maanantai 11. huhtikuuta 2011

Touhukas viikonloppu

Lauantaina meillä oli kylässä mummokoira Alli naapurista. Isäntäväki lähti reissuunn ja Alli jäi meille hoitoon. Roki ja Alli suhtautuvat toisiinsa erittäin neutraalisti, eivät käytännössä piittaa ollenkaan. Ainoastaan puruluiden perään olivat molemmat ja pari ärähdystäkin kuultiin puolin toisin. Erittäin helppoa joka tapauksessa, tervetuloa mummo-porokoira uudelleenkin!

Lauantai-aamusta käytiin Nooran kanssa Killerillä treenailemassa Rokin kanssa. Roki taas vaihteeksi katseli kaihoisasti minun perään ja tehtiinkin sitten erään vinkin mukaan. Roki takaisin peräkonttiin ja minä autoon istumaan. Noora "tuli hakemaan" Rokin takakontista ja lähtivät sitten saman tien sen verran etäälle, ettei autoa näkynyt. Kuulemma oli heti ikävä unohtunut ja Roki toimi hyvin Nooran kanssa. Näyttelytreenistä siis oli jälleen kyse ja oli myös kiva kuulla, että Noora kokee oppivansa omasta tekemisestään asioita Rokin kautta. Jännä lähteä toukokuussa näyttelyitä kokeilemaan!

Jatilla oli agility-kisat Killerin hallissa ja treenin jälkeen poikettiin niitä katsomaan. Oli kyllä hauskan näköistä menoa, ehdin siinä vähän aikaa vilkaista 1-luokan rataa joka kokoluokasta, ja näytti siltä, että olisin saanut Rokin ohjattua radan läpi, ainakin, jos välissä olisi saanut palkata ja hidastaa tahtia. Tosi kiva rata oli! Meininki oli kyllä niin mukavaa, että oikein polttelee päästä joskus kokeilemaan! Nyt meni hiukkasen (!) energiaa Rokin pitelemiseen. Se oli tietysti kovasti toisten koirien perään, korvat ja kontakti taas kateissa. Roki vaatii niin jatkuvaa huomiota. Makuutin sitä treeninkin vuoksi, mutta jos oma huomio koiraan herpaantuu (esim. kun katselin rataa), ei se malta ja saattaa myös haukkua. Ja voi pojat sitten kun Roki tajusi, mitä hallissa oikeasti oli tapahtumassa! Siitä se riemu vasta repesikin, ensin koira ei nähnyt aitojen taakse kentälle, mutta kun kurkkasi lopulta raosta, valkeni sille, että tutut esteethän siellä olivat ja käskytkin muuttuivat ennenkin kuulluiksi! Sitten me lähdettiin menemään, emännän hermorakenne ei kestänyt kauan... :D

Lauantai-iltapäivällä heitettiin kevään eka hölkkälenkki. Kierrettiin Jyväsjärven pitempi puolikas, varmaan siitä kymppi tuli. Osittain kävelyä, osittain juoksua. Positiivista oli se, että Roki ei enää yhtään alkanut komentaa juoksevaa ulkoiluttajaa. Ennenhän se oli tosi ongelma, Roki alkoi hyppiä päin, haukkua ja juosta jalkoihin. Positiivista oli myös se, että kun koira alkoi väsyä, se myös kulki paremmin hihnassa. Senhän saattaa jopa onnistua opettamaan olemaan vetämättä!

Negatiivista oli sen sijaan emännän naurettavan heikoksi käynyt juoksukunto ja tällä hetkellä aivan tajuttoman kipeät sääret. Lisäksi se, että Roki edelleen poukkoilee ja vetää hihnassa, varsin epämiellytävää juostessa. Sellainen havainto myöskin, mitä olisi kyllä pitänyt jo etukäteenkin ajatella, että Rokille on ehdottomasti juoksua varten hankittava sopivat valjaat. Juoksuvyökin oli suunnitelmissa, mutta ihan normihölkkälenkkiäkin varten valjaat on ehdottomasti pantaa parempi idea (ainakin niin kauan, kun tuota vetämistä ja sinkoilua esiintyy).

Eilen pyörähdettiin Suolahdessa sukuloimassa, siellä sitten lenkkeiltiinkin metsässä. Olipa kiva mennä sulaa metsäautotietä! Ilmakin oli hirmu hieno! Tennispallo kaivettiin naftaliinista ja Roki paineli menemään :).

Tänään Roki on aristanut takapuoltaan, luulin aamulla, että sillä oli kokkare kiinni karvoissa ja Ville suihkutti koiran lenkin jälkeen. Ei siellä sitten pastillia ollutkaan, mutta peräaukon seutu ja pallit punoitti. Töistä tultuani seurailin Rokia ja takapuoli selkästi häiritsee sitä. Jatkuvasti yrittää nuolla tai nyhtää. Täytyypä nyt seurata, miten tuo kehittyy, onko siellä sitten vaan iho ärtynyt jatkuvasta kostumisesta/kuivamisesta/liasta jne. Vai mahdollisesti jotain ihottumaa? Puhdistan nyt joka tapauksessa ihoa ja viime kesäisen persihottuman jäljiltä Rokille taisi jäädä jotain rauhoittavaa mietoa antibioottista voidettakin.

2 kommenttia:

  1. Meillä on ollut myös vähän takapuoliongelmia :/ Tai lähinnä tuntuu olevan anaalirauhasissa jotain vikaa, mutta oireet ovat sen verran omituiset, etten ole varma onko kyseessä lievä tulehdus vai ihan huvikseenko se tuota tekee (tai sijaistoiminto)? Eipä auta muu kuin seurailla tilannetta.

    VastaaPoista
  2. Anaalirauhaset meilläkin tuli mieleen, pitää tosiaan seurata, jos pitempään jatkuu ja yrittää tuolta sangen sankkojen housukarvojen seasta tsekkailla ihon kuntoa. Poitsu ei vaan yhtään tykkää takapuolen ronkkimisesta.

    VastaaPoista