Enemmän murinaa ja yksi hilpeä valopilkku

Purkautumisen aihetta riittää. Sekä lenkeiltä että treeneistä. Remmirähjääminen jatkuu, välillä jo käskytys tehosi, nyt taas mennään ihan lapasesta. Nami-imutuksella onnistuu ja Rokin huomion saa kyllä, vaikka se olisikin jo bongannut vastaantulevan koiran. Välillä Roki ei nakin kanssakaan kestä sitä, että toinen koira rähähtää ensin ja silloin meinaa tulla sormille. Voi ketut, kun meinaa ottaa päähän, edelleen se BH-koe ja muutkin kokeet huvittaisi kovasti.

Nahoissaan ei meinannut herra pysyä myöskään tämän illan tokotreeneissä. Oli vanhoja tuttuja ja uusia tuttuja. Äkkipäätä vilkaisemalla vaikutti siltä, että ryhmässä oli vain yksi toinen uros. Mikä on hyvä. Toisaalta siihenkin häiriöön olisi syytä totutella muuallakin kuin kokeessa.. Seitsemän koirakkoa siellä tänään oli, ehkä pari liian monta. Ilmeisesti sitä tavoitetta ei ole, että koko kurssi osallistuisi johonkin kokeeseen lopuksi. Se olisi kyllä sopinut mulle tosi hyvin. Mutta joo, kyllä pyöri koiran pää ja taaskaan ei paikalleen kyennyt rauhoittumaan, onneksi piippaili varsin vähän.

Meidän täytyy nähtävästi alkaa oikein harjoittelemaan perusasennossa oloa. Siis niin, että siinä nökötetään pitempään käymättä kärsimättömänä pomppimaan ympäriinsä. No lähtökohtaongelmahan tänään oli se, ettei Roki ollut mielestään koskaan edes ennen tehnyt perusasentoa. Se tuli 'sivu'-käskystä ainoastaan eteen istumaan ja tiiviisti tulikin. Ihan hukassa.

Paikkamakuu meni hyvin, tosin makuulle meno oli vino.

Seuraaminen oli yllättävänkin siedettävä. Hieno homma! Se on kuitenkin se pisin (ja tylsin) liike.

Liikkeestä maahanmenot olivat taas taantuneet. En voi ymmärtää. Tuirekin sanoi, että sulla on siinä bordercollie, jonka pitäisi heittäytyä maahan. Roki sen sijaan valuu, laskeutuu ja vielä ryömii. Ja hitaasti. Tää on kyllä ihan kummallista, koska Roki todellakin osaa laota maahan ja innolla. Jostain syystä se ei toimi samalla tavalla tuolla hallilla. Tai minä en toimi. Musta tuntuu että käskytänkin sitä jotenkin erilailla ja eri sävyllä. Roki ei oikein halunnut mennä edes perusasennosta maahan. Ahistaa, se olen kyllä minä joka on nuija eikä koira.

Toinen ongelma perusasentoon liittyen on liikkeiden aloitukset, jos tehdään ohjattuna. Kontakti on hyvä, kunnes sanon "valmis", jolloin Roki alkaa katselemaan muualle. Voi perhana, kun nyt kaikki mahdolliset ajoitusasiat pissii. :(

En jaksa nyt muistella, tehtiinkö treeneissä vielä jotain muuta. Ainakin harjoitusten sisällöstä ja menetelmistä, sekä palkkauksesta, sen määrästä ja oikea-aikaisuudesta oli paljon puhetta. No, toivotaanpa että kurssi lähtee taas rullaamaan, saadaan treeniin rutiinia niin omissa kuin halliharkoissakin.


Sitten se otsikossa luvattu valopilkku tänne loppuun ;). Me ollaan tehty niitä sohvalleperuutusharjoituksia tässä lähes joka ilta ja tänään sitten virittelin vähän. Meillä on tosi liukas parkettilattia olohuoneessa, joten kiskoin karvalankamaton seinän viereen. Sitten eiku koira peruuttamaan seinälle. Ja sehän peruutti! Huikeeta, tämä on kyllä nyt ihmeellisin asia, minkä olen koiralle koskaan opettanut, enkä varmaan edes uskonut, että se voisi onnistua. Eli poika peruutti komeasti takajalat ylös seinälle ja käsinseisontaan seinää vasten :D. Ja karjui kuin syötävä koko ajan. Pieni miinus, meidän bortsu ääntää ihan hiukkasen...

Mukava viikonloppu

Olipas kiva viikonloppu vain olla kotona. Tämä tuli kyllä tarpeeseen reissaamisten päälle, viime viikonlopunkin vietin Kuopiossa kyläilemässä. Viikonloppuun kuului nyt siivoamista, töiden tekemistä, lenkkeilyä, hiihtolenkki, vieraita ja vähän kyläilyäkin.

Eilen korkkasin hiihtokauden Touruvuoressa. Oli kyllä aika rankka seitsemän kilsaa, mutta mieli palaa kyllä ladulle nyt kovasti! Perinteisesti eka lenkki on se pahin ja yllättävän moneen paikkaan sattui joko rasituksesta tai tottumattomuudesta. Sykkeetkin toitottelivat turhan korkeissa lukemissa, mutta kyllä se siitä tasoittuu, kun saadaan lisää kilometrejä alle!

Ville käytti sitten eilen Rokia lenkkeilemässä Aittovuoressa ja koira pääsi vetämään iloista lumirallia. Tänään sitten tehtiin pari hihnalenkkiä. Puolilta päivin lähdettiin koululle äänestämään, Roki matkassa. Pientä puuhastelua otettiin koulun pihassa, kun käytiin vuoronperään antamassa äänet. Teetin Rokille kaukoja, etäisyyttä nyt ei ollut edes metriä, mutta Roki yllätti positiivisesti. Todella laiskasti ollaan siis näitä jaksettu treenailla. Roki nousi nyt istumaan makuulta ilman käsimerkkiä pelkällä käskyllä, eikä persaus pomppinut edes eteenpäin. Istu-seiso -settiä tehtiin myös, mutta seisominen vaatii vielä "vetämisen". Paluumatkalla käytiin vielä Siwassa, jossa paikkamakuu V:n käydessä kaupassa. Vajaa tunteroinen vierähti (siis tällä keikalla, ei paikkamakuussa).

Iltapäivällä tuli minun kotiväet kylään, ja Roki oli luonnollisesti vieraista onnesta soikeena. Eli riehui mielenköyhänä. Milloinkohan me osataan opettaa se tervehtimään vieraat rauhallisesti? Roki rauhoittui rapsuteltavaksi kuitenkin positiivisen nopeasti. Riehui sitten uudestaan, kun myöhemmin siskoni tuli perheineen kahville, mutta rauhoittui jälleen kivasti. Siskon kaksivuotiaan voi huoletta pitää samassa tilassa Rokin kanssa, Roki ei ole lapsesta yhtään kiinnostunut, paitsi vaipasta välillä. Roki ei esimerkiksi tarjoa ikinä leluja tytölle eikä muutenkaan tervehdi tai nuolaise edes, mitä taasen harjoittaa hervottomissa määrin isojen ihmisten kanssa. Tyttö hiukan kavahtaa Rokin nopeita liikkeitä ja kovaa ääntä, mutta aika söpöistä on, kun aina vähän aika totuteltuaan sitten jo halaa Rokia.

Rankka iltapäivä ilman päiväunia vaati Rokilta veronsa ja koira kuukahti heti, kun vieraat lähtivät. Näki sitten unta ja huudahteli. :D

Me lähdettiin sitten illansuussa ilman Rokia tsekkaamaan suloista rhodesiankoiran pentua, joka kotiutui kaverille pari viikkoa sitten. Oli muuten todella söpö isonahkainen tytteli, joka täysin avoimesti tuli tervehtimään ja kiipeili syliin. Ei kuitenkaan riehunut liiaksi tai antanut hammasta sen kummemmin. Taistelutahtoakin löytyi, saalisti roadkill-kettua ja puruotekin oli napakka. Friida sippasi sittemmin emäntänsä syliin.

Iltalenkillä Rokin kanssa heiteltiin vielä hangessa vähän keppiä ja pelattiin polulla namipeliä maahanmenoilla ja stopeilla. Hurjasti intoa ja energiaa :).

Huomenna tokoilemaan kurssille! Kivaa, saadaan taas rytmiä treeniin. Varmaan vaan järki menee taas alkuunsa...

Sopeutumista arkeen

Ottipa viime viikko koville! Aikaero meinasi jäädä sitkeästi päälle. Vasta viikonloppuna alkoi rytmi palata ennalleen. Työtkin iskivät ryminällä käyntiin, paljon puuhaa onkin, kun presidentinvaaleja koulussa järjestellään ja aloitin myös oppilaskunnan hallituksen ohjaajana. Nyt seuraavaksi pistän harrastusasioita järjestykseen ja eiköhän tässä nyt saada jonkilainen treeniohjelma Roksun kanssa aikaan.

Ensi maanantaina aloitetaan taas ohjatut tokotreenit ja kyllä meidän tarkoitus on nyt valmistautua kokeeseen. Joulun seutu oli ihan treenilomaa Rokille eikä viime viikollakaan saatu vielä mitään aikaan. Jotain kuitenkin on muhinut Rokin lihasmuistissa ja koira peruuttelee ihan liekeissä sohvalle. :D Se suorastaan pompauttaa takajalat ylös niin, että ihan luonnostaan varaa hetken koko painolla etukäpälille. Varmaankin pitäisi nyt korottaa sohvaa tyynyillä ja siirtyä sitten seinälle, jos tuosta saisi sitä "käsilläseisontaa" aikaiseksi.

Ville on alkanut aamulenkkeilemään Rokin kanssa pari kolme kertaa viikkoon. Siis tekemään pitemmän juoksulenkin ennen töitä. Toivon tosissani, että into riittää yli kaksi viikkoa... Muutenhan Rokin aamulenkit ovat olleet sellaisia 15-20 minuutin tarpeentekokierroksia. Nyt mulla on useampana päivänä vain iltapäivällä töitä, joten myös itse olen meinannut harrastaa vähän pitempää aamulenkkeilyä Rokin kanssa.

Uusi vuosi ja kotiinpaluun ihanuus...

... ja kamaluus. Lauantaina myöhään illalla saavuttiin Thaimaan reissusta Jyväskylään ja edelleen nyt tiistaina elän ihan jossain muussa ajassa kuin kotimaan. Iltakahdeksalta olen ihan valmis tapaus nukkumaan ja viideltä aamulla tikkana ylös. Työhommia olisi hulluna, mutta mitään ei meinaa jaksaa tehdä.

Ihanaa oli saada koira kotiin sunnuntaina! Rokilla oli ollut kiinnostavan toimelias loma ja koira vetelikin unia koko sunnuntai-iltapäivän kotona. B:n luona hoidossa ollessaan Roki oli laumautunut hyvin ja B kehuikin Rokia helpoksi koiraksi kotioloissa ja vaivattomaksi hoidokiksi. Rokille nousi kuitenkin henkisesti (ja fyysisesti) ylivoimaiseksi Saralla uutena vuotena alkanut juoksu. Kovasti aiheutti hämmennystä ja B oli täysin vakuuttunut, että Roki nuoresta iästään huolimatta on täysin selvillä, mitä juoksuisen nartun kanssa pitää tehdä. Nooh, vahinkoja ei sattunut, mutta Rokin pää meni sen verran pyörälle, että pissiminen muuttui todella vaikeaksi. Kun B epäili jo eturauhasvaivaa pissahankaluuksien vuoksi, Roki sitten toiseen hoitopaikkaan tiistaina uuden vuoden jälkeen.

Pissivaivat helpottuivatkin sitten, kun Roki pääsi hajuista pois. Ja nyt kotona ollessaan ei olla huomattu mitään poikkeavaa. Rokin aktiiviloma jatkui vielä toisessakin hoitopaikassa, ja viimeisenä päivänä se pääsi vielä koirauimalaan pulikoimaankin! Iso kiitos Birgitalle ja Anskulle hoitopaikasta!

Uutena vuotena koirat lenkkeilivät taas yhdeksän piskin laumana. Tässä muutama kuva tuolta lenkiltä, kiitos Tiinalle näistä!

Tässä vasemmalta oikealle: Peppi, Aatu, Zero, Sara, Veki, Nita, Roki, Piika ja Kilju.

Rokilla meinaa hillintä pettää, kun kaverit karkaavat rivistä :)

Hyvää joulua!

Kaikille tämän postauksen lukijoille oikein hyvää joulua! Meidän talous lennähtää kaukomaille joulunpyhiksi ja uudeksi vuodeksi. Palaamma asiaan reilun kahden viikon kuluttua. :)

Roki lähti Lievestuore - Saarijärvi akselille viettämään joulunseutua. Voipi olla piskillä sen verran rankka loma koirakaverien kanssa, että ottaa uuden vuoden vastaan innolla palaten kotiin ja päiviksi rauhallisesti unten maille hiljaisessa kodissa.

Lähipäivät ovat kuluneet vallan hektisesti matkan järjestelyiden ja viimeisten työnaherrusten kanssa. Tänään loppuivat koulut joulujuhliin ja loma starttasi. Onneksi Roki on kaiken tylsyyden keskellä päässyt muutamaan otteeseen viihtymään Aino-Mainion seurassa ja rallaamaan pitkin Hiihtomaata tyttökaverin kanssa. Peruutteluharjoituksia on jatkettu myös ja edistystä on tapahtunut joka päivä! Nyt Roki peruuttaa suoraan takajalat sohvalle niin, että istun sohvan vieressä ja nakkelen palkkanameja sitten pitkin mattoa. Periaatteessa Roki on jo tajunnut taaksepäin "kiipeämisen" ja melkein pompauttaa takajalat sohvalle. Seuraavaksi varmaan vaan korotan sohvaa tyynyillä (onneksi on sellaiset aika kovat ja suorareunaiset sohvatyynyt) ja sitten kaiketi siirrytään seinälle.

Mutta tämä kaikki lomailun jälkeen. Nyt tosiaan rauhallista ja mukavaa joulua ja riehakasta uutta vuotta!

Pakki päällä

Pimeä loskakeli jatkuu. Iltojen ratoksi ollaan temppuiltu paljon! Suostuttelin Villeä ottamaan jonkin temppuprojektin Rokin kanssa, mutta itse sitten aloitin sen. Peruutusharjoituksia tehdään nyt ahkerasti, peruutetaan tyynylle ja peruutetaan kahdelle tyynylle. Jälleen vaan on havaittavissa, että Roki kuumuu kauheasti uusista jutuista, joita se ei ihan vielä osaa. Ja tämä ilmenee karjumisena. Intoa on kuin pienessä pitäjässä, se kiiluu silmissä ja ilmenee hurjana namin metsästyksenä. Intoa, vaan ei malttia. Ja sitten huudetaan!

Roki peruuttaa ihan kohtiksesti perusasennosta, kun peruutaan vieressä. Nyt on treenattu vapaata peruttamista ja se onnistuu vähän, jos seison koiran sivulla naamari kohti koiraa. Niin ei onnistu ollenkaan, jos seison suoraan koiran edessä ja käsken. Roki istuu vaan eteen ja istuukin niin tiiviisti, että sen yli voi vaikka kävellä. Korkeintaan pakon edessä pompauttaa peppua taaksepäin - tai kaatuu vaikka selälleen. Olisi varmaan helpompi opettaa kaverille takaperin kuperkeikka kuin peruuttaminen. B suositteli namilla usuttamista niin, että vie namikäden koiran seisoessa tosi alas, rintalastan alle. Mutta kuten B epäilikin, koira, jolla on vahva maahanmeno menee todellakin maahan tuosta eikä tod peruuta.

Nyt kuitenkin tänään jo peruutettiin vähän portaita ylös (luetaan perse ekalle rapulle) ja yritettiin epätoivon vimmalla nojatuoliin - ei onnistunut, haukkui paljon, kerran nosti toisen takajalan. Sen sijaan kahden paksun sohvatyynyn päälle pertsaus onnistuu ja Roki tarjoaakin sitä! Myös sohvatyynyn ollessa nojallaan sohvan reunaa vasten pakitetaan pätevästi jyrkkäänkin kulmaan. Mutta yleensä mun tarvitsee siis pakittaa vieressä :D. Ja koska Roki mielellään pakittaa korokkeesta ohi, olen pitänyt koiraa seinän ja itseni välissä ja ne sohvatyynyt kiinni seinässä, Roki siis peruuttaa ikään kuin käytävässä. On joka tapauksessa tullut edistystä joka päivä.

Lisäksi Piikan temppuilun innostamana Roki myös vilkuttaa ja opettelee pyörähdystä kumpaankin suuntaan (tähän mennessä tarjoaa vain vastapäivään ja alan jo pelätä, että koiralla menee paikat jumiin, koska tarjoaa niin innokkaasti pyörähdystä, sekä samoin kierii vain toiseen suuntaan). Kerran sillä meni pyörähdys ja kieriminen sekaisin ja se lähti pyörähtämään, mutta heittäytyikin ilmassa siitä selälleen - pam - ja kieri. Ihme että se on ehjä. Into sata - äly nolla. Hieronta on kyllä eka asia koiranhoitolistalla tammikuussa.

Samalla treenataan koko ajan myös peruasentoa vahvemmaksi ja seuraamisen kontaktia.

Remmirähjä

Lumi tuli ja meni ja tuli taas. Toivottavasti tämä olisi jo pysyvää, niin paljon mukavampaa ja valoisampaa ja erityisesti puhtaampaa on kulku ulkona koiran kanssa. Ville loukkasi viikko sitten jalkansa, rasitusmurtuman tyyppinen vaiva siinä on. Nyt koiranlenkitys on luonnollisesti enemmän mun vastuulla. Olisi kyllä ihanaa, jos pääsisi valoisalla lenkkeilemään, mutta aika harvinaista herkkua tähän aikaan vuodesta.

Lisäksi ottaa todella aivoon tuo Rokin remmirähjäys, jota ei meinata saada nyt aisoihin. Muutamalle nyt jo entiselle koirakaverillekin Roki on aukonut päätään. Ohitukset pururadalla tai jalkakäytävällä eivät ole nättiä kuultavaa tai katsottavaa, jos välissä on edes pihatien verran ajorataa, ohitus sen sijaan onnistuu. Rokihan kulkee hihnalenkeillä kuonopannassa, jonka olemme havainneet hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi. Koiran ohjaileminen on kevyttä ja Roki myös kuuntelee käskytystä paremmin kuonopannassa ollessaan. Kuonopanta ei myöskään tunnu häiritsevän Rokia, joka sopeutuu kaikenlaisiin systeemeihin (valjaat, heijastinliivit, uudet pannat jne.) aina välittömästä ja ongelmitta. Mutta ohituksissa kuonopannan hyöty on ainoastaan se, että koiran saa kohtuu kevyesti pidettyä aisoissa, tempominen on melkoista, jos pelkkä panta on kaulassa.

Namin kanssa ohitukset on tähän asti onnistuneet. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että nakkia tungetaan imuttamalla koiran suuhun koko ohituksen ajan. Edistystä ei tunnut tulevan, eli että ohitus onnistuisi esim. kontaktikävelyllä. Ohitustilanteeseen on vaikea suhtautua neutraalisti ja välinpitämättömästi, koska omakin jännitystila aina vähäsen nousee. Toisaalta koira on myös pakko koota lyhyeen hihnaan silloin, kun joku tulee vastaan, että jo pelkästään se toimenpide jo virittää myös Rokin ja häntä tärähtää pystyyn. Lievästi sanottuna ärsyttää, kun kuitenkin siitä BH-kokeestakin haaveilisin. Pitänee yrittää järjestää ihan tarkoitusta varten ohitustreenejä.

Tuossa illalla heitettiin tunteroisen lenkki ja siihen päälle vielä tokoilua ja leikkiä kentällä puolisen tuntia kahteen pekkaan Rokin kanssa. Olen nyt hieman aiempaa ahkerammin alkanut rakentaa seuraamista kontaktin kanssa. Tulostakin alkaa pikkuhiljaa tulla, kotosalla sisällä tehdään ihan pelkkää katsekontaktitreeniä, aloitusaskelta ja askelsiirtymiä. Koko ajan paremmin Rokin katse pysyy ylhäällä, mutta edelleen kontakti hajoaa pitemmässä seuruussa ja Roki jätättää. Jos taas palkkatärppinä on lelu - kummassa kainalossa tahansa - Roki edistää. Ei mitenkään överisti, mutta sen verran, ettei se tajua istua silloin kun pysähdytään, vaan jää seistä töröttämään.

Kentällä tehtiin tänään myös luoksetulon stoppeja lyhyestä matkasta, lentävä lelu palkkana. Stoppasi siististi, mutta kauheannäköisellä paimenkyttäysasenteella... Paikkamakuu noin viisi minuuttia, ja sattui vielä kivasti, että kentän ympäri menevällä pururadalla kulki useampi koira ja joku talsi pikkulapsen kanssa kentän poikki. Häiriö ei haittannut ja makuu oli rauhallinen. Seuraamiseen tehtiin paljon harjotteita ja myös liikkeestä seisominen ja makuu - lelupalkalla. Taas meinasi maahanmeno vaatia kaksi käskyä aluksi. Lopuksi vaan pallon heittelyä ja retuutusleikkiä. Nouto se vaan on varmaa kauraa!


Huh, onneksi järjestyi myös hoitopaikat Rokille joulunseuduksi. Mehän ollaan tosiaan suuntaamassa kaukomaille Thaimaahan kahdeksi viikoksi. Roki on viikon Birgitala ja viikon Anskulla. Vielä varasuunnitelma ainakin osaksi aikaa on myös olemassa, jos tulee ongelmia. Iso huojennus kyllä, mua ei yhtään hoitolajärjestely innostanut. Asia voisi olla eri, jos olisi tuttuja hoitolanpitäjiä, mutta kun ei ole, tuntui jotenkin hankalalta alkaa sitä järjestämään. Nyt kuitenkin voidaan keskittyä ihanan reissun suunnitteluun, kun tietää, että Roki on just hyvässä seurassa!