Roki kävi tänään rokotuksilla ja siirrettiin samalla vanhat ja tuoreet tiedot lemmikkieläinpassiin. Mulle päivittyi myös vähän tietoa rokotusohjelmasta, olinkin ihan sekaisin, mitä rokotuksia tuolle pitäisi nyt laittaa. Kennelyskän lisäksi Roki sai rabies-rokotuksen. Neloisrokote uusitaan sitten vasta vuoden päästä, ja siinä siis mukana myös kennelyskä.
Tosi hienosti Roki oli lääkärissä (käytiin Tähdessä Kaistisella, josta kyllä tykkään paljon), kuten aina ennenkin. Liikaa se ei huvita, sen verran on vetoa ovelle, mutta vastaankaan ei pistetä eikä sen kummemmin ahdistuta. Lattian haistelu kiinnosti luonnollisesti eniten, varmasti osin sijaistoiminto osittain oikeasti kiintoisat hajut. Painoa oli tullut yksi talvikilo lisää ja oli siis 22,2 kg. Menkööt omistajien laiskan liikkumisen ja hihnalenkkien piikkiin, tuosta lähtee taas kevään koittaessa se kilo pois. Eikä tuossa painossa varmaan edes ole yhtään liikaa, lihastahan se vielä kasvattaa, nuori koira. Rokotteista Roki ei juuri tuumannut mitään, rabies vähän kutitti.
Suuta katsottaessa mainitsin kesällä havaitusta välihammaspuutoksesta. Ell totesi sen tietysti nyt myös, mutta ei siitä juuri numeroa tehnyt. Rokilta siis puuttuvat alaleuasta jälkimmäiset kaksista "pikkuhampaista" (P2) kulmureiden jälkeen syntyjään. Niillä ei sen kummemmin ole merkitystä ja puutos on rodulla ilmeisesti melko yleinen (lähde: kuulopuhe), mutta lähinnä olen ajatellut, että jos joskus Rokille löytyisi joku sopiva tyttöystävä (erittäin hypoteettista, vaivaa tämän etsinnän suhteen en ole nähnyt, enkä varmaan suuremmin aio nähdäkään), saisi neidolla olla kaikki leegot paikallaan.
Eläinlääkäri tsekkasi pyynnöstäni myös eturauhasen tilanteen. Kerroin viimekesäisistä vaivoista ja myös tämän hetkisestä kasvaneesta pissanlutkutusinnosta. Toistaiseksi eturauhanen oli peräaukon kautta tunnusteltaessa normaalin kokoinen ja sen keskivako tuntui selkeästi. Eli tällä hetkellä kaikki ok eikä Rokin pissaamisessakaan ole ollut ongelmia. Nuoleminen kuitenkin on ollut vähän aikaisempaa runsaampaa, mutta johtunee vain karvoihin jäätyneistä pisaroista.
Käytiin lekurikäynnin jälkeen vielä kotonani ja äidin kanssa lenkillä. Tuli useampi hihnaohitus, joissa pöristiin, muttei juurikaan temmottu ja kontakti löytyi heti ohitusten jälkeen. Olenkin nyt enemmän ohittanut pelkästään käskyttämällä Rokia, namien tonkiminen taskusta lapaset kädessä talvella on kömpelöä hommaa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin, mutta ehkä mun kannattaa kehittää tuota rauhoittelun ja käskemisen välimallia, koska se helpottaisi niiiiiin paljon arkista lenkkeilyä, jos pystyisi komentamalla pitämään hallinnassa Rokin ohituksissa. Palkkaan toki edelleen heti onnistuneen ohituksen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti