Rokilla tuli lasiin sunnuntaina 10 kuukautta. Vitsit se ei enää ole pikkupenneli. Toisaalta ihanaa, toisaalta puupeloikä meni niin äkkiä. Kriittisiä mittoja otettiin taas tietysti ja nyt ei ollut tullut korkeutta eikä painoakaan lisää. Eli 18 kiloa punnittiin ja n. 54 senttiä säkä.
Viikonloppuna Roki rallasi taas Saviolla mustavalkoisten kanssa ja ihmiset tarpoivat jäällä hangessa. Niin, ja olihan myös Pessi mukana, mutta hihnassa. Otin neuvoista vaarin ja nyt Roki kulkee jatkossa lenkeillä liinassa, myös silloin, kun mennään metsässä. Otetaan tiukka linja luoksetuloihin. Birgitta myös havaitsi, että kun minun on pakko saada Roki kiinni, muuttuu ääni maanittelevaksi ja Roki ei varmasti tottele. Tiesinkin sen, en luota yhtään siihen, että Roki tulee ja sen huomaa minusta heti. Mulle iskee kokemuksesta sellainen kissan luoksehoukuttelukutsumoodi päälle.
Roki tulee luokse ja antaa kiinni paljon paremmin silloin, kun ollaan kaksin, samoin Villen kanssa. Hommaa tehostaa selän kääntäminen Rokille tai kyykistyminen. Roki myös antaa ottaa kiinni nätisti. Mutta jos virikkeitä on yhtään enemmän, kaveria ei huvitakaan. Tänään treenattiin Tanjan ja Nemon seurassa samaa, ja kylmästi kiskaisin Rokin luokse liinasta, jos muuten ei kutsusta tullut. Haluan luoksetulon sellaiseksi, että tuo epävarmuus häviää minulta eikä tarvitse käyttää kutsussa vippaskonsteja eli pelkkä käsky riittää.
Nemon kanssa oli taas niiiin hauskaa! Pojat painivat menemään ja juoksivat narun perässä. Ja haukkuivat yhdessä metsästä pölähtäneitä suunnistajia (kuka suunnistaa iltahämärässä talvipakkasella?!?). Kivaa oli.
Illalla tsekattiin vielä agilitytreenit. Ja löytyihän nyt vihdoin jotain yhteistä säveltäkin. Mutta kyllä se vaati koiran rauhoittelua tosi paljon. Hallin hajut ovat Rokille ihan vastustamattomia eikä se varmaan mahda pissailulle mitään. En meinaa ehtiä joka tilanteeseen mukaan. Mutta siis esteillä alkoi jotain tolkkua löytymään. Ongelma edelleen on ekalle esteelle lähetys, koska Rokilla on niin kova hoppu. Mutta kun taas itse muistin rauhoittua, havaitsin, että tehdessä useampia esteitä peräkkäin, Roki hakee ohjetta multa. Se kääntyy aina esteen jälkeen minun luokseni. Aloin odottaa tätä ja annoin uuden käskyn vasta tuon jälkeen, kun aiemmin olen vain yrittänyt juosta Rokin edellä ja hosua. En edes juuri liikkunut itse. Eikä karkailujakaan tapahtunut tänään (Rokilla, muut senkin edestä).
Varmaan joku lukija, jolla on kokemusta agilitysta enemmän, havaitsee, että olen ihan pihalla koko homman kanssa. Pitää paikkansa, tämä on aivan ensi kosketuksia koko lajiin ja aloitan ohjaajana aivan alkeista itsekin. Oppimista kuitenkin tapahtuu! Uskon myös kehittyväni, minulla on kova taipumus analysoida omaa tekemistäni ja johan se tuli selkeästi huomattua, että suurin vaikutus koiran touhuihin on sillä, miten minä siellä radalla toimin.
Uutena esteenä tuli "pussi". Ei mitään ongelmaa suorittamisessa, paitsi Roki yritti loikkia läpi pussin, ei tajunnut sukeltaa. Keppejä tehtiin niin, että ohjaaja kulki koiran sivulla nenä samaan suuntaan. Alun takeltelun ja haukkumisen jälkeen löytyi tähänkin kivasti rytmiä. Ja taasen sen jälkeen, kun Anne rauhoittui... Putki on edelleen kaikkein paras ja Roki vetää kauheat pultit, kun joku muu koira käsketään putkeen. Sitten keskityttiinkin toisen vuoron aikana odottamisharjoituksiin juuri silloin, kun putkea toiset tekivät. Vähensi kuumumista huomattavasti ja lopputreenistä Roki ei enää välittänyt, kun muut rytisivät putkessa.
Lopuksi tehtiin peräkkäin kepit, putki, kaksi hyppyä, pussi ja muuri. Kepeissä taas vähän sähläystä, mutta loput menivät mielestäni kivasti. Katkoja tulee joka väliin, koska haluan antaa ohjeen Rokille niin, että se kuuntelee. Ja onnistuikin! Se on kyllä kovin taitava lukemaan mun ohjeita, jos sählään, sekin sählää eikä tee mitä pitäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti