Selkäkuviin

Roki lähtee ensi viikolla käymään Tampereella eläinlääkäri Juha Kalliolla. Tarkoitus olisi kuvata ranka ja tsekata minkälaista muutosta röntgenkuvissa on näkyvillä. Toivoa sopii, että kuvatkin tukisivat päätelmiä tapaturmaisesta vaivasta selässä ja että se olisi kuntoutettavissa. Ainakin siltä osin on menty hyvää suuntaan, että hierojan mukaan lihaksisto selässä on palautunut hyvin. Käytin siis Rokin torstaina taas hierottavana ja edistystä on tapahtunut, vaikka kipeitäkin paikkoja vielä on. Osittain epäilen kyllä, että Rokilla alkaa olla jo pientä muistijälkeä syntynyt noista hierojakäynneistä ja se valmiiksi vähän jännittää, että kohta sattuu. Jonkin verran siis pyristeli liikenteeseen hieronnasta.

Muutenkin koirasta huomaa arkisissa asioissa, että se on parempaan suuntaan menossa. Esimerkiksi takajalkojen omatoiminen venyttely on palautunut ohjelmaan lähes jokaiselle venyttelykerralle. Pikkuisen uskallettiin yhtenä aamuna tokoakin ottaa lenkin yhteydessä, ja oli kyllä kivaa!

Kiitoksia siis jo etukäteen Birgitta, kun lähdet Rokin kärräämään ensi viikolla Tampesteriin!

Rokin sairasloma jatkuu

Rokin rajoitettu liikkuminen jatkuu edelleen. Lantiorangan vaivoista ei ole vielä päästy eroon ja treenailu ja rankemmat rallattelulenkit ovat vielä pannassa. Olen käyttänyt nyt Rokin kahdesti hierottavana ja toissapäivänä vielä osteopaatti Jaana-Kaisa Timosella myös. Lantiorangan 5. ja 6. nikama erityisesti vaivaavat. Niiden väli on tiukka ja ilmeisesti vähän nikamatkin vinksallaan. Osteopaatti sai kyllä availtua fasettilukot, mutta piti hieman huolestuttavana Rokin selkeää kipuilua käsittelyn aikana. Roki tosiaan uikutti, vaikkakin kesti hyvin paikoillaan käsittelyn. Lihakset olivat edelleen jumissa ja sidekudokset keränneet nestettä.

Osteopaatti piti erittäin todennäköisenä, että nikamavaiva on peräisin yksittäisestä traumasta, vaikkakin taustalla sitten voi olla jumissa olleet lihakset jo pidemmältä ajalta (esim. sen häntätulehduksen peruilta). Loukkaantuminen on kuitenkin voinut tapahtua huomaamatta, joku huono ponnistus, liukastuminen, jalan alta meno tms. Eikä meillä ole tosiaan mitään mielikuvaa mistään tällistä. Hän suositteli myös, että nyt voisi olla hyvä aika koiran ikäkin huomioiden kuvata koko selkäranka. Puolen vuoden iässähän Rokista on otettu selkäkuvat, jolloin paikat olivat kehittyneet ihan normaalisti. Vertailun vuoksikin olisi mielenkiintoista nähdä kuvat nyt ja osteopaatti oli kyllä tuon oireilunkin takia kuvaamista suosittamassa. Näkisi sitten tarkemmin, mikä rangan tilanne tällä hetkellä on.

Tulihan tuosta nyt vähän huolta itselle tietysti. Birgitan ja Tiinan kanssa mietittiin, mihin Rokia kannattaisi viedä kuvattavaksi. Itseni kannalta nyt Jyväskylän ulkopuoliset paikat on lähitulevaisuudessa lähinnä mahdottomia, mutta varmaankin nyt voisin saada kyytiapua, jos Roki saataisiin lekuriin esim. Tampereelle. Samalla tsekattaisiin ne Rokin ikenet, joissa lienee ientulehdus päällänsä.

Saapa nyt nähdä, miten käy Jyväskylän näyttelykehien marraskuun puolivälissä. Toivon tietysti, että Roki saataisiin hoitoon ja tsekattavasti mahdollisimman pian ja samapa tuo nyt sitten, jos näyttely jää vaikka antibiootin takia väliin. Tuleehan noita! Enemmän käy repukka sääliksi sen osalta, että on vaikea keksiä pojalle tarpeeksi mielekästä aktiviteettia, kun koirakaverilenkkejä ja leluriehumisia ei harrasteta, ja tokoillakaan en juuri viitsi, ettei jumit lihaksistossa pahenisi. Tokoilu multa kuitenkin vielä onnistuisi ihan ok. Vähän tehdään etsintätreeniä ulkona ja sisällä sekä jotain pientä temppuilua, mutta otuksesta näkee niin selvästi, että halut touhuta jotain mielekästä on ihan valtavat ja suoranainen riemu repeää, kun se saa esim. nostaa mulle pyykkitelineeltä pudonneen sukan ripustettavaksi uudelleen. Pikku apulainen :).

Lihasjumia

Täällä edelleen ollaan. Ei olekaan aiemmin koko tämän blogin olossaolon aikana tullut yli kuukauden mittaista päivitystaukoa. Selityksenä tälle kelvatkoon muuttuva elämäntilanne ja se, ettei viime aikoina ole priorisoitunut bloggaaminen ihan ykköseksi. Koiran kanssa kyllä ollaan puuhattu jonniinkin verran ja pientä (toivottavasti vain pientä) terveysongelmaa meillä myös on riesana.

Haaveissa oli jo Keski-Suomen tokon piirimestikset syyskuussa, kun yht´äkkiä moni palanen loksahti murheenkryyniseuraamisessa paikalleen. Olin kuitenkin kisoja edeltävillä viikoilla jo töissä niin poikki, etten jaksanut lopulta ajatellakaan treenaamista. Harmi sinällään, koska me ollaan tosissaan edistytty! Nyt varmaan siirrän suunnitelmia tokoilun osalta ensi keväälle ja nyt onkin jo sen verran asiat järjestyksessä, että sisätiloihinkin ollaan pääsemässä treenailemaan kevätpuolella kohtuu säännöllisesti. Myös BH-koe ensi keväänä siintelee mielessä.

Nyt kuitenkin viimeiset reilu kaksi viikkoa on Roki ollut kevyellä lenkillä ja näin ollen myös viettänyt varsin tylsiä päiviä, vaikka itse olen jo toista viikkoa nyt äitiyslomailemassa ja kotosalla. Pallon heittelyt on nyt pannassa, samoin kuin tokoilu - en viitsi tällä hetkellä koiraa rasittaa mihinkään väkinäisiin asentoihin. Silloin reilut kaksi viikkoa sitten havaittiin, että Rokilla käy ponnistaminen takajaloilla tosi kipeästi, se ei yhtenä iltana hypännyt sohvalle, vaan jätti yrityksen kesken ulahtaen. Sen jälkeen koira oli viikon verran särkylääkkeellä ja käytin sen Naukkarisen Annella tsekattavana. Anne totesi, ettei voi edes hieroa Rokia, sen verran juupelissa on koko lantion seutu. Vähensin pikkuhiljaa särkkäriä ja Rokin lenkkeily oli pitkin pururatoja vapaana ja ilman koiraseuraa.

Käytin viime viikolla Rokin uudestaan Annella hierottavana ja nyt lihasjumi oli lauennut jo jonkin verran. Lantiorangan pariin nikamaan Anne oli kuitenkin vaivaa paikallistavinaan, kuitenkin lihakset ympärillä olivat vielä niin jumissa ja koira jäkitti hierontaa vastaan, että hieroja ei voinut vielä sanoa, onko vaiva pelkästään lihasperäistä vai onko nikamissa jotain pielessä. Virtsatietulehdukseen en usko - Rokilla ei ole ollut mitään edellisen kerran tyyppisiä ongelmia ja myöskään anaalit eivät mielestäni ole aiheuttaneet mitään vaivaa. Yksi mahdollinen jumituksen syy voisi olla alkukesän häntärauhasen tulehdus. Jos koira ei pitempään aikaan käyttänyt liikkuessaan häntäänsä normaalisti, on jumi voinut kehittyä pikkuhiljaa pahemmaksi. Voihan se lihasjumi sitten tuottaa äkillisesti vaikka kramppialttiutta tai esim. iskiassäryn tapaisen kiputilan.

Palautumista ajatellen Rokin lihashuolto kyllä on ollut vähän retuperällä nyt, kun aktiivitreeniä on ollut vähemmän. Sikäli ihan järkeen käyvää on, että jotain jumitiloja koiralla onkin. Lisäksi usein lenkeillä on heitelty Rokille palloa tai muuta lelua ja niiden peräänhän koira lähtee varsin varomattomasti ja jarruttaa myös todella töksähtäen. Nyt tilasin magnesium-kalkki -valmistetta Rokia varten palautumista edistämään. Lisäksi Rokilla on vielä yksi hierontakerta ensi viikolla ja sain sen myös osteopaatti Jaana-Kaisa Timoselle seuraavalle viikonlopulle käsiteltäväksi. Toivottavasti nyt ainakin selviää, onko lääkärihoidon tarvetta vai menisikö nyt näillä toimenpiteillä jumitukset ohi. Parempi Roki jo toki on kuin kaksi viikkoa sitten, mutta edelleenkin jäykkä ja hieman kömpelö takaliikkeiltään. Ontunut se ei ole missään vaiheessa.

Kamalan iso huoli koirasta tulee kyllä pienenkin häikän yhteydessä. Toivottavasti Roki palautuu pian täysin kuntoon, ehkä sitä sitten osaa jatkossa myös paremmin ennakoida vastaavaa, jos jumialttiutta vanhemmiten alkaa olla herkemminkin. Sitten pitäisi vielä muun ohessa selvittää, miksi Rokin yläikenet kulmurien kohdalla punoittavat muuta suuta enemmän ja ovat myös hieman ryhelmäisellä rakkulalla... Joku allergia?

Roki kävi näyttelemässä pitkästä aikaa

Päivitykset laahaa rankasti! Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mitään olisi puuhattu, mutta kieltämättä ekat työviikot ovat olleet aika raskaita. Harrastusrintamalla ollaan säännöllisesti tehty tokoa ja jonkin verran myös tottiksen liikkeitä. Pari iltaa sitten esineruutukin käytiin ihmettelemässä. Vähän oli epävarmat lähdöt pistoille, mutta ruudussa oli todella monta esinettä ja Roki nosti kyllä kaksi, kolmannelle en lähettänytkään. Kannustin ehkä liikaakin, olisi vaan pitemmän tauon jälkeen voinut antaa koiran ratkaista ruutua itse. Oma epävarmuus näkyi taas meidän tekemisessä.

Tänään Roki lähti aamusta Annen ja Sannin reissuun kera kolmen muun koiran. Määränpäänä oli Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttely. Päivä oli Rokille varsin pitkä ja bortsukehä vasta iltapäivällä. Anne vei Rokia kehässä ja piti nuhteessa. Varmaan sekä pitkän päivän että tiukan rodin ansiosta häntäkin pysyi aika kivasti alhaalla, mutta tästä huolimatta häntätuomariksikin tämän rodun arvostelussa puhuttu Gunnel Holm piti Rokin häntää liian korkeana. Kuitenkin EH2, mihin olen oikein tyytyväinen, aavistelin H:takin. Koiria ei ollut paljon, ei varmaan kymmentäkään kehässä.

Arvostelu meni näin: "Vahvarunkoinen uros, jolla on hyvä otsapenger. Hieman kapea kuono. Hyvä etuosa. Hieman luisu lantio. Saisi olla paremmin kulmautunut. Ahtaat takaliikkeet. Liian korkea häntä liikkuessa."

Syksyn muita näyttelyitä tässä vähän ähmyilin ja ilmoitin Rokin nyt Jyväskylän kv-näyttelyyn. Eiköhän sen joku täällä kehään marraskuun puolivälissä saa, jos itse en paikan päälle pääse. Samoin pähkäilin nyt Seinäjoen näyttelyn kanssa lokakuun lopulla, Annen mukana Roki sinnekin pääsisi. Tosin tuomarit ei noista kummassakaan varmaan ole "meidän puolella", pohjoismaisia molemmissa.

Töihin takaisin...

Jopas tyhjensi ensimmäinen kokonainen työviikko takin. Aika hektinen aloitus ja vähän viime vuotta pitemmät työpäivät, viisi uutta opetusryhmää ja paljon juoksevia asioita takasi sen, että iltaisin ei ole paljon mitään ehtinyt ja jaksanut. Unentarvekin on aikamoinen ja vielä on vähän kesän myöhäisten iltojen rytmi päällänsä.

Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa! Vähän on taas tokotouhuiltu Rokin kanssa, eilen iltana oikein mukava parikymmenminuuttinen kentällä ja edellisellä viikolla parit treffit Raisan kanssa. Kävimme viime viikolla testaamassa myös pk-tottiksen A-estettä ja ihmettelemässä, että on se metrinen vaan korkea. Tarkoitus olisi vähän tsekata Rokin hypptekniikkaa, meillähän nyt ei sitä agilitytaustaa ole nimeksikään ja olisi tietysti hyvä luottaa koiran tekniikkaan, kun korkeaa estettä lähdetään hyppäämään. A-este tarvitsi kannustusta ja Rokin mielestä lähtökohtaisesti me oltiin varmaan ihan idiootteja, kun edes kuviteltiin, että sellaisen esteen ylitystä kannattaisi kokeilla. Mitään pelkoa ei koirassa varsinaisesti estettä kohtaan tuntunut, kun hihnan kanssa sitten muutama ylitys tehtiinkin. Mutta ennemmin Roki ei ehkä ihan ymmärtänyt, miksi sellaista ylipäätään kannattaa tehdä, kun kiertääkin voi...

Huomaa taas, että iltaisin Rokiin on latautunut hurjat määrät virtaa yöunien ja päivän yksinolon jälkeen. Osa siitä purkautui kesällä jo pelkästään valveillaoloon päivällä, kun me kuitenkin oltiin suurimmaksi osaksi kotosalla. Nyt kun vaan jaksaisi hyödyntää tuon virran ja olisi itselläkin sen verran energiaa, että treenikentälle tulisi lähdettyä! Kyllä mua taas vähän on alkanut koekalenterinkin katselu kiinnostaa.

Kesän kertausta

Vähän nyt pitää alkaa jo niputtaa tämän kesän koirapuuhasteluja - ja eihän tähän nyt ihan tyytyväinen voi olla. Vepet jäi oikeastaan juhannuksen jälkeen, osin lajin fyysisyyden takia (siis mulle) ja osin laiskuuden takia. Toivon todella, että tulevina kesinä vielä palataan vepen pariin, koska aina treeneihin päästessämme on ollut huippuhauskaa ja kuten sanottu, koira nauttii touhusta ja myös luontaisesti hanskaa liikkeitä.

Jälkeä tehtiin ahkerasti keväällä ja alkukesästä, nyt pitkä tauko siinäkin. Esineruudussa edistyttiin ensin huimasti, sitten otettiin takapakkia, josta tiedostettiin, mihin harjoitteisiin pitäisi välillä palata - ja ei olla palattu mihinkään harjotteisiin. Pöh. Tässäkin kyllä vähän vaikuttaa se, että koen metsässä könyämisen nykyisellään hieman kömpelöksi ja ehkä vähän olen varonutkin pöpelikköön lähtöä. Lenkitkin teen pääasiassa pururatoja pitkin ja vähemmän on menty metsäpoluille tänä kesänä.

Tokoa ollaan tehty melkein läpi koko kesän ehkä kerta viikkoon. Tosin intoa on nyt löytynyt vähän lisää sekä tokoon että tottisteluun, ja pikkutreenejä lenkkien yhteydessä on tehty aiempaa enemmän. Kiva, että jotain pieniä tavotteitakin näille saroille on taas tullut otettua ja vähän myös taas treenikaveriakin löytynyt. Millekään kurssille en varmaankaan meitä ilmoittele nyt syksyllä kuitenkaan.

Näyttelyitä kierrettiin alkuvuosi varsin ahkerasti, peräti kuusi kertaa Roki kävi kehissä pyörimässä. Nyt keskikesälle tuli taukoa, lähinnä kylläkin häntätulehduksen seurauksena. Nyt häntä on kyllä mallillaan ja parantunut, mutta karvat kasvavat hitaasti ja hivenen huvittavasti häntä näyttää nyt siltä kuin siinä olisi ponnarin lenksu kiinnitettynä. Ilmoitin Rokin nyt elokuun lopulle Mäntyharjun kaikkien rotujen näyttelyyn.  Seuraava näyttely lienee sitten Jyväskylän kv marraskuussa.


Tänään iltapuolella käytiin tokottelemassa Satun ja Naavan kanssa meidän kentällä. Nurmikolle päädyttin junnujen jalkapallopelien takia. Roki auttoi ensin vanhempaa pariskuntaa ja muutamaa lasta etsimään jalkapalloa (tällä kertaa Roki ei tosin sitä löytänyt) ja sitten jaksoi vähän naurattaa ihmisiä kiskomalla patukkaa heidän kanssaan. Samalla toimittiin hyvänä häiriönä Satun ja Naavan treenille. Seuruutin Rokia, mutta hiukan tänään hikisen kostea sää verotti vähän motivaatiota koiralta. Tosi tyytyväinen kyllä kuitenkin olen, että seuraamisessa kontaktipätkä pitenee koko ajan ja paikka pysyy myös entistä paremmin. Lisäksi homma toimii siis aiempaa matalammalla vireellä, kun en saalisleikillä olekaan nostattanut virettä ennen treeniä tai ennen jokaista seuruupätkää. Koira kuumenee ja palkkautuu nyt paremmin liikkeiden välillä ja pelkillä kehuillakin, saati kun vedetään lelu esiin. Kokeillaan siis tälläista systeemiä nyt, kun kerran se kontakti on olemassa ja toivotaan, että tällä matalammalla vireellä saataisiin kestävyyttä ja pitempää suoritusta pikkuhiljaa aikaan.

Luoksetulo on hajoillut tässä viime aikoina, toiston puute näkyy. Vaikken ole edes tehnyt luoksetulon stoppeja, Roki himmaa vauhdin ennen minua ja jää seisomaan parin metrin päähän musta. Ja kyttää ne viimeiset metrit. Tästä huolimatta lyhyestä matkasta tehdyt eteenistumiset ovat ihania, tiivitä, innokkaita ja teräviä. Ehkä niiden kautta hakea matkaa nyt uudestaan, koska liikkeelle lähtö ja vauhti pääasiassa on aika hyvää.

Tokon jälkeen taas lenkki Hiihtomaan maastoissa. Taidettiin kaikki olla vähän ryytyneitä lenkin päälle, sen verran painostava ilma oli. Uimaankaan koirat eivät päässeet, kun vakiolammella olikin ihmisiä uimassa. Roki nuohosi taas pientareita ihan hajujen maailmassa eikä juurikaan Naavan leikkiinkutsuihin vastannut. No, onneksi kesä säiden puolesta vielä jatkuu, vaikka töihin palataankin!

Pientä tokointoa

Viime torstaina käytiin katsomassa Nooran kanssa Laukan tokokoetta, ja pakko kyllä tunnustaa, että pientä polttelua koekentälle taas heräsi. Leppoisa meininki ja pieni koe varmasti osaltaan vaikuttivat. Roki pääsi vähän myös jumppaamaan parkkipaikan häiriössä.

Eilen illalla tehtiin lenkin yhteydessä myös kentällä pientä treeniä keskenämme. Hurjuuttani testasin pitempää seuruuta, käytännössä kokonaista alokasluokan pätkää. En hetsannut yhtään patukalla alkuun, kunhan sen verran Roki oli lelusta tietoinen, että muisti sen olevan mulla taskussa. Uskallan sanoa, että kontaktissa oltaisiin menty vähän eteenpäin. *Varovaisesti tyytyväinen*

Yhteen putkeen pelkillä välikehuilla tehtiin myös jäävät ja luoksetulo. Vajaat perusasennot jäävissä ja vino eteenistuminen luoksarissa virheinä. Jälleen seuruukontakti pysyi. Vinous korjattavissa. Ja korjattiinkin parilla toistolla eteenistumisia.

Loppuun eteenmenoa lelun kanssa. Maahan -käskytystä treenaillaan satunnaisesti lenkkeillessä ja välillä kentälläkin. Toimii kohtalaisesti jo etänä.