Eilen illalla matkattiin Rokin kanssa agilitytreeneihin. Pitkästä aikaa niiden jäljiltä jäi hyvät fiilikset! Mietin, että ehkä maaliskuussa viimeksi... Itsellä oli kerrankin vähän tolkkua ohjauksessa, ts. oli jotain ajatusta mukana ja tiesin ainakin välillä, mitä olin tekemässä. Lisäksi hyvä tunne jäi siitäkin, että vaikka kämmäsin ohjauksen kanssa, sain korjattua omaa tekemistä siten, ettei koira pummannut estettä.
Seuraavat kuvaukset treeneistä ovat varmasti lukijalle harvinaisen epäselviä. Kirjoittelen kuitenkin treenit auki itseäni varten, olen huomannut, että treenin purkamisesta mielessä tai vaikka kirjoittamalla on minulle paljon hyötyä. Tulee mietittyä omaa tekemistä ja nähtyä hommaa uudelleen vähän kuin videokuvana.
Treenasin jälleen ensin ohjauskuvioita Zerolla. Välillä oli jopa ärsyttävää, kun Zero tiesi täysin, mitä sen kuuluu tehdä ja mun ohjaus meni harakoille, koska koira olisi tehnyt muutenkin oikein (enkä siis saanut siihen kontaktia). Treenattiin kuitenkin neljällä hypyllä persjättöä ja toisekseen takaohjausta. Ensin tuntui hankalalta, kun en nähnyt koiraa ja olin sitten auttamattomasti myöhässä, kun yritin odottaa koiraa. Tästä seurasi pari koomista "ohjaaja juoksee koiraa karkuun" -tilannetta (Birgitalla oli hauskaa), kun Zerosta kuului perässä vielä jotain örinää ja vaikutelma oli että se justiinsa käy kiinni mun hanuriin :D. Mutta tajusin jutun juonen muutaman yrityksen jälkeen ja saatiin harjoitus tehtyä! Samoin ohjausharjoitus samaisilla hypyillä koiran takana oli hyödyllinen ja huomasin hyvin, miten paljon vartalon suunnalla ja käytöllä on vaikutusta koiran tekemiseen.
Kun otin Rokin kentälle, teimme aluksi lähtöharjoituksia. Otin yhden hypyn erilleen kentän toiselle puolelle. Ensin vähän tehtiin seuraamista, jalkojen pujottelua ja maahanmeno treeniä. Roki oli hyvässä vireessä ja innokas noissa touhuissa. Kuitenkin se kuumeni välittömästi, kun lähestyttiin hyppyestettä. Tein siis maahanjättöjä ensin kaukana esteestä, kävelin muutaman metrin päähän ikään kuin agilityradalla ja palasin palkkaamaan Rokia. Kaikki sujui hienosti, mutta kun tehtiin samaa hyppyesteen kohdalla, Roki ei malttanut. Ja haukun paukuttaminen alkoi välittömästi epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Tällöinhän en saa mitään käskyä Rokille perille.
Tehtiin kuitenkin paljon toistoja ja aina paukutuksen alkaessa aloin pelata namipeliä Rokin kanssa eli viskoin nakinpaloja maata pitkin ja Roki meni perässä. Aina välillä komensin maahan. Tästä Roki kiinnostui myös "ylikuumana" ja palautui hyvään vireeseen, kun hetki pelattiin. Tämä oli siis ihan se sama peli, mitä Hanna neuvoi tokoilua varten.
Sitten tehtiin pari lähtöä hypylle niin, että jätin Rokin makaamaan nakki nenän edessä. Silloinhan se pysyy aivan mainiosti, ensin vaan pitää vapauttaa kaveri syömään nakki ja sen jälkeen hyppäämään. Tässä on kuitenkin riski siitä, että Roki jatkossa vain nuuskuttelee pitkin kenttää nakin toivossa, enkä siis mielelläni tuota keinoa lähdössä käytä. Saatiin sitten pari tosi onnistunuttakin aloitusta ja uskallettiin siirtyä radalle.
Radalla vähän sama meininki jatkui, mutta onnistuneitakin lähtöjä tuli (meni huomattavasti paremmin kuin edellisissä treeneissä). Yritin piirtää eilistä rataa, mutten kertakaikkiaan muistanut, miten päin esteet olivat, vaikka ohjauskuviot siis muistan. Tarkoitus oli tehdä rata, joka on koiralle riittävän yksinkertainen, ohjaajalle tulee muutama ohjausmuuvi, mutta ohjaaja joutuu pitämään koko ajan kunnolla vauhtia yllä. Tuntui kinkkiseltä, mutta yllättäen onnistuttiinkin ihan kohtalaisesti. Harjoittelin ensin ilman koiraa ja sitten Rokin kanssa. Minä huusin Rokille ohjeita ja Ansku huusi mulle ohjeita :D. Vieläkin tahtoo mun asento painua kyyryyn, ellen aktiivisesti sitä mieti.
Tällä radalla ei ollut muita esteitä kuin hyppyjä ja kaksi putkea. Hyppyjä varten Roki tarvitsee selkeää ja aika tarkkaa ohjausta, putkeen taas Rokin voi lähettää kaukaa ja se suorittaa varmasti (tykkää putkesta kuin hullu puurosta). Itselle radalla tuli kaksi valssikäännöstä ja kaksi persjättöä. Nämä jätöt olivat helpompia kuin aiemmin Zerolla harjoittelemani (hyppyjen välissä), koska jättö tapahtui putken jälkeen ja oli itse helpompi ehtiä oikealle paikalle, kun koira ei putkea tehdessään nähnyt ohjaajaa.
Eilen päivällä Roki oli vielä selkeästi normaalia rauhallisempi, varmasti lauantain näyttelykeikan jäljiltä. Virtaa löytyi kyllä sitten kentällä perinteiseen tapaan, mutta nyt kontakti oli hiukkasen edellistä parempaa kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti