Juhannus on ohi ja harrastuskuviot täydentyvät. Jussin juhlinta Porvoon Emäsalossa sujui oikein leppoisasti, aurinkoa riitti torstaille ja perjantaille, loppuviikonloppu menikin sitten sateisessa säässä. Roki oli ottanut innokkaista pallonheittäjistä ilon irti Köhniöllä ja mökkeillessä ja oli aivan sippi sunnuntaina kotiutuessaan. Roki oli kaiken kaikkiaan käyttäytynyt hyvin, ollut aluksi vähän levoton, mutta sen jälkeen ollut kuin kotonaan. Varmaan päiväunet olivat jääneet vähän vähemmille, kun seuraa oli riittänyt koko ajan. Käytännössä Roki nukkui sitten oikeastaan eilisen eli maanantain iltapäivälle asti. Aamulla käytiin kyllä eilen Annen ja Ainon kanssa reilun tunnin lenkillä, mutta Rokia ei kiinnostanut yhtään lähteä Ainon höntsäykseen mukaan.
Päätin tuon koiran väsymyksen takia eilen jättää vepeilyt väliin, käytiin sen sijaan tekemässä jälki Hiihtomaassa. Jälki oli n. 250 askelparia pitkä eikä vanhentunut kauan, koska alkoi satamaan. Ehkä puolisen tuntia kuitenkin. Ajattelin, että maasto on hankala, koska oli vähän aluskasvillisuutta, lähinnä sammalta, ja paljon polkuja. Nyt on kuitenkin ollut niin sateisia päiviä, että varmaan oli liiat hajut ja muut jäljet puhdistuneet ja Roki ajoi todella hyvin. Taas minulla itsellä pointtina olla häiritsemättä koiraa. Kolme keppiä nousi kuudesta (alkaa olla vakio). Nyt täytyy ottaa erityistreeniin ensimmäinen keppi janan jälkeen. Täytynee tehdä joku päivä sellainen harjoitus, että tehdään monta jäljen aloitusta, jotka päättyvät keppiin, jonka nostamisesta superleikit. Eilenkään Roki ei yhtään höntyillyt jäljen alussa, joten aika kumma, että eka keppi jäi väliin.
Tänäänkin olisi mahdollisuus vepetreeneihin. Me ollaan nyt mukana kahdessa ryhmässä, koska myös K-S kennelkerhon ryhmään on tullut tilaa. Ajateltiin nyt seurata molempien ryhmien meininkiä, jos energiaa riittää. Päästiin myös Laukan kisatokoryhmään, jossa treenit alkaa perjantaina.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Vesipelastusta
Sen lisäksi, että tänään on surtu rakkaan Roopen poismenoa, jaksoin Rokin kanssa lähteä katsastamaan ekoja vepetreenejä Muuramessa. Pientä säätöä oli ensimmäisissä treeneissä, mutta ei siitä sen enempää. Roki toimi mainiosti tänään, hyvä treeni siis!
Veneestä hyppy otettiin taas noin 30 metristä, tämä vähän lämmittelynä, ei mitään ongelmaa.
Veneen nouto. Köyden päässä oli dami kiinni, Roki veti siitä. Köysi oli aika ohut, ehkä paksumpi hinausköysi olisi parempi, ainakin jos halutaan koiran tarttuvan köyteen. Soutaja auttoi Rokia vähän. Nouto onnistui hienosti, mutta oli siinä ja siinä, tuliko Roki ihan maalilinjalle asti ennen kuin syljeksi damin suustaan. Täytyy vaan vaatia vaikka käteen asti, sillä varmistetaan että Roki tulee tarpeeksi pitkälle.
Esineen vienti. Parantunut paljon edellisestä kerrasta. Roki toi mieluusti käteen asti, vähän ajoitusta saa itse vielä treenata, mutta hyvä tästä tulee. Vähän vielä epäselvyyttä säännöissä, eli saako sekä koiran lähettäjä rannalta että vastaanottaja veneestä antaa käskyjä molemmat? Tehokkainta Rokin kanssa olisi, että lähettäjä sanoisi "Vie" ja vastaanottaja "Tuo" tai "Käteen". Toisella kertaa otettiin vientiin matkaa n. 20 metriä ja lähettäjä ei tällä kertaa sanonut mitään, antoi vain damin Rokille. Roki ei meinannut mun kutsuista huolimatta lähteä veteen, vaati usuttamisen rannalta käsin. Lähti kuitenkin ja tuli mainiosti ja luovuttikin hyvin.
Hukkuvan pelastaminen. Tässäkin Roki toimi hienosti ja hinasi hukkuvan rantaan. Muilla koirilla oli jonkin sortin ongelmia, olisiko ollut liian passiivinen hukkuja vai mikälie.
Aika siistiä, kun tässä lajissa on edistytty tosi nopeasti ja varmaan tämä tosiaan luonnostaankin passaa Rokille. Melkein pitäisi ilmoittautua soveltuvuuskokeeseen, kun eihän tässä ole minkään liikkeen kanssa mitään hätää :D.
Juhannus lähestyy tämän viikon lopulla. Lähdemme Porvooseen mökkeilemään, mutta Roki jää Jyskylään, koska mökille on tulossa muutakin nuorta uroskoiraseuraa. Roki menee vanhempieni luokse terapiakoiraksi ja juhannushaukuksi. :)
Veneestä hyppy otettiin taas noin 30 metristä, tämä vähän lämmittelynä, ei mitään ongelmaa.
Veneen nouto. Köyden päässä oli dami kiinni, Roki veti siitä. Köysi oli aika ohut, ehkä paksumpi hinausköysi olisi parempi, ainakin jos halutaan koiran tarttuvan köyteen. Soutaja auttoi Rokia vähän. Nouto onnistui hienosti, mutta oli siinä ja siinä, tuliko Roki ihan maalilinjalle asti ennen kuin syljeksi damin suustaan. Täytyy vaan vaatia vaikka käteen asti, sillä varmistetaan että Roki tulee tarpeeksi pitkälle.
Esineen vienti. Parantunut paljon edellisestä kerrasta. Roki toi mieluusti käteen asti, vähän ajoitusta saa itse vielä treenata, mutta hyvä tästä tulee. Vähän vielä epäselvyyttä säännöissä, eli saako sekä koiran lähettäjä rannalta että vastaanottaja veneestä antaa käskyjä molemmat? Tehokkainta Rokin kanssa olisi, että lähettäjä sanoisi "Vie" ja vastaanottaja "Tuo" tai "Käteen". Toisella kertaa otettiin vientiin matkaa n. 20 metriä ja lähettäjä ei tällä kertaa sanonut mitään, antoi vain damin Rokille. Roki ei meinannut mun kutsuista huolimatta lähteä veteen, vaati usuttamisen rannalta käsin. Lähti kuitenkin ja tuli mainiosti ja luovuttikin hyvin.
Hukkuvan pelastaminen. Tässäkin Roki toimi hienosti ja hinasi hukkuvan rantaan. Muilla koirilla oli jonkin sortin ongelmia, olisiko ollut liian passiivinen hukkuja vai mikälie.
Aika siistiä, kun tässä lajissa on edistytty tosi nopeasti ja varmaan tämä tosiaan luonnostaankin passaa Rokille. Melkein pitäisi ilmoittautua soveltuvuuskokeeseen, kun eihän tässä ole minkään liikkeen kanssa mitään hätää :D.
Juhannus lähestyy tämän viikon lopulla. Lähdemme Porvooseen mökkeilemään, mutta Roki jää Jyskylään, koska mökille on tulossa muutakin nuorta uroskoiraseuraa. Roki menee vanhempieni luokse terapiakoiraksi ja juhannushaukuksi. :)
Hei hei Roope
Tänä aamuna nukkui ikiuneen vanhempieni Roope-koira. Sekarotuinen, rakas, maailman itsepäisin, tehokas pihan isäntä, vahtihaukku, hellyydenkipeä kyhnyteltävä... Nuku hyvin Roope <3 .
Roope syntyi maalis-huhtikuussa 2002 ja siirtyi säntäilemään rastaiden perässä muille laitumille 18.6.2012.
torstai 14. kesäkuuta 2012
Pitkä bloggaus terveyttä, vepeä ja jälkeä
Tänään oli varsin koirainen päivä, vaikka sitä tulikin vasta jälkikäteen ajatelleeksi. Muutoinkin mielessä on nyt enimmäkseen ollut pihan laittaminen ja se on pääasiallisesti vienytkin viime päivien ajan. Kiitokset esmes Annelle ja Ainolle lenkkeilyseurasta lähiaikoina, niin koira ei ihan ole ollut hunningolla ja huomiotta!
Aamulla Rokilla oli eläinlääkäriaika. Pissakontrolli oli puhdas! Vähän kieltämättä jännitin mitenkähän pitkittyväksi Rokin tulehdus venyy, mutta onneksi poika on nyt tervehtynyt. Toivottavasti näistä tulehduksista ei tule tapa jatkossakaan tai säännöllisesti keväisin. Eläinlääkäri tsekkasi vielä Rokin vehkeet, kokeili eturauhasen ja tyhjensi anaalit. Pippeli oli puhdas ulkoisesti ja eturauhanen pieni ja selväpiirteinen. Kolme viikkoa sitten ell oli sitä mieltä, että eturauhanen olisi hieman turvoksissa, nyt ei ollut mitään epäilystä normaaliudesta. Anaalit tyhjenivät helposti ja erite oli normaalia.
Roki on jotenkin aikuistunut lyhyessä ajassa, on paljon rauhallisempi kotioloissa ja nyt lääkekuurin loppupuolella myös remmikäyttäytyminen on jälleen parantunut ja Roki ottaa taas kontaktia ohitustilanteissa. Tulehduksen paranemisella on aivan varmasti osansa tähän. Toisaalta myös hormonihyrräyksen rauhoittuminen on osaltaan varmaan vaikuttanut "aikuistumiseen". Se voi siis mennä vielä ohikin, kun Tardakin vaikutus pikkuhiljaa lakkaa... Eläinlääkäri piti todennäköisenä, että Roki nukkui ne ekat pari päivää pistoksen laittamisen jälkeen juuri siksi, että olo helpotti ja mieli rauhottui.
Olen tosi tyytyväinen siihen, että vaihdettiin eläinklinikkaa. Rokin vastaanotti tänään toinen lääkäri kuin viimeksi, mutta oli vähintään yhtä positiivinen kokemus kuin edellinenkin. Käytiin siis Jyväskylän Kypärämäessä eläinklinikka Tähdessä. Pieni paikka, mutta myös asiakaspalvelu on kohdillaan.
Illemmalla koiratouhut jatkuivat ilman koiraa. Lähdin Muurameen vesipelastusryhmän aloituspalaveriin. Jatkossa treenataan maanantaisin ja ryhmämme on "kokeneita" alottelijoita. Toinen aloittava ryhmä oli ihan nyypiöt. Onhan meillä joo jo huikeasti kokemusta lajista... :) Jos vaan treenitiimi on hyvä porukka, tuolla voi olla aika hauskakin treenata. Ihan liian kokenutta sakissa ei kukaan ollut, mutta vähän talkoohengellä ja toisia jeesaten treenaaminen on varmaan ihan palkitsevaa. Käytiin tsekkaamassa myös treeniranta Isolahdessa. Aika suojainen lahdenpoukama ja veneenlaskuramppi. Ainakaan tuuli ei ota siinä rannassa niin kovasti kuin alkeiskurssimme treenirannassa.
Ampaisin sitten heti Muuramesta palattuani Hiihtomaahan ja tallasin 200 askelparin jäljen Rokille, aloitus janalta. Jälki vanheni pari tuntia ja lenkkeilin vähän ennen sen tekemistä sitten jonkin aikaa Rokin kanssa. Hiihtomaassa oli samaan aikaan käynnissä Tuiren jälkikurssin treenit ja sopivasti ehdin muutaman sanan Tuirenkin kanssa vaihtaa tämän hetken meiningistä Rokin kanssa. Häntä tietty kiinnosti, ollaanko tokoiltu ahkerasti... Myönnettävä oli, että aika pienissä on ollut, vaikka niin uhosin ilmoittavani koiran alkukesän kokeisiinkin. Mutta syyt on aika selvät, ensinnäkin nuo Rokin terveysvaivat - lääkekuurit ja hormonihoidot - ovat estäneet kisaamisen. Lisäksi perustottelevaisuus selkeästi kärsi sairastamisesta ihan konkreettisestikin. Toisekseen minä itse kyllä tarvitsen säännölliset treenit ja säännöllistä treeniseuraa, miksei myös treeninvetäjän, jotta motivaatio säilyy. Hain Laukan alo-avo -kisaryhmään, jonka pitäisi pyöriä nyt kesän ajan, mutta mitään vastausta sieltä ei ole kuulunut, joten en tiedä mahduttiinko porukkaan. Ehkä nyt realistista olisi suunnitella kokeita alkusyksylle, jos treenit saadaan taas pyöräytettyä käyntiin.
