torstai 4. marraskuuta 2010

Kimmaa muistaen

Tiinalle:

Älä ajattele, että elämä on lyhyt.
Ajattele: - miten erikoinen kokemus
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta lainkaan,
vaan että ylipäänsä on saanut kokea tämän.

(Eeva Kilpi)


Kyllä nyt on suru tullut monta kertaa Kimmaa miettiessä ja Tiinan kirjoituksia eri kanavilta lukiessa. Kimman sairaus ja poismeno tuntuu niin kovin henkilökohtaiselta meillekin, kun niin sattumankauppaa elämä on ja yhtälailla se olisi voinut olla Roki. Vähän vaikealta tuntuu nyt riemuita Rokin kelpo tuloksista.

Yritin tuossa ottaa Rokin syliin tiukasti halatakseni, mutta poju halusi vain hyökätä matonreunan kimppuun ja tehdä reikää mun hihaan. Onneksi hassussa pennussa on niin paljon elämäniloa ja virtasta, ettei sen seurassa ehdi olla ikävissään. Tästä se jatkuu ja pikku-Rokin on pidettävä suvun mainetta yllä ja tallattava ylpeänä, mutta ainoana jälkeläisenä Riitti-isän ja Nitan-emän jalanjäljissä.

1 kommentti:

  1. Hei!

    Kiva on ollut teidänkin blogia seurata, samoihin aikoihin täälläkin oltiin pentua etsimässä ja muitakin pentueita katseltiin netistä ennenkuin tämä sopiva osui kohdalle :)

    Tosi ikävä juttu Kimman tapaus :( Sanattomaksi tässä menee.

    Terkkuja myös Rokille!
    -Heidi, Janne & Marneus-

    VastaaPoista