Kaikille tämän postauksen lukijoille oikein hyvää joulua! Meidän talous lennähtää kaukomaille joulunpyhiksi ja uudeksi vuodeksi. Palaamma asiaan reilun kahden viikon kuluttua. :)
Roki lähti Lievestuore - Saarijärvi akselille viettämään joulunseutua. Voipi olla piskillä sen verran rankka loma koirakaverien kanssa, että ottaa uuden vuoden vastaan innolla palaten kotiin ja päiviksi rauhallisesti unten maille hiljaisessa kodissa.
Lähipäivät ovat kuluneet vallan hektisesti matkan järjestelyiden ja viimeisten työnaherrusten kanssa. Tänään loppuivat koulut joulujuhliin ja loma starttasi. Onneksi Roki on kaiken tylsyyden keskellä päässyt muutamaan otteeseen viihtymään Aino-Mainion seurassa ja rallaamaan pitkin Hiihtomaata tyttökaverin kanssa. Peruutteluharjoituksia on jatkettu myös ja edistystä on tapahtunut joka päivä! Nyt Roki peruuttaa suoraan takajalat sohvalle niin, että istun sohvan vieressä ja nakkelen palkkanameja sitten pitkin mattoa. Periaatteessa Roki on jo tajunnut taaksepäin "kiipeämisen" ja melkein pompauttaa takajalat sohvalle. Seuraavaksi varmaan vaan korotan sohvaa tyynyillä (onneksi on sellaiset aika kovat ja suorareunaiset sohvatyynyt) ja sitten kaiketi siirrytään seinälle.
Mutta tämä kaikki lomailun jälkeen. Nyt tosiaan rauhallista ja mukavaa joulua ja riehakasta uutta vuotta!
torstai 22. joulukuuta 2011
torstai 15. joulukuuta 2011
Pakki päällä
Pimeä loskakeli jatkuu. Iltojen ratoksi ollaan temppuiltu paljon! Suostuttelin Villeä ottamaan jonkin temppuprojektin Rokin kanssa, mutta itse sitten aloitin sen. Peruutusharjoituksia tehdään nyt ahkerasti, peruutetaan tyynylle ja peruutetaan kahdelle tyynylle. Jälleen vaan on havaittavissa, että Roki kuumuu kauheasti uusista jutuista, joita se ei ihan vielä osaa. Ja tämä ilmenee karjumisena. Intoa on kuin pienessä pitäjässä, se kiiluu silmissä ja ilmenee hurjana namin metsästyksenä. Intoa, vaan ei malttia. Ja sitten huudetaan!
Roki peruuttaa ihan kohtiksesti perusasennosta, kun peruutaan vieressä. Nyt on treenattu vapaata peruttamista ja se onnistuu vähän, jos seison koiran sivulla naamari kohti koiraa. Niin ei onnistu ollenkaan, jos seison suoraan koiran edessä ja käsken. Roki istuu vaan eteen ja istuukin niin tiiviisti, että sen yli voi vaikka kävellä. Korkeintaan pakon edessä pompauttaa peppua taaksepäin - tai kaatuu vaikka selälleen. Olisi varmaan helpompi opettaa kaverille takaperin kuperkeikka kuin peruuttaminen. B suositteli namilla usuttamista niin, että vie namikäden koiran seisoessa tosi alas, rintalastan alle. Mutta kuten B epäilikin, koira, jolla on vahva maahanmeno menee todellakin maahan tuosta eikä tod peruuta.
Nyt kuitenkin tänään jo peruutettiin vähän portaita ylös (luetaan perse ekalle rapulle) ja yritettiin epätoivon vimmalla nojatuoliin - ei onnistunut, haukkui paljon, kerran nosti toisen takajalan. Sen sijaan kahden paksun sohvatyynyn päälle pertsaus onnistuu ja Roki tarjoaakin sitä! Myös sohvatyynyn ollessa nojallaan sohvan reunaa vasten pakitetaan pätevästi jyrkkäänkin kulmaan. Mutta yleensä mun tarvitsee siis pakittaa vieressä :D. Ja koska Roki mielellään pakittaa korokkeesta ohi, olen pitänyt koiraa seinän ja itseni välissä ja ne sohvatyynyt kiinni seinässä, Roki siis peruuttaa ikään kuin käytävässä. On joka tapauksessa tullut edistystä joka päivä.
Lisäksi Piikan temppuilun innostamana Roki myös vilkuttaa ja opettelee pyörähdystä kumpaankin suuntaan (tähän mennessä tarjoaa vain vastapäivään ja alan jo pelätä, että koiralla menee paikat jumiin, koska tarjoaa niin innokkaasti pyörähdystä, sekä samoin kierii vain toiseen suuntaan). Kerran sillä meni pyörähdys ja kieriminen sekaisin ja se lähti pyörähtämään, mutta heittäytyikin ilmassa siitä selälleen - pam - ja kieri. Ihme että se on ehjä. Into sata - äly nolla. Hieronta on kyllä eka asia koiranhoitolistalla tammikuussa.
Samalla treenataan koko ajan myös peruasentoa vahvemmaksi ja seuraamisen kontaktia.
Roki peruuttaa ihan kohtiksesti perusasennosta, kun peruutaan vieressä. Nyt on treenattu vapaata peruttamista ja se onnistuu vähän, jos seison koiran sivulla naamari kohti koiraa. Niin ei onnistu ollenkaan, jos seison suoraan koiran edessä ja käsken. Roki istuu vaan eteen ja istuukin niin tiiviisti, että sen yli voi vaikka kävellä. Korkeintaan pakon edessä pompauttaa peppua taaksepäin - tai kaatuu vaikka selälleen. Olisi varmaan helpompi opettaa kaverille takaperin kuperkeikka kuin peruuttaminen. B suositteli namilla usuttamista niin, että vie namikäden koiran seisoessa tosi alas, rintalastan alle. Mutta kuten B epäilikin, koira, jolla on vahva maahanmeno menee todellakin maahan tuosta eikä tod peruuta.
Nyt kuitenkin tänään jo peruutettiin vähän portaita ylös (luetaan perse ekalle rapulle) ja yritettiin epätoivon vimmalla nojatuoliin - ei onnistunut, haukkui paljon, kerran nosti toisen takajalan. Sen sijaan kahden paksun sohvatyynyn päälle pertsaus onnistuu ja Roki tarjoaakin sitä! Myös sohvatyynyn ollessa nojallaan sohvan reunaa vasten pakitetaan pätevästi jyrkkäänkin kulmaan. Mutta yleensä mun tarvitsee siis pakittaa vieressä :D. Ja koska Roki mielellään pakittaa korokkeesta ohi, olen pitänyt koiraa seinän ja itseni välissä ja ne sohvatyynyt kiinni seinässä, Roki siis peruuttaa ikään kuin käytävässä. On joka tapauksessa tullut edistystä joka päivä.
Lisäksi Piikan temppuilun innostamana Roki myös vilkuttaa ja opettelee pyörähdystä kumpaankin suuntaan (tähän mennessä tarjoaa vain vastapäivään ja alan jo pelätä, että koiralla menee paikat jumiin, koska tarjoaa niin innokkaasti pyörähdystä, sekä samoin kierii vain toiseen suuntaan). Kerran sillä meni pyörähdys ja kieriminen sekaisin ja se lähti pyörähtämään, mutta heittäytyikin ilmassa siitä selälleen - pam - ja kieri. Ihme että se on ehjä. Into sata - äly nolla. Hieronta on kyllä eka asia koiranhoitolistalla tammikuussa.
Samalla treenataan koko ajan myös peruasentoa vahvemmaksi ja seuraamisen kontaktia.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Remmirähjä
Lumi tuli ja meni ja tuli taas. Toivottavasti tämä olisi jo pysyvää, niin paljon mukavampaa ja valoisampaa ja erityisesti puhtaampaa on kulku ulkona koiran kanssa. Ville loukkasi viikko sitten jalkansa, rasitusmurtuman tyyppinen vaiva siinä on. Nyt koiranlenkitys on luonnollisesti enemmän mun vastuulla. Olisi kyllä ihanaa, jos pääsisi valoisalla lenkkeilemään, mutta aika harvinaista herkkua tähän aikaan vuodesta.
Lisäksi ottaa todella aivoon tuo Rokin remmirähjäys, jota ei meinata saada nyt aisoihin. Muutamalle nyt jo entiselle koirakaverillekin Roki on aukonut päätään. Ohitukset pururadalla tai jalkakäytävällä eivät ole nättiä kuultavaa tai katsottavaa, jos välissä on edes pihatien verran ajorataa, ohitus sen sijaan onnistuu. Rokihan kulkee hihnalenkeillä kuonopannassa, jonka olemme havainneet hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Koiran ohjaileminen on kevyttä ja Roki myös kuuntelee käskytystä paremmin kuonopannassa ollessaan. Kuonopanta ei myöskään tunnu häiritsevän Rokia, joka sopeutuu kaikenlaisiin systeemeihin (valjaat, heijastinliivit, uudet pannat jne.) aina välittömästä ja ongelmitta. Mutta ohituksissa kuonopannan hyöty on ainoastaan se, että koiran saa kohtuu kevyesti pidettyä aisoissa, tempominen on melkoista, jos pelkkä panta on kaulassa.
Namin kanssa ohitukset on tähän asti onnistuneet. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että nakkia tungetaan imuttamalla koiran suuhun koko ohituksen ajan. Edistystä ei tunnut tulevan, eli että ohitus onnistuisi esim. kontaktikävelyllä. Ohitustilanteeseen on vaikea suhtautua neutraalisti ja välinpitämättömästi, koska omakin jännitystila aina vähäsen nousee. Toisaalta koira on myös pakko koota lyhyeen hihnaan silloin, kun joku tulee vastaan, että jo pelkästään se toimenpide jo virittää myös Rokin ja häntä tärähtää pystyyn. Lievästi sanottuna ärsyttää, kun kuitenkin siitä BH-kokeestakin haaveilisin. Pitänee yrittää järjestää ihan tarkoitusta varten ohitustreenejä.
Tuossa illalla heitettiin tunteroisen lenkki ja siihen päälle vielä tokoilua ja leikkiä kentällä puolisen tuntia kahteen pekkaan Rokin kanssa. Olen nyt hieman aiempaa ahkerammin alkanut rakentaa seuraamista kontaktin kanssa. Tulostakin alkaa pikkuhiljaa tulla, kotosalla sisällä tehdään ihan pelkkää katsekontaktitreeniä, aloitusaskelta ja askelsiirtymiä. Koko ajan paremmin Rokin katse pysyy ylhäällä, mutta edelleen kontakti hajoaa pitemmässä seuruussa ja Roki jätättää. Jos taas palkkatärppinä on lelu - kummassa kainalossa tahansa - Roki edistää. Ei mitenkään överisti, mutta sen verran, ettei se tajua istua silloin kun pysähdytään, vaan jää seistä töröttämään.
Kentällä tehtiin tänään myös luoksetulon stoppeja lyhyestä matkasta, lentävä lelu palkkana. Stoppasi siististi, mutta kauheannäköisellä paimenkyttäysasenteella... Paikkamakuu noin viisi minuuttia, ja sattui vielä kivasti, että kentän ympäri menevällä pururadalla kulki useampi koira ja joku talsi pikkulapsen kanssa kentän poikki. Häiriö ei haittannut ja makuu oli rauhallinen. Seuraamiseen tehtiin paljon harjotteita ja myös liikkeestä seisominen ja makuu - lelupalkalla. Taas meinasi maahanmeno vaatia kaksi käskyä aluksi. Lopuksi vaan pallon heittelyä ja retuutusleikkiä. Nouto se vaan on varmaa kauraa!
Huh, onneksi järjestyi myös hoitopaikat Rokille joulunseuduksi. Mehän ollaan tosiaan suuntaamassa kaukomaille Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Roki on viikon Birgitala ja viikon Anskulla. Vielä varasuunnitelma ainakin osaksi aikaa on myös olemassa, jos tulee ongelmia. Iso huojennus kyllä, mua ei yhtään hoitolajärjestely innostanut. Asia voisi olla eri, jos olisi tuttuja hoitolanpitäjiä, mutta kun ei ole, tuntui jotenkin hankalalta alkaa sitä järjestämään. Nyt kuitenkin voidaan keskittyä ihanan reissun suunnitteluun, kun tietää, että Roki on just hyvässä seurassa!
