Reenit jatkuvat

Ehdin juuri sopivasti vielä valoisalla kotiin, että kerkesin saada Rokin paineille tuohon läheiselle metsittyneelle kentälle lappari Nemon kanssa. Pojilla homma pelaa edelleen hyvin, vaikkeivat enää pikkupentuja olekaan. Yhtään ei ole äijäilyn makua leikissä ja keppiä vetävät muristen, mutta ihan leikkimielessä. Kivannäköistä kohellusta, kauheeta rallia! :D

Ikäväksi asiaksi on muodostunut ainoastaan se, ettei Rokia saa kiinni, kun sillä on jokin muu mielenkiinnon kohde. Minä en yksinkertaisesti ole riittävän kiinnostava. Roki tulee luokse, muttei anna kiinni. Pitää vahvistaa tuota kyllä urakalla. Perään se kyllä lähtee, jos lähden pois, mutta hihnaan ei meinaa saada.

Eilen startattiin tottelevaisuuden jatkokurssi. Oli kyllä oikein kivat treenit ja koirakoitakin vain viisi. Ehtii saada vähän enemmän palautetta ja tehdä kysymyksiä myös. Ensin tehtiin rauhoittumisharjoituksia, Roki istui sivulla tosi hienosti eikä edes vinkunut kovin paljon namin perään kärsimättömyyttään. Sitten tervehdittiin toiset koirat, kaikki olivat uroksia, joten turvallisesti otettiin koirat vastakkain sivulle noin metrin päähän toisistaan. Rokin kanssa sujui oikein mainiosti, paitsi että kontakti oli jälleen lähinnä nakkiin mun kädessä eikä vastapuolella olevaan koiraan. Odottaminen oli vaikeampaa, kun toiset koirat tulivat meidän luo, joka kerta Roki meinasi ampaista kaverin luo.

Seuraamista aloitettiin ihan alusta. Kontaktitreeniä pitää lisätä, että Roki ottaa kontaktin silmiin eikä käteen. Koiran paikka parani, kun lisäsin tempoa kävelyyn, homma muuttui kivemmaksi. Ihan lyhyitä pätkiä seuruutettiin. Nakki edelleen paras palkka, ongelma vain, että kiihdyttää koiraa jo niin paljon, että hyppii kättä vasten ja nakkipalan haukkaaminen sattuu ihan pirusti sormiin...

Luoksetulot kivasti, tosin Roki ei edelleen jaksa odottaa, vaan riuhtoo perään. Sitten onnistui, kun peruutin poispäin, pidin katsekontaktin ja sormen pystyssä. Eteen Roki tulee istumaan tarkasti ja suoraan. Ei edes törmäillyt nyt liian kovalla vauhdilla.

Koiran jättöä istumaan reenattiin myös. Onnistui hyvin, Roki keskittyi ja rauhoittui täysin. Hihnassa toki pidettiin, enkä siirtynyt hihnanmittaa pitemmälle. Pystyin kuitenkin kävelemään koiran ympärillä ja asettumaan kummallekin sivulle ja Roki odotti nätisti.

Eteenlähetys oli uusi juttu. Onko tämä nyt sitten merkkiä ja ruutua varten harjoittelua? Lautaselle nameja, koira hihnanmitan päähän sivulle, lähetys nameja syömään ja paluu eteen. Ensin Roki yritti syödä pahvialustan myös, mutta tajusi ihan mielettömän hienosti sitten homman nimen. Odota-komento toimii kaikissa näissä tempuissa ja hyvin. Lopulta Roki tuli namit syötyään ihan itse takaisin luokse ja eteen istumaan jo ennen kuin ehdin kutsua. Hieno pentu ja kiva harjoitus!

Roki ei pysty vastustamaan itseään, kun joku ihminen tulee lähelle. Edelleen pitää päästä vimmatusti pussaamaan ja hyppimään. Tässä ei vielä hillitseminen auta, eikä jaksa odottaa. Joka treeneissä kuitenkin sitäkin treenataan ja kouluttaja käy joka koiran luona hampaita katsomassa. Tavoite nyt on, että Roki jaksaa odottaa hiljaa ja rauhassa. Itse käsittelyssähän ei ole mitään ongelmaa ja Roki todellakin on luoksepäästävä.

Edelliseen liittyen, tämä kuuluu myös jokapäiväisiin harjoituksiin kotona. Aina kun tullaan kotiin tai aamulla herätään, koiraa ei tervehditä ennen kuin sen pahin mielenkiinto on laantunut tai vaihtoehtoisesti se jaksaa istua rauhassa odottamassa. Toisaalta vähän sääli - on nimittäin niin riemukasta tervehtiä älyttömän sekopäisen onnellista ja rakastavaa pentua. :D Me fiksut omistajat emme toki tähän riehaan lähdetä (paitsi ihan harvoin joskus).