Aaargh... Järki menee tuohon puremiseen. Alkaa jo Rokin leuoissa olla sen verta mittaa ja voimaa, että pikkupennun neulahampailla saa aika rumaa jälkeä aikaan. Jos nyt edes pitäytyisi kynnyksissä, ovissa, kirjoissa, tuoleissa, kaakeleissa, peileissä, matoissa, digibokseissa jne., mutta kun hampaat käy yhtä usein käsiin, jalkoihin ja vaatteisiin (ja edelleen kaikkien naispuolisten lällyttelijöiden tisseihin). Eihän tuota voi päästää ihmisiä tapaamaan.. Se vielä menee jakeluun, että pennelillä menee pureminen ja pussaaminen sekaisin, kun se intoilee vaikkapa herättyään unilta. Mutta leikkiin komentamis-pureminen ja riehumis-pureminen on persauksesta. Itse pitäisi joka hetki olla keskittymässä leikkiin ihan satasella, silloin homma nimittäin toimii eikä puremistilanteita tule.
Aika usein jätkä joutuu aitaukseen jäähylle. Onneksi ei ole nyt kotiinpaluun jälkeen karannut aidoista eikä edes ole yrittänyt sitä. Puremisesta komentamisesta, minkäänlaisesta, ei tosiaan ole hyötyä, Roki ottaa sen jonkilaisena leikkinä (aika kova taitaa olla). Ignoraaminen auttaa, mutta kun selkäs käännät, hyökätäänkin palmun kimppuun, jolla edelleen saa emännän jakamattoman huomion...
Positiivinen kokeilu tehtiin rallien viimeisenä iltana ilotulituksessa. Tarkoituksella otettiin Roki mukaan Aittovuoren päälle autoon, kun lähdettiin tulitusta katsomaan. Ensin vähän testattiin sisällä ja pihassa, miltä paukut kuulostaa. Selvästi Roki kuunteli paukkuja ensin, mutta totesi ne sitten taustahälyksi ja mielenkiinnottomaksi. Mäen päälle kateltiin autosta myös välähdyksiä (ja ne paukut oli todellakin kovia noinkin pitkästä matkasta) eikä Roki piitannut mitään. Itse asiassa se keskittyi tuijottelemaan tien toisella puolella ollutta peräkärryä, jossa oli vaaaaaarrrrralllllinen vaalea lautakasa... Se oli kunnon mörkö ja sille piti murista. Tosin tuokin muuttui tylsäksi viidessä minuutissa, jonka jälkeen pentu keskittyi penkinlämmittimen johdon totaaliseen ja lopulliseen vaarattomaksi tekemiseen.
Yksi namiruutu ollaan taas tehty ja naminetsintääkin leikitty kotona. On kyllä ihan mieletöntä, miten Roki pystyy siirtymään niin rauhalliseen ja keskittyneeseen työskentelyyn ihan kertaheitolla kesken riehunnan. Lisäksi Roki on myös erittäin tarkka työssään ja mielenkiinto säilyy loppuun asti. Ja tuo hajunbongailu tulee pennulta niin käsittämättömän luonnostaan, noihin leikkeihin ei ole tarvinnut minkäänlaista "harjoitusta", vaan homma toimii kertaheitolla oikein. Toki nyt tiesin, että koiralla hajuaisti on todella tärkeä ja äärimmäisen tarkka, mutta olen monttu auki toljottanut nyt, kun livenä näkee, miten koira nenäänsä käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti