Pentupaineja

Muuttourakasta selvittiin! Nyt vain setvimään tätä kauheata kaaosta asunnolla. Koiraparalla tylsät päivät vielä vähän jatkuu, kun ei pentua kerta kaikkiaan voi vielä laskea kotona joka paikkaan liikkumaan tavaramäärän takia. Täältä löytyy vähän liian paljon kaikkea nieltynä vaarallista pitkin lattioita. Onneksi Roki on tosi hyvin oppinut rauhoittumaan häkkiin ja temuamista varten virittelin takapihalle ja terassille tilapäisen aitauksen kompostiverkkoelementeistä. Muuten Rokilla ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua uuteen paikkaan. Toisaalta, onhan täällä nyt oltu päivät aikalailla kahden viikon ajan.

Varsinainen muuttopäivä oli keskiviikko. Rankka päivä, töitä tehtiin yli kellon ympäri reilusti. Olisi varmaan ollut hyvä saada Roki hoitoon siksi päiväksi, varsin ankeaa varmasti oli pennulla. Huomion herättäminen onnistui esimerkiksi sillä tavalla, että ensin lävähti häkissä nurin painava keraaminen vesikuppi ja sen jälkeen Roki jatkoi lätäkköä pissaamalla siihen. Nyt rivitaloasunnossa ei ole mitään ongelmaa sisäsiistiksi opettelussa, koska koira on niin helppo nostaa ajoissa pihalle.

Eilen illalla Roki pääsi vähän enemmän riehumaan, kun pentutreffejä lähdettiin pitämään Halssilan kentälle. Kaukalossa telmi Rokin lisäksi Kimma-sisko ja 5,5-kuinen sheltti-tyttö Roope. Roopeakin oltiin tavattu jo edellisellä viikolla pentupaineilla. Roki oli tietysti selkeästi noista pennuista suurin ja energiaa painin haastamiseen oli myös eniten. Kimma kuitenkin pistää Rokin siskon kokemuksella aika hyvin nippuun, vaikka painoa onkin lähemmäs kolme kiloa vähemmän. Kimma väsähti leikkiin kuitenkin Rokia ennen. Roope taas on pienuudestaan huolimatta niin paljon Rokia nopeampi ja todella paljon ketterämpi, että kokoero ei varsinaisesti temuamista haitannut. Aikamoista rallia kentällä vedettiin! Roki myös ensimmäistä kertaa osoitti omistushalua lelua kohtaan, nappasi Roopen narulelun ja murahtaen näytti Roopelle hammasta, kun tyttö olisi lelun tahtonut takaisin. Aloin miettimään, onko tuollaista tilannetta itseasiassa edes ollut ennen. Ihmisille Roki ei ärähdä, vaikka lelun tai luun ottaisikin nenän edestä pois.

Mutta on se rakas pölhö pentu, tyttöpennut enemmän selvästi "harkitsivat" tekemisiään ja rauhoittuivatkin välillä, Roki sen sijaan leuhottaa vaan kieli suupielessä menemään sinne missä ehkä vois leikkiä jotain jonkun kanssa. Ja pissaa siinä välissä keskelle kenttää. Kuvia ja videotakin paineilta otin, laitan niitä tännekin, kunhan kameran piuha putkahtaa jostain muuttolaatikosta esiin...

Kasvattajan neuvoa noudattaen saatiin eilen hommattua kunnon pätkät tuoretta koivunoksaa Rokille järsittäväksi, kun Kortepohjassa vielä käydessämme kaatoivat puita naapurissa. Sahailin oksia sopivaksi pätkäksi ja Roki paneutuikin pitkin eilistä päivää muutaman sentin vahvuisen kepin järsimiseen antaumuksella. Seurauksena Roki oksensi vaahtoa ja tuohen palasia kolme kertaa viime yönä. Aika yllättävää, Rokin teräsvatsa on tähän asti kestänyt kutakuinkin kaiken. Pari kertaa se on oksentanut ruuan saman tien syömisen jälkeen ja yhden kerran kakonut vaahtoa aiemmin, silloinkin oli mökkireissulla maistunut varmasti ihan kaikki vastaantuleva. Tarkoittaakohan tuo sitä, ettei noita keppejä kannata antaa pennulle kaluttaviksi? Harmin paikka, koska nyt kerrankin näytti huonekalujen lisäksi löytyvän jotain, jonka järsiminen oikeasti Rokia kiinnostaa.

Ihanaa täällä Halssilassa on myös mahtavat lenkkimaastot! Metsäpolkuja löytyy mielinmäärin ja Hiihtomaasta lähtee pururataa melkein ympäri Jyväskylää. Roki kulkee välillä aika nätisti jo hihnassa, mutta on se hienoa, kun pentua voi lenkittää myös irti. Lisäksi Roki tulee paljon paremmin mukana irti ollessaan. Hihnassa ei ulkoiluttaja pääse pennusta tarpeeksi kauas, että se tuntisi tarvetta lähteä perään. Kunhan tämä asunnon järjestelyurakka saadaan mallilleen, on aikaa paneutua vähän paremmin noihin tottelevaisuuspuuhiinkin. Aika näppärästi namin kanssa Roki jo istuu, menee maahan ja seisoo. Lisäksi ollaan tehty kontaktiharjoituksia ruoka-aikojen yhteydessä ja nätisti Roki ottaakin katsekontaktia. Roki tajusi jutun tosi nopeasti ja on jo oppinut pitämään kontaktin silmissä, vaikka namia liikuteltaisiin edestakaisin. Reipas poika!