Rokilta lähtee takki nyt ihan kokonaan. Täysin irtoaa nyt pitkää päällikarvaa ja tänään kampasin Rokilta housut jalasta. Vielä viikko sitten ne pöksytakut eivät irronneet kuin saksilla, tänään lähti kaikki takut kevyesti kampaamalla ja kampa meneekin nyt helposti kolmesta karvasta läpi. No ei ne nyt ehkä ihan niin harvat ole, mutta rumat kuitenkin :D. Täytynee sanoa ei Seinäjoen näyttelylle. Häntäkin muistuttaa jo enemmän risua kuin puuhkaa.
Tokoa tulee kohta korvista ja silmistä ulos, mutta jostain kumman syystä edelleen on pääsääntöisesti hauskaa. Eilen ja tänään otettiin treeniä kavereiden kanssa. Eilen oli tehokasta, muttei niin hauskaa, tänään oli hauskaa ja onnistuttiinkin. Eilen sain Birgitalta runtua omasta elekielestäni ja epävarmuudesta ja omituisista koiran kehumismetodeista. Oli oikeesti kuitenkin ihan huippua, kun B keskittyi pariin meidän ongelmakohtaan eilen. Eli työn alla oli ensin se komentamishaukkuminen odotustilanteissa ja toisekseen liikkeestä seisominen. Toistoja tehtiin niin paljon, että ongelman ytimet jollain tavalla sieltä nousivat esiin. Välttämättä tuo kyseinen treeni ei edistänyt vielä Rokia oikealle tielle, koska se väsyikin hieman, mutta nimenomaan löytyi ne jutut, joihin pitää kiinnittää huomiota.
Haukkumisessa huomiotta jättäminen, ei edes katsekontaktia. Minkä kyllä tiesinkin. Mutta ne pahimmat tilanteet ovat juuri niitä, joissa olisi pakko kontrolloida paukutusta = antaa huomiota. Mun pitää jättää kaikki supattelu ja hillitseminen pois, kun mennään kentälle tai koekehään. Pitää vaan hihnan niin lyhyellä, ettei Roki ihan joka paikkaan sinkoile. Rivissä on sitten pakko vähän estää koiraa, koska jos se ei saa huomiota multa, se alkaa tuijotella toisia koiria. Mutta treenitilanteessa nyt jatketaan ignoraamista ja kenties palautetaan vesiruisku treeneihin mukaan.
Liikkeestä seisomisessa mun epävarmuus heijastuu Rokiin. Nyt paljon toistoja sisätiloissa, ilman häiriötä. Jätän koiran seisomaan jämptillä seis-käskyllä, käyn pienen matkan päässä, huom. päättäväiset askeleet, palaan viereen aina, välillä perusasento, välillä palkkaus seisomaan. En toistele seis-komentoa turhaan, ainoastaan jättäessäni koiran. Ja tämä niin helkkarin monta kertaa, että viimeisellä kerralla Roki ei valu mun perään eikä myöskään liiku, kun tulen viereen. Ja kehut onnistumisesta aina samalla lailla, samoin kuin käskysanakin. Kehuksi yritän saada vakiintumaan iloista "Jes!"-kiljahdusta. Kun eilen yritin pitää kehusanan samana, suustani tuli vuorotellen "Hyvä!" "Jes!" "Hieno!" "Wau!" "Taitava!" . Jos liike ei mennyt ihan putkeen, mutta ämpyilin kuitenkin kehumaan, äänensävy oli paljon apeampi. Kun kuumenin miljoonan epäonnistuneen jälkeen, alan vinkumaan käskysanat. Kun varon koiran liikkumista jo ennakolta, alan hiippailemaan sitä kohti varovaisin askelin. Jostain kumman syystä myös palkkaan koiraa pörröttämällä sitä kaulurista.
Että sitä tuntee ittensä idiootiksi. Miettikää mua kentällä kaikkine noine yrityksineni saada koira tekemään mitä haluan :D :D. Kiitos Birgitta silmät avaavasta treenistä omaan ohjaajuuteeni. Voin vaan kuvitella, että Roki hihittää koko ajan sisäänpäin, koska sehän osaa tän liikkeen, mutta haluaa vaan katsoa, millaisia temppuja se saa mut tekemään. Reps :D.
Lenkki päälle ison lauman kanssa. Huomasi, ettei Roki ole taas vähään aikaan laumassa liikkunut, vähän oli pihalla muiden touhuista.
Tänään oli huippuhyvä treeni Halssilassa Satun ja Naava-snautserin kanssa. Sopivan lyhyt, mutta onnistumista saatiin kivasti! Aluksi seuraamiset, joihin olin kyllä tosi tyytyväinen. Palkkasin wubbaa lennättämällä. Ensin saalistusleikkiä ja väleissäkin. Aluksi tehtiin suoraa ja juoksua. Paikka pysyi mun mielestä paremmin kuin perjantaina, tosin tehtiin nyt koko ajan ilman hihnaa. Välissä pari liikkeelle lähtöä ja palkka suoraan. Sitten käännökset joka suuntaan yksitellen ja palkka käännöksen perään. Sitten taas lyhyitä pätkiä perusasentoon pysähtyen ja palkka lentää. Tokavikana oikein pitkä seuruu, johon tuli kaikki kommervenkit, kontakti säilyi. Ihan lopuksi vielä seuruutin Rokia ja kierreltiin paikkamakuuta tekevän Naavan ympärillä. Edelleen hyvä ote tekemiseen. Tästä jäi tosi hyvä fiilis!
Paikkamakuu yhdessä. Roki nousi mun perään?! Mitä ihmettä, toivoa vaan sopii, ettei se nyt aloita makaamisenkin kanssa samaa veivuuta kuin seisomisessa. Toinen yritys onnistui. Oli huvittavaa katsoa, kun Roki yritti läähättää leuka maassa. Ihan ok makuu loppuasentoa lukuunottamatta, joka täysin vino. Sivu-maahan-sivu-maahan -sulkeiset siis perään.
Pari liikkeestä maahanmenoa liikkuroituna. Roki lahnailee maahanmenossa ja saattaa hivuttautua vähän eteenpäin. Tarkkuutta siis tähän.
Taukoja pidettiin toki välissä, mutta sitten otin tuota eilistä seisomistreeniä ja Satusta oli iso apu, kun hän ilmoitti, liikkuiko Roki vai ei. Yksikään yritys ei tainnut onnata ykkösellä, vaan joutui jojottelemaan useamman kerran. Parannuksena kuitenkin eiliseen, Roki kesti sivulle tulon liikkumatta. Perään se lähti edelleen.
Loppukivana ruutu! Ja täähän meni aika hyvin. Ruudussa lätkänä pieni pyöreä purkinkansi meidän valkoisen ison sijaan. Lisäksi se oli violetti ja maastoutui aika hyvin hiekkakenttään. Käytiin katsomassa se ensin Rokin kanssa, sitten ruutuunlähetys suoraan parinkymmenen metrin päästä. Nyt näytti ekaa kertaa siltä, että Roki tosiaan haki ruutua eikä kosketusalustaa. Oli itseasiassa tosi hyvä se eka veto, kun selkeästi näki, että Roki hetken mietti, mihin piti mennä. Tehtiin lähetystä myös toiselta sivulta ja samoin haki ruudun hyvin. Kiva että ollaan tässä vähän edetty, vaikkei olla ruutua tehty muuten kuin loppukivahömpöttelynä.
Treenit päätettiin lenkkiin Hiihtomaassa. Roki ja Naava vetivät iloista rallia, tosi hyvin pelasi leikit yhteen. Aiemminhan kaksikko ei ole keskenään lenkkeillyt ilman, ettei muitakin olisi ollut mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti