Nyt on pojulla neljä kuukautta täynnä, painoa on 11,5 kiloa ja korkeutta mittaamaton määrä..
V oli aikanaan meillä tosi pitkään koiran ottoa vastaan. Äsken V puki Rokille valjaita, kun olivat lenkille ja palloa heittelemään lähdössä, ja höpötteli samalla: "Oot sinä vaan niin kusipää paskiainen ja isi tykkää susta hirmuisesti". Muaah :D. Roki on vielä aika höpö tunkemaan syliin, kiipeää, änkeää ja kapuaa ja nykertää ittensä sykkyyn. Sitten se pureskelee siinä sormia, hihansuita ja paidan nauhoja ja kerjää rapsutusta.
Koirakoulu sujui eilen vaihtelevasti. Vaikka oli reilu lenkki alla, Roki veti kamalilla kierroksilla. Lähinnä hajujen ja toisten koirien takia. Muun muassa repi kolmannen paidan multa rikki... Kyllä se vaan on hirmu taitava ja nopeaoppinen, kun jaksaa keskittyä. Paljon vaikeampaa on pysyä paikallaan kuin touhuta. Kontaktikävelystä saatiin kehuja, Roki "ihmelapsi" pujotteli piirissä kavereiden väleistä älyttömän hyvällä kontaktilla - nakkiin. Paikalla muiden odottelu ei sujunut ihan yhtä hyvin. Sivulleistuminenhan me jo osattiinkin ja Roki itse myös hakee paikkaa tosi suoraan asentoon, vaikka minä ohjasinkin välillä persiilleen. Mutta sain sitten noottia siitä, etten palkkaa pentua tarpeeksi ja vaadin liikaa. Noloa tunnustaa, mutta mulla oli nameja liian vähän mukana ja pihtasin... Mutta ehkä joo tuossa oli ihan tolkkuakin, Roki on oikeasti tosi pentu vielä ja kaiken pitäisi olla koko ajan kivaa eikä yhtään totista.
Mutta kuinka paljon nakkia pentuun voi päivässä tunkea?? Me treenataan aika usein, pitkin päivää sisällä, koska se on tähän mennessä tehokkain tapa rauhoitella riehuvaa ja raivostuttavaa pentua. Ihan silmänräpäyksessä, kun namipussista otan pari herkkua, koira jo istua napottaa edessä ja on valmis tekemään ihan mitä vaan. Vaikka se viisi sekuntia aiemmin olisi roikkunut mun paidanhelmasta oikeasti häijysti muristen.
Roki on ehtinyt olla aidanrakennusapunakin...
Päivän parhaat uutiset luin Kimman blogista. Uudet röntgenkuvat on otettu Kimman jaloista ja nyt näyttäisi kasvu ja luutumisprosessi reisiluissa menevän aivan oikeaan ja hienoon suuntaan. Todella helpottava ja ihana tieto, Rokin siskolikan tulevaisuus alkaa näyttää oikein valoisalta! Lisäksi Kimma itse on ollut tosi reipas, virkeä ja virtaa riehumiseen löytyy taas! Vähitellen liikuntaa lisäämällä ja tilannetta seuraamalla jatko sujuu varmasti hienosti :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti