Enemmän murinaa ja yksi hilpeä valopilkku

Purkautumisen aihetta riittää. Sekä lenkeiltä että treeneistä. Remmirähjääminen jatkuu, välillä jo käskytys tehosi, nyt taas mennään ihan lapasesta. Nami-imutuksella onnistuu ja Rokin huomion saa kyllä, vaikka se olisikin jo bongannut vastaantulevan koiran. Välillä Roki ei nakin kanssakaan kestä sitä, että toinen koira rähähtää ensin ja silloin meinaa tulla sormille. Voi ketut, kun meinaa ottaa päähän, edelleen se BH-koe ja muutkin kokeet huvittaisi kovasti.

Nahoissaan ei meinannut herra pysyä myöskään tämän illan tokotreeneissä. Oli vanhoja tuttuja ja uusia tuttuja. Äkkipäätä vilkaisemalla vaikutti siltä, että ryhmässä oli vain yksi toinen uros. Mikä on hyvä. Toisaalta siihenkin häiriöön olisi syytä totutella muuallakin kuin kokeessa.. Seitsemän koirakkoa siellä tänään oli, ehkä pari liian monta. Ilmeisesti sitä tavoitetta ei ole, että koko kurssi osallistuisi johonkin kokeeseen lopuksi. Se olisi kyllä sopinut mulle tosi hyvin. Mutta joo, kyllä pyöri koiran pää ja taaskaan ei paikalleen kyennyt rauhoittumaan, onneksi piippaili varsin vähän.

Meidän täytyy nähtävästi alkaa oikein harjoittelemaan perusasennossa oloa. Siis niin, että siinä nökötetään pitempään käymättä kärsimättömänä pomppimaan ympäriinsä. No lähtökohtaongelmahan tänään oli se, ettei Roki ollut mielestään koskaan edes ennen tehnyt perusasentoa. Se tuli 'sivu'-käskystä ainoastaan eteen istumaan ja tiiviisti tulikin. Ihan hukassa.

Paikkamakuu meni hyvin, tosin makuulle meno oli vino.

Seuraaminen oli yllättävänkin siedettävä. Hieno homma! Se on kuitenkin se pisin (ja tylsin) liike.

Liikkeestä maahanmenot olivat taas taantuneet. En voi ymmärtää. Tuirekin sanoi, että sulla on siinä bordercollie, jonka pitäisi heittäytyä maahan. Roki sen sijaan valuu, laskeutuu ja vielä ryömii. Ja hitaasti. Tää on kyllä ihan kummallista, koska Roki todellakin osaa laota maahan ja innolla. Jostain syystä se ei toimi samalla tavalla tuolla hallilla. Tai minä en toimi. Musta tuntuu että käskytänkin sitä jotenkin erilailla ja eri sävyllä. Roki ei oikein halunnut mennä edes perusasennosta maahan. Ahistaa, se olen kyllä minä joka on nuija eikä koira.

Toinen ongelma perusasentoon liittyen on liikkeiden aloitukset, jos tehdään ohjattuna. Kontakti on hyvä, kunnes sanon "valmis", jolloin Roki alkaa katselemaan muualle. Voi perhana, kun nyt kaikki mahdolliset ajoitusasiat pissii. :(

En jaksa nyt muistella, tehtiinkö treeneissä vielä jotain muuta. Ainakin harjoitusten sisällöstä ja menetelmistä, sekä palkkauksesta, sen määrästä ja oikea-aikaisuudesta oli paljon puhetta. No, toivotaanpa että kurssi lähtee taas rullaamaan, saadaan treeniin rutiinia niin omissa kuin halliharkoissakin.


Sitten se otsikossa luvattu valopilkku tänne loppuun ;). Me ollaan tehty niitä sohvalleperuutusharjoituksia tässä lähes joka ilta ja tänään sitten virittelin vähän. Meillä on tosi liukas parkettilattia olohuoneessa, joten kiskoin karvalankamaton seinän viereen. Sitten eiku koira peruuttamaan seinälle. Ja sehän peruutti! Huikeeta, tämä on kyllä nyt ihmeellisin asia, minkä olen koiralle koskaan opettanut, enkä varmaan edes uskonut, että se voisi onnistua. Eli poika peruutti komeasti takajalat ylös seinälle ja käsinseisontaan seinää vasten :D. Ja karjui kuin syötävä koko ajan. Pieni miinus, meidän bortsu ääntää ihan hiukkasen...