keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Vähän treeniä, vaikka onkin kylmä

Eilen oli pakkasesta huolimatta agility-treenit. Eikä eilen niin kylmä ollutkaan, korkeintaan -15 astetta illalla. Tänään taas keikutaan päälle kahdessakympissä. Vahingosta viisastuneena Rokilla oli eilen reilun kolmen metrin liina perässä. Karkailuja ei tapahtunut eilen. Mutta on se kyllä kamala tykki ja intoa ihan räjähdyspisteeseen asti, kun näkeekin vain esteen ja tajuaa että on meidän vuoro. Temuaminen ja intoilu on hillitöntä. Mulla ei ole ollenkaan kykyä ja taitoa ohjata ja rauhoitella Rokia. Yksinkertaisesti en ehdi antaa sille käskysanaa ja ohjata, kun kaveri ampaisee jo menemään. Muutenkin Roki kaikessa tekemisessään ennakoi mun pienintäkin värähdystä.

Agility tulee vaatimaan minultakin todella paljon opiskelua ja opettelua. On ihanaa, että koira pursuaa intoa ja energiaa, mutta voisi olla helpompi aloittaa jollain vähän haluttomammalla yksilöllä :D. Treeneissä katson, kun joku joutuu maanittelemaan ja usuttamaan koiraansa putkeen, koira saattaa kieltäytyä kerta toisensa perään ja sitten korkeintaan hitaasti hiippailla esteelle. Mun koira saa hepulin kun vain kävelläänkin ohi ja on menossa ihan käskemättäkin sitä juoksemaan hullunvauhti päällä. Lelu pitää jättää pois ohjauksesta, se nostaa entisestään kierroksia.

Eilen kuitenkin tehtiin useampaa estettä ja kyllähän ne sujuivatkin. Mutkaputki oli uusi - ei mitään ongelmaa. Hyppyä tehtiin myös muurin yli, ei ongelmaa. Pujottelua aloitettiin ekaa kertaa, meillä ei kouluttaja käytä ohjureita eikä keppikujaa, suoraan vaan ohjattiin koiraa peruutellen keppien välistä. Uskon, että Roki kyllä oivaltaa tuon, mutta olen nähnyt kyllä noiden apuvälineidenkin kanssa harjoiteltavan ja olisi kiva myös kokeilla. Yhdistelmänä tehtiin mutkaputkea ja hyppyä. Nyt jopa saatiin suorituksia aikaan, viimeksi ei kertaakaan. Roki haukkuu tehdessään. Kouluttajan mukaan agilitykoirat haukkuvat siksi, koska ohjaaja ei ole tilanteen tasalla. Tämä varmasti totta, mutta minä kyllä uskon että Roki tulee haukkumaan aksaillessaan pelkkää intoaankin.

Birgitan neuvo on erittäin paikallaan, pitää tehdä korostetun hitaasti ja pakottaa koirakin tekemään hitaasti. Silloin ehdin ohjata ja toisaalta olen itsekin riittävän rauhallinen ja liikkeet opitaan oikein. Huomaa ihan selkeästi, että hätäilen itsekin, kun koira sinkoilee ja tavallaan siis yritän olla yhtä nopea kuin Roki, kun parempi varmasti olisi olla kunnolla tilanteen tasalla ja hidastaa myös Rokin tahtia.


Tänä iltana käytiin palelemassa Kodin Terran parkkiksella ja tokoiltiin vähän. Seuraakin oli kahden naisihmisen ja neljän koiran verran. Rokin kanssa "osallistuttiin" kokeenomaiseen paikkamakuuseen todellisena häiriönä. Tuo tehtiin heti alkuunsa eikä Roki vielä yhtään jaksanut keskittyä muhun - ainakaan missään niin tylsässä kuin paikallaan olemisessa. Jäin viereen ja työnsin nakkia suuhun. Katsekontaktia ei meinannut ottaa sitten millään, heti kun nakki loppui jatkui tuijotus, joko viereiseen kaveriin tai tyttöihin.

Lelu oli luonnollisesti riittävän kiinnostava ja se sopikin meille. Leikittiin paljon ja Roki toi narua nätisti. Nyt jo kontaktikin onnistui hyvin. Vähän seuruutin ensin, mutta sormet meinasi jäätyä eikä virekään ollut oikea. Niinpä tehtiin sellaisia liikkeitä, joihin leikkipalkka sopii. Noutoa ensin narulla ja sitten myös kapulalla, sujui hienosti, jopa narua kärsi heittää niin, että Roki jaksoi odottaa. Tosin heitto pitää tehdä todella eleettömästi ja vähin maneerein. Samoin kapulan kanssa. Kapulaa toi myös oikein mallikkaasti, taisi karata vain yhden kerran suoraan heitosta kapulan perään ja tehtiin kuitenkin kymmenisen toistoa. Viimeiset alkoivat vähän hajoilla. Roki kantoi kapulaa keskimäärin nätisti, mutta pureskelee luovuttaessa.

Luoksetuloa lelupalkalla, sujui siedettävästi, pariin kertaan Roki ei jaksanut odottaa. Into on niin kova! Tehtiin myös luoksetulosta maahanmenoa, hienosti sekin onnasi.

Ihanaa katsoa Rokin tekemisen intoa ja odotuksen paloa - milloin saa lähteä, milloin tulee käsky!!?! Kontakti voi olla ihan mielettömän kiinteää ja intensiivistä, sitten taas välillä huomiota ei saa kertakaikkiaan millään. Nytkin oli kyseessä uusi paikka ja uudet kaverit, eihän siinä nyt emännälle riitä mielenkiintoa. Roki ei osoittanut yhtään palelemisen merkkejä, vaikka naama olikin ihan huurteessa. Ei tuolla innolla vielä ehdi viluilemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti