Jälkeä etsimässä

Tänään oli ekat jälkitreenit ja olen kyllä ihan innoissani! Niin oli kyllä Rokikin, mutta lähinnä toisista koirista, porukassa oli ihQ nainen Roksun mielestä. Samassa ryhmässä näyttäisi olevan viisi koirakkoa, joka on oikein mukava määrä. Se über-ihana oli Rokia vähän nuorempi bortsunarttu Tankki. Mikä siinä onkin, että samanrotuiseen koiraan tuo iskee silmänsä. Tankki on vielä mun mielestä sinivalkoinen eli ei ihan samaa näköäkään.

No mutta saatiin me sitten hommiakin tehtyä ja Roki kyllä oli tosi kiinnostunut tämän päivän puuhailuista. Aluksi vetäjä esitteli jälkeä harrastuksena ja nyt sain kyllä hyvää perustietoa alkaen käsitteistä ja jäljestä käytännössä. Kurssi on kymmenen kerran mittainen ja päättyy loppukokeeseen, jolla ajetaan 200 metrin jälki. Kuusi keppiä pitäisi nostaa matkalta. Olen saanut tosi hyviä neuvoja jäljen pohjaharjoituksiin ja ollaan siis Rokin kanssa tehty nyt säännöllisesti ensin nakkiruutua ja sitten kolmioita, joita on vähitellen venytetty.

Pitäkää mua nyt vaikka idioottina, mutta nyt valkeni esimerkiksi se, mikä on jälkikeppi :D. Minkäs teet, kun koko koiraurheilun käsitemaailma on ihan ventovieras. Ja kun joku selittää näitä asioita nyypiölle, ei nyypiö aina kehtaa kysyä, että mitä se ja se käytännössä tarkoittaa (tai näyttää). Olin siis ajatellut, että jäljellä kepit, jotka koiran pitää "nostaa", on jotain tarkoitukseen suunniteltuja metrin mittaisia rimoja, jotka tökätään maahan :D. Pieni hervoton sisäinen kikatus pääsi, kun kurssin ohjaaja antoi jokaiselle ryhmäläiselle keppien "starttipaketin", eli kuusi n. 15 senttistä metsästä katkottua sormenpaksuista kepukkaa.

Ajattelin, että tekisimme tänään koirien kanssa juurikin nakkiruudut tms. Mutta kuten joku ennustikin, kurssilla edetään aika rivakkaan. Teimmekin siis ekan ihan oikean jäljen! Noin 15 metriä tallasin metsään kukonaskelin, eli kantapää kiinni edellisen askelen ukkovarpaaseen. Pudotin nakkia joka askeleelle, useimmille sekä kannan että päkiän kohtaan (kouluttajan mukaan yksikin per askel olisi riittänyt). Loppupalkkana kannellisessa purkissa loput nakit. Poistuminen aloituspaikkaan jälki kaukaa kiertäen.

Roki sai katsella jäljen teon. Se lähti jäljelle suurella innolla ja olen kyllä tosi ylpeä sen tarkkuudesta. Vaikka se ei syönyt ihan joka nakinpalaa, se kyllä nuuhkutti käytännössä kaikki askeleet läpi. Kerran se pyörähti paikalla ympäri, mutta ei lähtenyt palaamaan takaisin ja ohjasin hiukan sitä hiukan liinasta jäljelle. Hienosti eteni loppuun asti, jossa sai loput nakit purkista. Kätkin vielä purkin jälkeä tehdessäni vähän puunjuuren taakse, ettei sininen purkin kansi osuisi heti aluksi jo Rokin silmään.

Aion nyt tehdä jälkiä Rokille mahdollisimman monena päivänä ennen seuraavia treenejä (ensi torstaina). Meinaan tehdä edelleen kolmiota ja siitä harjoituksia eteenpäin sekä sitten noita 10-20 metrin jälkiä sekä nurmikolle että metsään. Tuleepahan tehtyä hyvin pohjatyötä jatkolle. Tuo tämänpäiväinen jälki tehtiin metsään sammaleiselle ja varvikkoiselle pohjalle.

Jälki tuntuu oikein kivalta harrastukselta ja koira on myös todella innoissaan touhusta. Hankalinta varmasti tulee totuttuun tapaan olemaan ohjeiden ja palautteen anto ryhmässä, kun Roki ei pysty olemaan rauhassa toisten koirien ja ihmisten ympäröimänä. Kukaan ei varmasti usko, että sama koira on mennyt huippunätisti isossa koiraporukassa näyttelyssä ja odottanut myös rauhallisesti ja hyvällä kontaktilla. Roki sinkoilee ja vinkuu ja haukkuukin. Tuttu ilmiö. Nyt se sentään yritti rauhoittua välillä ja oli aiempaa paremmin kuulolla (jos siis vertaan viime kevään ryhmäkoulutuksiin vaikkapa agilityssa). Se ei vaan malta. Jotenkin oikein näkyy, että se hetken pinnistää rauhallisena, alkaa vapista ja sen jälkeen hihna kiristyy pingahtaen, kun Roksu paukasee lähintä koiraa kohti. Onneksi se keskittyi ihan täysillä edes sen jäljen tekoon ja myös minun työskentelyyn, kun tein jälkeä, vaikka Tankki omistajineen olivat parinkymmenen metrin päässä.