Roki kävi tänään lonkka- ja kyynärkuvissa Äänekoskella Hiskinmäen eläinsairaalassa. Aiemmin en ole Rokia siellä käyttänyt, mutta suosituksen perusteella mentiin sinne. Birgitta lähti matkaan, halusi myös itse nähdä kuvat. Ville jeesasi hoitajaa röntgenissä. Pikkuisen on poju nyt pöpperöissään, rassukka. Minusta oli jokseenkin inhottava seurata koiran rauhoittamista, aiemmalla kahdella kerralla kun olen sen koiran ja kissan kohdalla nähnyt, molemmat lopetettiin samalla. :(
Asiaan. Kuvat näyttivät oikein hyviltä! Nivelet vaikuttivat terveiltä ja puolivuotiskuviin verrattuna lonkat olivat Birgitan mielestä paremmat, aiemmin oli vielä ell:n mukaan asiaankuuluvaa löysyyttä. Eläinlääkäri ei mielestään nähnyt nyt mitään vikaa kuvissa. Eikun sitten odotellaan vaan Kennelliiton lausuntoa!
Eilen iltana tokoiltiin pikkuisen porukoiden pihassa. Seuraaminen on tästä lähtien tehtävä ensimmäisenä, ilman mitään ihanaa leikitystä ensin. Rokia on tosi vaikea motivoida seuraamistreeniin, jos sen kanssa on ensin vedetty tai heitetty lelua. Osaamme tehdä tiiviin seuraamisen ainoastaan nakilla ja nakki taas ei lelun jälkeen tahdo kelvata, ellei itse liikkeeseen liity vauhtia ja meininkiä. Eilen tehtiin lähinnä hyppyä ja hyppynoutoa (kapulalla myös!) sekä ruutua. Hypyn kanssa lähinnä leikittiin, Hannan ohjeiden mukaan, ruutu taas sujui aika hienosti! Ai, ja tehtiin me pari noutoakin lelupalkalla.
Perään heitettiin vielä reilun tunnin lenkki Laajavuoressa. Roki kulki hyvin hihnassa pitkästä aikaa, oli vissiin vähän lämmin. Myös koirien ohitukset sujuivat poikkeuksellisen nätisti ja vähällä rähinällä. Kerran taisi peräti pitää koko ohituksen ajan nakkikontaktin, vaikka kyllä varmasti huomasi vastaantulijan. Itse näkisin, että näyttelyreissusta on edelleen hyötyä - siellä kohdattiin rähisemättä miljoona koiraa. Hetken ainakin auttaa myös kotipoluilla tuo koiraruuhkaan turtuminen.
tiistai 19. heinäkuuta 2011
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Valoa pilkottaa
Eilen illalla matkattiin Rokin kanssa agilitytreeneihin. Pitkästä aikaa niiden jäljiltä jäi hyvät fiilikset! Mietin, että ehkä maaliskuussa viimeksi... Itsellä oli kerrankin vähän tolkkua ohjauksessa, ts. oli jotain ajatusta mukana ja tiesin ainakin välillä, mitä olin tekemässä. Lisäksi hyvä tunne jäi siitäkin, että vaikka kämmäsin ohjauksen kanssa, sain korjattua omaa tekemistä siten, ettei koira pummannut estettä.
Seuraavat kuvaukset treeneistä ovat varmasti lukijalle harvinaisen epäselviä. Kirjoittelen kuitenkin treenit auki itseäni varten, olen huomannut, että treenin purkamisesta mielessä tai vaikka kirjoittamalla on minulle paljon hyötyä. Tulee mietittyä omaa tekemistä ja nähtyä hommaa uudelleen vähän kuin videokuvana.
Treenasin jälleen ensin ohjauskuvioita Zerolla. Välillä oli jopa ärsyttävää, kun Zero tiesi täysin, mitä sen kuuluu tehdä ja mun ohjaus meni harakoille, koska koira olisi tehnyt muutenkin oikein (enkä siis saanut siihen kontaktia). Treenattiin kuitenkin neljällä hypyllä persjättöä ja toisekseen takaohjausta. Ensin tuntui hankalalta, kun en nähnyt koiraa ja olin sitten auttamattomasti myöhässä, kun yritin odottaa koiraa. Tästä seurasi pari koomista "ohjaaja juoksee koiraa karkuun" -tilannetta (Birgitalla oli hauskaa), kun Zerosta kuului perässä vielä jotain örinää ja vaikutelma oli että se justiinsa käy kiinni mun hanuriin :D. Mutta tajusin jutun juonen muutaman yrityksen jälkeen ja saatiin harjoitus tehtyä! Samoin ohjausharjoitus samaisilla hypyillä koiran takana oli hyödyllinen ja huomasin hyvin, miten paljon vartalon suunnalla ja käytöllä on vaikutusta koiran tekemiseen.
Kun otin Rokin kentälle, teimme aluksi lähtöharjoituksia. Otin yhden hypyn erilleen kentän toiselle puolelle. Ensin vähän tehtiin seuraamista, jalkojen pujottelua ja maahanmeno treeniä. Roki oli hyvässä vireessä ja innokas noissa touhuissa. Kuitenkin se kuumeni välittömästi, kun lähestyttiin hyppyestettä. Tein siis maahanjättöjä ensin kaukana esteestä, kävelin muutaman metrin päähän ikään kuin agilityradalla ja palasin palkkaamaan Rokia. Kaikki sujui hienosti, mutta kun tehtiin samaa hyppyesteen kohdalla, Roki ei malttanut. Ja haukun paukuttaminen alkoi välittömästi epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Tällöinhän en saa mitään käskyä Rokille perille.
Tehtiin kuitenkin paljon toistoja ja aina paukutuksen alkaessa aloin pelata namipeliä Rokin kanssa eli viskoin nakinpaloja maata pitkin ja Roki meni perässä. Aina välillä komensin maahan. Tästä Roki kiinnostui myös "ylikuumana" ja palautui hyvään vireeseen, kun hetki pelattiin. Tämä oli siis ihan se sama peli, mitä Hanna neuvoi tokoilua varten.
Sitten tehtiin pari lähtöä hypylle niin, että jätin Rokin makaamaan nakki nenän edessä. Silloinhan se pysyy aivan mainiosti, ensin vaan pitää vapauttaa kaveri syömään nakki ja sen jälkeen hyppäämään. Tässä on kuitenkin riski siitä, että Roki jatkossa vain nuuskuttelee pitkin kenttää nakin toivossa, enkä siis mielelläni tuota keinoa lähdössä käytä. Saatiin sitten pari tosi onnistunuttakin aloitusta ja uskallettiin siirtyä radalle.
Radalla vähän sama meininki jatkui, mutta onnistuneitakin lähtöjä tuli (meni huomattavasti paremmin kuin edellisissä treeneissä). Yritin piirtää eilistä rataa, mutten kertakaikkiaan muistanut, miten päin esteet olivat, vaikka ohjauskuviot siis muistan. Tarkoitus oli tehdä rata, joka on koiralle riittävän yksinkertainen, ohjaajalle tulee muutama ohjausmuuvi, mutta ohjaaja joutuu pitämään koko ajan kunnolla vauhtia yllä. Tuntui kinkkiseltä, mutta yllättäen onnistuttiinkin ihan kohtalaisesti. Harjoittelin ensin ilman koiraa ja sitten Rokin kanssa. Minä huusin Rokille ohjeita ja Ansku huusi mulle ohjeita :D. Vieläkin tahtoo mun asento painua kyyryyn, ellen aktiivisesti sitä mieti.
Tällä radalla ei ollut muita esteitä kuin hyppyjä ja kaksi putkea. Hyppyjä varten Roki tarvitsee selkeää ja aika tarkkaa ohjausta, putkeen taas Rokin voi lähettää kaukaa ja se suorittaa varmasti (tykkää putkesta kuin hullu puurosta). Itselle radalla tuli kaksi valssikäännöstä ja kaksi persjättöä. Nämä jätöt olivat helpompia kuin aiemmin Zerolla harjoittelemani (hyppyjen välissä), koska jättö tapahtui putken jälkeen ja oli itse helpompi ehtiä oikealle paikalle, kun koira ei putkea tehdessään nähnyt ohjaajaa.
Eilen päivällä Roki oli vielä selkeästi normaalia rauhallisempi, varmasti lauantain näyttelykeikan jäljiltä. Virtaa löytyi kyllä sitten kentällä perinteiseen tapaan, mutta nyt kontakti oli hiukkasen edellistä parempaa kuitenkin.
Seuraavat kuvaukset treeneistä ovat varmasti lukijalle harvinaisen epäselviä. Kirjoittelen kuitenkin treenit auki itseäni varten, olen huomannut, että treenin purkamisesta mielessä tai vaikka kirjoittamalla on minulle paljon hyötyä. Tulee mietittyä omaa tekemistä ja nähtyä hommaa uudelleen vähän kuin videokuvana.
Treenasin jälleen ensin ohjauskuvioita Zerolla. Välillä oli jopa ärsyttävää, kun Zero tiesi täysin, mitä sen kuuluu tehdä ja mun ohjaus meni harakoille, koska koira olisi tehnyt muutenkin oikein (enkä siis saanut siihen kontaktia). Treenattiin kuitenkin neljällä hypyllä persjättöä ja toisekseen takaohjausta. Ensin tuntui hankalalta, kun en nähnyt koiraa ja olin sitten auttamattomasti myöhässä, kun yritin odottaa koiraa. Tästä seurasi pari koomista "ohjaaja juoksee koiraa karkuun" -tilannetta (Birgitalla oli hauskaa), kun Zerosta kuului perässä vielä jotain örinää ja vaikutelma oli että se justiinsa käy kiinni mun hanuriin :D. Mutta tajusin jutun juonen muutaman yrityksen jälkeen ja saatiin harjoitus tehtyä! Samoin ohjausharjoitus samaisilla hypyillä koiran takana oli hyödyllinen ja huomasin hyvin, miten paljon vartalon suunnalla ja käytöllä on vaikutusta koiran tekemiseen.
Kun otin Rokin kentälle, teimme aluksi lähtöharjoituksia. Otin yhden hypyn erilleen kentän toiselle puolelle. Ensin vähän tehtiin seuraamista, jalkojen pujottelua ja maahanmeno treeniä. Roki oli hyvässä vireessä ja innokas noissa touhuissa. Kuitenkin se kuumeni välittömästi, kun lähestyttiin hyppyestettä. Tein siis maahanjättöjä ensin kaukana esteestä, kävelin muutaman metrin päähän ikään kuin agilityradalla ja palasin palkkaamaan Rokia. Kaikki sujui hienosti, mutta kun tehtiin samaa hyppyesteen kohdalla, Roki ei malttanut. Ja haukun paukuttaminen alkoi välittömästi epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Tällöinhän en saa mitään käskyä Rokille perille.
Tehtiin kuitenkin paljon toistoja ja aina paukutuksen alkaessa aloin pelata namipeliä Rokin kanssa eli viskoin nakinpaloja maata pitkin ja Roki meni perässä. Aina välillä komensin maahan. Tästä Roki kiinnostui myös "ylikuumana" ja palautui hyvään vireeseen, kun hetki pelattiin. Tämä oli siis ihan se sama peli, mitä Hanna neuvoi tokoilua varten.
Sitten tehtiin pari lähtöä hypylle niin, että jätin Rokin makaamaan nakki nenän edessä. Silloinhan se pysyy aivan mainiosti, ensin vaan pitää vapauttaa kaveri syömään nakki ja sen jälkeen hyppäämään. Tässä on kuitenkin riski siitä, että Roki jatkossa vain nuuskuttelee pitkin kenttää nakin toivossa, enkä siis mielelläni tuota keinoa lähdössä käytä. Saatiin sitten pari tosi onnistunuttakin aloitusta ja uskallettiin siirtyä radalle.
Radalla vähän sama meininki jatkui, mutta onnistuneitakin lähtöjä tuli (meni huomattavasti paremmin kuin edellisissä treeneissä). Yritin piirtää eilistä rataa, mutten kertakaikkiaan muistanut, miten päin esteet olivat, vaikka ohjauskuviot siis muistan. Tarkoitus oli tehdä rata, joka on koiralle riittävän yksinkertainen, ohjaajalle tulee muutama ohjausmuuvi, mutta ohjaaja joutuu pitämään koko ajan kunnolla vauhtia yllä. Tuntui kinkkiseltä, mutta yllättäen onnistuttiinkin ihan kohtalaisesti. Harjoittelin ensin ilman koiraa ja sitten Rokin kanssa. Minä huusin Rokille ohjeita ja Ansku huusi mulle ohjeita :D. Vieläkin tahtoo mun asento painua kyyryyn, ellen aktiivisesti sitä mieti.
Tällä radalla ei ollut muita esteitä kuin hyppyjä ja kaksi putkea. Hyppyjä varten Roki tarvitsee selkeää ja aika tarkkaa ohjausta, putkeen taas Rokin voi lähettää kaukaa ja se suorittaa varmasti (tykkää putkesta kuin hullu puurosta). Itselle radalla tuli kaksi valssikäännöstä ja kaksi persjättöä. Nämä jätöt olivat helpompia kuin aiemmin Zerolla harjoittelemani (hyppyjen välissä), koska jättö tapahtui putken jälkeen ja oli itse helpompi ehtiä oikealle paikalle, kun koira ei putkea tehdessään nähnyt ohjaajaa.
Eilen päivällä Roki oli vielä selkeästi normaalia rauhallisempi, varmasti lauantain näyttelykeikan jäljiltä. Virtaa löytyi kyllä sitten kentällä perinteiseen tapaan, mutta nyt kontakti oli hiukkasen edellistä parempaa kuitenkin.
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Lisää näyttelyreissusta
Eilen tosiaan heitettiin hienosti mennyt näyttelyreissu Ouluun. Lähtö oli hävyttömän aikaisin, puoli viideltä startattiin pohjoiseen. Matkassa mukana Noora ja myös Birgitta ja Sara. Sää oli sateinen ja menomatka oli aika rankka ajaa, koska tiellä oli vettä niin paljon. Vettä tuli tasaiseen tahtiin myös näyttelypaikalla, joka oli siis ravirata. Onneksi satoi sen verran hillitysti, että ihan mutalääryksi ei alue muuttunut.
Koiria bortsukehässä oli kohtalaisen paljon, 28 kappaletta. Uroksia ja narttuja suunnilleen saman verran. Junnu-uroksia oli kolme ja Roki vei niistä voiton, ERI1 ja SA sieltä. Tämä oli jo enemmän kuin olisin arvannut! Päästiin siis paras uros -kehään, muistaakseni koiria oli ainakin seitsemän siellä. Roki tuli kakkoseksi valiouroksen jälkeen ja näin ollen sai sertin! Todella hienoa junnu-urokselta kaikkien avoimen luokan koirien seassa. Portugalilainen tuomari selkeästi tykkäsi Rokin reippaasta ja skarpista esiintymisestä. Nooralla ei ollut Rokin kanssa mitään ongelmia kehässä, ja mielestäni hyvän yhteistyön perusta heillä on Nooran luottamus Rokin tekemiseen ja taitoihin. (Minulta tuo luotto vielä puuttuu esimerkiksi tokoilua ajatellen...)
Arvostelussa kehuttiin jälleen Rokin turkkia ja onhan se komea. Varmaan tuo hyvä karva vaikuttaa myös siten, että Rokin nuoren pojan rakenne ei pistä niin paljon silmään, koira ei vaikuta niin keskeneräiseltä, mitä moni muu junnu-uros omaankin silmään näyttää. Noora on saanut Rokin myös seisomaan hienosti, mikä on Rokin kaltaisen melko lyhytrunkoisen bortsun kanssa tärkeää - ainakin voi yrittää antaa paremman vaikutelman pidemmästä rungosta hyvällä seisotuksella. Liikkeessä Rokilla edelleen nousi häntä kovasti, mutta tuomari ei pitänyt sitä ilmeisesti kovin raskauttavana.
Näyttelyssä oli myös Royal Caninin juniorikilpailu ja Rokista tuli bortsujen ROP-junnu. Tämä automaattisesti, koska junnunarttujen ykkönen ei saanut SA:ta. Ruusuke tästäkin. :) ROP-junioreilla olisi kisa jatkunut vielä ryhmissä ja itseasiassa vielä sunnuntainakin, mutta meille riitti tämä menestys ja pakkasimme kamat.
Noora on kyllä tehnyt hienon työn Rokin kanssa, aikamoinen show-mies tuosta koirasta vielä tulee! Ja toki Noora myös tietää, miten esittää Rokia hienosti. Kiitos siitä!
Sara meni myös Nooran kanssa kehään ja hienosti sujui silläkin. Sara oli avoimen luokan kolmas, SA ja PN4. Saran työskentely on varmaa, mutta tuomari jäi kaipamaan "attitudea" :D. Tuo kohta Saran arvostelussa oli niin osuva, että repeilin pitkään, koska sanavalinta oli niin täydellinen. Nimenomaan jotain asenteeseen liittyvää puuttui, mikä näkyi Saran ilmeessä ja tekemisessä. Birgitan mukaan aika tyypillistä Saraa.
Päivä oli pitkä, kotona oltiin vasta kuuden pintaan. Kannatti kuitenkin lähteä ja sitä paremmaksi mielen noista tuloksista tekee se, että näyttely oli niin suuri ja koiria paljon. Toivottavasti ei jää pytty luppakorvabortsun viimeiseksi!
Näyttelysuunnitelmnissa jatkossa olisi vielä pari-kolme keikkaa syksylle. Elokuussa olisi tarkoitus jossain käydä (jossain, mihin vielä ehtii ilmoittautua, en ole laittanut vielä), sitten lokakuuta suunniteltiin, jos isommalla porukalla lähdettäisiin. Marraskuussa olisi vielä Jyväskylän kv, johon aika varmasti ollaan osallistumassa, kotikisat.
Roki posettaa
Sara posettaa
Roki ylpeän handlerin kanssa
Rokilla oli mennyt alkuviikko Anskun luona oikein kivasti "lomaillessa". Anskultahan sitä muutakin laumaa löytyy, mutta Roki sopeutui porukkaan hyvin. Jälleen huomaa, että Roki pyrkii hakemaan paikkaa laumassa haastamatta toisia koiria, yllättävän hyvät sosiaaliset taidot sille kyllä on kehittynyt. Niinpä Aatu-mali pari kertaa oli taas pöhähtänyt Rokille ja Roki oli väistänyt ja mielistellyt. Kyse kun on kahdesta nuoresta uroksesta, tilanne voisi olla myös ihan toisenlainen.. Tuosta tulikin mieleen, että hihnassa ollessaan Roki käyttäytyy toisin. Kun se ei pääse avoimesti kohtaamaan lenkillä vastaantulevaa koiraa, se rähisee. Tämä on ollut viime aikojen ongelma, johon kyllä kuonopanta auttaa, mutta ei siis todellakaan poista itse probleemaa.
Kiitos Anskulle alkuviikosta Rokin kanssa! Tänään tavataankin vielä illalla taas agilityn merkeissä.
Koiria bortsukehässä oli kohtalaisen paljon, 28 kappaletta. Uroksia ja narttuja suunnilleen saman verran. Junnu-uroksia oli kolme ja Roki vei niistä voiton, ERI1 ja SA sieltä. Tämä oli jo enemmän kuin olisin arvannut! Päästiin siis paras uros -kehään, muistaakseni koiria oli ainakin seitsemän siellä. Roki tuli kakkoseksi valiouroksen jälkeen ja näin ollen sai sertin! Todella hienoa junnu-urokselta kaikkien avoimen luokan koirien seassa. Portugalilainen tuomari selkeästi tykkäsi Rokin reippaasta ja skarpista esiintymisestä. Nooralla ei ollut Rokin kanssa mitään ongelmia kehässä, ja mielestäni hyvän yhteistyön perusta heillä on Nooran luottamus Rokin tekemiseen ja taitoihin. (Minulta tuo luotto vielä puuttuu esimerkiksi tokoilua ajatellen...)
Arvostelussa kehuttiin jälleen Rokin turkkia ja onhan se komea. Varmaan tuo hyvä karva vaikuttaa myös siten, että Rokin nuoren pojan rakenne ei pistä niin paljon silmään, koira ei vaikuta niin keskeneräiseltä, mitä moni muu junnu-uros omaankin silmään näyttää. Noora on saanut Rokin myös seisomaan hienosti, mikä on Rokin kaltaisen melko lyhytrunkoisen bortsun kanssa tärkeää - ainakin voi yrittää antaa paremman vaikutelman pidemmästä rungosta hyvällä seisotuksella. Liikkeessä Rokilla edelleen nousi häntä kovasti, mutta tuomari ei pitänyt sitä ilmeisesti kovin raskauttavana.
Näyttelyssä oli myös Royal Caninin juniorikilpailu ja Rokista tuli bortsujen ROP-junnu. Tämä automaattisesti, koska junnunarttujen ykkönen ei saanut SA:ta. Ruusuke tästäkin. :) ROP-junioreilla olisi kisa jatkunut vielä ryhmissä ja itseasiassa vielä sunnuntainakin, mutta meille riitti tämä menestys ja pakkasimme kamat.
Noora on kyllä tehnyt hienon työn Rokin kanssa, aikamoinen show-mies tuosta koirasta vielä tulee! Ja toki Noora myös tietää, miten esittää Rokia hienosti. Kiitos siitä!
Sara meni myös Nooran kanssa kehään ja hienosti sujui silläkin. Sara oli avoimen luokan kolmas, SA ja PN4. Saran työskentely on varmaa, mutta tuomari jäi kaipamaan "attitudea" :D. Tuo kohta Saran arvostelussa oli niin osuva, että repeilin pitkään, koska sanavalinta oli niin täydellinen. Nimenomaan jotain asenteeseen liittyvää puuttui, mikä näkyi Saran ilmeessä ja tekemisessä. Birgitan mukaan aika tyypillistä Saraa.
Päivä oli pitkä, kotona oltiin vasta kuuden pintaan. Kannatti kuitenkin lähteä ja sitä paremmaksi mielen noista tuloksista tekee se, että näyttely oli niin suuri ja koiria paljon. Toivottavasti ei jää pytty luppakorvabortsun viimeiseksi!
Näyttelysuunnitelmnissa jatkossa olisi vielä pari-kolme keikkaa syksylle. Elokuussa olisi tarkoitus jossain käydä (jossain, mihin vielä ehtii ilmoittautua, en ole laittanut vielä), sitten lokakuuta suunniteltiin, jos isommalla porukalla lähdettäisiin. Marraskuussa olisi vielä Jyväskylän kv, johon aika varmasti ollaan osallistumassa, kotikisat.
Roki posettaa
Sara posettaa
Roki ylpeän handlerin kanssa
Rokilla oli mennyt alkuviikko Anskun luona oikein kivasti "lomaillessa". Anskultahan sitä muutakin laumaa löytyy, mutta Roki sopeutui porukkaan hyvin. Jälleen huomaa, että Roki pyrkii hakemaan paikkaa laumassa haastamatta toisia koiria, yllättävän hyvät sosiaaliset taidot sille kyllä on kehittynyt. Niinpä Aatu-mali pari kertaa oli taas pöhähtänyt Rokille ja Roki oli väistänyt ja mielistellyt. Kyse kun on kahdesta nuoresta uroksesta, tilanne voisi olla myös ihan toisenlainen.. Tuosta tulikin mieleen, että hihnassa ollessaan Roki käyttäytyy toisin. Kun se ei pääse avoimesti kohtaamaan lenkillä vastaantulevaa koiraa, se rähisee. Tämä on ollut viime aikojen ongelma, johon kyllä kuonopanta auttaa, mutta ei siis todellakaan poista itse probleemaa.
Kiitos Anskulle alkuviikosta Rokin kanssa! Tänään tavataankin vielä illalla taas agilityn merkeissä.
lauantai 16. heinäkuuta 2011
Oulun kv:sta tuliaisina serti!
Myöhemmin luvassa lisäkertomusta Rokin loma- ja näyttelyreissusta. Tässä nyt kuitenkin Oulun kansainvälisen näyttelyn lopputulos:
JUN-ERI JUK1 SA PU2 SERT, lisänä ROP-junnu
JUN-ERI JUK1 SA PU2 SERT, lisänä ROP-junnu
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Lomailua
Tänään peruttiin aksaradalle lähtö ukkoskuurojen takia. Ollaan kyllä oltu muutenkin tosi velttoa sakkia näinä hellepäivinä. Tiedän, että Rokiin oikein patoutuu energia, kun pitkiä lenkkejä ei ainakaan emäntä ole jaksanut tehdä... Nyt sateen jälkeen käytiin pururadalla, heitettiin narupalloa ja edelleen oli niin kuuma, että Roki meinasi tikahtua läähätykseen. Lisäksi itikat olivat riesana.
Tarkoitus oli lenkin päälle vähän tokoilla, mutta olisi todellakin pitänyt tehdä niin, että olisi käyttänyt Rokin ensin vaan tarpeillaan ja tokoilun päälle varsinaisella lenkillä. Rokia ei huvittanut mikään, paitsi paikkamakuussa pysyi hyvin :D. Seuraamista en välittänyt edes yrittää, ruutua tehtiin ja noutoa. Niihin sillä on korkea motivaatio, vaikka olisikin kuuma ja ahistaa! Etenkin ruutu on mielestäni mennyt eteenpäin, 'seis'-komento ruudussa piti koiran tarkasti paikallaan. Kosketusalustaa en ottanut ruudusta pois.
Noudosta ollaan tehty melkein päivittäin kotosalla luovutus-vaihetta. Siinäkin menty eteenpäin ja kapulan pureskelu on jäänyt vähiin, plus Rokia ei tarvitse enää "pakottaa" ottamaan kapulaa suuhun, nakin toivossa tarttuu siihen nätisti.
Nyt alkuviikosta heitetään pieni Etelä-Suomi -turnee, reitti ei ole vielä lainkaan selvä, tarkentuu matkalla. Roki pääsee hoitoon Anskulle. Alettiin reissua suunnittelemaan tänään eikä tietenkään oletettu hoitopaikan tällä varoitusajalla järjestyvän. Ajateltiinkin, että sitten sovelletaan reissua ja otetaan piski matkaan. Mutta kävipä nyt kivasti!
Nenäpunkkioireet ovat hellittäneet, tiedä sitten onko lääkkeen ansiota vai oliko vaiva kenties jokin muu. Jos joku on vaikka pistänyt sitä nenään, kun varsinainen ryystäminen alkoi niin yllättäen.
Varasin Rokille vihdoin ajan virallisiin lonkka- ja kyynärkuvauksiin. Välikuvathan Rokista otettiin puolivuotiaana ja tuolloin kuvattiin myös selkä. Kaikki oli ok silloin ja kasvuvaiheelle normaalissa kehitysvaiheessa. Toivotaan, että samalla mallilla mennään edelleen! Kuvaus on Äänekosken eläinsairaalassa 19.7.
Tarkoitus oli lenkin päälle vähän tokoilla, mutta olisi todellakin pitänyt tehdä niin, että olisi käyttänyt Rokin ensin vaan tarpeillaan ja tokoilun päälle varsinaisella lenkillä. Rokia ei huvittanut mikään, paitsi paikkamakuussa pysyi hyvin :D. Seuraamista en välittänyt edes yrittää, ruutua tehtiin ja noutoa. Niihin sillä on korkea motivaatio, vaikka olisikin kuuma ja ahistaa! Etenkin ruutu on mielestäni mennyt eteenpäin, 'seis'-komento ruudussa piti koiran tarkasti paikallaan. Kosketusalustaa en ottanut ruudusta pois.
Noudosta ollaan tehty melkein päivittäin kotosalla luovutus-vaihetta. Siinäkin menty eteenpäin ja kapulan pureskelu on jäänyt vähiin, plus Rokia ei tarvitse enää "pakottaa" ottamaan kapulaa suuhun, nakin toivossa tarttuu siihen nätisti.
Nyt alkuviikosta heitetään pieni Etelä-Suomi -turnee, reitti ei ole vielä lainkaan selvä, tarkentuu matkalla. Roki pääsee hoitoon Anskulle. Alettiin reissua suunnittelemaan tänään eikä tietenkään oletettu hoitopaikan tällä varoitusajalla järjestyvän. Ajateltiinkin, että sitten sovelletaan reissua ja otetaan piski matkaan. Mutta kävipä nyt kivasti!
Nenäpunkkioireet ovat hellittäneet, tiedä sitten onko lääkkeen ansiota vai oliko vaiva kenties jokin muu. Jos joku on vaikka pistänyt sitä nenään, kun varsinainen ryystäminen alkoi niin yllättäen.
Varasin Rokille vihdoin ajan virallisiin lonkka- ja kyynärkuvauksiin. Välikuvathan Rokista otettiin puolivuotiaana ja tuolloin kuvattiin myös selkä. Kaikki oli ok silloin ja kasvuvaiheelle normaalissa kehitysvaiheessa. Toivotaan, että samalla mallilla mennään edelleen! Kuvaus on Äänekosken eläinsairaalassa 19.7.
torstai 7. heinäkuuta 2011
Haastetta riittää
Ohhoijjakkaa... Ois se kivaa, mutta onpa se vaikeeta! Tänään taas illalla aksailtiin ja täytyy sanoa, että sinällään ihme, että ylipäätään jotain saadaan tehtyä, kun yhdistelmä on kättä ja jalkaa oleva kömpelö ja pihalla oleva emäntä ja älyttömällä draivilla kuumeneva korvaton koira. Tähän kun vielä yhdistää huomion koiranuorukaisen murrosiästä ja emännän vähäisestä auktoriteetista, voi vain pienessä mielessä kuvitella, miltä meidän agilityn treenaaminen näyttää.
Hommahan alkoi taas sillä, ettei Roki pysynyt jätettäessä paikallaan. En myöskään meinannut käskemällä saada sitä maahan ja se haukkui. Kontaktia sain koiraan kuitenkin yllättävänkin hyvin tuohon vireystilaan nähden. Ehkä ainoa onnistunut aloitus saatiin sillä, kun jätin nakin koiran nenän alle ja käskin siihen odottamaan. Siirryin sitten esteen toiselle puolelle, vapautin syömään nakin ja päästiin liikkeelle. Tästä lähtien tehdään jättötreeniä joka treeneissä kentänlaidalla parilla esteellä.
Muita ansioita treeneissä oli mm. kaadettu hyppyeste ja kaksi kovaa tälliä kylki edellä keppeihin (siis Roki törmäsi). Ohjaus onnistui, kun palkkasin joka esteen jälkeen. Koska treenasin ensin kuivaharjoitteluna ohjausta juoksemalla Anskun perässä ja sen jälkeen Zerolla, en sekoillut ihan niin paljon ohjauskuvioissa kuin edelliskerralla. Tajusin, mikä on valssikäännös, ennen pyörin vain ympyrää sen kummemmin tarkoitusta ymmärtämättä (hiukan kärjistäen). Rokin kepeistä on kyllä annettava iso käsi! Jätkä on jotenkin minusta huolimatta (tuskin ansiosta) oppinut pujottelemaan tosi hyvin. Tahti on vauhdikas ja Roki tarvitsee vain selkeän ja rauhallisen ohjauksen alkuun. Pari kertaa yritti oikoa (tehtiin 12 keppiä) lopussa, mutta sekin kyllä meni ohjauksen piikkiin.
Rokin kanssa tehtiin ainoastaan radan alkupätkää: hyppy-hyppy-hyppy-kepit. Zeron kanssa tehtiin koko rataa myös.
Haastetta tässä oli todellakin mulle riittävästi. Haastetta löytyisi riittävästi jo sellaiseltakin radalta, missä ei tarvitse ohjauspuolen kanssa pelaamista miettiä. Näköjään liian monta liikkuvaa osaa. Mutta täähän on tuttu juttu, perfektionistia ärsyttää kun ei heti osaa ja toisaalta minkäänlaiset koreografiat eivät ole koskaan olleet minulle helppoja. En hahmota liikettä sillä tavalla, että voisin heti toistaa sen näkemisen perusteella. Tarvitsee paljon toistoja ja pienissä osissa tekemistä. Tämän olen itsestäni oppinut jo aikanaan voimistelusta tai tanssista.
Tästä itsensä ruoskimisesta huolimatta olen tosi innoissani agilityn tekemisestä ja uuden oppimisesta. Pikkuisen toivon kuitenkin, että Rokin kierrokset ihan vähän laskisivat iän kertyessä. :) Mutta jos joku pientä komediaa haluaa nähdä, sitä saa, jos tulee katsomaan meidän agitreenejä. Tänäänkin muuta sähläämistä väritti ensin älytön punkkiepisodi, Rokissa alkuverryttelyn jälkeen vaivaiset viisi, Vekin kohdalla lopetettiin laskeminen, kun oli 40 punkkia nypitty turkista irti. Mulla oli myös etana jalassa, joka luonnollisesti aiheutti lisäkiljumista.
Hommahan alkoi taas sillä, ettei Roki pysynyt jätettäessä paikallaan. En myöskään meinannut käskemällä saada sitä maahan ja se haukkui. Kontaktia sain koiraan kuitenkin yllättävänkin hyvin tuohon vireystilaan nähden. Ehkä ainoa onnistunut aloitus saatiin sillä, kun jätin nakin koiran nenän alle ja käskin siihen odottamaan. Siirryin sitten esteen toiselle puolelle, vapautin syömään nakin ja päästiin liikkeelle. Tästä lähtien tehdään jättötreeniä joka treeneissä kentänlaidalla parilla esteellä.
Muita ansioita treeneissä oli mm. kaadettu hyppyeste ja kaksi kovaa tälliä kylki edellä keppeihin (siis Roki törmäsi). Ohjaus onnistui, kun palkkasin joka esteen jälkeen. Koska treenasin ensin kuivaharjoitteluna ohjausta juoksemalla Anskun perässä ja sen jälkeen Zerolla, en sekoillut ihan niin paljon ohjauskuvioissa kuin edelliskerralla. Tajusin, mikä on valssikäännös, ennen pyörin vain ympyrää sen kummemmin tarkoitusta ymmärtämättä (hiukan kärjistäen). Rokin kepeistä on kyllä annettava iso käsi! Jätkä on jotenkin minusta huolimatta (tuskin ansiosta) oppinut pujottelemaan tosi hyvin. Tahti on vauhdikas ja Roki tarvitsee vain selkeän ja rauhallisen ohjauksen alkuun. Pari kertaa yritti oikoa (tehtiin 12 keppiä) lopussa, mutta sekin kyllä meni ohjauksen piikkiin.
Rokin kanssa tehtiin ainoastaan radan alkupätkää: hyppy-hyppy-hyppy-kepit. Zeron kanssa tehtiin koko rataa myös.
Haastetta tässä oli todellakin mulle riittävästi. Haastetta löytyisi riittävästi jo sellaiseltakin radalta, missä ei tarvitse ohjauspuolen kanssa pelaamista miettiä. Näköjään liian monta liikkuvaa osaa. Mutta täähän on tuttu juttu, perfektionistia ärsyttää kun ei heti osaa ja toisaalta minkäänlaiset koreografiat eivät ole koskaan olleet minulle helppoja. En hahmota liikettä sillä tavalla, että voisin heti toistaa sen näkemisen perusteella. Tarvitsee paljon toistoja ja pienissä osissa tekemistä. Tämän olen itsestäni oppinut jo aikanaan voimistelusta tai tanssista.
Tästä itsensä ruoskimisesta huolimatta olen tosi innoissani agilityn tekemisestä ja uuden oppimisesta. Pikkuisen toivon kuitenkin, että Rokin kierrokset ihan vähän laskisivat iän kertyessä. :) Mutta jos joku pientä komediaa haluaa nähdä, sitä saa, jos tulee katsomaan meidän agitreenejä. Tänäänkin muuta sähläämistä väritti ensin älytön punkkiepisodi, Rokissa alkuverryttelyn jälkeen vaivaiset viisi, Vekin kohdalla lopetettiin laskeminen, kun oli 40 punkkia nypitty turkista irti. Mulla oli myös etana jalassa, joka luonnollisesti aiheutti lisäkiljumista.
tiistai 5. heinäkuuta 2011
Nenäpunkki
Roki on ryystänyt hengitystään nyt muutaman päivän ajan. Kotidiagnoosi oli nenäpunkki ja eläinlääkäri oli samaa mieltä. Koira pärskii ja aivastelee ja saa välillä "kohtauksen", jossa se ikään kuin vetää katkonaisesti ja pakonomaisesti henkeä räkäisen kuuloisesti sisäänpäin. Rokilla hervahtaa tällöin takajalatkin ihan linkkuun, kun ryystäminen on niin voimakasta. Roki on muuten ihan normaali, ei tunnu olevan lämpöä, ruoka maistuu ja leikki ja touhuaminen kiinnostaa. Nyt sitten hoidetaan Strongholdilla tuo vaiva. Nenäpunkki tarttuu helposti, joten varmaan sitä löytyy oireilla tai oireettomana niiltä koirilta, joiden kanssa Roki on viime aikoina pyörinyt.
Rokilla oli eläinklinikan vaa'an mukaan pudonnut paino kilolla viime käynnistä pari kuukautta sitten (rokotukset). Se painoi 17,8 kiloa. Aika yllättävää, mutta itse mietin, että on Rokin aktiivisuustasokin noussut, kun jäimme kesälomalle. Toisaalta luulisi, että lihasmassaakin olisi samaa myötä tullut lisää ja sen luulisi lisäävänkin painoa. Eläinlääkäri mietti, että pojan murkkuikä ja hormonitoiminnan lisääntyminen vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja vaikuttaa painoon. Oli sitä mieltä, ettei tarvitse huolestua, mutta Rokin paino ei saa tuosta laskea kyllä yhtään.
Pitänee vähän kasvattaa ruoka-annosta. Se onkin pidetty samana nyt siitä lähtien, kun vaihdettiin Spesificin pentumuona joskus keväällä Hill'sin adultiin. Roki saa tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä 2,5 desiä Hill'siä. Kaksi säkkiä se on nyt syönyt Hill'siä. Ensimmäinen oli muistaakseni beefiä ja piti Rokin mahan jatkuvasti löysänä. En tiedä johtuiko sitten ruuasta vai jostain muusta, mutta toinen säkki ostettiin sitten eri aineksilla eli kanaa taisi olla, ja uloste muuttui sen myötä kiinteämmäksi. Nappulan lisäksi silloin tällöin luita, siankorvia jne. Puruluu sillä on aina saatavilla ja syöhän se aikalailla myös nakkia (koska emäntä ei ole jaksanut kuin yhden kerran keitellä sydäntä treeninameiksi).
Rokilla oli eläinklinikan vaa'an mukaan pudonnut paino kilolla viime käynnistä pari kuukautta sitten (rokotukset). Se painoi 17,8 kiloa. Aika yllättävää, mutta itse mietin, että on Rokin aktiivisuustasokin noussut, kun jäimme kesälomalle. Toisaalta luulisi, että lihasmassaakin olisi samaa myötä tullut lisää ja sen luulisi lisäävänkin painoa. Eläinlääkäri mietti, että pojan murkkuikä ja hormonitoiminnan lisääntyminen vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja vaikuttaa painoon. Oli sitä mieltä, ettei tarvitse huolestua, mutta Rokin paino ei saa tuosta laskea kyllä yhtään.
Pitänee vähän kasvattaa ruoka-annosta. Se onkin pidetty samana nyt siitä lähtien, kun vaihdettiin Spesificin pentumuona joskus keväällä Hill'sin adultiin. Roki saa tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä 2,5 desiä Hill'siä. Kaksi säkkiä se on nyt syönyt Hill'siä. Ensimmäinen oli muistaakseni beefiä ja piti Rokin mahan jatkuvasti löysänä. En tiedä johtuiko sitten ruuasta vai jostain muusta, mutta toinen säkki ostettiin sitten eri aineksilla eli kanaa taisi olla, ja uloste muuttui sen myötä kiinteämmäksi. Nappulan lisäksi silloin tällöin luita, siankorvia jne. Puruluu sillä on aina saatavilla ja syöhän se aikalailla myös nakkia (koska emäntä ei ole jaksanut kuin yhden kerran keitellä sydäntä treeninameiksi).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)