Sunnuntaina satoi, maanantaina satoi ja aina silloin, kun ollaan ulkona. Tälle syksylle vettä onkin riittänyt ja vakuutan, ettei säätilojen muutos ole meidän tokoilun suurin ongelma.
Muita ongelmia sen sijaan ollaan yritetty nyt ratkoa. Vireongelma on huomattavasti pienentynyt. Parasta tokoa me saadaan aikaan työpäivän ja Rokin pitkän yksinolon jälkeen. Eilen otettiin treenit Satun ja Naavan kanssa maanantaiseen tapaan. Tehtiin Rokin kanssa pitkät seuruut sekä vapaana että hihnassa. Intoa oli niin paljon, että paikka ei meinannut sen takia pysyä, vaan Roki edisti ja poikitti. Mietittiin sitä Satun kanssa ja epäilen, että Roki ei oikeasti tiedä, missä se oikea seuraamispaikka on. Tästä voin tietysti syyttää ainoastaan itseäni ja epäjohdonmukaista treeniä, mutta oppia ikä kaikki. Huonossa vireessä Roki jätättää ja korkeassa vireessä peitsaa edessä. Jotain tajua kuitenkin paikasta ilmeisesti on, kun rytmiä hidastamalla ja jalkaa taputtamalla se hakee paikkaa kohdalleen.
Huonon ja korkean vireen toinen ero paikan lisäksi on kontakti, jota apeilla fiiliksillä ei ole ollenkaan ja korkeassa vireessä taas tosi intensiivisenä. Varottava vaan, ettei kontakti ole laatua "kyttään wubbaa sun taskussa!".
Joka tapauksessa, eilen saatiin minulle mieluisat hyvän kontaktin seuraamiset aikaan. Tein ensin pari pitkää pätkää, joista palkka. Sitten tein useamman lyhyen pätkän käännöksiä ja juoksuja ja pysähdyksiä, joiden välissä vain kehuin plus kommentoin kontaktia (toistelin "seuraa"-käskyä, kun kontakti oli hyvä). Paikkaa lukuunottamatta hyvää työtä Rokilla ja huojentaa mun mieltä, kun muistelee viikon takaista koetta.
Hypyllä leikittiin vähän lelunnoutoja. Tein myös luoksetuloa, jossa myös ollut omat ongelmansa. Nyt tein ensin vain eteenistumista ihan lyhyeltä etäisyydeltä. Palkkasin liivin helmaan käärityllä namilla. Nämä onnistuivat kivasti. Sitten pidensin matkaa ja tehtiin kaksi tai kolme luoksetuloa. Nyt niin, että kutsuin, peruutin juosten karkuun ja otin Rokin lopulta kuitenkin eteen istumaan taas nami liivin helmassa. Näin sain ainakin koiraan vauhtia loppuun asti ja silti tekemään hyvän loppuasennon. Katsotaan, mitä tällä tavalla saadaan aikaan.
Parit jäävät. Onnistui pelottavan hyvin. Seuruutin aika vapaasti Rokia ja vuorotellen käskin maahan ja seisomaan, menin pari askelta eteenpäin, palasin koiran luo ja jatkettiin matkaa siitä suoraan ja uudestaan. Tehtiin varmaan viisi kertaa yhtä kyytiä, enkä sen kummemmin "jessiä" enempää palkannut. Aiheellisesti lopetettiin tähän. Loppuun vielä paikkamakuu. Roki varastaa maahan vierustoverin käskystä. Tätä treenattava pikkuhiljaa. Makuu sinällään hyvä, seisoin välillä selin ja palkkasinkin välissä. Vielä pari häiriöharjoitusta vierustoverin kutsuessa koiraa luokse. Roki kesti viime viikkoon verrattuna tosi hyvin.
Pakko ottaa treenin alle taas perusasento. Tietyssä mielentilassa Roki ei kerta kaikkiaan tule viereen. Erityisesti ollessaan hihnassa ja vaikkapa ennen paikkamakuuta. Jotenkin Roki haastaa mua hihnassa, menee mun eteen ja tuijottaa ja tiedän heti, että nyt se ei tule vaikka kutsun. En oikein tiedä muuta konstia kuin hyödyntää mahdollisimman erilaisia paikkoja treeniä varten ja nimenomaan tottelevaisuutta myös hihnassa. Vapaana ollessaan Roki on kuulolla ja se kulkee mun jaloissa ja tekee mitä käsketään. Hihnassa se sinkoaa suuntaan ja toiseen koko hihnan mitalta eikä vastaanota käskyjä. Oiskohan se pitänyt opettaa kulkemaan vetämättä hihnassa...?
Niin, treenattiin me tokoa sunnuntainakin. Ihan ok treeni Tiituspohjassa, paikkamakuussa kävin piilossa ja on se makuu vaan Rokilla tällä hetkellä vahva. Siellä tehtiin myös ruutua ja pari alo-luokan hyppyä. Ja tietty seuruuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti