Olipas kiva viikonloppu vain olla kotona. Tämä tuli kyllä tarpeeseen reissaamisten päälle, viime viikonlopunkin vietin Kuopiossa kyläilemässä. Viikonloppuun kuului nyt siivoamista, töiden tekemistä, lenkkeilyä, hiihtolenkki, vieraita ja vähän kyläilyäkin.
Eilen korkkasin hiihtokauden Touruvuoressa. Oli kyllä aika rankka seitsemän kilsaa, mutta mieli palaa kyllä ladulle nyt kovasti! Perinteisesti eka lenkki on se pahin ja yllättävän moneen paikkaan sattui joko rasituksesta tai tottumattomuudesta. Sykkeetkin toitottelivat turhan korkeissa lukemissa, mutta kyllä se siitä tasoittuu, kun saadaan lisää kilometrejä alle!
Ville käytti sitten eilen Rokia lenkkeilemässä Aittovuoressa ja koira pääsi vetämään iloista lumirallia. Tänään sitten tehtiin pari hihnalenkkiä. Puolilta päivin lähdettiin koululle äänestämään, Roki matkassa. Pientä puuhastelua otettiin koulun pihassa, kun käytiin vuoronperään antamassa äänet. Teetin Rokille kaukoja, etäisyyttä nyt ei ollut edes metriä, mutta Roki yllätti positiivisesti. Todella laiskasti ollaan siis näitä jaksettu treenailla. Roki nousi nyt istumaan makuulta ilman käsimerkkiä pelkällä käskyllä, eikä persaus pomppinut edes eteenpäin. Istu-seiso -settiä tehtiin myös, mutta seisominen vaatii vielä "vetämisen". Paluumatkalla käytiin vielä Siwassa, jossa paikkamakuu V:n käydessä kaupassa. Vajaa tunteroinen vierähti (siis tällä keikalla, ei paikkamakuussa).
Iltapäivällä tuli minun kotiväet kylään, ja Roki oli luonnollisesti vieraista onnesta soikeena. Eli riehui mielenköyhänä. Milloinkohan me osataan opettaa se tervehtimään vieraat rauhallisesti? Roki rauhoittui rapsuteltavaksi kuitenkin positiivisen nopeasti. Riehui sitten uudestaan, kun myöhemmin siskoni tuli perheineen kahville, mutta rauhoittui jälleen kivasti. Siskon kaksivuotiaan voi huoletta pitää samassa tilassa Rokin kanssa, Roki ei ole lapsesta yhtään kiinnostunut, paitsi vaipasta välillä. Roki ei esimerkiksi tarjoa ikinä leluja tytölle eikä muutenkaan tervehdi tai nuolaise edes, mitä taasen harjoittaa hervottomissa määrin isojen ihmisten kanssa. Tyttö hiukan kavahtaa Rokin nopeita liikkeitä ja kovaa ääntä, mutta aika söpöistä on, kun aina vähän aika totuteltuaan sitten jo halaa Rokia.
Rankka iltapäivä ilman päiväunia vaati Rokilta veronsa ja koira kuukahti heti, kun vieraat lähtivät. Näki sitten unta ja huudahteli. :D
Me lähdettiin sitten illansuussa ilman Rokia tsekkaamaan suloista rhodesiankoiran pentua, joka kotiutui kaverille pari viikkoa sitten. Oli muuten todella söpö isonahkainen tytteli, joka täysin avoimesti tuli tervehtimään ja kiipeili syliin. Ei kuitenkaan riehunut liiaksi tai antanut hammasta sen kummemmin. Taistelutahtoakin löytyi, saalisti roadkill-kettua ja puruotekin oli napakka. Friida sippasi sittemmin emäntänsä syliin.
Iltalenkillä Rokin kanssa heiteltiin vielä hangessa vähän keppiä ja pelattiin polulla namipeliä maahanmenoilla ja stopeilla. Hurjasti intoa ja energiaa :).
Huomenna tokoilemaan kurssille! Kivaa, saadaan taas rytmiä treeniin. Varmaan vaan järki menee taas alkuunsa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti