Mätsärissä

Eilen oltiin kuin oltiinkin tutustumassa näyttelymeininkiin JAT:in mätsärissä uudella hallilla Killerillä. Koirakoita oli ihan älyttömän paljon, en olisi ikinä osannut arvata, että sitä väkeä riittäisi siinä määrin. Mutta oli suosio yllättänyt täysin myös järjestäjät, harmittelivat sitä, että kaikki pennut olivat samassa kehässä ja homma venyi pitkäksi. En varmaan paljon valehtele, jos sanon, että yhteensä siellä oli yli 300 osallistujaa.

Me oltiin Rokin ja Nooran kanssa paikalla 15:30, kun ilmoittautuminen alkoi. Pois lähdettiin joskus puoli seitsemän jälkeen. Siinä vaiheessa pentukehä oli vielä kesken. Toisaalta harmitti, ettei päästy näkemään meininkiä ihan loppuun asti, koirathan olisi otettu vielä uudestaan kehään niissä kokoonpanoissa, jotka olivat saaneet samanvärisen nauhan ensimmäiseltä kierrokselta ja edelleen vielä mätsärien parhaiden valintaan.

Eniten hirvitti jo tullessa se ihmisten ja koirien määrä. Rokin rauhoittelu käy todellakin työstä itselle ja hiukan meinasi ketuttaa, kun alusta lähtien näki, että aikaa tulee kulumaan, ennen kuin edes päästään kehään. Hommaa kuitenkin helpotti se, ettei yksin tarvinnut Rokiin keskittyä ja Nooralla alkoi jo synkata Rokin kanssa tosi hyvin. Kun kehät vihdoin alkoivat, siirryimme halliin sisälle. Etukäteen arvelutti myös se Rokin merkkailuinto, mutta yllättävää kyllä, yhtään tilannetta ei tullut, missä Roki olisi edes nuuskutellut maata hallissa - ei siis pissaakaan. Siellä oli varmasti vaan niin paljon ihmeteltävää muutenkin. Loppujen lopuksi Roki alkoi olla aika lunkisti kaiken sen häiriön keskellä eikä höntyillyt enää joka ikisen koiran ja ihmisen perään. Eli todella hyvää harjoitusta ja kokemusta!

Etukäteen mietittiin myös sitä, että Roki on tosi paljon minun perään ja minun ehkä pitäisi mennä ulos hallista ja pois näkösältä silloin, kun Rokin pitää toimia Nooran ohjaamana. Kuitenkin havaittiin, että Roki lähtee tosi kivasti nyt jo Nooran mukaan, mutta ongelma onkin se, jos minä lähden Rokin luota pois. Silloin se jää huutamaan vaan perään. Treeneissä ollaan oltu tyhjällä kentällä, jossa ainoa Rokia kiinnostava objekti olen ollut minä. Ja koska häiriötä tuolla hallilla oli ylenmäärin, todettiin, että homma kyllä toimii ja Roki seuraa Nooraa, kunhan minä en kiinnitä liiaksi Rokiin huomiota.

Kehä itsessään meni kyllä hienosti. Sininen nauha sieltä otettiin, kilpakumppanina huomattavasti rauhallisempi kelpie. Kyllä selvästi treenaaminenkin on auttanut ja Noora tutustunut Rokiin niin hyvin, että osaa nyt saada Rokin hyvin ravaamaan ja liikkumaan. Varsinkin ympyrällä ravaaminen meni hienosti, ei laukkaa eikä peitsausta. Seisottaminen nyt ennalta-arvattavasti oli vähän hankalaa, mutta tuomari sai kyllä Rokilta ylitsevuotavasti rakkautta. Arvostelukin saatiin: luonne - erinomainen, liikunta ja esiintyminen - vielä harjoiteltavaa, yhteistyö - hyvä.

Oikein tyytyväisiä kokemukseen ollaan koko porukka! Mulle ehkä varsinaista kehäsuoritusta tärkeämpää oli se, että Roki oli niinkin nätisti noin isossa ihmis- ja koiraporukassa, ja nimenomaan kokemuksen hankkiminen tuontyyppisestä tilanteesta. Kiitokset Nooralle, kevään mittaan jatketaan harjoituksia ja varmasti myös käydään oikeassa näyttelyssä!