Roki kävi tänään lonkka- ja kyynärkuvissa Äänekoskella Hiskinmäen eläinsairaalassa. Aiemmin en ole Rokia siellä käyttänyt, mutta suosituksen perusteella mentiin sinne. Birgitta lähti matkaan, halusi myös itse nähdä kuvat. Ville jeesasi hoitajaa röntgenissä. Pikkuisen on poju nyt pöpperöissään, rassukka. Minusta oli jokseenkin inhottava seurata koiran rauhoittamista, aiemmalla kahdella kerralla kun olen sen koiran ja kissan kohdalla nähnyt, molemmat lopetettiin samalla. :(
Asiaan. Kuvat näyttivät oikein hyviltä! Nivelet vaikuttivat terveiltä ja puolivuotiskuviin verrattuna lonkat olivat Birgitan mielestä paremmat, aiemmin oli vielä ell:n mukaan asiaankuuluvaa löysyyttä. Eläinlääkäri ei mielestään nähnyt nyt mitään vikaa kuvissa. Eikun sitten odotellaan vaan Kennelliiton lausuntoa!
Eilen iltana tokoiltiin pikkuisen porukoiden pihassa. Seuraaminen on tästä lähtien tehtävä ensimmäisenä, ilman mitään ihanaa leikitystä ensin. Rokia on tosi vaikea motivoida seuraamistreeniin, jos sen kanssa on ensin vedetty tai heitetty lelua. Osaamme tehdä tiiviin seuraamisen ainoastaan nakilla ja nakki taas ei lelun jälkeen tahdo kelvata, ellei itse liikkeeseen liity vauhtia ja meininkiä. Eilen tehtiin lähinnä hyppyä ja hyppynoutoa (kapulalla myös!) sekä ruutua. Hypyn kanssa lähinnä leikittiin, Hannan ohjeiden mukaan, ruutu taas sujui aika hienosti! Ai, ja tehtiin me pari noutoakin lelupalkalla.
Perään heitettiin vielä reilun tunnin lenkki Laajavuoressa. Roki kulki hyvin hihnassa pitkästä aikaa, oli vissiin vähän lämmin. Myös koirien ohitukset sujuivat poikkeuksellisen nätisti ja vähällä rähinällä. Kerran taisi peräti pitää koko ohituksen ajan nakkikontaktin, vaikka kyllä varmasti huomasi vastaantulijan. Itse näkisin, että näyttelyreissusta on edelleen hyötyä - siellä kohdattiin rähisemättä miljoona koiraa. Hetken ainakin auttaa myös kotipoluilla tuo koiraruuhkaan turtuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti