Pakkanen kiristyy kaiken aikaa ja ainakin ensi viikonloppuun asti luvattu vähintään pariakymmentä astetta. Eilen oli tokotreenitkin peruttu. Mikä kyllä ihan hyvä, koska minun näpit ei ainakaan meinaa kestää kovaa pakkasta ja koirankuolaa. Roki tarkenee hienosti pakkasilla, joten metsälenkkejä on kyllä kylmyydestä huolimatta tehty. Eilenkin kahteen otteeseen.
Olohuonejumppaa tehdään lähes joka ilta nyt korvaamaan ulkotreenejä. Eilisillan ohjelmassa oli seuraavaa:
Perusasento ja perusasennosta maahanmeno: Perusasento helposti ensin vino. Aiemmin korjasin ja palkkasin, nyt korjaan asennon, kehun ja sitten otetaan liike uudestaan ja onnistuneesta palkka. Oma keskittyminen erityisesti omiin maneereihin ja toisaalta virheen "ilmaisuun" koiralle esimerkiksi ohottelemalla. Liian helposti otan vain uudestaan, enkä anna virheestä selkeää palautetta ja toisaalta taas palkkaan namilla kehumatta ensin. Maahanmenot olivat nyt tosi hyviä ja nopeita, mutta perusasennosta tehtynä myös hiukan vinoja.
Kaukot. Parannusta edelleen havaittavissa. Seisomaan tarvitsee käsiapua sekä makuulta että istualtaan. Etenee, kun menee seisomasta makuulle, siksi vein namilla, ja takajalat pysyivätkin paikoillaan. Roki kesti myös hyvin tätä jumppaa niin tehtynä, että hiukan pidättelin kämmenellä takajalan päältä, jotta paikka säilyy. Tätähän Helmisen Hanna viime kesänä ehdotti. Makuulta istumaan on parantunut paljon ja onnistuu nyt ilman käsiapua. Jos olen liian kaukana, takapuoli siirtyy tosin edelleen eteenpäin.
Liikkeestä maahanmenoja. Matka tietysti lyhyt, lähinnä olohuoneen matolla. Kuitenkin todelle hyviä ja valumattomia maahanmenoja. Tehtiin sekä niin, että peruutin edeltä että seuraamisesta.
Seuraamisen liikkeellelähtöjä. Kontakti paranee koko ajan! Toivottavasti siirtyy myös kentälle ja pitempiin seuraamisiin. Nyt tehtiin noita muutaman askeleen pätkiä ja kontakti pysyy ylös.
Kaverin treenivideoiden innoittamana otettiin kurre takaisin temppuohjelmaan. Roki on tehnyt kurren aina ottamalla tukea namikädestä tai jaloista. Nyt haetaan omaa tasapainoa, ei kovin hyvä vielä, mutta nytkin kun on vasta parina iltana tehty, Roki alkaa hakea koko ajan paremmin ja itsenäisemmin liikettä.
Kurren lisäksi tehtiin PAM-käskyllä kyljelle kellahtamista. Meinaa mennä helposti kierimiseksi, koska kieriminen on Rokille ihan super-liike, jota se tarjoaa todella mielellään. Alkoi sitten kyllä PAMkin löytymään, kun rauhoitettiin se pieni hetki kyljellään ennen palkkaa. Käsiohjauksella teki sekä makuulta että istumasta/seisomasta, mutta koiraan ei tarvinnut koskea ollenkaan.
Ihan lopuksi otettiin vielä pari nojatuoliin peruutusta ja sitten seinälle myös. Hyvin haki. Jotain toiminnallista ja energistä kuitenkin tuossa liikkeessä on nyt vaikkapa kurreen verrattuna, että Roki haukahtaa joka kerta, kun nostaa takajalkoja. Sehän haukkuu aina, jos minä sekoilen ja annan epäselviä ohjeita tai jos Roki ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Se on kärsimätön ja alkaa paukuttaa. Mutta tuossa peruutusjutussa ei liene kyse siitä, ja minäkin olen pyrkinyt rauhoittamaan omaa käskytystäni ja minimoimaan liikkeeseen ohjaavia eleitä. Roki nyt vaan haukkuu, kun tehdään jotain intoa nostattavaa. Onko tässä ajattelussa järkeä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti