Keskiviikkona käytiin bortsu-kelpie-treeneissä Jattilassa. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jonka Roki otti tosi nätisti. Pidin tosin namia kädessä, mutta hyvin meni pitkästä aikaa. Jäljemmässä tätä viestiä on kaikesta siitä, mikä ei mennyt hyvin... Muuten treeni kosahti aikalailla, koska Rokia viritellessäni narupallon kanssa työnsin käteni lelun kanssa koiran suuhun ja kynsivalli aukesi aika kivalla palkeenkielellä. Sitten tulikin palkkauskädestä hyvästi verta ja treeni meni sössimiseksi. Hyvää kuitenkin oli pari oikein kivaa luoksetuloharjoitusta, ja estettä tehtiin myös. Hyppynoutoa lelulla. Siinä se sitten olikin.
Sitten hiukan urputusta.
Mulla on kyllä aika kokonaisvaltainen tympääntyminen edelleenkin käynnissä harrastamista kohtaan. Toivon todellakin, että kevät tuo vähän motivaatiota lisää, koska tässäkin näkyy syy ja seuraus. Kun en käy säännöllisesti ryhmätreeneissä, on satunnaiset treenitilanteet melko kauheita. Ja samantien ajattelen, miten kauheaa olisi koetilanteessa ja sitten tuntuukin jo siltä, että turha edes suunnitella sellaista. Ja mikä sitten niissä tilanteissa sitten on kauheaa? Lähinnä Rokin vöyhöttäminen. Toisten koirat tulevat kivasti kontaktissa treenihalliin, ne voi jättää istumaan ja odottamaan, kun suunnitellaan. Ne ottavat kontaktin heti kun lähdetään liikkeelle ja niin poispäin. Tai ainakin kuvittelen niin.
Rokihan on mulla huomattavasti paremmin hallinnassa vapaana kuin hihnassa. Hihnassa se säntää koko ajan juuri niin pitkälle edestakaisin, mitä hihnaa riittää. Vetää ja keuhkoaa, yökkii, kun panta kiristää ja on muuten huikean tyylikästä, kun saavumme halliin tai siirrymme esimerkiksi juoksutarkastukseen.. Itseänihän tästä jälleen saan syyttää, kun en ole opettanut Rokia kulkemaan kunnolla hihnassa. Tämä tekee kuitenkin halliin tulon ja siirtymiset esim. paikkamakuuriviin tai mihin vaan melko hermoillekäyviksi. Itse treeniä ajatellenhan Roki toimii aika hyvin. Se kuumenee nopeasti, mutta on myös hyvin kuulolla, kun tajuaa, että aletaan oikeasti tekemään. Lelun avulla vire löytyy nopeasti ja sen jälkeen ei hallin muut tapahtumat enää kiinnosta yhtään. Mutta ne sisääntulot... Ja minä itse en osaa sulkea muita ihmisiä pois mielestäni, ja nolotus koirani kouluttamattomuudesta on armoton.
Toisaalta, vaikka talvi on ollut vähän hiljaisempaa aikaa treenien kannalta, Roki on osoittautunut erittäin mainioksi koti- ja sohvakoiraksi. Vaikka puuhaa ja aktivointia ei ole niin paljon kuin kesällä, ei Roki mitenkään ylikuumene toimettomuuteen kotona. Se on sopeutuvainen ja kiltti. Tokihan se on liekeissä vieraista tai kyläilyreissuista, mutta rauhoittuu myös nopeasti vieraassa tilanteessa, jos sen kanssa ei hössötetä. Melko perskärpänen se kotosalla kyllä on eli seuraa joka paikkaan ja on jaloissa, mutta mielestäni Rokin vilkkaus näkyy juurikin tuollaisena reagointina toimintaan ja se kanavoi energiansa aika kivasti niihin hetkiin, jolloin äksöniä on. Eilen oltiin toista tuntia järven jäällä ja Roki riemuitsi keppien kanssa. Tänään taas päästään lenkille Naavan ja Satun kanssa, ja koirakaverin kanssa lenkkeily onkin erityisen tervetullutta pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti