Kylläpä on työt alkaneet rytinällä, ei paljon lepohetkiä unia lukuunottamatta ole ollut. Sama siis sekä minulla että V:llä. Rokin yksinolot ovat vissiin menneet ihan nätisti, jotain aamu-uikutuksia täältä kyllä olivat naapurit kuulleet, mutta pentu on aina ollut ihan unisen näköinen, kun kotiin ollaan tultu. Ja joka päivä H on käynyt lenkillä Rokin kanssa päivällä. Eteinen tuntuisi toistaiseksi riittävän mainiosti Rokille oleskelutilaksi, ei ole karkaillut eikä pissannut/kakannut sisällä.
16-viikkoispaino Rokilla oli 10,4 kiloa ja korkeutta nyt ainakin 42 senttiä. Takajalat ovat venähtäneet ihan järkysti viimeisen parin viikon aikana, todellinen rimpula on nyt, suorastaan koomisen näköinen. Vielä pennun pyöreyttä vartalossa, mutta pitkät riukukintut. Ihme, että kaveri on niinkin ketteräksi metsässä käynyt, mitä nyt on. Selkään ja häntään on alkanut kasvaa pitkää ja karkeampaa karvaa, joten lisäksi jätkä on vähän harvakarvahampparin näköinen. Pentukarvaa myös irtoaa harjatessa. (Harjaaminen ei muuten ole mitään iisiä hommaa, nakkia tarvitsee olla koko ajan tarjolla, muuten Roki syö harjan.) Harmi, etten ole oikein saanut kunnon kuvia aikaan pikkupokkarilla Rokista.
Yleisesti ottaen Roki seisoo vaan sen hetken, kun käsketään ja nami on tyrkyllä. Sitten se istuu. Sikälikin haasteellista yrittää kaveria kameran eessä seisottaa..
Ai mullako rimppakintut..
Pentukurssi alkoi tänään ekoilla harkoilla. Roki oli joukon isoin pentu (2,5-vuotias espanjanvesikoira taisi olla ihan hiukan isompi), kaikki muut olivat pikkukoiria. Roki oli myös railakkain ja innokkain tutustuja ja pisti myös intohaukuksi hallilla. Luoksetulossa Roki on ihan tykki, se olisi myös mennyt kaikkien muiden luokse, jotka juoksivat pentujaan karkuun. Ohjaaja totesikin sen olevan melko vaikea tilanne paimenkoiralle. Sen sijaan kontaktinhaku hissukseen kyykkyyn menemällä ja selän kääntämällä ei kiinnostanut Rokia vähääkään. Houkutella piti tai sitten mennä tosi äkkinäisellä liikkeellä kyykkyyn. Näitä temppuja ja ohittamista, kontaktikävelyä ja eteenistumista harjoitellaan nyt ensi viikkoon.
Viikonloppuna ehdittiin taas käydä temmeltämässä Nemo-suomenlapinkoirapennun kanssa. Roki ja Nemo ovat kyllä ihan huippukaverukse, meno oli villiä mutta reilua peliä. Emännät tosin intoutuivat sitten juoruamaan keskenään sen verran pitkäksi aikaa, että pennut lopulta väsyivät ja vähän leikki meni jo överiksi. Nemo asuu ihan lähellä, joten näitä otetaan usein uudestaan!
Komea Nemo
Hei jee painitaan!
'
Älä huuda mun korvaan!
..Tai mä huudan takas!
Isipappa lähettää terveisiä pätevälle pennulleen! Selvää tulevaa rimppis&vepeainesta siinäkin!
VastaaPoista