Taas on viikko vierähtänyt, viimeisiä viedään nyt tuolla koulumaailmassa, ja ihan himppasen meinaa olla koetta tarkastettavana ja numeroa annettavana. Mutta enää ei juuri stressaa tai ahdista työt, kerrankin niin, että tekemällä ne myös nyt loppuu! Kaksi viikkoa!
Viime lauantaina kävin näyttelyssä ilman Rokia. Lähdin siis Tampereen kansainväliseen Birgitan ja Tiinan seurassa, opettelin pitämään tuloksista kirjaa ja lässyttelin Piikalle, kun neitonen odotti kehän laidalla vuoroaan. Pikkaraisella meni oikein kivasti, oisko se ollut junnunarttujen kakkonen erinomaisella ja SA:lla, ja otti sitten vara-sertin vielä paras narttu -kehästä. Oikein mainiosti siis. Kojuilta tarttui mukaan Roksulle uusi narupallo ja kongi.
Viikolla ollaan lenkkeilty metsässä ja tehty yksi jälki. Tokoa vähän niukemmanlaisesti. Jälki oli ehkä 150 metriä ja tuli pahaan maastoon. Ajattelin jo tekovaiheessa, että näinköhän Roki tätä ajaa. Koko tämä meidän varsin iso lähimetsäalue harvennettiin nyt kuluneena talvena ja nyt onkin melko haasteellista löytää hyviä paikkoja jäljelle. Tuon tämänviikkoisenkin jäljen ajoin sitten metsäkoneen mylläämään maastoon, jossa oli todella paljon kuivaa risua ja irtohavua ynnä muuta "metsärojua". Jälki vanheni noin tunnin ja sen aikana lenkkeiltiin ympäristössä ja leikitin Rokia jälkikepeillä. Olenkin tehnyt sen kanssa nyt "keppijälkiä", joiden teon se saa seurata, jälki on lyhyt ja sillä on paljon keppejä. Iloiset rälläykset kaikista nostetuista kepeistä ja homma sujuu kyllä talvitauonkin jälkeen hienosti.
Ei ollut mikään yllätys, että itse jälki ei sitten ihan sujunut. Alkuun lähti tosi hyvin ja varmasti jäljelle. Otti ekan suorakulman vaivatta. Nosti ekan kepin ok. Sitten joku ihme vainu iski ja Roki nosti tahtia hurjasti. Samalla pää nousi ja tiesin, ettei se enää ole jäljellä. Joku haju sitä kuitenkin veti voimakkaasti, koska yleensä se kadotettuaan jäljen alkaa haahuilemaan. Tässä vaiheessa mullakaan ei ollut enää mitään hajua, missä jälki kulki. Annoin Rokin aika vapaasti etsiä jälkeä, koska sillä selkeästi oli motivaatio päällänsä ja siitä näki, että se hakee jälkeä. Ja ihme ja kumma, pitkän pyörimisen jälkeen Roki nosti kepin nro 4 :D. Kakkonen ja kolmonen jäi johonkin, mutta niin se vaan löysi jäljelle takaisin. Viides nousi myös ja loppupalkaksi olin jättänyt patukan. Tuntui olevan palkkauksen kannalta hyvä idea jättää lelu jäljen loppuun, se myös oli helppo merkki Rokille lopettaa jäljestyksen (kevään ekalla jäljellä ajettiin viimeisestä kepistä mun tietämättä ohi, jossain vaiheessa vaan tajusin että Roki todennäköisesti ajaa jo mun jäljeltäpoistumisloikkia metsässä).
Eli oli siis vähän liian vaikea maasto. Nyt otetaan taas helpompaan sammalikkoon tai matalaan varvikkoon seuraava jälki ja tsempataan edelleen keppejä.
Tämän päivän uusi kokemus oli ekat vesipelastustreenit. Kylmästä ilmasta ja kovasta tuulesta huolimatta olen kyllä aika innoissani ja taisi olla Rokikin. Aika sika se kyllä oli treenipaikalla, huusi ja intoili toisten perään ja touhuamaan. Onneksi paikka oli sellainen, että on helppo pitää koira autossa ja silti lähellä. Toinen sikailujuttu oli viimeisen harjoituksen jälkeen. Rokilla on nyt joku ihme kuudes aisti, jolla se aavistaa, että homma on kääntymässä kotiinlähtöä kohti. Mulla oli vielä ihan täysin palkkaaminen onnistuneesta työstä mielessä ja leikkiminen, mutta Rokipa päätti kantaa lelun vaan kauemmas ja ei taas kerran tuonut kutsusta. Aika pitkään väännettiin, ensin hyvällä ja lopulta komentaen. Ajattelin ensin saada sen kiinni leikin avulla, mutta liero ei tullut. Sitten vaan tiukasti komensin istumaan ja nöyrtyihän se sitten ja antoi kiinni. Voi persaus tälläistä käytöstä - ja tätä on ollut nyt oikeastaan viimeisen kuukauden ajan, aina niistä kehnosti sujuneista tokotreeneistä Ainon ja Annen kanssa.
Itse treeneihin sitten. Oli hauskaa puuhaa ja taitaa tosiaan sopia Rokille. Ensin tehtiin veneestä rantaan uimista. Tässä lajissa olisi kyllä todella hyvä treenata koiraa kahden ihmisen voimin, monessa liikkeessä joutuu miettimään, olisiko itse parempi olla rannalla vai veneessä. Jäin siis rantaan ja avustaja piti Rokia veneessä. Rauhoittumisen kanssa oli vähän niin ja näin. Päätin heti, että matkasta meidän on turha tehdä tämän treenin haastetta (50 metriä olisi koesuoritus). Veneestä hyppääminenkin kun oli jo uusi juttu. Ekalla kerralla meinasikin olla tosi jännää mennää veneestä veteen ja suostuttelemaan joutui ja Roki piippasi veneessä ja meinasi ja ei meinannut. Lopulta se kuitenkin könysi veteen, sukelluksen kautta. Ja hienosti rantaan. Toinen setti menikin huomattavasti paremmin. Roki rauhoittui veneessä ja tällä kertaa tuli vaivattomasti veteen ja hyppäsikin sen verran, ettei mennyt huppeluksiin.
Treenien toinen tehtävä oli vetää venettä. Periaatteessa ihan perusnouto vedestä, erona vene siellä narun toisessa päässä. Ensin leikitin Rokia köydellä rannassa. Sitten köysi meni veneeseen ja vene lähti rannasta. Vähän oli epäilyksiä, onnistuuko tämä, koska en varsinaisesti heitä mitään Rokille noudettavaksi. Roki oli kuitenkin aivan innoissaan köydestä ja lähti välittömästi luvan saatuaan. Ekalla kerralla kyseessä oli irtoköysi, eikä Roki vetänyt venettä. Toisella kertaa Roki haki aivan liekeissä ihan sen veneen oikean köyden ja kiskoi veneen rantaan (etäisyyttä otatin max 20 metriä rannasta). Sain Rokin vielä innostettua kiskomaan veneen ihan rantaan saakka, se oli ihan liikkis, kun taisteli köyden kanssa rantapengertä takapuoli edellä ylös.
Ensi kerraksi treenataan esineen vientiä näiden lisäksi (ainakin maalla). Ollaanhan me sen tyyppistä huvikseen tehty Rokin kanssa muutenkin: "Vie kaukosäädin Villelle" -tyyliin :D. Joten ehkä se sujuu, vaikka sanoivat vientiä tosi hankalaksi liikkeeksi. Ville menee ensi viikolla Rokin kanssa treeneihin, mulla on työkaverin karonkka :).
Huomenna ajellaan Jämsään ryhmänäyttelyyn. 17 bortsua on ilmoitettu kehään. Katotaan nyt miten sujuu, en ole juurikaan Rokin kanssa treenannut ja tämä näyttelyhän on minun kehädebyytti.
Terveysasioista vielä sen verran, että en ole ihan saletti siitä, onko Roki selvinnyt kokonaan virtsatietulehduksestaan. Ei se ainakaan nuoleskele paljoakaan enää, mutta eilisaamuna pissiminen oli taas tosi vaikeaa ja pientä valkoista vuotoakin taas tulee (oli jo välissä ihan puhdas). Varasin ensi torstaille ell-ajan, että kontrolloidaan se esinahan liikkuvuusjuttu ja vien samalla virtsanäytteen. Täytynee miettiä sitä kennelyskärokotettakin samaan syssyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti