Eilen tuli 9 kuukautta täyteen. Roki painoi himpan alle 18 kiloa, korkeus oli nyt tosi vaikea mitata ja oudosti näytti siltä, että kaveri olisi matalampi kuin kuukausi sitten. No ota siitä nyt selvä, tyyppi yritti vain istua ja kiemurteli minkä kerkesi, joten tulos ei ole luotettava...
Äärimmäisen ärsyttävät murrosiän oireet herralle ovat iskeneet.
1. Kuseskelu
Joka paikkaan, koko ajan, muutaman metrin välein, jopa keskelle katua. Ja tiistaina ekaa kertaa myös treenihallissa sika nosti koipeaan agility-puomille ja varmaan neljä kertaa myös hiekalle kivan hajun kohdalle.
2. Hajut
Niitä on kaikkialla, joten joka paikassa pitää nuuskuttaa. Silloin ei yleensä ole korvia eikä järkeä. Hajuille pitää myös pissata.
3. Vetäminen
Megalomaanista. Siskoni ei enää viitsi ulkoiluttaa Rokia, varsinkaan liukkailla tai runsaassa lumessa (jossa hänen 1-vee tyttönsä joutuu kulkemaan pulkassa). Jälleen koira kuuroutuu ja unohtaa, että raahaa perässään jotakuta ihmistä. Olen kiepauttanut nyt hihnan Rokin mahan alta ja se kyllä auttaa. Tuntuu vissiin aika ärsyttävältä. Kuonopanta on pian se seuraava. Villen sitkeä työ on tuottanut ällistyttäviä tuloksia ja jos lenkillä pysähtyy koiran vetäessä, Roki palaa heti luo ja kiertää sivulle. Olen itse lenkittänyt paljon vähemmän Rokia nyt ja en minä ainakaan tuota ole opettanut. Toinen on se, että polulla Rokin voi käskeä kulkemaan takana ja pysyy siellä nätisti.
4. Luoksetulon vaikeudet
Tulleet jälleen, toivottavasti eivät jäädäkseen. Ei meinaa kutsusta tulla ja lällättelee vaan.
5. Ei osaa enää tulla perusasentoon tai mennä maahan
Unohtunut vaan kokonaan.
6. Kaikki vähäinenkin kärsivällisyys on kadonnut
Jos läsnä on muita koiria tai edes ihmisiä. Ei kertakaikkiaan millään nakilla pidä huomiotaan minussa. Paikkamakuu treeneissä ei onnistu ollenkaan, juuri hetkeäkään. Nouto, joka oli meidän bravuuri, menee siihen, että Roki lähtee kapulan kanssa muiden luo mieluummin kuin minun. Luoksetulossa jätkä taas sitten noutaa lätkän, jolle se ensin on lähetetty, siis merkin.
7. Rähjätään hihnassa
Tääkin on uutta. Ohitukset onnistuivat jo kivasti tuossa välillä, nyt koira kuuroutuu jälleen kerran ja pitää meteliä vastaantulijoille. Ihmisten luo pitää aina päästä.
Plussana sanottakoon, että koira rauhoittuu kotona jo tosi kivasti, ja on viimeisen päälle lällypoika-kainaloinen. Tosin sen pitää koko ajan olla joka paikassa läsnä ja aina kaikessa mukana. Ite ei saa hetken rauhaa, ellei ole pitkään täysin liikkumatta ja ei kiinnitä Rokiin mitään huomiota.
Voihan hormoonit sentään! Mutta lohdutukseksi luulen, että aika auttaa. Juurikin noihin aikoihin siskoni gorgi heittäytyi mahdottomaksi, mutta nyt kun on kohta kaksi vuotta ja aikuinen, niin suurin osa pöllöilyistä on jäänyt pois :)
VastaaPoistaTäällä odotellaan 9kuisposeerauksia innolla :)
VastaaPoistaKuvien kanssa kävi samoin kuin mittauksenkin, jätkä ei pysy paikallaan saati seiso nätisti. Mutta laitetaan mitä saatiin :).
VastaaPoistaTulee niin Nita-äippä mieleen niistä Rokin ilmeistä, kun yrittää esim. maahan käskyttää: "En ymmärrä. Tai ainakin leikin, etten ymmärrä. En ole koskaan kuullut. Mitähän se tarkoittaa? Jos kääntäisin vähän päätä, ja kattoisin tälläviisiin, lopettaiskohan se jo sitten?"