Hellettä..

Kuumuus väsyttää selvästi meitä kaikkia ja pentukin on välillä ihan läkähdyksissään. Petiin laitetaan pyyhkeisiin käärittyjä kylmäkalleja, samoin autoon. Vähän mietityttää nuo jääpullot, kun Rokilla nyt kuitenkin on jo yksi pissatulehdus ollut. Mutta kun ne selkeästi rauhoittaa väsyneen pennun paikalleen. Muuten unille käyminen ei meinaa onnistua, kun paikkaa on edellisen lämmettyä vaihdettava viiden minuutin välein. Onneksi uuden asunnon eteinen on viileä laattalattioineen, päivät Roki onkin aika onnessaan nukkunut siellä.

Unisista päivistä seuraa luonnollisesti ihan hirmuiset iltavillit. Tänä iltana pulahdettiin Tuomiojärvessä. Kannoin Rokin uimaan ja poikapa ei suunnistanut suoraan rantaan, vaan uiskenteli oikein kunnollisen lenkin. Taitaa olla Nita-äipän vikaa... Tällä kertaa Roki ei kuitenkaan ihan itsenäisesti tullut uimaan asti. Vedestä Roki kuitenkin tykkää, taaskin se jäi istuksimaan rantaveteen. Onhan tuo veden mieluisuus havaittu jo aiemminkin vesikuppileikin ja kuralätäköiden yhteydessä.

Roki ekalla uintikeikalla Nitan kanssa Lievestuoreella viime viikolla.


Pentu myöskin karkasi läheiselle kävelytielle suoraan ohikulkevan rotikan (?, en kauheasti sitä katsellut) jalkoihin. Onneksi oli omistajat hyvin tilanteen tasalla ja koira hyvin kontrollissa, kun huusin puskasta pentua. Nolot anteeksipyynnöt sitten päästelin, etenkin kun jouduin sitten vielä Rokia hiukka juoksemaan kiinni... Uintien jälkeen Rokissa riitti virtaa. Älytön riehuminen hihnakävelyllä auton luo. Varmaan katselivat tienvarren asukkaat ikkunoistaan, että siellä vaan pistetään ronskisti pentua maahan. Tuo lapsonen on rauhoitettava aika topakasti, mikäli haluaa saada riuhtomisen, hyppimisen, puremisen, hihnan pureskelun ja rähjäyskomentamisen pennun riehumismielentilassa loppumaan. Ville onnistuikin hyvin otettuaan pennun syliin rauhoittumaan.

Hienosti Roki oli yksin tänään pari tuntia, kun käytiin porukoillani päivällä syömässä. Taisi nukkua koko ajan. Täytyy kyllä uudella asunnolla sitten miettiä tarkkaan, mihin tilaan Rokin voi päiväksi jättää, aitauskin on harkinnassa, koska tällä hetkellä poju tavoittelee ihan kaikkea mihin ylettää. Äidin jalanjäljissä mennään siinäkin, että yritetty on myös hellalle - etukäpälät ylttää nappuloihin ja takajalka yrittää hakea alarivasta tukea... Sohvapöytä tyhjenee sekunnissa kaukosäätimistä, puhelimista, papereista, leipälautasista jne, jos ei varaansa pidä.

Iltapäivällä käytiin vielä Vuorilammella morjestamassa Nastjaa, Minjaa ja Hutia (sekä tietysti Lällää ja Janettea - pitkästä aikaa!! - puoliskoineen). Roki otti kertaalleen rähähdykset kaikilta koiratädeiltä, säikähdys, muttei onneksi reikiä. Oikeastaan pidän ihan terveellisenä Rokille oppia käyttäytymään oikein aikuisten koirien kanssa, koiran puhumisessa on selkeästi vielä vähän puutteita. Ei ketä tahansa voi tervehtiä ensitapaamisella juoksemalla suoraan kylkeä päin tai menemällä kaluamaan samaa keppiä. Tytöt eivät muuten juuri piitanneet pennusta ja Roki vöselsi omiaan menemään. Hanna sai hyviä otoksia nappailtua:





Onko meitä huijattu? Karjalan karhukoiran pentu ja kippurahäntä?