Itse jälki. Päätin keskittyä erityisesti olemaan ohjaamatta koiraa. Homma toimi ja Roki jäljesti erinomaisesti koko jäljen! Jäljellä oli useampi polunylityskin ja Roki otti ne erittäin varmasti ja ilman ohjailua. Maasto oli kuivaa ja hiukan kosteaa kangasmetsää, jossa pääosin tosi korkea varvikko (ajattelin hankalaksi, mutta taisikin olla aika helppo, koska haju lienee pysynyt todella hyvin jäljellä) Roki lähti alun rauhallisesti ja janalta tarkkaan jäljelle. Ekasta kepistä se ajoi yli, mutta toimi siten, että mun pitäisi alkaa malli tunnistamaan vähitellen. Bongasin ekan kepin itse ja päätin poimia sen ylös, mutta en kutsua Rokia kepille (kuten olen usein tehnyt, jos satun havaitsemaan yliajamisen). Roki kuitenkin jäi itselleen tyypillisesti pyörimään kepin jälkeen jäljelle. Tämä mun pitäisi nyt tunnistaa, tämä pyöriminen, joka selvästi johtuu kepistä. Siitä jää alueelle joku haju, jonka Roki huomaa, vaikka olisikin erehdyksessä ohittanut kepin. Silloin pitäisi antaa Rokin vaan etsiä, yleensä se keppi sieltä nousee. MUISTA tämä!!!
Kakkoskeppi nousi ihan suoraan ja tuli hienosti käteen. Kolmonen ja nelonen jäivät väliin, ei mitään pyörimistä missään, vaan huolellista jäljestystä. Mulla ei mitään hajua, miksi kepit eivät nousseet. Vitonen taas ylös varmasti ja kutonen pienellä houkuttelulla. Halusin, että Roki nostaa kutosen eli viimeisen kepin, jotta saadaan selkeä lopetus. Koska muistin jäljen loppupaikan, usutin siellä Rokin etsimään kepin, vaikka koira olisikin jatkanut mielellään jo mun jäljeltäpoistumisloikkia eteenpäin.
Alkukesän paras jälki oli tämä! Hauskaa huomata, että homma etenee ja parhaimmillaan Roki osaa tämänkin tehtävän. Oli kiva kertoa Tuirellekin onnistumisesta, hän oli vielä parkkipaikalla viimeisten kurssilaisten kanssa. Näitä nyt lisää, Roki kaipaa kieltämättä aivojumppaa ja muutakin puuhastelua kuin lenkkiä ja leikkejä kaverien kanssa. Huomenaamulla kuitenkin tavataan ihana Rieha-kelpie :). Josko samaan syssyyn käviskin jäljenkin Rokille ajamassa!
Aamulla Rokilla oli eläinlääkäriaika. Pissakontrolli oli puhdas! Vähän kieltämättä jännitin mitenkähän pitkittyväksi Rokin tulehdus venyy, mutta onneksi poika on nyt tervehtynyt. Toivottavasti näistä tulehduksista ei tule tapa jatkossakaan tai säännöllisesti keväisin. Eläinlääkäri tsekkasi vielä Rokin vehkeet, kokeili eturauhasen ja tyhjensi anaalit. Pippeli oli puhdas ulkoisesti ja eturauhanen pieni ja selväpiirteinen. Kolme viikkoa sitten ell oli sitä mieltä, että eturauhanen olisi hieman turvoksissa, nyt ei ollut mitään epäilystä normaaliudesta. Anaalit tyhjenivät helposti ja erite oli normaalia.
Roki on jotenkin aikuistunut lyhyessä ajassa, on paljon rauhallisempi kotioloissa ja nyt lääkekuurin loppupuolella myös remmikäyttäytyminen on jälleen parantunut ja Roki ottaa taas kontaktia ohitustilanteissa. Tulehduksen paranemisella on aivan varmasti osansa tähän. Toisaalta myös hormonihyrräyksen rauhoittuminen on osaltaan varmaan vaikuttanut "aikuistumiseen". Se voi siis mennä vielä ohikin, kun Tardakin vaikutus pikkuhiljaa lakkaa... Eläinlääkäri piti todennäköisenä, että Roki nukkui ne ekat pari päivää pistoksen laittamisen jälkeen juuri siksi, että olo helpotti ja mieli rauhottui.
Olen tosi tyytyväinen siihen, että vaihdettiin eläinklinikkaa. Rokin vastaanotti tänään toinen lääkäri kuin viimeksi, mutta oli vähintään yhtä positiivinen kokemus kuin edellinenkin. Käytiin siis Jyväskylän Kypärämäessä eläinklinikka Tähdessä. Pieni paikka, mutta myös asiakaspalvelu on kohdillaan.
Illemmalla koiratouhut jatkuivat ilman koiraa. Lähdin Muurameen vesipelastusryhmän aloituspalaveriin. Jatkossa treenataan maanantaisin ja ryhmämme on "kokeneita" alottelijoita. Toinen aloittava ryhmä oli ihan nyypiöt. Onhan meillä joo jo huikeasti kokemusta lajista... :) Jos vaan treenitiimi on hyvä porukka, tuolla voi olla aika hauskakin treenata. Ihan liian kokenutta sakissa ei kukaan ollut, mutta vähän talkoohengellä ja toisia jeesaten treenaaminen on varmaan ihan palkitsevaa. Käytiin tsekkaamassa myös treeniranta Isolahdessa. Aika suojainen lahdenpoukama ja veneenlaskuramppi. Ainakaan tuuli ei ota siinä rannassa niin kovasti kuin alkeiskurssimme treenirannassa.
Ampaisin sitten heti Muuramesta palattuani Hiihtomaahan ja tallasin 200 askelparin jäljen Rokille, aloitus janalta. Jälki vanheni pari tuntia ja lenkkeilin vähän ennen sen tekemistä sitten jonkin aikaa Rokin kanssa. Hiihtomaassa oli samaan aikaan käynnissä Tuiren jälkikurssin treenit ja sopivasti ehdin muutaman sanan Tuirenkin kanssa vaihtaa tämän hetken meiningistä Rokin kanssa. Häntä tietty kiinnosti, ollaanko tokoiltu ahkerasti... Myönnettävä oli, että aika pienissä on ollut, vaikka niin uhosin ilmoittavani koiran alkukesän kokeisiinkin. Mutta syyt on aika selvät, ensinnäkin nuo Rokin terveysvaivat - lääkekuurit ja hormonihoidot - ovat estäneet kisaamisen. Lisäksi perustottelevaisuus selkeästi kärsi sairastamisesta ihan konkreettisestikin. Toisekseen minä itse kyllä tarvitsen säännölliset treenit ja säännöllistä treeniseuraa, miksei myös treeninvetäjän, jotta motivaatio säilyy. Hain Laukan alo-avo -kisaryhmään, jonka pitäisi pyöriä nyt kesän ajan, mutta mitään vastausta sieltä ei ole kuulunut, joten en tiedä mahduttiinko porukkaan. Ehkä nyt realistista olisi suunnitella kokeita alkusyksylle, jos treenit saadaan taas pyöräytettyä käyntiin.
Itse jälki. Päätin keskittyä erityisesti olemaan ohjaamatta koiraa. Homma toimi ja Roki jäljesti erinomaisesti koko jäljen! Jäljellä oli useampi polunylityskin ja Roki otti ne erittäin varmasti ja ilman ohjailua. Maasto oli kuivaa ja hiukan kosteaa kangasmetsää, jossa pääosin tosi korkea varvikko (ajattelin hankalaksi, mutta taisikin olla aika helppo, koska haju lienee pysynyt todella hyvin jäljellä) Roki lähti alun rauhallisesti ja janalta tarkkaan jäljelle. Ekasta kepistä se ajoi yli, mutta toimi siten, että mun pitäisi alkaa malli tunnistamaan vähitellen. Bongasin ekan kepin itse ja päätin poimia sen ylös, mutta en kutsua Rokia kepille (kuten olen usein tehnyt, jos satun havaitsemaan yliajamisen). Roki kuitenkin jäi itselleen tyypillisesti pyörimään kepin jälkeen jäljelle. Tämä mun pitäisi nyt tunnistaa, tämä pyöriminen, joka selvästi johtuu kepistä. Siitä jää alueelle joku haju, jonka Roki huomaa, vaikka olisikin erehdyksessä ohittanut kepin. Silloin pitäisi antaa Rokin vaan etsiä, yleensä se keppi sieltä nousee. MUISTA tämä!!!
Kakkoskeppi nousi ihan suoraan ja tuli hienosti käteen. Kolmonen ja nelonen jäivät väliin, ei mitään pyörimistä missään, vaan huolellista jäljestystä. Mulla ei mitään hajua, miksi kepit eivät nousseet. Vitonen taas ylös varmasti ja kutonen pienellä houkuttelulla. Halusin, että Roki nostaa kutosen eli viimeisen kepin, jotta saadaan selkeä lopetus. Koska muistin jäljen loppupaikan, usutin siellä Rokin etsimään kepin, vaikka koira olisikin jatkanut mielellään jo mun jäljeltäpoistumisloikkia eteenpäin.
Alkukesän paras jälki oli tämä! Hauskaa huomata, että homma etenee ja parhaimmillaan Roki osaa tämänkin tehtävän. Oli kiva kertoa Tuirellekin onnistumisesta, hän oli vielä parkkipaikalla viimeisten kurssilaisten kanssa. Näitä nyt lisää, Roki kaipaa kieltämättä aivojumppaa ja muutakin puuhastelua kuin lenkkiä ja leikkejä kaverien kanssa. Huomenaamulla kuitenkin tavataan ihana Rieha-kelpie :). Josko samaan syssyyn käviskin jäljenkin Rokille ajamassa!
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Reflektoinnin itsearviointia ja vähän vesipelastusta
Tulipas paljon kirotushäröjä edelliseen bloggaukseen, näköjään kiireinen ei kerennyt oikolukea. Tulikin ihan pohdittua tämän blogin funktiota, kun kaveri kehui, että varmaan palvelee omaa kehittymistä uusissa harrasteissa tämäntyyppisen blogin pitäminen. Olen aikanaan opettajaopinnoissa eräänkin itsearvioinnin ja reflektoinnin kirjoittanut, ja yleensä niiden laatiminen ei ole tuntunut erityisemmin mielekkäältä. Tosin usein tekstiä tuottaessa onkin sitten kuitenkin oivallellut kaikenlaista omasta toiminnastaan.
Mikäli näistä bloggauksista näkyy oman toiminnan havainnointi ja työstäminen, niin silloin olenkin onnistunut aika mainiosti treenipäiväkirjan pidossa. Varmaankin mielekkyyttä tällaiseen pohdintaan tuo se, että pääsen koko ajan käsittelemään itselleni ihan upouusia ja ventovieraita asioita. On todella mielenkiintoista pitkästä aikaa kokeilla kaikenlaista uutta ja erilaisia aluevaltauksia - antaa vaihteeksi uutta näkökulmaa omaan oppimiseen ja toimintaan, ja uuteen rooliin elukan ohjaajana.
Toinen juttu vielä on sitten itse kirjoittaminen. Olen aina nauttinut tekstin tuottamisesta ja sen pyörittelemisestä oikeakieliseksi ja miellyttäväksi lukea. Tällä hetkellä en oikeastaan kirjoittele paljonkaan muuta kuin blogia ja töissä reunahuomautuksia koevastauksiin, sähköpostia ja raportteja. Paljon isompi kirjoitustyö tosin siintelee kyllä pikkuhiljaa kirkastumassa mielessä, mutta eipä siitä sen enempää ;) .
Juups. Nyt tohistaan kotona kovasti pihahommien kimpussa, ja vaikka Roki ei voikaan tulla pihaa nyt mukaan mylläämään, sillä on kovin rankkoja päiviä. Ollaan koko ajan kotona ja rampataan jatkuvasti ovista, pieni koira ei voi ottaa päiväisiä kauneusuniaan. Roki nukahtaakin nyt tilaisuuden tullen tosi nopeasti ja näkee jatkuvasti myös unia :D. Suu käy, jalat nykii ja ääniä kuuluu. Se piipahtelee ja murisee unissaan, kertakaikkiaan liikuttavaa. Toisaalta voi olla myös, että Roki alkaa olla nyt terveempi ja uni maittaa senkin takia. Muita merkkejä tervehtymisestä on myös näkösällä, esimerkiksi hihnaohittaminen sujuu taas kontaktissa. Ensi viikolla vien kontrollipissan ja tilanne tsekataan. Kuuria on vielä torstaihin asti jäljellä.
Eilen vesipelastettiin viimeistä kertaa alkeiskurssilla. Nyt sitten odotellaan, josko kesän kuluessa päästäisiin Kennelkerhon varsinaiseen ryhmään. Toinen treenimahdollisuus löytyy mahdollisesti Muuramesta, jonne mennään meininkiä tsekkailemaan ensi viikolla.
Harjoituksissa otettiin kaikki neljä alokasluokan liikettä. Veneestä hyppy sujui mainiosti, olisin hyvin voinut teettää sen 50 metristä, mutta jonkin aivopierun takia otin 30 metrin matkasta Rokin rantaan. Ihana uintitekniikka pojalla kyllä on, koko selkälinja lilluu veden pinnalla, karvat ei edes harjalta kastu ja häntäkin välillä heilahtelee löysästi pinnassa. Nitakin kelluu, joten lienee mammalta perittyä!
Veneen noudossa oli jotakin häikkää, olisi tosiaan pitänyt innostaa Rokia köydellä ennen lähettämistä, kun kuulemma koesuoritustakin ennen saa leikittää. Rokia ei sitten heti kiinnostanutkaan lähteä noutamaan venettä (30 metriä otettiin tässäkin) ja avustaja sai hetken heilutella köyttä. Myös rantaan tullessa Roki pudotti köyden metriä ennen maalialuetta, ilmeisesti jalat ottivat pohjaan. Luulin, että köysi pitää tuoda käteen, mutta se maaliviiva riittääkin. Vähän vaan lisää vesileikkejä ja noutoa, niin tämä lienee kunnossa.
Vienti ei myöskään ihan mennyt putkeen. Menin itse veneeseen ja kymmenisen metriä otettiin rannasta matkaa. Roki kyllä lähti tuomaan, mutta ajoitus esineen ottamisessa on kyllä tarkka. Jos käsi kurottuu liian aikaisin, Roki sylkee esineen pois, jos taas käsi kurottuu myöhässä, Roki ehtii kääntyä takaisin rantaanpäin. Kouluttaja suosittelikin ottamaan treenin alle ihan uuden käskyn, jonka merkitys on ainoastaan esineen käteentuominen. Irti-käskyllähän Rokin pitäisi irrottaa heti, oli käsi lähellä eli ei, joten se ei käy. Ja kiitos-käskyssä on vähän sama sävy. Tällä uudella käskyllä voisi sitten vahvistaa Rokin toimintaa jo siinä tuontivaiheessa. Saatiin kuitenkin ihan nappisuorituskin kolmannella yrittämällä!
Uusi juttu oli hukkuvan pelastaminen. Roki toimi oikein hienosti, on ollut siistiä seurata, miten hyvin tämä laji Rokille sopii! Tehdään ihan uusia asioita ja Roki vaan osaa toimia oikein. Joka kerta olen itse ollut epätietoinen siitä, mitä Roki tulee tekemään. "Hukkuva" pudottautui märkäpuvussaan veneestä 30 metrissä. Sitä ennen hän oli leikittänyt Rokia dummyllä rannassa ja heilutellut lelua veneestä. Hän myös kutsui Rokia vedessä. Roki ampaisi välittömästi veteen ja tarttui heti dummyyn, kun pääsi hukkuvan luo. Pikku ongelma tuli otteessa, koska Roki otti lelun suuhun niin päin, että kouluttajan käsi jäi koiran alle. Kouluttaja joutui vaihtamaan kättä ja tässä kohtaa Roki irrotti otteen. Roki kuitenkin tarttui heti uudestaan, kun kouluttaja tarjosi dummyä ja veti hienosti hukkujan maihin, vähän kuitenkin taakka auttoi polskimalla.
Edelleen mun mielestä nämä meidän kämmit ovat pieniä esim. tokoon verrattuna ja aivan varmasti treenattavissa aika vähällä vaivalla kuntoon! Ei muuta kuin soveltuvuuskoepaikkaa hommaamaan ;).
Mikäli näistä bloggauksista näkyy oman toiminnan havainnointi ja työstäminen, niin silloin olenkin onnistunut aika mainiosti treenipäiväkirjan pidossa. Varmaankin mielekkyyttä tällaiseen pohdintaan tuo se, että pääsen koko ajan käsittelemään itselleni ihan upouusia ja ventovieraita asioita. On todella mielenkiintoista pitkästä aikaa kokeilla kaikenlaista uutta ja erilaisia aluevaltauksia - antaa vaihteeksi uutta näkökulmaa omaan oppimiseen ja toimintaan, ja uuteen rooliin elukan ohjaajana.
Toinen juttu vielä on sitten itse kirjoittaminen. Olen aina nauttinut tekstin tuottamisesta ja sen pyörittelemisestä oikeakieliseksi ja miellyttäväksi lukea. Tällä hetkellä en oikeastaan kirjoittele paljonkaan muuta kuin blogia ja töissä reunahuomautuksia koevastauksiin, sähköpostia ja raportteja. Paljon isompi kirjoitustyö tosin siintelee kyllä pikkuhiljaa kirkastumassa mielessä, mutta eipä siitä sen enempää ;) .
Juups. Nyt tohistaan kotona kovasti pihahommien kimpussa, ja vaikka Roki ei voikaan tulla pihaa nyt mukaan mylläämään, sillä on kovin rankkoja päiviä. Ollaan koko ajan kotona ja rampataan jatkuvasti ovista, pieni koira ei voi ottaa päiväisiä kauneusuniaan. Roki nukahtaakin nyt tilaisuuden tullen tosi nopeasti ja näkee jatkuvasti myös unia :D. Suu käy, jalat nykii ja ääniä kuuluu. Se piipahtelee ja murisee unissaan, kertakaikkiaan liikuttavaa. Toisaalta voi olla myös, että Roki alkaa olla nyt terveempi ja uni maittaa senkin takia. Muita merkkejä tervehtymisestä on myös näkösällä, esimerkiksi hihnaohittaminen sujuu taas kontaktissa. Ensi viikolla vien kontrollipissan ja tilanne tsekataan. Kuuria on vielä torstaihin asti jäljellä.
Eilen vesipelastettiin viimeistä kertaa alkeiskurssilla. Nyt sitten odotellaan, josko kesän kuluessa päästäisiin Kennelkerhon varsinaiseen ryhmään. Toinen treenimahdollisuus löytyy mahdollisesti Muuramesta, jonne mennään meininkiä tsekkailemaan ensi viikolla.
Harjoituksissa otettiin kaikki neljä alokasluokan liikettä. Veneestä hyppy sujui mainiosti, olisin hyvin voinut teettää sen 50 metristä, mutta jonkin aivopierun takia otin 30 metrin matkasta Rokin rantaan. Ihana uintitekniikka pojalla kyllä on, koko selkälinja lilluu veden pinnalla, karvat ei edes harjalta kastu ja häntäkin välillä heilahtelee löysästi pinnassa. Nitakin kelluu, joten lienee mammalta perittyä!
Veneen noudossa oli jotakin häikkää, olisi tosiaan pitänyt innostaa Rokia köydellä ennen lähettämistä, kun kuulemma koesuoritustakin ennen saa leikittää. Rokia ei sitten heti kiinnostanutkaan lähteä noutamaan venettä (30 metriä otettiin tässäkin) ja avustaja sai hetken heilutella köyttä. Myös rantaan tullessa Roki pudotti köyden metriä ennen maalialuetta, ilmeisesti jalat ottivat pohjaan. Luulin, että köysi pitää tuoda käteen, mutta se maaliviiva riittääkin. Vähän vaan lisää vesileikkejä ja noutoa, niin tämä lienee kunnossa.
Vienti ei myöskään ihan mennyt putkeen. Menin itse veneeseen ja kymmenisen metriä otettiin rannasta matkaa. Roki kyllä lähti tuomaan, mutta ajoitus esineen ottamisessa on kyllä tarkka. Jos käsi kurottuu liian aikaisin, Roki sylkee esineen pois, jos taas käsi kurottuu myöhässä, Roki ehtii kääntyä takaisin rantaanpäin. Kouluttaja suosittelikin ottamaan treenin alle ihan uuden käskyn, jonka merkitys on ainoastaan esineen käteentuominen. Irti-käskyllähän Rokin pitäisi irrottaa heti, oli käsi lähellä eli ei, joten se ei käy. Ja kiitos-käskyssä on vähän sama sävy. Tällä uudella käskyllä voisi sitten vahvistaa Rokin toimintaa jo siinä tuontivaiheessa. Saatiin kuitenkin ihan nappisuorituskin kolmannella yrittämällä!
Uusi juttu oli hukkuvan pelastaminen. Roki toimi oikein hienosti, on ollut siistiä seurata, miten hyvin tämä laji Rokille sopii! Tehdään ihan uusia asioita ja Roki vaan osaa toimia oikein. Joka kerta olen itse ollut epätietoinen siitä, mitä Roki tulee tekemään. "Hukkuva" pudottautui märkäpuvussaan veneestä 30 metrissä. Sitä ennen hän oli leikittänyt Rokia dummyllä rannassa ja heilutellut lelua veneestä. Hän myös kutsui Rokia vedessä. Roki ampaisi välittömästi veteen ja tarttui heti dummyyn, kun pääsi hukkuvan luo. Pikku ongelma tuli otteessa, koska Roki otti lelun suuhun niin päin, että kouluttajan käsi jäi koiran alle. Kouluttaja joutui vaihtamaan kättä ja tässä kohtaa Roki irrotti otteen. Roki kuitenkin tarttui heti uudestaan, kun kouluttaja tarjosi dummyä ja veti hienosti hukkujan maihin, vähän kuitenkin taakka auttoi polskimalla.
Edelleen mun mielestä nämä meidän kämmit ovat pieniä esim. tokoon verrattuna ja aivan varmasti treenattavissa aika vähällä vaivalla kuntoon! Ei muuta kuin soveltuvuuskoepaikkaa hommaamaan ;).
torstai 7. kesäkuuta 2012
Jäljellä
No nyt päästään pikkuhiljaa kesän rytmiin ja onpas tosi ihanaa jaksaa puuhata Rokin kanssa harrastushommia! Eilen käytiin jäljellä, Birgittaa teki meille pitkähkön ysitien varteen. Maasto oli samaa, jossa viime syksyn jälki meni ihan pipariksi... Ihan kehumaan ei eiliselläkään pääse, mutta lopputulos kuitenkin oli tyydyttävä. Eli löydettiin loppupalkalle ja nostettiin viisi keppiä kuudesta. Aikaa meni kuitenkin rutosti enemmän kuin olisi suotavaa.
Mulla on ihan hirveän paljon oppimista perässäkävelijänä olemisesta. Pyrin ihan liian herkästi ohjaamaan koiraa jäljellä ja hermostun tosi pian, jos näyttää siltä, että Roki on on hukannut jäljen. Mietin, pitäisikö jälki keskeyttää ja kun en halua sitä tehdä, alan ohjailemaan koiraa. Roki reagoi nyt jo omaan epävarmaan tilaansa jäljellä hakemalla tukea musta, mikä on ihan mun omaa syytä. Lisäksi se menee sijaistoiminnoille, kun hermostun ja muutun kärsimättömäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa ruohon syömistä.
Eilen mulla oli summittaiset tiedot, mistä mihin jälki kulkee. Roki lähti janalta todella hyvin jäljelle ja otti myös ensimmäisen kulman varmasti. Ei edes liikaa ryysinyt alussa. Tosi harmi, ettei Birgitta ollut numeroinut keppejä, koska luultavasti me jäljestettiin pitkät pätkät takajälkeä. Ei alussa, mutta keskivaiheilla... Luultavasti Roki ajoi ekan kepin yli, mutta nosti sitten toisen. Sen jälkeen kadotettiin jälki, luultavasti maastossa oli aika paljon muitakin hajuja, Birgitan mukaan myös hirvenjälkeä aikalailla. Roki esimerkiksi kulki nenä maassa lähelle tietä ja bongasi sieltä jonkin random muovikassin.
Palasimme takaisin ja haravoitiin maastoa, josko Roki löytäisi jäljen uudestaan. Tässä vaiheessa sorruin ohjailuun todella paljon. Yht'äkkiä Roki onkin takaisin jäljellä ja nostaa kepin. Sen jälkeen jatketaan, mutta täysin vastakkaiseen suuntaan eli kohti aloituspaikkaa. Oletin, että sellaista mutkaa jäljentekijä ei ole tehnyt, mutta annoin Rokin jatkaa jonkin matkaa. Yllättäen se nostikin pätkältä kaksi keppiä, olettaisin, että nuo kolme olivat kepit 5, 4 ja 3 tuossa järjestyksessä. Pakotin sitten Rokin kääntymään takaisinpäin (huoh...) ja jollain ihme konstilla palattiin taas jäljelle, Roki nosti viimeisen kepin ja tämän läheltä löytyi loppupalkka eli narupallo. Aikaa meni luultavasti puolisen tuntia ja matkaa tuossa oli ehkä 300 metriä. Ei juhlimaan ihan pääse ja tosiaan eniten tökkii tuo oma törttöily. Ja mun "avuista" Rokille ei kyllä oikeasti ole mitään hyötyä, enhän tiedä kymmenenkään metrin jälkee, mistä olen tullut. Mun mielestä joka puu ja puska on samannäköinen.
Tässä vielä parit otokset maanantailta, kun palasimme kotia kohti paimennusreissulta. Pysähdyttiin Himoksella ja ulkoilutettiin koiria rinteen alla. Kuvissa Rokin lisäksi Piika ja Saran Lievestuoreelle jäänyt pentu Routa. Ja kuvista kiitän jälleen Karvosen Tiinaa!
Rokilla on suunnaton kiinnostus edelleenkin kaikista hormonipiikeistä huolimatta Saran persamukseen. Näkyi taas toissapäivänä lenkillä, kun käytiin Saviolla ja näkyy myös tässä kuvassa Himokselta...
Mulla on ihan hirveän paljon oppimista perässäkävelijänä olemisesta. Pyrin ihan liian herkästi ohjaamaan koiraa jäljellä ja hermostun tosi pian, jos näyttää siltä, että Roki on on hukannut jäljen. Mietin, pitäisikö jälki keskeyttää ja kun en halua sitä tehdä, alan ohjailemaan koiraa. Roki reagoi nyt jo omaan epävarmaan tilaansa jäljellä hakemalla tukea musta, mikä on ihan mun omaa syytä. Lisäksi se menee sijaistoiminnoille, kun hermostun ja muutun kärsimättömäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa ruohon syömistä.
Eilen mulla oli summittaiset tiedot, mistä mihin jälki kulkee. Roki lähti janalta todella hyvin jäljelle ja otti myös ensimmäisen kulman varmasti. Ei edes liikaa ryysinyt alussa. Tosi harmi, ettei Birgitta ollut numeroinut keppejä, koska luultavasti me jäljestettiin pitkät pätkät takajälkeä. Ei alussa, mutta keskivaiheilla... Luultavasti Roki ajoi ekan kepin yli, mutta nosti sitten toisen. Sen jälkeen kadotettiin jälki, luultavasti maastossa oli aika paljon muitakin hajuja, Birgitan mukaan myös hirvenjälkeä aikalailla. Roki esimerkiksi kulki nenä maassa lähelle tietä ja bongasi sieltä jonkin random muovikassin.
Palasimme takaisin ja haravoitiin maastoa, josko Roki löytäisi jäljen uudestaan. Tässä vaiheessa sorruin ohjailuun todella paljon. Yht'äkkiä Roki onkin takaisin jäljellä ja nostaa kepin. Sen jälkeen jatketaan, mutta täysin vastakkaiseen suuntaan eli kohti aloituspaikkaa. Oletin, että sellaista mutkaa jäljentekijä ei ole tehnyt, mutta annoin Rokin jatkaa jonkin matkaa. Yllättäen se nostikin pätkältä kaksi keppiä, olettaisin, että nuo kolme olivat kepit 5, 4 ja 3 tuossa järjestyksessä. Pakotin sitten Rokin kääntymään takaisinpäin (huoh...) ja jollain ihme konstilla palattiin taas jäljelle, Roki nosti viimeisen kepin ja tämän läheltä löytyi loppupalkka eli narupallo. Aikaa meni luultavasti puolisen tuntia ja matkaa tuossa oli ehkä 300 metriä. Ei juhlimaan ihan pääse ja tosiaan eniten tökkii tuo oma törttöily. Ja mun "avuista" Rokille ei kyllä oikeasti ole mitään hyötyä, enhän tiedä kymmenenkään metrin jälkee, mistä olen tullut. Mun mielestä joka puu ja puska on samannäköinen.
Tässä vielä parit otokset maanantailta, kun palasimme kotia kohti paimennusreissulta. Pysähdyttiin Himoksella ja ulkoilutettiin koiria rinteen alla. Kuvissa Rokin lisäksi Piika ja Saran Lievestuoreelle jäänyt pentu Routa. Ja kuvista kiitän jälleen Karvosen Tiinaa!
Rokilla on suunnaton kiinnostus edelleenkin kaikista hormonipiikeistä huolimatta Saran persamukseen. Näkyi taas toissapäivänä lenkillä, kun käytiin Saviolla ja näkyy myös tässä kuvassa Himokselta...
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Paimennuspäivä Somerolla
Nyt vihdoin ollaan lomalla ja viimeisen parin viikon kiireet helpottavat. Niin on ollut pitkät työpäivät, että blogin päivittäminenkin vähän roikkuu - toisaalta mitään ei olla kyllä Rokinkaan kanssa tehty. Viime viikolla jäi jopa vepe väliin, josta kuitenkin olen ihan tosi innostunut, mulla vaan meni koululla niin myöhään eikä viitsinyt töitä enää kevätjuhlapäivälle jättää. Toivottavasti tsäänssit päästä varsinaiseen veperyhmään eivät kaatuneet tuohon..
Yhden jäljen ajoin Rokille peräti viime viikolla, ja parilla lenkillä tehtiin esine-etsintäpistoja. Jälki ei ollut priimaa, metsässä oli taatusti jos jonkinlaista häiriöjälkeä ja siltä näytti myös Rokin työ. Aloitettiin ekaa kertaa tänä keväänä janalta ja Roki lähti oikein hienosti jäljelle. Mutta sitten taas vauhtia ja kaahotusta oli aivan liikaa, Roki kulki nenä irti maasta ja kepeistä nousi puolet. Jonkinlaisella huolimattomalla tuntumalla se kuitenkin pysyy jäljellä ja loppulelu löytyi kyllä maastosta. Mutta tarkkuuta pitää nyt treenata ja keppejä superpalkalla edelleen. Tiedä sitten, pitäisikö vaihteeksi palata tosissaan taaksepäin ja tehdä namijälkiä sille?
Varsinaisesti piti nyt kirjoitella eilispäivästä. Lähdimme siis isommalla bortsuporukalla Somerolle Woollandiaan paimennuspäivää viettämään. Keski-Suomesta starttasimme kera kolmen ihmisen ja kuuden koiran. Mulle päätavoite eilisessä oli nähdä, miten Roki reagoi lampaisiin ja reagoiko ollenkaan. Kerranhan Birgitta on käyttänyt sitä vuohiaitauksessa, jolloin Roki keskittyi tuijottelemaan mua aitauksen ulkopuolella ja syömään vuohenkakkaa. Eilenkin ensin lammasaitaukseen mennessämme luulin, että Rokin mielenkiinto on muissa koirissa, joita tilalla oli omastakin takaa kahdeksan. Mutta yllätyin tosissaan, kun havaitsin Rokin olevan todella kiinnostunut lampaista. Tosin Rokilla oli kierroksia vaihteeksi päällä, se kulki häntä tötteröllä, haukkui ja sekoili. Siinä tilassa se hermostutti lampaita ja sain aitaukseen kouluttajan avukseni, joka todella taitavasti sai Rokin kuulolle. Roki myös haki ihan luonnostaan kiertoa lauman taakse.
Itselleni oli tuolla ensimmäisellä kokeilulla vaikeinta ensinnäkin käsittää, mitä koiran pitäisi lampaiden kanssa tehdä ja toisaalta, mikä mun rooli hommassa on. Lisäksi tuntui, että taas uuden oppiminen on todella haasteellista, kun liinan päässä on tempova koira, toisessa kädessä paimenen mikälie keppi, jaloissa tönivä lammaslauma ja alla upottavan mutainen maa, hyvä kun kävellä enää osasin saati hallita tilannetta. Ehkä en ihan hahmottanut kokonaisuutta, vaikka tosi paljon oli hyötyä toisten katselemisesta, kun koirat olivat suunnilleen samalla tasolla kokeilemassa työskentelyä lampaiden kanssa ensimmäisiä kertoja.
Eniten sapettaa se, että Roki ei liiemmin jaa rispektiä mulle, en kertakaikkiaan taida olla johtaja sen mielestä. Kyse ei ole siitä, etteikö Roki kovuutensa vuoksi olisi saatavissa kuulolle - sehän oikeasti kuuntelee ja tottelee nöyrästi - vaan mun omasta auktoriteetin puutteesta. Eilenkin näkyi hienosti, miten kouluttaja sai Rokin isotteluvireen laskemaan, hännän kirjaimellisesti alas ja koiran kiltisti kuulolle. Jotenkin vain olemalla oikealla tavalla läsnä. Tämän jälkeen Roki sitten päätti lähteä kävelemään kouluttajan perässä ja jättää minut töröttämään aitaukseen. Rokilla oli silmissään "Tää täti on pomo, tää täti on hieno ihminen, teen mitä vaan tää täti haluaa" -ilme.
No tuli sieltä positiivisiakin kokemuksia. Pystyin esimerkiksi käskyttämällä keskeyttämään Rokilta ei-toivotun toiminnan. Toisella paimennuskerralla menimme isolle laitumelle, jossa oli myös isompi lammaslauma. Roki kouluttajan sanojen mukaan kyllä kiinnostuu lampaista, mutta haluaa vähän vielä leikkiä niiden kanssa enemmän kuin ottaa omaa tehtäväänsä haltuun. Rokilla oli aikomus ajaakin lampaita pariin otteeseen, mutta sain sen keskeytettyä. Sain Rokin myös kulkemaan lauman perässä, tosin se kertaalleen myös tuli lauman läpi hajottaen sen. Mutta oli se vaikeaa kaiken kaikkiaan! Kun yritän saada Rokin haluttuun asemaan, lauma karkaa multa :). Roki tarvitsisi vielä lisää sytyttelyä, mutta kuitenkin oli hienoa nähdä, että sisäsyntyinen mielenkiinto paimennustyöhön löytyi. Rokihan ei ylipäätään ole kiinnostunut muista eläimistä kuin koirista, joten siinäkin mielessä tulos oli positiivinen.
Kiitoksia koko porukalle ja kouluttajille hauskasta ja tosi mielenkiintoisesta päivästä!
Yhden jäljen ajoin Rokille peräti viime viikolla, ja parilla lenkillä tehtiin esine-etsintäpistoja. Jälki ei ollut priimaa, metsässä oli taatusti jos jonkinlaista häiriöjälkeä ja siltä näytti myös Rokin työ. Aloitettiin ekaa kertaa tänä keväänä janalta ja Roki lähti oikein hienosti jäljelle. Mutta sitten taas vauhtia ja kaahotusta oli aivan liikaa, Roki kulki nenä irti maasta ja kepeistä nousi puolet. Jonkinlaisella huolimattomalla tuntumalla se kuitenkin pysyy jäljellä ja loppulelu löytyi kyllä maastosta. Mutta tarkkuuta pitää nyt treenata ja keppejä superpalkalla edelleen. Tiedä sitten, pitäisikö vaihteeksi palata tosissaan taaksepäin ja tehdä namijälkiä sille?
Varsinaisesti piti nyt kirjoitella eilispäivästä. Lähdimme siis isommalla bortsuporukalla Somerolle Woollandiaan paimennuspäivää viettämään. Keski-Suomesta starttasimme kera kolmen ihmisen ja kuuden koiran. Mulle päätavoite eilisessä oli nähdä, miten Roki reagoi lampaisiin ja reagoiko ollenkaan. Kerranhan Birgitta on käyttänyt sitä vuohiaitauksessa, jolloin Roki keskittyi tuijottelemaan mua aitauksen ulkopuolella ja syömään vuohenkakkaa. Eilenkin ensin lammasaitaukseen mennessämme luulin, että Rokin mielenkiinto on muissa koirissa, joita tilalla oli omastakin takaa kahdeksan. Mutta yllätyin tosissaan, kun havaitsin Rokin olevan todella kiinnostunut lampaista. Tosin Rokilla oli kierroksia vaihteeksi päällä, se kulki häntä tötteröllä, haukkui ja sekoili. Siinä tilassa se hermostutti lampaita ja sain aitaukseen kouluttajan avukseni, joka todella taitavasti sai Rokin kuulolle. Roki myös haki ihan luonnostaan kiertoa lauman taakse.
Itselleni oli tuolla ensimmäisellä kokeilulla vaikeinta ensinnäkin käsittää, mitä koiran pitäisi lampaiden kanssa tehdä ja toisaalta, mikä mun rooli hommassa on. Lisäksi tuntui, että taas uuden oppiminen on todella haasteellista, kun liinan päässä on tempova koira, toisessa kädessä paimenen mikälie keppi, jaloissa tönivä lammaslauma ja alla upottavan mutainen maa, hyvä kun kävellä enää osasin saati hallita tilannetta. Ehkä en ihan hahmottanut kokonaisuutta, vaikka tosi paljon oli hyötyä toisten katselemisesta, kun koirat olivat suunnilleen samalla tasolla kokeilemassa työskentelyä lampaiden kanssa ensimmäisiä kertoja.
Eniten sapettaa se, että Roki ei liiemmin jaa rispektiä mulle, en kertakaikkiaan taida olla johtaja sen mielestä. Kyse ei ole siitä, etteikö Roki kovuutensa vuoksi olisi saatavissa kuulolle - sehän oikeasti kuuntelee ja tottelee nöyrästi - vaan mun omasta auktoriteetin puutteesta. Eilenkin näkyi hienosti, miten kouluttaja sai Rokin isotteluvireen laskemaan, hännän kirjaimellisesti alas ja koiran kiltisti kuulolle. Jotenkin vain olemalla oikealla tavalla läsnä. Tämän jälkeen Roki sitten päätti lähteä kävelemään kouluttajan perässä ja jättää minut töröttämään aitaukseen. Rokilla oli silmissään "Tää täti on pomo, tää täti on hieno ihminen, teen mitä vaan tää täti haluaa" -ilme.
No tuli sieltä positiivisiakin kokemuksia. Pystyin esimerkiksi käskyttämällä keskeyttämään Rokilta ei-toivotun toiminnan. Toisella paimennuskerralla menimme isolle laitumelle, jossa oli myös isompi lammaslauma. Roki kouluttajan sanojen mukaan kyllä kiinnostuu lampaista, mutta haluaa vähän vielä leikkiä niiden kanssa enemmän kuin ottaa omaa tehtäväänsä haltuun. Rokilla oli aikomus ajaakin lampaita pariin otteeseen, mutta sain sen keskeytettyä. Sain Rokin myös kulkemaan lauman perässä, tosin se kertaalleen myös tuli lauman läpi hajottaen sen. Mutta oli se vaikeaa kaiken kaikkiaan! Kun yritän saada Rokin haluttuun asemaan, lauma karkaa multa :). Roki tarvitsisi vielä lisää sytyttelyä, mutta kuitenkin oli hienoa nähdä, että sisäsyntyinen mielenkiinto paimennustyöhön löytyi. Rokihan ei ylipäätään ole kiinnostunut muista eläimistä kuin koirista, joten siinäkin mielessä tulos oli positiivinen.
Kiitoksia koko porukalle ja kouluttajille hauskasta ja tosi mielenkiintoisesta päivästä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)