Lisäksi ottaa todella aivoon tuo Rokin remmirähjäys, jota ei meinata saada nyt aisoihin. Muutamalle nyt jo entiselle koirakaverillekin Roki on aukonut päätään. Ohitukset pururadalla tai jalkakäytävällä eivät ole nättiä kuultavaa tai katsottavaa, jos välissä on edes pihatien verran ajorataa, ohitus sen sijaan onnistuu. Rokihan kulkee hihnalenkeillä kuonopannassa, jonka olemme havainneet hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Koiran ohjaileminen on kevyttä ja Roki myös kuuntelee käskytystä paremmin kuonopannassa ollessaan. Kuonopanta ei myöskään tunnu häiritsevän Rokia, joka sopeutuu kaikenlaisiin systeemeihin (valjaat, heijastinliivit, uudet pannat jne.) aina välittömästä ja ongelmitta. Mutta ohituksissa kuonopannan hyöty on ainoastaan se, että koiran saa kohtuu kevyesti pidettyä aisoissa, tempominen on melkoista, jos pelkkä panta on kaulassa.
Namin kanssa ohitukset on tähän asti onnistuneet. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että nakkia tungetaan imuttamalla koiran suuhun koko ohituksen ajan. Edistystä ei tunnut tulevan, eli että ohitus onnistuisi esim. kontaktikävelyllä. Ohitustilanteeseen on vaikea suhtautua neutraalisti ja välinpitämättömästi, koska omakin jännitystila aina vähäsen nousee. Toisaalta koira on myös pakko koota lyhyeen hihnaan silloin, kun joku tulee vastaan, että jo pelkästään se toimenpide jo virittää myös Rokin ja häntä tärähtää pystyyn. Lievästi sanottuna ärsyttää, kun kuitenkin siitä BH-kokeestakin haaveilisin. Pitänee yrittää järjestää ihan tarkoitusta varten ohitustreenejä.
Tuossa illalla heitettiin tunteroisen lenkki ja siihen päälle vielä tokoilua ja leikkiä kentällä puolisen tuntia kahteen pekkaan Rokin kanssa. Olen nyt hieman aiempaa ahkerammin alkanut rakentaa seuraamista kontaktin kanssa. Tulostakin alkaa pikkuhiljaa tulla, kotosalla sisällä tehdään ihan pelkkää katsekontaktitreeniä, aloitusaskelta ja askelsiirtymiä. Koko ajan paremmin Rokin katse pysyy ylhäällä, mutta edelleen kontakti hajoaa pitemmässä seuruussa ja Roki jätättää. Jos taas palkkatärppinä on lelu - kummassa kainalossa tahansa - Roki edistää. Ei mitenkään överisti, mutta sen verran, ettei se tajua istua silloin kun pysähdytään, vaan jää seistä töröttämään.
Kentällä tehtiin tänään myös luoksetulon stoppeja lyhyestä matkasta, lentävä lelu palkkana. Stoppasi siististi, mutta kauheannäköisellä paimenkyttäysasenteella... Paikkamakuu noin viisi minuuttia, ja sattui vielä kivasti, että kentän ympäri menevällä pururadalla kulki useampi koira ja joku talsi pikkulapsen kanssa kentän poikki. Häiriö ei haittannut ja makuu oli rauhallinen. Seuraamiseen tehtiin paljon harjotteita ja myös liikkeestä seisominen ja makuu - lelupalkalla. Taas meinasi maahanmeno vaatia kaksi käskyä aluksi. Lopuksi vaan pallon heittelyä ja retuutusleikkiä. Nouto se vaan on varmaa kauraa!
Huh, onneksi järjestyi myös hoitopaikat Rokille joulunseuduksi. Mehän ollaan tosiaan suuntaamassa kaukomaille Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Roki on viikon Birgitala ja viikon Anskulla. Vielä varasuunnitelma ainakin osaksi aikaa on myös olemassa, jos tulee ongelmia. Iso huojennus kyllä, mua ei yhtään hoitolajärjestely innostanut. Asia voisi olla eri, jos olisi tuttuja hoitolanpitäjiä, mutta kun ei ole, tuntui jotenkin hankalalta alkaa sitä järjestämään. Nyt kuitenkin voidaan keskittyä ihanan reissun suunnitteluun, kun tietää, että Roki on just hyvässä seurassa!
maanantai 28. marraskuuta 2011
Tokokurssin loppukoe mallilla mölli
Ihanaa kun tuli lumi maahan! Tosin se tuli eilen kertaheitolla ja varmaan lähtee huomenna, mutta silti ihanaa! Ja joku hullu hiihtäjä tuolla jo heti oli valloittamassa meidän lenkkipolkuja. Se tässä pitkässä ja pimeässä syksyssä on ollut hyvä puoli, että lenkkeilemään on päässyt pitkin hiljaisia mutta valaistuja pururatoja. No, en ala hiihtäjiä noitumaan, odotan itsekin ihan innolla jo ladulle pääsyä. Vähän suunniteltiin, että käytäisiin kokeilemassa valjakkohiihtoa järven jäällä koiran kanssa. Voi olla aika hurjaa menoa, enkä todellakaan ensi kokeilua aio tehdä missään metsässä ladulla.
Roki intoili lumesta ja sai ihmesätkyjä tänään lenkeillä. Lisäksi hajut vissiin ovat tosi erilaisia ja Roki nuohoaa täysin korvattomana pitkin lumen pintaa. Mutta ei tämän syksyn ensilumi kuitenkaan viimevuotista ihmetystä enää aiheuttanut. Poika kasvaa ja kestää näköjään tilanteenvaihdokset coolisti. :)
Tänään päättyi meidän tokokurssi. Viime viikolla oli koko kurssin kaikkien ryhmien yhteinen häiriötreeni, joka meni kyllä yllättävän hyvin. Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno tupsahti noin vain takaisin ja toimii taas naulittuna. Sen sijaan seisominen on epävarma. Vähän on ollut laiskaa treenaaminen tässä viime viikkoina ja mua jo alkoi tämä kurssikin ahdistamaan, ettei olisi liiemmin huvittanut lähteä enää viimeisiin treeneihin ollenkaan. Kuitenkin raahauduttiin tänään paikalle, kun oli loppukoe. Ja sehän menikin sitten aika hyvin! Me tehtiin se möllinä eli alokasluokka muuten normaalisti, paitsi paikkamakuu vain 1 minuutti ja saa palkata liikkeiden välissä. Myös käsimerkkiä sai käyttää yhdessä käskyn kanssa. Lisäksi saatiin halutessa lupa pitää namia kädessä seuraamisen aikana, jonka tietysti käytin vielä mielelläni.
Oma yleisvaikutelma kokeesta oli hyvä, Roki oli levoton hallin laidalla, mutta kehässä hyvin kuulolla eikä karkaillut. Vire oli jos ei superinnokas niin ainakin kiva. Seuraaminen yllätti todella positiivisesti, kontakti pysyi nyt siihen oikeaan käteen. Tosin vähän edisti. Kokonaisuutena jäi tosi hyvä mieli ja suunniteltiin porukalla toisen kurssin aloitusta vuodenvaihteen jälkeen niin, että otettaisiin koko sakki sama tokokoe tavoitteeksi ja ilmotuttaisiin siihen heti kättelyssä.
Näin se meni. Eli mölli alokasluokka, kokeessa neljä koirakkoa.
Luoksepäästävyys: 10
Roki intoili hiukan tuomarin luokse, mutta piti takapuolen maassa ja antoi tietysti nätisti katsoa hampaat.
Paikalla makaaminen 1 min: 10
Maahanmeno oli hiukan vino, Roki kuitenkin korjasi makuun ihan suoraan, painoi leuan maahan ja pysyi hievahtamatta loppuuna asti.
Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Vähän vaihteleva kontakti, lievää edistämistä, käännöksissä kävi vähän kaukana/jouduin melkein kävelemään yli. Ei istunut ilman erillistä käskyä perusasentoon lopussa.
Seuraaminen taluttimetta: 9
Huomattavasti tasaisempi suoritus kuin edellinen. Jälleen sama, ei istunut perusasentoon lopussa ilman erillistä käskyä. (Ihan varmasti johtui lihapullasta oikeassa kädessä - Roki on pikkuisen liian edessä eikä jotenkin tajua tilannetta)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Ihan nakki. Tuomari hyväksyi mun päännyökkäyksen käskyä tehostavana "käsimerkkinä". Taas jotain, mitä en edes tiedosta tekeväni. Näitä pitäisi kuvata videolle joskus, kuulemma mulla on paljon vartaloapuja, varmaan en tiedä kaikkia.
Luoksetulo: 9,5
Hyvä eteenistuminen. Peruasento himpan jäi vajaaksi.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6
Kaksi käskyä. Silti koira valui yli yhden koiranmitan. (Näissä stoppiseuraamisissa muuten ei ollut lihapullaa kädessä ja kontakti kesti kyllä nämä pätkät)
Estehyppy: 8
Oisi voinut tulla mun mielestä heikommatkin pisteet. Ihan vähän jalka kopsahti esteeseen ja Roki myös piippasi hyppyyn lähtiessä. Kun meni viereen, kääntyi ja otti pikkuaskeleen minuun päin.
Kokonaisvaikutus: 9,5
Yhteensä 179 pistettä, ykköstulos ja parhaat pisteet neljästä osallistujasta! Jee! Vähänkö sain intoa tähän touhuun! :)
Roki intoili lumesta ja sai ihmesätkyjä tänään lenkeillä. Lisäksi hajut vissiin ovat tosi erilaisia ja Roki nuohoaa täysin korvattomana pitkin lumen pintaa. Mutta ei tämän syksyn ensilumi kuitenkaan viimevuotista ihmetystä enää aiheuttanut. Poika kasvaa ja kestää näköjään tilanteenvaihdokset coolisti. :)
Tänään päättyi meidän tokokurssi. Viime viikolla oli koko kurssin kaikkien ryhmien yhteinen häiriötreeni, joka meni kyllä yllättävän hyvin. Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno tupsahti noin vain takaisin ja toimii taas naulittuna. Sen sijaan seisominen on epävarma. Vähän on ollut laiskaa treenaaminen tässä viime viikkoina ja mua jo alkoi tämä kurssikin ahdistamaan, ettei olisi liiemmin huvittanut lähteä enää viimeisiin treeneihin ollenkaan. Kuitenkin raahauduttiin tänään paikalle, kun oli loppukoe. Ja sehän menikin sitten aika hyvin! Me tehtiin se möllinä eli alokasluokka muuten normaalisti, paitsi paikkamakuu vain 1 minuutti ja saa palkata liikkeiden välissä. Myös käsimerkkiä sai käyttää yhdessä käskyn kanssa. Lisäksi saatiin halutessa lupa pitää namia kädessä seuraamisen aikana, jonka tietysti käytin vielä mielelläni.
Oma yleisvaikutelma kokeesta oli hyvä, Roki oli levoton hallin laidalla, mutta kehässä hyvin kuulolla eikä karkaillut. Vire oli jos ei superinnokas niin ainakin kiva. Seuraaminen yllätti todella positiivisesti, kontakti pysyi nyt siihen oikeaan käteen. Tosin vähän edisti. Kokonaisuutena jäi tosi hyvä mieli ja suunniteltiin porukalla toisen kurssin aloitusta vuodenvaihteen jälkeen niin, että otettaisiin koko sakki sama tokokoe tavoitteeksi ja ilmotuttaisiin siihen heti kättelyssä.
Näin se meni. Eli mölli alokasluokka, kokeessa neljä koirakkoa.
Luoksepäästävyys: 10
Roki intoili hiukan tuomarin luokse, mutta piti takapuolen maassa ja antoi tietysti nätisti katsoa hampaat.
Paikalla makaaminen 1 min: 10
Maahanmeno oli hiukan vino, Roki kuitenkin korjasi makuun ihan suoraan, painoi leuan maahan ja pysyi hievahtamatta loppuuna asti.
Seuraaminen kytkettynä: 8,5
Vähän vaihteleva kontakti, lievää edistämistä, käännöksissä kävi vähän kaukana/jouduin melkein kävelemään yli. Ei istunut ilman erillistä käskyä perusasentoon lopussa.
Seuraaminen taluttimetta: 9
Huomattavasti tasaisempi suoritus kuin edellinen. Jälleen sama, ei istunut perusasentoon lopussa ilman erillistä käskyä. (Ihan varmasti johtui lihapullasta oikeassa kädessä - Roki on pikkuisen liian edessä eikä jotenkin tajua tilannetta)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10
Ihan nakki. Tuomari hyväksyi mun päännyökkäyksen käskyä tehostavana "käsimerkkinä". Taas jotain, mitä en edes tiedosta tekeväni. Näitä pitäisi kuvata videolle joskus, kuulemma mulla on paljon vartaloapuja, varmaan en tiedä kaikkia.
Luoksetulo: 9,5
Hyvä eteenistuminen. Peruasento himpan jäi vajaaksi.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 6
Kaksi käskyä. Silti koira valui yli yhden koiranmitan. (Näissä stoppiseuraamisissa muuten ei ollut lihapullaa kädessä ja kontakti kesti kyllä nämä pätkät)
Estehyppy: 8
Oisi voinut tulla mun mielestä heikommatkin pisteet. Ihan vähän jalka kopsahti esteeseen ja Roki myös piippasi hyppyyn lähtiessä. Kun meni viereen, kääntyi ja otti pikkuaskeleen minuun päin.
Kokonaisvaikutus: 9,5
Yhteensä 179 pistettä, ykköstulos ja parhaat pisteet neljästä osallistujasta! Jee! Vähänkö sain intoa tähän touhuun! :)
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Lenkillä laumassa
Eilen käytiin parin tunnin lenkillä yhdeksän koiran lauman kanssa. Aika huippua menoa isolla porukalla. Tiina kuvasi videota lenkiltä: Koiralauma lenkillä.
Matkassa oli toinen nuori uros myös ja Aatun läsnäolo vaikuttikin Rokin käyttäytymiseen porukkalenkillä. Roki ei aivan uskaltanut lähteä niin hurjaan ralliin joukon mukana, mitä pari viikkoa sitten. Se kyttäsi jatkuvasti Aatua, eikä antautunut sellaiseen tilanteeseen, että Aatu olisi juossut Rokin perässä. Roki väisti joka kerta Aatua, kun tämä tuli lähelle, eikä myöskään ärhennellyt sille ollenkaan. Varmaan vähän provosointia oli kuitenkin tuijottamalla ilmassa ja Aatu katsoi tehtäväkseen pari kertaa näyttää kaapin paikkaa Rokille, vaikka toinen ilmiselvästi alistuikin heti. Kuitenkaan mitään ongelmia ei ollut, koirilla oli niin paljon tilaa, ettei varsinaisia konflikteja syntynyt ja toisaalta taas meitä ihmisiäkin oli riittävästi mukana, että heti joku puuttui, jos jotain kränänpoikasta koirien välillä ilmeni.
Matkassa oli toinen nuori uros myös ja Aatun läsnäolo vaikuttikin Rokin käyttäytymiseen porukkalenkillä. Roki ei aivan uskaltanut lähteä niin hurjaan ralliin joukon mukana, mitä pari viikkoa sitten. Se kyttäsi jatkuvasti Aatua, eikä antautunut sellaiseen tilanteeseen, että Aatu olisi juossut Rokin perässä. Roki väisti joka kerta Aatua, kun tämä tuli lähelle, eikä myöskään ärhennellyt sille ollenkaan. Varmaan vähän provosointia oli kuitenkin tuijottamalla ilmassa ja Aatu katsoi tehtäväkseen pari kertaa näyttää kaapin paikkaa Rokille, vaikka toinen ilmiselvästi alistuikin heti. Kuitenkaan mitään ongelmia ei ollut, koirilla oli niin paljon tilaa, ettei varsinaisia konflikteja syntynyt ja toisaalta taas meitä ihmisiäkin oli riittävästi mukana, että heti joku puuttui, jos jotain kränänpoikasta koirien välillä ilmeni.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Metsässä on kivaa!
Pitkät, pimeät syysillat ja pitkiksi venyvät työpäivät... Ja jälleen on koira liian vähällä huomiolla. Huono omatunto kyllä vaivaa, muka otan jotain treenitavotteita ja mitään ei meinata jaksaa tehdä. Eilen iltana oli hirmu kivaa lähteä lenkkeilemään Annen ja Ainon kanssa ja pimeän illan pimeät lenkkipolut olivat sen verran tyhjiä kanssalenkkeilijöistä, että Roki ja Aino pääsivät juoksemaan vähän enemmän. Taas kelpasi katsella, kuinka hyvin junnujen leikki sopii yksiin, oli se sitten hurjaa juoksemista, mattopainia tai pystypainia. Jotenkin Roki on myös hyväksynyt Ainon leikkikaveriksi eikä yritä jäpittää typsyä jatkuvasti, välillä ihan varovasti vaan liehitellen :D. Huvikseen naureskeltiin ja leikiteltiin ajatuksella Rokin ja Ainon lapsista - joo, olisi ne mustavalkoisia ja näyttelylinjaisen isoturkkisia, mutta aika karseita varmaan sekä luonteen ja pahimmillaan myös ulkomuodon puolesta. Liian jykeviä ja massiivisia rakenteeltaan, ja luppakorvia korkealla hännällä.
Torstaina pääsin lähtemään töistä jo puolilta päivin ja piiiiitkästä aikaa päästiin valoisalla metsään. Tein myös pitkän tauon jälkeen Rokille jäljen, kuusi keppiä ja ehkä pari-kolmesataa metriä. Helppo sammalpohjainen maasto, yksi suorakulma (kulmassa keppi) ja loivempaa mutkaa ja kulmaa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Roki haahuili vähän alussa, vaikka löysi kyllä jäljen janalta hyvin ja valitsi oikean suunnan. Myös puolivälissä jälkeä oli pitempi hetki "eksyksissä". Mutta koiraan luottaen voin uskoa, että se löytää jäljelle takaisin. Muistaakseni kolme keppiä nousi hyvin, selkeästi ilmaisi löytäneensä kepin ja kutsulla toi käteen. Eka keppi jäi huomaamatta, laitoin sen aika lähelle janaa ja luultavasti kuitenkin Roki oikaisee janalta jäljelle aika reippaasti, bongaa siis jäljen jo ennen kuin se ylittää janan ja kenties tästä syystä myös missaa kepin.
Suorakulmassa oli keppi. Roki ehkä oikaisi snadisti tuonkin kulman, sillä ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mihin jälki kulmasta jatkuu, mutta koske se ei ottanut kulmaa tarkasti, jäi keppikin huomaamatta. Kehotuksesta palasi ja nosti kepin. Samoin kävi viimeisellä kepillä. Usein lopussa Roki ajaa kepistä kauheaa kyytiä ohi. Aika jännä, koska olen yleensä tallannut viimeisen kepin paikkaa vähän enemmän, viipynyt siinä pitempään ja pyrkinyt lähtemään siitä pois isoilla harppauksilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivasti meni, jäljestysvauhti oli hyvä ja Rokilla välittömästi tieto siitä, mitä ollaan tekemässä.
Sillä välin, kun jälki vanheni, päätin aloittaa esine-etsinnän treenit. Lukaisin Suomen palveluskoirayhdistyksestä tilaamaani esine-etsinnän harjoitusopasta. Pari ensimmäistä alkuvaihetta meillä oli jo valmiiksi hallussa, nimittäin koiran kiinnostus erilaisiin esineisiin ja niiden tuominen käteen käskystä. Nou probleemo, Roki tosiaan ottaa millaisen esineen tahansa suuhun ja kanniskelee. Siirryimme suoraan siis seuraavaan vaiheeseen. Torstaina ei metsässä tuullut yhtään, joten en vaivautunut miettimään tuuliasiaa. Tehtiin harjoitukset suoraan vaan metsään, mutta valitsin sellaista tasaista ja helppoa kangasmaastoa, jossa on hyvä näkyvyys.
Tehtiin neljä toistoa ja ai että oli kivaa! Merkitsin lähetyspaikan, josta kävimme Rokin kanssa yhdessä viemässä esineen parinkymmenen metrin päähän (viimeisellä kerralla oli varmaan se 50 metriä matkaa esineelle). Palasimme lähetyspaikalle takaisin myös laajasti kiertäen, jottei esineelle kulkisi suoraa jälkeä. Esine oli rokille rakas täytteetön hillerinretku (se on nimetty Hilleriksi, elukka on tunnistamatonta laatua). Annoin Rokin vähän leikkiä esineellä sitä jätettäessä ja hoin 'esine'-sanaa. Lähetyksessä vihje oli 'etsi esine' ja varsinainen käsky 'eteen'. Roki ampaisi luvan saatuaan riemuvauhdilla liikkeelle ja nouti jokaisella yrittämällä varmasti hillerin. Ja hirmu kovaa ja iloisesti tuli takaisin hilleri suussa! Ekalla parilla kerralla Roki meni vähän mutkan kautta esineelle, muttei missään tapauksessa siis meidän jälkiä pitkin. Pari viimeistä Roki haki aivan suoraan, tosin vauhti vei vähän esineestä ohi, mutta korjaus nopeasti ja esine löytyi varmasti.
Luovutus on vielä vähän hakusessa, Roki nimittäin sylkäisee esineen jalkoihin. Mutta vaadin sitä käteen, enkä palkkaa muusta. Tuo uskoakseni korjaantuu nopeasti, enkä pidä sitä ongelmana.
Olin aika skeptinen koko esine-etsinnän suhteen, koska Rokilla on erinomainen taipumus hukata rakkaita leluja ja palloja sun muita metsään. Jos sille heitetään lelua, se ennakoi ihan järkysti eikä vaivaudu katsomaan, mihin suuntaan lelu lähtee. Usein lelu menee hukkaan, ja Rokin etsiminen on ihan hakuammuntaa ja järjetöntä touhua. Tämän esineruututreenin kannalta ei varmaan ole ollut kovin hyödyllistä yllyttää koiraa tuohon silmittömään etsimiseen... :D Mutta onhan se koomista, että kun Rokia käskee etsimään, se sattaa vetää viisi minuuttia siksakkia metsässä kauhean tohkeissaan, mutta ilman tuloksia. En ole ihan varma, yrittääkö se edes etsiä mitään vai onko siitä vaan kivaa olla kauhean touhukas? Ja ollaanhan me vähän kusetettu Rokia, kun se aloittaa etsimisen myös, mikäli mitään ei ole edes hukkunut, jos sitä vähän yllyttää...
Tuli taas tuolla metsässä niin sellainen fiilis, että nämä harrastukset kyllä sopivat meille. Touhu on niin iloista ja riemukasta, metsässä on hyvä olla ja treeni ei ole ihan niin pilkunviilausta kuin esimerkiksi tokokentällä. Oikein sellaista hyvänmielen hommaa. Kunhan tässä on ehditty kaikkea vähän kokeilla ja kokemusta hankkia, luulen, että kyllä tuo pk-puoli on se meidän juttu.
Mistä mieleen, että ei edes huvittanut heti kirjoittaa blogiin viime maanantain tokon yksityistreeneistä. Todettiin siellä aika alkuunsa jo, että olen ensikertalainen niin koiranomistajana kuin harrastuskoiran ohjaajanakin. Sain kyllä tosi hyödyllisiä neuvoja ja vaihtoehtoja seuraamisen harjoitteluun ja toteutukseen. Kontaktin puute on yllättäen ongelmana ja lähden kyllä sitä nyt ihan uudella meiningillä hakemaan alusta uudelleen. Eli palataan taas perusasentoon ja liikkeellelähtöihin. Tuire ehdotti, että kontakti koiralla oikean käden suuntaan, ja saimmekin aika kivannäköistä seuraamista aikaiseksi. Mutta itse kyllä tykkäisin enemän, että Rokin katse olisi mun kasvoissa ja siihen kyllä pyrinkin.
Liikkeestä maahanmeno kökki taas, mutta kotona pari päivää myöhemmin toimi kuin nakutettu. Kyllä se tulee, jos jaksan treenata. Roki vedättää mua tuossa liikkeessä. Luoksetulosta tehtiin myös muutama toisto, jotka olivatkin yllättävän hyviä ja eteenistuminen tiivistynyt aika passeliksi.
Taidetaan kyllä loppukoe tehdä möllinä, en uskalla seuraamisesta jättää palkkaa pois.
Torstaina pääsin lähtemään töistä jo puolilta päivin ja piiiiitkästä aikaa päästiin valoisalla metsään. Tein myös pitkän tauon jälkeen Rokille jäljen, kuusi keppiä ja ehkä pari-kolmesataa metriä. Helppo sammalpohjainen maasto, yksi suorakulma (kulmassa keppi) ja loivempaa mutkaa ja kulmaa. Jälki vanheni vajaan tunnin. Roki haahuili vähän alussa, vaikka löysi kyllä jäljen janalta hyvin ja valitsi oikean suunnan. Myös puolivälissä jälkeä oli pitempi hetki "eksyksissä". Mutta koiraan luottaen voin uskoa, että se löytää jäljelle takaisin. Muistaakseni kolme keppiä nousi hyvin, selkeästi ilmaisi löytäneensä kepin ja kutsulla toi käteen. Eka keppi jäi huomaamatta, laitoin sen aika lähelle janaa ja luultavasti kuitenkin Roki oikaisee janalta jäljelle aika reippaasti, bongaa siis jäljen jo ennen kuin se ylittää janan ja kenties tästä syystä myös missaa kepin.
Suorakulmassa oli keppi. Roki ehkä oikaisi snadisti tuonkin kulman, sillä ei siis ollut mitään epäilystä siitä, mihin jälki kulmasta jatkuu, mutta koske se ei ottanut kulmaa tarkasti, jäi keppikin huomaamatta. Kehotuksesta palasi ja nosti kepin. Samoin kävi viimeisellä kepillä. Usein lopussa Roki ajaa kepistä kauheaa kyytiä ohi. Aika jännä, koska olen yleensä tallannut viimeisen kepin paikkaa vähän enemmän, viipynyt siinä pitempään ja pyrkinyt lähtemään siitä pois isoilla harppauksilla. Kaiken kaikkiaan ihan kivasti meni, jäljestysvauhti oli hyvä ja Rokilla välittömästi tieto siitä, mitä ollaan tekemässä.
Sillä välin, kun jälki vanheni, päätin aloittaa esine-etsinnän treenit. Lukaisin Suomen palveluskoirayhdistyksestä tilaamaani esine-etsinnän harjoitusopasta. Pari ensimmäistä alkuvaihetta meillä oli jo valmiiksi hallussa, nimittäin koiran kiinnostus erilaisiin esineisiin ja niiden tuominen käteen käskystä. Nou probleemo, Roki tosiaan ottaa millaisen esineen tahansa suuhun ja kanniskelee. Siirryimme suoraan siis seuraavaan vaiheeseen. Torstaina ei metsässä tuullut yhtään, joten en vaivautunut miettimään tuuliasiaa. Tehtiin harjoitukset suoraan vaan metsään, mutta valitsin sellaista tasaista ja helppoa kangasmaastoa, jossa on hyvä näkyvyys.
Tehtiin neljä toistoa ja ai että oli kivaa! Merkitsin lähetyspaikan, josta kävimme Rokin kanssa yhdessä viemässä esineen parinkymmenen metrin päähän (viimeisellä kerralla oli varmaan se 50 metriä matkaa esineelle). Palasimme lähetyspaikalle takaisin myös laajasti kiertäen, jottei esineelle kulkisi suoraa jälkeä. Esine oli rokille rakas täytteetön hillerinretku (se on nimetty Hilleriksi, elukka on tunnistamatonta laatua). Annoin Rokin vähän leikkiä esineellä sitä jätettäessä ja hoin 'esine'-sanaa. Lähetyksessä vihje oli 'etsi esine' ja varsinainen käsky 'eteen'. Roki ampaisi luvan saatuaan riemuvauhdilla liikkeelle ja nouti jokaisella yrittämällä varmasti hillerin. Ja hirmu kovaa ja iloisesti tuli takaisin hilleri suussa! Ekalla parilla kerralla Roki meni vähän mutkan kautta esineelle, muttei missään tapauksessa siis meidän jälkiä pitkin. Pari viimeistä Roki haki aivan suoraan, tosin vauhti vei vähän esineestä ohi, mutta korjaus nopeasti ja esine löytyi varmasti.
Luovutus on vielä vähän hakusessa, Roki nimittäin sylkäisee esineen jalkoihin. Mutta vaadin sitä käteen, enkä palkkaa muusta. Tuo uskoakseni korjaantuu nopeasti, enkä pidä sitä ongelmana.
Olin aika skeptinen koko esine-etsinnän suhteen, koska Rokilla on erinomainen taipumus hukata rakkaita leluja ja palloja sun muita metsään. Jos sille heitetään lelua, se ennakoi ihan järkysti eikä vaivaudu katsomaan, mihin suuntaan lelu lähtee. Usein lelu menee hukkaan, ja Rokin etsiminen on ihan hakuammuntaa ja järjetöntä touhua. Tämän esineruututreenin kannalta ei varmaan ole ollut kovin hyödyllistä yllyttää koiraa tuohon silmittömään etsimiseen... :D Mutta onhan se koomista, että kun Rokia käskee etsimään, se sattaa vetää viisi minuuttia siksakkia metsässä kauhean tohkeissaan, mutta ilman tuloksia. En ole ihan varma, yrittääkö se edes etsiä mitään vai onko siitä vaan kivaa olla kauhean touhukas? Ja ollaanhan me vähän kusetettu Rokia, kun se aloittaa etsimisen myös, mikäli mitään ei ole edes hukkunut, jos sitä vähän yllyttää...
Tuli taas tuolla metsässä niin sellainen fiilis, että nämä harrastukset kyllä sopivat meille. Touhu on niin iloista ja riemukasta, metsässä on hyvä olla ja treeni ei ole ihan niin pilkunviilausta kuin esimerkiksi tokokentällä. Oikein sellaista hyvänmielen hommaa. Kunhan tässä on ehditty kaikkea vähän kokeilla ja kokemusta hankkia, luulen, että kyllä tuo pk-puoli on se meidän juttu.
Mistä mieleen, että ei edes huvittanut heti kirjoittaa blogiin viime maanantain tokon yksityistreeneistä. Todettiin siellä aika alkuunsa jo, että olen ensikertalainen niin koiranomistajana kuin harrastuskoiran ohjaajanakin. Sain kyllä tosi hyödyllisiä neuvoja ja vaihtoehtoja seuraamisen harjoitteluun ja toteutukseen. Kontaktin puute on yllättäen ongelmana ja lähden kyllä sitä nyt ihan uudella meiningillä hakemaan alusta uudelleen. Eli palataan taas perusasentoon ja liikkeellelähtöihin. Tuire ehdotti, että kontakti koiralla oikean käden suuntaan, ja saimmekin aika kivannäköistä seuraamista aikaiseksi. Mutta itse kyllä tykkäisin enemän, että Rokin katse olisi mun kasvoissa ja siihen kyllä pyrinkin.
Liikkeestä maahanmeno kökki taas, mutta kotona pari päivää myöhemmin toimi kuin nakutettu. Kyllä se tulee, jos jaksan treenata. Roki vedättää mua tuossa liikkeessä. Luoksetulosta tehtiin myös muutama toisto, jotka olivatkin yllättävän hyviä ja eteenistuminen tiivistynyt aika passeliksi.
Taidetaan kyllä loppukoe tehdä möllinä, en uskalla seuraamisesta jättää palkkaa pois.
lauantai 12. marraskuuta 2011
Takapäätreeniä
Olen tässä sairastanut sitkeää flunssaa jo yli kaksi viikkoa. Todella ärsyttävää, kun ei sitten malta oikein rauhoittua toipumaan. Pitempiä lenkkejä en nyt ole kuitenkaan tällä viikolla tehnyt ja urheilu muutenkin poissa ohjelmasta. Silti meinaa vaan nuha jatkua ja jatkua ja päätä särkee edelleen melkein päivittäin.
Rokin kanssa on harrastettu tällä viikolla olohuonetokoa ja vähän temppuilua. Otin työn alle koiran takapään käytön. Koska ollaan tehty paljon agilitya ajatellen kontaktitreeniä portaissa, Roki oppi välittömästi, mitä pitää tehdä, kun laitetaan pesuvati nurinpäin olohuoneen lattialle. Eli etujalat vadin päälle. Nyt sitten yritän saada takajalat liikkeelle ja se onnistuukin hyvin, muutama askel kerrallaan. Mutta jostain syystä toinen suunta on helpompi kuin toinen. Onko kyse oivalluksesta vai jumittaako jotkut lihakset toiselta puolelta niin, että liike on epämiellyttävä?
Takajalkatreenit otettiin lähinnä sen takia, että vaikka Roki osaa mainiosti peruuttaa ja pyörittää hanuriaan, sillä on perusasento niin vahva, että yleensä se pakittaa takapuoli alhaalla. Jos tehdään askelsiirtymiä taaksepäin, Roki pompottaa melkein istuallaan taaksepäin, terävästi ja nopeasti kyllä. Samoin, jos tehdään täyskäännös vasempaan, takapuoli painuu alas.
Peruutusharjoituksia ollaan taas tehty seinän vieressä. Yritän saada peruuttamisen menemään "vapaasti" ilman namia, ja jos namia tarvitaan, yritän muistaa pitää sen niin alhaalla, etten vedä namilla koiraa istumaan. Lisäksi haluaisin opetella Rokin kanssa pujottelemaan peruuttamalla! Tähän vinkkejä kenelläkään??? Miten omat askeleet menee / miten koiraa kantsisi opettaa? Eteenpäinhän pujottelu sujuu meiltä hyvin.
Palatakseni vatiin. Se toinen temppu olisi sitten Rokin takajalat vadilla. Miten saan koiran laittamaan takajalat vapaaehtoisesti vadille?? Päätin ensin treenata ison tyynyn kanssa. Roki ei kertakaikkiaan suostunut peruuttamaan tyynylle, vaikka tehtiin peruuttamista seinän vieressä. Se jopa kerran kompuroi selälleen, koska ei vaan suostunut siirtämään takajalkoja tyynyn päälle. Onneksi pöljä emäntä tajusi, että eihän ole pakko peruuttaa saadakseen takajalat korokkeelle. Huomasin kyllä, että Rokille todellakin oli jokseenkin epämiellyttävää kävellä ison tyynyn yli. Mutta pikkuhiljaa saatiin kuitenkin onnistuneita takajalat tyynyllä -suorituksia.
Mulla varmaan oli jymähtäneenä tuo peruuttaminen korokkeelle niistä harjoitteista, joita olen nähnyt tehtävän, kun koiraa on opetettu "seisomaan käsillään". Toisaalta, peruuttaminenhan meillä tässä nyt on juuri työn alla, joten toivoisin, että pakilla pallin päälle meneminenkin onnistuisi.
Rokin kanssa on harrastettu tällä viikolla olohuonetokoa ja vähän temppuilua. Otin työn alle koiran takapään käytön. Koska ollaan tehty paljon agilitya ajatellen kontaktitreeniä portaissa, Roki oppi välittömästi, mitä pitää tehdä, kun laitetaan pesuvati nurinpäin olohuoneen lattialle. Eli etujalat vadin päälle. Nyt sitten yritän saada takajalat liikkeelle ja se onnistuukin hyvin, muutama askel kerrallaan. Mutta jostain syystä toinen suunta on helpompi kuin toinen. Onko kyse oivalluksesta vai jumittaako jotkut lihakset toiselta puolelta niin, että liike on epämiellyttävä?
Takajalkatreenit otettiin lähinnä sen takia, että vaikka Roki osaa mainiosti peruuttaa ja pyörittää hanuriaan, sillä on perusasento niin vahva, että yleensä se pakittaa takapuoli alhaalla. Jos tehdään askelsiirtymiä taaksepäin, Roki pompottaa melkein istuallaan taaksepäin, terävästi ja nopeasti kyllä. Samoin, jos tehdään täyskäännös vasempaan, takapuoli painuu alas.
Peruutusharjoituksia ollaan taas tehty seinän vieressä. Yritän saada peruuttamisen menemään "vapaasti" ilman namia, ja jos namia tarvitaan, yritän muistaa pitää sen niin alhaalla, etten vedä namilla koiraa istumaan. Lisäksi haluaisin opetella Rokin kanssa pujottelemaan peruuttamalla! Tähän vinkkejä kenelläkään??? Miten omat askeleet menee / miten koiraa kantsisi opettaa? Eteenpäinhän pujottelu sujuu meiltä hyvin.
Palatakseni vatiin. Se toinen temppu olisi sitten Rokin takajalat vadilla. Miten saan koiran laittamaan takajalat vapaaehtoisesti vadille?? Päätin ensin treenata ison tyynyn kanssa. Roki ei kertakaikkiaan suostunut peruuttamaan tyynylle, vaikka tehtiin peruuttamista seinän vieressä. Se jopa kerran kompuroi selälleen, koska ei vaan suostunut siirtämään takajalkoja tyynyn päälle. Onneksi pöljä emäntä tajusi, että eihän ole pakko peruuttaa saadakseen takajalat korokkeelle. Huomasin kyllä, että Rokille todellakin oli jokseenkin epämiellyttävää kävellä ison tyynyn yli. Mutta pikkuhiljaa saatiin kuitenkin onnistuneita takajalat tyynyllä -suorituksia.
Mulla varmaan oli jymähtäneenä tuo peruuttaminen korokkeelle niistä harjoitteista, joita olen nähnyt tehtävän, kun koiraa on opetettu "seisomaan käsillään". Toisaalta, peruuttaminenhan meillä tässä nyt on juuri työn alla, joten toivoisin, että pakilla pallin päälle meneminenkin onnistuisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)