Torstain tokotreenien anti

Kooste vielä torstain tokoiluista.

Paikkamakuu: 1min 30s, minä noin viiden metrin päässä. Roki pysyi aivan paikoillaan, kerran vaan vilkaisi sivulle. Naapuri nousi ja lähti omistajaa kohti, Roki huomasi, muttei reagoinut. Ja tälläkään kertaa ei ollut namia tai mitään täkynä nenän edessä. Me edistytään! Mutta on tätä kyllä treenailtukin.

Perusasennosta täyskäännöksiä molempiin suuntiin ja askelsiirtymiä: Rokilla on paljon vahvistunut perusasento eikä näissä mitään ongelmia, vaikka pitäisin kädet sivuilla rentona. Mutta hyvää ja hyödyllistä treeniä, josta Roki myös tuntuu pitävän. Kontakti näissä, kuten myös askelsiirtymissä on hyvä. Näistä yhden askeleen siirtymistä tai käännöksistä mun vaan pitää alkaa sitä seuraamistakin rakentamaan.

Liikkeestä seisominen: Seuraaminen pitempää matkaa vähän löysää verrattuna noihin yhden tai kahden askeleen siitymiin. Stoppi oli tosi hyvä. Käytin kyllä käsimerkkiä käskyn kanssa. Lelun heitolla kantsii tätä edelleen vahvistaa ja virittää. Roki istuu helposti, kun palaan luokse (sama hypyssä). Vaatii odota - odota - odota -käskytystä vielä. Kesti huonosti sitä, kun liikuin toiselle puolelle/takaviistoon. Seisominen on herkkä.

Luoksetulo: Tämä olikin jännä kokeilu. Tehtiin ohjattuna, matka ehkä parikymmentä metriä. Ennen kutsua piti laittaa silmät kiinni ja mitään käsiapua ei saanut koiralle antaa oikeaa paikkaa varten. En epäillyt hetkeäkään, etteikö Roki tulisi, mutta eteen istumisen paikka oli arvoitus. Roki tuli suoraan asentoon eteen, mutta jäi parinkymmenen sentin päähän minusta. Positiivista se, ettei Roki epäröinyt istumisen kanssa, korjattavaa tuo etäisyys. Pelkäsin, että se tulisi sivulle, koska se hakee käsistä paikkaa.

Pieni äksidenttikin sattui, tein hyppyä Rokin kanssa ja palkkasin retuutusleikillä. Roki oli kierroksilla, hyppy nyt vaan aiheuttaa sen, ja kivat ärinät päästi leikissä. Lähellä teki toinen nuori uros luoksetuloa, sekin siis irti hihnasta ja oli vissiin tuijotellut Rokin touhuja ja päätti sitten käydä kimppuun. Onneksi oltiin ihmiset siinä niin lähellä, että karjumalla vaan päästiin väliin, eikä tuo toinen koira ehtinyt kiinni asti. Ei jäänyt mulle mitenkään ikävää fiilistä tilanteesta, kyseinen koira ei ollut se kurssimme hiukan agressiivisen oloinen iso kaveri, vaan tähän asti rauhallisesti käyttäytynyt pienempi uros. Näitä nyt vaan sattuu. Ja Roki on kova poika tuijottamaan. Ensimmäisenähän se ei käy haastamaan suoraa uhoa, mutta tuo tuijotuskin lienee uhkaava. Mutta oli kyllä kiinnostavaakin nähdä, miten Roki kuumeni sekunnin murto-osassa tuossa tilanteessa ja pöhinän rauhoittaminen otti aikalailla aikaa. Toisaalta tekemisen vire ei kuitenkaan herpaantunut, melkein päinvastoin. Vähän aikaa vain rauhoittelin ja hain kontaktia. Tehtiin vielä tosi hieno nouto tuon jälkeen.