja Roki olisi jälleen hännän kannon osalta olla parempikin. Käytös muuten oikein oivallista ja koira osoitti myös hyvää hermonhallintaa, kun juuri Rokin esiintymisvuorolla areenan yli pyyhkäisi trombi. Pikkuisen kyllä säikäytti, muuten oli käynyt ihan pieni tuulenviri ja yhtäkkiä puuska kiskaisee kaiken mukaansa. Se lähti ihan meidän leiripaikan vierestä, tarrasin kamoihin ja häkkiin ja pikaväistin lentävää päivänvarjoa. Viereinen teltta meni aivan kasaan, samoin tuomariteltta. Tuomaripöydältä lähti kaikki paperit taivaalle ja vähän etäämpää myös yksi teltta. Siellä ne sitten pyörivät monen kymmenen metrin korkeudessa. Aika ylläri oli. Roki odotteli hässäkän laantumista lunkisti ja hoiti esiintymisen loppuun.

Arvostelu siis EH3, tuomari jakoi myös H:ää, joten oikein ok tuomio. "3 v poika, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis ilme. Hyvä purenta. Pysty lapa tästä johtuen lyhyt kaula. Hyvä rintakehän muoto. Hyvä selkä. Jyrkkä lantio. Liikkuu erinomaisella askelmitalla. Hieman ylpeä hännästään."

Hauskat häntäkommentit siis jatkuvat. Tuomari oli myös Nooralle jutellut, että korkea häntä korostuu vielä tuon lantionmallin takia. Tottahan se on, että harva bortsu kantaa pystyssä häntää aivan kippuralla selän päällä... Tuomari suositteli Nooralle vain erittäin kovaa juoksuvauhtia kehässä, koska häntä laskee silloin. Lisäksi Rokin mainio askellus myös mielestäni hyvin kestää kovan vauhdin ravissa.

Päivä oli varsin helteinen ja paluumatkalla Roki jäähdyttelikin järvessä, kun löydettiin P-paikka, josta saatiin poika pulahtamaan. Nyt mister Kivinen sippasi jo olohuoneen nurkkaan, varmaan lenkki vielä illalla paikallaan.

Aurinkoista lenkkeilyä

Keskiviikkoaamuna nautiskeltiin aurinkoisesta aamulenkistä kera Annen ja Santun. Koirat pulahtivat Hiihtomaan takana olevassa suolammessa (tällä kertaa minä en, tuli sekin kokeiltua viime kesänä, kuten joku voi ehkä muistaa). Roki keskittyi kepin noutamiseen, kun Anne yritti usuttaa Santtua uimaan namien avulla. Ja kyllähän pikku-puikkis kävikin uimassa, jopa ihan omin avuin pulahti laiturilta. Kerran Santtu erehtyi uimaan Rokin perään ja kävi hiukan liian lähellä Rokin keppiä, josta Roki päästi melko koomisen ja ylimitoitetun murahduksen vedenkorinan säestämänä. Santulle tuli kiirus rantaan.

Santtu on muuten ihan mainio Rokin seurassa, se menee täysin Rokin ehdoilla ja tämän voisin kuvitella pitävän poikien välit pitkään hyvinä, jos Santun asenne ei tuosta aikuistuessa muutu. Roki ei yhtään yritäkään pomottaa pentua, vaan on iloisen kiinnostunut ja pääasiassa hyvin neutraali Santun suhteen. Hauskalla tavalla Santtu seuraa Rokin mallia ja lähtee heti leikkiin mukaan, jos Rokilla meinaa flipata hepulin puolelle. Päätyivätpä pojat myös vetämään Rokin hihnaa yhdessä, ja näissäkin vetoleikeissä Santtu on tosi varovainen. Jos Rokin taistelumurina äityy kovemmaksi, Santtu luovuttaa.

Kaverukset Santtu ja Roki

L-O-M-A!

Hävyttömän pitkä päivitystauko tälle blogille, mutta nyt ollaan lomalla ja sitä ehtii taas! Mahtava alkukesä on ollut ja jatkuu, viimeiset pari-kolme viikkoa auringonpaistetta ja koko ajan lämpimämmäksi käyvää säätä. Hellelukemat ovat paukkuneet jo monena päivänä.

Rokin lenkkeily onkin pitänyt ajoittaa pääasiassa iltoihin, koiralla ottaa selkeästi taas sopeutumisaikaa lämpöön. Illalla nukkumaan rauhoittuminen meinaa kestää, kun kuuma olo ei hellitä. Keventäisin todellakin Rokin turkkia, jos näyttelyitä ei olisi buukattu tätä kesää varten vielä useampaa. Tämän viikon sunnuntaina lähdetään Tuuriin ja kuun lopussa Hämeenlinnaan. Koira löyhkää melkolailla tiskirätille, kun aika useana päivänä Roki on käynyt jossain pulahtamassa uimassa. Pitäisi jaksaa kuivata sitä huolella, en tänäkään kesänä halua mitään hotspot-ongelmaa riesaksi. Koskaanhan Rokilla ei ole niitä tullut.

Eilen otettiin lenkki Naavan ja Satun kanssa ja siihen päälle kevään viimeinen uimalauinti. Oli aika letkeä uimalakerta, ei pistetty Rokia liiaksi töihin, koska tänään oli odotettavissa vepeilyä. Satun kanssa suunniteltiin tokoilua ja lenkkeilyä kesää varten, vaikka uinnit loppuivatkin tältä erää.

Vepetreenit tänään käytiin aivan luksussäässä. Vähän pelotti auringon kanssa, auto oli kuuma ja oma nahka meinasi kärtsäillä. Onneksi varjoakin löytyi. Roki teki todella hyvin hommia, kaksi liikettä tehtiin. Vienti oli mainio, tehtiin pariinkymmeneen metriin. Ensi kerralla otan kyllä täyteen matkaan ja vähennän edelleen kehuja ja hetsaamista. Sain vähän pyyhkeitä sekavasta käskytyksestä, mutta mielestäni käyttämissäni käskyissä on sävyeroja ja uskon niillä olevan merkitystä myös Rokille. Tällä kertaa tarkoitettiin irrotuskäskyjä, joita Pekan mielestä on liian monta erilaista. 'Irti' on tiukin käsky, jota käytän taisteluleikissä, jossa Rokilla on isot kierrokset kiinni pitämiseen päällä. 'Käteen' on käsky, joka liittyy vepeen ja tarkoittaa, että esine pitää tuoda käteen panematta vastaan. 'Kiitos' on siisti palaute ja kehu nätistä luovutuksesta. Eihän tää oo sekavaa ollenkaan?

Toisena liikkeenä tehtiin veneen nouto. Ja se on niin kivaa Rokin mielestä!! Vähän muistutusta köydestä rannassa, köysi veneeseen ja Roki istuu vieressä hievahtamatta venettä tuijottaen sen etääntyessä. Ainut pieni miikka siitä, että Roki taas sylkäisee köyden suusta heti, kun jalat ottaa pohjaan. Jostain syystä taistelu loppuu juuri siihen ja tärkeintä on vaan päästä ravistelemaan turkki. Rannalla Roki vetäisi taas loputtomiin. Tätä pitää edelleen vahvistaa, että köysi tulisi varmasti tarpeeksi pitkälle maaliin. Ensi viikolla jatketaan!

Vepekausi korkattu!

Kesäharrastuksiin alkaa päästä nyt kunnolla kiinni, kun päästiin vihdoin ekoihin vepetreeneihin tiistaina. Viimeisen parin viikon sisään olen uittanut Rokin kahdesti myös Koirasportilla. Yksi kerta on vielä kevään viimeisestä sarjakortista käyttämättä, parin viikon päästä mennään. Vepetreenit Harakkasaaressa meni kutakuinkin putkeen! Roki teki veneestä hypyn ja kaksi kierrosta vientiä. Hypyn kanssa ei luonnollisesti mitään ongelmaa. Ja vienti on todella mennyt eteenpäin, kun talvella ollaan jaksettu uimalallakin sitä toistaa. Roki tuo tällä hetkellä nyt mulle ja näin aion liikkeen pitääkin, ainakin soveen asti. Hetsasin rannassa varman päälle ja Rokin uimaanlähdöt olivat varmoja, ei mitään ämpyilyä siinä tai uinnista kesken takaisin kääntymistä. Tehtiin ehkä 15 metriin vientiä pisimmillään. Hyvä tästä tulee!

Tokoa on tehty hyvin vähän, mutta jonkun jäljen tein hiihtomaahan. Ei mitään säkenöivää kylläkään tapahtunut jälkimetsässä, selkeästi ne metsät ovat todella kuljettuja ja häiriötä on liikaa. Yli puolet kepeistä kyllä nousi, ensimmäinenkin, mutta jäljestys oli haahuilua ja arpomista.

Esineruutujakin olen pari tehnyt. Yksi esine isosta ruudusta nousee aina nopeasti ja varmasti, mutta toisen etsinnässä jo saattaa Rokilla itseluottamusta alkaa heikkenemään. Mitään ei kuitenkaan tähän mennessä ole lopullisesti kadonnut metsään :).

Ai niin, tulihan tänään postiakin! Rokin viime syksynä Kuopiosta pokkaamalle cacibille tuli tänään vahvistus kera M & M:n alennussetelin. En edes tiennyt, että cacibit vahvistetaan noin. Kaikkea sitä oppii.

Toivon tässä jatkossa itseältäni vähän tehokkaampaa päivitystahtia. Toukokuu meinaa olla vähän hektistä aikaa opettajalle. Mutta viikon päästä loman alku on yhtä aamua vailla!


Tähän loppuun ajatus mustavalkoiselle ystävälle, joka tänään on lähtenyt juoksemaan varisten perässä pilviniityille. Hei hei rakas lenkkikaveri ja Rokin pöllyttäjä bordercollie Pikkupaimenen U make me crazy eli Aino. Muistoissa on Aino-Mainio.

Näyttelypostaus

Luvassa tiivistelmä viikonlopun näyttelykuvioista. Viikon muista puuhista tulossa postia myöhemmin.

Eilen Roki kävi bortsuerkkarissa Jämsässä Vuohitallin retkueen kanssa. Itse en ehtinyt muilta menoilta mukaan. Koiria oli ilmoitettu peräti 120 kappaletta. Australialainen tuomari Wayne Fleming piti tiukkaa linjaa ja jakoi arvosanoja laidasta laitaan. Roki sai EH:n todella kivalla arvostelulla. Erinomaista oli jaettu avoimen luokan uroksille varsin vähän. Arvostelu kuului näin:

"3 years old male. Typical of the breed. Slightly sloping topline which could be improved. Good head propotions. Correct ear placement. Dark eyer. Scissor bite. Strong boning. Good front & rear angulation. Moves with reach & drive. Good thick undercoat. Coat clearing."

Liikkeistä tuli kehuja ja Noora sanoikin kehän olleen riittävän suuri riittävään vauhtiin. Lisäksi odottelua oli niin paljon, että Roki oli kivasti saatu väsytettyä pitämään myös häntänsä oikealla paikalla. Nämä kaikki eivät ihan olleet tämän päivän keikalla samalla tavoin kohdallaan... :) Muutkin porukan koirat eli Piika, Sara ja Nita toivat kehästä EH-arvostelun.


Tänään sitten uudelleen Nooran ja Rokin kanssa Jämsään. Luvassa oli kaikkien rotujen näyttely ja norjalainen tuomari. Selvittiin reissusta varsin nopeasti, kehä oli aikataulussa ja arvostelu reipasta. Norjalainen ei nyt sitten pitänyt oikein minkäänlaisista uroksista, junnut miellyttivät ilmeisesti eniten, joten oletettavasti hänelle mieluinen linja oli varsin kevyt koira. Tosi yllättävätkin tapaukset toivat kehästä H:n, kuten myös me. Ennen ei ollakaan saatu hyvää. Arvostelu Svein Helgeseniltä seuraavanlainen:

"Good type & balance. Good head. Too deep in stop. (Mitähän se meinaa??) Could have more neck and laid back shoulder. Very good body. Too happy tail. Normally angulated. Could have better coat structure. A little short in movement behind."

Ei siis niin kovin kehno arvostelu, mitä nyt tuo iloinen häntä tuolla pyörii ja jotain rakenteesta. Kehä oli nyt todella pieni, joten liike jäi kyllä suppeaksi. Mutta kokemus tämäkin ja saatiin myös nauttia hienosta helteisestä päivästä! Seuraava reissu suuntautuu kesäkuun toisena viikonloppuna Tuuriin.

Vuoden ensimmäinen jälki

Jee! Jälkikausi avattu! Ja epävarmoihin odotuksiin nähden aivan mainiosti! Birgitta teki meille jäljen Lievestuoreen suunnalle tässä illalla. Pyysin aika lyhyttä ja iisiä kevään ensiyrittämän kunniaksi, sain ainakin 300 metriä pitkän kahdella metsäautotien ylityksellä... Aina ei saa mitä tilaa, mutta ennakkoluulottomasti vaan radalle. Birgitta ja Tiina seurasivat menoa tienvarresta, kun kielsin lähtemästä perään - en niinkään Rokin takia, vaan koska itse olisin ollut epävarma.

Janalta nosti ensin takajäljen, tässä puutuin asiaan ja ohjasin oikeaan. Sitten lähti veturi liikkeelle, vauhti oli kova, mutta jäljestys erittäin tarkkaa. En viitsinyt hillitä juurikaan vauhtia, koska ei voinut tietää, miten herkkä häiriölle tai epävarma näin pitkästä aikaa Roki olisi. No ei ollut epävarma, olisin varmaan voinut tulla liinan päässä mahallani perässä ja juna kulkee vaan. Siinä superinnossa kuitenkin ennalta-arvattavasti jäi vähän keppejä väliin. Roki ajoi suoraan ykkösestä yli, kakkosen kohdalla uskoakseni se jo merkkasi vähän paikkaa, mutta jälki kiinnosti miljoonasti enemmän. Kolmosen etsinnän bongasin jo aivan selvästi, tässä vaiheessa uskalsin jo vähän Rokia jarratakin ja höpötellä kepeistä ja etsimisestä. Kolmonen siis nousi hyvin. Leikkipalkka ja eteenpäin. Nelosen taas merkkasi ja etsikin pitkään, mutta päätyi jatkamaan jälkä enkä minäkään keppiä huomannut missään. Vitonen jälleen selkeä pyöriskely, malttoi jo tässä vaiheessa hyvin etsiä, mutta nostaminen kaikessa hosumisessa kesti kauan, vaikka keppi oli ihan jaloissa. Kutonen eli viimeinen nousi jo varmasti, vauhtikin oli tasaantunut kivasti.

Olen todella tyytyväinen tuohon varmuuteen jäljellä. Metsäautoteiden ylityksissä ei ollut mitään ongelmaa ja jälki löytyi hyvin tien toiselta puolelta. Todellakin uskallan jatkossa jarruttaa vauhtia ja tullaan huolella treenaamaan janalähtöjä sekä ekan kepin nostamista. Varmaankin niin, että jälkeä ei jatketa ekan kepin jälkeen, vaan riekutaan huippupalkat nostetusta kepistä.


Tehtiin reilunkokoinen esineruutu illan päätteeksi. Kokoa oli tuplaten aiemmin tekemiini verrattuna, taisipa olla ainakin leveyttä jo reilusti ylikin 50 metriä. Birgitta vei alueelle kolme Tiinan esinettä eli vaikeutena nyt myös uudet esineet. En katsonut esineiden vientiä. Roki lähti ekalle pistolle hyvin ja suoraan takareunaan asti. Jonkin verran ehkä jäljestysmeininkiä, ohitti lähimmän esineen, mutta nosti kuitenkin varmasti suunnilleen keskeltä aluetta hanskan. Harmi, etten nähnyt esinettä Rokin suussa enkä näin ollen kehunut palautusjuoksua tarpeeksi.

Toiselle pistolle epävarmempi lähtö. Haahuilua. En hetsannut lähdössä tarpeeksi, vaan lähetin melko eleettömästi namipalkan jälkeen toiselle haulle. Olin suunnitellut, että tuo kaksi kolmesta esineestä riittää. Kokeilin uudelleen lähettämistä toisesta laidasta ruutua, parempi lähtö, mutta jälleen palasi tyhjin suin. Ladattiin vähän akkuja ja siirryttiin kokonaan toiseen laitaan. Hetsasin tällä kertaa kunnolla, Roki virittyi paljon paremmin ja otti vainuakin. Nyt pisto lähti taas reippaasti pitkälle ja aika nätisti nousi esine. Nyt isoilla kehuilla riemukas palautus ja leikit päälle.

Vähän on itselläkin hakemista ja opettelemista, mutta taidettiinpa saada nyt ihan hyviä ohjeita ja lisäksi pienet kehutkin päälle. Hyvinhän tuo sujui, vuoden eka jälki ja huomattavasti haastavammaksi tehty ruutu. Motivaatiota jatkamiseen löytyy paljon epäilemättä meillä molemmilla!